Sadepäivänä, keväisenä sunnuntaina

Tänään sataa vettä, lumet ovat sulaneet, lämpömittarissa +5 astetta. Maa on vielä jäässä ja sipulikukat vasta pienellä tapilla, kevään tulo pahasti myöhässä, vai onko, johtuuko tunne vaan kärsimättömyydestä.

Talventähden kukat aukeamassa, niitä on ilmestynyt viime vuodesta muutama yksilö lisää.

Teen päivittäin piha kierroksen, koska on erittäin mielenkiintoista seurata kevään heräämistä ja kun huomaa uusia kukan alkuja ilmestyneen maan pinnalle, uskoo kevään saapuneen.

Kuukausia on kulunut edellisestä postauksesta ja paljon on tapahtunut, suruja ja iloja, sitähän elämä on. Päivä kerrallaan mennään, on ehkä kulunut traasi, mutta niin totta. Kun on menettänyt ainoan poikansa, on "vitsit vähissä", eikä voimia riitä kun välttämättömien asioiden hoitoon. Mutta elämä jatkuu. Jostakin ne voimavarat vaan saa, tarpeen mukaan ja aina ajallaan. Onneksi ympärillä on läheisiä, joihin turvata ja toivon mukaan myöskin olla muiden tukena.

Olen odottanu aikaa että pääsen mielipuuhaani, puutarhan hoitoon ja yleensä pihahommiin.

Uutena harrastuksena on äänikirjojen kuunteleminen, se sopii hyvin käsitöiden taustalle ja aika tulee tehokäyttöön, huvi ja hyöty yhtä aikaa. 

En kuitenkaa aio kuunnella kirjoja pihatöissä enkä koiralenkeillä koska haluan kuulla luonnon ja ympäristön äänet, enkä tarvitse muuta viihdettä.

En ole aikoihin saanut nauttia "politiikkaviihteestä" niin paljon kun nyt, istuvan hallituksen aikana. Täytyy todeta ettei päätöksiä tehdä nykyään lainkaa järjen kanssa, vaan suuri vallanhimo mielessä. "Minä, minä ja meille kaikki". Näin ei hyvä seuraa. 

Eduskuntasalissa ministerit eivät hallitse ilmeitään ja eleitään, kiihtyvät päät punaisina ja hammasta purren. Koko sali, kaikki kansanedustajat meluavat, huutavat puheenvuorojen väliin ja päälle, yleinen järjestys on historiaa. Johtuneeko puhemiesten kyvyttömyydestä?

Vasta nyt huomaa miten fiksusti edellinen hallitus ja kansanedustajat toimivat aikanaan.

Äänikirjan juoni kehittyy niin jännittävään kohtaan että jatkan postausta toisen kerran. 

Heippa ja hyvää sunnuntai-iltapäivää 

Talvinen maaliskuu

Helmikuussa tuli 77 vuotta täyteen. Synttärit ovat aina mukava piristys arjen keskellä, on ihanaa saada kukkia ja juoda kakkukaffeet läheisten kanssa. 
Ikä on vaan numeropari, en tunne olevani noin VANHA ??????!!!!!!

Tämän mummon puikot ovat suihkineet TV:eetä katselle ja tulosta on tullut, osa tekeleistä ovat saaneet "jalat sisälleen" välittömästi, osa jää seuraavan talven lämmikkeiksi.

Nyt rusakot keksivät pihan ainoan koristepuun joka jäi ilman suojia ja popsivat hampaat ristissä makoisaa kuorta suihinsa. Taisi niilläkin olla jonkinlaiset "kevätjuhlat", koko piha oli trampattu, jäljet näkyivät hyvin kun lunta oli taas satanut illan ja yön aikana.
Laitoin oitis Nekon Puutarhavahaa vaurion peitteeksi ja virittelin verkot puun suojaksi.

Talviviikkojen toistuva puuha on lämpökompostorin hoito. Tein taas talvityhjennyksen, eli poistin massa pari saavillista, puuliiteriin odottelemaan puutarhakompostin sulamista, missä massa saa jatkaa muhimistaan. 

Kompostorin lämpötila nousee hitaasti, johtuen kai yollisistä melko kovista pakkasista. Biolanin uusi Tehokuivike kyllä on pitänyt massan tasakosteana ja pitänyt lämmön paremmin, ei ole ollut lainkaan jäätymisvaaraa, lieneekö lisätyn biohiilen ansiota.

