Koirat ja ilotulitusraketit

Kauhulla taas odotamme Vili-koiramme kanssa vuodenvaihdetta paukkuineen. Olemme lääkityksellä hoitaneet koiran pelkoa uudenvuoden aattoina, kun pauke on ollut voimakkaaammillaan mutta tänä vuonna yritän hoitaa koiramme pelkoa "manttelin" avulla.

Vili- koiran kimppuun kävi vuonna 2011 iso pyreneitten koira, purren koiramme päähän pahat vammat. Silmäkulma oli revennyt joka tikattiin, toinen yläleuan kulmahammas katkesi, purevan koiran iso kulmahammas lävisti pääkallon, osuen kuitenkin aivolohkojen väliin, onneksi ettei aivot vaurioituneet. Kuitenkin tapahtumasta on jäänyt jonkin verran jälkimainingeja mm. voimakas ukonilmojen ja uudenvuoden paukkujen pelkotila.

Alla olevassa kuvassa Vili on jo paranemaan päin, pahin on jo ohi, turvotuskin on laskenut. 

Tosiaan tänä vuonna sitten jätetään lääkitys pois  ja kokeillaan Thundershirt-paitaa joka on alla olevassa kuvassa koiran yllä.

 "Thundershirt on yksinkertainen ja luonnollinen ratkaisu koiran levottomuuteen ilman lääkitystä.

Sen lempeä ja jatkuva paine rauhoittaa koiran jopa ensimmäisellä käyttökerralla ilman erillistä koulutusta. Manttelia voi käyttää mikäli koirasi kärsii ukkosen, ilotulituksen, yksinäisyyden, matkustamisen ja häkissä olon pelosta. Mantteli sopii myös tilanteisiin, joissa koirasi on yli-innokas, haukkuu liikaa tai sillä on muita rauhattomuutta aiheuttavia ongelmia.

Thundershirt-paidan toiminta perustuu jatkuvaan hellään paineeseen, joka luo turvallisuuden tunnetta ja rauhoittaa koiraa tilanteessa, jossa se kokee itsensä levottomaksi. " ( teksti ja kuva kopioitu tuotteen esittelystä)

Toivottavasti manttelista on Vilille apua. Kaikkea pitää kokeilla mistä vaan kuulee muilta käyttäjiltä joilla se on tehonnut. Kerron myöhemmin miten Vilin kanssa mantteli tehoaa.

En henkilökohtaisesti ymmärrä hitustakaan syitä miksi ihmisten täytyy polttaa ylimääräisiä rahojaan tuhkana ilmaan, vielä kovan mekkalan saattelemana. Järkevämpää olisi lahjoittaa tulitteisiin käytettävät summat hyväntekeväisyyteen, niin rahoista olisi yksinomaan hyötyä ja iloa työttömille , sairaille tai köyhyysrajan alapuolella toimeentuleville ihmisille Suomessa puhumattakaan kansainvälisille avustusjärjestöjen avustuskohteille,missä pienelläkin summalla saadaan paljon hyvää aikaiseksi. Kannattaisi meidän jokaisen miettiä asiaa. 

Monet lemmikkieläimet kärsivät rakettimelusta ja vanhoille yksilöille se on tosi rankkaa.

Jos nyt on sitten joillakin pakkomielle paukutella aattona niitä euroja  taivaan tuuliin niin eikös sitä vois hipsiä tälläkin alueella vaikka tuonne metsikköön , asutuksen ulkopuolelle, siellähän sitä voisi sitten kilpaa paukutella, kellä on isoimmat ja eniten paukkuja. 

Kävellen kauppareissuilla joulumielellä

Posti ilmoitti teksti viestillä parikin pakettia tulleeksi, päätin lähteä kauppa reissulle niin voin paketinkin  noutaa takaisin tullessani. Suunnittelin tekeväni reissun polkupyörällä mutta kun lunta satoi niin en uskaltanutkaan koska tiet olivat tosi jäisiä ja keli pettävää, lumipeitteestä johtuen.

Talvi lenkkarit liukuesteineen jalkaan, reppu selkään ja menoksi kohti kylän keskustaa ja kauppoja.
Alku matkassa tuli vastaani iäkäs pariskunta jonka kanssa tapaamme useinkin päivittäisillä lenkeillämme. Rouva kertoi ilo uutisena ettei tietokone kuvauksissa löytynyt enään mitään, eli hän on selvinnyt syöpäsairaudestaan. Iloitsimme  yhdessä hyvästä elämän käänteestä toivotellen toisillemme hyvää joulun aikaa.

Ei mennyt aikaakaan kun  vastaan tepasteli iloinen pystykorva hauveli, tällä kertaa hihnan toisessa päässä olikin perheen emäntä, yleensä pariskunta lenkkeili koiran kanssa aina yhdessä. Pysähdyimme jutustelemaan vallitsevasta hyvästä säästä ja kuinka ollakaan rouva aloitti muistelut menneiltä ajoilta jolloin he olivat noutaneet monet herkulliset juhla-ateriat työpaikaltani, suoraan perhejuhliensa pöytään, nautittaviksi. Sain sydämelliset kiitokset, vieläkin vaikka olen jo ollut eläkkeellä kohta 8 vuotta. Kyllä tulikin hyvä mieli. Kepein ja kiitollisin askelin jatkoin matkaani kylän kaupoille. Riemukas mielialani säilyi vielä kotiinkin asti. Muistelin työhöni liittyviä joulunajan kiireitä, ihmetellen miten olin niistä aikoinaan aina selvinnyt ilman isompia mokia. Jouluruokien myynti kasvoi suuren suosion seurauksena mittaviin määriin. Senvuoksi osaankin nauttia tämän elämän vaiheeni rauhallisemmasta ajan kulusta täysillä ja kiitollisena kaikesta kohdanneista tapahtumista.

Seuraavan päivänä lähdinkin asioille polkupyörällä koska öisen vesi sateen ansiosta lumet olivat sulaneet ja tiet jäättömät. Sunnistin ekaksi paikalliselle terveysasemalle viemään sähköisen lääke reseptini uusittavaksi. Odotus tilassa olikin  vain tuttavami Leena-rouva, joten päätin jäädä päivittämään kuulumiset hänen kanssaan. Tilanne muuttuikin välittömästi hänen valitus vuodatuksekseen.  Kakki asiat olivat hänen kohdallaan kaikkein mahdollisemmalla tavalla päin helvettiä, hän ei nähnyt elämässään mitään hyvää......
Yritin sanoa hänelle että saamme kuitenkin taas tänäänkin kohdata toisemme ja pystymme itse kuitenkin liikkumaankin ilman apuja. Mikään yritykseni muuttaa hänen asennoitumistaan nykyhetkeen  ei onnistunut. Aloinkin tehdä lähtöä ulos ja jatkoin matkaani kirjastoon.
Hiukan jäi apea mielentila Leenan kohtaamisesta mutta unohtui oitis avattuani kirjaston oven kun vastassa olivat iloiset virkailijoiden tervehdykset.

Kirjastossa  tapasin lähinaapurini isännän ja sain tukiopetusta lainausautomaatin käytössä. Rupatellessamme hänen rouvansakin liittyi seuraamme joten sain tilaisuuden tutustua häneenkin koska olimme olleet hänen kanssaan vähemmän tekemissä. Jouluinen odotus oli meidänkin keskustelujemme aiheena jonka tunnelma jäi mieleni sopukoihin  jatkaessani matkaani hautausmaalle sytyttämään kynttilät omaisteni haudoille.

