TAKATALVI

 Hurja lumimyräkkä, kaikkiaan satoi lunta 21 senttiä, yhden vuorokauden aikana, masentaa.  Olimme jo saanut nauttia muutamasta, lämpimästä kevätpäivästä, karmea tunne, kaikki sipulikukat paksun lumikinoksen alla. 

Kyllä on vitsit vähissä, pakko oli ottaa villalangat ja puikot esille, talvi yllätti taas, piti oikein istahtaa ja sisäistää kylmyyttä kuvaava, talvinen maisema, missä oli keväinen puutarhani?

Ei ollut inspistä kuvata noita kinoksia. 😖 Pakko oli ottaa lumikola uudelleen esille ja lykkiä lumet kulkuväyliltä, että pääsivät kahvittelijat autoillaan pihaan. 💪 Lumi oli painavaa nuoskalunta, huh huh, kyllä otti voimille. Yleensä nautin lumitöistä ja koen sen parhaimmaksi hyötyliikunta muodoksi. Nyt homma ei oikein innostanut, vielä seuraavana aamunakin kroppa kertoi ettei eilinen punnerrus ollut mieluisaa hommaa. 

Onneksi olen löytänyt äänikirjat, niinpä Seppo Jokisen viimeisin dekkari on seuraavana kuuntelu listalla, niinpä istahdan mielituoliini, kutimet käteen ja kirjan kuuntelu alkaa.  Lumet saavat sulaa omaan tahtiinsa, sääennusteet lupaavat tuleville päiville plussa kelejä, joten on toivetta saada keväinen puutarha takaisin

Lumitaakat pois pensasaidoilta

Mahtavat lumikuormat painavat pensasaidan lakoon, jos ei niille tee jotakin.

Tämä mummeli aloitti päivän hyötyliikunnalla, tiputtaen lumet puskailta 😍👌

Pensasaitaa riitti yhteensä 60 metriä 💪

Marjatuomipihlajan taimi verkolla suojattu peuroilta 👍

Peikonpähkinäpensas lumen sisällä piilossa pakkasherraa ja verkkoestää peurojen herkkuhetket. 😎🙏

Magnolia "vanharouva" vaatii leveytensä vuoksi kunnon verkon, etteivät metsän kavioeläimet pääse  lähellekään tekemään tuhojaan.

Marjakuusi piilossa 😀

Lumitilanne tänään 37 cm ja lumimyräkkä alkamassa, näillä mennään. Lumikolan kanssa on päivätanssit pyörähdelty melkein päivittäin.  Hyötyliikuntaa parhaimmillaan kuntoa kohottaen.

Päivän puuhastelut on pulkassa ja nyt on aika istahtaa vaikka kiikkustuoliin sukkapuikkoja kilistäen rentoutumaan. Valkoiset "unisukat" valmistuivat juuri ja seuraavaksi aloitan vaikka lapasten neulomisen, samalla voi seurata tv-ohjelmia niin tulee huvi ja hyöty yhtä aikaa 😍

Lunta tulvillaan .....

Autokatoksen räystäsverho 😎 

Viime vuonna tähän aikaan olivat krookuksen kukassa, nyt kukkapenkki on paksun hangen alla. Yöpakkaset ovat sen verran kovat, että lumen sulaminen hidastuu entisestään.

Kirjokanukka on nöyrtynyt talven vallan alle, mutta on kovaa vauhtia nostamassa oksiaan.

Grillipaikankin peittää vielä lumi.

Pihaan tulotie on paksun  ja kovan jään peitossa, lumivallit ovat melkoisia.

Lumivalli yltää sähkökaapin alaosaan asti....

Kahlasin leikkaamaan kuusen. Yritin saada siitä säännöllisen muotoisen, mutta ei työ oikein onnistunut, pitänee suorittaa korjausleikkaus lumien sulattua.

Tieverkosto on melko haastavassa kunnossa, näin lenkkeilijän kantilta arvostellen. On runsaasti vettä, jäätä, sohjoja ja muuta liikkumista rajoittavaa tekijää. Sitä se runsas luminen talvi teettää. Autoilijat valittavat eniten, milloin mistäkin lumikasasta joka on näkö esteenä liittymissä... onko pakko ajella kaahaten, eikö ole aikaa hiljentää vauhtia sen verran että näkee muun liikenteen. Aurauskalusto on suorittanut omalta osaltaan hommat ihan tyydyttävästi, mutta mihin tuon runsaan lumimäärän saisi paremmin sijoitettua, sulamaan, enpä osaa sanoa.

Paljon on somessa haukuttu auraajia ja hiekan puutetta jäisillä tieosuuksilla. Toivon että säilyttävät hyvän työmotivaationsa palautteista huolimatta. Kuitenkin pahimpina pyrypäivinä työpäivät venyivät tuplasti, kyllä heiltäkin kysyttiin voimia jo fyysisesti, henkisistä paineista puhumattakaan....tsemppiä heille työssään.

Me ihmiset olemme aikamoisia valittajia , koskaan ei ole asiat kaikkien mielestä hyvin eikä edes tyydyttävästi, Emme huomaa talven tuomia iloja ja luonnon kauneutta. Runsas lumi tuo mahdollisuuden monenlaisille harrastuksille, lumihuntu puissa ja pensaissa on kaunista katseltavaa. Näistä nauttien luulisi että unohtaa  ja sietää paremmin pienet haitat mitä runsasluminen talvi saa aikaan.

