Espanjansiruetana/tappajaetanasota

 Tappajaetanoita kerätty tänä kesänä 3560 kappaletta. Luit aivan oikein.

Aloitin keräilyn toukokuun alkupuolella ja kirjasin allakan kulmaan päivittäisen saaliin, aina tähän syyskuun viimeiseen keskiviikkoon astikka. Siis varsinainen "etanasota" on käyty.

Kysyi hiukan viiteliäisyyttä ottaa aikaa jokaisena kesäpäivänä noin puoli tuntia, mokomien iljetysten keräilyyn, olisi sitä ollut mukavampaakin tekemistä mielessä. Ottaen huomioon tosiasiat, ettei tämä  "yhdenmiehensota"  tee loppua tästä limaisesta vieraslajista.

Keräily kannatti tehdä etanoiden ehdoilla, eli piti ottaa sääolosuhteet huomioon ja niiden liikkumis ajat. Parahaat ajankohdat olivat aamulla varhain ja illalla myöhään, sekä lämpimän kostea sää tai sateella/sateen jälkeen. Turhaan niitä kannattaa etsiä aurinkoisella säällä, päiväsaikaan tai ukonilmalla.

Olen kokeillut myöskin Ferramol-etanasyöttiä joka on maailman laajuisesti ainut torjunta-aine ja jonka vaikutus perustuu  rautafosfaattiin jota esiintyy myös luonnossa itsessään. Tulin siihen tulokseen ettei paljon kannata syöttiä isolla piha-alueella käyttää, yksinomaan tuotteen kalliin hinnannkin vuoksi 10  kg/ 89,95 euroa. Toisena haitta tekijänä totesin 

rakeiden liukenevan  sateella, joten rakeiden käyttö tulee suhteellisen  hintavaksi. Kun etanat leviävät ja matelevat rintamana,  hitaasti mutta varmasti, niin tulin siihen tulokseen ettei yhdellä tontilla suoritettu myrkytys ole tehokasta torjuntaa, vaan toivotonta ja turhaa.

Tähän aikaan saattaa pihalta löytyä myöskin etanan munia, jotka kannattaa tuhota samalla tavoin kun itse etanatkin. Munat ovat valkoisia ja niitä esiintyy eri suuruisina ryppäinä. Usein munat ovat ulkoruukkujen tai lautojen alta, puiden kannoista ynm.

Hyvänä apuna etanoiden torjunnassa kasvimaalla ja kylvö alueilla on ollut muovinen reunanauha joka on sivelty koivutervalla. Näin olen saanut kasvurauhan pienille juuri idänneille, hennoille taimilla, jotka ovat etanoiden suurinta herkkua.

Tappajaetanat syövät kaikkea; toinentoisiaan, koiran-/kissankakkaa, sieniä, kuihtuneita kukkien osia, lahoavaa puunkantoa, siis ihan mitä vaan. Eivätkä ne mokomat matele yksinomaan maanpinnassa, vaan nousevat esim. auringonkukan tukevaa vartta ylös, syöden kukasta kaiken muun, paiysi kovan varsiosan.

Etanat itse eivät kelpaa ruuaksi linnuille, eikä siileille, lienevätkö myöskin myrkynmakuisia.

Etanasota on tältä kesältä taisteltu ja voitettu. Tuhot puutarhassa jäivät erittäin vähäisiksi.

Miten teidän puutarhoissanne on etanoiden kanssa tultu toimeen, olisi kiva kuulla kokemuksistanne, kirjoitellaan.

Elma

Elma 1986

Muutin Nurmijärvelle 1963, kun sain kirkonkylältä työpaikan ja työsuhdeasunnon. Tapasimme ekan kerran Elman kanssa työtoveruuden merkeissä. Paiskittiin töitä hyvässä porukassa, sairaalan keittiössä.

Kuinka  ollakkaan, me molemmat saimme terveet tyttövauvat ja molemmille annettiin kasteessa nimeksi Sari. 

Työtoveruutemme päättyi, kun Elma jäi kokonaan pois kunnan hommista mutta pidimme yhteyttä runsaat 30 vuotta.

Elma ja Sari tulivat usein vieraaksemme, joskus apua saamaan ja joskus apua antamaan.

Kaikista vaikeuksista ja puutteista huolimatta Elma kasvatti tyttärestään upean ihmisen. 

Itse hän oli aina iloinen ja elämänmyönteinen, valmiina auttamaan meitä muita, varsinkin huushollin siivouksissa ja muissa koti askareissa.

Elämä ei häntä kohdellut silkkihansikkain mutta onneksi hän sai viettää viimeiset elinvuotensa tasokkaassa ja viihtyisässä palvelutalossa, lähellä tytärtään. Sari järjesti äidilleen parhaat hoivapalvelut.. 

Elma olisi ensikuussa viettänyt 90-vuotis synttäreitään.

Meidän yhteyden pitomme vaan hiipui vuosien mittaan ja omat työpaineeni lisääntyivät vastuun myötä niin ettei jäänyt energiaa sosiaalisiin kanssakäymisiin. Eläkkeelle jäätyäni taas tulivat läheisten sairaudet ja kuolemat.... aina suunnittelin ottaa Elmaan yhteyttä mutta se vaan jäi ja jäi. 

