29.1.2009

Läppärin lopputili

Hups! Näyttö meni mustaksi, en saa ohjelmia auki. Yritin kaikki vanhat konstit; irroitin kaikki piuhat ja otin akunkin irti, käynnistin ilman akkua jne. Loukkaannuin; hyvä kaverini otti lopputilin yhteistyöstämme! Onneksi läppärillä on vielä takuu aikaa jäljellä, siitä paikasta soittamaan ja tein huoltotilauksen. Itellan tyttö haki koneen, kuljetuslaatikon kera ja nyt sitten olen ilman tietokonetta. Täytyy todeta voimakas riippuvuus läppäriin. Mitä minä nyt teenkään? Onneksi saan lainata Sinin uutta konetta että pääsen "bloggaamaan" ja keskustelemaan FB;n, ilman tätä yhteyttä voisin saada vieroitusoireita.

Lääkkeeksi oireisiin otin lankakerän ja sukkapuikot esille; nythän teenkin ne Suvin pyytämät sormettomat sormikkaat ja puikot suihkien olen saanut ne jo melkein valmiiksi, enään peukalolle "pätkä" silmukoita, langanpätkien päättely, ne ovat siinä, valmista tuli. Olin tyytyväisempi aikaansaannokseeni kuin koskaan tietokoneella surffatessa. Jatkan kutomista, seuraavaksi pilkkimiehelle villasukat saappaisiin.
Onneksi olen hankkinut UFF:ltä kassillisia villalankoja jo silloin kun olin vielä työelämässä, ajattelin ettei pienellä eläkkeellä pystykkään ostelemaan kaikkea mitä haluaisi ja kun tapanani on ollut neuloa koko suvulle sukat, pipot, kaulaliinat ja kintaa/sormikkaat, muutaman villapaidankin olen saanut aikaiseksi; TV-ohjelmia katsellessani, samanaikaisesti. Lankoja on kertynyt vintille useampi laatikollinen, lajiteltuna väri ja laatikko tyylillä.
Kutominen tai neulominen, itse puhun aina kutomisesta kun teen puikoilla ja langoilla jotakin; on rentouttavaa ja siinä voi antaa ajatuksen ja mielikuvien laukata omia latujaan.

Läppärin lopputili olikin hyvä juttu, sain idean jatkaa mielipuuhaani; kutomista. Kaikilla asioilla ja tapahtumilla on aina se positiivinenkin puolensa, kun vaan malttaisimme hoksata sen.

22.1.2009

Helena Ranta; Ihmisen jälki

Kirjastokäynnilläni tein löydön; lainasin Kaius Niemen kirjoittaman kirjan ; Helena Ranta, Ihmisen jälki. Aloitin lukemisen heti, kirja vei mennessään en voinut lopettaa ennenkuin viimeinen sivu tuli vastaan.

Professori Helena Rannalla on monivivahteinen profiili; joukkomurhien tutkija, ihmisoikeuksien puolestapuhuja, intohimoinen sienestäjä, yrttitarhan puutarhuri, avantouinari jne.
Jotenkin hänellä on ristiriitainen rooli; niin tavallinen ja tutunomainen suomalainen nainen mutta myös ammattilainen joka näkee työssään enemmän väkivallanmerkkejä kuin moni meistä koskaan.

Vaikuttava kirja, mahtavan suomalaisen naisen kokemuksia, kerrottuna mukaansa tempaavasti. Kirjasta huokuu kirjoittajan ja päähenkilön saumaton yhteistyö.

Mitä me saataisinkaan aikaan jos me paneutuisimme tehtäviimme Rannan tapaisella antaumuksella, peräänantamattomuudella ja rohkeudella.

Tulen lukemaan kirjan vielä uudelleenkin!

20.1.2009

Joulukukka-asetelman purku.....

En erikoisemmin pidä isoista kukka-asetelmista, tänä joulunakin sain sellaisen missä oli vain viherkasveja ja punainen joulutähti. Olihan siinä joulukaktuskin missä oli vaaleat kukkanuput jotka varisivat heti, paketista päästessään, sypressi ja joku puolukan näköinen viherkasvi, molemmat jo kuivahtavia tullessaan, eivätkä vironneet edes vettä saatuaan.
Tänään hävitin koko rakennelman, koska siinä oli vain kaktus jonka istutin uudelleen kunnon ruukkuun, muut heitin menemään, toisin sanoen laitoin mullat ja kukat muovipussiin odottelemaan kevättä ja kompostin rakennusaikaa. Miten voikin yksi tummasävyinen kukkaryhmä ärsyttää rumuudellaan. (oli muuten ihan lähettäjänsä näköinen) Onneksi se ei ollut ainoa, olihan muut joulukukat ihanan värisiä ja toivat tuoksuillaan joulun tunnelmaa.
Vuosi sitten tuotiin samalta henkilöltä joulutervehdyksenä kukka-asetelma jonka asetin olohuoneen sohvapöydälle ja menin viemään kuljetuspussia keittiöön. Kuulin olohuoneesta ihmeellistä rapinaa ja kuinka ollakkaan ½-vuotias koiranpentu ravisteli viimeistä kukkakorissa ollutta "puskaa" hampaissaan ja multaa oli jokapuolella, jopa kirjahyllyilla ja sohvilla....hauvelilla oli hauskaa.... en voinut edes torua moista vekkulia , olin hyvilläni jos sanon rehellisesti, pääsinhän siitä nopeasti eroon.
Tulevana jouluna yritän viestittää "vakiolähettäjälle" että toivon saavani häneltä pienemmän asetelman, esim, amarylliksen....saahan nähdä, onnistunko vaikuttamaan lähettäjän valintaan...
Eihän kaikki mikä on suurta ja komiaa ole kaikkien mielestä kaunista ja tunnelmaa luovaa....
Tuli ihan keväinen olotila tulppaanikimpusta, kukat luovat todella tunnelmaa, väreillään ja tuoksuillaan...kevättä kohden kuljetaan...