Vielä on saanut hyötyliikunnaksi tehdä lumitöitä riittämiin. Tänäänkin oli satanut noin 5 senttiä pakkaslunta ja toissapäivänä melkein 10 senttiä. Pakkasta oli viime yönä -9 astetta.

Tänään puhdistin myöskin linnunpöntöt, se kävi kätevästi hankikannolla tepastellen , eikä tarvinnut puuhun kiivetä, ylettyi homman tekemään ihan omilta jaloilta.

Seuraava hankinta onkin uusia pönttöjä, kaikki vetelevät viimeisiään, osaa olen korjaillut jo rautalangoilla, että pysyvät kasassa. Hyvin ovat vielä tirpoille asunnot kelvanneet , kaikissa oli ollut kesäasukkaita.

Aamuisella koiralenkilläni tapasin kaksikin ripeää eläkeläistä lunta kolaamassa omalla pihatiellään. Totesimme yksissämielin miten onnekkaita olemmekaan kun voimamme vielä riittävät kaikkiin omakotitalon puuhiin, On mahtavaa tehdä pihatyöt "IHAN ITTE" 💪😍

Villapaita valmistui!

Pari viikkoa sitten valmiiksi saamani villapaita oli saajalleen niin mieleinen, että hän pyysi kutomaan toisenkin paidan ja aivan samalaisen kun yllänsä oleva; siis lämmin, väljä, ei kutita jne. 
Tein paidan Novitan Aava-langasta ja päätin hakea Hyvinkään liikkeestä kyseistä lankaa toiseenkin neuleeseen, mutta kuinkas kävikään, se oli loppuun myyty. Siis kotiin , tietsikka auki ja googlaamaan. Lankaa löytyi pohjanmaalta, Lankatalo Tapion kaupasta. http://www.lankatalo.net/  Tilaus ja laskun maksu onnistuivat helposti ja langat lähtivät postin kyydissä oman kylän postinasiamiehelle noudettavaksi.

Torstaina noudin langat postista ja saman päivän iltana neule oli hyvässä alussa....

edeten reipasta vauhtia...

sunnuntaina olivat kaikki osat neilottu....

maanantaina ranglansaumojen ompelua ja kauluksen neulontaa....

Villapaita 2. on valmis ja aikaa työhön kului vain  kokonaista 4 päivää.

Työ sujui nopsasti kun tein sitä pyöröpuikoilla ja ranglanmallisena. Neuleiden saumat eivät ole osaamiseni parhaita puolia. Niistä tulee aina tosi ruman näköisiä, vaikka kuinka olen harjoitellut, ne eivät vaan onnistu, on pakko luovuttaa ja tehdä villapaidat helpoimmilla työskentelytavoilla.

Pääasiahan on että neuletyöni kelpaa nuorelle, toimien lämmittäjänä talven pakkasilla ja oIlen miellyttävä kantajalleen. Onneksi Suvi ei tuijota pieniä "virheitä" joita huolimattomuuteni tuottaa, enhän ole mikää oikea käsityöihminen, vaan vale-sellainen ja teen kaikenlaista käsilläni yksinomaan omaksi ilokseni. Tosin kaikki tekemäni tuotteet ovat aina lähteneet tarpeeseen, lämmittäen milloin kenenkin jalkoja, käsiä, kauloja ja päänuppeja.

En ole vieläkään oppinut katselemaan televisiota ilman käsityötä, minulla pitää olla aina käsilläkin jotakin tekemistä kun yläpää seuraa toosasta tulevaa ohjelmaa. 
Kuinkas kävikään sopivasti kun Elisaviihde kaupusteli tuotteitaan ja ymseänä asiakkaana tyrmäsin innokkaan kaupustelian tykkänään. Lopuksi "poika" lausahti että kai sinulle kelpaa sentään kuukauden maksuton Aitio-kanavan käyttö oikeus. No passaihan se ja niin katselin kutoessani kotimaiseia leffoja ihan kyllästymiseen asti. Jäin ihmettelemään kotimaisen elokuvan tasoa, vain muutama oli joten kuten siedettävän nautinnollinen mutta valtaosa ala-arvoisia joita en viitsinyt katella loppuun asti. Valitsit kotimaiset  siksi että ei tarvitse tekstiä lukea kun täytyy keskittyä neuleen onnistumiseen vähillä virheillä ja silmukoiden putoamisilla.

