Uudenvuoden aattona

ONNEN TÄYTEISTÄ VUOTTA 2011 !

Joulun rauhaa ja lumiennätys

Lunta tulvillaan....
ONNISTUI! Vihdoinkin toteutui toiveeni viettää rauhaisa vanhanaikainen joulu nauttien perinteisistä jouluruuista ja ilman joulupukkia ja sitä pakettihössötystä. Tänä vuonna emme vaihtaneet lahjoja lainkaan, enkä jäänyt niitä tippaakaan kaipailemaan. Eikä tarvinnut juosta joulun alla myymälöiden ruuhkissa ja täysissä parkkipaikoissa hakien paikkaa autolle.

Tästä täytyy tehdä perinne!

Erityisesti nautin kiireettömästä joulustani. Muistelen kauhulla sitä aikaa kun työssä ollessani tehtiin tiimini kanssa myyntiin satoja joululaatikoita ja muita jouluisia ruokia asiakkaille kotiin lisänä vielä muutama kymmen pikkujoujuhlaa ja jouluvieraat täysihoidossa. Miten me jaksoimmekaan kaiken työpaineen.

Jaksamiseen vaikutti suuresti toistemme tuki ja hyvät, avoimet suhteemme. Kun joku meistä väsähti niin toinen tuli jelppimään ja taas mentiin eteenpäin. Työnantajamme ei varmaankaan edes tajunnut joulun ajan panostustamme työhömme ja asiakkaittemme joulun onnistumiseen tekemäämme työmäärää.

Väkisinkin tulee mieleen taas vanha sananlasku; "hullu paljon työtä tekee, viisas elää vähemmälläkin".

Mutta aikansa kutakin; työtiimini kaikki jäsenet ovat päässeet jo nauttimaan eläkkeestä ja olemme kaikki nykytilanteihimme tyytyväisinä. Olemme olleet yhteydessä toisiimme jouluntoivotuksin ja ns "oikeakäteni" on kirjoitellut sähköpostiviestejä useammankin viestin näin joulun aikaan, varmaan meillä kaikilla on samankaltaiset tuntemukset joulunajasta työssämme.

Joulukuussa on tullut lumiennätys, nyt jo satanut noin 60 senttiä sitä valkoista ihanaa pakkaslunta. Kevyttä kolattavaa ja helppoa kuntoliikuntaa kun on tilaa mihin sitä kolata.

Lumityöt ovat mitä parhainta kuntoliikuntaa ja saa olla raittiissa ilmassa.

Koira on huolehtinut parhaansa mukaan riittävästä liikunnasta kävellytellen minua pari kertaa päivässä ja aina muutama kilsa kerrallaan. Ilma on ollut suotuisa ulkoiluun, pieni pakkanen ja hyvin auratut kävelytiet eikä liukkautta, tosin pidän liukuesteet talvilenkkareissani koko talvikelin ajan, niin jalat pitävät kun koirani innostuu vetämään kavereitansa tervehtimään.....

HIMMELI, historiaa, raaka-aineet ja valmistus

HISTORIAA

Himmeli on perinteisesti rukiinoljen pätkistä koottu, tavallisesti perusmuodoiltaan pyramidimainen rakennelma, joka ripustetaan joulukoristeeksi kattoon. Himmeliä on pidetty alkuperältään suomalaisena koristeena, mutta oikeastaan se juontaa juurensa muualta pohjois- ja keskieuroopasta. Himmelin nimikin tulee ruotsin sanasta ”himmel”, joka tarkoittaa taivasta. Suomessa himmeleitä esiintyi ensin Lounais-Suomen vanhoilla asumisalueilla, josta ne myöhemmin levisivät aina Karjalaan ja Oulun korkeudelle asti. Tiettävästi idea himmeliin on tullut kirkkojen kynttiläkruunuista. Ihmiset näkivät niitä kirkkomatkoillaan ja alkoivat sommitella oljista samantyylisiä koristeita.

Himmelin ollessa nykyajan ihmisille vain perinteinen joulukoriste oli se ennen hyvän sadon takaava onnenkalu. Jouluna tuvan kattoon ripustetun himmelin koolla oli myös merkitystä: isommalla himmelilllä uskottiin saatavan isomman sadon. Satoa taattiin ripustamalla himmeleitä myös toisiin huoneisiin tai pitämällä sitä katossa aina juhannukseen saakka. Valmistus kuului ennen aina nuorison, erityisesti tyttöjen, jouluaskareisiin. Hollolan seudulla tytöt menivät rakentamaan himmeleitä saunomisen jälkeen saunaan, jossa kosteus ja lämpö tekivät oljet käsittelykelpoisiksi. Kylän nuoret miehet liittyivät seuraan ja näin tekoon liittyi myös kylän nuorison seurustelutapoja.