Pihviliiterissä lounaalla

Harmaa joulukuinen arkipäivä, sataa vettä ja tuulee melkein myrskyn lailla, maa on mustana.. Lukeminen ei maistunut ja käsityöt eivät kiinnostaneet. Päätin soittaa naapurilleni ja  sopia tarkemmin lounaalle menosta, olisiko tänään aika mennä ulos syömää. Ehdotukseeni sain iloisen ja myönteisen vastauksen ja lähdettiin kohti kirkonkylää koska oman kylän ruokalistat eivät houkutelleet.

Valitsimme lounas ravintolaksemme PIHVILIITERIN, jo senkin vuoksi että ravintola sulkee ovensa tällä viikolla, torstaina tarjoilevat viimeiset lounaat. Harmi koska paikka on siisti ja hyvin ilmastoitu. Pöytien välissä oli tilaa liikkua ja linjastokin asianmukainen,

Tarjolla oli liha- ja kala ruoka, runsas salaatti pöytä sekä jälkiruuaksi hedelmärahkaa. Meille molemmille maistui kala niin kuin liharuokakin, joten mässäilyksi meni. Itsekin ihmettelimme  niitä määriä joita lappasimme pieniin massuihimme ja vielä hyvät kahvit kaiken ruuan lisäksi. Ruoka oli hyvää ja salaatit raikkaita, siis mautkin aivan kohdallaan, ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa.
Hinta laatu suhde OK.

Jäimme ihmettelemään ja arvailemaan ravintoloitsijan päätöstä lopettaa toimintansa, ehkäpä paikallislehdet tulevat sen meille kertomaan aikanaan.
Oli tosiaan piristävää ja rentouttavaa istua nauttimaan kaikessa rauhassa hyvästä ruuasta keskellä arjen syksynharmaata päivää.

Musiikkia levyiltä ja cd:ltä - muistoja ja viihdettä.

Sini innostui tutkimaan musiikki kokoelmaani joka sisältää parisataa levyä, saman verran kasetteja ja cd:tä. Hän keräili mielilevynsä lattialle, ikuistaen levyt puhelinkamerallaan, pyytäen  ne perinnöksi minulta sitten kun en enään ole itse kuuntelemassa niitä.  Sehän sopii erittäin hyvin.

Musiikkimakuni  "on kaikkiruokainen" joten löytyy klassista, hengellistä, roccia, kuoro-, ja lastenmusiikkia, sekä monien suosikkilaulajien lp:t, Kuuntelen mielialojen mukaan mikä milloinkin miellyttää kun haluan virkistää itseäni esim. harmaina sadepäivinä näin marras-joulukuussa.

Yhtenä päivänä tuli yllättäen muistot mieleeni kesäisistä aamu-uinneista Frankin Reijon kanssa työpäivän alkajaisiksi. Siispä laitoin Reijon lp.n soimaan joka sisälti työväenlauluja.
Hän oli viihdyttäjä parhaimmillaan ay-ihmisten ympäröiminä, Kiljavalla, Sääksjärven rannalla.
Liiton lamalaiset viihtyivät ja Reijo laulatti heitä aamusta iltaan. Minulle  hän lauloi parvekkeelta ainakin kerran päivässä : "Rakastan emäntää" kun olisi pitänyt laulaa "Rakastan elämää". Töissä oli ihanaa olla, työ luisti kuin tanssien.

Tänään on tullut useammankin kerran  positiivista palautetta työssäoloajoiltani, asiakkailta, fagebookin sivuilla. Kaiken kukkuraksi löysin entisen työtoverini joka oli vaihtanut etunimensä isoäitinsä nimeen. Oli mieltä lämmittävää vaihtaa fb:n viestipuolella  kuulumisia ja päätettiin jatkaa keskusteluja lähipäivinä.

Päätimme naapurin rouvan kanssa siirtää lounaalle menoa vielä yhdellä päivällä, siis tänään mennään, treffit on sovittu  klo 11.45. Palailen asiaan.

Viikko 49. puuhia.

 Kottikärryt keittiössä !

Keittiön pöydällä tehtiin havuköynnöstä rappukaiteen koristeeksi. Naapurissa oli kaadettu muutama kuusi ja saimme viestin että voin hakea havuja tarpeeni mukaan. Kottikärryt vaan matkaan ja havukuormaa tekemään.  Kottikärryllinen havuja sopivan pieniksi saksittuina ja kottikärryt kotiin, suopraan keittiöön. Köynnöksen teko osoittautuikin melko helpoksi vaikka edellisestä valmistamisesta oli kulunut vuosi tai oikeastaan vuosikymmeniä.

Valmis köynnös valoineen rappusten kaiteella.

Sähkökynttilätkin taas loistavat perinteisesti ikkunoilla koko joulunajan.

Viikon tärkein tehtäväni oli pölynimurin hankinta Suville ja villasukkien pakkaaminen, lähetettäviksi Suvin ystävän mukana pohjoiskarjalaan. Kassi tuli täyteen kaikenlaista tarpeellista ja imurikin lähti omassa pakkauksessaan kohti karjalaa, Suvin asunnon koirankarvoja keräämään.

Sini toi kauppareissullaan 25 kg auringonkukansiemeniä pihalintujeni ruuaksi. Siementen säilytys astioiksi sopii mainiosti vanhat maitotongat. Kun tonkat ovat verannalla niin siementen lisäys päivittäin linnuille käy kätevästi, mennen tullen.

Pikkulintuja onkin käynyt laudoilla lounastamassa runsain parvin.  Uutena pihavieraana ovat olleet kuusitiaispariskunta. Lämpimän sään seurauksena linnut kaikkoavat aina välillä metsiin herkuttelemaan metsän antimista.

On maanantai ja vettä sataa, suunnittelimme naapurin rouvan kanssa lounaalle menoa, piristääksemme harmaata päiväämme. Ongelmaksi osoittautui mieleisen ruokailupaikan löytäminen.
Päätimmekin siirtää syömään menoamme huomiseksi ja naapuri suostui kanssani kiinalaiseen ravintolaan joka on yksi mielipaikoistani.

Vapaaehtoistyö lomanvietto paikoissa

Olen  saanut käytännössä huomata ettei vapaaehtoisten tekemä ole hyväksi yrityksen imagolle. Kirjoitin aiheesta myöskin noin puolitoista vuotta sitten, ollessani itse lomalla kylpylässä ja sain nauttia erittäin ammattitaitoisen henkilökunnan suomista palveluista ja tuotteista.
http://marjanpuuhastelut.blogspot.fi/2013/02/vapaaehtoistyo-lomakohteissa.html

Kyllä jokainen ihminen joka viettää lomaansa täysihoitoa tuottavassa yrityksessä, on se sitten kylpylä tai pieni lomakoti luonnon keskellä, olettaa saavansa maailman parasta palvelua jota vain alan ammattinsa hallitsevat työntekijät voivat tarjota.

Lamasuomessa  käydään tiukkaa kilpailua loma-asiakkaista, joten johdon kannattaisi miettiä tarkkaan myöskin vapaaehtoisten  työpanosta yrityksen asiakaspalvelussa, ja sen vaikutusta loma-asikkaan kantilta. Arvostus lomanviettopaikan  vaikutusta lomalta haettuun nautintoon on selvästi noussut. Ehkä siihen vaikuttavat myöskin omalta osaltaan tämän hetken työllisyys- ja varallisuus tilanteemme että lomalle päästään entistä harvemmin.