Tulipahan istuttua ennätys aika paikallaan, neljän päivän aikana, nyt on aiheellista lisätä päivittäistä liikuntaa. Aloitin jo tänä aamuna hyötyliikunnalla kun puuhastelin pihalla, laittaen, nuorelle rodolle suojaverkon, lukiessani ystävän blogisssa peurojen syöneen alppiruusujen kukkanuppuja. Kylvin myöskin porkkanansiemeniä, luit oikein.... kokeilu mielessä... saa nähdä miten itävät keväällä, sasinkohan varhaispokkanoita ? Istuttelin myöskin  ruukuissa olleita kukkasipuleita kun maa on sulaa, mitähän vielä keksinkään iltapäiväksi puuhasteltavaa ?

Valintoja, vaihtoja, viipyilyä

Talventulo onnistui tänä syksynä yllättämään aikaisella tulollaan viherpeukalot, ainakin itselleni ennusteet talven tulosta jo aiheuttivat pientä vipinää puutarhan viimeisiin puuhasteluihin. 

Ensilumen sataessa maahan, se ikäänkuin vaihtoi koko päivärytmin kerralla seesteisiksi. Vei hiukan aikaa totutteluun, kun ei ollutkaan enään aihetta puuhastella pihalla päivittäin. Vaihteeksi oli mukavaakin istua päivät käsitöitä tehden ja kuunnellen radiota. Sain jopa valmiiksi sadepäivänä aloitetun villapaidan Suville ja muutamat polvipituiset villasukatkin tuli tyttösille neulottua. Hyötyliikuntaa  tuli kuitenkin sopivasti näihinkin päiviin lumikolan kanssa pyörähdellen ja Vili-koiraa lenkittäen-

Viikonlopuksi osoittautui muutama yhteensaattuma menojen suhteen, oli miniän synttärit, Kennelyhdistyksen 40-vuotisjuhlat, entisellä työpaikalla talkoot ja Tapasilta. 

Ei ollut lainkaan vaikeaa tehdä valinta noista vaihtoehdoista, ensimmäisellä sijalla on tietenkin lähipiirin synttärit, joihin sitten suunnattiinkin  porukalla. 

Vaikka olenkin paikallisen kennelyhdistyksen perustajajäsen, niin en tuntenut tarvetta juhlia yhdistyksen 40 vuotista taivalta, koska en ole ollut enää 20 vuoteen toiminnassa mukana, toisekseen moni silloin alkumetreillä mukana olleista tyypeistä on siirtynyt taivaallisille koulutus kentille. Juhlapaikkakaan ei ollut mieleiseni, koska vanha juhlasali olisi ollut pakkassäällä senverran kylmä, että olisi vaatinut villahousut jalkaan ja turkin niskaan, eihän vanha olisi siellä juhlatamineissa tarennut.

Entinen työpaikkakin lähetti kutsun talkoopäivää viettämään ja sen jälkeen olisi ollut mahdollisuus osallistua Tapasiltaan. 
Ajankohta jo ihmetytti sinällään, isänpäivän aatto ja marraskuu talkoo töihin. Perinteisesti on pidetty siivoustalkoot syksyllä tai keväällä, keskittyen pia-alueen siistimiseen, ikkunoiden pesuun, takkapuiden tekoon/pinoamiseen jne. Lunta maassa ja pakkasta ilmassa jo poistaa muutamat talkoopuuhat listalta. Sisäpuuhat eivät meikäläistä olisikaan kiinnostaneet.
Ei edes saunomismahdollisuus innostanut osallistumaan, kun oman pihasaunan löylyille ei löydy vertaista saunaa. 

Viikonlopun menovinkeistä oli tosiaan mieluisin vaihtoehto oman perheenjäsenen synttärit, herkkuinen ja yhdessä olo läheisten kanssa, jota en vaihtaisi vapaaehtoisesti muihin porukoihin nykyään  mistään hinnasta. 

