Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏

Perjantai pettymys

Vieläkin suututtaa eilinen pettymys. 

Olimme ystäväni kanssa ottaneet tavaksi syntymäväinänämme tarjota lounas toisillemme. Meillä on sama syntymäpäivä mutta ikäeroa muutama vuosi, minä olen se vanhempi ja viisaampi, (viisaampiko ?) ehkä, ehkä en ! 

Nyt ei tuo iän tuoma viisauskaan auta tässä pettymyksessä. Valitsimme oman kylän ravintolan, koska netissä  ruokalistalla luvattiin tarjolla olevan kalaakin ja aukiolo aika oli klo 10-16. Sovimme lounas ajaksemme klo 13.00, mukaan lähti myöskin hänen aikuinen tyttärensä, joka oli mukava yllätys, juhlistaen meidän jokavuotista  "synttärilounasta" piristävällä läsnä olollaan.

Kuinkas kävikään, saimme kuulla, että tarjolla oli enään sienirisottoa, joka ei muuten ollut listalla ollutkaan netissä, muut ruuat oli myyty. Käsittämätöntä kerrassaan, miten ruoka voi loppua jo puolessa välissä päivää. Kenellä on nykypäivänä varaa myydä näin pienessä kylässä "eioota". Minusta ammatti-ihmiset taikovat loppuneen ruokalajin tilalle jotain vastaavaa.  Niin, kyllähän yrittäjä-rouva ehdotti sienirisottoa, mutta kun sienet eivät sopineet kahdelle, kolmesta, niin poistuimme pettyneinä taas kerran. Tämä kokemus ei ole tämän saman ravintolan kohdalla eka kerta vaan tätä on tapahtunut useasti. Kun olemme suunnitelleet lounaalle lähtöä niin olemme tulleet siihen tulokseen että kannattaa varmistaa "naamakirjasta" onko kyseinen paikka edes auki, koska olen useamman kerran käynyt hukkareissun, nykimässä lukossa olevaa ovea. 

Palvelualalla koko työikäni palvelleena ei minulle mene n.s. jakeluun se että ruokapaikka ikään kuin leikkii meillä asiakkilla; ykskaks ruoka loppu, suljettu tänään, suljetaan tänään jo... jne. Toiminta ei ole jatkuvaa , palvelut saatavilla silloin kun yrittää huvittaa....

Onneksi paikkakunnalla ja lähi kaupungeissa on ravitsemusliikkeitä mistä voi valita mieleisensä, eikä tarvitse olla oman kylän palveluista riippuvainen. Niimpä suunnistimme kirkonkylälle, Kiinalaiseen, emmekä tälläkään kerralla pettyneet. Heille asiakkaat ovat tärkeitä, ei leikkikaluja. Saimme nopeaa sekä ystävällistä palvelua, mieluisat valinnat ruokalistoilta ja herkulliset annokset. Viihdyimme toistemme seuraassa ja nautimme hyvästä ruuasta, siihenhän me vaan pyrimme, ei sen kummenpaan. 

Viisaammat sanovat että kirjoittaminen on tehokasta terapiaa, totta.... pettymys poistui mielestä jonnekin digiavaruuteen.  Siitä en ole ihan varma unohdanko sen kokonaan vaan ääkö se vaikuttamaan seuraavaan lounaspaikan valintaan, aika näyttää syömmekö oman kylän ravintoloissa.

75-vuotis- onnittelukäynti ystävän luona

Pitkäaikainen ystäväni täyttää ensiviikolla 75 vuotta, päätin käväistä jo etukäteen onnittelemassa, kun hänet hyvin tuntien , merkkipäivänä  hän tekee "häviämistempun" ja voi reissullaan olla koko ensi viikon. 

Onnistuimme Suvin kanssa yllättämään hänet positiivisesti. Veimme Amarylliksen onnittelukukkana joka toimii samalla joutervehdyksenä kun kukinta jatkuu oletetavasti ensi vuoden puolelle. kukalla oli tulossa myöskin pari kukkavanaa nuppuineen. Tiesin vanhastaan että amaryllis on hänen lempikukkansa.

Koko iltapäivä  hurahti kuulumisten päivityksessä ja vanhoja hyviä aikoja muistellessa, olemmehan entiset työtoveritkin 80-luvulta. Mukavaa huomioida hänen hyvä yleiskuntonsa ja viihtyvänsä edelleen omassa pienessä mökissään metsän reunassa. 

Meillä on paljon yhteistä; ammatit, lapsuus, elämän asenne, harrastukset ja mieliruuat. Päiväkahvipöydässä oli nytkin mm. paistettuja muikkuja, maukkaita uunituoreita sämpylöitä , aah niin hyviä. Emme ilmoitellet tulostamme ja meillä on periaatteena että talo elää tavallaan ja vieraat kulkee ajallaan. Eli tarjotaan sitä mitä omakin perhe sillä hetkellä syö. 
Olemme myöskin jonkin asteen erakkoja ja yksineläjiä mutta emme ole yksinäisiä. Meillä on vain muutama tosi hyvä ystävä ja tietysti jälkikasvumme, ettemme ole päivääkään yksin.

