28.3.2013

Stevian ja Mustasilmäsusannan istutusta


Kevään ensimmäiset  taimet saapuivat. olin tilannut ne Kodin Kukat Oy .
Stevia on asterikasvien sukuun kuuluva monivuotinen ruohokasvi, joka kasvaa luonnostaan Etelä-Amerikassa. Kasvin historia juontaa juurensa tuhansien vuosien taakse; esim. Guarani-intiaanit ovat käyttäneet steviaa yli 1500 vuoden ajan makeuttamaan lääke- ja teejuomia sekä monipuolisesti terveydenhoidossa mm. vatsavaivoihin, haavojen hoitoon ja suuhygieniaan. Kasvin toi länsimaiseen tietoisuuteen 1800-luvun lopulla M.S. Bertoni, joka kiinnostui kasvista kuultuaan huhun, että pieni palanen kasvin lehteä voisi makeuttaa kokonaisen kulhollisen mate-teetä.
Stevian monipuoliset ominaisuudet makeutusaineena ja parantavana yrttinä on huomattu vuosisatojen aikana, ja steviaa onkin käytetty aikojen saatossa mm. hoitamaan diabetesta, hiivatulehdusta, korkeaa verenpainetta ja iho-ongelmia. Stevian lehdillä on voimakas kyky hillitä makeanhimoa ja kasvi onkin ollut arvokas apu painonhallinnassa. 
Stevia on myös kaunis koristekasvi rehevän lehdistönsä ansiosta. Stevian kasvatus on helppoa ja onnistuu sekä avomaalla että ruukussa parvekkeella tai patiolla. Stevia viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla normaalissa, läpäisevässä puutarhamullassa tasaisessa kosteudessa. Stevian voi talvettaa sisätiloissa viileässä ja valoisassa paikassa. (teksti lainattu Kodin Kukat Oy)
Mustasilmäsusanna Kodin Kukat Oy , on yksivuotinen köynnöskasvi  joka viihtyy aurinkoisessa/puolivarjoisassa paikassa ja tasaisen kosteassa maassa tai amppelissa.

Kaikkiaan 8 tainta ja mahtuivat pieneen laatikkoon :) (huom. tulitikkuaski vieressä)

Taimet olivat pakattu pieniin " lokeroruukkuihin".
Laitoin ne vesiastiaan juomaan, olivathan matkustaessaan kuivuneet ja janoisia.
Stevian latvat olivat osin kai saaneet kylmää, joten leikkelin nuutuneet ja mustuneet latvat pois, koska lehtien tyvissä oli pienet kasvunalut niin oletan niiden selviävän matkan rasituksesta päästyään taas valoon ja lämpöön.
Lähetyksen mukana oli myöskin hyvä kasvatusohjeet joiden avulla kaikki "meikäläiset", alias "puuhastelijatkin" selviävät  ja onnistuvat kasvattamaan rehevän ja viihtyisän pihan ja kasvimaan.


17.3.2013

Viikonloppupuuhasteluja

Heräilin auringon kanssa kilpaa, ensimmäiset säteet valaisivat koko keittiön ja kristallit ikkunalla moninkertaistivat säteiden valot ja värit. Mielenikin piristyi tuntuvasti, lisää iloa toivat muutamat kukat  ikkunalla; orkidean ainut kukka ja iloisilla ilmeillä kukkivat Soilikit.

Olimme suunnitelleet lauantai päivälle kauppareissun lisäksi kirppiksellä käynnin. Nopeasti hoidin koirien aamulenkit ja seuraavaksi herätys yläkerran unikeolle. Meitä lähti 3 sukupolvea ja tyttären anoppi kohti Viirin kirppistä. Ovet eivät olleet vielä auenneet joten ihmisiä oli jonossa astikka ulko-ovien edustalla. 

Kiertelimme hyllyjen väleissä etsien jotakin.... minä tietysti ekaksi Myrna-kuppeja joita ei löytynyt tälläkään kerralla. Seuraavaksi huonekaluosastolle, hain kukkapöytää kylvöksilleni, eteläiselle ikkunalle, eipä löytynyt sitäkään. 
Silmiini osui viehättävä pääsiäiskoriste; "kukko, kanasensa ja tipujensa" kanssa pesällään, pakko ostaa.
Katson aina nuo keittiövälineet kun haen "kunnon vispilää", löysin lähinnä mieleistäni olevan mallin, se hypähti ostoskoriini.
Muistin myöskin karvaiset ystävämme ja heidän tarpeensa; "PEHMOLELUT". Pari söpöä nallea hypähtivät jälleen koriini.
Uudenmaan Leipä Oy:n myymälän ohitse ei voi koskaan ajaa pysähtymättä. Meillä oli tarkoitus ostaa leipomon hyvää ruislimppu mutt se oli loppuun myyty. Tiskillä osuivat silmiini ihanan hyvän näköiset "Kuppikakut". Taaskaan ei ollut kamera mukana, koskahan minä opin sen ottamaan laukkuuni kun lähden ovesta ulos. Kuvan kakut eivät ole Uudenmaan Leivän.

