Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.

 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.

 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.

 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.

Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.

 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.

"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 

Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....

Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen. 

Kesän taimi ostoksilla

Sointu ruusu

Teimme kesäisen retken Pohjan kuntaan, ja siellä Puutarha Tahvoset, taimimyyntipäiville. Olimme perillä varttia ennen ilmoitettua avaamis aikaa, mutta liikkeellä oli runsaasti muitakin etuajassa liikkuvia puutarhaihmisiä. Aluksi tuntui ettei laajalta taimialueelta löydetä mitään ja sadeuhkakin hätyytteli hakeutumaan katon alle suojaan, emmekä havainneet edes henkilökuntaa, joilta olisimme voineet saada tarvitsemaamme opastusta alueesta. 
Kierreltyämme aikamme omin nokkinemme , tavoitimme jo henkilökuntaakin ja löysimme helposti valitsemamme taimet.

Sointu- ruusua olen toivonut jo siitä asti kun se tuli uutuutena myyntiin, koska asuinalueeni on Sointulaa ja osoitteeni on Sointulantie, niin mikäpä ruusupuskas paremmin sopisikaan pihalle kuin Sointu ruusu.  

Toisena tärkeimmistä taimihankinnoista toteutui myöskin, nimittäin Marja-aronian taimia löytyi ja vihdoinkin voin saada niistä satoa omalla pihalla, eikä tarvitse käydä enään "marjavarkaissa". Pensaan kukatkin ovat ihan viehättäviä mutta marjoissa sen salaisuus. Marjojen maku on joidenkin mielestä vähemmän herkullinen, itselleni ne ovat mansikan jälkeen seuraavaksi "mielimarjojani", herkullisimmillaaan juuri kypsyttyään ja syöden suoraan pensaasta.

Marja-aronia

Tämän näköisiä päärynöitä näen jo unelmissani kasvamassa omalla pihalla.

Ostimme siis Pepi-päärynäpuun taimen. Tällä kertaa istutuspaikka täytynee valita huolella, koska meiltä ovat pari aiemmin istutettua tainta kuollut. Lieneeköhän tullut taimet istutettua vesisuonen kohdalle, pitänee yrittää tutkailla suoneton kasvupaikka uudelle Pepille.

Viileiden säiden johdosta istutin jokavuotiset Ahkeraliisatkin nyt vasta, ulkorapulle, uusiin altakastelulaatikoihin, toivotaan ettei tule enään yöhalloja. Kylmät säät eivät ole haitanneet rikkaruohojen ja nurmikon kasvua lainkaan, ruohonleikkuria on saanut ajella ahkerasti ja rikkaruohoja kitketty monia kottikärryllisiä kompostin ruuaksi. 

Pihapiiriin ovat muuttaneet seurakseni kaksi pientä oravanpoikasta. Tekivät hassuja akropaattisia liikkeitä kun opettelivat syömään niiden omasta pähkinäpöntöstä siemeniä. Melko pian keksivät keinot ja lapsosia kun ovat niin pitihän niiden hassutella ja mennä kokonaan sinne pöntönkannen alle piiloon ja vielä heilutella sisältäpäin kattoluukkua päällään, aika hassun näköistä.

Fyysisesti rasittavien pihahommien palutumis ohjelmaan kuuluvat hyvät dekkarit ja kirjat yleensä. Käteeni osui kirjastosta 60+iloa elämään kirja. Se on Jaakko Valvanne ja Lotta Tuohino kirjoittaneet, Jaakko on lääketieteen ja kirurgian tohtori, Lotta sairaanhoitaja ja vapaa kirjoittaja. Jokaisen ikääntyvän ihmisen soisi lukevan heidän kirjansa, sisältö sopii kaiken ikäisille, meille kaikille jotka ovat kiinnostuneet omasta terveydestään ja hyvinvoinnistaan. Kirjassa tuodaan selkeästi esille miten pienetkin elämäntapamuutokset vaikuttavat kohentavasti terveydentilaamme ja ikävuosiakin  lisäävinä tekijöinä. Liikunta on 
erittäin tärkeässä roolissa, terveyden  ja hyvinvoinnin "parantajina". 
Suosittelen lämpimästi jokaiselle luettavaksi, kirjasta jää hyvä mieli ja halu aloittaa muutokset pienin askelin, edeten ilolla ja joustaen.

