Onnekasta Uutta Vuotta 2009!

Lämmin kiitos kaikille kuluneen vuoden ystävyydestä ja toivon vuodelle 2009 ;

365 ONNENPÄIVÄÄ!

Jouluvalojen aikaan

Tänään paistoi aurinko koko keskipäivän, siis aika kauan.
Muutenkin oli ihastuttava ilma ulkoilla ja nauttia raikkaasta pakkasilmasta.
Pimeys tuntuu väistyvän, onhan paljon jouluvaloja sisällä ja ulkosalla. Olen pitänyt kynttilöitä palamassa aamusta iltaan, muutenkin vähentänyt muita valoja, on ollut hämyinen olotila.
Jätkänkynttilöitäkin on mukava poltella, olisi pitänyt ottaa ne aikaisemmin kuivumaan, paloivat vähän laiskasti...
Rauhallinen joulunaika jatkuu; ulkoillen ja kirjojen seurassa. Luin tänään loppuun mielenkiintoisen kirjan; Juhani Nuoton kirjoittaman; Tuulen kasvatti, joka kertoo huutolaispojan elämästä, sodasta, opettajan urasta, näyttelijän ja taiteilijan harrastuksista.
Vaikuttava elämänkerta. Oikea selviytymistarina. Ei mitään minua ärsyttävää "julkkis-höpötystä". Kirja on kirjoitettu niin hyvin kielikuvilla että se tempaisi lukijansa mukaan kaikkeen kerrottuun, sai kerronnallaan luotua hyvin todellisiksi kirjan päähenkilön kokemukset ja tuntemukset.
Minulle tuli kirjan luettuani mieliteko hankkia Juhani Nuoton maalama akvarelli, muistoksi pitäjän todellisesta "suurmiehestä" ja onhan hän myöskin mieheni serkun mies, eli niinkuin sukulainenkin.

Hyvää Joulua!

Rauhaisaa Joulua kaikille ja Onnekasta Uutta Vuotta 2009!

Adventin aikaa....

Hyvää ja rauhallista joulunodotusta kaikille!

Puhdasta, valkoista lunta

Sepelkyyhky perhe on aamupalla, tarjolla on kauranjyviä ja auringonkukansiemeniä. Niiden kotipesä oli vieressä olevan männyn, oksahaarukassa.

Tämän talvisen suojan alla viettää toissa kesänä istutettu atsalea talvilepoaan, suojassa rusakoilta.

Omena ja luumupuut lumihunnussaan, ihanan puhdasta.

Luonto on kuvankaunis, talvisessa lumiasussaan. Onneksi ehdin ottaa muutaman kuvan, muistoksi talvesta, nimittäin tänään on satanut vettä ja lämpöasteita noin 4-6 plussaa.

Avantouinti

Nyt on eteläisessä suomessa mahdollisuus harrastaa avantouintia kooltaan talven suurimmissa avannoissa, kun järvet eivät ole vielä jäässä.
Kiistattomasti on todistettu että avannossa käynti säännöllisesti on terveydelle hyväksi. Avantouimarit eivät pode flunssaa, verenpainelukemat laskevat, purkaa henkisiä paineita, rentouttaa jne.
Kaikkein vaikuttavin tekijä on iloinen ja reilu "porukkahenki".

Kyttä ja Vili

Kyttä pienenä..... kauneusunilla.....

Kyttä ja Vili

Belgianpaimenkoira pojilla on ikäeroa runsas vuosi.

Vili on nyt 2v5kk , Kyttä 1v 4kk.

Nuorempi kunnioittaa vanhempaa, ainakin vielä, niin ettei leluista ja herkkupaloista tule isompaa riitaa.

Vili on useinkin kyläilemässä.

Yhteiset metsäretket , vapaana kirmaten ovat mieliharrastuksia ja kyllä sen jälkeen unet maistuvat molemmille.

Voimanaisia

Käväisin tervehtimässä suvun vanhinta; Elina-tätiä, ikää 96 vuotta. Korkeasta iästään huolimatta hän asuu vielä viihtyisässä kodissaan, laittaa itse ruuat ja pitää huoneet siistinä. Miniä käy kauppa-asiat toimittamassa ja lastenlapset tekevät isommat siivoukset niin kuin esim. ikkunoiden pesut. Vointi ei ole mikään erityisen hyvä, raskas maalaitalon emännän työ on vienyt voimat ja kunnon, mutta kun omaa positiivisen ja kiitollisen elämän asenteen niin hän on kiitollinen jokaisesta uudesta päivästä jonka aamuun saa herätä omassa sängyssään.
Kumpa osaisin ottaa opikseni, omaa elämääni eläessä, kumpa muistaisin kiittää kaikesta hyvästä joka on kohdalleni tullut. Elämäkin olisi varmaan paljon helpompaa elää iloineen ja suruineen ja kohdata vastoinkäymiset nöyrästi, niistäkin oppia ammentaen.

Sain myöskin osallistua valtakunnallisen järjestön edustajain kokoukseen joka pidettiin Haukiputaalla lähellä Oulua. Osallistujat olivat koko valtakunnan alueelta, etelän ja pohjoisen ihmisiä, oli karjalaisia, savolaisia ja kaikki yhdessä yhteisen asian tiimoilla. Etupäässä porukka koostui naisista, koska järjestön olivat perustaneet aikoinaan sen ajan "voimanaiset".
Oli mahtavaa kuulua ryhmään, mikä vapaaehtoistyön joukko ja mahtava into ja voima kehittää toimintaa edelleen yhteiskunnan rakenteita tukemaan. Moni oli ollut mukana jo kymmenä vuosia, ilokseni totesin myöskin muutaman nuoren tulleen mukaan, omaksumaan toimintatapojamme ja tuomaan uutta verta toimintaan. Toiminta jatkuu...vanhin järjestö täytti juuri 100 vuotta ja muut ovat keski-iässä, noin 40-60 vuotiaita. Tästä jatketaan , eikä loppua näy!