On ollut mahtavaa olla lomalaisena kylpylässä ja  kokea olevansa koko maailman tärkein henkilö. Sen tunteen haluaa kokea aina uudelleen ja uudelleen.

Jos asiakaspalvelu yrityksessä on ainoastaan vaapaaehtoisena toimivien eläkeläisten harteilla niin kyllä ajan myötä asiakkaat kaikkoavat. Nykyihmiset ovat varsin valveutuneita ja tietävät että jokaisella noutopöytää täydentävällä vapaaehtoistakin työtään tekevällä tulee olla hygieniapassi ja hiukset päähineen alla ynm. keittiötyön edellyttämää asiaa tulee noudattaa,  Uskallan epäillä ettei kaikilla vapaaehtoisilla ole h.passia, eikä näin ollen hygieniapassin sisältämää ja keittiötyön edellyttämää  tietotaitoakaan hallussaan.

Arvostan suuresti vapaaehtoistyötä varsinkin seurakunnan ja erilaisten yhdistysten järjestämänä vertaistukena yksinäisille, toipilaille, nuorille jne. Olen itsekin toiminut 80-luvulla SPR:n ystäväpalvelussa ja nuorten rikollisten valvojana, sekä muutamassa harrastusjärjestössä.
Vapaaehtoistyötähän on tehty  kautta aikojen mutta nyt siitä on tehty ns "trendikäs" harrastus.

Muistelut 3. Helmikuinen sunnuntai Lomarannassa 1978.

Lumihiutaleita leijaili hiljalleen, oli varhainen aamu, luonto oli vielä äänetön, vain rusakon jäljet lumessa kertoivat metsän elämästä. Lomarannan päärakennus seisoi jykevänä mäen rinteessa ja alhaalla järven rannalla olivat  rantasaunat, katoillaan painavat lumitaakat.

 Mari-emäntä oli aamun ensimmäisenä työpaikalla ja laittoi ensi töikseen  henkilökunnalle aamukahvit valumaan . Hänen ei kannattanut vaihtaa vielä työasua ylleen vaan lähti reippaalla otteella pyörähtelemään lumikolan kanssa, availlen ovien edustat ja käytävät lumesta ennen asiakkaiden heräämistä. Lunta olikin satanut runsaasti ja kinostanut kaikki käytävät täyteen lunta. Huh huh. hikeä pukkaa mutta pakko hänen on lumitöistä selviytyä koska sivutoiminen talonmies saapuu töihin vasta oman virka-aikansa jälkeen eli noin kuuden- seitsemäntoista paikkeilla, silloin asiakkaat ovat jo tallanneet lumet ja kolaaminen on hankalaa. Onneksi aurausurakoitsija on pyörähtänyt  neljän aikaan aamuyöstä, että Valion maitoauto ja postinjakaja ovat päässyt Lomarannan pihalle asti.

Mari vie aamuisen Hesarin postilaatikosta mennessään asiakkaiden luettavaksi. Seuraavksi viilentävään suihkuun ja työvaatteet niskaan. Keittäjänä toimiva Eeva ja harjoittelija Susanna istuivat jo aamukahvi pöydässä, rattoisasti rupatellen, Mari istui pöytään tyttöjen seuraksi , nauttien uunituoreesta sämpylästä ja kahvista, ihaillen ikkunasta näkyvää runsaslumista talvimaisemaa. Hänelle tuli äärettömän onnellinen olotila, ei missään olisi vastaavanlaista työpaikkaa, vaikka työ on ajoittain raskastakin mutta toisaalta ympärillä oleva luonto kauneudellaan rentouttaa työn aiheuttaman rasituksen välittömästi.

Asiakkaita alkoi vähitellen tulla aamiaispöydän antimista nauttimaan ja sillä aikaa Mari valmisteli aamupäivän lomaohjelmaan sisältyvän pulkkamäen kunnostusta. Siihen tarvitaan avuksi naapurin latukonetta. Hän soittaa seuraavaksi Jarille joka lupaakin tulla oitis tampaamaan pulkkamäen laskukuntoon. Sillä aikaa Mari kuljettaa koivuklapeja vanhanaikaisella vesikelkalla pulkkamäen viereen tehdylle nuotiopaikalle.  Puut ovat kuivia ja tuohella sytyttäen on hetkessä komea nuotiotuli valmiina kun ensimmäiset mäenlaskijat saapuvat makkaran paistoon. Jotkut lomalaisista vaan istahtavat "tulta tuijottamaan" nauttien täysin siemauksin talvisesta säästä luonnon keskellä.

Lomamökki Kiuruntuvan verannan ikkunoita koristivat kauniit jääkukat, luonnon taidetta, jota lomalaiset kuvasivatkin ahkerasti.

Rantasaunat  oli lämmitetty ja avantokin kutsui saunojia viileään syleilyynsä  kipakoiden löylyjen lomassa. Avannossa pulahtelivat  perheet innokkaasti, lapsiakaan ei musta avanto peloittanut.

Lomaviikko päätettiin yhteiseen lähtökahvi tilaisuuteen ja Mari hyvästeli lomalaiset halaillen, toivottaen heidät taas seuraavanakin hiihtolomaviikolla tervetulleiksi Lomarantaan.

Iltapäivällä tytöt tekivät vaihtosiivouksen  majoitushuoneissa tottuneen rivakasti. Tuntui siltä kun työpäivä olisi vasta nyt alkanut kunnolla ja aamupäivä kului lomalaisten kansaa seurustellen. Huonesiivous onkin paljon raskaampaa kuin keittiötyö mutta hyvässä hengessä yhdessä tehden työ ei rasita ylivoimaisesti. Nautinnollista on luoda viimeinen silmäys huoneeseen joka on siistitty ja tuuletettu. Kättensä työn näkee heti joka antaa  tekijöilleen työssä onnistumisen tunteen joka on yhtä arvostettua kun pomojen kiitokset. Tähän tulokseen ovat tytöt tulleet palautekeskusteluissaan.

Mari sammutteli valoja  ja sulki ulko-ovia, Rantasaunat tarvitsevat vielä pikasiivouksen joka normaalisti tehdään huonesiivouksen päätteeksi mutta tällä kertaa  Mari on lupautunut hoitaa sen, taka-ajatuksenaan lämmittää itselleen pikkusaunan ja  pulahtaa päivän päätteeksi avannossa.

Ystäväperheen Raimo soitti kysellen onko Marin työpäivä jo päättynyt, voivatko he Ailan kanssa tulla iltakahville. Kuultuaan saunansiivous tilanteesta Raimo tarjoutui siivouskaveriksi ja lupautui tuoda saunajuomat tullessaan jos hekin pääsevät saunaan ja avantoon. Mari suostui ehdotukseen  pienellä varauksella mutta Raimo osoittautuikin päteväksi saunansiivoojaksi ja työ tuli tehtyä kaksin verroin nopeammin. 

Marin mieskin tuli mielellään ystäväperheen kanssa saunaan ja yhdessä istuivat takkatuvassa nauttien löylyjen rentouttamina, liekkien lämmössä, saunajuomia nauttien. Miehet päättivät vielä ottaa yhdet löylyt ja avannot. Mari ja Aila siirtyivät laiturille ihailemaan kirkasta tähtitaivasta. Lumisadekin oli lakannut ja luonto oli aivan hiljainen, vain tähdet tuikkivat taivaalla, tunnelma oli harras.