"Mummonpelakuut" odottelevat "kesälaitumille" pääsyä

Siemenestä viime keväänä kylvetyt pelargonit kukkivat viime kesänäkin erittäin ahkerasti ja talvehtivat kellarissa onnistuneesti mutta nyt ne ovat ryöhähtäneet kukkimaan ihan hullun lailla.

 Ovathan nuo vanhanajan mummojen pelakuut ikkunoilla ihan  kauniita, mutta roskaavatkin tippuvilla terälehdillään yhtä runsaasti kun kukkivatkin. Olisi jo aika saada ne pihalle kukkimaan ja roskaamaankin.....

 Toivottavasti kukkiminen jatkuu koko kesän aina syksyyn saakka.

Samoin Onnenapilakin odottelee innolla ulos pääsyä. Kukkanuppujakin on jo runsaasti.

Vappu lähestyy ja säät ovat hyisen kylmät, viime yönä maa oli valkoisena lumesta ja tänään tuulee myrskylukemissa. Ei vielä uskalla jättää "ulkoilevia" pihakukkia yöksi ulkosalle, niin kuin saaveissa olevat syyssyrikatkin nostan iltaisin suojaan, autotallin ovesta kellariin. Vaaleanpunainen lumme kestää pienet hallatkin kun se on vesiastiassaan ulkosalla. Toiveissa on että ilmat lämpenevät tällä viikolla.

Kylmät säät eivät ole estäneet meikäläisen ulkoilua, sehän on vaan pukeutumis kysymys, niin että villaista ulkoilupuvun alle, pipo päähän ja Vilin kanssa lenkille. Aamuin , illoin mustarastaiden ja peippojen konsertit ovat niin mahtavia ettei niistä voi laistaa. Kun on tottunut säännöllisesti harrastamaan liikuntaa, niin ei voi millään tulla päivittäin toimeen ilman reilua annosta reipasta kävelyä luonnossa ja kylän raitilla ilman suorituspaineita, pääosin vaan nauttien ulkoilusta kaikin aistein. Lenkille jäävät huolet, pienet rempatkin aivan huomaamatta ja ilman pillereitä.

Hyötyliikuntaa tuli harrastettua ikkunanpesua suorittaen, pakkohan se oli pestä yhteen menoon koko torpan ikkunat kun kerran aloitin. Siinä samalla huonekasvitkin saivat siistimmät ulkoasut ja muut vaatimansa hoitotoimenpiteet. Koko projektista kehittyi ihan täysi työpäivä ja sehän on eläkeläiselle enemmän kuin "lääkärimäärää". On se kumma juttu kun ikkunat on pesty niin koko huusholli vaikuttaa siistimmältä.

Menneen viikonlopun parhaimpia hetkiä olivat lukutuokiot ja karaokeilta naapurissa. Seppo Jokiselta ilmestyi uusi dekkari; "Rahtari" joka vei lukijansa komissario Koskisen mukana monimutkaisiin rikostutkimuksiin, jännitystä toivat tapahtumiin lisää loppusivuilla, 7 nälkäistä sutta. Jokisen teksti oli taaskin mukaansa tempaavaa jonka juoni paljastui vasta loppu metreillä. Sopivasti rikoksista kertovaa tekstiä oli pehmentämässä Koskiset ihmissuhteet työyhteisössä ja siviilissä. Tunnstan että olen koukussa kirjailijan tuotoksiin.... milloinkahan seuraava dekkari ilmestyy????

Tilhiä,.Pyrstötiaisia,....lunta....lunta....

 Ensimmäiset Tilhet saapuivat Marjaomenapensaan marjoja syömään tänä yalvena.

Kuva: Jorma Ahola

Pyrstötiaiset pysähtyivät tankkaamaan , se on mahtava näky, pvat  erittäin arkoja ja pyrähtävät heti lentoon kun joku liikkuu lähistöllä. Niitä on joka vuosi noin 6-8 lintua parvessa, eikä parvi viivy kuin hetken että oli hyvä tuuri kun satuin ne havannoimaan.

