30.12.2013

Jouluruusut nupullaan

Jouluruusu 2011
Tämän hetkinen tilanne, nuppuja on, milloinkahan aukenevatkaan......
nuppuja....
Etanat ovat käyneet järsimässä nuppuja ja lehtiä....
vielä pahemmin syötyjä, asialla ovat olleet kai pienehköt yksilöt koska "tappajaetanat" jättävät isommat syödyt aukot lehtiin.

Ehtivätpä nuo kukkimaan keväälläkin, sitä vaan toivoo kukintaa kun kerran on "Jouluruusu".
Onneksi fasaanit ovat poistuneet alueelta, aiemmin huomasin että nuput olivat lintujen herkkua, silloin kukat piti suojata kanaverkoin.

27.12.2013

Joululauhaa ja ilveksiä

Vietin tosi rauhaisan joulun, kynttilöiden tuikkeessa ja vanha himmelikin heilahteli katossa hyvin hiljalleen. Ei tullut lähdettyä edes joulukirkkoon, mikä taas johtui säästä; ulkona satoi vettä....
kyllä...luit aivan oikein, nyt on vallinnut todella "Joululauha". Lämpöasteita +6-+8 astetta.
Nurmikko vihertää... sadevesikaivot lirisevät.

Lumettomassa talvessa ovat omat hyvätkin puolensa, ei tarvitse tehdä lumitöitä, eikä liukastella koiralenkeillä. 

Pimeys ei minua haittaa vähääkään, pidän "hämärä hyssystä", musiikkia kuunnellen ja villapuseroa neuloen. Nykyäänhän kylän raitit ovat niin hyvin valaistuja ettei pimeydessä tarvitse kulkea, toista oli ennen, harvemmin asutuilla alueilla, ei ollut valoja eikä aurattuja teitä, niin vaan tarvottiin aamulla varhain koulutielle, se oli ennen se!

Uusi "naapurini" Norjalainen metsäkissa Samu, sairasteli hiukan joulunalus viikolla mutta tervehtyi hyvässä hoidossa juuri jouluksi.
Onneksi se on sisäkissa jota ei pidetä vapaana ulkosalla, niin että kukkapenkkini , linnut ja oravat saavat olla sen puolesta ihan rauhassa.

Jatkan lintujen ruokintaa lauhasta säästä huolimatta, etteivät lintuset vaan unohda lounaspaikkaansa.

Kylän laitamilla on tehty useita ilves havaintoja. Eipä ole ihme että pienet koirat häviävät eikä niitä löydetä, varmaankin ovat joutuneet "isonkisun" suuhun.
Vähän huolestuttaa naapurin pieni Vili-koira joka lasketaan vaan ovesta aamupisulle ihan yksikseen ja juuri lähellä olevalla vesitornin mäellä on tehty useimmat havainnot ilveksistä.

Ilvesten ilmestyessä asumusten lähelle on taas ainakin yksi hyväkin puoli asiassa; rusakot ovat vähentyneet huomattavasti. Se jos mikään on viherpeukalon mieleinen muutos luonnon eläin kannassa.

Tunnelmoidaan taas tulevana viikonloppunakin kynttilöin ja musiikkia kuunnellen,  RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA  ystävät !

20.12.2013

Edunvalvontaa puuhastellen

Joulun odotusta ja nuorten työntekijöiden  edunvalvontaa onkin sisältänyt tämän vuoden joulukuun tunnelmiin, kuitenkin kumpaakin jollakin lailla vuorotellen.

Olen aivan tyrmistynyt miten 30 vuotta taksiliikennettä harjoittanut yksityisyrittäjä voi olla niin tietämätön kuljetusalan työehtosopimuksista. Herää epäilys että yrittäjä on tehnyt laiminlyönnit palkanmaksuun liittyen aivan tahallaan.

Harmittaa omalta kohdalta etten tarkastanut palkkakuittia aiemmin, tarkastelin sitä muun selvitys asian yhteydessä ja huomasin ilman taskulaskinta, että nuoren taksinkuljettajan lopputiliin ei oltu laskettu lomakorvausta oikein.

Seuraavaksi alkoikin tiukka tekstinen sähköpostien lähettely jonka tuloksena yrittäjä myönsi tietämättömyytensä palkanlasku asioissa luvaten noutaa tarvittavat tiedot Taxiliitosta, samalla luvaten maksaa kaikki korvaukset työehtosopimusten mukaisesta.

