Matti Mäki on tallentanut Haaviston kylän historian yli 500 sivun kokoiseen teokseen. Kirjan nimeen ”Haaviston kylässä. Ihmisiä Meritien varrelta” tiivistyy sen sisältö.
Haavisto on kautta vuosisatojen ollut laaja ja vauras kylä. jonka yhtenä voimavarana on ollut sen sijainti muinaisen Meritien, Hämeenlinnasta Tammisaaren seudulle johtaneen valtaväylän varressa.
Matti Mäen kiinnostus kotikylän historiaan on ollut tiedossa jo pitemmän aikaa. Ensimmäiset kyläläisten haastattelut hän teki noin 15-vuotiaana. Vuonna 2008 jäi armeijasta vapautumisen ja opiskelun aloittamisen väliin sopivasti aikaa, minkä hän käytti kyläläisten haastatteluihin ja tiloja koskevan aineiston etsimiseen.
Nuoren miehen harrastukseksi tämä ei ole aivan tavallista.
-Olisin voinut sen ajan mopoakin rassata, mutta siitä ei olisi olut hyötyä kellekään muulle, Matti Mäki kuittaa nauraen.
-Jos en olisi noita tietoja kerännyt ja kirjoittanut, sitä ei olisi tehnyt kukaan muukaan, hän lisää vakavoituen.
Hän tietää mistä puhuu. Haastattelujen edetessä selvisi työn mittavuus ja se, että kaiken aikaa tärkeää muistitietoa katoaa rajan toiselle puolelle. Tärkeältä tuntui myös kiirehtiä, jotta mahdollisimman moni haastatelluista ehtisi nähdä kirjan valmiina.
Kirjaprojektiksi määrätietoinen tietojen kokoaminen muuttui viimeistään 2010, jolloin yhteistyökumppaniksi tulivat Karkkilan Kotiseutuyhdistys ja Haaviston kyläläiset ry. Viime kesänä Matti Mäki saattoi keskittyä kirjan kirjoittamiseen Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin.
Haaviston kylähistoriahanke on saanut Ykkösakselin kautta tukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, jolla katettiin kirjan taittokustannukset.
Kirjan tueksi on järjestetty monia tapahtumia ja valokuvanäyttelyitä. Kaikki tämä yhdessä tekeminen on Matti Mäen mielestä ollut hieno asia. Myötämielisyys kirjahanketta kohtaan on näkynyt myös siten, että kyläläiset ovat avoimin mielin halunneet olla haastateltavina.
Matti Mäki myöntää, että häntä itseään on eniten kiinnostanut teoksen historiaosuus.
Se kertoo kylän kehityskaaresta, mutta samalla se sisältää yleispätevää tietoa, joka pätee monen muun paikkakunnan kohdalla.
-Kun katselee kyläkirjoja, niissä on paljon lähihistoriaa. Minua ei niinkään ole kiinnostaneet nykyihmiset, sillä aikalaisten asioista kertominen on historiallista tietoa hankalampaa. Suuren osan työstä teinkin arkiston rauhassa. Silti jouduin tässäkin työssä miettimään, mitä kenestäkin laitan näkyviin.
Historiakirjoissa on perinteisesti kerrottu valtaa käyttävistä ja pitäjien mahtisuvuista, mutta vähäväkisempien elämä on jäänyt pimentoon.
Matti Mäki halusi toimia toisin ja otti talottomatkin mukaan. Hän on kirjoittanut torppareista, muonamiehistä, itsellisistä, piioista ja rengeistä.
-He jäävät usein vaille huomiota, mutta näilläkin ihmisillä on ollut perheet ja jälkeläisiä, joita kirjan tiedot voivat kiinnostaa.
Tämä mikrohistoriallinen näkökulma hyväksyttiin historian tutkimuksen menetelmäksi vasta parikymmentä vuotta sitten.
-Kansatieteessä ja folkloristiikassa sitä on käytetty jo kauan. Minua ovat kiinnostaneet pienet ihmiskohtalot ja originellit henkilöt. Vaatimattomasti eläneiden mökinmummojenkin elämä on ollut arvokasta.
Matti Mäki ei osaa arvioida, miten suurta määrää ihmisiä teos kaikkiaan koskettaa.
Kirjasta on otettu 500 kappaleen painos, mutta siitä myytiin suuri osa jo julkistamistilaisuudessa.
Haaviston kylässä –teos on kooltaan sellainen järkäle, että sitä on vaikea mieltää historiikiksi. Kirjaa selatessa huomaa, että sitä ei ole tarkoitettu tieteelliset kriteerit täyttäväksi historiateokseksi. Se on siis historiikki, mutta lajissaan poikkeuksellisen perusteellinen.
Matti Mäellä on esitystapaan pätevä perustelu.
-Tällaisena se palvelee paremmin sitä yleisöä, jolle se on kirjoitettu. Esimerkiksi opinnäytetyössä kaikkine viitteineen minulla ei olisi ollut yhtä paljon vapauksia.
-Kirjallisina lähteinä on käytetty valtavasti vanhoja asiakirjoja. Niihin viittaaminen olisi aiheuttanut paljon lisää työtä. Mietin, kuinka monta tämän kirjan lukijoista se oikeasti palvelisi.
Kirjan lopusta löytyvät kyllä tarkat tiedot haastatteluista ja kirjallisista lähteistä.
Erityisen ansiokas on mittava henkilöhakemisto, jota ei kaikkiin historiateoksiin malteta tehdä viimeistelyvaiheen kiireessä.
Matti Mäki myöntää, että hänkin harkitsi hakemiston tarpeellisuutta, mutta sisu voitti.
Luettelon puhtaaksi kirjoittamiseen kului neljä kokonaista päivää, mutta se varmasti kannatti.
Työn valmistuttua iskee helposti tiukka itsekritiikki. Näin laajassa työssä voi esiintyä ainakin mielipide-eroja. Joku voi muistaa asioita toisin kuin toinen. Nimien suomentamisessa ja oikeinkirjoituksessa Matti Mäki valitsi yhtenäisen linjan, sillä 1700-1800 –lukujen kirkonkirjoissa erilaiset kirjoitustavat ja käsialat eivät ole yksiselitteisiä lukea ja tulkita.
Opintojen loppusuora häämöttää, sillä alkamassa on viides opiskeluvuosi ja pro gradu –tutkielman kirjoittaminen. Matti Mäki arvelee, että gradu ei synny yhtä helposti kuin Haaviston historiikki.
Aihekin on auki. Vaikka historiikin materiaalia jäi runsaasti käyttämättä, hän ei halua enää askaroida sen aihepiirin parissa. Nyt olisi virkistävää tutkia jotain aivan muuta aihetta.
Historiikissa käyttämättä jäänyt aineisto saa jäädä lepäämään. Mutta:
-Olisi kiva sekin aineisto joskus vielä julkaista.
Matti Mäki (23)on syntynyt Karkkilan Haaviston kylässä. Karkkilan kotiseutuyhdistys on palkinnut hänet Vuoden kotiseutunuori –tittelillä. Opiskelee Turun yliopistossa, pääaineena kansatiede ja sivuaineina mm. historia ja arkeologia.Kiinnostunut myös museoalasta, 2012 kesätyö Sauvon museossa.