30.6.2012

Silkkihanhikin istutusta ja maustevihannesten kuivaamista

Kuivurin surina kuuluu tähän aikaan kesästä meidän eteisen ääneen ja voimakas lipstikan tuoksu leviää ympäristöön.
Kuivurissa on 4 tasoa joihin kuivattavat tuotteet laitetaan, sitten säädetään aika lämmön voimakkuus. Vihreälehtisille säädän tehon kakkoseen ja ajaksi 3 tuntia.
Lipstikan lehdet on hyvä ottaa talteen ennenkuin se kasvattaa kukkavanansa.
Tässä ovat lehdet parhaimmillaan kerättäviksi, ehjiä ja heleän vihreitä.
Tavallista persiljaa sain myöskin yhden kerroksen kuivuriini.
Lehtipersilja on vielä senverran nuorta kasvua ettei sitä saanut vielä kuin hiukan otettua mutta hyvä kasvusto on tulemassa kunhan kesä etenee.

Olen muina vuosina kuivattanut nokkosia jo isonkin sadon mutta tämän kesän nokkoset olivat melko kitukasvuisia ja siitepölyssä että niitin koko nokkospenkkini alas, toivottavasti uusi kasvu parempi kuntoista tavaraa.
Sain tyttäreltäni pihan uutena kasvina Silkkihanhikin taimia, istutinkin ne muhevaan mutta hyvin vettä läpäisevään ja aurinkoiseen paikkaan. Jännityksellä odottelen niiden kukintaa... kuvani on kopsattu naapurin pihalta.

Jokaisen päivän viimeisenä puuhasteluna on tappajaetanien kerääminen tontiltamme ja kyllä niitä onkin riittänytkin paljon enemmän kuin viime kesänä. Näin olen saanut pienet samettiruusujen ja kurpitsan taimet säästymään joten kuten. Ovathan ne hyökänneet joidenkin kasvien kippuun syöden osan lehdestä mutta ei onneksi sirkkalehtiä joten taimet ovat vaan jatkaneet kasvuaan.

24.6.2012

Haaviston kylässä. Ihmisiä Meritien varrelta.


