30.11.2013

Kukkapöytä sai uuden maalin

Vielä kolmas kerta.... sopiovasti maalia jäljellä.... 

Puun värinen, lakattu kukkapöytä oli surullisen tummaksi muuttunut ajan myötä, joten päätin hiukan piristää sen ulkoasua.

Samalla kun suihkuttelin viherkasvit ja pesin ikkunat, niin vein pöydän kellariverstaaseen ja hioin huolella lakatun pinnan kauttaaltaan. Tasot olivat jotakin lastulevyä missä ei ollut minkäänlaista pintaa jäljellä, siitä lähti ihmeellistä purua kaiken aikaa. Pöytä olikin mieheni tekemä, joten aion lisätä sen käyttöikää, suojaamalla sen uudella maalilla.

Lastulevy imaisi rutkasti maalia... olin suojannut keittiön pöydän sanomalehdillä ja saatoin maalaushommat suorittaa keittiössä, siis huoneen lämmössä. Maali kuivui aina yön aikana ja sutaisin sen kolmeen kertaan, siihen maalikin riitti just´sopivasti, eikä jäänyt purkin pohjalle turhaan kuivumaan.

Tänään sain jo kukatkin paikoilleen ja tulos oli toivotun mukainen. Taas tuli pienestä asiasta tyytyväinen mieli ja voin hiljentyä ensimmäisen adventtisunnuntain viettoon, sähkökyntteliköt loistavat ikkunoilla ja ulkolyhdyissä lepattavat kynttilöiden liekit tunnelmallisesti. Lumihiutaleitakin leijailee hiljalleen.... maa on valkeana....  Hyvää Joulun odotusta ystävät!

29.11.2013

Lähimmäisen kohtaaminen sydämellä

Viime kesän lähimmäisen/ihmisen kohtaamisista tulee aina ensimmäiseksi mieleen mieheni entisen esimies-naisen vierailu. Jo yksinomaan kaunis sydämen muotoinen kukka-asetelma kertoi omalla kuvakielellään sydämellisestä kohtaamisesta, vieläkin muistan hänen kaikki kauniit, kiitollisuuden täyteiset, osaaottavat ja lohduttavat sanansa.
Silloin olin vielä yksinomaan saaja puolena, suru oli silloin niin iso musta paakku ettei sanoja tullut, kyyneleitä sitäkin runsaammin.

Toinen mieleen jäänein kohtaaminen oli mieheni entisen työtoverin kanssa kun hän halauksen lisäksi sanoa pamautti että; "älä Marja itke, nyt Matilta ovat kivut ja tuskat poissa".

Ihmisten kohtaamiset ja kaikki osaaottavat lausahdukset menevät n.s. yli hilseen, varsinkin kuoleman jälkeisinä viikkoina. Elämä on täynnä itkua , ikävää ja ikään kuin asuisi paksun  sumun keskellä. Sanoja ei tule, eikä sanoja kuule.

Ei siinä tilanteessa tarvita sanoja, käden puristus tai halaus riittää.

Itse olen nyt päässyt kokemusteni kouluttamana ylitse vaikeudesta kohdata sureva omainen.

Antoisimmat tapaamiset ja keskustelut ovatkin olleet ihmisten kanssa jotka ovat vastaavassa tilanteessa. On ollut helppoa aloittaa keskustelu kysellen kuulumisia ja miten on jaksanut. Nyt kun aikaa on kulunut läheisten poismenosta niin jaksaa kuunnella ja jopa lohduttaa toista ihmistä tai ystävää. On paljon helpompaa puhua kokemuksistaan ja tunteistaan samoja kokeneen kanssa, eikä tarvitse näillä omilla "jutuillaan" rasittaa liikaa läheisiään. Tuntuu että "vertaistensa" kanssa käydyt keskustelut ja lohdutuksen sanat tulevat suoraan sydämistä, ilman turhanpäiväistä sanahelinää.
Puhumme kuin samaa kieltä ja ymmärrämme valita oikeat lohdutuksen sanat puolin ja toisin.

