17.8.2016

Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.
 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.
 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.
 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.
Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.
 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.
"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 


Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....
Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen. 


7.8.2016

Siiri-siili saapui ruokintapaikalleen

Vanha ystäväni Siiri-siili lähestyi varovasti tepastellen pihakeinuani jossa istuin lukemassa. Se otti muutaman askeleen ...nuuski ilmaa ja katsoi silmiin. Ymmärsin yskän, sehän kaipasi maukkaita aterioitaan, tarjoiltuna vanhalla paistinpannullaan.
Tulikin kiire keittiöön laittamaan kissaruokaa likoamaan veteen. Siiri ei lähtenyt mihinkään, vaan pyöri keinun ympärillä, poiketen välillä villiviinin tiheän lehvästön alle tarkkailemaan tilanteen kehitystä.
Kun viimein vein lionneet kissanraksut pannulle niin siili oli pannun vieressä odottamassa, molemmat pelästyimme toisiamme mutta säikähdys meni oitis ohi ja Siiri aloitti heti äänekkään maiskuttelunsa.

Rusakkovanhus taas oli ollut pahanteossa, nyt se oli jyrsinyt nuoren koristepuun runkoa. Onneksi jälki huomattiin ajoissa kun kuorta oli vasta vähän poistettu parempiin suihin. Rungon "arpeen" sivelin vioittuneen puunrungon hoitoon käytettävää vahaa  ja asensin runkosuojat kaikille nuorille hedelmä- ja koristepuille.
Kyllä "jänösetkin" ovat aikaisin tuhotöissään, yleensähän se on ajankohtaista myöhemmin syksyllä kun tuoreruoka niillä vähenee. Ennustaakohan ilmiö aikaista syksyn tuloa ?

Syksyn puuhasteluun kuuluvat ikkunanpesutkin ovat sitten tältä syksyltä "korkattu". Pestiin Suvin kanssa yhdessä,  hänen asuntonsa kaikki ikkunat. Kaksin askar sujuikin nopsasti ja ehdimme vielä poimia  marjat mustaherukkapensaista, ennen sateen tuloa. 
Taivas tummeni mustanpunertavista pilvistä ja jostakin kauempaa kuului jyhkeää jyminää.

Minulle tuli tosi kiire kotiin, koska Vili-koira pelkää ukonilmalla salamoita ja jyrinää melkoisesti. Hyvin ehdittiin sadepilvien edellä kotiin, eikä ukkonen tullutkaan kohdalle tällä kertaa.
Puen yleensä Vilille Thundershirt ín kun se alkaa olemaan rauhaton ukkosen lähestyessä. Mantteli on helppo pukea koiralle, kun se on oikean kokoinen ja rauhoittaa tuntuvasti koiran pelkotilaa ukonilmalla ja vuodenvaihteen ilotulitus aikaan. www.thundershirt.com

Pulla-kissa pääsi kissojen taivaaseen. Sini teki lopultakin vaikean päätöksen ja päästi vanhan ja sairaan kisulin tuskistaan, joiden määrää me ihmisen emme voi täysin tiedostaa. Pulla haudattiin oman pihan lemmikkihautausmaalle. Pieni punainen pelakuu ja kynttilälyhty koristavat pientä hautakumpua, Tahvo-kissan vieressä.
Lemmikkieläimistä luopuminen on aina vaikeaa, monet eivät uskalla ottaa uutta lemmikkiä kun pelkäävät sitä luopumisen tuskaa kun se kuitenkin  tulee eteen uudelleen ja uudelleen, sille ei voi mitään, eläimet ovat lyhyt ikäisiä ja niihin kiintyy niin voimakkaasti. Mutta "elämä on", lemmikkieläintenkin kanssa, iloa ja surua, vuoron perään.