Kakut oli kasattu läpinäkyviin kauniin mallisiin laseihin. Kerrokset näkyivat kauniisti ja ne olivat lusikalla syötäviä, mehukkaita ja ah niin syntisen hyviä...makeita.

Joka viikkoisen lauantaisen kauppareissun kruunaa aina hyvät kahvit Sonja-muorin luona, niin tälläkin kerralla. Tämä kaffeehetki on niitä parhaita hetkiä viikottain, saamme kuunnella monenmoisia juttuja menneiltä vuosilta kylän elämästä ja kylän ihmisistä. Kuuntelemme mielenkiinnolla ja muorin jutut kun ovat hauskoja huumorilla maustettuja niin niitä kuntelee nuorikin ihminen ihan mielissään, huomaan....

Sunnuntaita vietinkin melkein itsekseni, lueskellen ja musiikkia kuunnellen. Joskus on hyvä pysähtyä nauttimaan yksinolosta ja päivästä kun ei tarvitse lähteä minnekään, saa vain olla kotosalla.

15.3.2013

SURURYHMÄ

Tein taannoin päätöksen lähteä seurakunnan järjestämään sururyhmään mukaan. Syksyllä aloitti uusi ryhmä mutta en uskaltanut silloin mukaan mutta nyt se onnistui. Olin ehkä vahvempi jo lähtemään ryhmään jossa käsitellään ihmiselle , ainakin minulle, elämän kipeimpiä asioita.
Tänä iltanakin sytytän kynttilän Matin muistoksi, niin olen tehnyt jokaisena iltana hänen pois nukkumisensa jälkeen. Ikävä on valtava.
Tässä kuvassa on jotakin joka sävähdyttää syvältä. Aivan kuin mökki-järvellä, Matin jättämä vene.... ukkonen jyrisee ja hänen sielunsa vaeltaa jossakin, pilvien takana....

Miten jaksan mennä keväällä mökille, yksin. Siellä on viimeiseltä yhteiseltä kalareissulta vielä verkotkin saavissa selvittämättä... voimat hiipuivat ja tuli kiire kotiin lepäämään.... ehtiihän nuo selvittäää.... enään ei ole kiirettä minnekään...

Elämä jatkuu kuitenkin , kaikesta surusta huolimatta ja niinhän sen on jatkuttavakin. En ole kuitenkaan yksin enkä koe olevani yksinäinen.

Olen varmaankin asettanut liian suuret odotuksen "Sururyhmän" tuomaan apuun, toivonkin että voisin  omalta kohdaltani olla myöskin avuksi ja lohdutukseksi muille ryhmän jäsenille. Olenkin päättänyt lähteä mukaan avoimin ja vastaanottavin mielin.

14.3.2013

Mustarastas lauloi

Havahduin aamulenkilläni outoon ääneen... mustarastas lauloi upeasti kuusen latvassa!
Olihan pakkasmittari näyttänyt -20 astetta. Kirpeä pakkanen nipisteli poskiani ja luminen tie narskui kengän alla keskitalvisin äänin. Kävelin koirien kanssa leppoisasti; koirat " lueskelivat sähköpostejaan" tienvarren lumipenkoista ja minä myötäilin heidän kulkuaan omissa ajatuksissani. Kunnes ilman halkoi upea kesäinen linnun luritus, pysähdyin kuuntelemaan.... kyllä se oli mustarastaan laulua. Olin juuri saapunut metsänreunaan missä kevät tulee kaikinensa aikaisin , etelärinnettä kun on, siellä kukkivat ensimmäiset sinivuokotkin kun muualla ne ovat vielä lumien alla. Siinä me koirien kanssa nuuskimme ja kuuntelimme korvat höröllä kevään ääniä. Kylläpä linnun laulua olikin runsain mitoin, aivan eri lailla kun muualla, johtuen kai rauhallisesta metsäsaarekkeesta missä on vielä isojakin puita eikä ole hakattu moniin vuosiin. Siellä ovat parhaat metsäpolutkin kuljeskella nautiskellen luonnon ihanuuksista. 

Vaikka tälläkin hetkellä satelee lumihiutaleita hiljalleen ja taivas on harmaana, aurinkoa ei näy...niin kyllä se kevät sieltä keikkuen tulevi, eihän se ole koskaan jattänyt vuoroaan käyttämättä.




7.3.2013

Tuoksuva rönsyorvokki ja apila komerosta valoon...

Oli aika noutaa rönsyorvokki ja apila kellarikomerosta saamaan valoa ja vahvistumaan kesän kukintaa varten. Yllä on kuva viimekesän kukinnasta.
Ruukut olivat aivan pimeässä komerossa. Talven aikana orvokit olivat kasvattaneet valkoisia lehtivanoja jotka saksin pois. Kuvissa ruukut ovat olleet pari päivää valossa ja heti ilmestyikin vihreiden lehtien alkuja.
Rönsyorvokit viihtyvät hyvin varjossakin, tässä ne ovat talon pohjoisseinän kulmauksessa ja seinän vierus "tupakkapöydällä". Näihin paistaa aurinko ainoastaan aamulla ja hiukan illallakin.

