29.9.2008

Kotkasiipisaniainenkin siirtyy lopoaikaan

Tämä päivä on käytetty kokonaan puuhastelemalla pihatöissä. Omenat tuli taaskerättyä; osan laitoin kompostiin kosteudeksi, kerroksittain saniaisten ja kotkansiipisaniaisten kuihtuneiden lehtien kanssa ja osa vietiin peurojen ruuaksi metsästysseuran ruokintapaikalle. Vähän tuntuu haikealta kun aloittaa perennojen syysleikkaukset, kompostin ruuaksi. On pakko todeta syksyn tulleen....mutta kompostia on mukava kasvattaa, se on sitä luonnon kiertokulkua ja hyötykäyttöä, saadaan kukkapenkeille ravinnetta...
Ilma tuntui kylmältä ja sitä se olikin , vain 4 astetta enään lämpimän puolella ja tähtikirkas taivas. Nostin pasuunakukankin kellariin, talvisäilöön, se on arka hallalle.
Posted by Picasa

28.9.2008

Syyskuun väriloistoa...aurinkoa...



Kuljeskelin luonnossa ja ihailin kaunista syysväritystä puissa ja pensaissa. Pihalla kukkivat vielä kultapiiskut, kultapallot, syysasterit, leimukukat ja ruusut. Voi sitä värikylläisyyttä!

Pelloilla kyntötyöt ovat alkaneet, harvinainen näky sinänsä kun kaikki jo nykyään ns. "suorakylvävät". Näin kuitenkin raktorin kyntämässä ja satoja lokkeja ympärillä, matoja nokkimassa, hauskan näkoistä. Harmi ettei ollut kamera mukana. Nautin suuresti mullan tuoksusta, se on erittäin voimakas ja puhdas tuoksu näin syksyllä.

Voimakkaat tuulenpuuskat häivyttivät muut äänet, oli vain tuulen suhinaa ja paljon keltaisia lehtiä ilmassa, aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ihana syyssunnuntai!

Pitkästä aikaa tuntui sunnuntai oikealta pyhäpäivältä, johtuikohan se osaksi siitä että katsoin ja kuuntelin tv:stä muistojumalanpalveluksen, Kauhajoen kirkosta, se oli kaunista ja juhlallista. Oma juhlallinen tunnelmani vaan tuplaantui luonnossa kulkiessani, mielestäni sanomaltaan rikkain kirkonmeno on metsässä samoillessa.....linnunlauluja kuunnellen...

26.9.2008

Tilhin ruokaa

Marjaomenapensaat marjat ovat jo punaisina ja kutsuvat tilhi-laumaa ruokailemaan. Pianhan on ajankohtaista aloittaa lintujen ruokinta jos meinaa niitä talvella ruokkia. Mistähän voisi ostaa kauranjyviä? Keltasirkuille ei auringonkukan siemenet kelpaa. On nuo linnutkin yhtä "ronkeleita" ruuan suhteen kun nykynuoretkin.

25.9.2008

Kivikkokukatkin jatkavat kukkimistaan

Syksy ei voi olla vielä ajankohtainen , kun kivikkokukatkin kukkivat ...
Voi miten pienistäkin kukkasista iloitsee....














Tänään on nuoremman lapsenlapseni 16 v. syntymäpäivä. Juhlimme jo vähän tänään ja jatkamme huomenna täytekakkukahveilla. Oikein kunnon kekkerit ovat vasta 5.10, silloin koko suku on paikalla ja pidämme samalla muidenkin lähiaikoina olevien nimpparit ja synttärit.
Posted by Picasa

24.9.2008

Kynttilät

Sytytetään kynttilät tänään klo 18.00, uhrien muistoksi. Muistaen näin myöskin kaikkia surun murtamia lähimmäisiämme

Pihaliitto

Männyn ja köynnöshortenssian "pihaliitto".

23.9.2008

Tyrnimarjat kypsyvät

Auringosta saadaan nauttia tänäänkin, luonto loistaa kaikissa värivivahteissaan. Kohta saadaan poimia kypsät tyrnimarjatkin pakkaseen, talven flunssalääkkeeksi.
Ne ovat aika happamia mutta hunajan kanssa syötynä maistuvat melkein hyviltä, eihän kaikki terveellinen olekkaan maultaan hyvää.
Kertakaikkiaan ihana ilma ulkoiluttaa Kyttä-poikaa ja samalla olla henkisenä apurina metsuri-miehelle. Metsässä viihdyttiin pari tuntia ja saunapuitakin tuli taas tehtyä vähän enemmän kuin edellisillä kerroilla. Toipilas-mieheni kuntoutuu hitaasti mutta varmasti, metsurin monipuolisen liikunnan ansiosta. Eikä henkistä kuntoutustakaan voi vähätellä. Onhan vatsasyövän hoito , leikkauksineen vienyt jo yli puoli vuotta, kyllä siinä ajassa on aikoja jolloin mieli masentuu. Varsinkin kun rankka solumyrkky-lääkitys vie kunnon alalukemiin..
Tuntuu että kesä on tullut meille vasta nyt kun aurinko paistaa ja voidaan elää ilman sairautta. Kipsi kädessäni on pieni haittatekijä. Syöpä ei ole enään kohdallamme mikään suuri mörkö tai paha-asia. Kokemukset ovat opettaneet että se on vaan tauti joka hoidetaan, aivan kuin mikä muu vaiva tahansa. Syöpään ei meidän perheessä liitetä kuolemaa, niinkuin ennen omakohtaisia kokemuksia liitettiin.
Eletään tässä ja nyt, jokaisesta päivästä nauttien, ilman huomisen huolia.