Työtodistusta  ei nuori työntekijä saanut pyynnöistä huolimatta.

Tänään sitten saapuivat pikakirjeenä kaikki pyydetyt asiapaperit ja yrittäjä oli maksanut pankkitilille myöskin puuttuvat lomakorvaukset.

Työsuhteen viimeisestä päivästä on sunnuntaina tasan 3 kuukautta ja lomapäiviä oli maksamatta 7 päivää , lisäksi 31.3.2013 lomanmääräytymisvuoden, lomaltapaluurahat.

Olen erittäin tyytyväinen että erimielisyydet ja puutteelliset korvaukset selvitettiin, näin meille kaikille tulee joulu ilman mielipahaa ja nuori työntekijä sai joulurahaa.


12.12.2013

Joulukorttien askartelua

On taas tullut aika vuodesta kun saa lähetellä joulukortteja. Ajattelinkin taas askarrella itse joulu/talvi-aiheiset joulukorttini. Aiheen nimi on LUMIHIUTALE". 
siihen tarvitaan vain koukku ja lankaa, ehkä hiukan mielikuvitusta ja joulumieltäkin.
Näillä eväillä syntyi piniä ja sieviä lumihiutaleita.
Liimailin ne korttipohjiin, ihan tavallisella yleisliimalla.
Tekstin kirjoittelin kullan- ja hopean värisellä tussilla
Lisäksi pieniä hiutaletarroja taustaksi.
Virkatuista lumihiutaleista on julkaistu tänä vuonna ihan suomenkielinenkin teos, alkuperäinen on viimevuodelta ja englanninkielellä, tekijänä Caitlin Sainio, suomennos Mirkka Santala. hinta 24,95 €
Teoksen nimi: "100 virkattua lumihiutaletta".

Näistä virkatuista hiutaleista voi tehdä huiveja tai koristaa sohvatyynyjä ja vaikkapa maagisen mobilen, leijailemaan kattoon. Ovatpa ne söpöjä myöskin myssyjen ja lapasten koristeena.
Sopivat erinomaisesti joululahjapakettien korttejakin somistamaan. Käyttömahdollisuuksia on monia. Siispä; koukuttamaan ystävät !  Leppoisaa joulun odotusta !

30.11.2013

Kukkapöytä sai uuden maalin

Vielä kolmas kerta.... sopiovasti maalia jäljellä.... 

Puun värinen, lakattu kukkapöytä oli surullisen tummaksi muuttunut ajan myötä, joten päätin hiukan piristää sen ulkoasua.

Samalla kun suihkuttelin viherkasvit ja pesin ikkunat, niin vein pöydän kellariverstaaseen ja hioin huolella lakatun pinnan kauttaaltaan. Tasot olivat jotakin lastulevyä missä ei ollut minkäänlaista pintaa jäljellä, siitä lähti ihmeellistä purua kaiken aikaa. Pöytä olikin mieheni tekemä, joten aion lisätä sen käyttöikää, suojaamalla sen uudella maalilla.

Lastulevy imaisi rutkasti maalia... olin suojannut keittiön pöydän sanomalehdillä ja saatoin maalaushommat suorittaa keittiössä, siis huoneen lämmössä. Maali kuivui aina yön aikana ja sutaisin sen kolmeen kertaan, siihen maalikin riitti just´sopivasti, eikä jäänyt purkin pohjalle turhaan kuivumaan.

Tänään sain jo kukatkin paikoilleen ja tulos oli toivotun mukainen. Taas tuli pienestä asiasta tyytyväinen mieli ja voin hiljentyä ensimmäisen adventtisunnuntain viettoon, sähkökyntteliköt loistavat ikkunoilla ja ulkolyhdyissä lepattavat kynttilöiden liekit tunnelmallisesti. Lumihiutaleitakin leijailee hiljalleen.... maa on valkeana....  Hyvää Joulun odotusta ystävät!