Nykyiset himmelit ovat selkeitä, pelkästään oljista koottuja koristuksia, kun taas ennen himmelit koristeltiin paperikukin, munankuorin, villatilkuin, paperisuikailein, rukiintähkin ja peilinpaloin. Eroa oli myös oljen laadussa. Himmeleihin ripustettiin tuohuksen avulla kynttilöitä, joten oljen tuli olla paksua, jotta himmelistä saatiin riittävän vahva kestääkseen koristeiden painon. Himmeliä käytettiin ajoittain myös hääjuhlan koristeena, jolloin se oli koristeltu näyttävästi peilinpaloin ja paperisuikalein.

Joulukuusen rantautuessa Suomeen 1800-luvulla alkoivat himmelien tekotavat unohtua. 1930- ja 1940-luvuilla alkoivat naisjärjestöt levittää himmelien teko-ohjeita siinä toivossa, että vanha perinteinen koriste saataisiin paikalle, jonne se aikoinaan kuului. Näissä uusissa ohjeissa ei käytetty ollenkaan lisäkoristeita, joten nykyihmiset vieroksuvat tätä vanhaa tyyliä koristella himmelit. Entisaikaan himmeli uusittiin aina joka jouluksi, kun taas nykyisin himmelit pakataan huolella ja käsitellään varoen, jotta ne säilyisivät aina vuodesta toiseen tuomaan iloa jouluun. Himmeliä ei ole kuitenkaan periaatteessa sidottu mihinkään vuodenaikaan , joten sitä voi pitää esillä milloin tahansa, ikään kuin huoneen koruna.

RAAKA-AINEET

Paras himmelin raaka-aine on suomalainen rukiinonlki. Olki kannattaa korjata juhannuksen ja heinäkuun lopun välisenä aikana, jolloin korsi on vielä vihreää, mutta paljon kestävämpää kuin normaaliin puintiaikaan korjattu vilja. Oljet on kuivattava sateelta suojaisessa paikassa ja niitä on käänneltävä kuivumisen aikana, jotta oljet vaalenevat tasaisesti kullankeltaisiksi. Materiaalina on myös käytetty ruokoa ja isompia tilataideteoshimmeleitä on rakennettu mm. pajusta, havuista ja tyhjistä juomatölkeistä. Kuivia olkia liotetaan pari tuntia lämpimässä vedessä,

jotta ne ovat helpommat puhdistaa ja leikata. Oljet puhdistetaan poistamalla lehtitupet ja nivelkohdat. Pehmeä olki leikataan terävillä saksilla. Tärkeää on, että himmeliin valittavat oljet ovat samanpaksuisia ja leikattu saman pituisiksi parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Lankana kannattaa käyttää paksua ompelulankaa. Langan saa pujotettua oljen läpi käyttämällä neulaa tai ohuempaa olkea apuna tai varovasti imaisemalla. Solmukohdat pyritään saamaan oljen sisälle, jottei ikäviä langanpäitä näkyisi valmiissa himmelissä.

VALMISTUS

Himmelin valmistus vaatii tekijältään geometristä hahmottamiskykyä, joten aloittelijan on syytä valita yksinkertainen ja helppo malli. Yksinkertaisin himmeli koostuu yhdestä isosta peruskuviosta ja kuudesta pienestä kuviosta. Pienet kuviot roikkuvat ison jokaisesta kulmasta, jolloin yksi on ison kuvion sisällä. Tällä sivulla keskitytään juuri tälläisen yksinkertaisen mallin rakentamiseen. Peruskuvion teosta on kaksi työtapaa, joista molemmista on sekä piiros-ohjeet että flash-animaatiot. Tapa 1 Pujota kolme olkea lankaan ja solmi ne kolmioksi(A). Lisää kaksi olkea ja solmi ne kolmion kulmaan(B). Jatka samalla tavalla lisäten vielä kolme "kolmiota", jolloin muodostuu kuvan osoittama olkiketju. Lisää vielä yksi olki, jonka jälkeen solmit sen kiinni aloituskulmaan(A). Pujota lanka oljen sisällä kulmaan C ja solmi se kulman D kanssa. flash-animaatio Tapa 2 Pujota neljä olkea lankaan ja solmi ne neliöksi. Lisää kaksi olkea ja solmi ne kulmaan B. Lisää samalla tavalla kaksi olkea ja solmi ne aloituskulmaan A. Pujota lanka olkea pitkin kulmaan C. Lisää olki ja solmi se kulmaan D. Jatka samalla tavalla kuution ympäri. flash-animaatio

Perushimmeliä varten tarvitset kuusi pientä kuviota ja yhden ison kuvion. Ripusta joka kulmaan yksi kuvio. Halutessasi voit laittaa muutaman sentin pituisen oljenpätkän ison ja pienten kuvioiden väliin. Lähteet: Oskari Kiiski Olkityöt/ Eevi Linde´n ja Tuulikki Talvitie Himmeli/Seinäjoen kalevalaiset naiset ry

Räätälöity ratkaisu, Seppo Jokinen

Seppo Jokinen - Räätälöity ratkaisu

Karisto 2010, 301 s.