Posted by Picasa

21.9.2008

Aurinkoinen syys sunnuntai

.

Monet syksyn
viimeiset kukat puutarhassa loistivat silmää hivelevästi ja auringon lämmittäessä mukavasti, oli ihanaa istua pihakeinussaTulipas tehtyä kolme pitkää kävely lenkkiä koiran kanssa. Ulkoilijoita oli liikkeellä satapäin, varmaankin nyt on hyvää aikaa lenkkeillä kun ei vielä tarvitse ajatella suuremmin syys haravointeja.

Ajattelin vietellä unta lukemalla Pirkko Lahden kirjan "Mielen määrin", se on sopivan ohut kirja yhden illan lukemiseen. Kerron myöhemmin mitä pidin kirjasta.

16.9.2008

Krassit jaksavat vaan kukkia...

Oranssin punaiset krassin kukat aivan häikäisevät syyspäivän hämäryydessä. Tosin näin syksyisin tahtoo kastelut jo unohtuakin, mutta eivät ne vähästä ota nokkiinsa. Olen keräillyt siemenet talteen ensi kesää ajatellen, koska omista siemenistä tulee ihan samanlaiset taimet kun siemenkaupan siemenistä.
Valokuuvaaminen oli vähän hankalaa kun toinen käsi on pois laskuista, laiskottelee kipsin sisällä, eikä ole hommissa mukana.
Kasvupaikka autokatoksen oviaukon pielessä osoittautui hyväksi, räystäs suojasi kovimmilta sadekuuroilta ja aurinkoa kasvi sai tarpeellisen määrän. Taidan laittaa ensikesänä kahteen ruukkuun ja puolet isompiin ruukkuihin, oviaukon molemmille puolille. Ovat vieläkin pirteän näköisiä, ja viettelevät perhosia lehdilleen.

Hirvikärpäsiä on metsissä tänä syksynä erikoisen paljon, sen huomasin metsällä ollessani, ne ovat inhottavia "mönkijöitä".

Jouduin fysioterapeutiksi aamupäivällä, hoitopaikka oli metsä. Matti-puolisoni on toipumassa isosta leikkauksesta,
jonka johdosta hänen lihaskuntonsa on heikentynyt
huomattavasti. Kuntoliikunta-lajinaan on aina ollut metsänhoito, raivauksineen ja halonhakkuineen. Eikös mitä; toipilaanakin piti päästä metsään moottorisahan kanssa, koska hänen mielestään se on tehokkain tapa saada lihaskuntoa kohdalleen. No eihän auttanut muuta kuin lähteä mukaan mittakepin kanssa ja tulihan siinä tehtyä pieni määrä halkoja, kuivumaan, ei ensi mutta seuraavaksi talveksi ja serkkujen metsää tuli taas hoidettua pieni pläntti.
En todellakaan pidä minkäänlaisista metsätöistä mutta on ilo huomata miten metsähommat kohentavat kuntoa ihmisellä joka nauttii siitä työstä, lisäksi sain aamulenkin koiran kanssa tehtyä ja koira "lueskeli ja kirjoitteli sähköpostejaan" jokaiselle puulle ja kannolle.....
Mikäpä oli ollessa puhtaassa metsikössä, hengittäen happirikasta ilmaa, luonnon ilmiöitä seuraillen..... pidän syksyisestäkin luonnosta....hajuineen ja väreineen....

13.9.2008

Syyskuinen auringonlasku

Puut ja pensaat ovat vielä ihan vihreinä.














