Pelakuu vanhukset

Alkuperäisen pelarkonian ikää en muista mutta kyllä se lähentelee jo 20 vuotta.

Tämä oli tilanne maaliskuun alkupäivinä.

Taalvehtiminen kellarin tiloissa on vuosittain hyvin onnistunut.  Tässä ne on istutettu uuteen multaan ja seuraavaksi vanhukset pääsivät kerrosta ylemmäs, valoon ja lämpöön.

Vuosittain on lisätty ämäkasvia pistokkaista ja jakamalla, niin tänä kesänä kukkivat kahdessa isossa ruukussa. 

Syyshallojen tullessa nostan ne taas kellariin kesäisissä ruukuissaan , jossa saavat rauhassa laskeitua talvilepoon, kellarin viileydessä.

Säiden kestävä lajike.

Huomenna on perinnetiedon ja kuunkierron mukaan erittäin hyvä rikkaruohojen kitkentäpäivä, joten puutarha hanskat ja kuokka käteen; ei kun kitkemään.

  

 

Kukkia ja "takinkääntöjä"

Kukat ovat asia joita ilman en voisi elää, niitä pitää olla maljakossa, ikkunalaudalla ja kesäaikana pihallakin.

Orgideat täyttävät keittiön ikkunalaudan ja kukkivat ympäri vuoden, kukin vuorollaan.

Pieni ja sievä atsalea, onnistuin pitämään sen hengissäkin, usein vaan on kukat ja nuput lakastuneet, enkä ole keksinyt syytä moiseen.

Kukat vaan saavat hyvälle tuulelle ja niiden kauneutta ei kyllästy ihaillen katselemaan.

Toisin on SOME. Kun avaan läppärin ja selailen julkaisuja paikallisissa ryhmissä niin heti alkaa "sappi kiehua". 

Viimeiset vaalit ovat vielä mielessä, varsinkin oikeistoryhmän ehdokkaan kirjoittelut miten hyvin tullaan huolehtimaan ikäihmisten asioista ja seuraavassa valtuuston kokouksessa oikeiston ryhmä äänesti yksimielisesti hoivakoti Nurmilinnun myynnistä. Se siitä meidän asioiden hoidosta. On tärkeää seurata sen verran paikallispolitiikkaa että ei anna vaaleissa sitä omaa ääntään ainakaan noille oman edun tavoittelijoille. 

Samoin ihmetyttää toisen puolueen maahanmuutopolitiikka. Ennen niin pakolaisvastainen valtuuston jäsen tuokin ihan itse, yksityisesti  pakolaisia maahamme. Toisaalta tämä  takinkääntö on hyvään suuntaan, mutta tulee vaan mieleen, miten uskottavaa tällä tavalla toimivan ihmisen luottamustehtävien hoito on.

Tämä päivittely riittäköön tällä erää. Olen vaan katsonut tarpeelliseski seurata suorat lähetykset valtuuston kokouksista, niin vaaleissa oman ehdokkaan  valinta on helppoa.

Seuraavaan postaukseeni jo varmaan saan kuvattua kevään kukkivia omalta pihalta. Lumikellot pilkistävät hangen alta tosi lupaavasti, toivotaan ettei tule takatalvea hidastamaan.

"Pihapelakuut" valoon

Ikivanhat pelargoniat kuvattu viime vuoden elokuussa.

Olivat yalvehtineet erittäin hyvin.

Siirrän pelakuut syksyllä ruukkuineen päivineen kellariin ja kastelen niitä niukasti muutaman kerran talven aikana. Lämpötila kellarissa on +3-8 astetta, ilman lisälämmitysta. Vain kovemmilla pakkasilla joudun laittamaan sähköpatterin lämmittämään, että pysyy plussan puolella.

Leikkasin rajulla kädellä vanhan kasvuston ja otin muutaman pistokkaankin juurtumaan. Istutin uuteen multaan ja kannoin ruukut kerrosta ylemmäs , eteläiselle ikkunalle  saamaan  valoa ja lämpöä.

Yleensä pelakuihin kehittyy nopeasti uutta kasvua ja kukintakin alkaa samanaikaisesti. Ulos komeat kukat pääsevät vasta  touko- kesäkuun vaihteessa, hallaöiden jälkeen.

Kiinanruusuni on leikattu jo kuukausi sitten ja siksi se on jo hyvässä kasvussa. Toivon mukaan kukinta alkaa jo huhtikuussa.

Kukkivana kuvattu viime lokakuussa.

Tämän päivän puuhastelut kukkien kanssa riittää näiltä osin. Talvehtijoita kellarissa asustavat vielä verenpisarat, syrikat, runtoruusut, ruostekukat ynm. Näiden seurassa jatkan keväämmällä.