Lumi on hajoittanut Tuijan latvukset erilleen, niistä yksi aivan taittunut maahan asti, pitäisiköhän tehdä jotakin ?

Pensaatkin ovat saaneet talvipompat ylleen.

Pensasaitaa taivuttelee lumipaakut, pitäisiköhän hepottaa taakkaa.

Pihaliittymästä on siirretty lumet sireeninalle, aika iso kasa jo....

Polku naapuriin....

Lumikasa on saman korkuinen kun Norjanangervopensaat. Olen vielä tähän asti jaksanut siirtää kaiken lumen männyn ja pähkinäpuun välimaastoon, siinä sulaessaan vedet valuvat rakennuksista poispäin.

Tähän mennessä olen nyt saanut melkein tarpeekseni tämän talven lumitöistä, vaikka tykkäänkin kolata lunta, rajansa silläkin "huvilla".

Talvinen luonto on nyt kaunis ja lumi puhtaan valkoista, voiko enempää talviselta maisemalta toivoakaan.

Lintulaudoilla on ruuhkaksi asti siementen syöjiä, päivittäin pitää täydentää lintulautojen sisältöä. Tärkeää onkin jatkuva lintujen talviruokinta, katkoja ei ruokinnassa voi pitää kun on sen syksyllä aloittanut. Näin turvaa niiden selviytymisen varmimmin talven yli. Joka päivä pysähdyn katselemaan lintujen ja oravien touhuja, se on erittäin mielenkiintoista ajanvietettä.

Kompostorin talvihoito

Hyvin on onnistunut lämpökompostorin hoito yhden hengen taloudessakin. Minulle kertoi aivan tosissaan  ja varmana tietona eräs talousihminen, että ihanteellisin henkilömäärä olisi 4 hengen talous niin silloin kompostointi onnistuu yli talven. Kompostimassa vaatii huoltoa talvellakin että se säilyy sulana, sopivan ilmavana ja sopivan kosteana , säilyttäen lämpönsä sopivana  massan palamisprosessiin.

Pakkaskauden ja lumen vähyyden takia kompostorin lämpötila on laskenut +10 asteeseen, on aika tehdä huoltohommia. Ensiksi tyhjensin "massaa" noin 25 litraa, kannelliseen muovisaaviin, jonka säilytän ulkotilassa , autokatoksessa ,odottamassa puutarhakompostin sulamista, mihin laitan "massan" muhimaan mullaksi ja samalla se kiihdyttää puutarhajätteidenkin palamista.

Sekoitin ja pudotin "massan" alas, samalla lisäsin Biolanin talvikuiviketta joka on valmistettu kuituhampusta, havupuun kuoresta ja turpeesta. Kuivikkeeseen on lisätty rypsirouhetta, jonka sisältämä typpi ja energia tehostavat kompostorin toimintaa. Havupuun kuori pitää kompostimassan ilmana, mikä on toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kuituhamppu ja turve taas imevät itseensä kosteutta  sekä tasaavat kompostimassan kosteutta.

Biolan suosittelee käytettävän noin puolet biojätteen määrästä joka kerta kun viet jätettä kompostoriin. Kuivike on hyvä säilyttää kuivassa ja lämpimässä paikassa, näin se lämmintä kun se lisätään kompostoriin.

Kuivike säkissä on hyvät tuoteselosteet ja käyttöohjeet.

http://www.biolan.fi/suomi/ajankohtaista/uutuustuotteet/biolan-talvikuivike

Viime yönä oli satanut lunta jälleen 10 senttiä, joten nyt sain Lämpökompostorinkin puettua lumihameeseen. Lapioin lunta pöntön ympärille runsaasti, olen havainnut sen vaikuttavan tuntuvasti massan lämpötilaan. Lämpö sailyy paremmin pakkasellakin, muina vuosina olen käyttänyt kuumavesi kanisteria lämpöpatterina kun pakkanen on noussut -20 asteeseen.  Nyt kokeilenkin talvikuivikkeen vaikutusta kompostimassan lämpötilaan enkä hevillä laita vesikanisteria mutta seuraan kompostorin lämpömittaria ja toimin sen mukaan.