Viikko sitten vietimme Pyhäinpäivää ja nyt Isänpäivää, jolloin ajatuksen viipyilivät paljolti menneiden aikojen ja poisnukkuneiden läheisten elämää muistellen. Sanotaan että aika kultaa muistot, mikä pitää kyllä paikkansa. Mitä enemmän vuosia menetyksistä kuluu, sitä enemmäm muistaa vaan mieluisia muistoja, pienet ikävätkin asiat tippuvat tuolta korvien väliseltä kovalevyltä ja hyvä näin.
Käsitöitä tehden, ajatukset karkaavat usein menneiden aikojen muistoihin ja nostaen muistin sopukoista jo unohduksissa olleita asioita, niissä on viihdyttävä viipyillä. Tuntuu ettei tässä iässä koskaan ole yksin, aina ovat seuralaisina elettyjen aikojen muistot , joihin on hyvä sukeltaa, yksin ollessaan. Kun on saanut elää hyvän ja tapahtuma rikkaan elämän niin on 
kovalevyllinen värikästä matskua josta voi valita mieleisimmät jutut tai itkeä itkemättä jääneet surut ja luopumiset.  Koskaan ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, vaikkakin asuu itsekseen. 

Havuköynnös ja valopuu jouluksi

 En muista koskaan ennen aloittaneeni joulun valmisteluja kotona, marraskuun alussa. Nyt se tapahtui. Hankin valopuun ja asensin sen ihan itse ulos. Sytytän siihen valot tulevana viikonloppuna. Onkohan se liian aikaista ?  Ei ollenkaan...valopuuni on ulkoval, ei jouluvalo.

 Kolmesta Serbiankuusesta keskimmäinen sai ehkä jonkun taudin, kun se taipui yllättäin vaaka-asentoon jo vuosi sitten mutta säästin kaadon tämän vuoden marraskuulle, mielessäni jouluköynnös rappukaiteelle.

 Sen latva taittui tontin ulkopuolelle mutta en huolestunut kun maa-alue on kunnan joutomaata ja tulevaa kevyenliikenteen väylää, sitten joskus, kunhan kunta aktivoituu rakentamaan väylän ja puiston alueelle.

 Latvus oli saanut painokseen runsaat käpymäärät.

 Karsin kuusen ja pilkoin oksat pienemmiksi kun valmistan köynnöksen keittiön pöydällä. Laiton pöytää suojaamaan vanhan muoviliinan. Työvälineinä metallilankaa ja sopivat leikkurit metallilangalle.

 Valmista alkoi tulla... kuusi kasvattaa pitkiä havuja, ei siis mikään parhain lajike köynnösmateriaaliksi.

 Kyllä sitä köynnöstä vaan syntyy vaikka en ole mikään taituri tässä hommassa. 

 Valmis havuköynnös asettumassa jo kaiteelle, tosin kiinnitys on vielä hiukan kesken ja siksi tuo repsotus.

 Lopputulos on mieleiseni, "kun työn näkee niin tekijän tuntee" sanoisi Matilda-mummoni jos näkise tekeleeni. Illan hämäryys yllätti joten kuvista tuli hiukan hämyisiä ja ulkovalojen laiton köynnökseen jätin huomisen päivän puuhasteluihin.

 Sivutuotteena syntyi kranssit pihasaunan ovelle

ja ulko-ovelle,

Vaikka jouluvalmistelut on aloitettu kohdallani, ei tunnu yhtään jouluiselta kun aurinko paistaa ja ulko lämpötilat ovat päivisin lähellä kymmentä astetta. On valoisaa ja lämmintä.

Värikäs viikko takana....

 Kelmi hauveli 5 vk ikäisenä

 Kelmi 12 vk 

Kelmi telmimässä siskonsa kanssa, Kuunsirpin kennelin pihalla, kuvatkin kopioitu Kuunsirpin postauksesta.

Jännityksellä odotin perjantai päivää jolloin tavataan ensimmäisen kerran Suvin hauva-vauveli. Ensitapaaminen sujui mukavasti kun olin Suvin vinkistä viisastuneena varannut "nameja" taskun pohjalle.  Kelmi-hauveli kömpi autosta ulos aivan unenpöpperöisenä mutta oli heti utelias tapaamaan uusia ihmisiä.  

Kelmin  12 vk kuvat on otettu perjantai -iltana kun koirulit jäivät täysihoitoon kenneliin. Velmun kanssa jälleennäkeminen oli molemmin puolin riemukas ja Hauska-neitokainen hiukan ujosteli. Hyvin käyttäytyviä koiria kaikki, Suvi on onnistunut Velmunkin kasvatuksessa erittäin hyvin. 

Suvi tuli viettämään syntymäpäiviään tänne kotikulmille sieltä Pohjois-Karjalasta. Nuoret juhlivat keskenään eikä tyttöä paljon ehtinyt nähdä kun pieniä hetkiä ohimennen. Pää asiahan oli että synttärisankarilla oli hauskaa ja kuului hänellä hauskaa olevankin.