Syksyn aikana olen saanut kohdata muutamia entisiä ystäviä ja tuttuja, miehiä ja naisia. Suru on meille kaikille se yhdistävä tekijä. Kuitenkin miehillä yksin jääminen on jollakin tapaa vielä rajumpaa kuin meillä naisilla, mutta molempien täytyy opetella elämään aivan uudella tavalla ja hyväksymään yksin olokin. Elämä on kaiken aikaa uuden oppimista, emme ole koskaan valmiita.

18.11.2013

Palatossut

Virkistin hiukan muistiani ja sieltähän se pompahti; tuo vanha "Palatossun" ohje. Hetimiten aloitin neulomisen ja kuinka ollakaan, työ eteni sukkelaan niin että tässä kuvassa olen neulomassa jo viimeistä palaa.
Lankana käytin 7-veljeksen lankaa, jo sen kestävyyden takia.
Valmiit tossukat näyttävät tältä; edestä ja sivulta, heti palojen ompelun jälkeen. En ole näitä mitenkään prässäillyt, seuraavaksi teenkin sen että palojen saumakohdat siinä samalla pehmenevät ja siliävät.
Kyllä näillä kelpaa tassutella mutta saapas sukiksi nämä eivät ole ihan parhaita.

Kummasti nuo viikot vierivät vikkelään kun tuntuu että aina ollaan maanantaissa ja uuden viikon alussa, Työelämässä aikanaan viikot olivat tuplasti pidempiä, ainakin viikot tuntuivat pitkiltä ja vapaapäivää sai aina odotella...

Olemme saaneet nauttia lämpimästä syksystä ja aurinkoisista päivistä. Olenkin fillaroinnut hautausmaalle ja kirjastoon aina kun aurinko on paistanut. Pyörälenkin jälkeen on rentouttavaa istua käsityön ääreen ja iltaisin lukulampun alle, mukavaan asentoon, kirjan kanssa.

Huomiseksi onkin lupailtu sadepäivää... ehtisinköhän pienille päikkäreillekin ????

14.11.2013

Kyttä-koiramme sairastui

Komea Kyttä-koiramme on tässä kuvassa noin 4 v.
Tämä on kuvattu tällä viikolla ja Kytällä on ikää runsaat 6 v,
Olemme metsässä lenkillä ja hiukan leikkimässäkin.
Mielenkiintoista....
Irroittaisikohan....
Ota sitten....

Noin pari viikkoa sitten  koiramme sai voimakkaita epilepsiakohtauksia. Ne olivat ihan hirveitä katseltavia kun ei voinut tehdä mitään. Nopeasti vaan eläinklinikalle.

Eläinlääkäri kirjoitti reseptit ja koirasta otettiin verikokeet. Seuraavana päivänä kohtaukset vaan lisääntyivät ja voimistuivat. Nyt oli jo pelko siitä ettei hauvelimme kestä niitä. Jälleen yhteys klinikalle, josta ohjattiin Vantaalle, tähän tautiin ja koirarotuun erikoistuneen lääkärin vastaanotolle. Tuloksena oli lääkkeen vaihto, jota ei oman kylän apteekista saanutkaan ennakkoon tilaamatta, joten tilanne jatkui vieläkin hurjana. 

Lääkityksen alettua niin jo muutaman päivän jälkeen kohtaukset jäivät pois ja koiran vointi palautui yllättävän nopeasti entiselleen.

Kyttä-koiramme on taas iloinen ja aktiivinen oppimaan uutta.... energiaa riittää vaikka koko kylälle.

Epilepsia ei parane kokonaan ja se on yleinen tauti Belgianpaimenkoirille. Sopiva lääkitys pitää oireet poissa ja koiran elämä voi jatkua normaalisti, toivon mukaan pitkäänkin.