Matti Mäki kokosi järkälemäisen historiikin kotikylästään



Matti Mäki on tallentanut Haaviston kylän historian yli 500 sivun kokoiseen teokseen. Kirjan nimeen ”Haaviston kylässä. Ihmisiä Meritien varrelta” tiivistyy sen sisältö.
Haavisto on kautta vuosisatojen ollut laaja ja vauras kylä. jonka yhtenä voimavarana on ollut sen sijainti muinaisen Meritien, Hämeenlinnasta Tammisaaren seudulle johtaneen valtaväylän varressa.
Matti Mäen kiinnostus kotikylän historiaan on ollut tiedossa jo pitemmän aikaa. Ensimmäiset kyläläisten haastattelut hän teki noin 15-vuotiaana. Vuonna 2008 jäi armeijasta vapautumisen ja opiskelun aloittamisen väliin sopivasti aikaa, minkä hän käytti kyläläisten haastatteluihin ja tiloja koskevan aineiston etsimiseen.
Nuoren miehen harrastukseksi tämä ei ole aivan tavallista.
-Olisin voinut sen ajan mopoakin rassata, mutta siitä ei olisi olut hyötyä kellekään muulle, Matti Mäki kuittaa nauraen.
-Jos en olisi noita tietoja kerännyt ja kirjoittanut, sitä ei olisi tehnyt kukaan muukaan, hän lisää vakavoituen.
Hän tietää mistä puhuu. Haastattelujen edetessä selvisi työn mittavuus ja se, että kaiken aikaa tärkeää muistitietoa katoaa rajan toiselle puolelle. Tärkeältä tuntui myös kiirehtiä, jotta mahdollisimman moni haastatelluista ehtisi nähdä kirjan valmiina.
Kirjaprojektiksi määrätietoinen tietojen kokoaminen muuttui viimeistään 2010, jolloin yhteistyökumppaniksi tulivat Karkkilan Kotiseutuyhdistys ja Haaviston kyläläiset ry. Viime kesänä Matti Mäki saattoi keskittyä kirjan kirjoittamiseen Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin.
Haaviston kylähistoriahanke on saanut Ykkösakselin kautta tukea Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta, jolla katettiin kirjan taittokustannukset.
Kirjan tueksi on järjestetty monia tapahtumia ja valokuvanäyttelyitä. Kaikki tämä yhdessä tekeminen on Matti Mäen mielestä ollut hieno asia. Myötämielisyys kirjahanketta kohtaan on näkynyt myös siten, että kyläläiset ovat avoimin mielin halunneet olla haastateltavina.
Matti Mäki myöntää, että häntä itseään on eniten kiinnostanut teoksen historiaosuus.
Se kertoo kylän kehityskaaresta, mutta samalla se sisältää yleispätevää tietoa, joka pätee monen muun paikkakunnan kohdalla.
-Kun katselee kyläkirjoja, niissä on paljon lähihistoriaa. Minua ei niinkään ole kiinnostaneet nykyihmiset, sillä aikalaisten asioista kertominen on historiallista tietoa hankalampaa. Suuren osan työstä teinkin arkiston rauhassa. Silti jouduin tässäkin työssä miettimään, mitä kenestäkin laitan näkyviin.
Historiakirjoissa on perinteisesti kerrottu valtaa käyttävistä ja pitäjien mahtisuvuista, mutta vähäväkisempien elämä on jäänyt pimentoon.
Matti Mäki halusi toimia toisin ja otti talottomatkin mukaan. Hän on kirjoittanut torppareista, muonamiehistä, itsellisistä, piioista ja rengeistä.
-He jäävät usein vaille huomiota, mutta näilläkin ihmisillä on ollut perheet ja jälkeläisiä, joita kirjan tiedot voivat kiinnostaa.
Tämä mikrohistoriallinen näkökulma hyväksyttiin historian tutkimuksen menetelmäksi vasta parikymmentä vuotta sitten.
-Kansatieteessä ja folkloristiikassa sitä on käytetty jo kauan. Minua ovat kiinnostaneet pienet ihmiskohtalot ja originellit henkilöt. Vaatimattomasti eläneiden mökinmummojenkin elämä on ollut arvokasta.
Matti Mäki ei osaa arvioida, miten suurta määrää ihmisiä teos kaikkiaan koskettaa.
Kirjasta on otettu 500 kappaleen painos, mutta siitä myytiin suuri osa jo julkistamistilaisuudessa.
Haaviston kylässä –teos on kooltaan sellainen järkäle, että sitä on vaikea mieltää historiikiksi. Kirjaa selatessa huomaa, että sitä ei ole tarkoitettu tieteelliset kriteerit täyttäväksi historiateokseksi. Se on siis historiikki, mutta lajissaan poikkeuksellisen perusteellinen.
Matti Mäellä on esitystapaan pätevä perustelu.
-Tällaisena se palvelee paremmin sitä yleisöä, jolle se on kirjoitettu. Esimerkiksi opinnäytetyössä kaikkine viitteineen minulla ei olisi ollut yhtä paljon vapauksia.
-Kirjallisina lähteinä on käytetty valtavasti vanhoja asiakirjoja. Niihin viittaaminen olisi aiheuttanut paljon lisää työtä. Mietin, kuinka monta tämän kirjan lukijoista se oikeasti palvelisi.
Kirjan lopusta löytyvät kyllä tarkat tiedot haastatteluista ja kirjallisista lähteistä.
Erityisen ansiokas on mittava henkilöhakemisto, jota ei kaikkiin historiateoksiin malteta tehdä viimeistelyvaiheen kiireessä.
Matti Mäki myöntää, että hänkin harkitsi hakemiston tarpeellisuutta, mutta sisu voitti.
Luettelon puhtaaksi kirjoittamiseen kului neljä kokonaista päivää, mutta se varmasti kannatti.
Työn valmistuttua iskee helposti tiukka itsekritiikki. Näin laajassa työssä voi esiintyä ainakin mielipide-eroja. Joku voi muistaa asioita toisin kuin toinen. Nimien suomentamisessa ja oikeinkirjoituksessa Matti Mäki valitsi yhtenäisen linjan, sillä 1700-1800 –lukujen kirkonkirjoissa erilaiset kirjoitustavat ja käsialat eivät ole yksiselitteisiä lukea ja tulkita.
Opintojen loppusuora häämöttää, sillä alkamassa on viides opiskeluvuosi ja pro gradu –tutkielman kirjoittaminen. Matti Mäki arvelee, että gradu ei synny yhtä helposti kuin Haaviston historiikki.
Aihekin on auki. Vaikka historiikin materiaalia jäi runsaasti käyttämättä, hän ei halua enää askaroida sen aihepiirin parissa. Nyt olisi virkistävää tutkia jotain aivan muuta aihetta.
Historiikissa käyttämättä jäänyt aineisto saa jäädä lepäämään. Mutta:
-Olisi kiva sekin aineisto joskus vielä julkaista.
Matti Mäki (23)on syntynyt Karkkilan Haaviston kylässä. Karkkilan kotiseutuyhdistys on palkinnut hänet Vuoden kotiseutunuori –tittelillä. Opiskelee Turun yliopistossa, pääaineena kansatiede ja sivuaineina mm. historia ja arkeologia.Kiinnostunut myös museoalasta, 2012 kesätyö Sauvon museossa.
Kopioitu lehdestä Karkkilalainen 20.6.2012