Torstaina kirkonkylän leffateatterissa näytettiin elokuva "Mielensäpahoittaja". Kirjastomme oli jakanut ilmais-lippuja (60+GLUBI ) eläkeläisille päivänäytökseen. Meitä olikin teatterin täydeltä mummeleita ja muutama papparakin, nauttimassa kulttuuripläjäyksestä. Elokuva oli hauska ja hyvää näyttelijä suoritusta Antti Litjalta, joka esitti päähenkilöä elokuvassa. 

Parasta oli meidän neljän hengen poppoo, jotka istuimme teatterin takapenkeillä, meillä' oli ihan "omat kivat". Jatkoimme hauskanpitoa päiväkahveilla yhden meistä kotona, keittiön pöydän ympärillä. Siinä käytiin läpi vanhoja muistoja, niitä hauskoja, niin että saimme nauraa vedet silmissä, yhtään eivät tulleet mieleemme miesvainajat eikä monet krempat jotka muuten kulkevat sujuvasti itse kunkin mukana. Totesimme kaikki yhteen ääneen että tällainen iltapäivä ja tässä porukassa uusitaan jo pikapuoliin.

Keskiviikkona lähdin Sinin seuraksi poliklinikka käynnille Hyvinkään sairaalaan. Sattui sankka lumipyry lähtömme aikaan ja Sinin piti vaihtaa autoa kun omassa autossa oli jo kesäkumit. Olimme säästä huolimatta ajoissa perillä ja hyvä tuurimme jatkui vielä kun Sini pääsi heti lääkärin vastaanotolle, varmaankin peruutuspaikalle. Tutkimusten jatkumiseen liittyi käynti omalla terveysasemalla. Hyvä tuurimme jatkui edelleen, Sini sai ystävällistä palvelua, ennakkoasenteistamme poiketen ja toimenpiteet jatkuvat toivotulla tavalla eteenpäin. Olimme jo kotona ja kahvin keitossa kun olisi ollut varattu vastaanottoaika polilla.

Lauantaina teimme taas ruokaostos keikan kirkonkylän S-markettiin entiseen tapaan mutta tunnelma oli jotenkin latistunut kun yksi meistä on edelleen Meilahden sairaalassa eikä kukaan ole kertonut Sonja-muorin tilanteesta mitään uutta. Kuitenkin joimme kaffeet juustokakulla ja maistuihan se kaikille, vaan tärkein puuttui, ne vanhemman ihmisen värikkäät tarinat entiseltä ajalta ja se oli suuri puute lauantain ohjelmassa.

Saunanlämmitys kruunasi lauantaipäivän puuhastelut ja kaiken kukkuraksi Sinikin tuli nauttimaan pihasaunan suomista lempeän pehmeistä lämmöistä. Iltani viihteenä katsoin televisiosta pari poliisisarjaa ja unilääkkeenä luin puolet meneillään olevasta dekkarista.

Tänään alkoi uusi viikko ja takatalvi saapui tänne eteläiseen Suomeen. Lintulaudalla oli säpinää; punatulkkuja, viherpeippoja, pikkuvarpusia, järripeippoja, peippoja, mustarastaita, punarintoja, keltasirkkuja, fasaani, kesykyyhkyjä, naakkoja, harakoita, variksia ja sepelkyyhkypariskunta. 

Suvinkin kotimatka karjalaan sujui ongelmitta, huonosta säästä riippumatta, arvasinkin että ei huono kelikään sitä tyttöä haittaa kun on auton käsittely ja liikenne hallinnassa. Ihan turhaan taas kerran jännitin Suvin puolesta ja ihan turhaan......

Viikonpäivät tapahtumineen tulivat vähän sikin sokin, eihän se haittaa....on kiva vaan kirjoittaa....kirjoittaa ja kirjoittaa....

Kanavatyöt

Aloitin uudestaan 50 vuoden takaisen harrastukseni; kanavatyöt. Suville teen "Susitytön".

Innostuin aiheesta kun näin "naamakirja" kaverin jakaman kuvan valmistuneesta käsityöstään, kysyin välittömästi häneltä mistä niitä saa tilata ja sain osoitteen

www.kanavatyökeskus.fi Siitä vaan tilaamaan, samalla tilasin heiltä uuden kuvaston joka toimitaan kunhan uusi painos ilmestyy, jään odottelemaan.