29.11.2013

Lähimmäisen kohtaaminen sydämellä

Viime kesän lähimmäisen/ihmisen kohtaamisista tulee aina ensimmäiseksi mieleen mieheni entisen esimies-naisen vierailu. Jo yksinomaan kaunis sydämen muotoinen kukka-asetelma kertoi omalla kuvakielellään sydämellisestä kohtaamisesta, vieläkin muistan hänen kaikki kauniit, kiitollisuuden täyteiset, osaaottavat ja lohduttavat sanansa.
Silloin olin vielä yksinomaan saaja puolena, suru oli silloin niin iso musta paakku ettei sanoja tullut, kyyneleitä sitäkin runsaammin.

Toinen mieleen jäänein kohtaaminen oli mieheni entisen työtoverin kanssa kun hän halauksen lisäksi sanoa pamautti että; "älä Marja itke, nyt Matilta ovat kivut ja tuskat poissa".

Ihmisten kohtaamiset ja kaikki osaaottavat lausahdukset menevät n.s. yli hilseen, varsinkin kuoleman jälkeisinä viikkoina. Elämä on täynnä itkua , ikävää ja ikään kuin asuisi paksun  sumun keskellä. Sanoja ei tule, eikä sanoja kuule.

Ei siinä tilanteessa tarvita sanoja, käden puristus tai halaus riittää.

Itse olen nyt päässyt kokemusteni kouluttamana ylitse vaikeudesta kohdata sureva omainen.

Antoisimmat tapaamiset ja keskustelut ovatkin olleet ihmisten kanssa jotka ovat vastaavassa tilanteessa. On ollut helppoa aloittaa keskustelu kysellen kuulumisia ja miten on jaksanut. Nyt kun aikaa on kulunut läheisten poismenosta niin jaksaa kuunnella ja jopa lohduttaa toista ihmistä tai ystävää. On paljon helpompaa puhua kokemuksistaan ja tunteistaan samoja kokeneen kanssa, eikä tarvitse näillä omilla "jutuillaan" rasittaa liikaa läheisiään. Tuntuu että "vertaistensa" kanssa käydyt keskustelut ja lohdutuksen sanat tulevat suoraan sydämistä, ilman turhanpäiväistä sanahelinää.
Puhumme kuin samaa kieltä ja ymmärrämme valita oikeat lohdutuksen sanat puolin ja toisin.

Syksyn aikana olen saanut kohdata muutamia entisiä ystäviä ja tuttuja, miehiä ja naisia. Suru on meille kaikille se yhdistävä tekijä. Kuitenkin miehillä yksin jääminen on jollakin tapaa vielä rajumpaa kuin meillä naisilla, mutta molempien täytyy opetella elämään aivan uudella tavalla ja hyväksymään yksin olokin. Elämä on kaiken aikaa uuden oppimista, emme ole koskaan valmiita.

18.11.2013

Palatossut

Virkistin hiukan muistiani ja sieltähän se pompahti; tuo vanha "Palatossun" ohje. Hetimiten aloitin neulomisen ja kuinka ollakaan, työ eteni sukkelaan niin että tässä kuvassa olen neulomassa jo viimeistä palaa.
Lankana käytin 7-veljeksen lankaa, jo sen kestävyyden takia.
Valmiit tossukat näyttävät tältä; edestä ja sivulta, heti palojen ompelun jälkeen. En ole näitä mitenkään prässäillyt, seuraavaksi teenkin sen että palojen saumakohdat siinä samalla pehmenevät ja siliävät.
Kyllä näillä kelpaa tassutella mutta saapas sukiksi nämä eivät ole ihan parhaita.

Kummasti nuo viikot vierivät vikkelään kun tuntuu että aina ollaan maanantaissa ja uuden viikon alussa, Työelämässä aikanaan viikot olivat tuplasti pidempiä, ainakin viikot tuntuivat pitkiltä ja vapaapäivää sai aina odotella...

Olemme saaneet nauttia lämpimästä syksystä ja aurinkoisista päivistä. Olenkin fillaroinnut hautausmaalle ja kirjastoon aina kun aurinko on paistanut. Pyörälenkin jälkeen on rentouttavaa istua käsityön ääreen ja iltaisin lukulampun alle, mukavaan asentoon, kirjan kanssa.

Huomiseksi onkin lupailtu sadepäivää... ehtisinköhän pienille päikkäreillekin ????

14.11.2013

Kyttä-koiramme sairastui

Komea Kyttä-koiramme on tässä kuvassa noin 4 v.
Tämä on kuvattu tällä viikolla ja Kytällä on ikää runsaat 6 v,
Olemme metsässä lenkillä ja hiukan leikkimässäkin.
Mielenkiintoista....
Irroittaisikohan....
Ota sitten....