Tänään on päiväohjelmaan sisältynyt tarpeellinen määrä hyötyliikuntaa kun tein lumityöt omalla ja tyttärenkin pihalla, lämpökompostorin hoidon lisäksi. Kylläpä maistuikin kuuma lohikeitto maukkaalta, ulkotyöt lisäävät jo ennestäänkin hyviä ruokahaluja ja tuntui tuo tyyny houkuttelevan paäikkäreille. Mikäs on eläkeläisen köllähtää keskellä päivää sängylle, torkkupeiton alle ja nauttia.

Minulle riittää ihan pienet päikkärit, eli noin vartin verran olin unessa kun heräsin virkistyneenä kahvihampaan kolotukseen. Siispä soitin Sinille , jotta tulisi  päiväkaffe seuraksi.

Meillä kummallakin oli lainakirjat luettu niin seuraavaksi suuntasimme oman kylän kirjastoon, olin saanut kolme hyvää kirjaa jotka olin ennakkoon varaillut, niiden lisäksi löysin vielä pari kirjaa uutuuksien hyllystä, Sinikin sai haluamansa Enni Mustosen kirjat.
Varausmaksu oli noussut vuodenvaihteessa 80 sentistä 1 euroon, halpaa huviahan se on vieläkin. Virkailija antoi vielä varaukset vanhalla hinnalla. Oman kylän kirjastossa  saamme  aina  ja poikkeuksetta asian tuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Päiväni jatkuu kirjoitellen ja lukien. Tästäkin päivästä tulee HYVÄ PÄIVÄ !

Häivähdyksiä - erityinen elämäni. Marja Korhosen otsahiirellä kirjoittama kirja

Tämän kirjan on kirjoittanut Marja Korhonen  itse, otsahiirellä kirjain kerrallaan. 

Tuntuu ihan käsittämättömältä saavutukselta mutta kun on lukenut kirjan niin tajuaa miten sisukas ihminen Marja onkaan. Ripsiään räpsyttämällä hän selvitti itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin kotiinsa.

Kohtuuttomalta tuntuu että sairaalan hoitovirheen takia ihmisestä tulee neliraajahalvaantunut ja mykkä.

En paljasta tässä kirjan juonta tämän enempää, etteivät lukijani saa liikaa tietoa kirjan sisällöstä. Mutta voin kertoa että luin sitä itkien ja nauraen. Kirja on kertomus ihmisen sisusta mahdottoman edessä ja uskosta elämään. Toivosta kärsimysten keskellä. Rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana.

Kirja kosketti minua todella syvältä. Omat pienet murheet ja vastoinkäymiset tuntuivat Marjan kokemuksiin  verrattuna. mahdottoman pienilta.  Eikä ihminen voi ennakoida kaikkea elämässään, eikä osaakaan varautua pahimpaan.  Vastoinkäymisten tarkoitusta elämässä ei aina heti ymmärrä, joskin joidenkin tapahtumien tarkoituksen tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Kaikella on tarkoituksensa, tässä elämässä, vaikka joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun yhdelle samalle ihmiselle sattuu useampia menetyksiä ja vastoinkäymisiä elämässään. Ei sitä pieni ihminen ymmärrä.

Kirjailijan blogia voi seurata osoitteessa:

http://mustikka8.vuodatus.net

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

Perjantai "pihaillen" omalla tontilla, miettien kirjoittamisen saloja

Syksykin on neljästä vuodenajasta hyvin paljon nautintoja antava kausi vuodesta, värikylläisyyden ja tuoksujensa ansiosta. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia täällä eteläisessä suomessakin kunnon ruskasta.

Lämpimien ilmojen jatkuessa riittää vielä pihallakin kukkivia kasveja ja niihin kiinnittääkin en enemmän huomiota kun niitä on vähemmän kuin kesällä.