Meitä "voimanaisia" tapaa täällä blogeissaan, onneksi, meitä tarvitaan , kodeissa, kouluissa, työelämässä ja eri järjestöissä....tavallaan saamme energiaa toinen toisiltamme, kasvaaksemme nykyajan "voimanaisiksi" Voimahalaukset kaikille!

Oravien ja lintujen talviruokintaa

Nyt on ajankohtaista aloittaa lintujen talviruokinta, jos aikoo ruokkia lintuja myöhemminkin talvella.

Oraville meillä tarjoillaan pähkinät vanhassa kottaraisen pöntössä, jonka suuaukkoa on vähän suurennettu että kurret mahtuvat sisälle. Ne ovat kivannäköisiä kun ne nakertavat pähkinöitään pöntön aukolla, vain pää ja etutassut näkyvät, muu osa kropasta on sisätilassa.

Näin eivät isommat linnut ryöstä oravien herkkuja, sinitiaiset kyllä osaavat käydä herkuttelemassa pähkinöillä.

Pikkulinnuille on tarjolla auringonkukan siemeniä lintulaudoilla jossa ne eivät pääse kakkimaan ruokiensa päälle, ettei salmonella ja muut taudit leviäisi niin helposti lintujen kesken.

Maahan heitän talvella kauranjyviä keltasirkuille, kun ne eivät oikein syö laudalta, eikä auringonkukan siemeniäkään mielellään. Rasvapalloja tinteille ripustan niille varattuun telineeseen ja sen ympärillä on kanaverkko, estämässä tikkoja ja muita isoja lintuja ryöstämästä palloja isoihin suihinsa.

On mielenkiintoista seurata lintujen ja oravien hyörinää pihapiirissä, vaikka päiväkahvia juodessaan....se on kyllä parasta luontofilmiä...ja niin terapeuttistakin.....

Tiistai; istuttaen taimet ja ikkoita pesten....

Tyttäreltäni sain vihjeen että iso maksaruoho juurtuu helposti kun laittaa kukanvarret veteen ja niinhän ne juurtuivat tosi nopeasti. Tänään istutin hyvin juurtuneet kukanoksat kukkapenkin multaan, ne ehtivät varmaankin vielä jatkaa juurtumistaan maassa, kun on näin lämpimät ilmat.
Olen ihastunut sen kukkaterttuihin kun ne kukkivat vielä näin myöhään syksyllä, marraskuussa.......

Tiistai päiväni jatkui reippaalla tahdilla, aloitin ikkunoiden pesun... 7 ikkunaa. ulkoa ja sisältä. Ensiksi poistin hyttysverkot ja varastoin ne ullakolle, etteivät pikkulinnut riko niitä talven aikana pienillä nokillaan.

Nautin suuresti ikkunoiden pesusta!! Eikö ole ihme, ennen moinen pakollinen työ vaan inhotti... Syynkin muutokseen tiedostan; se on uudet TIIVI-tuotteen ikkunat. Niissä kaikki mekanismit toimivat ja ovat helppokäyttöisiä, ikkunat avautuvat sisälle päin, säleverhot ovat ikkunan välissä ja ovat myöskin helpot pitää puhtaina. Taas kerran käytin Windus-vettä ja ikkunat tulivat kirkkaiksi.

Vaihdoin myöskin puhtaat verhot olkkariin ja makuriin.....tunsin aitoa "työniloa"...kyllä köyhän ilo on halpaa.... eikö? Isoäitini usein tokaisi kun ihaili kättensä töitä.

Kun ikkunat ovat puhtaat niin koko huusholli vaikuttaa paljon siistimmältä.

Tänään olin itseeni ja aikaansaannokseeni varsin tyytyväinen1

ISÄNPÄIVÄÅ

ONNELLISTA ISÄN PÄIVÄÄ KAIKILLE ISILLE!

Kotitalousvähennys 2007 verotuksessa

Voi h....tti että ottaa päähän taas verotusasiat!!??? Huomasin juuri verotuspäätöksestä ettei oltu hyväksytty vähennyksiksi kuin puolet siitä mitä kuluu. Soitin tietenkin verotoimistoon, no he väittivät että oikein on laskettu. Remonttilaskun työkustannuksista huomioidaan vaan 60% laskusta ja siitä vähennetään 100 euroa omaa osuutta. Ohjeissa kuulemma lukee niin. En kuitenkaan huomannut tekstiä moisesta.
Että sillä lailla! Se on yks hailee tuollainen kotitalousvähennys käytännössä, aina keksivät jonkun säännön jolla se pienenee.
Tein kuitenkin oikaisupyynnön kirjallisena.
Eihän suomalainen usko kaikkea ja maalaisjärkeä on eläkeläiselläkin senverran tallella että täältä pesee....
Taloudessa asuu 3 aikuista veronmaksajaa. Viime vuoden aikana tehtiin kaksi isoa remonttia; Omakotitalon ikkunat vaihdettiin TIIVI-ikkunooihin ja rakennuksen ympärille asennettiin salaojitus. Työkustannuksia tuli noin 7000 euroa.
Saas nähdä kuinka muijan käy??!!!

Tahvo-herra

Vanhaakin kissaa kiinnostaa Tipi.

Kollikissalla on ikää 17 vuotta, tuntee nimen Tahvo. Se oli hankittu tyttäreni perheeseen siihen aikaan kun hän odotti toista lastaan, Siniä. Tahvo on erittäin tärkeä perheenjäsen juuri lapsenlapselleni, koska kissa on ollut hänellä koko ikänsä.