Noin pari viikkoa sitten  koiramme sai voimakkaita epilepsiakohtauksia. Ne olivat ihan hirveitä katseltavia kun ei voinut tehdä mitään. Nopeasti vaan eläinklinikalle.

Eläinlääkäri kirjoitti reseptit ja koirasta otettiin verikokeet. Seuraavana päivänä kohtaukset vaan lisääntyivät ja voimistuivat. Nyt oli jo pelko siitä ettei hauvelimme kestä niitä. Jälleen yhteys klinikalle, josta ohjattiin Vantaalle, tähän tautiin ja koirarotuun erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. Tuloksena oli lääkkeen vaihto, jota ei oman kylän apteekista saanutkaan ennakkoon tilaamatta, joten tilanne jatkui vieläkin hurjana. 

Lääkityksen alettua niin jo muutaman päivän jälkeen kohtaukset jäivät pois ja koiran vointi palautui yllättävän nopeasti entiselleen.

Kyttä-koiramme on taas iloinen ja aktiivinen oppimaan uutta.... energiaa riittää vaikka koko kylälle.

Epilepsia ei parane kokonaan ja se on yleinen tauti Belgianpaimenkoirille. Sopiva lääkitys pitää oireet poissa ja koiran elämä voi jatkua normaalisti, toivon mukaan pitkäänkin.

10.11.2013

Virkattu lampunvarjostin

Ulkosalla tuulee ja sataa melko rajusti, joten istahdin nauttimaan lämpimästä olotilastani ottaen seuraavan "projektini" työn alle. Koukutus oli vaihteeksi kivaa... aika vierähti siivillä...
Malli nuodostui työn edetessä, taisi toteutua tosiaan "omasta päästä".
No niin, valmista tuli joutuin.
Kelpaa hyvinkin makurin kattolamppuun. Sitten kun kyllästyn tekaisen pikaisesti toisen värisen ja vaativamman mallin mukaan. Tämähän on vasta ensimmäinen ns. opettelukappale.

Virkkauksessa on se huono puoli että siinä täytyy pitää silmätkin työssä, ei voi katsella TV-ruutua. Puikoilla neulominen onnistuu ilman silmiäkin. Toisaalta tv:stä tuleekin jatkuvasti vaan uusintoja, kun taas radio-ohjelmat ovat nykyään mieleisiäni ja valinnan varaa on, harvoin ohjelmissa on uusintoja.

Seuraavaksi käväisenkin vintillä, lankavarastossani, valitsemassa sopivaa lankaa kaulaliinaan..... olen nyt sitten jäänyt koukuttamiseen koukkuun :)

7.11.2013

Syksyn viettoa sukkapuikot kilisten

Sukkia on syntynyt ihan huomaamatta tv.tä katsoessa, aina kun on päivän  ahertanut ulkotöissä itsensä uuvuksiin niin on ihana istahtaa nojatuoliin ja antaa ajatusten lennellä,  puikkojen suihkia, se on tosi rentouttavaa.... 

Ylimmät sukat ovat "jätelangoista" ja alemmat taas "Seitsemänveljeksen langasta neulottu. Eron huomaa selvästi, alimmat ovat onnistuneet mielestäni toiveeni mukaan, ovat ryhdikkäät ja kantapääkin ns. istuva.
Tahdon kokeilla, onnistuuko minulta virkatun lampunvarjostimen teko ? Kehys ja langat ovat jo odottelemassa koukuttajaa !
Löysinkin googlesta sopivan mallin josta otan hiukan osviittaa, mutta aion tehdä oman version ihan vapaasti omasta päästä ....
Meikäläiselle on tässä nyt haastetta kerrakseen, saas nähdä onnistunko ?

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä suorittaa pihalla viimeiset syyspuuhastelut. Istuttelimme Sarin kanssa muutamat pussilliset kukkasipuleita ja kunnostimme ryytimaata siltä osin kun se oli mahdoillista. Sillä pitihän minulle jättää vielä kasvamaan persiljat ja lehtikaalit kun tulee tehtyä itselleni melkein päivittäin terveellisiä kasvisruokia joiden raaka-aineihin  vihreät kasvattini ovat oiva lisä.