Miehet tulivat höyryävinä ulos ja Raimo ensimmäisenä. Yllättäen hän sukelsi pää edellä avantoon. 

Sekunnit kuluivat. Pelästyimme, tuijottaen avannon mustaan aukkoon. Raimoa ei näkynyt. Kaikkien sydämet hakkasivat kiivaasti. Mari päätti lähteä soittamaan päärakennuksesta apua. Päästessään rappusia mäen puoleen väliin Aila riemukkaalla äänellä  ettei tarvita  enään apua: Raimo tuli avannosta! Aila  ja Mari olivat onnellisia että hän löysi takaisin pinnalle mutta samalla raivoissaan mokomasta toilauksesta. Sankari itse kertoi ettei hänellä ollut mitään hätää. Hän muka tiesi mitä teki ja näki avannon valoläikkänä muuten ihan pimeässä vedessä.

Raimo tyynnytteli Aila-vaimoaan ja Maria  lepytellen heitä kutsumalla kaikki kotiinsa iltakahville ja konjakille. 

Säikähdys oli vaikuttanut naisiin erittäin voimakkaasti ja vaati perusteellisen  keskustelun ennen yhteisen  illan päättymistä. Keskustelun päätteeksi naiset totesivat tilanteen päättyneen  parhaalla mahdollisella tavalla, pahemminkin olisi voinut käydä ja päätetiin uusia saunailta taas joskus,

kuitenkin ilman urheilusukelluksia.

Muistelut 2.Isoisäni

ISOISÄNI  ”Pappa” VIHTORI AUGUST SAHLSTEDT  s.21.03.1893  k.18.04.1967

ISOÄITINI ”Mummu” MATILDA JOSEFIINA SAHLSTEDT s.08.03.1892 k16.01.1981 os.Sohlman

 

Muistan isoisäni olleen ihmisenä luotettava, ankara periaatteen mies ja samalla lempeä ja isällinen ”Pappa”.  Yhteiskunnallisesti erittäin  valveutunut ja  osallistuva kunnallispolitiikko.

Jo nuorena perheenisänä hän osallistui mm. Suojeluskunnan toimintaan, niinpä muistan Mummun kertomana miten Pappa säilyi v. 1918 sisällissodan kauheuksista hengissä. Hän oli piiloutunut metsään, maakuoppaan ja Mummu vei pimeän yön turvin Papalle ruokaa, kotona olivat 3 vuotiaat kaksoset ja vastasyntynyt poikalapsi.

Hän osallistui monin tavoin kunnallispolitiikkaan ja muuhun julkiseen toimintaan toimien esim. puheenjohtajana; manttaali-, kunnallis-, tie-, työvoima-, taksoitus- ja tutkijalautakunnassa sekä varapuheenjohtajana kunnanvaltuustossa.

Toimien jäsenenä kunnanvaltuustossa, vaalilautakunnassa ja tulo- ja omaisuuslautakunnassa,

Paikallisen maamiesseuran ja maatalousyrittäjien toiminnassa hän toimi aktiivisesti, ollen mm. paikallisosastojen puheenjohtajana.

Nuoruudessaan Pappa oli soittanut viulua, ihan tansseissakin ja Mummulla oli kaunis lauluääni, muistankin hänen kertoneen että hän olisi laulanut myöskin kirkkokuorossa tai vastaavassa., heillä oli molemmilla musiikillisia lahjakkuuksia jotka kuitenkin saivat jäädä taustalle, perheen, maalaistalon ja luottamustointen vaativien tehtävien tulleen molemmille musiikkia  tärkeimmiksi

Harrastaen myöskin  metsästystä ja kalastusta koska pienen tytön mieleen on jäänyt verkon laskut ja -nostot Parsilanjärvellä, olin monesti Papan mukana.

Muistikuvana on mielessä vahva näky siitä kun Pappa oli palaamassa metsältä haulikko olalla ja jänispaistia kädessä riiputtaen. Elettiinhän vielä 40-luvullakin omavaraistaloudessa, käyttäen kaikki luonnonantimetkin hyvin tarkkaan hyödyksi ja maalaistalossa saatiin omasta takaa myöskin suurin osa elintarvikkeista.

Hänellä oli jo silloin henkilöauto ja mummi kertoi miten sain sähköiskun viallisesta lampusta jolla olin näyttämässä Papalle valoa auton alle, hänen tehdessään  remonttia autolleen, olin hänen mukana monessa arkisessa puuhassa samoin Mummun mukana kanoja ruokkimassa, kasvimaalla rikkaruohoja kitkemässä, kukkia hoitamassa pihalla tai pyykkirannassa  pieniä vaatteita pesemässä. Molemmat olivat hyvin kärsivällisiä ja lempeästi lasta ohjaavia, en muista että minua olisi heidän toimestaan koskaan rankaistu mistään  ja kuitenkin olen heiltä saanut perinnöksi rehellisen ja oikeudenmukaisen elämän asenteen. Heidän luonaan sain osakseni  turvallisen lapsuuden minkä ansiosta olen omalle elämälleni saanut vahvan perustan joka kantaa edelleen.

Muistelut 1.Aaltoska ja Mäkilän Tyyne

Aaltoska ja Mäkilän Tyyne        (Aaltoska miehensä ja tyttärensä kanssa)

Lapsuuden ja nuoruuden muistoista nousee useinkin mieleeni kaksi  iäkästä ”mökinmuoria” Mäkilän Tyyne Suomalaisella  ja Aaltoska  Hakalassa.

Synnyin sota-aikana eli 1942, jolloin isäni ollessa sotarintamalla jouduin jostakin syystä isovanhempien Matilda ja August Sahlstedt`in hoiviin Suomalaiselle aina kouluikään asti jolloin muutin  vanhempieni  Lahja ja Niilo Johtelan ja 3:n sisarusteni kanssa asumaan, Hakalaan. Vasta tällä vuosikymmenellä tajusin että minäkin olin jollakin lailla sotalapsi. Mummun ja Papan hellästä huolenpidosta siirtyminen äidin tiukkaan ohjaukseen ja suureen työmäärään ei ollut kouluikäiselle mikään helppo tilanne. Muistissani onkin siitä ajasta  ns. musta-aukko jota kesti ehkä  ensimmäiset pari vuotta, jolloin olin sen ajan varsinainen häirikkö ja opettajille oikea kiusankappale.

Uuteen elämäntilanteeseeni sopeutumiseen vaikuttavat avainhenkilöt olivat Aaltoska ja Mäkilän Tyyne. Varmaankin molemmat ”muorit” havaitsivat ongelmani sivullisina paremmin kuin omat läheiset ja sukulaiset..

Heillä oli taito ottaa asiat puheeksi niiden oikeilla nimillä ja he myöskin toruivat sopivalla selkokielellä ja lämmöllä että neuvot menivät myöskin perille , ” kovaan kallooni”, olinhan melko itsepäinen lapsi/nuori.