Kevään ekat sipulikukat ja valeampiaispesät

 Olen talven aikana vähentänyt huonekasveja, heittäen pois kaikki huonokuntoiset yksilöt. Tuli mieliteko vaihtaa hiukan lajikkeita, siispä hankin kiinanruusun ruokakaupan valikoimista. Kukan kaunis väri viehätti niin paljon etten päässyt kulkemaan kukan ohitse vaan se piti ottaa mukaan. Sijoitin sen eteläikkunalle, toivotaan että uusi tulokas viihtyy luonani.

 Pihapuissa on muutama linnunpönttö jotka ovat liki 30 vuotta palvelleet kesäasuntoina siepoilla ja tiaisilla. Hankin 4 uutta pönttöä ja ripustin ne itse puihin, välittömästi tiaiset kävivät uteliaina pöntönsuulla tutkailemassa uutta yksiötä, mahdolliseksi kesäkodikseen.

Se on taas se aika vuodesta kun meikämamma kulkee pihapiirissä nokka maata kohden, tarkkaillen mistä mikäkin sipulikukka putkahtaa pintaan. Ikivanhat krookukset nousevat ensimmäisinä, minulle tuli kiire kylvää  hiukan kahvinporoja krookusten juurille, etteivät rusakot käy niitä popsimassa  salaatteina suihinsa.

 Lumikellot nousevat harvakseen....

ja jouluruusussakin ovat nuput säilyneet lumen alla.

Viime kevään "muotiin" tulleet valeampiaispesät ovat taas kysyttyä tavaraa. Mökille on toivottu niitä terassille ja ulkohuussiin, karkoittamaan pörriäisiä muualle pesänrakennus hommiin. Valepesät tosiaan toimivat ampiaisten karkoittajina, ne on kokeiltu viime kesänä ja hyviksi havaittuja. Tuleepahan turhat villalanka jämät hyötykäyttöön. Virkkaan noita suoraan pallon muotoisiksi, ilman varsinaista virkkuuohjetta, muotoilen virkaten, täytteeksi käytän kaikenvärisiä langan jämiä joita en muuten tulisi käyttämään neuleissani. 

Naakkapariskunta on taas mieltynyt pihasaunan piippuun, molemmat tutkivat tilaa mahdollisen pesäpaikan rakentamiseen. Kohta on kulunut viikko kun aloitin niiden karkoittelun savustamalla, on aivan pakko sytyttää savuavat tulet kiukaan alle, aina uudelleen ja uudelleen. Joskin naakat ovat kuulemma pari- ja paikkauskollisia, sen lisäksi vielä kurjan itsepäisiä kun eivät anna millään periksi "tälle" itsepäiselle saunamarille.

Hyvä omenavuosi

 Vaikka mustikkasato jäi huonohkoksi tänä vuonna niin omenia on puutarhat pullollaan. Onneksi omassa pihassani on vaan kaikkiaan 3 omppupuuta, kun niitä alkujaan oli 15. Nyt ei tuota vaikeuksia päästä liioista omenista eroon, toista oli ennen, tehtiin puristamolla mehua ja kuskattiin sukulaisen pellonreunaan peurojen ruuaksi loput. Kasaan osan nytkin metsäpeuroille talviruuaksi, niin saan kuvata niitä kotipihallani ja tietysti ihailen luontokappaleiden kauneutta ja sulavia liikkeitä.

 Puutarhan kukat jatkavat kukoistustaan, huolimatta sateettomasta hellekaudesta, kaikki arimmatkin yksilöt ovat vielä hengissä. 

Parhaillan on menossa se aika kun keräilen kukkien siemeniä ja osan monivuotisten kukkien siemenet kylvänkin jo syksyllä erilliseen kylvölaatikkoon. Näin tulee luonnostaan kylmäkäsittely niille jotka sitä vaativat, lähteäkseen itämään. 

 Kyökin ikkunalla orgideat ovat täydessä kukassa. Kukinta alkoi keväällä ja jatkunee varmaan taas tulevaan kevääseen asti. Jopa itsekasvattamani taimikin yllätti pienellä kukkavanallaan. 

 oma taimi......

 oma kukitus......

oma monivuotinen kukitus.....

 "kolmenkopla" joista kaksi "päivähoidossa".....

Tyyppi, Velmu ja Ipana

 lopultakin....väsähtivät.... että ne jaksaakin.......energiaa riittää yli mummelin sietokyvyn 😍

Varsinainen sohvanvaltaaja; Ipana....

Huh, huh hellettä

 Huh, huh hellettä... jota on kohtpuoleen kestänyt jo pari kuukautta. Keväällä oli kylmää ja kosteaa, kylvöt myöhässä ja villasukat jalassa :)  Helleaalto yllätti ja lamautti meikäläisen ihan täysin. Pihallakaan ei jaksa puuhastella yhtikäs mitään, kunhan pakollisimmat istutukset saan kasteltua. 