Kirjailijan nimi on Seppo Jokinen, sankarin nimi on Sakari Koskinen ja tapahtumaympäristö on Tampere. Voiko enää varmempaa suomalaista, härmäläistä pohjaa dekkarille toivoa?

Jokisen toistakymmentä komisario Koskinen -rikosromaania ovat saaneet vankan lukijakunnan. Niistä on muokattu huippusuosittu näytelmä tamperelaiseen teatteriin, ja kaupunki on avannut Koskisen raitiksi nimetyn reitin ihailijoitten kulkea, samaan tapaan kuin Helsingissä voi katsella komisario Palmun tutkimusten tapahtumapaikkoja.

Miksi kertomukset komisario Koskisesta ovat niin suosittuja? Ne täyttävät hyvin muutaman kotimaisen rikos- ja jännityskertomuksen perusvaatimuksen: Ne voisivat olla totta. Niiden uhrit ja rikosten tekijät ovat tavallisia suomalaisia ihmisiä.

Rikostutkijat ovat aitoja suomalaisia poliiseja, joilla on tavallisten kansalaisten ominaisuudet, vahvuudet ja ongelmat. Tapahtumat sijoittuvat lukijoille tuttuun ympäristöön. Kertomusten henkilöt puhuvat samaa kieltä kuin lukijat.

Eikä uusi komisario Koskinen-romaani koskaan poikkea liikaa edellisistä. On siis aina turvallista aloittaa lukeminen.

Räätälöity ratkaisu käsittelee kahta pääteemaa. Toinen on kahden suunnittelufirman pyörittäjän hyvin menestyneen yrityksen suurisuuntainen huijausyritys, johon nämä liikemiehet uskovat saaneensa Tampereen kaupungin virkamiehet mukaan. Tampereen tulevaisuus ratkaistaisiin rakentamalla vallankumouksellinen ilmarata yli kaupungin.

Tämä loistoidean valmistelussa on hiukan matkusteltu tutustumassa maailmalla tehtyihin ratkaisuihin. Taas pitäisi lähteä, mutta jostakin on vuotanut tietoja medialle.

Toinen aihe on joutilaitten nuorten miesten vanhuksiin kohdistama kyttäys ja pankkikorttien anastaminen heiltä. Joitakin tilejä on tyhjennetty urkitun tunnusluvun avulla. Yksi nuori löydetään surmattuna keskustasta radan varrelta. Miksi hänet on tapettu? Kuka sen on tehnyt?

Koskinen tulee töihin sairaslomalta. Kun diagnoosi on ollut masennus, hän arastelee organisaatiossa ehkä tunnettavaa epäluuloa.

Jokinen kuvaa taitavasti Koskisen tuntemuksia perinteisesti testosteronipitoisessa yhteisössä, jossa onneksi on myös naispuolisia työkumppaneita. Hän käyttää paljon vuoropuhelua, joka tuntuu aidolta manselaispoliisien keskustelulta.

Konsulttien kuvaus on viritetty sellaiselle tasolle, että sen toivoisi olevan liioittelua. Mutta mistä sen tietää, mitä kaikkea budjettiarkkujen päällä istuville virkamiehille syötetään niin pitkään kun suut aukeavat.

Seppo Jokisen uusin romaani on vankkaa ammattimiehen työtä. Se tutkii tärkeitä kysymyksiä uskottavalla ja luotettavalla tavalla, ja kertoo kaiken rikkaalla, konstailemattomalla arkikielellä.

Jätkän kynttilät ja ternimaitoa

Tähän aikaan vuodesta on kiva poltella jätkänkynttilöitä, niistä loimuaa lämmin liekki ja havupuu räiskyy tunnelmallisesti.

Sunnutai on hämärtymässä iltaan, ulkona on 12astetta pakkasta ja lunta noin 29 senttiä, siis oikea talvipäivä. Keskipäivällä jopa aurinkokin pilkisteli pilven reunan takaa.

Muutama punatulkkukin koristi pihapensaita hetken aikaa kun käväisivät "sunnuntai päivän lounaallaan":).

Sain vastaanottaa muutaman litran ternimaitoa ja nyt on herkuteltu uunijuustolla, kanelin ja sokerin saattelemina. Olen tarjonnut tätä vanhanajan herkkua myöskin naapurin rouvalle joka piipahti iltakylässä sekä sukulaispariskunnalle kun poikkesivat tervehtimässä meitä, mennessään tyttärensä perheen vieraiksi viikonlopun viettoon. En ole lainkaan varma pitivätkö he meidän herkusta. Eipä sillä väliä pitivät tai eivät! Itselleni ternimaidosta tehty uunijuusto on äärettömän hyvää ja tuo taas mieleen lapsuuden ajan herkut. Tänä iltana paistan vielä lettuja, taikinasta joka on tehty ternimaitoon.