Aaltoska otti minut mukaansa marjametsään, yhdessä käveltiin pitkiäkin matkoja ja aina astiat täysinä palattiin kotiin, useinkin reissuun meni koko päivä. Muistan miten häntä huippasi ja hän meni pitkälleen sammalikkoon vähäksi aikaa ja sitten taas jatkettiin poimintaa. Yhdessä tehtiin saunavihdat, luudat navettaan ja kerput lampaille.Hän oli mukana heinäpellolla, viljan korjuussa, perunan istutuksessa ja nostossa, aina vointinsa mukaan, välillä  lääkiten itseään Hota-pulverilla ja kanferitipoilla.

Mäkilän Tyynen kanssa pääsin mattopyykille Parsilan järven rannalle. Voi sitä tunnelmaa, sitä ei unohda koskaan, hän muisteli kaikkia vanhoja suvun tarinoita ja ne tuntuivat erittäin jännittäviltä. Uimaankin sai pulahtaa aina kun sai määrätyn määrän räsymattoja pestyä.

Molemmat muorit opettivat monenlaiset taloustyöt ihan kädestä pitäen, niistä ajoista ovat iskostuneet perinteiset työtavat ja ahkeruus pysyvästi elämääni ja arvomaailmaani. He ovatkin jääneet vahvasti nuoruusajan muistoihini, monine elämänohjeineen ja  niin tyytyväisinä vaatimattomiin elinoloihinsa. 

Luovaa kirjoittamista opettelemassa

Kokoonnuimme eilen illalla "Luovan kirjoittamisen kurssille". Oli sovittu illan teemaksi musiikkiin liittyvää luovuutta. Minulle ei oikein selvinnyt mitä me tulemme tekemään. Sehän jää nähtäväksi, avoimin mielin menin aloitin kurssi-iltani, ryhmässä viihtyen.

Mukaan sai ottaa omaa mielimusiikkia. Kuitenkin ajattelin että nuoret varmaankin tuovat tarpeeksi cd-itä etten ajatellut edes ottaa omiani mukaan ja niinhän siinä sitten kävikin. Olinhan illan "vanhin" ikäni suhteen, niin olisi ollut outoa jos olisin vienyt Il Divon kappaleita tai klassista musiikkia kun enemmistö on nuoria ja heidän musiikki makunsa sen mukaista.

Opettejamme laittoi ensimmäisen kappaleen soimaan, jonka sävelet veivät mielikuvani sumuiseen aamuni, kun lähdin koiraani ulkoiluttamaan. Kuin itsestään aloitin  kirjoittaa aamuni tunnelmasta. Musiikki jäi taustalle, en kuunnellut sitä lainkaa, kirjoittamiseni vaan jatkui. Tosin musiikki oli mielestäni tasaisen yksitoikkoista "melusaastetta" josta en pida lainkaan.

Pysähdyin kuitenkin kuuntelemaan Tabermanin ääntä ja hänen runonsa vaikuttavat aina kuulijansa. Runo - sd oli virkistävä poikkeus kappaleissa. Kirjoittaminen keskeytyi eikä kynä lähtenyt enään viilettämään eteenpäin,  oli tauon paikka.

Tulen kyllä kokeilemaan vastaisuudessakin kirjoittamista laittaen musiikkia taustalle,

Hiukan minua häiritsee nuorten teksteissä käyttämät kirosanat ja v..ut.  Vaikka nykynuoret niitä paljon viljelevätkin mutta ei ne mielestäni sovi kuitenkaan kirjallisuuteen. Jäin oikein miettimään viimeisten lukemieni kirjojen tekstejä niin onneksi v-tyyli ei ole kirjailijoilla yleistynyt ja hyvä niin.

Löysin myöskin guuglaamalla muutamia Luovankirjoittamisen oppikirjoja, tein varaukset omaan kirjastooni samalla istumalla. Haluni kirjoittamiseen lisääntyy ja haluan lukeakin siitä lisää mutta tärkeintähän tässä on kirjoittaa....kirjoittaa..... kirjoittaa .... kirjoittaa

KIRJOITTAMISIIN

Häivähdyksiä - erityinen elämäni. Marja Korhosen otsahiirellä kirjoittama kirja

Tämän kirjan on kirjoittanut Marja Korhonen  itse, otsahiirellä kirjain kerrallaan. 

Tuntuu ihan käsittämättömältä saavutukselta mutta kun on lukenut kirjan niin tajuaa miten sisukas ihminen Marja onkaan. Ripsiään räpsyttämällä hän selvitti itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin kotiinsa.

Kohtuuttomalta tuntuu että sairaalan hoitovirheen takia ihmisestä tulee neliraajahalvaantunut ja mykkä.

En paljasta tässä kirjan juonta tämän enempää, etteivät lukijani saa liikaa tietoa kirjan sisällöstä. Mutta voin kertoa että luin sitä itkien ja nauraen. Kirja on kertomus ihmisen sisusta mahdottoman edessä ja uskosta elämään. Toivosta kärsimysten keskellä. Rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana.

Kirja kosketti minua todella syvältä. Omat pienet murheet ja vastoinkäymiset tuntuivat Marjan kokemuksiin  verrattuna. mahdottoman pienilta.  Eikä ihminen voi ennakoida kaikkea elämässään, eikä osaakaan varautua pahimpaan.  Vastoinkäymisten tarkoitusta elämässä ei aina heti ymmärrä, joskin joidenkin tapahtumien tarkoituksen tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Kaikella on tarkoituksensa, tässä elämässä, vaikka joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun yhdelle samalle ihmiselle sattuu useampia menetyksiä ja vastoinkäymisiä elämässään. Ei sitä pieni ihminen ymmärrä.

Kirjailijan blogia voi seurata osoitteessa:

http://mustikka8.vuodatus.net

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

Himmelit jouluksi

Säätiedoitus on luvannut lumisateita myöskin tänne etelään, siitä tulikin mieleeni joulun aika ja himmelin kuntotarkastus. Säilytän sitä vinttikomeron katossa ja katselmus osoitti sen olevan "esiintymiskunnossa".

Vielä ehtii hyvinkin tehdä himmelin jouluksi. Ohjeita tarvikkeineen on saatavilla esim. osoitteessa:  www.himmeli.com. yllä oleva kuva on kopioitu heidän tuoteluettelostaan. Hinnatkin heillä ovat ihan siedettävät.

Ohjekirjakin on julkaistu, lisää voit lukea osoitteessa.
http://marjanpuuhastelut.blogspot.fi/2012/12/himmeli-ja-jouluvalot-ikkunoille.html

Himmelin teko on mukavaa  joulun odotukseen liittyvää puuhastelua. Kaikki kädentaidot tulisi myöskin siirtää jälkikasvulle  niin etteivät vanhat kauniit joulukoristeet jäisi kokonaan unholaan, vaan ne säilyisivät kodeissa kaikesta nykyajan krääsästä huolimatta.

Olkihimmeli huoneen kattokoristeena, luo kauneudellaan rauhallisen ja juhlallisen tunnelman. Itselleni siitä muistuu mieleeni mummolani harras joulutunnelma jota olen jäänyt kaipaamaan ja jota ei voi kopioida nykyaikaan vaikka kuinka haluaisikin.

Nyt ensimmäiset lumihiutaleet leijailevat hiljalleen ilmassa. Luonto laskeutuu lepotilaan. Talviselta tunnelmaltaan tämä päivä sopii hyvin vaikka himmelin rakentamiseen, onhan se joulu aivan kohta jo ovella ja pikkujoulukin runsaan kolmen viikon kuluttua.

Puutarhan syystyöt tehty ja tavattu oikea kirjailijakin.