Ystävä esitteli merkkipäivän johdosta tullutta postiaan, oli seurakunnan kutsu syntymäpäivä juhlaan seurakuntakeskukseen ja kunnan kirje joka sisälsi täytettävän kyselylomakkeen jolla kartoitetaan asiakkaan elämän ja terveyden tilannetta niiltä jotka eivät vielä ole kunnan koti- ja tukipalveluiden piirissä. Kartoitus tehdään 75-100 vuotiaille ikäihmisille, viiden vuoden välein. Positiivista oli huomata kirjessä myöskin kunnan "Palveluopas ikäihmisille", mielestäni tässä tapauksessa oli hyvä saada opas kotiin postissa koska hän ei ole kirjaston asiakas eikä varmaan huomaa pyytää opasta apteekistakaan.

Meillä on ollut myöskin sama omalääkäri - Tuuli. Ystäväni  oli käynyt taas jokavuotisissa labrakokeissa ja lääkärin tarkastuksessa. Tuuli tohtorimme on opiskelemassa ja hänellä on sijainen joten sain  kuulla tuorekseltaan totuuden "sijais-tohtorimme" toiminnasta. Ystäväni on ollut aina oman terveysasemamme  palveluihin ja lääkäreihin  tyytyväinen mutta viime käyntiin hän on erittäin tyytymätön ja pettynyt. Täytyy toivoa että pysyy terveenä siihen asti kun oikea omalääkäri palaa taas "sorvin ääreen".

Ihmeen hyvin lapsenlapseni Suvi kesti meidän "pälpätystä" ja lupaili tulla vieläuudestaankin kanssani paremmalla ajalla että voidaan "povauttaakin", nyt ei siihen jäänyt aikaa. Mennään käymään kun joulun ajan pyhät on lusittu ja koittavat pitkät arkiviikot.

Pihakalusteiden maalausta, pottujen istutusta ja rikkaruohojen kitkentää

Siro rakenteiset pöytä ja kaksi tuolia jotka ovat toimineet nuorison "röökipaikkana", talon varjoisella puolella, olivat aivan kulahtaneen näköiset. Siispä ryhmä käsittelyyn mars! Ekaksi kiinnitin irronneen listan ja seuraava vaihe oli hionta. Tein huolella vanhan maalin hionnan, myöskin pintojen alapuolet, että uusi maali tarttuu paremmin. Suoritin maalauksen kahdesti, tietysti välillä annoin maalipinnat kuivua. Lopputuloksesta tulikin erittäin hyvä ja huomenna pöytäryhmän voi viedä jo ulos, vakio paikalleen.

 Raparperi kasvuvauhdissa

 Lipstikkaa voi pikapuoliin alkaa säilöä kuivurilla

"Saline" siemenperunat pääsivät multaan ja kasvu voi alkaa. Lajike on uusi mutta sanotaan aikaiseksi lajikkeeksi, että sopii kesä perunaksi. "Carrera" lajikkeen istutan vasta Kustaan päivänä, perinteiden mukaisesti. Tämä lajike on herkullinen talviperuna ja on säilynyt hyvän makuisena koko talven. 

Kesäkauden kitkennät on aloitettu... rikkaruohotkin ovat lähteneet huippu vauhdilla kasvuun. Ensimmäisen käsittelyn sai maa-artisokka alue, koska se on hyvä kitkeä ennen kasvun alkua, etteivät herkän pehmeät kasvut vioitu. Huomenna jatkuvat kitkennät kukkaryhmissä ja siinä riittää puuhaa. 

Oli ilo huomata että syksyllä istutettu Laikkuköynnös oli hengissä ja lihavat silmut kohta aukeavat. Irroitin taimen pihasaunan seinustan vanhasta köynnöksestä joten kasvin elossa olo ja hyvä kasvun alku viehätti erikoisen paljon, onnistuin!

Ihana olotila istahtaa kirjoittamaan lukutuoliin, tehokkaan hyötyliikunnan, koiralenkkien ja venytysten jälkeen. On hyvä olo fyysisesti ja mielikin on rentoutunut, luonnon lääkkein. Varmaankin illalla untakaan ei tarvitse kauan odotella.  Sopivasti  iltaani rauhoittaa vielä kirjoittaminen ystävättärelle pitkä sähköposti; kevään kuulumisista. Ajan myötä ovat ystäväni alkaneet pitämään yhteyksiä säännöllisesti sähköpostilla, ennen  puhuttiin puhelimessa tunti tolkulla. On mukava saada viestejä ja kivaa on myöskin se että on ystäviä joille voi kirjoitella.
"Naamakirjan" viestipuolella taas käymme kavereiden kanssa keskusteluja, joskun kiivaitakin päivän aiheista tai kirjoita, leffoista...  mistä milloinkin juttu lähtee kulkemaan.

Kylmä yö tulossa, täysikuu ja "arjenenkeli"

 Ensi yöksi on on luvattu tänne eteläiseenkin maamme osaan pakkasta pari astetta, joten asettelin lautaa apuna käyttäen harson suojaksi kukille.

Harson alle jäi piiloon/suojaan tämän näköinen "kukkapöytä".

Olin viikolla siirtänyt pelakuut kellarista autokatokseen haistelemaan keväistä säätä ja totuttelemaan kevättuulen tuiverruksiin. Oletin niiden olevan vielä sen verran "hienohipiäisiä" että paleltuvat jo pienestäkin pakkasesta niin ennakoin taas tulevia tilanteita ja asetin peiton pöydän päälle sekä eilen istutettujen lavendelin taimienkin päälle suojat.  Viime vuodesta viisastuneena en anna tänä keväänä tummalehtisen särkyneensydämenkään kylmettyä, siis harsoa edelleen pieni palanen suojaksi.