Varmaahan on että lumet ja jäät ovat sulanneet kesäkuuhun mennessä, toivossa on aina hyvä  elää, eikö 💖

 

Lunta...lunta......lunta.....

 Lumitaakat pensasaidoilla.....pitäisköhän tehdä jotain???????

 Ei hyvältä näytä.....

 Orapihlaja-aitakin lumivaipan alla.....

 Tapionpöytä talviunilla 😴

 "Vanharouva" turvassa rusakoilta ja pakkaselta 👍

Olen aina tykännyt lumen kolaamisesta mutta nyt olen saanut siitä hommasta tänään tarpeekseni. Valtavat lumikasat ovat kasvaneet parin viikon aikana aivan huimiksi. Eka kerran kävi mielessä tilata "mönkijäpojat" hommiin kun näin niiden touhuavan naapuritontilla. 

Johan tässä kehittyy roima ylikunto tälle mummelillekin. Niin se lumi sai taas kyytiä kun alkuun pääsin. Vapautin vielä lumihommien päätteeksi pensasaidat lumitaakoistaan, ettei aita menetä muotoaan kun oksat taittuvan liiaallisen painon alla, siis talvihuolto aidoille.

Melko paljon ihmiset valittavat katujen aurausurakoitsijan työstä, milloin on tontin liittymä tukittu lumivallilla ja milloin lumet paiskottu auton pakoputkeen. Tällaisena talvena ruikutukset ovat asiattomia. Jokaisen pitäisi katsoa ensin miten itse tekee lumityöt omalla pihatiellään mihin lykkii ne lumikasat ja rakentelee lumivallit. Onneksi meidän alueella on ammattitaitoinen ja tehokas auraaja, on ilo katsella koneen tehokasta ja nopeaa työskentelyä.  Eikä ole isoja valleja jäänyt pihatieni päähän kolattavakseni, mutta en ole kasannut lunta katualueellekaan, auraajan pukattavaksi. 
Onkohan sekää ihan asiallista kun jotkut kolaavat lumet pihaltaan, kadun yli toisten tonteille? 

Ja ne postilaatikon edustat??????? Eikö ihmiset yhtään osaa huomioida jakajan sujuvaa pääsyä omalle postilaatikolleen, hän tekee työtään ja jos normaali jako ei onnistu lumiesteen vuoksi niin minä jättäisin kyllä postit jakamatta semmoseen talouteen. Palvelua puolin ja toisin !!!!!

Tämän päivän hyötyliikunta annos on suoritettu ! Olen taas kerran erittäin tyytyväinen siihen että suoriuduin lumitöistä ihan itse. Nyt on yksi päivän parhaista hetkistä kun laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja istahtaa keittiön pöydän ääreen odottelemaan "alatalonemäntää" kahviseuraksi, elämä laiffii 💖💙💝💜

Kevät vaiko takatalvi ?

Ei hyvältä näytä, nimittäin kevään tulo. Krookukset kukkivat jo viime vuonna tähän aikaa. Yöpakkaset vaan jatkuvat ja pohjoinen puhuri lisää kylmyyttä. Toppahaalarit piti palauttaa lenkkeilyasuksi kun kevyemmillä ulkoiluvaatteilla ei tarkene. Alkuviikosta sade tuli vetenä ja elättelin itselleni ajatusta että se kevät koittaa ja lumet sulaa, mutta niin ei vaan käynyt, tulikin takatalvi lumisateineen ja pakkaherroineen.

Takatalvesta huolimatta olen puuhastellut pihapiirissä, jokavuotisia kevätpuuhiani. Alppiruusut ja tuijat saivat aurinkosuojat, estämään liialliset ja vahingolliset kevätauringon säteet ikivihreille lehdistöille. 

Aamuteelle istahtaessani näin keittiön ikkunasta talitintin tarkastelevan pöntön suulla mahdollisuutta  asettumaan kesäksi naapurikseni. Niinpä, aamun ensimmäinen homma oli lintupönttöjen tyhjennykset edellisen kesän roskista. Siistiä tuli ja pöntöt valmiina tulevan pesintäkauden asukkaille. 

Jatkan lintujen talviruokintaa vielä ainakin kuukauden, koska  lunta on jokapuolella niin paksusti, etteivät  pienet siivekkäät löydä vielä luonnosta tarpeeksi einettä itselleen. 

Joudutan isompien  lumikasojen sulamista vanhalla konstilla, eli kylvän puuntuhkat hangelle. Nuukana "mökinmuijana" laitan tuhkatkin saunanpesistä hyötykäyttöön. Tuhka kerää lämpöä itsensä ja nopeuttaa lumien sulamista.

Metsäkauriit tulivat etsimään evästä puutarhastani ja söivät suihinsa marjapensaiden kuivat marjat jotka jätin syksyllä lintujen ruuaksi. 

Fasaani-herra vierailee lintujen ruokintalaudan alustoja putsaamassa, niille ei taida löytyä talvella luonnosta ruokaa lainkaan, joten meillä on molemminpuolinen  hyöty "herran" vierailuista, hän täyttää vatsansa ja samalla vähentää minun pihansiivousta.

Mustarastas lauloi jo viime viikolla upeasti, se on meikäläiselle vahva kevään merkki, samoin tikka kertoi kevään tulleen kun se pärryytteli tolppapeltejä.