Tänään käväisin kirjastossakin vaihtamassa ilta luettavat koska uni ei tule ilman kirja ystäviäni.

Pysähdyin tässä oikein ajattelemaan sitä päivien kiitolaukkaa, tuntuu että aika menee kaksi päivää yht´aikaa kun aina onkin taas viikonloppu tulossa, mutta hyvä näin. Yritän muistaa olla kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta mihin saan herätä, se tahtoo vaan useinkin unohtua !


2.11.2013

Pyhäinpäivänä

Kynttilöitä on sytytetty ja poltettu koko päivän, sisällä ja ulkolyhdyissäkin. Mika Waltarin sanat koskettavat. Kynttilän liekeistä huolimatta sielussa on kylmää.... ikävää ja kaipausta.
Haudoille sytytin kynttilät jo eilen, iltahämärässä. Ekaksi Matin haudalle....
seuraavaksi Jari- ja Timo-vävyjen haudoille.

Isän, äidin, isoisän ja isoäidin muistoksi.....
Suruntäyteinen tie siunauskappeliin.......
Kuitenkin pitäisi tuntea kiitollisuutta siitä ajasta jonka  olemme saaneet pitää teidät luonamme, tänään en jaksa muuta kuin ikävöidä.....
http://www.youtube.com/v/XMbvcp480Y4?

31.10.2013

Syksyn lehtien haravointia

Tänään sitten sain haravoitua kaikki lehdet kompostiin. Kukkapenkeistä on kukan varret niitetty ja pensaittenkin alustat haravoitu. 
Saa nähdä pitääkö vielä kerran nurmikko leikata, se kasvaa vielä jos ilmat pysyvät näin lämpiminä ja sataa vettä.
Pihan omat "Kurret" ovat entisestään kesyyntyneet. Toisen syödessä auringonkukansiemeniä lintulaudan alustalta, kaveri seuraa puunrungolla mitä minä puuhailen... sulassa sovussa ollaan puuhasteltu pari viimeistä päivää, kauniista airinkoisesta syys säästä nauttien.

Kyllä vaan täytyy olla tyytyväinen siitäkin että on suoriutunut kaikista pihapuuhistaan ihan itse, ilman toisten apua. Se ei ole ihan itsestään selvyys enään tässä iässä. Olen jo huomannut kropassani hiukan rappeutumisen merkkejä, varsinkin selkälihakset kipeytyvät herkästi ellei muista tehdä puuhastelujen päätteeksi venytyksiään, niistä ei sovi pinnata. Hoidan myöskin itseäni kokonais valtaisella Reiki-energiahoidoilla.

Minun puolestani talvi ja lumet saavat tulla ! Pidän myöskin lumitöistä joten ei haittaa vaikka pyryttelisi joka päivä, mukavaa hyötyliikuntaa se lumien kolaaminenkin on.

28.10.2013

Tuomasmessu

(kopioitu teksti)
"Olet tervetullut sunnuntaina 27.10. klo 18.00 Rajamäen kirkkoon Tuomasmessuun, joka on tarkoitettu erityisesti epäilijöille, etsijöille ja uskossaan epävarmoille kulkijoille. Messussa saarnaa pastori Jouni Vasikainen ja avustaa Ankkuriryhmä: Irja, Tarja, Leena, Kasimiira, Päivi, Eila, Ulla ja May. Suntiona asioista huolehtii Johanna Mikkola.Tuomaslaulujen saloihin johdattelee Rajamäen kirkon kuoro Julia Hyyrysen johdolla komppiryhmän avustaessa. Voit kirjoittaa esirukouspyyntösi enkelipöytien koreihin tai laittaa sanattomat toiveesi symboleina yhteisesti rukoiltavaksi. Lopuksi voit kokea yhteisen ehtoollisen tuoman levon ja rauhan. Tämä on rakkaudella suunniteltu juuri Sinulle".

Yllä olevan kutsun kopioin yhden Ankkuriryhmäläisen fb-sivuilta.


Osallistuin elämässäni ensimmäistä kertaa Tuomasmessuun, hiukan uteliaana ja avoimin mielin. Toivoin saavani vahvistusta omaan uskooni, voimia jaksaa elämää eteenpäin, myöskin iloa ja toivoa paremmasta huomisesta.