Ternimaito on ravintorikas maitotuote , onhan se vastasyntyneen vasikan ensimmäinen energiapaukku ja antaa vauhtia rivakkaan kasvuun ja kehitykseen.

Hyvin on mennyt toiveeni "jakeluun" krääsättömästä joulunvietosta! Tänä vuonna ei ostella lahjoja vaan ollaan yhdessä ja nautitaan jouluherkuista joihin satsataan sekä tietysti toistemme seurasta. Odotan jo kovasti aikaa jolloin voimme oleilla jouten ja jutella niitä näitä, kuunnellen hyvää musiikkia ja varmasti lauletaankin onhan meissä kaunisäänisiä ja taitavia laulajiakin. Itse kyllä mieluimmin vain kuuntelen kun toiset laulavat.

Itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivänä muistoistani pulpahtaa mieleeni aina Niilo-isä. Hän vietti sodassa 5 vuotta, elämänsä parhaasta ajasta, Toimien etulinjoilla lääkintämiehenä. Miten hän kesti kaiken ja palasi perheensä pariin terveenä miehenä. Kunnioitan ja kiitän isiämme, kotimaamme itsenäisyydestä, sytyttäen kynttilät heidän muistoilleen.
Isäni oli näppärä käsistään ja niimpä hän teki monenmoisia koriste-esineitä puusta, työvälineenän vain terävä puukko. Nämä esineet on tehty sotatantereilla lääkintätehtävien luppoaikoina. Ehkä mieluisa harrastus piti miehen "kasassa" ja voimat riittivät jopa auttamaan rintamaveljiään.
Tämä kirjan mallinen rasia on tehty Syvärillä12.2.1944
Ruusurasia on vuollettu myöskin Syvärillä 1943.
Kirja on hiukan kulunut , se on ollut ompelurasiana äidilläni aikoinaan ja jäänyt jotenkin epähuomiossa varastoon vinttikomeroon joten siitä ovat saranat irronneet (ruostuneet) ja kannessa on pinta hiukan vioittunut.

Ruusurasiasta ovat muuttojen yhteydessä ruusun malliset nupit kannesta ja jalkoinakin olleet ruusut irronneet ja hävinneet. Harmi, kukapa osaisi tehdä uusia tilalle?

Olenkin aikonut "entisöidä" molemmat ja säilyttää niitä muistoina jälkikasvulle.

Askartelua adventtisunnuntaina

Askartelin joulukortit ihan itse, lankakeriä loytyi ihan sopivasti punaista ja vihreää. Korttipohjat ja kirjekuoret hankin Tiimarista. Vihreälle korttipohjalle punaisela villalangalla ja punaiselle korttipohjalle vihreällä langalla. Liimana käytin Erikeepperiä kun sitä oli ennestään ja hammastikkujakin löytyi keitiön kaapista. Koerteistani huokui lämpö, olin onnistunut!
Viikolla harjoittelin ovikranssien tekoa ammattihenkilön ohjauksessa kun siihen oli oiva mahdollisuus. Se oli kivaa!
Materiaalit olin hankkinut jo ennen lumen tuloa omasta pihasta ja sukulaisen metsästä. Tuijan oksatupsuista sain ihan kivan näköisen kranssin, ei nyt ihan symmetristä ja tasaista mutta itse tehty se riittää meidän oville.
Kesällä kerätyt kävyt näyttävät oikein sööteiltä, ei olisi uskonutkaan. Tulevana syyskesänä kerään kranssi-materiaaleja luonnosta enemmänkin nyt kun sain "jutun ideasta" kiinni.

Adventtiaamuuni sisältyi jälleen "luontokirkko" puhtaassa talvisessa metsässä. Lumihiutaleita leijaili hiljalleen taivaalta ja oli vielä sinertävän hämärää, hiljaisuutta, rauhaa...

Kyttä- hauvelikin nuuski pupujen jälkiä rauhalliseen tahtiin, tuntui että oli "sunnuntaivaihde" päällä, vaikkakin yleensä vauhtia riittää liiaksikin , taluttajan kuntoon nähden. Kirkonkellojen sointi kuului kylältä! Tunnelma oli aidosti taivaallinen! Mieli oli seesteinen ja kiitollinen olotila päällimmäisenä, voiko kirkollisempaa hetkeä ollakaan!