Hiukan kärsiivällisyyttä vaatii tuo viivästynyt kevään tulo, kun kynnet syyhyää jo päästä rupsuttelemaan. Niinpä sukkapuikot ovat kilisseet tiukkaan tahtiin, kun olen samalla nauttinut ElisaViihteen tarjoamia kulttuurinautintoja. Olen löytänyt myöskin kylämme kirjastosta mielenkiintoista ja virkistävää luettavaa. Sais tuo kevät jo tulla meille viherpeukuillekin, eikö vaan !

Talvipäivän puuhasteluja ja pähkäilyjä

Kevyttä pakkaslunta luvattiin huomiseksi, se tietää jälleen lumitöitä.

Eipä haittaa lainkaan pienet hyötyliikunnalliset hommat pihapiirissä, ne vaan ylläpitävät tämänkin mymmelin yleiskuntoa ilman sen kummempia ponnisteluja. Kevyt pakkaslumi ja luistava kola tekevät suoriutumisen lumitöistä helpoksi.

Tehtyäni aamulenkin Velmu-koirani kanssa,  tarkistan yleensä aina lintulautojen tilanteet ja tarvittaessa lisään siemeniä. Lintujen tarkkailu on mielenkiintoista puuhaa, tänä talvena ovat keltasirkutkin olleet ahkerasti kauranjyviä syömässä ja isoina parvina, monena vuonna ei niitä näkynyt lainkaan pihallani. 

Lämpökompostori vaatii pakkas keleillä omat hommansa, ettei se pääse jäätymään, joka on mahdollista kun yhden hengen taloudesta ei tule riittävästi jätettä että palaminen olisi tarpeeksi voimallista. Kovimpina pakkasina laitan kuumavesikanisterin, lisälämmitystä antamaan, koska ei Biolanin Talvikuivikekaan yksistään riitä pitämään massaa sulana.

Kellarin/autotallin lämpötilaa pitää tarkkailla, ettei se laske alle +5 asteen. Laitoin juuri sähköpatterin pienelle lämmölle, etteivät talvisäilytyksessä olevat pihan kesäkukat pääse jäätymään. Yleensä kellarin lämpö pysyy sopivana mutta pidempään jatkuneet pakkaskelit viilentävät tilaa liiaksi ja vaarana on myöskin vesijohtojen jäätymiset ja se olisikin isompi juttu.

Talvi muttaa hiukan pihasaunan lämmitystäkin kun täytyy aina avata ja katkaista vedet  ennen  ja jälkeen saunomisen, etteivät putket jäädy. Pikkuhommahan tuo on kun muuten nautin kiukaan ja padan alle tulien sytytyksistä ja itse saunan lämmitys on mieluisampaa hommaa  kuin itse saunominen, vaikka pihasauna antaakin makoisan lempeät löylyt.

Monenmoista puuhastelua riittää omakotitalon asukkaalla, mutta paljonhan se antaa sellaistakin mitä ei voi kokea kerrostaloasunnoissa  asuessa. Yksinasujana pitää kaikista askareista selviytyä itse, kun elämänkumppani on muuttanut jo taivaan tarhoihin ja katselee puuhiani tuolta pilvien takaa. Onneksi maalaistalon tyttärenä on oppinut jo lapsuudesta asti monipuoliset taidot selviytyä vieläkin, hommasta kuin hommasta, leikiten. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Puuhastelujen lomassa, ikäänkuin lepohetkenä, avaan läppärini ja piipahdan fagebookissa (fb), lueskelemassa ihmisten postauksia ja jakamassa tykkäyksiä kavereiden juttuihin. Joskus fb ihastuttaa mutta useimmiten vihastuttaa ihmisten pahansuopaiset ja ilkeät kannanotot. Minua ihmetyttää myöskin suuresti kun nuorehkot naiset selittävät kaikki pienetkin sairaudet ja terveysongelmansa juurtajaksaen ja melkein päivittäin, samat tyypit jäävät hurjan usein työstään "saikulle". Ovatko nykyihmiset todella niin huonokuntoisia?

Kummallinen oli seurakunnan diakonin postaus, jossa pyydettiin meitä fb-kavereita ilmoittamaan yksinasuvan vanhuksen, jota haastateltaisiin srk ja kunnan yhteisbrojektin tiimoilta. Haastatteluilla selvitetään mitkä ja millä keinoilla meidän elinolosuhteita ja arkipäivää helpotettaisiin ja mitä me haluamme heidän tekevän meidän hyväksemme. Brojekti toteutetaan saadulla 80.000,00 euron perinnöllä. Kummallista jutussa oli se että ihmisiä, siis vapaaehtoisia pyydetään ensiksi ilmoittelemaan  seurakunnalle haastateltavat ihmiset. Eikö heillä ole jo meistä kaikki tiedot olemassa, varsinkin kun kuntakin on hommassa mukana. On aika paha mennä ilmoittamaan ketään, en minä ainakaan tohi. Luulisi seurakunnan virkailijoilla ja kunnan sosiaalityöntekijöillä olevan niin runsas kokemusperäinen  tieto jo olemassa meidän vanhusten tarpeista, ettei niiden selvittelyssä mitään haastatteluja tarvita. Vaikuttaa siltä että ollaan taas tekevinään jotakin ja rahat hupenee "kankkulan kaivoon", haastattelijan palkkakuluihin. Perintö ei näillä keinoilla meidän olojamme helpota eikä tuo virkistystä yksinäiseen arkeen.

Kerrassaan raivostuttavaa oli keskustelu Lidl`in peruuntuneesta tonttikaupasta. Ei voi olla totta, ihmetellä täytyy millä tasolla kuntamme neuvottelijat ja päättäjät ovatkaan.

