Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏

Talvinen maaliskuu

Helmikuussa tuli 77 vuotta täyteen. Synttärit ovat aina mukava piristys arjen keskellä, on ihanaa saada kukkia ja juoda kakkukaffeet läheisten kanssa. 
Ikä on vaan numeropari, en tunne olevani noin VANHA ??????!!!!!!

Tämän mummon puikot ovat suihkineet TV:eetä katselle ja tulosta on tullut, osa tekeleistä ovat saaneet "jalat sisälleen" välittömästi, osa jää seuraavan talven lämmikkeiksi.

Nyt rusakot keksivät pihan ainoan koristepuun joka jäi ilman suojia ja popsivat hampaat ristissä makoisaa kuorta suihinsa. Taisi niilläkin olla jonkinlaiset "kevätjuhlat", koko piha oli trampattu, jäljet näkyivät hyvin kun lunta oli taas satanut illan ja yön aikana.
Laitoin oitis Nekon Puutarhavahaa vaurion peitteeksi ja virittelin verkot puun suojaksi.

Talviviikkojen toistuva puuha on lämpökompostorin hoito. Tein taas talvityhjennyksen, eli poistin massa pari saavillista, puuliiteriin odottelemaan puutarhakompostin sulamista, missä massa saa jatkaa muhimistaan. 

Kompostorin lämpötila nousee hitaasti, johtuen kai yollisistä melko kovista pakkasista. Biolanin uusi Tehokuivike kyllä on pitänyt massan tasakosteana ja pitänyt lämmön paremmin, ei ole ollut lainkaan jäätymisvaaraa, lieneekö lisätyn biohiilen ansiota.

Vielä on saanut hyötyliikunnaksi tehdä lumitöitä riittämiin. Tänäänkin oli satanut noin 5 senttiä pakkaslunta ja toissapäivänä melkein 10 senttiä. Pakkasta oli viime yönä -9 astetta.

Tänään puhdistin myöskin linnunpöntöt, se kävi kätevästi hankikannolla tepastellen , eikä tarvinnut puuhun kiivetä, ylettyi homman tekemään ihan omilta jaloilta.

Seuraava hankinta onkin uusia pönttöjä, kaikki vetelevät viimeisiään, osaa olen korjaillut jo rautalangoilla, että pysyvät kasassa. Hyvin ovat vielä tirpoille asunnot kelvanneet , kaikissa oli ollut kesäasukkaita.

Aamuisella koiralenkilläni tapasin kaksikin ripeää eläkeläistä lunta kolaamassa omalla pihatiellään. Totesimme yksissämielin miten onnekkaita olemmekaan kun voimamme vielä riittävät kaikkiin omakotitalon puuhiin, On mahtavaa tehdä pihatyöt "IHAN ITTE" 💪😍

Lunta...lunta......lunta.....

 Lumitaakat pensasaidoilla.....pitäisköhän tehdä jotain???????

 Ei hyvältä näytä.....

 Orapihlaja-aitakin lumivaipan alla.....

 Tapionpöytä talviunilla 😴

 "Vanharouva" turvassa rusakoilta ja pakkaselta 👍

Olen aina tykännyt lumen kolaamisesta mutta nyt olen saanut siitä hommasta tänään tarpeekseni. Valtavat lumikasat ovat kasvaneet parin viikon aikana aivan huimiksi. Eka kerran kävi mielessä tilata "mönkijäpojat" hommiin kun näin niiden touhuavan naapuritontilla. 

Johan tässä kehittyy roima ylikunto tälle mummelillekin. Niin se lumi sai taas kyytiä kun alkuun pääsin. Vapautin vielä lumihommien päätteeksi pensasaidat lumitaakoistaan, ettei aita menetä muotoaan kun oksat taittuvan liiaallisen painon alla, siis talvihuolto aidoille.

Melko paljon ihmiset valittavat katujen aurausurakoitsijan työstä, milloin on tontin liittymä tukittu lumivallilla ja milloin lumet paiskottu auton pakoputkeen. Tällaisena talvena ruikutukset ovat asiattomia. Jokaisen pitäisi katsoa ensin miten itse tekee lumityöt omalla pihatiellään mihin lykkii ne lumikasat ja rakentelee lumivallit. Onneksi meidän alueella on ammattitaitoinen ja tehokas auraaja, on ilo katsella koneen tehokasta ja nopeaa työskentelyä.  Eikä ole isoja valleja jäänyt pihatieni päähän kolattavakseni, mutta en ole kasannut lunta katualueellekaan, auraajan pukattavaksi. 
Onkohan sekää ihan asiallista kun jotkut kolaavat lumet pihaltaan, kadun yli toisten tonteille? 

