Oli aika noutaa rönsyorvokki ja apila kellarikomerosta saamaan valoa ja vahvistumaan kesän kukintaa varten. Yllä on kuva viimekesän kukinnasta.
Ruukut olivat aivan pimeässä komerossa. Talven aikana orvokit olivat kasvattaneet valkoisia lehtivanoja jotka saksin pois. Kuvissa ruukut ovat olleet pari päivää valossa ja heti ilmestyikin vihreiden lehtien alkuja.
Rönsyorvokit viihtyvät hyvin varjossakin, tässä ne ovat talon pohjoisseinän kulmauksessa ja seinän vierus "tupakkapöydällä". Näihin paistaa aurinko ainoastaan aamulla ja hiukan illallakin.
Valkoinen apilakin nostettiin kerrosta ylemmäs ja aurinkoiselle ikkunalle. Ylä kuvassa se on vakiopaikallaan heinäkuun kuksassa ja puolivarjoisassa paikassa.
Tämän näköinen se on nyt kun se on saanut kellarikasvun leikkuun jälkeen saanut pari päivää aurinkoa kasvulleen.
Onnenapilat tuovat mieleeni anoppilan kesäisen verannan ja sen upeasti kukkivat apilarivistöt. Anoppini ei suinkaan ollut erityisesti kukkaihminen, mutta heillä oli kotihengettärenä appeni sisar, Oili-täti joka omasi kaikki taidot, myöskin kukkien hoidon ja kasvimaan puuhat.
Taas menivät ajatukset vanhoihin asioihin... johtunee ns joutoajasta... kun puuhastelee käsillään jotakin niin ajatukset karkaavat useinkin muistoihin. Muistot ovat elämän rikkaus :)
2 kommenttia:
Minulla on tuo "onnenapila" (vaaleanpunaisena versiona) ollut vuosikaudet ympäri vuoden huoneenlämmössä ja hyvin se on kukkinut. En ole koskaan laittanut talveksi pimeään.
Kevät aurinko herättelee kukkaset.
Hyvin olet saanut molemmat talvehtimaan.
Iloisia auringonsäteitä ja hauskoja muistoja!
Lähetä kommentti