Tämän työn olen tehnyt noin 55 vuotta sitten ja se oli isän ja äidin kammarin seinällä siihen asti kunnes se siirrettiin äidin palvelutalossa olleen huoneen seinää koristamaan ja sieltä pelastin sen itselleni kun  äidin jäämistöä lajiteltiin, sijoittaen sen olohuoneeni muistojen seinälle, isoisän seinäkellon lähelle.

 Mänty ja vene rannalla on tehty joskus 30 vuotta sitten, jolloin harrastus ei onnistunut ajan puutteen vuoksi ja harrastus sai jäädä  tähän pieneen kanavatyöhön tällä kertaa.....

Tuhkimon tein varsinaisesti itselleni 56 vuotta sitten. Se on kulkenut mukanani mutta suurimman osan kuitenkin varasto komerossa. Nyt se on ripustettu yläkerran seinälle. En erikoisemmin pidä siitä mutta kun se on eka työni niin se lisää hiukan arvostustani. Työ on epätasaista ja nyt löydän siitä monta pientä virhettä, annettakoon anteeksi kun vasta harjoittelin.Jokaisen työn käsiala paranee harjoittelun myötä, niin kanavatyössäkin.

Kanavatyöt eivät ole kalliita, hinnat määräytyvät työn koon mukaan 500-30 euroon. Pakkaus sisältää maalatun pohjakankaan, langat ja neulan. Mukana seuraa myöskin työvaiheista kuvat ja selkeät ohjeet, aloittelijan on helppo ryhtyä ompelemaan.

Kanavatyötä ei voi tehdä tv.tä katsoen koska se vaatii onnistuakseen myöskin tarkat silmät. Huomasin että vaaleat värisävyt erottaa helpommin toisistaan päivänvalossa tai sitten minulla on heikko työvalo.

Neulaa heilutellessani suunnittelen samalla  "Piika-kirja" projektiani ja kaivelen muistini lokeroista lisää aiheita jotka palautuivat jo osittain lukiessani kaikki muistikirjani vuosien varrelta. Jo lukeminen aiheutti tuntuvan tunnekuohun joten pidän pienen "loman" projektin työstämisessä ettei se vaikuta kirjan sisältöön liian voimakkaasti.

Villasukkia ja muita asusteita syntyy edelleen tiuhaan tahtiin "sivuhommana" kun katson tv:stä suosikkiohjelmiani.

Kävimme eilen ystävänpäivä tervehdyksellä Katjan kanssa, Sonja-muorin luona. Hän 
oli saanut jälkitaudin flunssasta ollen petipotilaana, mutta ilostui keväisestä tulppaani kimpustamme ja rupateltiin taas niitä "enenvanhaan" juttuja. On arvokasta tietoa mitä iäkkäät ihmiset jakavat ihan pyytämättä kun vaan kuulijoita löytyy. Valitettavasti, meillä kaikilla on aina olevinaan niin kiire ettei jäädä kuuntelemaan. Meille on tullut tavaksi istua joka lauantain päiväkaffeille  Sonja-muorin seuraksi, emmekä unohda näitä käyntejä koska niistä on muodostunut meille viikon kohokohta arjessa keskelle.

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

Himmelit jouluksi

Säätiedoitus on luvannut lumisateita myöskin tänne etelään, siitä tulikin mieleeni joulun aika ja himmelin kuntotarkastus. Säilytän sitä vinttikomeron katossa ja katselmus osoitti sen olevan "esiintymiskunnossa".

Vielä ehtii hyvinkin tehdä himmelin jouluksi. Ohjeita tarvikkeineen on saatavilla esim. osoitteessa:  www.himmeli.com. yllä oleva kuva on kopioitu heidän tuoteluettelostaan. Hinnatkin heillä ovat ihan siedettävät.

Ohjekirjakin on julkaistu, lisää voit lukea osoitteessa.
http://marjanpuuhastelut.blogspot.fi/2012/12/himmeli-ja-jouluvalot-ikkunoille.html

Himmelin teko on mukavaa  joulun odotukseen liittyvää puuhastelua. Kaikki kädentaidot tulisi myöskin siirtää jälkikasvulle  niin etteivät vanhat kauniit joulukoristeet jäisi kokonaan unholaan, vaan ne säilyisivät kodeissa kaikesta nykyajan krääsästä huolimatta.