Sinin muutettua omakotitalomme yläkertaan , äitinsä kanssa, muutti silloin myöskin 15 vuotias kissa. Siinäpä oli Tahvo-herralle sopeutumista ja tressiä kerrakseen. Lisä rasitteena vielä pari kuukautta muutosta tuli perheeseen Kyttä- poika, siis belgianpaimenkoiran pentu.

Hiukan oltiin varovaisia tutustumisvaiheessa, mutta vanhempi eli Tahvo-herra otti isännän otteet, joten piti vähän seurata ja opettaa heitä sietämään toisiaan. Eniten käytöstapoja piti ohjata Kyttä- pojalle, pentu kun oli, niin aina teki mieli läppästä isolla tassullaan, elävää pehmoleluaan, Tahvo-herra ei käyttänyt lainkaan kynsiään vaan löi pehmoisellä käpälällään takaisin, vanha kissa varmaan tajusi että pentu mikä pentu, ei liian uhkaava hänelle.

Tällä hetkellä ovat melkein kavereita, jopa leikkivät keskenään, sängyllä retkottaen. Kun lähdemme Kyttän kanssa lenkille niin Tahvo-herra seuraa meitä, kunnes huomaa lähteneensä liian kauaksi kotoa ja kääntyy takaisin mutta on meitä taas vastassa kotiportilla.

Molemmat juovat samalla vesikupilla ja yhtäaikaa, ruuathan ovat molemmilla omansa.

Pasuunakukka ja runkoruusu talviunille...

Pasuunakukka on erittäin kylmän arka joten oli aika muuttaa asuinpaikka halla öiltä kellarin suojaan. Mokoma laiskuri on useamman vuoden kasvatellut tukevia oksiaan mutta ei ole suostunut vielä kukkimaan. Ensi kesänä toivonkin sen vankkoihin oksiin isoja keltaisia pasuunan näköisiä kukkatorvia, saas nähdä, toteutuuko toiveeni!

Tumman punainen runkoruusu innostui tekemään vielä viimeiset lehtiversot, tosin aika haalean väriset, ehkäpä sekin on talviunien tarpeessa, joten kiikutinkin sen kellarikomeron pimeyteen, odottelemaan uutta kevättä.

Joriinin juuret kellariin talveksi

Joriinin juuret alias Daalian juurakot laatikkoon ja
talvisäilöönkellariin. Kesällä kukka oli kaunis!

Laatikoiden pohjalle laitoin sanomalehden imemään liiat kosteudet ja laatikot pinoin päällekkäin pimeään kellarikomeroon. Keväällä heti kun maa lämpiää, ehkä huhtikuun lopulla, istutan juurakot suoraan kasvupaikalle. Nämä yksilöt ovat noin 22 vuotta vanhoja, hyvin ovat menestyneet. Yhtään ei ole talven aikana mädäntynyt. Kellarin lämpötila laskee noin 5 plus asteeseen. En ole vieläkään kyllästynyt niihin, pidän tuosta lämpimän oranssin väristä ja kun kerran ovat kunnolla kotiutuneet niin miksi vaihtaa.

Päivä Meilahden sairaalassa

Lähdimme mieheni kanssa tänään täältä maaseudulta klo 6.10 kohti pääkaupunkia ja Meilahden sairaalaa. Talo oli melko hiljainen, ihmiset saapuivat töihin reippain askelin, me suunnistimme kohti labraa, omaan tahtiimme. Meitä edellä oli vain yksi asiakas, päästiin hyvin päivämme alkuun. Tunnelma oli leppoisa ja tempoltaan rauhallinen.
Sairaalan työtahti /rytmi kiihtyi huomattavasti kun potilastoimisto avattiin, potilaita oli runsaasti, kaikki menossa jonnekin, kaikki tuntuivat tietävän osoitteensa, kukaan ei hortoillut käytävillä.
Mieheni otettiin osastolle, nukutettiin , tähysteltiin, jne. hoitaja lupasi soitella kun ollaan kotiinlähtökunnossa.
Minä otin jalat alleni ja kipitin kaupungille, kun kerrankin pääsi yksin ja rauhassa ostoksille ja päiväkaffeille. Rehellisesti sanoen nautin täysin rinnoin. Sää oli lämmin ja aurinko paistoi.
Kummallisesti kaupunkielämä ja kovat kadut rasittavat eläkeläistä enemmän kuin puutarha- ja metsätyöt, ihan jalkoja pakotti, liikenteen häly ja käryt ottivat päähän....
Soitettiin: kotiinlähtö tänään jo iltapäivällä. Sehän tiesi hyvää. ei kun nenä kohti sairaalaa...
Helmikuusta lähtien saadut hoidot, leikkaus ja jälkiseuranta olivat tehneet syöpäsairaasta miehestä taas terveen.
Seuraavana tavoitteena on saada painoa muutama kilo takaisin ja lihaskuntoa parantaa, mutta mitään ei ole pakko tehdä kunhan vaan tekee sen mikä tuntuu mukavalta ja syö sitä mikä maistuu suussa hyvältä.
Syöpä sairautena ei ole enään kuolemantauti vaan se on kuin mikä muu sairaus hyvänsä. Meistä
Meilahden sairaalassa on ammattitaidoiltaan korkeatasoinen henkilökunta.
Jouduimme käymään 9 kk aikana hoidoissa ja tutkimuksissa, sekä monen tunnin leikkaus, tehohoito, sairaalahoito, jne. monia kertoja ja aina aikataulut pitivät paikkansa. Henkilökunta oli kiireistä mutta sydämellisesti ihmisiä hoitavia, jopa omainen huomioitiin monin tavoin hyvin.
Ihmettelenkin miksi ja mistähän ihmiset niinkin paljon valittavat sairaan-, terveydenhoidosta?
Onkohan se vain oman sisäisen pahanolon purkamista.
Hallinnon asioista kohutaan lehtien lööpeissä...
Yleinen ilmapiiri sairaalan käytävillä ja hoitopisteissä tuntui kuitenkin leppoisalta mutta tehokkaalta. Hoitohenkilökunta on selvästi "kutsumustyössään" vanhahtavasti ilmaistuna.
Potilas (mieheni) ja omainen, viihdyimme koko kesän hyvin, Meilahden potilaina, melkein lähdimme haikealla mielellä kun seuraavaan käyntiimme on 6 kuukautta, sehän on vasta keväällä. NYYH!