Nyt on kukkien puolesta levollinen olotila mutta on syytä jossain määrin valmistua täydenkuun vaikutukseen yöuneni laatuun ja yleensä sen "Nukkumatin" saapumiseen, tuleeko hän lainkaan ja jos aikoo saapua niin koska suvaitsee tulla?

Unimasan viipyillessä voin keskittyä kotimaiseen dekkariin, niitä lukiessani uni on tullut alta aika yksikön, saaspa nähdä tuleeko tänä yönäkin.

Meillä käväisi tänään miespuolinen "arjenenkeli" korjaamassa kauan repsottaneen rännin ja enkelin tyypistä teki hänen lausahduksensa sopiessamme  palkkiosta; .......................lisäksi  "loppuelämän ystävyys". 
Mahtavaa omata monitaitoisia ja auttavaisia naapureita, heidän ansiostaan yksinelävän mummelinkin on helppoa asustella omassa mökkipahasessaan, vanhanakin.

Oman näköiseni Pääsiäinen

Kiirastorstain ohjelma aloitettiin kauppareissulla kirkonkylän ruokakauppaan, oma ruoka kassini jäi hallitusti siedettävän halvaksi. Ostin vain itselleni, en lainkaan miettinyt  ns. vieras varaa. Syy moiseen päätökseen oli oma terveyteni ja suunnittelemani pääsiäisenohjelma. Koska ajattelin lukea mahdollisimman monta hyvää romaania jotka olin varannut ja lainannut kirjastosta, siis olla paikallaan sängyllä tai luku tuolissani niin eihän silloin voi syödä kuin kevyesti ja niukasti.
Seuraavaksi lähdimme tyttären kanssa tervehdyskäynnille sairaalaan, katsomaan tyttäreni anoppia. Veimme hänelle iloisen keltaisen ja oranssin värisen matalan kukka-asetelman josta hän ilostui aivan silmin nähden. Muutenkin hänen voinnissaan oli selvästi muutosta parempaan. Hiukan vaan valitti rintaansa kun olivat kuulemma joutuneet elvyttämään hänet kun sydän oli pysähtynyt. 
Kotimatkalla käväisimme hautuumaalla, viemässä kynttilät Matin, Timon ja Jarin haudoille. itselleni en hankkinut lainkaan pääsiäiseen liittyviä kukkia koska aion polttaa iltaisin kynttilöitä ja nautin omista kukkivista orkideoista ja pelarkonioistani.

Pitkäperjantaina luin Pirjo Rissasen uusimman romaanin kokonaan, 450 sivua. Kirjan kerronta oli mukaansa tempaavaa ja tunnistin itseni monessa kohdassa päähenkilöön samaistuen. Olen lukenut kaikki kirjailijan tuotokset ja tuntuu että kirjat vaan paranee aina entisestä, tämä viimeisin on mielestäni paras kaikista.

Lukeminen täytyi onneksi tauottaakin että silmät saivat sopivasti lepo hetkensä. Ystävän ja Vili-koiran kanssa tehdyt pitkät kävelylenkit, syvällisine keskusteluineen sopivat hyvin päivän teemaankin. . 

Lankalauantaina jatkui lukeminen, seuraavaksi otin mielikirjailijani,  Paulo Coelhon kirjan: Uskottomuus. Erittäin sopivaa  luettavaa pääsiäispyhille. Teksti vaatii aina välillä hetken pohdiskelua, on se meikäläiselle niin vaikuttavaa luettavaa.
Normaalit siivoukset sun muut lauantaipäivään liittyvät asiat täytyi välillä suorittaa ja saunomisen jälkeen katsoin tv:sta vielä pari poliisisarjaa, en jaksanut lukea unilääkkeeksi muuta kuin "lääkärisarjan" pokkaria.

Pääsiäispäivää jatkoin lukemalla Coelhon kirjaa muutaman sivun. Olin ostanut ristisatehtäviä sisältävän lehden ja vähän väliä lehti veti puoleensa. 
Vietin tuntikaupalla myöskin puhelimessa, läheisten kanssa sekä kirjoitin pitkän sepustuksen entiselle työtoverille ja nykyiselle ystävälle hänen sähköpostiinsa. Hän muisti taas kerran lähettää tekstiviestinä puhelimeeni makeat naurut tuottavan "noitarunon".
Kuolema tuli puheenaiheeksi Suvin ja ystäväni kanssa kun katsoin "Aamu sydämellä" ohjelman tv:stä, jossa haastateltiin kahta syöpään sairastunutta mieshenkilöä. Ohjelma jätti monta asiaa mietityttämään syvällisemminkin. 
Suvilla oli ollut ensimmäinen kokemus kuolevasta  potilaasta konkreettisesti, lähihoitajan oppisopimus työpaikassaan. Isovanhempana tunsin syvää kiitollisuutta Suvin suhtautumisessa kuolemaan luonnollisena tapahtumana ja miten hän oli osannut hoitaa myöskin surusanoman toimittamisen vainajan omaisille. Suvi voi olla ylpeä toiminnastaan vaikean, mutta hoitoalalla useinkin eteen tulevan poikkeuksellisen tapahtumaketjun hoidosta.