Olkihimmeli huoneen kattokoristeena, luo kauneudellaan rauhallisen ja juhlallisen tunnelman. Itselleni siitä muistuu mieleeni mummolani harras joulutunnelma jota olen jäänyt kaipaamaan ja jota ei voi kopioida nykyaikaan vaikka kuinka haluaisikin.

Nyt ensimmäiset lumihiutaleet leijailevat hiljalleen ilmassa. Luonto laskeutuu lepotilaan. Talviselta tunnelmaltaan tämä päivä sopii hyvin vaikka himmelin rakentamiseen, onhan se joulu aivan kohta jo ovella ja pikkujoulukin runsaan kolmen viikon kuluttua.

Perjantai "pihaillen" omalla tontilla, miettien kirjoittamisen saloja

Syksykin on neljästä vuodenajasta hyvin paljon nautintoja antava kausi vuodesta, värikylläisyyden ja tuoksujensa ansiosta. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia täällä eteläisessä suomessakin kunnon ruskasta.

Lämpimien ilmojen jatkuessa riittää vielä pihallakin kukkivia kasveja ja niihin kiinnittääkin en enemmän huomiota kun niitä on vähemmän kuin kesällä.

Syksyn tuoksuista voimakkain on mullan tuoksu josta pidän erittäin paljon. Johtunee kai siitä että nuorena maalaistalon tyttösenä vein syyskyntöjä tekevälle isälleni kahvit pellonreunalle, multa tuoksui erittäin hyvälle ja voimakkaasti. Aloitin päivän päätteeksi pihailuni kääntämällä lapiolla perunamaata ja taas muistui isä kyntöineen mieleeni, tuoksuvasta mullasta.

Kun valmistelee puutarhaansa talvikuntoon, niin siinä samalla ajatuksissa on jo kevät kiireineen, samalla se tuntuu olevan aivan kohta. Ei ehdi mitkään kaamosmasennukset  eikä syysflunssat vaikuttamaan meikäläisen elämän kulkuun. Tulevasta pimeästä kaudesta jopa nauttii kun jää enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoitteluun. Normi pihatöiden lomassa voi suunnitella tulevia harrastuksiaan ja niistä päällimmäisenä pyöriikin mielessäni suunnittelemani "kirja-projekti". Aiheita on runsaasti mutta on vaikeaa päättää tuleeko kirjani sisältö olemaan  fiktio vai faktaa ?

Päätinkin lähteä opiskelemaan luovaa kirjoittamista, kansalaiopiston kurssille, siksi että en ole kokonaan unohtanut "kirja-projektiani", toteutan sen kyllä, ihan varmasti. On vaan niin monta asiaa mitkä pitää päättää ennen aloittamista. Kaksi iltaa on jo istuttu koulun penkillä ja tunnen opiskeltavan aiheen omakseni. Ryhmä on sopivan kokoinen ja opettajamme on pätevä ja kannustava aloittelijalle, eikä opiskelu tressaa lainkaan. Hyvänä juttuna on myöskin matkat naapuri kylän koululle jotka voin tehdä kimppakyydissä ja nekin ovat omalla tavallaan "antoisat".

Tarvitsen myöskin "oman rauhan" kirjoitustyöhöni. Olenkin jo sillä silmällä jättänyt väliin kaikki laulu-, retki-, keskustelu- ja muut ryhmät joihin mua on pyydetty. Selittelen vaan että on niin paljon puuhaa omien asioiden ja sukulaisten kanssa ettei jää aikaa ja niinhän asianlaita onkin.

Kirjoittaminen ja lukeminen jatkuu :)

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Unisukat, dekkarit ja syyskukat

Lankakorini on täyttynyt lankajämistä ja sainkin idean neuloa niistä itselleni "unisukat". Aivan huomaamatta sukat valmistuivatkin  televisiota katsellessa. Kyllä on mukava tunne kun saa syysiltana vetää nukkumaan mennessä ihanan pehmeät sukat jalkaan ja jättää yöksi ikkuna auki. Selvästi nuo kaksi toimenpidettä vaikuttavat unen laatuun myönteisesti.

Iltarutiineihin  kuuluvat myöskin kirjat ja tällä hetkellä kotimaisen kirjailijan ja ruotsalaisen dekkarikirjailijan teokset, hyytävää jännitystä.