Koiraa kouluttaen

Belgianpaimenkoira Kyttä, on hiukan lipsunut
hyvästä käytöstavoista???!!!
"Puhu

sinä,

minä

kuuntelen"












Vasemman käden ollessa kipsissä 5 viikko, kouluksesta on emäntänsäkin pinnannut. Seuraamisestakin on tehty sairaslomaversio, kun on ollut käytössä vain oikea käsi. Eipä tuo pojan taantuma paljonkaan huoleta, Kyttä on luonteeltaan uskollinen ja seuraa luonnostaan emäntäänsä, eikä lähde omille teilleen ilman lupaa.

Erikoistehtävänsä Kyttä on hoitanut mallikkaasti, nimittäin emäntänsä kuntoliikunnan ja ulkoilun. Ei päivääkään ilman kolmea kävelylenkkiä ja yksi niistä metsäpoluilla tai keskellä sänkipeltoa vapaana juosten.

Kukaan ei ota ovesta sisään tulijaa ja kotiin palavaa ihmistä niin ystävällisesti vastaan kuin Kyttä.

Kukaan ei kuuntele emäntänsä puheita niin tarkkaavaisenaja ilman vastaväitteitä kuin Kyttä.

Kyttä on "Paras Kaveri"!

Vielä löytyi kauniisti kukkiva limen värinen kukka..

Päiväni
piristyk
senä
toimi
tänään
havain
toni
kukki
vasta
kukasta
kotipi
hallani,
värikin
viehätti silmää.....

Perjantai -illasta , lauantai-iltaan menikin sitten vapaaehtoistyössä.

Suunnittelemassa yhdistyksen tulevaisuuden toimintoja ja taloudellisia tavoitteita, unohtamatta työskentelyn sosiaalista vaikutusta ja tulevan vuoden työskentelyn tuomaa virkistyksellistä vaikutusta palvelujen käyttäjille.


Voittoa tavoittelematonta, yleishyödyllistä toimintaa. Koen tämän harrastuksistani kaikkein tärkeimmäksi, kaiken muun puuhastelun keskellä.

Tänään oli ensimmäinen kylmä ja tuulisin syyspäivä, palelin koko päivän ja oloni on viluinen vieläkin, aionkin seuraavalksi laittaa villaiset "unisukat" jalkaani ja mennä peiton alle, väsyttää sopivasti että unikin tulee helposti, ilman iltalukemista zzzzzzzzzzzzzzzzz

Vaahteran lehdet hyötykäyttöön katteeksi

Haravoin vaahteranlehdet katteeksi vadelmarivien väleihin.
Multa pysyy kuivinakin kesinä sopivan kosteana ja madot pitävät huolen maanmuokkauksesta. Kummasti lehdet murenevat ja maatuvat aina kesän aikana. Vadelmien poiminnan aikaan lehtikerros tuntuu jalan alla paljon mukavammalta kuin
pelkkä musta multa.

Tilhet pikakäynnillä...

Suurehko tilhilauma käväisi pikavisiitillä marjaomenapensaalla. Kaikki marjat hävisivät lintujen
suihin niin nopeasti etten ehtinyt kuvata tilannetta. Varovasti raotin tuuletusikkunaa, kuullakseni tilhilaumasta lähtevää helisevä sointista liverrystä, olen siihen musiikkiin aivan hurmaantunut. Lintujen vierailu oli sunnuntain aamupäivän kohokohta.

Syksyn silmaäniloja

Syysasterit vasta aloittavat kukkimisen, toinen lajike on vielä nupullaan ja on väriltään vaaleansininen.

Iso maksaruohokin availee kukkiaan, ovat vielä vähän nupullaan. Nimestä en ole ihan varma, kutsun sitä vaan maksaruohoksi.
Olen vain harrastelija puutarhahommeleissa ja monesti käytänkin tosi vanhoja nimiä kukillani, joita Matilda-mummini käytti aikoinaan.
Puutarha-harrastukseni on lähtöisin ihan jo "vaunuiässä", olin vauvana isoäitini hoidossa, puutarhatöiden vieressä ja kun jalat kantoivat kuljin mummin mukana porkkana- ja kukkapenkkien välissä. Olin kuulemma ahkera kukkien poimia. Näin kun ikää on tarpeeksi, palautuvat lapsuuden muistot useimmin mieleen. Erikoisesti muistan kukkien ja kasvien tuoksun. Esimerkiksi valkolehdokin valloittava tuoksu ei unohdu koskaan ja tiedän useamman lehdokki-metsän ja käyn kesän kunniaksi poimimassamuutaman kukan maljakkoonkin sen tuoksun vuoksi, vaikkakin lehdokki on rauhoitettu kasvi.

Piiri

Katsoin eilen illalla mielenkiinnolla uuden ohjelmasarjan ensimmäistä jaksoa joka tuli SUB-tv:n kanavalta ja käsitteli yliluonnollisia asioita. Saija-Reetta Kotirinta juonsi ohjelmaa sopivasti avoimin mielein ja todellisena asiaan liittyvänä asiantuntijana ja selittäjänä oli tunnettu meedio, Marja Pennanen.