19.1.2009

Matkamessuilla

Onpa ollut kiireitä, että ei ole ehtinyt edes istahtaa koneelle, taikka sitten kirjoittamaan mitään. Olin yhden iltapäivän vapaaehtoistyössä, matkamessuilla näytteilleasettajan hommissa ja täytyy todeta että ei ollut merkkiäkään tulevasta lamasta, melkein päinvastoin. Jutellessani asiakkaiden kanssa totesin että ihmiset varailivat matkoja aivan kuin hurmiossa, ei tuntunut olevan huolta huomisesta, eikä mahdollisista lomautuksista ja työttömyyksistä. Messuilta jäi jotenkin epätodellinen olotila. Ennätysmäärät messuasiakkaita ja matkoja myytiin myöskin enemmän kuin koskaan.....
Oli taas ihana palata maaseudun rauhaan ja talvisiin maisemiin. Onneksi ei kulutushysteria ole iskenyt asuinympäristön ihmisiin, ainakaan vielä. Täällä elelemme seesteistä ja nautiskelevaa arkielämää sulassa sovussa itsemme ja naapureidemme kanssa.
Olemme taas selvinneet terveiksi, flunssan ankarista kourista ja jaksamme tehdä pitkiäkin lenkkejä, ulkoillen raikkaassa pakkassäässä.

9.1.2009

Heikottaa

Flunssa otti yliotteen ja kaatoi minut petipotilaaksi, päätä ei jaksanut nostaa tyynyltä, oksetti, paleli ja hikoili vuorotellen. Päätäkin jomotti, varmaan kofeiinin puutteesta. Onneksi on tämä kannettava, tällä on helpompaa kirjoitella kun saa pötkotellä petillä.
Kyllä tämä olotila jo tuntuu helpottavan, voisin jo kokeilla pientä koiran pissatus-käyntiä ulkona.
Kamalinta on kun ei pääse ulos, raikkaaseen talvi-ilmaan ja kun satoi vielä uutta luntakin, saatiin maa valkeaksi.
Ajatus ei oikein luista eikä tämä kirjoittelukaan.... tässä tilassa arvostaa suuresti terveyttään, toivottavasti muistan kun taas mennä porskuttelen, koiran kanssa pitkin metsäpolkuja ja pellon-pientareita...

3.1.2009

Kuukalenteri 2009

Kuukalenteri 2009, toimi taas alkaneenakin vuotena senäkalenterina, puuhastelujen sydämessä, keittiömme seinällä. Kalenteria "komistavat" Jari Piikin upeat kuvat taivaanilmiöistä ja kuvien selitystekstit kertovat mitä kaunista ja mielenkiintoista voi taivaalla nähdä: halot, revontulet, kehät, glooriat,sumukaaret, valaisevat yöpilvet jne.
Kuukalenterista saa suoraan perimätiedon mukaiset vihdantekopäivät, polttopuun kaatopäivät, kukkien istutus ajat , joulukuusen kaatoajan jne.
Kalenterin hinta on vain 21,90 euroa ja sitä voi tilata : anne.poyhonen@ylakuu.com
Monipuolisin kalenteri minkä olen löytänyt, edellisten tietojen lisäksi siinä ovat normaalit kalenteri tiedot ja kuun asennot ynm.
Nyt tämä meni vähän mainonnan puolelle mutta hyvää kannattaa kehua....
Tänään on jo kolmas päivä peräkkäin kun aurinko paistaa....nautitaan tänäänkin pirteästä/aurinkoisesta talvisäästä, ulkoillen runsaasti. Ehkäpä flunssatkin siirtyvät paremmin entiseen aikaan.....

2.1.2009

Pakkaspäivä lenkkeillen

Jo kaksi päivää on aurinko paistanut eli koko tämän vuoden..... oli ihan lenkkeillä koiran kanssa, pakkasta 12 astetta ja vähäinen lumikin narskui lenkkarin alla kuin ennen vanhaan, koulutietä tarpoessa.
Tuntui vähän siltä että Kyttä-koiranikin on saanut tartunnan perhettä vaivanneesta flunssasta. Sitä oli oksettanut ihan hirveästi ja tietysti sängyn päiväpeitteelle, kuinkas muuten....
Ressukka ihan voimat pois, ennen niin virtaa täynnä oleva koira just jaksoi kävellä...vai olisiko sillä uudenvuoden ähky...se pisteli 10 kpl lihapasteijaa poskeensa, salaa ja suoraan pelliltä....onneksi muna ja kalapasteijat jäi muille perheenjäsenille.