Syksyn tuoksuista voimakkain on mullan tuoksu josta pidän erittäin paljon. Johtunee kai siitä että nuorena maalaistalon tyttösenä vein syyskyntöjä tekevälle isälleni kahvit pellonreunalle, multa tuoksui erittäin hyvälle ja voimakkaasti. Aloitin päivän päätteeksi pihailuni kääntämällä lapiolla perunamaata ja taas muistui isä kyntöineen mieleeni, tuoksuvasta mullasta.

Kun valmistelee puutarhaansa talvikuntoon, niin siinä samalla ajatuksissa on jo kevät kiireineen, samalla se tuntuu olevan aivan kohta. Ei ehdi mitkään kaamosmasennukset  eikä syysflunssat vaikuttamaan meikäläisen elämän kulkuun. Tulevasta pimeästä kaudesta jopa nauttii kun jää enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoitteluun. Normi pihatöiden lomassa voi suunnitella tulevia harrastuksiaan ja niistä päällimmäisenä pyöriikin mielessäni suunnittelemani "kirja-projekti". Aiheita on runsaasti mutta on vaikeaa päättää tuleeko kirjani sisältö olemaan  fiktio vai faktaa ?

Päätinkin lähteä opiskelemaan luovaa kirjoittamista, kansalaiopiston kurssille, siksi että en ole kokonaan unohtanut "kirja-projektiani", toteutan sen kyllä, ihan varmasti. On vaan niin monta asiaa mitkä pitää päättää ennen aloittamista. Kaksi iltaa on jo istuttu koulun penkillä ja tunnen opiskeltavan aiheen omakseni. Ryhmä on sopivan kokoinen ja opettajamme on pätevä ja kannustava aloittelijalle, eikä opiskelu tressaa lainkaan. Hyvänä juttuna on myöskin matkat naapuri kylän koululle jotka voin tehdä kimppakyydissä ja nekin ovat omalla tavallaan "antoisat".

Tarvitsen myöskin "oman rauhan" kirjoitustyöhöni. Olenkin jo sillä silmällä jättänyt väliin kaikki laulu-, retki-, keskustelu- ja muut ryhmät joihin mua on pyydetty. Selittelen vaan että on niin paljon puuhaa omien asioiden ja sukulaisten kanssa ettei jää aikaa ja niinhän asianlaita onkin.

Kirjoittaminen ja lukeminen jatkuu :)

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Varjostuskankaat kartiokuuselle ja alppiruusulle

Vanha kartiokuusi saa tänään varjostuskankaan suojaksi liialta kevät auringon paahteelta.

Huputettu kuusi.

Syksyllä, sulan maan aikaan laitoin kepit valmiiksi , nyt olikin helppo viritellä varjostuskangas iäkkään alppiruusun aurinkosuojaksi.

Viime kesällä istutettu tuija sai myöskin säkkikankaan aurinkoa varjostamaan.

Nyt olin ajoissa, ei ole aurinko paistanut vielä kertaakaan täydeltä taivaalta. Viime keväänä laitoin suojat jo 14.2 ja aurinko oli ehtinyt polttaa kartiokuusen uloimpia oksia .

Seuraavana hommana puhdistin lintulaudat ja niiden alustat, lapioiden siementen kuoret lämpökompostoriin.

Tällekin päivälle tuli sopivasti hyötyliikuntaa ulkosalla, koirien lenkitykset päälle. Iltapäivän voi hyvillä mielin istahtaa lukulampun alle virkkaamaan neliöitä kolmanteen sohvatyynyn päälliseen.

.

Virkatut tyynynpäälliset

Kierrätyslangoista tein virkkaamalla tyynynpäällisen.

Innostuin virkkaamaan vielä toisenkin...

Tässä virkkuukoukkua heilutellessa mietin ja suunnittelen jo seuraavaakin käsityötä.....

Puuhastelua on riittänyt ja päivät kuluvat vikkelästi.

Herään aamuisin virkeänä ennen koiria, jotka hypähtävät sänkyyni heti kun saan silmät auki. Vietän aamun "hämärähyssystä" nauttien, sytytän kynttilät ja nautin hitaista aamuista kahvia juoden. Seuraavaksi aamuihini kuuluvat edelleen kahden koiran ulkoilutukset ja pihaeläinten ruokinta.
Lisään lintulaudoille auringonkukan siemeniä ja pähkinäpuun haarukkaan laitan oraville kourallisen pähkinöitä, se on kahden kurren päiväannos. Fasaani ja rusakko käyvät lintulautojen alustat puhdistamassa, syöden maahan tippuneet siemenet.