Talvi ei tule vielä kun oravallakin on kesätakki päällään. Harmaa väritys puuttuu aivan kokonaan. Nurmikko vihertää ja syksyn viimeiset kukat kukkivat puutarhassa.

Tänään sain viimeisetkin lehdet haravoitua ja laitoin vielä kanaverkotkin nuorille koriste- ja hedelmäpuile pupusuojiksi. Kaikki puutarhan syystyöt on nyt tehty.

Lehtikaalit jätin peuroille ja pupujusseille talviruuaksi. Vähitellen olen aloittanut lintujen ja oravien talviruokinnan, tosin vielä on pari lintulautaa laittamatta paikoilleen. Lämpiminä päivinä linnut häipyvät lähimetsiin joten ruokinnalla ei ole kiirettä. Laitoin vain malliksi yhden siemenlaudan että osoite pysyy tinttien mielessä kun talvi taas tapansa mukaan yllättää meidät kaikki.

Syksyinen hämäryys laskeutuu yllemme vallaten auringon valoisuuden. On siis aika meidänkin laskeutua lepotilaan ja nauttia hämärähyssystä, takkatulien loimuista ja kynttilöiden liekistä. Nauttien mielikirjailijoiden tuotteista, istuen lukulampun alle, kääriytyen torkkupeiton lämpöön, villasukat jalassa. 

Onneksi minun ulkoiluistani huolehtii aina virtaa täynnä oleva Vili-koirani. Lenkille on lähdettävä säällä kuin säällä, satoi tai paistoi. Belgianpaimenkoira vaatii reippaasti liikuntaa joten niin tulen minäkin saamaan riittävät liikunnat päivittäin, tehdessämme metsälenkkejä yhdessä.

Vili-koirani tärkeä rooli on toimia vartiointi tehtävässa, siinä se on kunnostautunut kiitettävästi. Eivät erehdy kaupustelijat eivätkä jehovat edes pihamaalle poiketa kun kuulevat Vilin muhkean murahduksen. Se ilmoittaa välittömästi ilmeillään ja äänellään jos on pihalla liikettä yönkin aikaan.
Hyvä vartijani, valpas vahtikoirani !

Tämän viikon vaikuttavin henkilö tapaaminen oli maanantaina kun kirjoittajakurssin  vieraaksi saapunut kirjailija Mooses Mentula. Hänen luentonsa oli yhtä mukaansa tempaavaa kun kirjansa tekstikin. Luin edellisellä viikolla hänen novellikokoelmansa "Musta timantti" ja eka romaaninsa "Isän kanssa kahden". Molemmat kirjat kiehtoivat kerronnan mukaansa tempaavalla tyylillään. Novellien aiheet olivat nykyajan  tosi elämästä ja päättyivät aina yllättävän sähäkästi. Aloittaessani kirjan lukemisen , en malttanut pitää taukoa lukemisessa vaan luin yhteen menoon kannesta kanteen. Vaikuttavaa tekstiä, toivonkin että saadaan jatkoa, hän kertoikin kirjoittavansa jo seuraavaa romaania ja tulee myyntiin ehkä vuoden kuluttua, syksyllä. Jään odottamaan mielenkiinnolla.
Me kurssilaiset saimme tehdä hänelle kysymyksiä kirjoittamisen aakkosista ja kaikesta kirjailijaan/kirjoittamiseen liittyvistä aiheista. Täytynee vaan todeta ettei kirjopittaminen ole aina ihan helppoakaan. Se vaatii paljon aiheeseen liittyvää taustatyötä ja kirjoitusympäristökin tulee valita jokaisen itselleen sopivimman. Joku meistä tarvitsee rauhallisen paikan keskittyä, joku taas haluaa taustalle musiikkia. Kuitenkin helpompi on työstää tekstiä tilassa jossa voi keskittyä katkotta työhönsä.

Oma haaveeni on  kirjoittaa romaani piikatytön asemasta työpaikalla kun työnantajana on työväenjärjestö ja sen  johtokunta. Yleisemmin pomot kirjoittavat muistelmiaan onnistumisistaan, harvemmin suorittava taho muistelee työuraansa kirjaksi asti.  Haaveeni tulee toteutumaan lähivuosina , siitä olen nyt jo aivan varma.  Vielä on paljon asioita joita pitää jäsennellä mielessä ja seuraavaksi jo luonnoksina ja ehkäpä sitten luonnistuu tekstiksikin asti.

Terveys ja terveet elämäntavat

Tänään olen miettynyt omaan terveyden tilaani vaikuttaneita syitä ja seurauksia. Ajatukset lähtivät aamuisesta "naamakirja" tuokiosta kun siellä fb-kavereihini kuuluva kunnan virkailija on jatkuvasti sairaslomilla tai työpäivänsä aikana jonkun terveyspalvelun vastaanotolla. Mietinkin miten työikäinen voi ollakin niin "sairas" kun kirjoittelusta ilmenee?

Ajatukset lähtivät kelaamaan kuinka tärkeätä ihmisen hyvinvoinnille ovatkaan terveet elämäntavat ja terveellinen ravinto. "Sitä olet mitä syöt" pitää todella paikkansa. Omalla kohdallani en voisi kuvitellakaan syöväni raskaita, rasvaisia lihoja ja juustoja, viinien kera, saan jo vatsanpuruja ajatuksestakin, saati sitten kun nauttisin niitä. Aterioihin tulee sisällyttää  runsaasti kasviksia ja marjoja, välttäen sokeria ja eläinrasvoja sekä valkoista viljaa. Omiin aterioihini eivät kuulu enään punaiset lihat eivätkä mitkään ns. roskaruuat. Melkeimpä olen jo ihan "kasvis-/kalansyöjä" , en tosiaankaan valmista itselleni enään liharuokia. Näin yhdenhengen taloudessa kasvissyöjäksi siirtyminen on ollut helppoa kun ei tarvitse ottaa huomioon muiden mielitekoja.

Ravinnon lisäksi hyvän terveyden ylläpitämiseksi tulee harrastaa ulkoilua ja liikuntaa riittävästi, yksilölliset rajoitukset huomioiden. Toisin sanoen ei mitään pakko suorittamista vaan liikuntaa josta pitää ja jonka parissa viihtyy ja nauttien siitä. Liikkumisen tulee olla säännöllistä ja päivittäistä, eikä pidä unohtaa rentoutusta, venytyksineen liikuntatuokion päätteeksi. Tämän kaiken kukkuraksi tulee huolehti riittävistä yöunista.

Perintötekijät tietenkin vaikuttavat terveydentilaamme mutta aika paljon voimme omilla valinnoilla vaikuttaa  siihen mikä on vointimme. Samoin vallitsevat elinolosuhteet ja työyhteisöt jossa vietämme suuren osan ajastamme, vaikuttavat terveyteemme. 

Kaiken kaikkiaan terveys on luojan lahja. Jos kaikkeen voisimme itse vaikuttaa ei meillä olisi sairauksia eikä vammoja lainkaan. Olenkin kiitollinen lapsuudestani isovanhemmilleni ja nuoruudestani omille vanhemmilleni; saamastani terveellisistä ravintotottumuksista, monipuolisista opetuksista tehdä fyysisestikin raskaita maatilan töitä sekä luonnonrikkaasta kasvuympäristöstä, eläimineen ja luontoelämyksineen.

Sen vuoksi työikäisenä eivät mitkään työtehtävät tuntuneet raskailta eivätkä epämiellyttäviltä kun oli tottunut tekemään raskaitakin hommia nuorena.