Viikolla esiintyi kakkosella Tosi Tarina ohjelmassa enkeli-asiansa kanssa Nina-Matilda Juhola.

On erittäin hyvä asia että tehdään ohjelmia yliluonnollisista asioista, koska on paljon ihmisiä joilla on kykyjä erilaisille yliluonnollisille asioille. Näistä ei voi puhua kuin harvoille valituille.



Minä olen koko ikäni nähnyt unia, joissa isovanhempani käyvät antamassa neuvoja. Tämä tapahtuu aina kun on menossa joku vaikeampi ratkaisu tai tehtävä, eikä oikein osaa itse päättää miten toimia. Nähdyt unen jälkeen tuntuu unessa saamani neuvo ainoalta oikealta ratkaisulta ja on käytännössäkin osoittautunut aina hyväksi.



Olen nähnyt usein samanaiheisia enne-unia kun joku sukulainen tai läheinen ihminen kuolee, pidän unipäiväkirjaa, joten olen sen johdosta oppinut tulkitsemaan uniani paremmin. Osallistuin 10 vuotta sitten useille, Pekka Suomisen unien tulkinta kurssillle, joita kansalaisopisto järjesti.
Unien tulkinta auttaa myöskin tuntemaan omaa sisintään syvemmin.

Molemmat lapsenlapseni ovat erittäin kiinnostuneita uniensa merkityksistä, he kyselevät aina suoraan että: mitä se tietää? Onpa vaikeaa antaa selkeää vastausta, mutta yritän heitä opastaa myöskin pitämään unipäiväkirjaa unistaan ja kehoitan miettimään mitä tapahtuikaan viime kerralla, kun näin vastaava unta! Ei helppoa!

Jätkänkynttilät ja kauranjyviä keltasirkuille

Sahasimme moottorisahalla kuusitukista useampia jätkänkynnttilöitä, kuivumaan. Joulunajan ja vuodenvaihteen juhlailtoja on kiva juhlistaa ulkotulilla, jätkänkynttilät ovat siihen tarkoitukseen erittäin näyttäviä.
Istun mieheni kanssa useinkin nuotion ääressä, ulkotulilla, näin pimeän aikaan,iltamyöhällä, kun on vielä lämmintä. Siinä on jotakin, jota ei osaa sanoin selittää, lämmittävät tulenlieskat ja pilkko pimeys ympärillä, siilit vaan kahistelevat pensaiden alla.

Tänä syksynä kävi hyvä tuuri kun sain kauranjyviä pari säkillistä lintujen talviruokintaan. Tein metsästysseuran poikien kanssa vaihtokaupat; kun vien omenia peuran ruuaksi niin saan viljaa linnun ruuaksi. Yleensä ei kauraa ole saanut kuin pienissä pusseissa, eläinkaupoista, säkeittäin olen joskus saanut ostaa maatalouskaupasta siemenviljaa, mutta ei sitäkään saa enään syksyllä.
Kuitenkin lintujen talviruokinta on aloitettava jo syksyllä, eikä saa lopettaa kesken talven. Auringonkukansiemeniä saavat syödäkseen talitintit, viherpeipot, punatulkut, ynm, keltasirkuille ei kelpaa muu kuin kauranjyvä ja se on tarjoiltava maahan kylvettynä, ne eivät osaa syöpötellä lintulaudalta, oikeaoppisesti.

Keräsin puiset ulkokalusteetkin talvisuojaan, samalla tuli ns. saunakamari siivottua. Kesän aikana tulee aina heitettyä käsistään kaikenlaista tavaraa varastoon ja hakiessa jotain määrättyä kukkapurkkia tai kuokkaa niin paikat menee väkisin sekaiseksi.
Viritin myöskin eka hiirenloukun tänä syksynä, kun huomasin että moiset vierailijat olivat syöneet suihinsa kuivumassa olleet varjoliljan siemenet.

Kotkasiipisaniainenkin siirtyy lopoaikaan

Tämä päivä on käytetty kokonaan puuhastelemalla pihatöissä. Omenat tuli taaskerättyä; osan laitoin kompostiin kosteudeksi, kerroksittain saniaisten ja kotkansiipisaniaisten kuihtuneiden lehtien kanssa ja osa vietiin peurojen ruuaksi metsästysseuran ruokintapaikalle. Vähän tuntuu haikealta kun aloittaa perennojen syysleikkaukset, kompostin ruuaksi. On pakko todeta syksyn tulleen....mutta kompostia on mukava kasvattaa, se on sitä luonnon kiertokulkua ja hyötykäyttöä, saadaan kukkapenkeille ravinnetta...
Ilma tuntui kylmältä ja sitä se olikin , vain 4 astetta enään lämpimän puolella ja tähtikirkas taivas. Nostin pasuunakukankin kellariin, talvisäilöön, se on arka hallalle.

Syyskuun väriloistoa...aurinkoa...

Kuljeskelin luonnossa ja ihailin kaunista syysväritystä puissa ja pensaissa. Pihalla kukkivat vielä kultapiiskut, kultapallot, syysasterit, leimukukat ja ruusut. Voi sitä värikylläisyyttä!

Pelloilla kyntötyöt ovat alkaneet, harvinainen näky sinänsä kun kaikki jo nykyään ns. "suorakylvävät". Näin kuitenkin raktorin kyntämässä ja satoja lokkeja ympärillä, matoja nokkimassa, hauskan näkoistä. Harmi ettei ollut kamera mukana. Nautin suuresti mullan tuoksusta, se on erittäin voimakas ja puhdas tuoksu näin syksyllä.

Voimakkaat tuulenpuuskat häivyttivät muut äänet, oli vain tuulen suhinaa ja paljon keltaisia lehtiä ilmassa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ihana syyssunnuntai!