II Pääsiäispäivä alkoi auringon noustessa yhtä aikaa kanssani. Tästä tulee hyvä päivä !
Aamulenkillä aistin keväisen konsertin jo olevan harjoitus vaiheessa, liverrys oli runsasta mutta vielä hiukan kesken tekoista. Vili-koirani sai tavata kaksi tyttökaveriaan mutta katsoi ihmeissään kun Rebekka-rouva ei tykännytkään lähemmästä tuttavuudesta vaan murahteli ja ilmoitti kyllästymisen muutamalla haukahduksellaan, jatkoimme siis aamullista lenkkiämme. 

Leivoin "mutakakkua" ja se olikin yllättävän hyvää jäätelön kanssa nautittuna ja sain vielä tyttären seurakseni aamupäivä kaffeille. 
Pitkästä aikaa sain ternimaitoa josta valmistui uunijuustoa pääsiäis herkukseni. Sain sen syödä itse kaikki kun nuoriso ei siitä ole kiinnostunut.

Lähdimme kolmisin; Katja, Sini ja minä tervehdyskäynnille Hyvinkään sairaalaan, katsomaan miten Muorin tervehtyminen on edistynyt. Hän olikin paljon virkeämpi eikä eilinen Helsingin reissu, dialyysihoidossa edes ollut häntä väsyttänyt. Vietimme ilon voittoisan tuokion hänen luonaan. Hiukan jäin ihmettelemään kun ei saada puhelinyhteyttä toimimaan hänen vuoteellaan olevaan luuriin. Taas kerran luvattiin hoitaa homma huomenna kun huoltomies saapuu töihin, saas nähdä tapahtuuko mitään.

Toinenkin  tyttäreni käväisi pääsiäiskaffeilla ja samalla teimme hankinta- toimintasuunnitelmia tulevan kevään ja kesän varalle. Pihalla krookukset availivat jo hiukan rohkeammin nuppujaan kun aurinko loi hetken säteitään niiden iloksi. Iltapäivällä aloitin uuden dekkarin lukemisen, joten lukuharrastus jatkuu edelleen....

Juhlapyhien mentyä aloitan tulevana viikkona keväiset pihahommat joista tarkemmin seuraavassa postauksessa.

Lounaalla Punapippurissa

Tavakseni on tullut seurailla alueen lounaspaikkojen ruokalistoja, niinpä tein mielenkiintoisen havainnon tälle päivälle; Lounasravintola Punapippurin listalla oli paistetut muikut, nam, nam. Vahinko kun kamerani jäi taas kotiin.

Siispä sopimaan ystävän kanssa lounas treffeistä ja eikun menoksi !

Lounasravintolan sijainti on sopivan lähellä. Ensivaikutelman syntyminen alkoi  jo pihaan ajaessa, isot puhtaat ikkunat, piha hiekoitettu. Sisäänkäynti erittäin siisti niinkuin kaikki muutkin asiakastilat.

Mutkattoman ystävällistä asiakaspalvelua, saimme nopeasti valitsemamme annoksen, helppo maksaa samantien, ei turhaa kikkailua eikä jonotusta. Saimme rauhassa valita mieleiset salaatit ja leivät. Salaattipöytä oli yllättävän monipuolinen, raikas ja erittäin siisti. Salaatit olivat tosiaan valmistettu eikä vaan ainekset pilkottuja tarjolle, niin kuin monessa paikassa valitettavasti nykyään on.

Ravintolassa oli avokeittiö, joka näytti olevan ensiluokkaisessa kunnossa, tavarat siististi paikoillaan ja puhdasta mikä on erittäin tärkeää. Rouva ravintoloitsija, apulaisensa kanssa olivat asianmukaisesti  pukeutuneet eli samanlaiset pirteät ja puhtaat työasut, hiukset ja meikitkin kohdallaan. 

Valitsimme muikkujen seuraksi perunamuussia joka oli kotoisan maukasta ja ne muikut vasta hyviä olivatkin, sopivat suolat ja rapeudet. Saman tasoisia muikkuja olen syönyt vain Kuopion Sampo-ravintolassa joka on kuuluisa muikuistaan. 
Valitsin ruokajuomaksi kotikaljan aivan uteliaisuuttani koska harvoin olen saanut hyvää kotikaljaa joka ei ole liian makeaa ja vanhan makuista, täällä sekin oli hyvää.
Lounasruoka oli kokonaisuudessaan maukasta, täyteläistä kuin kotiruoka missä ei oltu säästetty ruoka-aineissa ja jälkiruoka kahvikin hyvää. 

Eipä tarvinnut ihmetellä että tilavan ravintolat pöydät täyttyivät heti vapauduttuaan, paikka osoittautuikin suosituksi lounas paikaksi.

Ravintolan ilmastointi oli myöskin kohdallaan, asiakastilat olivat raikkaat, eivätkä ruuanvalmistuksesta syntyvät käryt ja höyryt tulleet asiakkaiden neniin vaan  ne  oli ohjattu tehokkaasti ulos.

Ihaillen katselin puhtaita lattia ja kalustepintoja, vaikka asiakkaina olikin enemmistö miehiä ja osa heistä työvaatteissa. Pinnat oli valittu onnistuneesti, helposti puhtaana pidettäviä. 

