Ukonkello yllätti Iloisesti rehevillä kukinnoillaan, kuivasta kaudesta huolimatta. Ottaen huomioon että se oli melkein kuollut sukupuuttoon, viime kesänä se jaksoi kehitellä vaan pari kukkavartta. Ukonhattu on yksi mieleisimmistä perinnekasveista, olihan niitä mummulankin pihalla 40-luvun puolivälissä, jonka ajan muistan varsin hyvin, olinhan 2-3 vuotias ja kiinnostunut jo silloin kukkasista
Unikot viihtyvät erittäin hyvin, ihanan erivärisine kukintoineen...
unikoista hempein....
Syysleimut voivat hyvin, eikä kuivuus ole pahemmin haitannut. Ne eivät ole saanet tippaakaan kasteluvettä, lukuunottamatta taivaasta sataneet vedet joita on saatu niukasti. Leimujen hyvinvointiin on varmaankin vaikuttanut parivuotta sitten kylvetty biohiilijauhe. Se on pitänyt maan kosteuden kasville riittävänä. Muina vuosina ne ovat nuukahtaneet keskipäivän auringon paahteestakin, vaikka niitä on kasteltu sateiden lisäksi kaivovedelläkin.
Syysleimun väriloistoa....
Syreenileimutkin vahvistuvat vuosivuodelta, näiden alut olen saanut paikalliselta toripyyjältä, pieninä alkuina, pikkuisissa kukkaruukuissa ja nyt ne ovat tanakoita puskaita, melkein 1½ metrisiä kaunottaria.Onneksi ensi viikolle ennustellaan ilmojen viilenevän, että pääsee leikkaamaan nurmikot ja pensasaidat. Nyt ei vaan "vanha" ole jaksanut helteellä tehdä mitään muuta kun löhöillä varjossa, janojuomien ja kirjojen virvoittamana. Enpä olekaan malttanut näin perusteellisesti viettää "kesälomaa", eli olemalla vaan, tekemättä pihalla mitään harrastukseen liittyvää.
Helle on pehmittänyt varmaan aivotkin kun ei jaksa paljon kirjoitellakaan. Tosin olen vähemmän seikkaillut somessakin, kun tuntuu ettei siellä jaksa kaveritkaan vierailla entiseen tahtiin, vai onko ilmassa kyllästymisen aalto menossa....aikansa kutakin...
On viihtyisämpää viettää aikaa hyvän leffan tai kirjan seurassa, olohuoneen viileydessä, kun antaa itsensä alttiiksi somen ärsytyksille 😍😎