Ihastuttavia ovat monet kauniit luontoon liittyvät kuvat, joita taitavat valokuvaajat jakavat fb.kavereiden katseltaviksi. Useimmat kuvat ovat pohjoisesta, lapin maisemista, ovathan siellä kuvauskohteetkin komeempia kun täällä etelässä. Kuvat kertovat luonnon meneillään olevasta  tilanteesta koko maamme alueelta, se kiinnostaa aina, eikä siihen kyllästy.

Yllätyksiäkin saa kokea kun klikkaa esim. entisen kotiseudun ryhmässä julkaistua videota, niin kuuleekin serkkupojan äänellä tehdyn jutun, vaikka aihe ei niinkään kiinnostanut mutta sukulaispojan tekele kiinnosti kovasti, jopa virkistäen.

Valintoja, vaihtoja, viipyilyä

Talventulo onnistui tänä syksynä yllättämään aikaisella tulollaan viherpeukalot, ainakin itselleni ennusteet talven tulosta jo aiheuttivat pientä vipinää puutarhan viimeisiin puuhasteluihin. 

Ensilumen sataessa maahan, se ikäänkuin vaihtoi koko päivärytmin kerralla seesteisiksi. Vei hiukan aikaa totutteluun, kun ei ollutkaan enään aihetta puuhastella pihalla päivittäin. Vaihteeksi oli mukavaakin istua päivät käsitöitä tehden ja kuunnellen radiota. Sain jopa valmiiksi sadepäivänä aloitetun villapaidan Suville ja muutamat polvipituiset villasukatkin tuli tyttösille neulottua. Hyötyliikuntaa  tuli kuitenkin sopivasti näihinkin päiviin lumikolan kanssa pyörähdellen ja Vili-koiraa lenkittäen-

Viikonlopuksi osoittautui muutama yhteensaattuma menojen suhteen, oli miniän synttärit, Kennelyhdistyksen 40-vuotisjuhlat, entisellä työpaikalla talkoot ja Tapasilta. 

Ei ollut lainkaan vaikeaa tehdä valinta noista vaihtoehdoista, ensimmäisellä sijalla on tietenkin lähipiirin synttärit, joihin sitten suunnattiinkin  porukalla. 

Vaikka olenkin paikallisen kennelyhdistyksen perustajajäsen, niin en tuntenut tarvetta juhlia yhdistyksen 40 vuotista taivalta, koska en ole ollut enää 20 vuoteen toiminnassa mukana, toisekseen moni silloin alkumetreillä mukana olleista tyypeistä on siirtynyt taivaallisille koulutus kentille. Juhlapaikkakaan ei ollut mieleiseni, koska vanha juhlasali olisi ollut pakkassäällä senverran kylmä, että olisi vaatinut villahousut jalkaan ja turkin niskaan, eihän vanha olisi siellä juhlatamineissa tarennut.

Entinen työpaikkakin lähetti kutsun talkoopäivää viettämään ja sen jälkeen olisi ollut mahdollisuus osallistua Tapasiltaan. 
Ajankohta jo ihmetytti sinällään, isänpäivän aatto ja marraskuu talkoo töihin. Perinteisesti on pidetty siivoustalkoot syksyllä tai keväällä, keskittyen pia-alueen siistimiseen, ikkunoiden pesuun, takkapuiden tekoon/pinoamiseen jne. Lunta maassa ja pakkasta ilmassa jo poistaa muutamat talkoopuuhat listalta. Sisäpuuhat eivät meikäläistä olisikaan kiinnostaneet.
Ei edes saunomismahdollisuus innostanut osallistumaan, kun oman pihasaunan löylyille ei löydy vertaista saunaa. 

Viikonlopun menovinkeistä oli tosiaan mieluisin vaihtoehto oman perheenjäsenen synttärit, herkkuinen ja yhdessä olo läheisten kanssa, jota en vaihtaisi vapaaehtoisesti muihin porukoihin nykyään  mistään hinnasta. 

Viikko sitten vietimme Pyhäinpäivää ja nyt Isänpäivää, jolloin ajatuksen viipyilivät paljolti menneiden aikojen ja poisnukkuneiden läheisten elämää muistellen. Sanotaan että aika kultaa muistot, mikä pitää kyllä paikkansa. Mitä enemmän vuosia menetyksistä kuluu, sitä enemmäm muistaa vaan mieluisia muistoja, pienet ikävätkin asiat tippuvat tuolta korvien väliseltä kovalevyltä ja hyvä näin.
Käsitöitä tehden, ajatukset karkaavat usein menneiden aikojen muistoihin ja nostaen muistin sopukoista jo unohduksissa olleita asioita, niissä on viihdyttävä viipyillä. Tuntuu ettei tässä iässä koskaan ole yksin, aina ovat seuralaisina elettyjen aikojen muistot , joihin on hyvä sukeltaa, yksin ollessaan. Kun on saanut elää hyvän ja tapahtuma rikkaan elämän niin on 
kovalevyllinen värikästä matskua josta voi valita mieleisimmät jutut tai itkeä itkemättä jääneet surut ja luopumiset.  Koskaan ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, vaikkakin asuu itsekseen. 