Pitkästä aikaa tuntui sunnuntai oikealta pyhäpäivältä, johtuikohan se osaksi siitä että katsoin ja kuuntelin tv:stä muistojumalanpalveluksen, Kauhajoen kirkosta, se oli kaunista ja juhlallista. Oma juhlallinen tunnelmani vaan tuplaantui luonnossa kulkiessani, mielestäni sanomaltaan rikkain kirkonmeno on metsässä samoillessa.....linnunlauluja kuunnellen...

Tilhin ruokaa

Marjaomenapensaat marjat ovat jo punaisina ja kutsuvat tilhi-laumaa ruokailemaan. Pianhan on ajankohtaista aloittaa lintujen ruokinta jos meinaa niitä talvella ruokkia. Mistähän voisi ostaa kauranjyviä? Keltasirkuille ei auringonkukan siemenet kelpaa. On nuo linnutkin yhtä "ronkeleita" ruuan suhteen kun nykynuoretkin.

Kivikkokukatkin jatkavat kukkimistaan

Syksy ei voi olla vielä ajankohtainen , kun kivikkokukatkin kukkivat ...
Voi miten pienistäkin kukkasista iloitsee....














Tänään on nuoremman lapsenlapseni 16 v. syntymäpäivä. Juhlimme jo vähän tänään ja jatkamme huomenna täytekakkukahveilla. Oikein kunnon kekkerit ovat vasta 5.10, silloin koko suku on paikalla ja pidämme samalla muidenkin lähiaikoina olevien nimpparit ja synttärit.

Kynttilät

Sytytetään kynttilät tänään klo 18.00, uhrien muistoksi. Muistaen näin myöskin kaikkia surun murtamia lähimmäisiämme

Pihaliitto

Männyn ja köynnöshortenssian "pihaliitto".

Tyrnimarjat kypsyvät

Auringosta saadaan nauttia tänäänkin, luonto loistaa kaikissa värivivahteissaan. Kohta saadaan poimia kypsät tyrnimarjatkin pakkaseen, talven flunssalääkkeeksi.
Ne ovat aika happamia mutta hunajan kanssa syötynä maistuvat melkein hyviltä, eihän kaikki terveellinen olekkaan maultaan hyvää.
Kertakaikkiaan ihana ilma ulkoiluttaa Kyttä-poikaa ja samalla olla henkisenä apurina metsuri-miehelle. Metsässä viihdyttiin pari tuntia ja saunapuitakin tuli taas tehtyä vähän enemmän kuin edellisillä kerroilla. Toipilas-mieheni kuntoutuu hitaasti mutta varmasti, metsurin monipuolisen liikunnan ansiosta. Eikä henkistä kuntoutustakaan voi vähätellä. Onhan vatsasyövän hoito , leikkauksineen vienyt jo yli puoli vuotta, kyllä siinä ajassa on aikoja jolloin mieli masentuu. Varsinkin kun rankka solumyrkky-lääkitys vie kunnon alalukemiin..
Tuntuu että kesä on tullut meille vasta nyt kun aurinko paistaa ja voidaan elää ilman sairautta. Kipsi kädessäni on pieni haittatekijä. Syöpä ei ole enään kohdallamme mikään suuri mörkö tai paha-asia. Kokemukset ovat opettaneet että se on vaan tauti joka hoidetaan, aivan kuin mikä muu vaiva tahansa. Syöpään ei meidän perheessä liitetä kuolemaa, niinkuin ennen omakohtaisia kokemuksia liitettiin.
Eletään tässä ja nyt, jokaisesta päivästä nauttien, ilman huomisen huolia.

Aurinkoinen syys sunnuntai

.

Monet syksyn
viimeiset kukat puutarhassa loistivat silmää hivelevästi ja auringon lämmittäessä mukavasti, oli ihanaa istua pihakeinussaTulipas tehtyä kolme pitkää kävely lenkkiä koiran kanssa. Ulkoilijoita oli liikkeellä satapäin, varmaankin nyt on hyvää aikaa lenkkeillä kun ei vielä tarvitse ajatella suuremmin syys haravointeja.

Ajattelin vietellä unta lukemalla Pirkko Lahden kirjan "Mielen määrin", se on sopivan ohut kirja yhden illan lukemiseen. Kerron myöhemmin mitä pidin kirjasta.

Krassit jaksavat vaan kukkia...

Oranssin punaiset krassin kukat aivan häikäisevät syyspäivän hämäryydessä. Tosin näin syksyisin tahtoo kastelut jo unohtuakin, mutta eivät ne vähästä ota nokkiinsa. Olen keräillyt siemenet talteen ensi kesää ajatellen, koska omista siemenistä tulee ihan samanlaiset taimet kun siemenkaupan siemenistä.
Valokuuvaaminen oli vähän hankalaa kun toinen käsi on pois laskuista, laiskottelee kipsin sisällä, eikä ole hommissa mukana.
Kasvupaikka autokatoksen oviaukon pielessä osoittautui hyväksi, räystäs suojasi kovimmilta sadekuuroilta ja aurinkoa kasvi sai tarpeellisen määrän. Taidan laittaa ensikesänä kahteen ruukkuun ja puolet isompiin ruukkuihin, oviaukon molemmille puolille. Ovat vieläkin pirteän näköisiä, ja viettelevät perhosia lehdilleen.

Hirvikärpäsiä on metsissä tänä syksynä erikoisen paljon, sen huomasin metsällä ollessani, ne ovat inhottavia "mönkijöitä".