Polvikivut historiaa

Nivelrusto kuluu asteittain iän myötä ja monet kokevat, ettei kehon joustavuus ja liikkuvuus ole nuoruuden päivien luokkaa. MediLenk koostuu ainesosista, joita perinteisesti on käytetty lisäämään liikkuvuutta muuten terveissä nivelissä. MediLenk sisältää rustokudoksen luonnollisia rakennusaineita, joten sinulla on mahdollisuus ylläpitää hyvinvoivat nivelet vielä vanhemmallakin iällä.

RUSTOTIIVISTE SYVÄN VEDEN KALOISTA

- vahvistaa ja uudistaa nivelten rustokudosta

KOLLAGEENI
- kudosten ja ruston joustavuudelle

KONDROIITTISULFAATTI
- tärkeä merkitys kehoa ”voitelevien” nesteiden tuotannossa

INKIVÄÄRI
- lämmittää ja hoivaa kipeitä niveliä

Olen nyt käyttänyt MediLenk-kapseleita kolmatta kuukautta ja polveni ovat kunnossa. En tunne enään kipua noustessani portaita tai pitemmän kävelylenkin loppuvaiheessa. Kapselit eivät vaikuta heti mutta jonkin ajan kuluttua niiden vaikutus alkaa tuntua.

Tätä tuotetta mainostaa Pirkko Mannola ja toista vastaavaa Aira Samulin, molemmat "kepeäjalkaisia" ikinuoria. Sellainen haluan olla itsekin vielä parikymmentä vuotta :)

Liikunta on kuin huume, siihen jää koukkuun ja sen tunnustankin. Joka päivä on pakottava tarve lähteä parikin kertaa kunnon lenkeille. Tosin Kyttä-koirakin kannustaa liikuntaharrastustani.

No niin ! Karvainen ystäväni tuli vierelleni iloisen ja samalla anova ilme silmissään, eikun ulos ja lenkille iloisesti hännät heiluen! :)

Rati rilli ralla, tuli talvihalla ♪♫•*¨*•.¸¸❤¸¸.•*¨*•♫♪

Mahtava talvisää ja ollaan vasta marraskuussa. Aamulla oli -17 pakkasta ja melkein tyyntä, aurinkokaan ei ollut vielä noussut kun olimme Kyttä-koiran kanssa joka aamuisella lenkillämme. Kuinka ollakaan... koko matkan soi päässäni vanha talvinen laulu "Rati riti ralla....

Lumi narskui askelissa "vanhanaikaisesti", muutama ihminen oli uskaltanut ulos ja lenkille.

Puut olivat huurteessa, kaunista talvimaisemaa joka puolella, melkein hiljaisuus... muutama auto pörisi rikkoen tunnelmaa, se oli varttia vaille retriitti.

Luonto on kirkkomme; muistan mummonikin usein lausahtaneen. Matilda-mummoni ihasteli ikkunan ääressä ihan viimeisiin elinvuosiinsa asti uuden lumen tuloa ja valkoista luontoa. Nyt huomasin kun nuorin lastenlapseni ihailee lumista maisemaa ihan samalla lailla. Selvästi hän nauttii ympäristön vaihdoksesta kerrostalosta rivitaloon.

Tunnen kiitollisuutta oman ja läheisteni terveydestä, nyt on kaikki hyvin, ei tarvitse ketään saatella vastaanotoille eikä hoitoihin. Kuukauden sisällä on tilanne muuttunut hyväksi.

Silloin kun kaikki on kunnossa pitää sitä itsestään selviönä eikä voi kuvitellakaan että meille voisi tulla joku sairaus. Näin läheisten sairauksien myötä on oppinut arvostamaan jokaista tervettä päivää jonka saamme täällä elämässä yhdessä elellä.

Morsiuskesä

Enni Mustonen

---

Kuvaus:

Suomen suvi on kukkeimmillaan, kun maajusseille emäntäehdokkaita etsivän tv-sarjan kovaonniset kuvaukset saavat uuden suunnan ja kuvaajaa tuuraamaan pyydetään Suvelan Lauraa.

Navetanvinttien sijaan Laura on viime vuodet kolunnut maailman kriisipisteitä tähtitoimittaja Jarkko Saaren kuvaajaparina. Viimesyksyisellä Bagdadin keikalla Jarkko menehtyi autopommi-iskussa, ja myös vakavasti loukkaantunut Laura on siitä lähtien ollut toipumislomalla.

Sitten soittaa Kikka, Jarkon entinen aviovaimo, joka on lopultakin päässyt ohjaamaan omaa tosi-tv-sarjaansa: "Laura hei, sä sait Jarkon enkä mä nostanut meteliä. Sä olet tän mulle velkaa." Hädässä ystävä tunnetaan, niin myös rakkaat viholliset.

• 
  
• Jatkan Enni Mustosen kirjojen lukemista, jotenkin ne vaan kiehtovat.

Maalaiselämä on ehkä se jokin!

Sodan jälkeinen elämä on toinen seikka joka viehättää ja kiinnostaa isosti.