Pakkasherra paukkuu nurkissa

On saatu nauttia talvisista pakkas keleistä, lumi narskuu kengän aivan kuin enen vanhaan. Kuva on napattu jostakin postikortti mainoksesta, eikä ole kuvan ottajasta mitään tietoa. Kaikesta huolimatta kuvassa on jotain vanhanaikaista, ehkä tuo riukuaita tekee sen tunnelman joka huokuu kuvasta. Luminen maisema on nyt samanlainen  omasta ikkunastanikin katsottuna. Puiden ja pensaiden oksilla on kevyt harsomainen lumihuntu ja aurinko on laskeutumassa puiden latvojen taakse... kaunista.

Vanhat orgideani vaan jaksavat kukkia, keittiön ikkunalla, vaikka kukkalaudan alapuolella sähköpatterit hohkaavat kuumuuttaan. Ehkä viihtyvyyteen vaikuttaa eniten Biolanin orgidearuukut. Tosin yritänhän minäkin antaa kukilleni kaiken kasvatustaitoni mutta se ei ole kuitenkaan aina riittänyt. Kukat ovat silmälle iloksi kun ei ole muita kukassa ja viherkasveillakin on vielä talvilevon aika. 

Kun osaa nauttia pienistä ilonaiheista, niin saa olla melkein jatkuvasti onnellinen. Sitä taitoa opettelen päivttäin, eihän se aina ole helppoa mutta yrittänyttä ei laiteta. Opettelen sitä taitoa päivittäin ja onnistuin jo melko hyvin. Joskus vaan uutiset ja ympäristö pääsee suojavarustukseni läpäisemään niin törkeästi että ilon aiheet hämärtyvät. Kertaus on opintojen äiti, täässäkin hommassa.

Pakkas säät muistuttivat nipistelyllään etten ollut pukeutunut säiden edellyttämällä tavalla, joten kipin kapin vintille; ihan ikiomalle "kirppikselleni". Sieltähän se iänikuinen pilkkipukuni löytyi vinttikomeron orrelta. Aikoinaan melko vähän tuli puvulle käyttöä kun mielin jäille vasta kevätauringon jo lämmitellessä eikä tarvinnut mitenkään paksumpia varusteita ulkoiluun. Olen hankkinut pilkkipukuni johon kuuluu henkselihaalarit ja hupullinen pusakka jo 70-luvulla. Siitä varmaan johtuu että vetskarit menevät juri ja juuri kiinni. Puvussa on teddy-vuori, joten ei taida näillä seuduilla tulla sellaista ilmaa ettenkö tarkenisi.
Kovat pakkaset eivät ole vähentäneet ulkoiluani ja liikuntaani minkään vertaa ja siitä saa kiitoksen Vili-koirani, jonka ansiosta tulee lähdettyä joka säällä aamu- ja iltalenkeille. 

Odottelin  ja toivoin koko alkutalven lumentuloa että olisin päässyt lumitöihin, nyt sekin toive on toteutunut. Sais vaan vieläkin tulla taivaalta hiutaleita että pääsisi lumikolan kaa päivätansseihin.

Kun ulkoilee säännöllisesti ja saa sopivan annokse liikuntaa päivittäin pysyy paljon vireämpänä ja jaksaa istua tietsikan ääressä naputtelemassa. Eipä taida olla kehumista jos totta puhun; "Piika-kirja" projektini edistyy vähän nihkeästi, aina tuppaan löytämään jonkun tekosyyn ettei tarvitse keskittyä aiheisiini. Siinäkin on se aloitus vaikeinta, sitten kun pääsee kirjoittamisen alkuun niin jutut etenevät ja tekstiä soljuu sujuvasti. Toisaalta kirjoittaminen on minulle yksi harrastuksistani ja ihan vapaaehtoista. Toisaalta se tuntuu käyvän työstä, vieden ylimääräiset energiat mennessään. En yhtään ihmettele että kirjoittaminen toimii myöskin hyvänä terapiana jos on elämässä joitakin käsittelemättömiä asioita mitä pitäisi purkaa mielestä pois. Minulle niitä on jäänyt sielun syövereihin  joita nyt puran kirjoittaen. Aloitin työsuhteeni kiemuroista mutta jatkan varmaankin kirjoittelua myöskin yksityiselämäni solmuja aukoen. Sen näyttä vain aika miten onnistun.

Lumihiutaleita hiljalleen

 Vihdoinkin satoi lunta !

Tosin lumitöihin ei piha vielä kutsua viestitä. Kehoni kaipaisi jo talvista hyötyliikuntaa, alkaa tuntua jo keväistä heräämistä kaamosväsymyksestä. 

Tänä aamuna oli ensimmäisen kerran oikeesti talven tuntua kun mittari näytti -14 astetta ja koillistuuli kipristeli nenän-  ja poskipäissä. Vili-koirakin nosteli jalkojaan, eikä halunut jatkaa tepastelua. Aamuiset tarpeensa tehtyään suunnisti rivakasti kotiin päin, yhtään eivät "sähköpostit" kiinnostaneet nuuhkimaan.

Vuonna 2011 satoi lunta runsaammin, tuli melkein lumen sijoitusvaikeuksia, kun pitää ottaa huomioon myöskin keväällä sulavasta lumesta tulevat valumat.

Onneksi tontilla on tilaa runsaillekin lumille !

Keinukin oli talvilevossa.

Vanhakin (10v.) koira nauttii lumesta.

Lumisateesta ei päässyt vieläkään nauttimaan pidempään, kyllä jo tammikuussa toivoisi hiukan enemmän lunta maahan. Mitenkähän kasvit kestävät pakkasia kun ei ole lumikerrosta suojanaan. Loppiaiseksi pakkanen kiristyy, ennusteiden mukaan, saas nähdä tuleeko talven ennätyslukemat. 

Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta, pakkaslumi narskuu askellessa lumisia kylänraitteja, talvi on parhaimmillaan. Kaikkialla on niin puhtaan valkoista. Tällaisella ilmalla ulkoillessa latautuu voimakkaasti, aivan kuin sielukin puhdistuisi., vireystaso nousee ja tuntuu että nyt jaksaa taas jatkaa meneillään olevaa suurehkoa projektia aivan eri tehoilla, siis kirjoittamaan.

Tilhiä,.Pyrstötiaisia,....lunta....lunta....

 Ensimmäiset Tilhet saapuivat Marjaomenapensaan marjoja syömään tänä yalvena.

Kuva: Jorma Ahola

Pyrstötiaiset pysähtyivät tankkaamaan , se on mahtava näky, pvat  erittäin arkoja ja pyrähtävät heti lentoon kun joku liikkuu lähistöllä. Niitä on joka vuosi noin 6-8 lintua parvessa, eikä parvi viivy kuin hetken että oli hyvä tuuri kun satuin ne havannoimaan.

Lumi on hajoittanut Tuijan latvukset erilleen, niistä yksi aivan taittunut maahan asti, pitäisiköhän tehdä jotakin ?

Pensaatkin ovat saaneet talvipompat ylleen.

Pensasaitaa taivuttelee lumipaakut, pitäisiköhän hepottaa taakkaa.

Pihaliittymästä on siirretty lumet sireeninalle, aika iso kasa jo....

Polku naapuriin....

Lumikasa on saman korkuinen kun Norjanangervopensaat. Olen vielä tähän asti jaksanut siirtää kaiken lumen männyn ja pähkinäpuun välimaastoon, siinä sulaessaan vedet valuvat rakennuksista poispäin.

Tähän mennessä olen nyt saanut melkein tarpeekseni tämän talven lumitöistä, vaikka tykkäänkin kolata lunta, rajansa silläkin "huvilla".

Talvinen luonto on nyt kaunis ja lumi puhtaan valkoista, voiko enempää talviselta maisemalta toivoakaan.

Lintulaudoilla on ruuhkaksi asti siementen syöjiä, päivittäin pitää täydentää lintulautojen sisältöä. Tärkeää onkin jatkuva lintujen talviruokinta, katkoja ei ruokinnassa voi pitää kun on sen syksyllä aloittanut. Näin turvaa niiden selviytymisen varmimmin talven yli. Joka päivä pysähdyn katselemaan lintujen ja oravien touhuja, se on erittäin mielenkiintoista ajanvietettä.

Kompostorin talvihoito

Hyvin on onnistunut lämpökompostorin hoito yhden hengen taloudessakin. Minulle kertoi aivan tosissaan  ja varmana tietona eräs talousihminen, että ihanteellisin henkilömäärä olisi 4 hengen talous niin silloin kompostointi onnistuu yli talven. Kompostimassa vaatii huoltoa talvellakin että se säilyy sulana, sopivan ilmavana ja sopivan kosteana , säilyttäen lämpönsä sopivana  massan palamisprosessiin.

Pakkaskauden ja lumen vähyyden takia kompostorin lämpötila on laskenut +10 asteeseen, on aika tehdä huoltohommia. Ensiksi tyhjensin "massaa" noin 25 litraa, kannelliseen muovisaaviin, jonka säilytän ulkotilassa , autokatoksessa ,odottamassa puutarhakompostin sulamista, mihin laitan "massan" muhimaan mullaksi ja samalla se kiihdyttää puutarhajätteidenkin palamista.

Sekoitin ja pudotin "massan" alas, samalla lisäsin Biolanin talvikuiviketta joka on valmistettu kuituhampusta, havupuun kuoresta ja turpeesta. Kuivikkeeseen on lisätty rypsirouhetta, jonka sisältämä typpi ja energia tehostavat kompostorin toimintaa. Havupuun kuori pitää kompostimassan ilmana, mikä on toiminnan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kuituhamppu ja turve taas imevät itseensä kosteutta  sekä tasaavat kompostimassan kosteutta.

Biolan suosittelee käytettävän noin puolet biojätteen määrästä joka kerta kun viet jätettä kompostoriin. Kuivike on hyvä säilyttää kuivassa ja lämpimässä paikassa, näin se lämmintä kun se lisätään kompostoriin.

Kuivike säkissä on hyvät tuoteselosteet ja käyttöohjeet.

http://www.biolan.fi/suomi/ajankohtaista/uutuustuotteet/biolan-talvikuivike

Viime yönä oli satanut lunta jälleen 10 senttiä, joten nyt sain Lämpökompostorinkin puettua lumihameeseen. Lapioin lunta pöntön ympärille runsaasti, olen havainnut sen vaikuttavan tuntuvasti massan lämpötilaan. Lämpö sailyy paremmin pakkasellakin, muina vuosina olen käyttänyt kuumavesi kanisteria lämpöpatterina kun pakkanen on noussut -20 asteeseen.  Nyt kokeilenkin talvikuivikkeen vaikutusta kompostimassan lämpötilaan enkä hevillä laita vesikanisteria mutta seuraan kompostorin lämpömittaria ja toimin sen mukaan.