Asiakastilat olivat väljät, pöytien välissä oli hyvin tilaa liikkua , häiritsemättä muita ruokailijoita, mahdollistaen pöytäkeskustelutkin pysyvän kussakin pöydässä ominaan. 

Punainen oli sisustuksen ja työasujen pääväri, joka liittyy jo ravintolan nimeenkin. Verhot isoissa ikkunoissa olivat tyylikkään nykyaikaiset, antaen huolitellun vaikutelman. Pöydissäkin oli liinat ja pienet kukkasomisteet. 

Hintataso on eläkeläistenkin kukkaroille sopiva, ei paha. Päätimme lounastaa täällä uudelleen kun tarjolla on maksaa tai madetta.

Edestään tehdyn työn löytää

Matilda-mummini sanoi aina että edestään tehdyn työn löytää ja myöskin tekemättömän. Sanonta pitää hyvin paikkansa. Viime kesäisiä kuvia katsellessa mummin sanonta kävi taas mielessäni, kun muistin tehneeni yhden ikävimmistä pihapuuhista, saunapolun kitkennän.

Kivien välit olivat kasvaneet täyteen rikkaruohoja, jotka poistin juurineen, pientä kuokkaa apuna käyttäen. Työ otti "selän päälle", heikkojen vatsa- ja selkälihasten takia kroppa oli kuin selkäänsä saaneella ihmisellä. Työ kannatti tehdä pienistä krempoista huolimatta. Nyt saunapolkuni on mieleisessä kunnossa. Tyytyväinen olen siitäkin etten siirtänyt ikävää hommaa keväälle, vaikka mieli tekikin.

 Ensi keväälle en ole suunnitellut mitään muutosta puutarhaan. Nurmikot ovat hyvässä kunnossa ja kaadettujen puiden kannot poistettu ruohonleikkurin tieltä.

Illakot ovat lähteneet luvattomasti kasvamaan lintujen kuljettamista siemenistä, nekin tuli siirrettyä niiden omaan kasvuryhmään siemenineen päivineen.

Juhannusruusun ympärille asensin juurimattoa ettei se pääse leviämään vallan hulvattomasti.

Vanhin nurmikko oli sammaloitunut, se vaati vähän sammaleen poistoon tarkoitetulla "härvelillä" ajoa ja lannoitusta.  lopputulos oli hyvä. Nurmikko jatkoi hurjaa kasvuaan aina lumen tuleen asti, no oikeesti ainakin melkein lumeen tuloon asti.

Kevättä on mukava odotella kun saa vaan suunnitella mitä kylvää kasvimaalle ja mitkä kukat valitsee portinpielen saaviin ja isoihin ruukkuihin autokatoksen oviaukolle. 
Varmaa on että talon pohjois puolella olevalle rappuselle istutan varmaankin taas Ahkeraliisat jotka kukkivat varjossakin.

Kellarissa talvilevossa olevat pihakukat voivat hyvin. Daalian juurakoilla on sopivan kosteaa ja viileää "perunakomerossa", pelakuut ovat vaatineet niukkaa kastelua. Talvi on ollut mukavan leuto ettei ole tarvinnut laittaa sähkölämmitystä päälle, lämpötila on pysynyt kellaritiloissa plussan puolella +3-+5 astetta.

Kesän "kukkakuvia" katsellessa toivookin että loput talviset päivät kuluisivat pikavauhtia ja lumet sulaisivat että pääsee taas seuraamaan kukkapenkkien kasvun voimaa. 

On opeteltava heräämään aikaisemmin, koska talvikausi on laittanut aikataulut uuteen uskoon. Ilta vaihtuu aamutunneille hyvien kirjojen seurassa ja unta on pitänyt jatkaa aamulla, melkein auringon nousuun astikka. Muistutan karhua siinä että tykkään nukkua pitkät yöunet talvikautena, kevään koittaessa unentarpeeni vähenee. Nelko nopeasti totun "aamuvirkun" elämään muutamalla herätyskellon herätyksellä aamuvarhain.

Tervehdyskäynnillä entisen työtoverin luona ja povausta kolmelle polvelle

Olen kokenut huonoa omaatuntoa, viime lauantaista lähtien kun huomioin vastaamattomissa puhelutiedoissani entisen työtoverini ja hyvän ystäväni soittaneen, juuri sillä aikaa kun olin saunassa.
Kaiken lisäksi pari päivää myöhemmin, törmäilin kaupan ovella hänen poikaansa enkä siinä tohinassa ehtinyt edes lähettää terveisiä.

Istuimme kahvipöydässä kolmisin; nuorin tyttäreni ja nänen nuorempi tyttärensä, siis kaiken kaikkiaan naisia kolmessa polvessa. Siinä jutustellessamme kävi ilmi ettei meistä kellään ollut kuluvalle päivälle mitään sovittua menoa, niin mieleeni pompahti tarve käydä tervehdyskäynnillä entisen työtoverini ja ystäväni luona, naapuri kylässä. Esitin päivän piristeeksi käyntiä povarin luona. Tytöt eivät aluksi yhtään innostuneet vaan sanoivat että mennään vaan mutta sitten ei povauksia, lupaatko? No tietenkin tulin luvanneeksi koska minua halutti saada autokyyti ovelta ovelle, menopaluu. Päätimmekin lähteä heti. Ensin kukkakauppaan ja sitten kahvipaketin ostoon, tuliaisiksi.

