Elma

Elma 1986

Muutin Nurmijärvelle 1963, kun sain kirkonkylältä työpaikan ja työsuhdeasunnon. Tapasimme ekan kerran Elman kanssa työtoveruuden merkeissä. Paiskittiin töitä hyvässä porukassa, sairaalan keittiössä.

Kuinka  ollakkaan, me molemmat saimme terveet tyttövauvat ja molemmille annettiin kasteessa nimeksi Sari. 

Työtoveruutemme päättyi, kun Elma jäi kokonaan pois kunnan hommista mutta pidimme yhteyttä runsaat 30 vuotta.

Elma ja Sari tulivat usein vieraaksemme, joskus apua saamaan ja joskus apua antamaan.

Kaikista vaikeuksista ja puutteista huolimatta Elma kasvatti tyttärestään upean ihmisen. 

Itse hän oli aina iloinen ja elämänmyönteinen, valmiina auttamaan meitä muita, varsinkin huushollin siivouksissa ja muissa koti askareissa.

Elämä ei häntä kohdellut silkkihansikkain mutta onneksi hän sai viettää viimeiset elinvuotensa tasokkaassa ja viihtyisässä palvelutalossa, lähellä tytärtään. Sari järjesti äidilleen parhaat hoivapalvelut.. 

Elma olisi ensikuussa viettänyt 90-vuotis synttäreitään.

Meidän yhteyden pitomme vaan hiipui vuosien mittaan ja omat työpaineeni lisääntyivät vastuun myötä niin ettei jäänyt energiaa sosiaalisiin kanssakäymisiin. Eläkkeelle jäätyäni taas tulivat läheisten sairaudet ja kuolemat.... aina suunnittelin ottaa Elmaan yhteyttä mutta se vaan jäi ja jäi. 

Lauantaina minulle tuli pakottava tarve lähteä käymään hautausmaalle viemään Matin haudalle kynttilä ja hiljentymään viikonloppuun. 

Hautajaisväkeä oli menossa kappeliin, menin hissun kissun sivuportista... kellot kumahtelivat voimakkaasti... tuli outo tunne... saattajat olivat kappelissa, niin voin käydä vielä katsomassa avatun hautapaikan sijainnin.... silloin tajuntaani iski että Elmaa ollaan saattamassa viimeiselle matkalleen.

Kiitos Elma ystävyydestä ja hyvää matkaa....jälleennäkemisen toivossa !

...