Ja ne postilaatikon edustat??????? Eikö ihmiset yhtään osaa huomioida jakajan sujuvaa pääsyä omalle postilaatikolleen, hän tekee työtään ja jos normaali jako ei onnistu lumiesteen vuoksi niin minä jättäisin kyllä postit jakamatta semmoseen talouteen. Palvelua puolin ja toisin !!!!!

Tämän päivän hyötyliikunta annos on suoritettu ! Olen taas kerran erittäin tyytyväinen siihen että suoriuduin lumitöistä ihan itse. Nyt on yksi päivän parhaista hetkistä kun laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja istahtaa keittiön pöydän ääreen odottelemaan "alatalonemäntää" kahviseuraksi, elämä laiffii 💖💙💝💜

Vuosi vaihtui

 Mukavia pikkupakkasia vihdoinkin, on hiukan talven tuntua kun ulkoilee koiran kanssa, niin ei tarvitse enään sadevaatteita, eikä koirakaan ole yltäpäätä kurassa. 

Uusi vuosikin vaihtui rauhallisesti, Velmu-koirani ei reakoinut lainkaan raketti-melusta, jota oli tänä vuonna huomattavasti vähemmän naapurustossa. Enkelikoira-Vilille uudenvuoden aatto oli yhtä tuskaa, mihin eivät täysin vaikuttaneet mitkään hoitotoimenpiteetkään. Tuntui oudolta kun Velmu vaan oli koko illan täydessä unessa, kylkeään välillä kääntäen ja huokaisten, jatkoi uniaan.

Olen tuhannesti kiitollinen Suville siitä, kun hän antoi Velmu-koiransa minulle heti Vilin siirtyessä koirien taivaaseen. Jouduin siirtämään ikävääni taustalle ja keskittymään iloisen Velmu-koiran hoitamiseen. Velmun seurassa ei kukaan voi olla surullinen eikä allapäin, ilo siirtyy koirasta välittömästi taluttajaan ja rapsuttajaan.

Joukkueemme sai uuden jäsenen kun Suvi otti 12 viikkoisen Tyyppi-pennun hoiviinsa.

 Tässä sitä ollaan matkalla uuteen kotiin.

 Kotona ollaan ja tutustuminen alkaa

Kuin kaksi marjaa, Kelmi, alias Ipana ja Tyyppi. Mitä iso edellä sitä pieni perässä.

Tyyppi-lapsikoira kävi jo tutustumassa joukkueen kolmanteen jäseneen; Velmuun. Hiukan pelotti uusi paikka , ihmiset ja uusi iso koira, mutta hyvin meni ensivierailu. Lapsikoira on sisäsiisti, ei kylässäkään tehnyt tarpeitaan sisälle ja käyttäytyi kuin aikuiset.

Hauskan ja Vilin kirmatessa koirien taivaassa, elämä jatkuu iloisemmissa tunnelmissa ja suuntaamme tulevaisuuteen koiriemme kanssa ulkoillen ja kouluttaen niistä mahdollisimman  hyvin käyttäytyviä, yhteisömme jäseniä. 

Toivon mukaan onnistummekin , onhan meillä parhaat mahdolliset "tukihenkilöt" Mari ja Taina. http://www.kuunsirpin.com/  http://www.elainlaakaripalvelut.com/

 Vuodenvaihteessa meni henkilökorttini vanhaksi, niinpä suunnistin kohti kelloliike Karppista otattamaan passikuvaa. Kuvan otto onnistui nopeasti ja lähti sähköisiä teitä suoraan poliisille, josta tuli oitis tekstiviesti puhelimeeni jossa ilmoitettiin koodi liitettäväksi korttihakemukseen. Seuraavaksi teinkin henkilökorttihakemuksen läppärillä ja viikon kuluttua poliisi lähetti jälleen koodin millä kortin voi lunastaa oman kylän R-kioskilta. Helppoa ja halpaa, 5:n vuoden voimassa oleva kortti 54 euroa ja kuva 15 euroa.