Tänään on päiväohjelmaan sisältynyt tarpeellinen määrä hyötyliikuntaa kun tein lumityöt omalla ja tyttärenkin pihalla, lämpökompostorin hoidon lisäksi. Kylläpä maistuikin kuuma lohikeitto maukkaalta, ulkotyöt lisäävät jo ennestäänkin hyviä ruokahaluja ja tuntui tuo tyyny houkuttelevan paäikkäreille. Mikäs on eläkeläisen köllähtää keskellä päivää sängylle, torkkupeiton alle ja nauttia.

Minulle riittää ihan pienet päikkärit, eli noin vartin verran olin unessa kun heräsin virkistyneenä kahvihampaan kolotukseen. Siispä soitin Sinille , jotta tulisi  päiväkaffe seuraksi.

Meillä kummallakin oli lainakirjat luettu niin seuraavaksi suuntasimme oman kylän kirjastoon, olin saanut kolme hyvää kirjaa jotka olin ennakkoon varaillut, niiden lisäksi löysin vielä pari kirjaa uutuuksien hyllystä, Sinikin sai haluamansa Enni Mustosen kirjat.
Varausmaksu oli noussut vuodenvaihteessa 80 sentistä 1 euroon, halpaa huviahan se on vieläkin. Virkailija antoi vielä varaukset vanhalla hinnalla. Oman kylän kirjastossa  saamme  aina  ja poikkeuksetta asian tuntevaa ja ystävällistä palvelua.

Päiväni jatkuu kirjoitellen ja lukien. Tästäkin päivästä tulee HYVÄ PÄIVÄ !

Lumitöitä, pohdiskelua, saunan lämmitystä, luontokappaleiden seurantaa ja muuta mukaavaa, on viikonloppu

Lunta sataa ohuin hiutalein, tuuli tupruttelee lumet katoilta ja muodostelee kinoksia. On sunnuntai !

Eilen, lauantaina puhdistin lintulaudat ja annoin siivekkäille ystävilleni lisää siemeniä, muistin myöskin kolmen Kurren syttölaatikon täyttää pähkinöillä. Linnut ja oravat kertoivat käytöksellään että on tulossa talvinen lumimyrsky, sillä vauhdilla tyhjenivät syöttölaudat. Seuraillessani lintujen ja muidenkin luontokappaleiden puuhia olen oppinut lukemaan heidän liikkeistään aika hyvin sääennusteet tuleville päiville.

Sää oli lauhaa joten päätin lämmittää pihasaunan. Saunatontut palkitsivat lämmittäjänsä pehmoisin mutta samalla kipakoin löylyin. Itse saunan lämmittäminen puilla on jo hauskaa puuhastelua keskellä talvea vaikkakin  se lisää ylimääräistä hommaakin kun täytyy katkaista vedet etteivät putket jäädy. Pitää avata hanat ja sulkea ne kellarista, se tettää edestakais juoksua saunapolulla kun täytyy huolehtia että putki tyhjenee kunnolla. Vesipataan voi jättää veden koska saunarakennus pitää sen verran lämmön tallessa ettei siinä vesi jäädy lämmitys kertojen välillä.

Iltapäivän hämärässä käytiin Sinin kanssa viemässä kynttilät haudoille, nyt jo voimme naureskellakin kun ei enään ikävä ole aivan käsillä kosketeltavaa, niinpä lausahdimme lähtiessämme  että nyt voivat pojatkin pitää viikonloppupileensä kun on valot kaikilla haudoilla. Ikävä on kuitenkin aina läsnä.

Olin viikolla tallentanut tv-sarjan "Kuudes aisti" kaksi jaksoa, katsoin ne paremman puutteessa kun ei enään tv:stä tule saksalaisia poliisisarjoja, joista pidin aikoinaan paljonkin ne kuuluivat Matin ja minun lauantai-iltaamme.

Sunnuntaiaamuun heräilin hyvin nukkuneena ja pitkäänkin vielä, piti koirakin ulkoiluttaa ennen aamukahvin keittoa. Oli satanut lunta, varmaankin joku 15 senttiä ja sitä oli aivan kinoksittain. Siispä lenkki olikin se lyhennetty versio kun lumikolakin jo vikisi tanssiparttnerinsa perään.
Sopivasti traktorikin vasta availi katuosuuksia joten se jätti karhe pihaliittymässäkin säästyi tallaajilta ja ehdin kolani kanssa siirtämään sen penkasta alas. Onneksi on tilava piha ja lumitöillekin sopivasta "kaatoa" pihassa niin että kolalla on aina alamäkeä. Aika sopivasti olikin lunta tullut ja sain sopivan rasittavaa hyötyliikuntaa lumitöitä tehdessäni. Tälle päivälle ei tarvitsekaan muuta kuin hiukan "selättimen" kanssa selälle voimaliikuntaa ja ne tuiki tarpeelliset venytykset.

Lopultakin ehdin aamukahvin keittoon, laitoinkin samalla aamiaiseksi ohrahiutalepuuron  www.riihipuoti.fi  vesihaudekattilaan hautumaan.  Riihipuodin tuotteet ovat kaikista viljatuotteista  parhaan makuisia, en enään käytä lainkaan muitten valmistajien hutaleitakaan. Tilaan tuotteet suoraan heiltä, postin tuomina, suoraan myllystä!
Kylläpä kahvi maistuikin aromikkaalta, välillä pihakurren touhuja siinä samalla seuraillen.

Kiitollisuus kaikesta saamastani hyvästä elämässäni tuntuu voimallisesti päällimmäisenä. Taaskin tein ison pihan koko lumityön kerralla kokonaan, eikä se tuntunut missään. Olen saanut olla terveenä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsenkin. Terveys niistä arvokkain.