Pihaantulotie, kotiini.
Eläkeläisellekin koitti kesäloa! Nimittäin, sattui sateisessa metsässä pieni tapaturma, kun isokokoiset koirat veivät jalat altani, juostessaan vapaina ja leikkiessään niin innoissaan etteivät hönänneet väistää. Itse tietysti rupattelin toisen koiran emännän kanssa keskittyneesti etten huomannut ottaa pientä siirtoliikettä. Vasen käsi on nyt kipsissä 4-5 viikkoa. Oikeastaan on ihan kivaa vähän laiskotella ihan "luvallisesti". On se kummaa kun on kerran kasvatettu työkeskeiseksi tyypiksi niin ei osaa edes eläkkeellä "hellittää", aina pitää jotain puurtaa. Minulla on aina ollut vaikea sanoa lapsillekin että; tee tuo tai tuoppa tullessasi.... vaikka itse joutui lapsesta asti "suorittamaan"....Kesällä heinäntekoaikaan oli tosi ihanaa kun alkoi sade, päästiin raskaasta peltotyöstä sisähommiin. Tai ukkonen ajoi kesken homman latoon sateen suojaan, siellä sai vaan löhöillä ja kahvitella. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen kasvatukseeni , koska eipä ole mikään eteen tullut työtehtävä ollut ylivoimainen ja olenpa melkein aina nauttinut työni tuloksista.
Ehkäpä lapsuudesta olen saanut voimavarat ottaa kapinoimatta vastaan vastoinkäymiset, asenteella; kaikesta selvitään.
Tähän kesään on sisältynyt paljon sairautta perheessäni. Voiton puolella taas ollaan, kunhan oma käteni vielä paranee....kyllä se tästä....
Yksikätisenä on pikkuisen vaikea kirjoitella ilman virheitä....anteeksi....Kyttä-koirani on ikäänkuin ymmärtänyt emäntänsä vammaisuuden, kun on käyttäytynyt entisti paremmin ja kuulee "käskyt" kerrasta. Hieno poika!!!!
Nautitaan syksyisestä viikonlopusta! ( toivottavasti aurinko paistaa...)
Posted by Picasa

8.9.2008

Kuupuutarhan rakentaminen jatkuu

Innostuin jatkamaan kuupuutarhan toteutusta, hankkimalla arovuokkoja ja tietysti niille piti tehdä tilaa jasmikepensaiden eteen. Siitä vaan lapio käteen ja nurmikkoa poistamaan, sen alta löytyi hyvä kasvualusta uudelle kukkaryhmälle, tosi muhevaa mustaa multaa. Varmaankin on ollut tontin entisillä asukkailla siinä kohtaa kasvimaa tai perennapenkit. Ei tarvinnut lisätä multaa lainkaan, ehkä keväällä ripottelen ohuen kerroksen kompostimultaa. Nautin suunnattomasti mullassa möyrymisestä ja kaikenlaisista istutus/kylvöhommeleista. Se mieltymys on varmaankin jäänyt ihan varhaislapsuudestani kun sain olla Matida-mummun kanssa puutarhaa hoitamassa. Muistan monenkin kukan tuoksut vieläkin ja tulee mummeli mieleen.
Olen ripustanut peilin villiviini-aitaukseen, kuupuutarhan reunaan....kukat ja lyhtyjen tuikkeet toistuvat....puutarha laajenee....taianomaista....
Taidan olla vähän hurahtanut kuupuutarhaan (kin).

7.9.2008

Orvokitkin kukkivat edelleen

Kesäkukista kukkivat orvokitkin vielä pitkään, ellei yöhalla yllätä.













Kyllä näitä on vaalittukin huolella; lannoitettu miedosti pari kertaa viikossa ja nypitty lakastuneet kukat, ettei kukka joudu käyttämään energiaansa siemenien kehittämiseen.
Olen erityisesti mieltynyt tähän pienikukkaiseen orvokkiin.
Toivottavasti "kesä jatkuu" vielä viikkoja.

Posted by Picasa

6.9.2008

Kompostorista-kompostiin

Kompostorin lämpötila on laskenut 30 asteeseen ja "tavaran" pinta on noussut uhkaavasti kohti kantta, on siis aika siirtää palanut massa kompostiin, jossa se jatkaa muhimista ja on valmista multaa levitettäväksi keväällä lannoitteena kukkapenkeille ja kasvimaalle. Ison kottikärryllisen sieltä saikin kärrätä, muhevan hyvän näköistä ja -hajuista, melkein mustaa massaa, jonka hautasin kompostin keskelle ja puutarhajätteitä päälle.
Kompostorin pohjalle laitoin kerroksen kuoriketta ja pudotin ilmastointiputkien kohdalle juuttuneen "tavaran" alas, lapiolla sekoittaen ja päälle kerros kuoriketta. Kokemuksesta tiedän että tämän toimenpiteen jälkeen lämpötila alkaa taas nousemaan eli palamisprosessi jatkuu.
Laitamme kompostoriin kaiken taloudessa syntyvän biojätteen ja kompostorin hoito on jotenkin ohjautunut puutarhatöihin hurahtaneelle perheenjäsenelle, eli minulle. Ei ole muuten ihan niitä mielihommiani mutta ei mitenkään vastentahtoinenkaan hommeli. Eikä vaadi mahdottomia työpanoksia, silloin tällöin vain sekoitus lapiolla ja kuoriketta pinnalle. Kuoriketta on hyvä käyttää ainakin kesällä niin ei tule kärpäsen toukkia kompostorin kannen sisäpuolelle. Meinaan kokemusta ON. Huolella hoidettu kompostori on hajuton.
Onpahan taas sekin homma hoidettu, eikun pesulle ja koiran kanssa lenkille.....sataa... ei haittaa, otanpa sadetakin ja myöskin saappaat jalkaan, eikun menoksi...