Kevään ensimmäiseltä pihakierrokselta

 Kevään ensimmäiset kukkijat...... niin pieniä ja vaatimattomia.... mutta niin ihastuttavia 😍

 Nuput työntyvät sinnikkäästi lumen keskeltä 😎

 Yksinäinen lumikellokin löytyi jo 😊

 Oli aika poistaa havuköynnöskin rappukaiteelta, täytyy todeta että sen purkaminen on huomattavasti helpompaa kun sen sitominen.  Istuin eka kerran ulkosalla keväisessä auringossa. Oli niin lämmintä, että saattoi olla jo ilman käsineitäkin, kyllä se kevät tulee tänäkin vuonna, vaikka ei ois uskonutkaan 😏

 "Työ tekijäänsä kiittää", sanoo vanha sananparsi 😇 Pihatiellä ei ole enään jäitä ja se on melkein jo kuivunut. Tässä näkee kun on tehnyt  koko talven lumityöt huolella, niin jäiden sulaminen tapahtuu nopeasti heti ilmojen lämmitessä. 

 Siirtelin kolalla lumet "alamäkeen", eli pihatieltä kaikki pois paikkaan missä ne saavat rauhassa sulaa ja vedet virtaavat kunnan sadevesiverkostoon. Nopeutan hiukan sulamista kylvämällä saunan tulipesistä keräämäni tuhkat lumikasoille. 😋

Velmu on kotiutunut 5:ssä kuukaudessa oikein hyvin, on niin "isäntää ja talonvahtia" ettei parempaa vahtikoiraa varmaan löydy. Se tahtoo aina mukaan pihahommiinkin ja vaikka pidän sen narunpäässä ettei pääse juoksemaan kadulle liikenteen haitaksi, niin se istuu ja tarkkailee ympäristön tapahtumia tyynesti, haukkumatta ja rimpuilematta. En kuitenkaan jätä sitä narunpäähän yksikseen, vaan olen aina itse sen lähettyvillä, puuhastellen omiani.

Kevät etenee nyt varmaankin vauhdilla kun se on ehkä pari viikkoa myöhässä. Eilen kuulin jo peipposen viserryksen ja sepelkyyhky pariskunta saapui lounastamaan lintulaudan alusille. Sini- ja talitiaiset kantavat pesätarvikkeita pöntöilleen, kaikki kevään merkit luonnossa.👌

Maaliskuun havaintoja

Viime kevään kukkaloistoa

 Kevään ensimmäinen sipulikukan nuppu on aina yhtä valloittava ilmiö pihalla.

Pihalla esiintyvät eläimet ovat kyllä kaikki ihan kivoja mutta silloin kun rusakot napsivat suihinsa kaikkea vihreää ja mehukasta, niin minusta tulee eläin vihaaja. No ei nyt ihan oikeasti kuitenkaan, pitäähän niidenkin saada terveellistä ruokaa luonnosta ja mikäs sen parempaa onkaan kun vihreät lehdet vitamiineineen, talven jälkeen. 

Sipulikukat lehtineen ja nuppuineen ovat peurojen ja rusakoiden herkkuruokaa. Ne syövätkin kaikista kevään aikaisista sipulikukista noin kolmanneksen, onneksi ei kuoitenkaan kaikkia. 

 Kurre on saapunut aamiaiselle.

Pönttö on suunniteltu juuri vartavasten oravien ruokintaan. Nopeasti ne oppivat pöntön käyttöidean.  Nyt pihalla on kaksi samanlaista "lounaspistettä". 
Oravatkin ovat kaikki erilaisia ja niillä on omat persoonalliset piirteensä, niinkuin ihmisilläkin. Yhdellä kurrella oli tosi vaikeaa sopeutua pöntön käyttötavoille, vaan se hajoitti hampaillaan koko nurkan , eli meni suoraan seinästä sisään, eikä suostunut avaamaan pöntön kantta. Toinen taas oppi nostamaan etusivun läpinäkyvän levyn uomastaan, niin että sisältö levisi osaksi maahan, niin ei tarvinnut  availla mitään kansia, oli helpompi aterioida maassa. Tarvittiin muutama ruuvi ja rautalankaa vahvistukseksi ja häirikkökurrenkin oli alistuttava alueen sääntöihin.
Uusi ruokintapönttö on pysynyt ehjänä ja kurret noudattavat hyviä pöytätapoja.

Kevään merkki on myöskin naakka pariskunnan saapuminen tutkimusmatkalle pihasaunan savupiipulle, suunnittelivat selvästi pesäntekoa. No se ei nyt vaan ole sopivaa tällä tontilla, koska aivan kohta on alkamassa  pihasaunan kesäkausi ja piipun pitää vetää savut pihalle.
Siispä pienet tulet kiukaan alle ja savut karkoittivat naakka pariskunnan vapaimmille asuntomarkkinoille.

Fasaani herratkin kiistelevät asuinalueistaan, järjestäen komeat kukkotapelut pihapiirin iloksi. Rouva fasaaneita ei ole mailla halmeilla, niitä ei lainkaan kiinnosta herrojen kahinat. Hyvä puoli kukkoteppeluista on se että linnut eivät huomaa lainkaan maasta kohoavia krookuksen nuppuja, jotka yleensä ovat niiden herkkua.

Lintujen talviruokinta hiipuu, johtuen sekin varmaan kevään tulosta, laudoilla on melko hiljaista. Viherpeipot tosin tulevat uskollisesti syömään auringonkukansiemeniä, mutta ei juurikaan muut linnut, ovat siirtyneet "luonnon armoille".

Metsäkauriit käyskentelevät öisin pihapiirissä, jäljet vaan todisteena vierailuista. Tosin viikonloppuna naapurin porukka oli saanut kolmen eläimen ryhmän seurakseen, eikä niitä häirinnyt yhtään karaokelaulut, eikä meluisa  musiikkikaan, ovat melkoisen rohkeita ja kesyjä elukoita. Ehkä nauttivat musiikista niin paljon, että eivät huomaa ympäristön syötäviä herkkullisia oksia ja sipulikukkien nuppuja. 

Keväisiin puuhasteluihini kuuluvat perinteisesti, purojen teko ja jäiden hakkaaminen pihatieltä. Siispä lähdenkin harrastamaan jälleen kevätpuuhiani kun aurinkokin innostui paistamaan ja mittari näyttää jo + 8 astetta varjossa.