Nyt kun saan nauttia eläkkeelläkin vielä terveistä päivistä, kiitollisuuden tunne vaan kasvaa ja toivottavasti päiviä riittää elettäväksi vielä pitkään, on niin paljon asioita ja tehtäviä jotka haluaisin tehdä ja kokea.

Kriinumi kukkii

Kriinumi on narsissikasvien sukua, johon kuuluu 180 lajia.  Se on sipulikasvi jonka yläosa jää mullan pinnalle. Mullanpinta tulee antaa aina kuivahtaa kastelujen välillä. Tämä kukkiva kaunottereni oli koko kesän ulkona, puolivarjoisessa paikassa, kastelin sitä tosiharvoin. Nostin sen sisätiloihin ensimmäisten pakkasennusteiden ilmaantuessa. Siinä vaiheessa huomasinkin ensimmäisen kukkanupun ja tänään tein havainnon toisesta nupusta.

Kukinnan jälkeen vien sen viileään kellaritilaan jossa on vähän valoakin. Lepokautena sitä ei kastella. Keväällä vaihdan mullan, tuon sen lämpimään ja  kesäksi vien pihalle, lehmuksen varjoon.

Tämä komea sipulikasvi on kotoisin Viipurista.  Kriinumit kuuluivat ennenvanhaan kartanoiden salien sisustukseen, harvemmin sitä nähdään enään nykykotien huonekasvina.

Ulkona puutarhakukat lopettelevat kukintaansa mutta keittiön ikkanalla kukoistavat orkideat ja pekuniat vielä upeasti.

Orkideoista nämä kaksi ovat mieleisiäni, väriensä takia. Väriltään ne sointuvat hyvin samalla ikkunalaudalla.

Pihalla kukkivat vielä Alastonimpi, krysanteemit ja isomaksaruoho. Tosin muutama esikkokin on ryhtynyt kukkimaan, ovat varmaan erehtyneet vuodenajasta, joka ei hauttaa yhtään, ovat viekistämässä ohikulkijoitakin ojanpenkkaalla kukkiessaan.

Talvikuivike kompostoriin

Biolanilta on tullut markkinoille uusi tuote; Talvikuivike lämpökompostoriin. Se on kuituhampusta, havupuun kuoresta ja turpeesta valmistettu kuivike jota käytetään erityisesti kylmän vuodenajan kompostointiin. Sen  säännöllinen käyttö pitää kompostimassan ilmavana ja varmistaa tehokkaan ja hajuttoman kompostoitumisen. Sitä lisätään aina kun viedään talousjätettä kompostoriin. Biolan suosittelee käytettäväksi määräksi puolet biojätteen määrästä, siis aika paljon. 

Talvikuiviketta voi sekoittaa tuoreen biojätteen ja kuivikkeen kompostimassan pintakerrokseen ja lopuksi massan pinta peitetään kerroksella kuiviketta.

Aloitin talvikuivikkeen käytön heti kun sain kuivike pussit kaupasta kotiin. Saapas nähdä miten se toimii, pysyykö kompostori sulana pakkaskaudellakin? Aika sen näyttää.

Olen onnistunut kierrättämään tehokkaasti kaiken puutarha- ja talousjätteen hyötykäyttöön puutahani hyväksi, varmistaen näilläkin valinnoilla puutarhani kasveille hyvän kasvumahdollisuuden.

Otan kaiken puista ja pensaista tulevan materiaalinkin pienen jatkokäsittelyn jälkeen joko saunan vesipadan lämmitykseen polttopuiksi tai hakkeeksi puskaiden juurille.

Henkilökohtaisesti nään punaista kun omakotitaloista kärrätään vielä nykyäänkin oksia ja muuta puutarhajätettä lähimetsien maastoon ja samalla toisten ihmisten maille ilman lupaa. Luonnonpolkuja kuljeskellessani koirani kanssa olen törmäillyt yhtenään näihin "jätekasoihin" muuten niin kauniissa metsikössä. En ymmärrä tämänkaltaista toimintaa lainkaan vaikka kuinka yritän ajatella lähimmäiseni kannalta asiaa. Samassa ajassa kun pakkaa esim. puiden lehtiä säkkeihin ja vie ne matkan päähän jonkun metsään niin hoitasi jo omaakin puutarhakompostia omalla pihalla. 

Meitä "viherpeukaloitakin" löytyy joka lähtöön ????

Ikkunoiden pesu

Joka syksyinen ikkunanpesu oli nyt ajankohtainen puuha. Siispä pesuvälineet esille ja töihin !

Pesuaineena käytän aina hyväksi havaitun Fairyn,

Onneksi vaihdoimme vanhaan omakotitaloomme uudet ikkunat heti kun jäin eläkkeelle ja oli aikaa tehdä vähän isompiakin prekteja. www.tiivi.fi Tiivi-ikkunat ovatkin osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Niissä on erittäin toimivat lukituslaitteet ja mekanismit. Ikkunalasi on hyvälaatuista ja sälekaihtimet toimivat helppokäyttöisten mekanismien ansiosta mainiosti. 

Ikkunoiden tilaus ja asennustyö sujuivat ammattitaitoisesti ja nopeasti. Ei jäänyt asennustyön jäljiltä ylimääräistä siivottavaa eikä vanhojen ikkunoiden ongelmaa, kaikesta huolehtivat Tiivi-pojat.

Sitten siihen ikkunanpesuun... muistelen aina kiitollisuudella koko ikkunanvaihtoprojektia kun pesutkin hoituvat helposti. Pesuaineena käytän vain astianpesuainetta, Fairya. Pesuvälineinä kuvassa olevia pesintä ja lastaa, lopulliseen kiilloitukseen vanhoista lakanoista revittyjä rättejä. Ikkunoistani tuleekin aina niin kirkkaita ja raidattomia.  Kun käyttää asianmukaisia välineitä niin ikkunatkaan eivät naarmuunnu ja säilyvät vuodesta toiseen kirkkaina.

Hyönteisverkot jotka ovat myöskin Tiivi-tuote, irroitan ne  ja varastoin ne talveksi, valmistajan ohjeiden mukaisesti. Pikkulinnut saattavat nokkia ne talven aikana rikki jos ne jää paikoilleen.

Nyt ikkunat loistavat kirkkaudellaan koko huusholli tuntuu entistä siistimmältä, se on kyllä kumma surannais ilmiö. 

Seuraavan ikkunanpesun ajankohta onkin sitten keväällä. Voi miten se tuntuikaan toivekkaalta ajatukselta näin sateisena ja sumuisena päivänä. Siihen asti polttelen runsaasti kynttilöitä ja nautinkin kotini suomasta lämmöstä kun on vedottomat ikkunat ja kynttilän lepattavat liekit silmän ja sielun ilona.

Selätin

Nyt tuli sitten hankittua tuo vekotin ...  eikun sitten vaan opettelemaan sen käyttöä....
https://www.youtube.com/watch?v=AwpnDEKPtUY

Aluksi tuntui hiukan hankalalta mutta tasapaino alkoi löytyä melko pian. Ohjeessa kehoitetaan aluksi ottamaan tukea jostakin, se oli varteenotettava ohje sinänsä, ainakin näin ikäihmiselle.