Jouduin fysioterapeutiksi aamupäivällä, hoitopaikka oli metsä. Matti-puolisoni on toipumassa isosta leikkauksesta,
jonka johdosta hänen lihaskuntonsa on heikentynyt

huomattavasti. Kuntoliikunta-lajinaan on aina ollut metsänhoito, raivauksineen ja halonhakkuineen. Eikös mitä; toipilaanakin piti päästä metsään moottorisahan kanssa, koska hänen mielestään se on tehokkain tapa saada lihaskuntoa kohdalleen. No eihän auttanut muuta kuin lähteä mukaan mittakepin kanssa ja tulihan siinä tehtyä pieni määrä halkoja, kuivumaan, ei ensi mutta seuraavaksi talveksi ja serkkujen metsää tuli taas hoidettua pieni pläntti.

En todellakaan pidä minkäänlaisista metsätöistä mutta on ilo huomata miten metsähommat kohentavat kuntoa ihmisellä joka nauttii siitä työstä, lisäksi sain aamulenkin koiran kanssa tehtyä ja koira "lueskeli ja kirjoitteli sähköpostejaan" jokaiselle puulle ja kannolle.....

Mikäpä oli ollessa puhtaassa metsikössä, hengittäen happirikasta ilmaa, luonnon ilmiöitä seuraillen..... pidän syksyisestäkin luonnosta....hajuineen ja väreineen....

Syyskuinen auringonlasku

Puut ja pensaat ovat vielä ihan vihreinä.














Pihaantulotie, kotiini.
Eläkeläisellekin koitti kesäloa! Nimittäin, sattui sateisessa metsässä pieni tapaturma, kun isokokoiset koirat veivät jalat altani, juostessaan vapaina ja leikkiessään niin innoissaan etteivät hönänneet väistää. Itse tietysti rupattelin toisen koiran emännän kanssa keskittyneesti etten huomannut ottaa pientä siirtoliikettä. Vasen käsi on nyt kipsissä 4-5 viikkoa. Oikeastaan on ihan kivaa vähän laiskotella ihan "luvallisesti". On se kummaa kun on kerran kasvatettu työkeskeiseksi tyypiksi niin ei osaa edes eläkkeellä "hellittää", aina pitää jotain puurtaa. Minulla on aina ollut vaikea sanoa lapsillekin että; tee tuo tai tuoppa tullessasi.... vaikka itse joutui lapsesta asti "suorittamaan"....Kesällä heinäntekoaikaan oli tosi ihanaa kun alkoi sade, päästiin raskaasta peltotyöstä sisähommiin. Tai ukkonen ajoi kesken homman latoon sateen suojaan, siellä sai vaan löhöillä ja kahvitella. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kasvatukseeni , koska eipä ole mikään eteen tullut työtehtävä ollut ylivoimainen ja olenpa melkein aina nauttinut työni tuloksista.
Ehkäpä lapsuudesta olen saanut voimavarat ottaa kapinoimatta vastaan vastoinkäymiset, asenteella; kaikesta selvitään.
Tähän kesään on sisältynyt paljon sairautta perheessäni. Voiton puolella taas ollaan, kunhan oma käteni vielä paranee....kyllä se tästä....
Yksikätisenä on pikkuisen vaikea kirjoitella ilman virheitä....anteeksi....Kyttä-koirani on ikäänkuin ymmärtänyt emäntänsä vammaisuuden, kun on käyttäytynyt entisti paremmin ja kuulee "käskyt" kerrasta. Hieno poika!!!!
Nautitaan syksyisestä viikonlopusta! ( toivottavasti aurinko paistaa...)

Kuupuutarhan rakentaminen jatkuu

Innostuin jatkamaan kuupuutarhan toteutusta, hankkimalla arovuokkoja ja tietysti niille piti tehdä tilaa jasmikepensaiden eteen. Siitä vaan lapio käteen ja nurmikkoa poistamaan, sen alta löytyi hyvä kasvualusta uudelle kukkaryhmälle, tosi muhevaa mustaa multaa. Varmaankin on ollut tontin entisillä asukkailla siinä kohtaa kasvimaa tai perennapenkit. Ei tarvinnut lisätä multaa lainkaan, ehkä keväällä ripottelen ohuen kerroksen kompostimultaa. Nautin suunnattomasti mullassa möyrymisestä ja kaikenlaisista istutus/kylvöhommeleista. Se mieltymys on varmaankin jäänyt ihan varhaislapsuudestani kun sain olla Matida-mummun kanssa puutarhaa hoitamassa. Muistan monenkin kukan tuoksut vieläkin ja tulee mummeli mieleen.
Olen ripustanut peilin villiviini-aitaukseen, kuupuutarhan reunaan....kukat ja lyhtyjen tuikkeet toistuvat....puutarha laajenee....taianomaista....
Taidan olla vähän hurahtanut kuupuutarhaan (kin).

Orvokitkin kukkivat edelleen

Kesäkukista kukkivat orvokitkin vielä pitkään, ellei yöhalla yllätä.













Kyllä näitä on vaalittukin huolella; lannoitettu miedosti pari kertaa viikossa ja nypitty lakastuneet kukat, ettei kukka joudu käyttämään energiaansa siemenien kehittämiseen.
Olen erityisesti mieltynyt tähän pienikukkaiseen orvokkiin.
Toivottavasti "kesä jatkuu" vielä viikkoja.