En soittanut ystävälleni tulostamme etukäteen koska tiesin hänen olevan aina kotosalla, mutta pihalle tultuamma soitin hänelle, että tuutkos ulos tupakkatauolle. Yllätyskäynti onnistui täydellisesti.

Hän ilostui tulostamme niin ettei kahvinkeitostakaan meinannut tulla mitään. Kuulumiset vaihdettuamme hän otti povauskortit esille vaikka emme mitenkään pyytäneet emmekä olleet edes vihjanneet sanallakaan ennustuksista. Siinä sitten unohtui keitetty kahvikin pannuun juomatta. Niin meitä kaikkia omalla povausvuorolla jännitti mitä ne kortit näyttävätkään itsekullekin. 

Kortit näyttivät ihan mukavi"juttuja" tulevaksi meille kaikille kolmelle, eikä kenellekään jäänyt pahaa mieltä eikä mikään asia "kiusaamaan" jälkeenkään  päin kun juttelimme kortin kertomista jutuista. Hauskaa hupiahan se olikin ja tärkeintä käynnissämme hänen luonaan oli tuoda hänelle vaihtelua melko yksinäisiin päiviinsä.

Ystäväni on koko ikänsä ennustanut korteista, hän on saanut siihen opin naapurissaan asuvalta vanhalta mummolta. Useinkin hänen ennustuksensa pitivätkin paikkansa kun hän katsoi korteilla meille työtovereille tulevia tapahtumia elämissämme.

Itse en oikeasti usko millin vertaa tähän povaukseen enkä muihinkaan ennustuksiin enkä horoskooppeihin mutta porukassa se on kyllä viihdyttävää ja hiljaisimmatkin ihmiset avautuvat puhumaan omista asioistaan; iloista ja murheistaan. 

Mieltäni jäi vaivaamaan ystäväni yleiskunnon heikentyminen kun sen huomasi ilman kysymättäkin , liikkeistä ja ulkoisesta olemuksesta. Pudotetut ylimääräiset kilot olivat tulleet tuplaten takaisin ja liikkuminen oli hankalaa. Jäin pohtimaan sitäkin miten hän jaksaa huolehtia huushollistaan, siivouksista ja lumitöistä, eikä varmaan pysty yhtään edes harkitsemaankaan  pienen kävelylenkin tekoa päivittäin, tai muutamaa tehohasta jumppa ja venytysliikettä sisätiloissa.

Jos ei aina muistakaan olla kiitollinen omasta terveydentilastaan niin tälläkin tapaamisella oli se vaikutus että lähetin kiitokset yläkerranherralle. Kohdatessamme ihmisen joka on enemmän tai vähemmän liikuntarajoitteinen niin silloin viimeistään huomaa tuntevansa kiitollisuutta luojalta saamastaan terveyden lahjasta, yleensä sitä pitää aivan kuin asiaan kuuluvana luontaisetuna. Vammainen tai sairastunut lähimmäisemme herättää meidät tajuamaan kuinka suuri luojan lahja elämässämme on terveytemme.

Pihviliiterissä lounaalla

Harmaa joulukuinen arkipäivä, sataa vettä ja tuulee melkein myrskyn lailla, maa on mustana.. Lukeminen ei maistunut ja käsityöt eivät kiinnostaneet. Päätin soittaa naapurilleni ja  sopia tarkemmin lounaalle menosta, olisiko tänään aika mennä ulos syömää. Ehdotukseeni sain iloisen ja myönteisen vastauksen ja lähdettiin kohti kirkonkylää koska oman kylän ruokalistat eivät houkutelleet.

Valitsimme lounas ravintolaksemme PIHVILIITERIN, jo senkin vuoksi että ravintola sulkee ovensa tällä viikolla, torstaina tarjoilevat viimeiset lounaat. Harmi koska paikka on siisti ja hyvin ilmastoitu. Pöytien välissä oli tilaa liikkua ja linjastokin asianmukainen,

Tarjolla oli liha- ja kala ruoka, runsas salaatti pöytä sekä jälkiruuaksi hedelmärahkaa. Meille molemmille maistui kala niin kuin liharuokakin, joten mässäilyksi meni. Itsekin ihmettelimme  niitä määriä joita lappasimme pieniin massuihimme ja vielä hyvät kahvit kaiken ruuan lisäksi. Ruoka oli hyvää ja salaatit raikkaita, siis mautkin aivan kohdallaan, ei mitään lisättävää eikä pois otettavaa.
Hinta laatu suhde OK.

Jäimme ihmettelemään ja arvailemaan ravintoloitsijan päätöstä lopettaa toimintansa, ehkäpä paikallislehdet tulevat sen meille kertomaan aikanaan.
Oli tosiaan piristävää ja rentouttavaa istua nauttimaan kaikessa rauhassa hyvästä ruuasta keskellä arjen syksynharmaata päivää.

Häivähdyksiä - erityinen elämäni. Marja Korhosen otsahiirellä kirjoittama kirja

Tämän kirjan on kirjoittanut Marja Korhonen  itse, otsahiirellä kirjain kerrallaan. 

Tuntuu ihan käsittämättömältä saavutukselta mutta kun on lukenut kirjan niin tajuaa miten sisukas ihminen Marja onkaan. Ripsiään räpsyttämällä hän selvitti itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin kotiinsa.