 Omalääkärini on vaihdettu tietämättäni, mrrrr. Meillä on ollut tuttavani kanssa sama lääkäri ja hän sai tietää käynnillään lääkärin vaihdoksesta. Soitin terkkariin ja varmistin asian , niin on tehty. Ensiksi ajattelin ottaa heti yhteyden ylilääkäriin ja pyytää vaihtaa oman lekurini takaisin. Mietittyäni hetken asiaa niin tulin siihen tulokseen ettei kannata vaihtaa ennen kun on tavannut uuden tohtorin ja kokeillut miten potilassuhde lähtee kehittymään, lääkärin vaihto voi olla hyväkin asia. Onneksi olen saanut olla suht koht terveeenä ja mittailen itse säännöllisesti verenpaineet ja sokerit, jotka antavat itselleni tarpeelliset "diaknoosit" nykytilastani. Eihän sitä lääkäriään voi päivystyksessäkään valita, jos joutuu akuutin tilanteen takia hakeutumaan hoitoon. Loppujen lopuksi ihan sama kuka on omalääkärini, pääasia on että saatiin terveysasemalla 4:s lääkäri.

Uudenvuoden lupauksiini kuuluvat edelleen; riittävästi liikuntaa, terveellinen ruokavalio, riittävästi yöunia, rentoutusta, venytyksiä, laiskottelua, hyötyliikuntaa, jne. Näillä mennään alkanut vuosi  taas positiivin ja kiitollisin mielin.

Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.

 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.

 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.

 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.

Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.

 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.

"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 

Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....

Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen. 

Kesäinen sadepäivä

 En muista milloin omenapuut olisivat kukkineet näin runsaasti kun ne nyt kukkivat.

 Nuori koristeomenapuukin kukoistaa tänä keväänä "täysillä".

Pörriäisiäkin tuntuu olevan suurin joukoin hommissaan, niin että tulossa taitaa olla runsas omenasato. 

Pellis kukkii "muodostelmassa".

Tänään istutin perunat ja varhaisperuna on jo taimella. Aivan kuin tilauksesta "taivas sadetin" avasi vesihanat ja automaattikastelu tuli istutustyötä viimeistelemään. 

Nautin suuresti lempeästä, kesän ensimmäisestä sadepäivästä, luontokin tuoksuu niin ihanalle. On tuota sadetta jo odoteltukin, tuntuipa  maakin olevan todella kuivaa, että jos olisi yskäissyt, niin maasta olisi  noussut pölypilvi. Peseytyy myöskin siitepölyt, helpottaen allergisten hengitys ongelmia. Varmaan maanviljelijätkin ovat nyt tyytyväisiä kun kylvöt saivat vettä. 

Kesäisestä sateesta innostuivat linnutkin pitämään oikein mega tason konserttia.

Sade sai  aikaan Espanjansiruetanat marssimaan esille piikoistaa sankoin joukoin. Nyt niitä kannattaa keräillä ahkerasti, ennenkuin ne munivat, näin voi hiukan estää niiden lisääntymistä.  

Pelastin Väinönputken ohikulkijoiden tuhotöiltä, siirtämällä sen tontin toiselle laidalle, sadetta saa nyt sekin "komistus". Vettä tarvitsivat kaikki pienet istutetut karkulaisetkin, joita olen siirrellyt niiden oikeille kasvupaikoilleen.

Terveellisempi ruokavalioni on onnistunut erittäin hyvin. Suunnittelen huolellisemmin ostoslistan kauppaan mennessä, myöskin noudatan sitä, listassa on enemään kasviksia ja vihreitä salaatteja. Marjatkin ovat pakkasesta löytäneet lautaselleni. Päivittäinen hyötyliikunta on sulattanut jo hiukan "talvisia läskejäni" ja toivon että liiat kilot putoilevat pihahommissa ilman sen kummempia diettejä. Verenpaineet ovat kohdillaan, tosin lääkitystä on 2 ½ kuukautta takana päin, eikä lääke ole aiheuttanut minkäänlaisia sivuvaikutuksia niin näillä konsteilla mennään taas eteenpäin.

Vanhuus ei tule yksin, se on pakko myöntää. Perunamaan muokkaus ja istutustyö on niitä raskaimpia puutarha hommia, joista enen olen selviytynyt saman päivän aikana. Muokkauksen tein eilen, tänään vedin kuokalla vaot, istutin ja taas kuokalla perunat piiloon. Vanhan selkä ei kestä enään pitempi aikaista rasitusta ja venytykset on tehtävä huolellisemmin jotta palautuminen rasituksesta olisi mahdollisimman täydellinen.