Ihmetyttää fb-n sivuja lueskellessani miten sairaita työikäiset naiset ovatkaan. Jotkut heistä ovat aina jollakin  "saikulla" tai vastaanotilla, kokeissa. Onkohan osa sitä LUULOTAUTIA, jota monikin potee kun ei pääse tarpeeksi muutoin "pätemään". Harmittavaa on lukea kitinää pienistä vioista kun on kuitenkin joukossamme vakavastikin sairastuneita ja he eivät fb:ssä valita. 
Toisaalta nuo valittajien saikkulaisten  sairaudet ovat itse hankittuja. Tulee mieleen sanonta: Sitä olet mitä syöt! Kyllä ne ylenpalttiset "mässäilyt" ja "naukkailut" tuntuvat terveydentilassakin ja täytyyhän niiden vaikuttaakin jo kalleutensakin takia. Tuleekohan saikkulaisten mieleen koskaan kuinka kalliiksi sairastelava työntekijä/virkahenkilö tulee työnantajalleen tai veronmaksajille.

Onneksi itse saankin nauttia elämäni parhainta aikaa, elämää vaan itselleni, ilman rasittavia velvoitteita ja aikatauluja. Toivottavasti saankin viettää eläkepäiviäni terveenä. Terveys on niin kallisarvoinen asia etten sitä tahallisesti pilaisi syömällä, juomalla enkä savutellen.

Varjostuskankaat kartiokuuselle ja alppiruusulle

Vanha kartiokuusi saa tänään varjostuskankaan suojaksi liialta kevät auringon paahteelta.

Huputettu kuusi.

Syksyllä, sulan maan aikaan laitoin kepit valmiiksi , nyt olikin helppo viritellä varjostuskangas iäkkään alppiruusun aurinkosuojaksi.

Viime kesällä istutettu tuija sai myöskin säkkikankaan aurinkoa varjostamaan.

Nyt olin ajoissa, ei ole aurinko paistanut vielä kertaakaan täydeltä taivaalta. Viime keväänä laitoin suojat jo 14.2 ja aurinko oli ehtinyt polttaa kartiokuusen uloimpia oksia .

Seuraavana hommana puhdistin lintulaudat ja niiden alustat, lapioiden siementen kuoret lämpökompostoriin.

Tällekin päivälle tuli sopivasti hyötyliikuntaa ulkosalla, koirien lenkitykset päälle. Iltapäivän voi hyvillä mielin istahtaa lukulampun alle virkkaamaan neliöitä kolmanteen sohvatyynyn päälliseen.

.

Virkatut tyynynpäälliset

Kierrätyslangoista tein virkkaamalla tyynynpäällisen.

Innostuin virkkaamaan vielä toisenkin...

Tässä virkkuukoukkua heilutellessa mietin ja suunnittelen jo seuraavaakin käsityötä.....

Puuhastelua on riittänyt ja päivät kuluvat vikkelästi.

Herään aamuisin virkeänä ennen koiria, jotka hypähtävät sänkyyni heti kun saan silmät auki. Vietän aamun "hämärähyssystä" nauttien, sytytän kynttilät ja nautin hitaista aamuista kahvia juoden. Seuraavaksi aamuihini kuuluvat edelleen kahden koiran ulkoilutukset ja pihaeläinten ruokinta.
Lisään lintulaudoille auringonkukan siemeniä ja pähkinäpuun haarukkaan laitan oraville kourallisen pähkinöitä, se on kahden kurren päiväannos. Fasaani ja rusakko käyvät lintulautojen alustat puhdistamassa, syöden maahan tippuneet siemenet.

Luntakin on satanut sen verran että on saanut päivittäin sopivat annokset hyötyliikuntaa.

Parhaillaan tulee joka tuutista uutisia sikainfulenssan vaarasta ja sairauteen kuolleista potilaista. Se luo jo hysteriaa kansan keskuudessa. En ole aikonut ottaa rokotetta, eikä minua pelota, siis media ei pysty vaikuttamaan siltäkään osin mielipiteisiini. Naapurikin piti minulle vaikuttavan "saarnaan" rokotuksen tarpeellisuudesta mutta en vaan muuta mieltäni. Saas nähdä kuinka "ämmän" käy ?

Menneen talven lumia ja ne pahuksen rusakot

Levittelin rakennuksen pohjoispuolelta, seinän viereltä noita menneen talven lumia.

Siinä toivossa että ne levitettynä sulaavat nopeammin.

Lunta kyllä riittää, sulaakohan ne sentään edes juhannukseen mennessä.

Vanhat narsissit odottelevat kevättä innolla. Yllättivät vihreydellään kun lapioin paksun lumikerroksen niiden  päältä pois.

En tykkää rusakoista ! Kuvista näkyy syy miksi en tykkää. Niille on kelvannut hyasintinkin kasvut, luulisi että sillä olisi kirpeämpi lehdistö kun kukissakin on voimakas tuoksu. Krookukset on syöty kaikki.

Tässä ja nyt tein päätöksen että muistan noutaa metsästä jo alkusyksystä kun tuomissa on vielä lehdet, niin niiden oksia jotka asettelen noiden syötyjen kasvien sekaan. En ole ennen tuomea kokeillut mutta nyt täytyy terästäytyä eläintorjunta-asioihin täysillä. Kyllä niin paljon harmittaa.

Ulkotyöt veivät voimat, täytynee istahtaa tv:n ja käsityön ääreen levähtämään ennen iltalenkkejä.