18.6.2012

Kultasade kukkii

Kultasadepensaat kukkivat parhaillaan. Pysähdynkin aina koiralenkilläni naapurin komeaa pensasta ihailemaan. 
Yksittäinen kukkaterttu on kaunis.
Tänään tein iloisen havainnon omassa pensaassani, löysin kaksi kappaletta melkein avautuneita kukkaterttuja. Olen löytänyt pienen pikkaraisen taimen työpaikkani puistonomaisesta metsiköstä, kuitenkin läheltä emopensasta, tietysti kaivoin syksyllä taimen ja istutin omalle pihalleni, siitä on noin 10 vuotta. Välillä ovat rusakotkin syöneet alaoksat kaljuiksi mutta taimi on sinnikkäästi kasvanut samassa paikassa, aurinkoisella ja vettä läpäisevällä paikalla. Alakuvassa keskellä, keinusta vasemmalla puolella.
Tämän kesän aikana kastelen kuivana kautena huolella sillä maahan  työnnettävällä kasteluputkella jonka virallista nimeä en nyt muista. Toivottavasti pensaani kukkii ensi kesänä runsaammin.
Parturoin viidennen kerran nurmikon tänä kesänä. Siistiä tuli.
Asettelin taas joka kesäiset tukiverkot Kultapaoolle ja kultapiiskuille. Nyt sain aikaiseksi lyhentää tukipuut hiukan, joten verkko on entistä huomaamattomampi.
Tällä toimenpiteellä nämä vanhanajan kauniit kukat pysyvät kovillakin sateilla pystyssä, ilma tuentaa kukkaryhmä lakoaa maata myöden eikä kuki nin pitkään kun tuettuina.
Valkoine laukka kukkii juhannusruusun edustalla.
Uusi tuttavani Lukinlilja pääsi kesää viettämään pihalle. erikoisen näköinen kukka, tuoksuu hyvälle illan tullen, oikeastaan herkällä tavalla kaunis..

Käyskentelen iltaisin kaikessa rauhassa puutarhassani ja nautin kaikilla aisteilla ympäristöni kauneudesta, monista väreistä, tuoksuista ja luonnon äänistä. Istahdan vielä pihakeinuun lukemaan päivän postit tai hyvän kirjan seurassa. Puutarhani on paras rentoutumis- ja  latautumispaikkani, saan akkuni täyteen energiaa; kohtaamaan "valeomaishoitajan" arkeen tulevia haasteita.