Lukeminenhan on ihan kivaa kun ulkosallakin on - 15 astetta pakkasta.

Adventtikynttilät syttyivät

Ikkunoillani tuikkivat taas tänäkin jouluna sähkökynttilät vaikkakin päätän joka vuosi että olen muka kyllästynyt niihin. On ne ihan kauniit, pimeään vuodenaikaan.
Sytytin ensimmäisen adventtikynttilän. Kuuntelin ja katselin tv:stä myöskin jumalanalveluksen mutta pettyneenä totesin ettei Hoosiannaa laulettu lainkaan niin juhlavasti kuin muistan lapsuudessani laulettavan.
Kirpakat pakkaset ovat jäädyttäneet nopeasti jäälyhdyt. Karamelliväreillä saa värivaihtelua.

Pakkasmittari näyttää -17 astetta lunat on yli 10 cm ja aurinko paistaa, voiko enään kauniinpaa talvisäätä toivoakaan.
Meillä on ihan älytön mieliteko poltella jätkänkynttilöitä, niitä on joka vuosi tehty "saunaklapitalkoitten" yhteydessä, sukulaismiehen metsästä.

Lyhtykynttilöitä poltamme jokapäivä heti kun iltapäivällä alkaa hämärtää sytytän rappukaiteella olevaan lyhtyyn kynttilän.

On taas tänäkin aamupäivänä ollut mukavaa seurata lintulaudan elämää. Pihalla käy vilkas liikenne; komeat punatulkutkin ovat pistäytyneet aterioimaan viherpeippojen ja tiaisten kanssa. Pikkuvarpusia on runsaasti mutta vain 1 fasaani-uros ja useampikin mustarastas. Kaikki tirpat sulassa sovussa, kolmella ruokintalaudalla ja talipallotelineellä. Ei ole pienintäkään tarvetta valatakunnan sovittelijalle.

Etukansi

• 
• 
• 
• 
• 

Lapinvuokko

Enni Mustonen (Kovakantinen)

Uudessa kiehtovassa, historiallisessa sarjassa seurataan pohjoisen ihmisten vaiheita kolmen sukupolven ajanRovaniemeläinen Annikki Hallavaara on arvostetun metsänhoitajaperheen ainoa tytär. Hän painaa valkolakin päähänsä keväällä 1939, mutta huoleton ylioppilaskesä päättyy pian sodan kurimukseen.Annikin valkolakki vaihtuu morsiushuntuun ja vähän myöhemmin jo suruharsoon. Jatkosodan alkaessa saksalaiset saapuvat Rovaniemelle, ja kielitaitoinen nuori nainen ajautuu 20. vuoristoarmeijan esikuntaan sihteerin ja tulkin tehtäviin - kohtalokkain seurauksin. Kun hänen esimiehensä majuri Heinrich Salzmayer komennetaan elokuussa 1944 Berliiniin, odottaa rakastunut Annikki tämän lasta.

AIDA

Marja Leena Virtanen - Aida

A A

11.11.2010 00:01

TEPPO KULMALA

MARJA LEENA VIRTANEN

Aida

Tammi 2010, 264 s.
Loimaalainen esikoiskirjailija Marja Leena Virtanen on laatinut repliikkejä suosivan tasaisen perheromaanin. Motiivit liikkuvat nykytyypillisessä arjessa, haaleasti ja sujuvasti.

Polttopisteessä on keski-ikäinen Irene, jolla riittää huolehdittavaa moneen suuntaan. Kirjan nimihenkilö, Irenen lapsenlapsi, syntyy keskosena ja hänen vaikeahko kehitystiensä on kerronnan yksi kaari. Lisäksi kuvataan Irenen rutiinien ja uskottomuuden välimailla seilailevaa suhdetta aviomieheen ja muihin lähi-ihmisiin.

Tilanteet seuraavat toisiaan kuin perhesarjassa. Työt, harrastukset ja kontaktit menevät sen verran solmuun, että polveilua on tarpeeksi, vaikka juonen ainekset huutavat enemmän jännitettä.

Irenen ongelmiin kuuluvat Aida-tytön, tämän vanhempien ja oman avioliiton ohessa sairas ja kiukuttelevaksi lapseksi heittäytyvä vanha äiti ja toisaalla lesbosuhteessa elävä toinen tytär.

Kerronta etenee monin pienin tapahtumasäröin eikä kovin kiinnostavasti. Varsinkin ikääntymiseen liittyvien tunneprosessien kuvauksena romaani silti tuntuu eletyltä ja todenmakuiselta. Vuorovaikutustilanteissa on tyypillistä, että juuri perhehuolet tekevät perhettä läheiseksi.