Kohtuuttomalta tuntuu että sairaalan hoitovirheen takia ihmisestä tulee neliraajahalvaantunut ja mykkä.

En paljasta tässä kirjan juonta tämän enempää, etteivät lukijani saa liikaa tietoa kirjan sisällöstä. Mutta voin kertoa että luin sitä itkien ja nauraen. Kirja on kertomus ihmisen sisusta mahdottoman edessä ja uskosta elämään. Toivosta kärsimysten keskellä. Rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana.

Kirja kosketti minua todella syvältä. Omat pienet murheet ja vastoinkäymiset tuntuivat Marjan kokemuksiin  verrattuna. mahdottoman pienilta.  Eikä ihminen voi ennakoida kaikkea elämässään, eikä osaakaan varautua pahimpaan.  Vastoinkäymisten tarkoitusta elämässä ei aina heti ymmärrä, joskin joidenkin tapahtumien tarkoituksen tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Kaikella on tarkoituksensa, tässä elämässä, vaikka joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun yhdelle samalle ihmiselle sattuu useampia menetyksiä ja vastoinkäymisiä elämässään. Ei sitä pieni ihminen ymmärrä.

Kirjailijan blogia voi seurata osoitteessa:

http://mustikka8.vuodatus.net

Perjantai "pihaillen" omalla tontilla, miettien kirjoittamisen saloja

Syksykin on neljästä vuodenajasta hyvin paljon nautintoja antava kausi vuodesta, värikylläisyyden ja tuoksujensa ansiosta. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia täällä eteläisessä suomessakin kunnon ruskasta.

Lämpimien ilmojen jatkuessa riittää vielä pihallakin kukkivia kasveja ja niihin kiinnittääkin en enemmän huomiota kun niitä on vähemmän kuin kesällä.

Syksyn tuoksuista voimakkain on mullan tuoksu josta pidän erittäin paljon. Johtunee kai siitä että nuorena maalaistalon tyttösenä vein syyskyntöjä tekevälle isälleni kahvit pellonreunalle, multa tuoksui erittäin hyvälle ja voimakkaasti. Aloitin päivän päätteeksi pihailuni kääntämällä lapiolla perunamaata ja taas muistui isä kyntöineen mieleeni, tuoksuvasta mullasta.

Kun valmistelee puutarhaansa talvikuntoon, niin siinä samalla ajatuksissa on jo kevät kiireineen, samalla se tuntuu olevan aivan kohta. Ei ehdi mitkään kaamosmasennukset  eikä syysflunssat vaikuttamaan meikäläisen elämän kulkuun. Tulevasta pimeästä kaudesta jopa nauttii kun jää enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoitteluun. Normi pihatöiden lomassa voi suunnitella tulevia harrastuksiaan ja niistä päällimmäisenä pyöriikin mielessäni suunnittelemani "kirja-projekti". Aiheita on runsaasti mutta on vaikeaa päättää tuleeko kirjani sisältö olemaan  fiktio vai faktaa ?

Päätinkin lähteä opiskelemaan luovaa kirjoittamista, kansalaiopiston kurssille, siksi että en ole kokonaan unohtanut "kirja-projektiani", toteutan sen kyllä, ihan varmasti. On vaan niin monta asiaa mitkä pitää päättää ennen aloittamista. Kaksi iltaa on jo istuttu koulun penkillä ja tunnen opiskeltavan aiheen omakseni. Ryhmä on sopivan kokoinen ja opettajamme on pätevä ja kannustava aloittelijalle, eikä opiskelu tressaa lainkaan. Hyvänä juttuna on myöskin matkat naapuri kylän koululle jotka voin tehdä kimppakyydissä ja nekin ovat omalla tavallaan "antoisat".

Tarvitsen myöskin "oman rauhan" kirjoitustyöhöni. Olenkin jo sillä silmällä jättänyt väliin kaikki laulu-, retki-, keskustelu- ja muut ryhmät joihin mua on pyydetty. Selittelen vaan että on niin paljon puuhaa omien asioiden ja sukulaisten kanssa ettei jää aikaa ja niinhän asianlaita onkin.

Kirjoittaminen ja lukeminen jatkuu :)

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Varjostuskankaat kartiokuuselle ja alppiruusulle

Vanha kartiokuusi saa tänään varjostuskankaan suojaksi liialta kevät auringon paahteelta.

Huputettu kuusi.

Syksyllä, sulan maan aikaan laitoin kepit valmiiksi , nyt olikin helppo viritellä varjostuskangas iäkkään alppiruusun aurinkosuojaksi.

Viime kesällä istutettu tuija sai myöskin säkkikankaan aurinkoa varjostamaan.

Nyt olin ajoissa, ei ole aurinko paistanut vielä kertaakaan täydeltä taivaalta. Viime keväänä laitoin suojat jo 14.2 ja aurinko oli ehtinyt polttaa kartiokuusen uloimpia oksia .

Seuraavana hommana puhdistin lintulaudat ja niiden alustat, lapioiden siementen kuoret lämpökompostoriin.

Tällekin päivälle tuli sopivasti hyötyliikuntaa ulkosalla, koirien lenkitykset päälle. Iltapäivän voi hyvillä mielin istahtaa lukulampun alle virkkaamaan neliöitä kolmanteen sohvatyynyn päälliseen.