17.6.2012

Markkinointia maalaisjärjellä

Markkinointi on taitolaji jonka vain harvat ja valitut osaavat täydellisesti eikä kukaan ole koskaan "valmis" sillä joka päivä tulee uutta opittavaa tai omaksuttavaa. 
Näin maalaisjärjellä varustettu näkee markkinoinnin olevan selkeästi  mielikuvien luontia, asiakkaiden tarpeiden oivaltamista sekä tuotteiden, yritysten ja henkilöstön "esille panoa" mahdollisimman haluttavasti.
Asioita on hyvä tarkastella ihan ruohonjuuritasolla niin että esim. aloittaa huomioiden yrityksen toimitilojen ja ympäristön siisteydestä sekä paikkojen yleisestä järjestyksestä. Ei ole kovin hyvä antaa asiakkaalle ensivaikutelmaa epäsiistillä pihalla ja sotkuisella sisäänkäynnillä. 
Matilda-mummoni jo aikoinaan opetti meitä nuoria sanomalla että pääoven edustasta ja sisäänkäynnistä näkee millainen emäntä on talossa. 
Kuihtuneet kukat ulkoruukuissa ja lakaisemattomat rappuset eivät anna hyvää kuvaa talosta. Mummon opetukset ovat niin syvällä että v ielä 70-kymppisenäkin pidän oman pihani siistinä jopa ulkorakennuksen/saunan taustallakaan ei saa olla roinaa eikä myöskään tontin rajoilla, kuvat ovatkin saunan päädystä ja rajalta.
Kannattaa myöskin harkita minkälaisia kuvia jakaa naamakirjan välityksellä koska ns. sosiaalinenmedia on luultua tehokkaampaa markkinointia nykyään. Vaikkakaan kaikilla ei ole sitä silmää joka havaitsee ns. huonot seikat kuvauskohteesta, pitäisi aina harkita minkälaisen vaikutelman kuva antaa katsojalleen eli asiakkaillekin. Itselläni on valokuvauksessa paljon opittavaa, olen harrastanut sitä vasta eläkkeelle päästyäni, onneksi lapsillani on taitoa joten saankin heiltä usein huomioon otettavaa palautetta otoksistani ja kannustavia neuvoja niin kyllä minustakin vielä parempi kuvaaja tulee, "oppia ikä kaikki"-
Tässä oiva esimerkki valokuvien kertomaa; kaksi kattausta rantajuhlille.
Toinen kattauksista on huolella rakennettu ja ns. "myyvä", kun taas toinen on kyhätty tyyliin; vähemmän huolella . Ei ole vaikea kuvitella minkä vaikutelman kattaaja antaa itsestään. Matilda-mummoni sanonta; "Kun työn näkee niin tekijän tuntee". Vanha sanonta pitää paikkansa vielä tänäänkin, näin se on.

Kesän suuri juhla on jo viikon kuluttua ja on aika miettiä tarjottavaa suuremmille joukoille, joten mieleeni tuli yhtenä hyvänä vaihtoehtona; lohikeitto. Se on helpoo tarjota pihakutsuillakin ilman erikoisempia virityksiä.
Mieleeni palautuivat naamakirjassa olleet valokuvat lohisopan 
tarjollepanosta. Yllä olevassa kuvassa ei kuvaaja  ole yhtään miettinyt minkä vaikutelman valokuva antaa itsestään ja työpaikastaan.
Niin ja se tärkein; mielikuvan rakentaminen palvelusta. Kutsuuko kuvat syömään?
Näiden kahden tilanteen kuvaaja on osanut hommansa; kuvissa ei ole mitään "poistettavaa" eli paikat ovat "myyvässä kunnossa" toisin sanoen julkaisukunnossa.
Kannattaa miettiä edes hiukan minkälaatuisia valokuvia julkaisee sosiaalisessa . nediassa, kuvat jättävät helpoimmin milikuvan muistiin, tekstit unohtuvat melkein heti luetuiksi tultuaan.
Harrastaen valokuvausta ja seuraamalla toistenkin  ottamia kuvia oppii samalla paljon ja kuvaustaidotkin kehittyvät.
Luodaan myyviä mielikuvia rohkeasti itsestämme ja yhteisöistämme, se on tehokasta ruohonjuuritason markkinointia.