Lauantaina minulle tuli pakottava tarve lähteä käymään hautausmaalle viemään Matin haudalle kynttilä ja hiljentymään viikonloppuun. 

Hautajaisväkeä oli menossa kappeliin, menin hissun kissun sivuportista... kellot kumahtelivat voimakkaasti... tuli outo tunne... saattajat olivat kappelissa, niin voin käydä vielä katsomassa avatun hautapaikan sijainnin.... silloin tajuntaani iski että Elmaa ollaan saattamassa viimeiselle matkalleen.

Kiitos Elma ystävyydestä ja hyvää matkaa....jälleennäkemisen toivossa !

...

Syyskuun puuhasteluja puutarhassa ja mökillä

 Marjaomenapensas valmistautuu ruokkimaan tilhiparvet, runsaalla sadollaan.

Kriinumi aloittaa jälleen tänäkin syksynä kukintansa. Vanha Viipurista lähtöisin oleva huonekasvi viettää talvet viileässä kellaritilassa ja keväällä se siirretään pihalle, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se kehittää mahtavan kukkasarjansa.

Syksyyn liittyvät monet puutarhatyöt jotka täytyy tehdä ajallaan. Sain vadelmista leikattua vanhat versot pois ja tuettua ne kunnolla ennen kuin ensimmäiset syysmyrskyt tulivat.  Jätin suosituksia enemmän uusia kasvuja siltä varalta että rusakot harventavat niitä talven aikana.

Syyslannoituksensa saivat kaikki "tärkeimmät" puut ja puskaat, vahvistaen niitä kestämään talven mukanaan tuomat haasteet.

Muutamat monivuotiset kukat täytyi jakaa ja istuttaa nousevan kuun aikana että ehtivät vielä juurtuakin ennen talven tuloa.

Nurmikko on kasvanut voimakkaasti koko kesän, johtuen sopivista sateista, eikä hellekaudetkaan ole sitä rasittaneet. Ajokertoja on kertynyt jo 14.

Palakuut ovat vielä pysyneet täydessä kukassa, ihmeesti nuo jaksavatkin nuppuja työntää, kun yllä olevat yksilöt aloittivat kukintansa jo helmikuussa, päästyään kellarista huoneenlämpöön.

Muutenkin puutarha kukoistaa ja tuoksuu vielä, syksyä odotellen, eipä uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta.

Orgidealilja, syksyn sulostuttaja.

Laitoin jo tiaisille yhden lintulaudan ja siemeniä tarjolle. Vilkkaasti syöttölaudalla vieraili kaikenlaisia tiaisia, kävipä siinä jo vihervarpunenkin.
Siiri-siili on kai vanhuuttaan harventanut lounasvierailujaan kun käväisee "pannullaan" vaan joskus, ei enään päivittäin niinkuin vielä viime kesänäkin kävi.
Pidin hiukan taukoa oravien ruokinnassa mutta nyt täytin heidänkin syöttömökkinsä siemenillä ja heti saapuivat kaikki 5 kurrea syöpöttelemään , yksi niistä on ihan pieni ja niin söpöliini.
Luontokappaleiden seuraaminen on antoisaa, se virkistää mieltä huonollakin säällä ja niiden iloinen aherrus taitaa jopa tarttua meihin "seuraajiin". Hyöty on kaksisuuntainen: ilo ruokkijalle ja muonaa eläimille.

Saunapuita on sahailtu ihan vaan ajankuluksi ja vanhaa lautatavaraa pätkitty hyötykäyttöön saunan lämmitykseen. Päiväkäyntejä mökille on tehty loppukesän aikana melkein pari viikottain, jolloin on hajoitettu vanhoja penkkejä ja muuta puutavaraa mökinalta saunapuiksi, ihan vaan kuntoilumielessä. Yleensä mökkireissuilla puupinot hupenevat mutta meidän "kolmenkoplan" käynneillä pinot ovat vaan kasvaneet.
Mukana olleet koiramme juoksivat riemuissaan aina uintireissujen lomassa, nauttien vapaudestaaan ja tilavasta piha-alueesta juosta kilpaa kolmestaan. Välillä vaan käväisivät vilkuilemassa rajalla naapurin puolelle, kun siellä liikkui omituinen "robotti" leikellen yksikseen nurmikkoa
Mökin talvikuntoon laittoon ei paljon hommaa ollutkaan, ainoastaan moottoriveneen veto vajaan ja saunavesien tyhjennys, nyt talvi voi tulla meidän kesämökillemme. Varmaankin tulemme jatkamaan vielä käyntejämme mökkeröllä syksyn aikana muiden kiireiden lomassa, säiden ja fiilisten mukaan.
Mökillä maistuvat eväät ja avotulella keitetty nokipannukahvi niin hyvältä, ettei parhaatkaan menuut pärjää niille vertailuissa. Yksinomaan tulen teko ja istuminen nuotion äärellä on vertaansa vailla olevaa puuhaa. 
Mökkireissut Mustion maisemissa ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina  olemaankin niin VOIMAANNUTTAVIA.