Dekkareiden lisäksi olen aina välillä lueskellut  vanhoja "lääkärisarjoja" siis sairaalaromantiikkaa, mukavasti pehmittämään lukunautintoani. En saa unen päästä kiin ennenkuin olen lukenut tovin, lukeminen rauhoittaa mielen ja viimeisetkin päivän touhut ja murheet siirtyvät taustalle, hermot lepäävät, unen latu on syvää, eikä sisällä lainkaan heräilyjä yön aikana. Aamulla herään levänneenä ja virkeänä ja  kiitollisena uuteen päivään.

 Koiralenkin jälkeen tein aamukierroksen kameran kanssa "meiränpihalla". Vielä riittä kukkijoita.

 Maa-artisokka kukkii keltaisin kukin ja jättiverberan kukat sointuvat hyvin tumman lehtikaalin kanssa. Ikivanhat  daaliat jaksavat kukkia, en muista niiden muina vuosina kukkineen näin runsaasti ja näin myöhään syksyyn asti.

Ensi kertaa heitin myöskin näille syyslannoitetta, saas nähdä miten se vaikutta talvehtimiseen ja 

ensi kesän kukintaan.

Kasvimaalla kukkivat kehäkukat lehtikaalin vierellä,  uusi lajike "meiränpihalla"

Nurmikko jatkaa kasvamistaan, saas nähdä joko kasvu heikkenee kun alkoi laskevan kuun aika.  Nyt oli jo 12. kerta kun Stiga kävellytti minua tänä kesänä. Se on mainiota hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja pääkopallekin.

Eilen illalla satoi vettä kastellen sopivasti kaikki syysistutukseni. Sormustin- ja tulikukkien taimia oli kesän aikana ilmestynyt vähän mihin sattuu, niin istuttelin ne niille varattuun kukkapenkin lohkoon.
Syysvuokko ja syysasterikin vaativat pienen siirron, Pionit olivat jääneet muiden kasvien saartamiksi niin niitten kasvutilaa täytyi laajentaa ja  muutama vanhempi yksilö oli istutettu taas kerran liian syvään joten niitä täytyy nostaa mullasta hiukan ylemmäs jotta kukkivat taas ensi vuonnakin.

Puutarhassa kaikki puuhastelut vaikuttavat hamaan tulevaisuuteen, työ tekijäänsä palkitsee vasta ensi vuonna tai myöhemminkin. Toivossa on hyvä elää !

Variskin jo pesäntekopuuhissaan

Varikset ahkeroivat pesää rakentaen. Keräilevät heinikosta korsia ja pilvikirsikasta kuivuneita ja ohuimpia oksia isohkon kantamuksen nokassaan...

...naapuri tontilla olevan isoimman männyn latvukseen.... pariskunta työskentelee hyvin aktiivisesti.

Eilen satoi lunta 6 cm.  Takatalvi vaikutti lintujen puuhissakin,  pienen tauon  mutta jo puolenpäivän aikaan pesäntekohommia jatkettiin ahkerasti.

Keltasirkut ovat syöneet kauralyhteen melko tyhjäksi... oljet ovat myöskin varis pariskunnan mieleisiä rakennustarvikkeita, joten annan sen vielä olla paikallaan.

Pihapiirissä olevaan mäntyyn on oravat tehneet syksyllä pesän. Ennestään siinä oli sepelkyyhkyn pesä jota oravat tuunasivat mieleisekseen. Tänä aamuna saapuivat kyhkyt katsastamaan pesäpuutaan jääden oksille nuokkumaan, varmaankin  niitä harmitti kodinvaltaajat kun linnut lähtivät pois....

Tali- ja sinitiaisetkin katselevat pesäpönttöjä kesämökikseen....

Rattoisaa on seurata pihan eläimiä ja lintuja puuhissaan, nyt se aika on koittanut. Työssä ollessani vain haaveilin ajasta jolloin elämä olisi niin kiireetöntä että voisi jäädä tarkkailupuuhiin, nyt sen ajan elämässäni olen saavuttanut. Olen huolehtinut etten ota mitään ajankäyttöäni sitovaa tehtävää tai menoa. Kaikista pyynnöistä olen vaihtelevalla kohteliaisuudella kieltäytynyt. 

Luonto ja eläimet ovat tänä keväänä harrastuksistani ykköstilalla. Enkä aio nukkua kevätaamuisin vaan herään auringon kanssa kilpaa ja vietän päivän varhaiset hetken ulkona, pihalla tai luonnossa, nauttien kevään tulosta täysin siemauksin.