Sateen ropinasta nauttien kuluikin kesän ensimmäinen sadepäivä rattoisasti, hyvän dekkarin seurassa, ikkuna raollaan, tausta ääninä lintujen viserrystä ja sireenien tuoksua, voiko nautinnollisempaa iltapäivää  osata enään toivoakaan, en minä ainakaan.

HYVÄNLAATUINEN ASENTOHUIMAUS

Hyvänlaatuisella asentohuimauksella tarkoitetaan sisäkorvaperäistä huimausta, joka johtuu toimintahäiriöstä sisäkorvan käärikäytävissä. Kaarikäytävissä kehon asentoa ja tasapainoa aistivaan kaarikäytävään kertyvä sakka saa aikaan virheaistimuksen, joka 2-20 sekuntia asennon muutoksen jälkeen tuntuu kiertohuimauksena. Huimaus tulee usein vain pään ollessa tietyssä asennossa siirtyessä esim. istualta makuulle tai taivutettaessa päätä. Huimaus ei yleensä estä liikkumista.

Hoitoon suositellaan ns, Epleyn menetelmää, joka tehdään asettumalla sängylle selälleen, pään annetaan roikkua kevyesti sängyn reunan yli.

Käännetään pää sille puolelle jossa vaiva on. Odotetaan kunnes huimaus loppuu. Sama liike toiselle puolelle.

Käännytään kyljelle ja katse kohti lattiaa, leuka painuneena olkaa vasten, sitten noustaan istumaan, leuka edelleen olkaa vasten.

Jos asennosta nouseminen on vaikeaa niin käännytään vatsan kautta toiselle kyljelle ja tehdään samoin, katse kohti lattiaa jne. 

Liikesarjan jälkeen varotaan taivuttamasta päätä taaksepäin saman päivän aikana. Sarja tulee tehdä kotona vähintään kerran päivässä, kunnes oireet häipyvät.

Epleyn menetelmällä saadaan sisäkorvan kaarikäytävän kide kaadettua  pois kaarikäytävästä.

Yllä oleva asentohuimaus yllätti pahemman kerran kun lauantai aamuna heräsin ja huone kiersi silmissä. Oli tunne kuin olisi karusellissa, pahan olon voimakkuutta kuvaa sekin että huimauksen päätteeksi oksensin kunnolla. 

Huimauskohtaukset tulivat ainoastaan makuulle mennessä ja sieltä noustessa. Liikkuessa ei ollut minkäänlaisia oireita. Hakeuduin välittömästi lääkäriin ja kuinka ollakaan tautini olikin hyvänlaatuinen ja meni ohi aivan kotikonstein. Terveyskeskuksesta sain esitteen liikkeistä ja tehtyäni ne huolella yhden kerran niin vaikutus oli tehokas; ei enään huimausta.  Jatkan kuitenkin menetelmän liikkeiden suoritusta päivittäin, varmuuden vuoksi, vaikka niiden aiheuttama tuntemus ei ole lainkaan mukavaa mutta nopeahkosti ohi menevää, kyllä kestän sen jos huimaus vaan pysyy poissa.

Itsehoitoa

Omasta terveydestään on syytä jokaisen meistä huolehtia ja kantaa vastuu valinnoistaan. Syitä ja seurauksia on turha hakea muualta , kyllä ne tavat ja tottumukset ovat jokaisella lähtöisin sieltä ihan omien pikku korvien välistä. Hyvänä esimerkkinä itsestäni on joka kesäinen mässääminen uusilla perunoilla, sillin ja oikean voin kanssa. No siitähän ei mitään hyvää seuraa; verenpaineet nousevat niin että korvissa suhisee ja sappi suttuu liiasta eläinrasvan syönnistä. Toinen omakohtainen heikkouteni on ollut kahvittelut herkkuineen, josta seuraa sokeriarvojen nousu ja kofeiini nostaa myöskin verenpainelukuja. 

Ihminen on heikko mieltymystensä edessä, vaikka järki sanoo ettei passaisi mässäillä liiaksi herkuilla niin silmät ja suu vetää järjestä huolimatta herkkuja mahan täydeltä.