Valkoinen apilakin nostettiin kerrosta ylemmäs ja aurinkoiselle ikkunalle. Ylä kuvassa se on vakiopaikallaan heinäkuun kuksassa ja puolivarjoisassa paikassa.
                          
Tämän näköinen se on nyt kun se on saanut kellarikasvun leikkuun jälkeen saanut pari päivää aurinkoa kasvulleen.

Onnenapilat tuovat mieleeni anoppilan kesäisen verannan ja sen upeasti kukkivat apilarivistöt. Anoppini ei suinkaan ollut erityisesti kukkaihminen, mutta heillä oli kotihengettärenä appeni sisar, Oili-täti joka omasi kaikki taidot, myöskin kukkien hoidon ja kasvimaan puuhat.

Taas menivät ajatukset vanhoihin asioihin... johtunee ns joutoajasta... kun puuhastelee käsillään jotakin niin ajatukset karkaavat useinkin muistoihin. Muistot ovat elämän rikkaus :)


5.3.2013

Laiskottaa.....

Tosiaan... jo toinen päivä peräkkäin kun laiskottaa.....

Onneksi nuo karvakorvat huolehtivat siitä että lähden jokaisena aamuna lenkille heidän kanssaan,  ei tulisi näinä laiskottelupäivinä varmaankaan lähdettyä oma-aloitteisesti.

On todella tunkkainen olo, on tullut syötyäkin ihan miten sattuu eli liian paljon ja liian usein. Enpäs mene tuonne vaaan lähellekään.

Eilinen lumituisku tosin toi hiukan ryhtiä viikon ensimmäiseen päivään kun oli pakko lykkäillä liiat kinokset pois pihalta ennenkuin nuorten autot tallaavat ne liian koviksi, kolalla siirrettäviksi.

Lueskelen pieniä pätkiä lainaamastani kirjasta joka tuntuu tekstiltää ja sisällöltään liian köyhäksi, laitan kirjan sivuun enkä lue loppuun, siirryn taas "Lääkärisarjan" seuraan, se on olotilaani sopivan kevyttä. Lukulamppuni alla on lukijaansa odottelemassa parikin henkisen kehityksen kirjaa mutta ei jaksa keskittyä, ainakaan tänään.

Olen ollut kaukaa viisas kun olen irrottautunut kaikenlaisesta yhdistys toiminnasta pois, onneksi ei ole senkaltaisia velvotteita, joten kukaan ei tällä hetkellä kärsi pienimmässäkään määrin "lasikottelupäivistäni". Voinkin laiskotella ihan hyvällä omallatunnolla ja jos totta puhun niin nautinkin tästä olotilasta. Eipä ole pakko tehdä mitään jos ei halua. Samalla voi pysähtyä kuuntelemaan sisintään, tutkailemaan tulevaisuuttaan; mitä tulevalta voisikaan toivoa ja mitä voisi oikein toteuttaakin.

Liittyköhän tämä voimaton olotilani myöskin kuun kiertoon jotenkin ? Nythän on laskeva kuu. Siitäpä tulikin mieleeni uusi kirjani joka varmaan osaa antaa tähän ajatukseen oikean vastauksen, siis lukemaan. Kerron seuraavassa postauksessani lisää kuun kierron vaikutuksista.

2.3.2013

Soilikki

Sain Sarilta tuosta kuvan valkoisesta soilikista hyväkuntoisen jakotaimen joka oli kukassa koko viime syksyn ja siitä alkoi tämä "Soilikki-villitykseni". Talvehtiminenkin onnistui ihan hyvin, kastelua en ole vieläkään oppinut, kun se saa liikaa vettä tai on liian kuivana niin sen lehdet lurpattavat. Niinpä kokeilenkin altakasteluruukkuja olisiko niissä kastelut kohdillaan.
Ohikulkiessani käväisin paikallisessa kukkakaupassa ihan vain uteliaisuuttani olisiko siellä sattumalta Soilikkeja myynnissä näin kevätesikkojen aikaan ja olihan siellä. Niin tämä kevätvillitykseni tuli taas ruokittua.
 Sain kaksi uutta väriä; sinivalkoisen ja punertavan Soilikin.
Istutin ne heti altakastelu ruukkuihin ja istutus hommissa pari lehteä irtosi niin pistin nekin multaan, saapa nähdä juurtuuko ne, kokeilla täytyy :)
Vaihdan keittiön ikkunalaudan kukat Soilikeiksi, ikkuna on kylläkin itään mutta ei ainaskaan keskipäivän aurinko pääse paahtamaan.

Viikko ilma lumitöitä, apuva... nyt yleiskunto rapistuu ihan nollalukemiin... onneksi on luvattu sankan lumipyryn saapuvan illansuussa, joten ei huolta ... hyötyliikuntaa taas tiedossa.