Avattuani kirkon oven, kirkkoväärttinä toimiva henkilö toivotteli tervetulleeksisen  ojentaen käteeni uudehkon tuntuisen Tuomasmessu laulukirjan ja ohjelmalehtisen. Silmäiltyäni laulukirjaa, totesin sisällön aivan vieraaksi, kaikki laulut outoja, mitähän tästäkin tulee ?

Kirkkokansaa oli saapunut yllättävän runsaslukuisesti tilaisuuteen. Kynttilöiden liekit lepattivat enkelipöydillä. Messu voi alkaa.


Tuomaslauluihin oli helppo yhtyä, kirkkokuoron johdattelemana, laulut olivat iloisia ja mukaansa  tempaavia, saimmekin laulaa paljon runsaammin kuin normaali messu jumalanpalveluksissa.


Kattokruunujen valot himmenivät ja sammuivat kokonaan, oli saarnan aika. Koskettavaa ja lohtua antavaa julistusta aivan uudella tavalla; pappi ja Ankkuriryhmän jäsen puhuivat vuorotellen, kirkon penkissä istuen, vertaisenamme, ja mikä tärkeintä; suoraan sydämeeni, selkokielellä,  OSUI JA UPPOSI ! 


Koko kirkkokansa osallistui lopuksi yhteisen ehtoollisen viettoon.


Yhteisöllisyyden tunne oli käsin kosketeltavaa,  tilaisuuden suunnittelu rakkaudella juuri minulle ; oli onnistunut. Jokainen hetki antoi minulle jotakin; lohtua, anteeksiantoa, uskoa, voimaa, iloa.... 


Jään odottelemaan jo seuraavaa Tuomasmessua johon osallistun ja yritän saada mukaani muutaman ystävän tai perheenjäsenenkin. Tämä pitää kokea uudelleen ja jakaa antoisa kokemus muidenkin kanssa.


Ehkäpä rohkenen ilmoittautua vapaaehtoisten joukkoon, vaikuttamaan positiivisesti tilaisuuden heikkoon "markkinointiin". Seurakunnan kannattaisi pysähtyä miettimään laaja-alaisemminkin tilaisuuksiensa ilmoittelua, onhan kirkon penkeillä tilaa runsaasti meille "taviksillekin" jos saisimme tietoa tapahtumista ennakkoon tehokkaammin.


19.10.2013

Siilin ruokinta jatkuu ja orava tekee pesäänsä pihapuuhun

Siiri-siili käy edelleen syömässä öiseen aikaan. Ruokin sitä tulevan talviasunnon edustalla ja se on tehnyt jo heiniin aukon että on varmaankin hyväksynyt komean lukaalin kodikseen.
Siiri-siili oli vienyt ruoka-astiankin mennessään parina yönä, jotka löysin myöhemmin pensaiden alta. Laitoinkin vanhan valurautaisen paistinpannun ruoka-astiaksi, sitä se ei jaksa kuljetella. 

Käsittelin pannun ruokaöljyllä ja muistan lukeneeni jostakin että on hyvä lisätä öljyä siilin ruokaan yleensäkin, siitä siili saa myöskin lisäenergiaa talven varalle.

Jatkan ruokintaa niin kauan kun se suvaitsee vaan saapua atrialle.

Pihalla liikkuvia luontokappaleita on rattoisaa seurata. Parhaillaan orava tekee kovalla kiireellä pesää pihapuuhun, kaksi haaraisen männyn haarukkaan. Nyt se on jo ympärysmitaltaan  noin 30 cm ja lisää tavaraa kulkee isoina pallukoina Kurren suussa. Välillä se repii sammalta, toisinaan se kerää koirankarvoja palloksi sille asetetusta verkkopussista ja jonkinlaista jäkälää lehmuksen oksista, onpa sillä pelkkiä risujakin pieni kimppu suussaan. Taitava rakentaja kertakaikkiaan.

Olen myöskin aloittanut lintujen ruokinnan auringonkukan siemenillä. Täytynee hankkia vielä "pähkinäbaari" Kurre-oravalle.

Eilen ja tänään lauantaina on aamulla ollut ohut lumikerros joka on sulanut kokonaan puoleen päivään mennessä.

Seuraava puuhani on lämmittää itselleni pihasauna ja nauttia pehmoisista löylyistä, auringonlaskun aikaan. Leppoisaa viikonloppua ystävät !