10.11.2013

Virkattu lampunvarjostin

Ulkosalla tuulee ja sataa melko rajusti, joten istahdin nauttimaan lämpimästä olotilastani ottaen seuraavan "projektini" työn alle. Koukutus oli vaihteeksi kivaa... aika vierähti siivillä...
Malli nuodostui työn edetessä, taisi toteutua tosiaan "omasta päästä".
No niin, valmista tuli joutuin.
Kelpaa hyvinkin makurin kattolamppuun. Sitten kun kyllästyn tekaisen pikaisesti toisen värisen ja vaativamman mallin mukaan. Tämähän on vasta ensimmäinen ns. opettelukappale.

Virkkauksessa on se huono puoli että siinä täytyy pitää silmätkin työssä, ei voi katsella TV-ruutua. Puikoilla neulominen onnistuu ilman silmiäkin. Toisaalta tv:stä tuleekin jatkuvasti vaan uusintoja, kun taas radio-ohjelmat ovat nykyään mieleisiäni ja valinnan varaa on, harvoin ohjelmissa on uusintoja.

Seuraavaksi käväisenkin vintillä, lankavarastossani, valitsemassa sopivaa lankaa kaulaliinaan..... olen nyt sitten jäänyt koukuttamiseen koukkuun :)

7.11.2013

Syksyn viettoa sukkapuikot kilisten

Sukkia on syntynyt ihan huomaamatta tv.tä katsoessa, aina kun on päivän  ahertanut ulkotöissä itsensä uuvuksiin niin on ihana istahtaa nojatuoliin ja antaa ajatusten lennellä,  puikkojen suihkia, se on tosi rentouttavaa.... 

Ylimmät sukat ovat "jätelangoista" ja alemmat taas "Seitsemänveljeksen langasta neulottu. Eron huomaa selvästi, alimmat ovat onnistuneet mielestäni toiveeni mukaan, ovat ryhdikkäät ja kantapääkin ns. istuva.
Tahdon kokeilla, onnistuuko minulta virkatun lampunvarjostimen teko ? Kehys ja langat ovat jo odottelemassa koukuttajaa !
Löysinkin googlesta sopivan mallin josta otan hiukan osviittaa, mutta aion tehdä oman version ihan vapaasti omasta päästä ....
Meikäläiselle on tässä nyt haastetta kerrakseen, saas nähdä onnistunko ?

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä suorittaa pihalla viimeiset syyspuuhastelut. Istuttelimme Sarin kanssa muutamat pussilliset kukkasipuleita ja kunnostimme ryytimaata siltä osin kun se oli mahdoillista. Sillä pitihän minulle jättää vielä kasvamaan persiljat ja lehtikaalit kun tulee tehtyä itselleni melkein päivittäin terveellisiä kasvisruokia joiden raaka-aineihin  vihreät kasvattini ovat oiva lisä.

Tänään käväisin kirjastossakin vaihtamassa ilta luettavat koska uni ei tule ilman kirja ystäviäni.

Pysähdyin tässä oikein ajattelemaan sitä päivien kiitolaukkaa, tuntuu että aika menee kaksi päivää yht´aikaa kun aina onkin taas viikonloppu tulossa, mutta hyvä näin. Yritän muistaa olla kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta mihin saan herätä, se tahtoo vaan useinkin unohtua !


2.11.2013

Pyhäinpäivänä

Kynttilöitä on sytytetty ja poltettu koko päivän, sisällä ja ulkolyhdyissäkin. Mika Waltarin sanat koskettavat. Kynttilän liekeistä huolimatta sielussa on kylmää.... ikävää ja kaipausta.
Haudoille sytytin kynttilät jo eilen, iltahämärässä. Ekaksi Matin haudalle....
seuraavaksi Jari- ja Timo-vävyjen haudoille.

Isän, äidin, isoisän ja isoäidin muistoksi.....
Suruntäyteinen tie siunauskappeliin.......
Kuitenkin pitäisi tuntea kiitollisuutta siitä ajasta jonka  olemme saaneet pitää teidät luonamme, tänään en jaksa muuta kuin ikävöidä.....
http://www.youtube.com/v/XMbvcp480Y4?