Kompostorista-kompostiin

Kompostorin lämpötila on laskenut 30 asteeseen ja "tavaran" pinta on noussut uhkaavasti kohti kantta, on siis aika siirtää palanut massa kompostiin, jossa se jatkaa muhimista ja on valmista multaa levitettäväksi keväällä lannoitteena kukkapenkeille ja kasvimaalle. Ison kottikärryllisen sieltä saikin kärrätä, muhevan hyvän näköistä ja -hajuista, melkein mustaa massaa, jonka hautasin kompostin keskelle ja puutarhajätteitä päälle.
Kompostorin pohjalle laitoin kerroksen kuoriketta ja pudotin ilmastointiputkien kohdalle juuttuneen "tavaran" alas, lapiolla sekoittaen ja päälle kerros kuoriketta. Kokemuksesta tiedän että tämän toimenpiteen jälkeen lämpötila alkaa taas nousemaan eli palamisprosessi jatkuu.
Laitamme kompostoriin kaiken taloudessa syntyvän biojätteen ja kompostorin hoito on jotenkin ohjautunut puutarhatöihin hurahtaneelle perheenjäsenelle, eli minulle. Ei ole muuten ihan niitä mielihommiani mutta ei mitenkään vastentahtoinenkaan hommeli. Eikä vaadi mahdottomia työpanoksia, silloin tällöin vain sekoitus lapiolla ja kuoriketta pinnalle. Kuoriketta on hyvä käyttää ainakin kesällä niin ei tule kärpäsen toukkia kompostorin kannen sisäpuolelle. Meinaan kokemusta ON. Huolella hoidettu kompostori on hajuton.
Onpahan taas sekin homma hoidettu, eikun pesulle ja koiran kanssa lenkille.....sataa... ei haittaa, otanpa sadetakin ja myöskin saappaat jalkaan, eikun menoksi...

Nauhukset kukkivat lenkkipolun varrella

Paljon on vielä komeasti kukkivia kasveja luonnossa ja puutarhassa. Muistinpa ottaa kameran mukaan sunnuntaiselle aamupäivän lenkilleni, sain ikuistettua kukkivat nauhukset.

Pidän tämän ottamani kuvan tavoitteena saada omatkin nauhukset kasvamaan yhtä komeiksi....

Sääkin suosi liikkujaa, ei satanut, aurinko paistoi ja oli sopivan viileää. Mieli ja keho virkistyivät, luulen ettei mikään terapia voisi olla tehokkaampaa hoitoa ihmislapselle.

Nelijalkaisella kävelykaverillanikin oli mukavia "kohtaamisia", kanssakulkijat antoivat koiransa nuuskia, ja vähän kisaillakin. Selvästi paimenkoirani viihtyi lenkillä, eikä tarvinnut rähjätä vastaantulijoille.... kumpa kaikki taluttajat oivaltaisivat sen että koiran sosiaalisuus ja suvaitsevaisuus vain voimistuu kun ne saavat tuntea positiivisen asenteen taluttajallaan, talutettava "peilaa" emäntänsä asenteen omaan käyttäytymiseensä. Niin se on eläintenkin kanssa niin kuin ihmistenkin välisellä kanssakäyisellä, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Valkoisen pionin siirto-istutus kuupuutarhaan

Kokeilen aina vaihteeksi jotain uutta puutarhassakin! Kaivoin valkoisen pionin ylös maasta, pois punaisten leimukukkien keskeltä ja istutin sen "kuupuutarhaan", jota opettelen rakentamaan vähitellen valkoisista perennoista. Olen ihastunut sen taianomaiseen tunnelmaan, pimeinä elokuun iltoina. Sopivasti tuli runsaasti vettäkin taivaalta, eipä tarvinnut kaivostakasteluvesiä....
Sadepäivän seurauksena sainkin loppupäivän vapaaksi ja eipä tarvinnut miettiä mitä tekisin....luin "romskua" seuraavat tunnit mukavassa asennossa. Illansuussa aurinko paistoikin ja taivaalla ei ollut pilvenhattaraa, oli hyvä lähteä koiran kanssa lenkille

Kanttarelleja ja puolukoita

Otinpa pienen ämpärin mukaan lähtiessäni koiran kanssa lenkille ja kuinka ollakkaan sain kypsiä puolukoita astiani täyteen. Paluumatkalla löytyi hyvä kanttarelli-paikka ja onneksi oli taas muovikassi taskussa ettei tarvinnut niitäkään jättää metsään. Koira viihtyi hyvin juostessaan vapaana metsikössä, välillä tehden tarkastuslenkin luokseni ja tutkien mitä sieltä mättäältä löytyykään. Oli erittäin raikas ja hyvä poutasää samoilla marjametsässä, siinä mieli sai levätä ja pää tyhjeni kaikesta turhanaikaisesta hössötyksestä. Matkaa lenkille tuli kuitenkin senverran että olimme aivan uupuneita kotiuduttuamme. Molemmat otimme makoisat päiväunet.
Seuraavaksi täytyy perata puolukat, pakastaa ne ja keittää syksyn ensimmäinen ruispuolukkapuuro. Onneksi tuli viime viikolla käytyä luomutilalla, Läyliäisissä ostamassa luomujauhoja. Mukavasti kuluu eläkeläisellä tämäkin päivä, hyötyliikuntaa harrastaen ja nauttien luonnosta.

Vadelman leikkaus

Nyt on hyvä aika leikata puutarha vadelma. Katkaisin tänä kesänä satoa antaneet versot tyvestä poikki ja tuhoan ne polttamalla, sukulaisen tontilla, kaava-alueen ulkopuolella, turvallisesti sateisella säällä. Uudet versorivit tuin rautalanka virityksillä, ettei syystuulet katko hentokasvuisia mutta pitkiä kasvuja. Syksymmällä vien vaahteran lehdet katteeksi rivien väleihin, näin toivon saavani taas ensi kesänäkin hyvän vattusadon omista "puskaistani".
Tänään oli hyvä sää tehdä "pihahommia" kun on sopivan viileää eikä sada vettä. Juonpas vielä päiväkahvit ja lähden jatkamaan hommia pihalla.

koira, kuntoliikunta

Aamulenkki on taas tehty. Ainakin 5 km tuli reipasta kävelyä Kyttä-pojan kanssa. Kylänraitti oli tosi hiljainen näin sunnuntaiaamuna.