Joulukaktus kukkii

Joukaktus innostui kukkimaan vaikka jouluun on vielä toista kuukautta.
Kaunis vanhanajan kukka.
Muistan lapsuusajoilta isot kaktukset salin ikkunalla ja aina ne kukkivat justiinsa joulun aikaan. Eipä niitä silloin viety ulos eikä sen kummemmin hoidettu. Kiitollinen ja palkitseva kukka kasvattajalleen.

Viherpeippoja ja metsäretriittiä

Aloitin päiväni koiran kanssa lenkkeillen rauhallisesti lumisessa metsässä. Aivan kuin olisi ollut retriitissä, hämyinen aamu, hiljaista, hiutaleet leijailivat hiljalleen, mieleni oli seesteinen, ihana talviaamu.

Mistä noita viherpeippoja riittää ?

Hurjan suuri lauma pöllähti lintulaudoille syömään, punatulkkujen ja pikkuvarpusten kanssa. Päiväkaffeeta juodessa oli kiva seurata niiden puuhasteluja.

Pitkästä aikaa sain viettää päivän kotosalla ja nauttia talven tulosta. Meilläpäin satoi aamupäivän aikana lunta ihan 7 cm. Eilen vasta laitoin pienimmille omenapuun taimille verkot suojaamaan jänösiltä. Laitoin myöskin alppiruusulle kepit maahan valmiiksi, keväällä laitettavalle suojakankaalle, ettei aurinko paahda liikaa, siinä kun on ennätysmäärä nuppuja. Asettelin atsaleallekin verkon suojaksi, varmuuden vuoksi kun siinä on niin mehukkaan näköiset nuput, kelpais varmaan pupuillekin!

Nautin suuresti kotosalla oleilusta ilman suorituspaineita ja paremmuuskilpailuja... saa olla vaan...sukkapuikot kilisee ja taustalla soi radio hiljaisesti... nautin... tuntuu kuin energiaa virtaisi jostakin sieluuni ja samalla olo on seesteinen.

Olotilani ansiosta pyhitän iltani välittäen kaukoreikiä.

Isänpäivänä

Sytyttelin kynttilät isäni, isoisäni, vaarin ja appiukon muistoksi. Tänään olen muistellut heitä kaikkia lämmöllä. Isoisäni, Aku-pappa oli elämäni tulipilari nuoruusvuosinani ja oma isäni tuntui taas ikään kuin "työkaverina", koska paljon tehtiin yhdessä maatilan töitä. Vaari, isänisä jäi etäisemmäksi, häntä en tullut tuntemaan lainkaa koska tapailimme hyvin vähän. Appiukkoni oli vähän pelottava , pienessä hiprakassa joskus hauskakin, mutta olisiko ehkä ammatti hänestä tehnyt tiukan ihmisen, onneksi oli välimatkaa ettei nähty liian usein.

Aku-papalta olen saanut tärkeimmät elämän ohjeet ja mallit, ehkä olen perinnyt hiukkasen hänen luonnettaankin, kuka tietää. Ihan pienestä tytön tylleröstä olen käynyt papan kanssa verkoilla ja pidellyt sähkövaloa kun pappa teki autoon remonttia, hänellä kun oli jo 40-luvun alussa oma auto, siinä hommassa olen saanut ekan ja ainoan sähköiskunkin elämässäni. Hassua miten nuo nyt pulpahtivat mieleeni.

Muistellan tänään, ISÄNPÄIVÄNÄ kaikkia rakkaita isähahmoja ja heidän muistoaan lämmöllä!

Talipallot talitinteille

Pikkuvarpuset ovat mieltyneet talipalloihin, oravatkin käväisivät kokeilemassa taitojaan käydä palloilla mutta eivätpä päässeetkään kun olin laittanut kanaverkosta suojaukset t.pallotelineen ympärille, näin eivät myöskään harakat varasta pallosia.... halpa ja helppo konsti...

Tänään satoi pari milliä lunta ja maa tuli valkoiseksi, valoisampaa, tuli ihan jouluinen tunnelma.

Eilen Pyhäinpäivänä käväisimme haudoilla, olimme vieneet perjantai-iltana jo kynttilälyhdyn ja ison kynntilän haudalle. Kylläpä oli paljon väkeä liikkeellä, jotkut laittoivat nyt vasta havut ja kanervat haudoilleen. Kävimme haurtausmaan taustalla olevassa metsikössä hakemassa jäkälää ja sammalta, niin ja tietysti puolukan varpuja , aikomuksemme on tehdä ovikranssej. Täytyy vielä etsiä mustikan varpuja kranssin pohjamateriaaliksi, nehän ovat vihreitä, käpyjä on kerätty omasta pihasta. Pidetään pienet talkoot keittiön pöydällä, siis lämpimässä, ulkosalla moinen homma on liian koleaa käsille kun ei voi pitää suojakäsineitä niiden kömpelyyden vuoksi.