Ukonkello yllätti Iloisesti rehevillä kukinnoillaan, kuivasta kaudesta huolimatta. Ottaen huomioon että se oli melkein kuollut sukupuuttoon, viime kesänä se jaksoi kehitellä vaan pari kukkavartta. Ukonhattu on yksi mieleisimmistä perinnekasveista, olihan niitä  mummulankin  pihalla 40-luvun puolivälissä, jonka ajan muistan  varsin hyvin, olinhan 2-3 vuotias ja kiinnostunut jo silloin kukkasista

 Unikot viihtyvät erittäin hyvin, ihanan erivärisine kukintoineen...

 unikoista hempein....

Syysleimut voivat hyvin, eikä kuivuus ole pahemmin haitannut. Ne eivät ole saanet tippaakaan kasteluvettä, lukuunottamatta taivaasta sataneet vedet joita on saatu niukasti. Leimujen hyvinvointiin on varmaankin vaikuttanut parivuotta sitten  kylvetty biohiilijauhe. Se on pitänyt maan kosteuden kasville riittävänä. Muina vuosina ne ovat nuukahtaneet  keskipäivän auringon paahteestakin, vaikka niitä on kasteltu sateiden lisäksi kaivovedelläkin.

 Syysleimun väriloistoa....

Syreenileimutkin vahvistuvat vuosivuodelta, näiden alut olen saanut paikalliselta toripyyjältä, pieninä alkuina, pikkuisissa kukkaruukuissa ja nyt ne ovat tanakoita puskaita, melkein 1½ metrisiä kaunottaria.

Onneksi ensi viikolle ennustellaan ilmojen viilenevän,  että pääsee leikkaamaan nurmikot ja pensasaidat. Nyt ei vaan "vanha" ole jaksanut helteellä tehdä mitään muuta kun löhöillä varjossa, janojuomien ja kirjojen virvoittamana. Enpä olekaan malttanut näin perusteellisesti viettää  "kesälomaa", eli olemalla vaan, tekemättä pihalla mitään harrastukseen liittyvää.

Helle on pehmittänyt varmaan aivotkin kun ei jaksa paljon kirjoitellakaan. Tosin olen vähemmän seikkaillut somessakin, kun tuntuu ettei siellä jaksa kaveritkaan vierailla entiseen tahtiin, vai onko ilmassa kyllästymisen aalto menossa....aikansa kutakin...

On viihtyisämpää viettää aikaa hyvän leffan tai kirjan seurassa, olohuoneen viileydessä,  kun antaa itsensä alttiiksi somen ärsytyksille 😍😎

Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.

 ylemmäs ja ylemmäs....

lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.

 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........

 kevään väri....

 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......

 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.

Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.

Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.

Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

Kevään ensimmäiseltä pihakierrokselta

 Kevään ensimmäiset kukkijat...... niin pieniä ja vaatimattomia.... mutta niin ihastuttavia 😍

 Nuput työntyvät sinnikkäästi lumen keskeltä 😎

 Yksinäinen lumikellokin löytyi jo 😊

 Oli aika poistaa havuköynnöskin rappukaiteelta, täytyy todeta että sen purkaminen on huomattavasti helpompaa kun sen sitominen.  Istuin eka kerran ulkosalla keväisessä auringossa. Oli niin lämmintä, että saattoi olla jo ilman käsineitäkin, kyllä se kevät tulee tänäkin vuonna, vaikka ei ois uskonutkaan 😏

 "Työ tekijäänsä kiittää", sanoo vanha sananparsi 😇 Pihatiellä ei ole enään jäitä ja se on melkein jo kuivunut. Tässä näkee kun on tehnyt  koko talven lumityöt huolella, niin jäiden sulaminen tapahtuu nopeasti heti ilmojen lämmitessä. 

 Siirtelin kolalla lumet "alamäkeen", eli pihatieltä kaikki pois paikkaan missä ne saavat rauhassa sulaa ja vedet virtaavat kunnan sadevesiverkostoon. Nopeutan hiukan sulamista kylvämällä saunan tulipesistä keräämäni tuhkat lumikasoille. 😋

Velmu on kotiutunut 5:ssä kuukaudessa oikein hyvin, on niin "isäntää ja talonvahtia" ettei parempaa vahtikoiraa varmaan löydy. Se tahtoo aina mukaan pihahommiinkin ja vaikka pidän sen narunpäässä ettei pääse juoksemaan kadulle liikenteen haitaksi, niin se istuu ja tarkkailee ympäristön tapahtumia tyynesti, haukkumatta ja rimpuilematta. En kuitenkaan jätä sitä narunpäähän yksikseen, vaan olen aina itse sen lähettyvillä, puuhastellen omiani.

Kevät etenee nyt varmaankin vauhdilla kun se on ehkä pari viikkoa myöhässä. Eilen kuulin jo peipposen viserryksen ja sepelkyyhky pariskunta saapui lounastamaan lintulaudan alusille. Sini- ja talitiaiset kantavat pesätarvikkeita pöntöilleen, kaikki kevään merkit luonnossa.👌