Siinä vaiheessa kun kohonneet verenpaineet antavat ensi oireensa , joka tapahtuu aina syksyisin, aloitan järkevämmät ruokailutavat kehiin ja aloitan näin muiltakin osin aktiivisemman itsehoidon kohdallani.

Olen siirtynyt kokonaan rasvattomiin maitotuotteisiin ja kiinnitän huomioni eläinrasvojen käyttöön, vähentäen niitä mahdollisimman paljon, lisäten rypsiöljyn käyttöä ruuanlaitossakin. Ruokavalioni koostuu suurelta osin kasviksista, kalasta ja kanasta. Punaista- ja sianlihaa en ole syönyt enään vuosiin. Marjoja on pakastin pullollaan joita syön päittäin hunajan tai kinuskikasatikkeen kera  ja näiden lisäksi nautin tuoreista hedelmistä sellaisenaan tai tai raikkaina pirtelöinä väli- tai iltapalana.

Herääminen on mahdollista ilman kahvia ! Totta , vaikka en olisi uskonut jos joku olisi pari kuukautta sitten mokoman viisauden kertomaan.  En ole juonut kahvia kahteen kuukauteen ja hyvin olen selvinnyt ilman karvasta mustaavettä.

Riittävästä liikunnastani huolehtii edelleen Vili-koirani uskollisesti.

Vili 10v.

Verenpaineeni mittaan säännöllisesti kerran kuukaudessa, omalla mittarilla ja merkkaan luvut korttiini.

 Omron

Olen hankkinut myöskin sokerimittarin mutta teen sillä vaan joskus mittauksen, koska sokeriarvoni ovat ihan normitasossa senjälkeen kun lopetin sen älyttömän karkkien syönnin kokonaan. Laite on Breeze2 ja löytyy googlaamalla netistä.

Itsehoitoni sisältää myöskin  nämä pienet  turvavempeleet eli liukuesteet jalkineihin. Talvikelit ovat useinkin liukkaita ja vahvan, isohkon koiran kanssa liikkuessa tulee jalkineissa olla riittävästi "pitoa". Devisys/ koko L, ovat osoittautuneet tarpeisiini sopivimmiksi ja ovat erittäin kestävät, nastat eivät irtoa kuin parin/kolmen vuoden aktiivisen kulutuksen seurauksena. Tänä vuonna aion hakea sen kunnan myöntämän 10 euron avustuksen ikäihmisten liukuesteostokseen, muina vuosina en ole muistanut hakea moista.

Hoidan itseäni pääosin hyötyliikunnalla, kyllä se vain näin on. Ilman puutarhanhoitoa ja talvisin lumitöitä, olisin varmaan huomattavasti kehnommassa kunnossa. Fyysinen työ pitää lihakset kunnossa. Jos rähkin ulkotöissä yli ikäni tuomaa rajoitusta, saan selkäni hiukan kipeäksi, mutta siihen olen keksinyt itsehoidoksi "Selättimen". Muutamat kieputukset päivittäin ja mehukkaan  kipristävät venytykset kieputusten päälle niin kivuista ei ole tietoakaan.

Rauhalliset ja tehokkaat venytykset kuuluvat päivittäisiin puuhiini ja ovat tärkeä osatekijä itsehoidoissani. Pitkien kävelylenkkien jälkeen eivät jalkalihakset pysy vetreinä ilman venytyksiä. Niitä voi tehdä samalla kun katselee televisiosta vaikka uutisia. Jos jättää venytykset tekemättä niin lihakset eivät palaudu rasituksen jäljiltä ilman kiputiloja, se taas vaikuttaa tai estää saamasta rauhallista ja syvää yöunta.

Itsehoitoon tulee sisältyä myöskin henkisen puolen hoito; ihmissuhteet, läheiset ihmiset, ystävät,kirjallisuus, luonto, linnut, musiikki, kukat, taide. Kaikki edellä mainittu sopivina annoksina nautittuina sielun ravinnoksi, takaa hyvän terveydentilan myöskin henkiselle puolelle. Elämästään voi nauttia täysin siemauksin, eikä siihen tarvita epäterveellisiä nautintoaineita eikä muitakaan nykymaailman turhia "kotkotuksia".