13.6.2012

Atsalea kukkii ja mansikan taimet maahan

Parhaillaan on Atsalea kukassa, se on tosi herkän näköinen ohuiden oksiensa takia ja lehdethän se pukkaa vasta kukittuaan pudottaen ne talveksi.
Puskas on vasta ollut kasvupaikallaan noin ehkä kolme vuotta. On siis hidaskasvuinen eikä siitä loppujen lopuksikaan tule isoa pensasta. Väri on loistava, oikea katseenvangitsija.
Nyt tulikin puoleen alaan mansikkamaata istutettua 45 pienen pientä Polka-mansikantainta. Kokeilen nyt katteena muovia, ehkä ensivuonna kun istutan saman määrän taimia niin kokeilen jotain eloperäistä katetta. 
Krassin taimetkin tarvitsivat tukilangat. Laitoin taas jälleen autokatoksen oviaukon molemmin puolin krassiruukut ja virittelin niille langat jotta voivat jatkaa kasvuaan vaikka katonrajaan astikka.

Pientä puuhaa riittää pihalla päivittäin. Tänään oli varsinaisesti ensimmäinen päivä kun lueskelin vain iltapäivän keinussa ja välillä heittelin palloa koiralle. Nautinkin suunnattomasti kukkarunsaasta ja siististä pihastani. Ei tulisi mieleenikään lähteä minnekään lomareissulle tai kylpylään. Iltasella viellä lämmittelin pihasaunan se kyllä korvaa mennentullen kolkot kylpylätkin.

Illan kruunasi Sini-tyttösemme pikavisiitti, keräsimmekin hänelle kukkakimpun kotiin viemisiksi ja silmäniloksi siivouspäivän kunniaksi.

9.6.2012

Uusia kukantaimia ja perunan istutusta

Olen aina halunut vanhanajankukista tuon kauniin Särkyneensydämen ja nyt sain aikaiseksi tilata pari tainta, valitsin kuitenkin uudehkon eli väriltään punertavin lehdin olevan lajikkeen. Vanhoissa yksilöissähän lehdet ovat melko vaalean vihreitä. 
Melko terhakat taimet, niistä on hyvä kasvatella isoja puskaita, toivon mukaan hyvässä ja ravinteikkaassa maassa kasvatukseni onnistuvatkin.
 
On se niin kaunis kukinto ja tuo lapsuuden ajan kukkamuistot mieleen.
Toinen mielihankintani tämän vuoden kukkaostoksiini oli Syysasteri ja juuri purppuranpunainen lajike. Olin suunnitellut jo sille paikankin valmiiksi, se pääsi Syysmaksaruohon kanssa samaan kukkaryhmään.

Kustaanpäivänä istutettiin perunat ennenvanhaan, niinpä minäkin laitoin taas muutaman vaon siemenperunoita maahan. Eihän mikään voita oman maan uusia perunoita, ne maistuvatkin oikeilta, siksipä en koskaan sorru ostamaan kaupan hyllyltä ns. uuttaperunaa.

Tänään parturoin nurmikon jo neljännen kerran tänä kesänä, kyllä se kasvaa vaikka ilmat ovat olleet viileitä. Parhaillaan alkoikin satamaan ja siksi ehdinkin tähän tietsikan ääreen, koko kevään on ollut kaikenlaista säpinää niin etten ole ehtinyt paljonkaan "harrastamaan"  muuta kun pihahommeleita.

Nautin sateesta suunnattomasti, niinpä puenkin taas sadeasun päälleni ja lähden kiireettömälle kävelylenkille Kyttäkoiramme kanssa. sateella kesäinen luontokin tuoksuu ihanalle ja linnutkin innostuvat konserteillan ylistämään kesän ihanuudesta.