.

Virkatut tyynynpäälliset

Kierrätyslangoista tein virkkaamalla tyynynpäällisen.

Innostuin virkkaamaan vielä toisenkin...

Tässä virkkuukoukkua heilutellessa mietin ja suunnittelen jo seuraavaakin käsityötä.....

Puuhastelua on riittänyt ja päivät kuluvat vikkelästi.

Herään aamuisin virkeänä ennen koiria, jotka hypähtävät sänkyyni heti kun saan silmät auki. Vietän aamun "hämärähyssystä" nauttien, sytytän kynttilät ja nautin hitaista aamuista kahvia juoden. Seuraavaksi aamuihini kuuluvat edelleen kahden koiran ulkoilutukset ja pihaeläinten ruokinta.
Lisään lintulaudoille auringonkukan siemeniä ja pähkinäpuun haarukkaan laitan oraville kourallisen pähkinöitä, se on kahden kurren päiväannos. Fasaani ja rusakko käyvät lintulautojen alustat puhdistamassa, syöden maahan tippuneet siemenet.

Luntakin on satanut sen verran että on saanut päivittäin sopivat annokset hyötyliikuntaa.

Parhaillaan tulee joka tuutista uutisia sikainfulenssan vaarasta ja sairauteen kuolleista potilaista. Se luo jo hysteriaa kansan keskuudessa. En ole aikonut ottaa rokotetta, eikä minua pelota, siis media ei pysty vaikuttamaan siltäkään osin mielipiteisiini. Naapurikin piti minulle vaikuttavan "saarnaan" rokotuksen tarpeellisuudesta mutta en vaan muuta mieltäni. Saas nähdä kuinka "ämmän" käy ?

Perhe koolla

Eilen koko perhe oli taas yhtä aikaa koolla. Kuinka sattuikaan, unohdin käyttää kameraa... niin jäivät tilanne kuvat ottamatta.

Iltapäivä hurahti rattoisasti rupatellen , unohtamatta ruokailua ja kahvittelua.

Olin tehnyt hyvää pottumuusia oma kasvatetuista Carrera-perunoista, runsaasti voita ja punaista maitoa, tietenkin. Kokeilin uutta tapaa valmistaa Lohi, näin tv-kokki ohjelmasta kuinka Tomppa keitti mausteliemen ja kaatoi sen kiehuvana lohen päälle. Se sai kypsyä kannen alla, omia aikojaan, ollen noin 6 tunnin kuluttua syötävän kypsää. Se oli HYVÄÄ, siinä maistui lohen oikeat maut. Olin ostanut kalan www.auvisenkala.fi autosta, joten sen tuoreus oli taattu.

Meidän perheessä on kasvisruokaa syövä, kasvis/kalan syöjä ja muut ovatkin kaikkiruokaisia. Näin ollen laitan aina kasvi-, kala- ja liharuuan. Jälkkärinä oli mangorahkaa, kaikkien herkkua.

Yksi huono asia oli eilisessä päivässä, tuli syötyä liikaa.....on vieläkin ähky olotila, jota ei paljonkaan helpottanut aamuiset koiralenkit.

Sari, lapsosistani vanhin

Jari, keskimmäinen, vierellään kihlattunsa Katariina.

Lapsosista nuorin , Katja, vierellään edesmennyt miehensä Timo.

Kahdesta lapsenlapsesta vanhempi; Suvi

Nuorenpi lapsenlapsi; Sini.

On se vaan niin että lapset ja lapsenlapset ovat elämän suurimmat ja arvokkaimmat saavutukset.
Niiden rinnalla ei tunnu miltään; varallisuudet, mitalit, ammatit, tai yhteiskunnalliset  saavutukset.

Silloin viimeistään kun menettää puolisonsa oivaltaa tämän elämän arvojärjestyksen.

Siunattua Loppiaisen aikaa kaikille !

Joulukorttien askartelua

On taas tullut aika vuodesta kun saa lähetellä joulukortteja. Ajattelinkin taas askarrella itse joulu/talvi-aiheiset joulukorttini. Aiheen nimi on LUMIHIUTALE". 

siihen tarvitaan vain koukku ja lankaa, ehkä hiukan mielikuvitusta ja joulumieltäkin.

Näillä eväillä syntyi piniä ja sieviä lumihiutaleita.

Liimailin ne korttipohjiin, ihan tavallisella yleisliimalla.

Tekstin kirjoittelin kullan- ja hopean värisellä tussilla

Lisäksi pieniä hiutaletarroja taustaksi.

Virkatuista lumihiutaleista on julkaistu tänä vuonna ihan suomenkielinenkin teos, alkuperäinen on viimevuodelta ja englanninkielellä, tekijänä Caitlin Sainio, suomennos Mirkka Santala. hinta 24,95 €
Teoksen nimi: "100 virkattua lumihiutaletta".

Näistä virkatuista hiutaleista voi tehdä huiveja tai koristaa sohvatyynyjä ja vaikkapa maagisen mobilen, leijailemaan kattoon. Ovatpa ne söpöjä myöskin myssyjen ja lapasten koristeena.
Sopivat erinomaisesti joululahjapakettien korttejakin somistamaan. Käyttömahdollisuuksia on monia. Siispä; koukuttamaan ystävät !  Leppoisaa joulun odotusta !