Luntakin on satanut sen verran että on saanut päivittäin sopivat annokset hyötyliikuntaa.

Parhaillaan tulee joka tuutista uutisia sikainfulenssan vaarasta ja sairauteen kuolleista potilaista. Se luo jo hysteriaa kansan keskuudessa. En ole aikonut ottaa rokotetta, eikä minua pelota, siis media ei pysty vaikuttamaan siltäkään osin mielipiteisiini. Naapurikin piti minulle vaikuttavan "saarnaan" rokotuksen tarpeellisuudesta mutta en vaan muuta mieltäni. Saas nähdä kuinka "ämmän" käy ?

Pihan haravointia tammikuussa

En muista olisinko koskaan haravoinut sulaa pihaa tammikuussa, nyt tein sitä. Tihkusadetta tuli taivaalta lempeästi poskille ja lämpötila ulkona oli +5 astetta. Haravoin vaan etupihan hiekkakäytävän. Nurmikkoa en häiritse kun se on "talvilevossa".

Keräilin samalla ulkoilulla puista tippuneet oksatkin kompostiin ja ihmettelin miten meidän pihalla on niin runsaasti koivun oksia vaikka ei pihallamme olekaan koivuja. No syyllisethän ovat tietysti noi isot naapurien pihapuut..

Sama juttu noiden ilotulitusten roskat, yhtäkään rakettia ei ammuttu mutta roskia on nurmikolla, kerättäväksi asti. Perin kummallista?

Tein itseni yllättävän havainnon; olin unohtanut suojata Atsalea-pensaan rusakoilta, siispä verkkoa vaan puskan ympäri, ihmettelin miksi se ei ole kelvannut pupuille, jospa se on niin pahan makuista tai myrkylliset kukkanuput jotka olivatkin turvonneet mehevän näköisiksi, mutta eihän rusakoille kelpaa Alppiruusukaan....

Tänään oli virkistävä sää ulkoiluun, käväisin taas fillarilla kirjastossakin; vaihtamassa lainakirjat uuteen luettavaan, kelpaa taas kirjojen kanssa odotella Nukku-Mattia yökylään.

Nautin suuresti kun päästiin eroon pyhistä ja normaaliin arkirytmiin. Vaikkakin eläkeläisen arki on jatkuvaa pyhäpäivää, kun sen oikein oivaltaa, eikö?

Palatossut

Virkistin hiukan muistiani ja sieltähän se pompahti; tuo vanha "Palatossun" ohje. Hetimiten aloitin neulomisen ja kuinka ollakaan, työ eteni sukkelaan niin että tässä kuvassa olen neulomassa jo viimeistä palaa.

Lankana käytin 7-veljeksen lankaa, jo sen kestävyyden takia.

Valmiit tossukat näyttävät tältä; edestä ja sivulta, heti palojen ompelun jälkeen. En ole näitä mitenkään prässäillyt, seuraavaksi teenkin sen että palojen saumakohdat siinä samalla pehmenevät ja siliävät.

Kyllä näillä kelpaa tassutella mutta saapas sukiksi nämä eivät ole ihan parhaita.

Kummasti nuo viikot vierivät vikkelään kun tuntuu että aina ollaan maanantaissa ja uuden viikon alussa, Työelämässä aikanaan viikot olivat tuplasti pidempiä, ainakin viikot tuntuivat pitkiltä ja vapaapäivää sai aina odotella...

Olemme saaneet nauttia lämpimästä syksystä ja aurinkoisista päivistä. Olenkin fillaroinnut hautausmaalle ja kirjastoon aina kun aurinko on paistanut. Pyörälenkin jälkeen on rentouttavaa istua käsityön ääreen ja iltaisin lukulampun alle, mukavaan asentoon, kirjan kanssa.

Huomiseksi onkin lupailtu sadepäivää... ehtisinköhän pienille päikkäreillekin ????