Viikonloppu on kulunut Pirjo Rissasen ja Netta Mustosen kirjojen parissa, välillä ulkoillen koirien kanssa. Kyllä on hyväksi välillä pitää laiskoja päiviä, pihahommat kun vaikuttavat selkä- ja käsilihaksiin tehden niihin kipuja jotka herättelevät öisin. Täytyy eläkeläisenkin suoda itselleen palautumispäiviä....

Orgideat kukkivat vieläkin

Itse hoitamani orgideat kukkivat ja kasvattavat uusia kukkavanoja vaikka päivät ovat lyhentyneet ja valonsaanti vähentynyt . Minulla on keittiön ikkunalla ainoastaan orgideoita koska ikkuna on itään. He pitävät siitä.

Haravoin taas tänään muutaman tunnin ja sain melkein kaikki puskien alustat puhtaiksi. Huomenna vielä vähän tanssia haravan kanssa niin se se homma tältä syksyltä ohi. Komposti on kasvanut puutarhajätteistä ihan hurjan isoksi. Se ei varmaankaan jäädy tulevana talvena lainkaan kun se suuruutensa vuoksi pysyy lämpimänä ja multa "kypsyy" , ravinnoksi kukkapenkeilleni.

Oli mahtavaa saada kalastavalta ystävältä tuoreet siiat Sääksistä. Osa tietysti suolattiin ja suurin osa savustettiin. Kylläpä maistuivat makoisilta, suoraan savustuslaatikosta syötynä.

Ei ole Sääksin siian voittanutta!

Roskat luontoonko? Äly hoi, ymmärrys älä jätä!

Ihmettelin Pinnintien varteen heitettyjen jätteiden määrää. Melkein meni päivälenkki pilalle. Muutamilla ihmisillä on törkeää välinpitämyyttä ympäristöään kohtaan ja tyhmyyttä heittää toisten maille puutarhajätteitään. Kantoja, oksia, omenia, lehtiä ynm osa hyvää kompostoitavaakin jätettä paljon.
Omenia voisi viedä luvan kanssa metsästystä harrastavien maille, eläinten ruokintapaikoille.
Ja kaiken huipuksi hylätty auto, aivan entisen luontopolun varrella, alue oli ennen ainakin luonnonsuojelualuetta.
Eikä tarvinnut kulkea kuin vähän matkaa tuli tämä korea pakastinarkkukin vastaan. Olikohan jollakin marjastajille uusi idea säilöä marjoja ?

Kylläpä meitä on monenmoisia ihmisiä ja kuitenkin puutarhajätteiden kompostointi on hirmu helppoa ja tuloksena saadaan hyvää ravintorikasta multaa kukkapenkeillemme ja kasvimaillemme, eipä luulisi olevan tarvetta roskata luontoa. Kodinkoneet saa viedä maksutta kaatopaikalle, ei siinäkään ole hituistakaan järkeä heittää niitä Pinnintien varteen.

ÄLY HOI , YMMÄRRYS ÄLÄ JÄTÄ!

Fasaani, pikkutikka, heinäsorsat

Syksyn saavuttua palailevat heinäsorsatkin lammelle, lähdepohjainen lätäkkö kun pysyy sulana melkein täysin koko talven, ihme etteivät ihmiset syötä niitä, siis uskovat kehoitustaulun viestit.
Tikka se jaksaa koputella lähitolpassa, ei pidä edes vapaa päiviä....
Jätin ruusukvinttenin hedelmät fasaaneille syysruuaksi.
Fasaanit ovat ihan komeita lintuja katsella mutta en välitä niistä kevätkylvöjen aikaan kun ne popsivat esim. herneet mullasta ja kaapivat koko hernemaan niin ettei satoa saada lainkaan.

Tykkään myöskin siitä että ne syövät talvisin tinttien pudottelemat jyvät maasta, näin kaikki vilja tulee syötyä tarkemmin.

Linturuokinta on lähtenyt mukavasti käyntiin, laudalla käyvät tiaisten liasäksi pikkuvarpuset, viherpeipot, punatulkut ja muutama keltasirkkukin on käväissyt. Annan niille kauraa, heinänsiementä ja auringonkukansiemeniä, talipallot asennan myöhemmin tarjolle.

Rentouttavaa hommaa katsella lintujen puuhailuja aamukahvia juodessaan, siihen on nyt mahdollisuus niin nautin siitä.

Muutenkin tämä"valekotisairaanhoitaja" virka on hidastanut elämän menoa mukavasti. Onpa ollut pakotettu pysähtymään ja tajuamaan mikä elämässä on tärkeintä. Turhat hössötykset ja kaahoilut ovat jääneet pois päiväohjelmasta. Olen aina osanut nauttia hiljaisuudesta mutta en muistanut kuinka tehokasa akkujen latausta se onkaan. Toivottavasti tästä tulee elämäntapakin.