Nyt loppui lääkkeen syönti

Vahva olo kuin karhulla

Heräsi mielessäni kysymys; miksi syön lääkettä fibromyalgian hoitoon kun ei minulla ole enään oireitakaan mokomasta pehmytkudosreumasta. 

Parhaassa työiässä oireilin melko häiritsevästi joten hakeuduin tutkittavaksi ja minulle diaknosoitiin "prinsessareuma". Sain osallistua kaikkiin mahdollisiin kuntoutusjaksoihin reumatologin lähetteellä joista koin saavani kuntoutuksista niin hyvät ohjeet arkipäivistä selviytymiseen että pystyin olemaan työelämässä 65 vuotiaaksi asti.

Olen edelleen huolehtinut itsestäni saamillani evästyksillä ja elänyt kaikin puolin terveellisin elämäntavoin. Oireetkin ovat kaikonneet aivan kuin salaa... ei enään uupumiskohtauksia eikä särkyjä, unettomuudesta puhumattakaan, olen aina saanut unen päästä kiinni vaikka istuallani puistonpenkillä jos on ollut  esim. päikkärien aika.

Pilleripurkin tyhjentyessä päätinkin etten enään hae apteekista uutta, kokeilen ainakin, pääsenkö öisin syvään uneen, johon lääke on mm. vaikuttaa.

Nyt olen ollut pari viikkoa ilman lääkitystä eikä oloni ole tippaakaan muuttunut eli olen elämäni kunnossa. Toteen on käynyt silloisen omalääkärini lausahdus että oireet poistuvat 60-70 vuoden iässä jos hoidan kuntoani itseäni kuunnellen ja pidän elämäntavat säntillisinä.

Hyvä näin ja olen sanomattoman onnellinen ja kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta johon saan herätä hyvin levänneenä ja terveenä, iskuvalmiina päivän tuomiin haasteisiin.

Alppiruusun suojaus kevätauringolta ja pihakukkien tarkkailua

Ihmeellinen valoilmiö ! Aurinko paistaa ! Nyt on viimeinen tilaisuus suojata Alppiruusut kevätauringon paahteelta.

 Laitoin suojakankaan kaksinkerroin, kun mielestäni se on liian harvaa eikä anna riittävää suojaa.

Kiinnitin varjostus kankaan toisen pään naruilla pähkinäpuun oksaan ja helmojen päälle tiiliskivet, nyt saa tulla minkälainen myrsky tai lumisade hyvänsä niin kyllä tekeleeni kestää tuulen tuiverrukset.

Oli nautinnollista olla puuhastelemassa pihalla kun aurinko lämmitti mukavasti eikä ollut mihinkään kiirettä, voin tehdä suojaus homman huolella. Vili oli pihalla seuranani ja silmn nähden sekin nautti keväisestä säästä, vaikka olikin kytkettynä mutta pitkässä narussa.

Aivan kohta avaavat ensimmäiset krookuksetkin nuppunsa. Tänä keväänä olen kylvänyt kahvinporoja krookuksille etteivät fasaanit ja rusakot söisi niitä suihinsa. Näyttää suojauskeino  tehoavan kun nuput ovat vieläkin tallella.

 Myöakin keltaiset Talventähdet ovat saaneet suojakseen kaffeen poroja.

Ovat hiukan laiskoja lisääntymään, viime keväänä oli 2 kukkaa ja nyt niitä tulee 5.

 Lumikellokin löytyi tontilta !

 Jouluruusut availevat piakkoin kukkansa.

Myöskin jouluruusut ovat suojattu kahvinporoilla, eikä nuput ole kelvanneet fasaaneille.

Kevät on viherpeukaloiden kulta-aikaa, on jännittävää seurailla mitkä sipulikukat nousevat missäkin kukkapenkissä tai nurmikolla. Lintujen konsertit ovat monipuolistuneet. Tuoksuu keväälle.
Kaikki aistit herkkinä.... vastaanottamaan keväiset nautinnot.... omalla pihalla. Taito nauttia tästä kaikesta mitä luonto ympärilläni antaa varmaankin vaikuttaa osaltaan hyvään terveyden tilaani kun olen saanut olla terveenä kaikki nämä vuodet. Pihalla puuhastelut antavat sopivasti myöskin liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi. Mieli oikein  halajaa päästä tekemään taas käsillä ja voimalla puutarhatöitä samalla nauttien kevätauringon lämmöstä, pihakeinun rauhallisen keinuttelusta.