Pihapuuhasteluja

Tänään sitten SATOI VETTÄ, ihan tuli taivaan täydeltä mutta vain pari tuntia, ois nyt vähän pidempään jaksanut. Oli taivaallista herätä sateen ropinaan, hitaasti kuunnellen, venytellen....

kiittäen mielessään uudesta päivästä ja terveydestä.... ylellisyyttä kaikki.... kiitos...nautin elämästä...

Nyt on otettava sahat/oksasakset käteen ja  poistettava pähkinäpuun alaoksia että näkee paremmin pihalle kun istuu keittiön pöydän ääressä. Oksat olivat kasvaneet rutkasti ja olivat kasvattaneet lehtiä niin että oksat roikkuivat ihan maahan asti. Kottikärryllinen puun lehtiä siitä tulikin, kompostin ruuaksi. Oksat pilkoin saunapuiksi koska ne ovat ihan kelvollisia klapeja vesipadan alle. 

En kuitenkaan hennonnut sahata alimpia oksia kokonaan pois koska yksi niistä toimii rekkitankonani kun venyttelen selkälihaksiani pihatöiden lomassa ja samaan  oksaan on tuulikellokin ripustettu. 

Puu on hyvällä paikalla, varjostaen pahimmalta auringon paahteelta ja  keittiökin pysyy siedettävän viileänä hellepäivinäkin.

Innostuin sahaamaan taas yhden jykevän oksan orapihlaja-aidan takana olevasta männystäkin, vaikka se on kunnan maalla mutta oksat ovat meidän tontin päällä. Lumisina talvina oksat taipuvat lumitaakan painosta pensasaidan päälle.

Nykyään kun aikaa on enemmän niin kierrätän  kaiken puutarhasta ja pihalta tulevan materiaalin hyötykäyttöön. Ennen keräilin oksat kasaan ja poltin ne pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Nykyään kompostoin kaiken mahdollisen ja isommat oksat pilkon poltettavaksi saunan uuneissa.

Rytmitän päiväni mielitekojeni mukaan ja nyt on meneillään mahdoton lukuvimma, onneksi kirjasto on omalla kylällä niin siellä polkaisee fillari tuossa tuokiossa. Luen kirja ja päivä, olen parhaillaan Anneli Kivelän romaanien kimpussa mutta kelpaa tähän lukuvimmaan aina välillä henkilöhistoriaa ja jännäreitäkin. Seuraavaksi otan käteeni Anne Leinosen kirjan; "Viivamaalari" ja asetun tyynyjen varaan mukavasti, lukulampun alle, lukemisiin !

Lintulautojen huoltoa

Pitkän sadekauden jälkeen on aiheellista puhdistaa lintulaudat ja poistaa niiltä vesisateesta kastuneet siemenet. Talipallotkin ovat sateen jälkeen sään pakastuessa ihan kovia eikä tintit saa niistä tarpeeksi helposti syötävää irti. Kun jäätyneitä talipalloja vähän pienentelee jollakin teräaseella ja jättää "telineen" alusmaastoon niin fasaanit kyllä syövät ne innolla.

Kauralyhteelläni käväisi yhtenä päivänä keltasirkkuparvi, sikseen aika harvinainen näky. Eipä jäänyt jyviä parven ruokailtua, vai olisikohan "piharusakko" puhdistanut jämät lyhteestä. Harmi kun ei kylällä ole näkynyt lintulyhteitä myynnissä lainkaan. Jouluksi ostin onneksi Riihimäen tavaratalosta  linnuillekin joululahjaksi!

Oravat käyvät myöskin ihan säännöllisesti lintulaudoilla aterioimassa ja lehmuksen kannolla pähkinöitä syömässä, jotka olen keräillyt omasta pähkinäpuusta tippuneet "hedelmät" ja rikon ne vasaralla syönti kuntoon koska pieni orava ei mahda isoille pähkinöille mitään. Tein kyllä syksyllä havainnon oravan kätkemispuuhista, kun se piilotti ruusupenkin multaan kokonaisen pähkinän, ei varmaan muista kätköään eikä nyt lumen peittäessä maan , ainakaan löydä niitä.