Selkäni on kipeytynyt viimeisen vuoden aikana oudosti, vaivaa en ole ennen potenut  lainkaan, Tehdessäni jotakin pihapuuhaa kumarassa ja käsiä käyttäen on tullut ristiselän alueelle kivun tunnetta. Kokeilen nyt siihen pieneen vaivaani tätä BB-talostakin tuttua vekotinta. 

Painonhallinta-projektinikin on pysähtynyt kokonaan. Vaaan lukemat pysyvät samassa, eivät liiku alas mutta eivät ole nousseetkaan. Ohjeessa luvattiin painon putoavan kun harjoittelee 15 minuuttia aamuin illoin, kokeilen...

Sillä voi vahvistaa myöskin lantionpohjan lihaksia, hyvä juttu sekin näin ikäihmiselle. Toivottavasti selätin vahvistaa myöskin tasapainoa, etteivät syksyn tuomat liukkaat kelit aiheuttaisi turhia kaatumisia. 

Ihme vekotin kertakaikkiaan, saas nähdä vaikuttaako sen suomat liikkeet luvattuja parannuksia lihaskuntoon. Lähden kuitenkin innostuneesti ja avoimin mielin treenaamaan.

Syksyn seonneet kukkijat ja puuhasteluja lokakuisella pihalla

 Muut liljoistani kukkivat kaikki kesällä mutta tämä yksinäinen kukkija heräili nyt vasta kukkimaan.

 Kriinumiinkin odottelin koko kesän kukkia mutta eikös sekin heräili  vasta nyt, tehden pulskan nupun, saas nähdä minkälainen kukka siitä syntyykään. Riittääköhän sille valo kun kuskailin sen muiden kukkien kera talvehtimaan kellariin, siellä kun  on vain pienehköt ikkunat ja lämpötila noin +10 astetta.

Koristeomanapuussa on eka kerran ihanan pieniä omenoita runsaan puoleisesti, se on kuin kukkanen ikään.

Pelakuut kukkivat vielä mutta kuskasin nekin jo talvisäilöön kellaritiloihin, Nostin Syrikat  2 kpl, maasta ja istutin saaveihin, niin tein myöskin Suklaakosmokselle. Saivat jäädä vielä ulos mutta kun huomenna on täysikuu niin nyt oli otollisempi istutusajankohta kuin laskevan kuun aikaan oli ollut.

Aloitin tänään myöskin lintujen talviruokinnan, laittaen auringonkukan siemeniä lintujen syöttölaudalle.  Siiri-siilikin käy edelleen poikasensa kanssa joka ilta/yö ruokailemassa  "pannullaan".

Mukavaa puuhastelua on kaikenlainen valmistautuminen talventuloon; suihkulähteestä otin vesipumpun pois, pesten huolella sen suodattimen ja laitoin pumpun vesiämpäriin, kellariin talveksi.

Perunamaakin tuli ihan itse jälleen käännettyä käsin , siis lapiolla. Se on ikäänkuin jonkinlainen testi yleiskuntoni nykytilanteesta. Täytynee todeta että kuntoni on hyvä, pottumaa kääntyi mustalle mullalle alle aikayksikön, HYVÄ MINÄ!

Perjantai "pihaillen" omalla tontilla, miettien kirjoittamisen saloja

Syksykin on neljästä vuodenajasta hyvin paljon nautintoja antava kausi vuodesta, värikylläisyyden ja tuoksujensa ansiosta. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia täällä eteläisessä suomessakin kunnon ruskasta.

Lämpimien ilmojen jatkuessa riittää vielä pihallakin kukkivia kasveja ja niihin kiinnittääkin en enemmän huomiota kun niitä on vähemmän kuin kesällä.

Syksyn tuoksuista voimakkain on mullan tuoksu josta pidän erittäin paljon. Johtunee kai siitä että nuorena maalaistalon tyttösenä vein syyskyntöjä tekevälle isälleni kahvit pellonreunalle, multa tuoksui erittäin hyvälle ja voimakkaasti. Aloitin päivän päätteeksi pihailuni kääntämällä lapiolla perunamaata ja taas muistui isä kyntöineen mieleeni, tuoksuvasta mullasta.

Kun valmistelee puutarhaansa talvikuntoon, niin siinä samalla ajatuksissa on jo kevät kiireineen, samalla se tuntuu olevan aivan kohta. Ei ehdi mitkään kaamosmasennukset  eikä syysflunssat vaikuttamaan meikäläisen elämän kulkuun. Tulevasta pimeästä kaudesta jopa nauttii kun jää enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoitteluun. Normi pihatöiden lomassa voi suunnitella tulevia harrastuksiaan ja niistä päällimmäisenä pyöriikin mielessäni suunnittelemani "kirja-projekti". Aiheita on runsaasti mutta on vaikeaa päättää tuleeko kirjani sisältö olemaan  fiktio vai faktaa ?

Päätinkin lähteä opiskelemaan luovaa kirjoittamista, kansalaiopiston kurssille, siksi että en ole kokonaan unohtanut "kirja-projektiani", toteutan sen kyllä, ihan varmasti. On vaan niin monta asiaa mitkä pitää päättää ennen aloittamista. Kaksi iltaa on jo istuttu koulun penkillä ja tunnen opiskeltavan aiheen omakseni. Ryhmä on sopivan kokoinen ja opettajamme on pätevä ja kannustava aloittelijalle, eikä opiskelu tressaa lainkaan. Hyvänä juttuna on myöskin matkat naapuri kylän koululle jotka voin tehdä kimppakyydissä ja nekin ovat omalla tavallaan "antoisat".

Tarvitsen myöskin "oman rauhan" kirjoitustyöhöni. Olenkin jo sillä silmällä jättänyt väliin kaikki laulu-, retki-, keskustelu- ja muut ryhmät joihin mua on pyydetty. Selittelen vaan että on niin paljon puuhaa omien asioiden ja sukulaisten kanssa ettei jää aikaa ja niinhän asianlaita onkin.

Kirjoittaminen ja lukeminen jatkuu :)

Risusavottaa

 Sireenit ovat kasvaneet ja levinneet hulvattoman suuriksi puskaiksi, joten hyväksi lääkkeeksi moiseen ongelmaan on "risusavotta". Viritin sähköjohdot ja otin moottorisahani esille mutta kuinka ollakaan se ei lähtenyt "pyörimään" siis terä eio liikahtanutkaan. Hitokseen siinä kiukutteli minulle syyttä suotta... vein sahan takaisin varastoon ja otin kaikki sahani käyttöön. Siinä olivat puukkosaha, oksa- ja se tavallinen timpurinsaha. Lisäksi apuvälineisiin kuuluivat oksasakset.

 Helposti pensaat harvenivat, Ajankohtakaan ei ollut kuunkierron  mukaan paras mahdollinen,.....

 mutta en katsonut sitä seikkaa mitenkään ratkaisevaksi tekijäksi koska noi vanhat pensaat kestävät .

 minkälaista käsittelyä vaan ja kasvu vaan senkun jatkuu. Isommassa rungossa olisin tarvinnut ....

 moottorisahaa mutta meni se poikki oksasahallakin ja käsivoimin. Paljon tuli haketettavaa....

 siitä huolimatta pensaat jäivät reheviksi ja varmaan ensikesänä on riittämiin sireenintuoksua.

Hyötyliikunnasta moinen touhu kävi toden totta, vielä makeasti venytellen lihakset kuntoon ja illan voikin viettää istuen lukulampun alla.

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !