Rusakko marja varkaissa ja vartiointi tehtävissä

 Hups.... melkein pelästyin.... olin menossa kuvaamaan suopayrttiä kun eteeni loikahti isohko rusakko. Pysähdyimme molemmat.......

 se oletti että kuulun kalustoon ja loikahteli suoraan punaisen karviaismarjapensaan luokse.

 Siinä se tyytyväisenä asettui aterioimmaan.

 Otin hitaasti askeleen lähemmäksi sitä, ja eikös tuo heti reagoinnut liikkeeseeni. Pitkään siinä tuijottelimme toisiamme...... askel lähemmäksi....

ja niin pitkäkorva varkaani luikahti karkuun.

Pitkään olen miettinyt sitä että kuka kumma käy popsimassa marjoja, joka  on  jättänyt osan marjankuorista syömättä, siis melko nirso tyyppi vaikka ei uskoisi kun miettii sen muita aikaansaannoksia.

Kaikkea se puutarhassani tykkää maistella, herneen versot ovat sen erikoisherkkua mutta kelpaa sille yöpalana kehäkukan taimetkin. Sen mielestä syyshortenssiaa ei oltu leikattu keväällä tarpeeksi, niin hänen piti tehdä korjausleikkaus ja napsautti latvan kukka nuppuineen poikki. 

Rusakko kanta on lisääntynyt huomattavasti kun niitä näkee päivittäin. Pikkuinen poikanenkin on vielä hengissä, loikkien pakoon tuhatta ja sataa. Naapurin perhe oli lomamatkalla ja heidän ulko-ovensa edustalla makoili kaksi isoa rusakkoa vahtimassa etteivät murtovarkaat tule taloon vierailulle. Olivat kai päikkäreillä, keskellä päivää, kun menin naapurin kukkia kastelemaan. Missä kaikki alueen ilvekset, teille olisi täällä runsaasti paisteja, samalla poistaisitte meiltä puutarhureilta osan "valevihollisistamme". 

Mustikkametsään

Tänään ei ollut aamukastetta, joten voisi lähteä heti aamutoimien ja koiralenkin jälkeen mustikkametsään. Kympin ämpäri, poimuri, kännykkä ja vesipullo mukaa, suuntana Sääksjärven rantametsiköt. Varvut aivan nuokkuivat runsaan sadon painosta, marjoja oli erittäin runsaasti. Poimurilla vetäisten ämpäri tuli kahdessa tunnissa täyteen

tasalaatuista 

kauniit marjat

Perattu päivän marjasaalis

Mustikka on yksi terveellisimmistä luonnon marjoista, sen tiedetään vähentävän sydän/ verisuonisairauksia, silmäsairauksia ja syövän riskejä, sekä parantaa hämäräsokeutta. Se sisältää moniafenoliyhdisteitä, A, B ja C vitamiineja, mangnaania, magnesiumia, kalsiumia jne. Mustikka on myöskin ns "vatsaystävällinen" marja, johtuukohan se marjan matalahappoisuudesta vai jostakin muusta ominaisuudesta, se sopii kuitenkin hyvin herkkävatsaisellekin aiheuttamatta vatsanpuruja ja närästystä.

Huvi ja hyöty tulivat taas kerran  samassa paketissa; luonnonantimina ja liikuntana. Vähättelemättä sitä järven suomaa laineen liplatusta ja lokkien kirkuntaa taustalla, tuulen soitellessa "omaa viuluaan" puiden latvoissa, varsinkin haapa lähettää herkkää helinää lehdillään soitellen.

Jälleen muistui mieleeni lapsuuden ja nuoruuden ajan muistot Aaltoskan kanssa mustikkametällä. Aaltoskan täytyi olla silloin jo paljon yli 70-vuotias kun hän oli syntynyt muistaakseni 1884. Muistan miten hän välillä heitti itsensä pitkälleen sammalikkoon, kun oikein otti sydämestä, ihme etten osannut pelätä yhtään vaikka tilanne oli varmaan vakava. Kaipa niihin "kohtauksiin" oli jo tottunut ja tiesi niiden menevän itsestään ohitse. Ilman nykyajan kännyköit, avun saanti olisi ollut oikeasti kiven takana. 

Kyllästymiseen saakka piti käydä mustikat hakemassa metsästä, niin etten moniin vuosiin lähestynytkään mustikkametsää. Nyt ovat taas marjamatkat maistuneet, enkä tulisi toimeen ilman itse poimittuja mustikoita. 

Koirat uintireissuilla Mustion maisemissa

 Ja eikun uimaan

 kuka ekana pallon luona?

 voitin

 uudestaan...

 ja vielä kerran

virtaa riittää...

veneilyn alkeita opetellen...

 turkin linkousta

heitä nyt vielä kerran se pallo veteen....

Kyllä "belkkareilla" riittää virtaa, palloja noudettaisi järvestä vaikka koko päivä, jos vain emäntämme heittelisi niitä riittävästi......

Velmulla, Hauskalla ja Ipanalla oli hauskaa mökkireissuilla, kun pääsivät pulahtamaan puhtaaseen Lohjanjärveen, omalla mökkirannalla. Meidän tontilla eivät uimarantojen rajoitukset ole voimassa, eikä naapuritkaan koe hyvin käyttäytyviä koiria häiriöiksi, koska koirat pysyvät pääsääntöisesti omalla puolella, mitä nyt käväisivät "kerran" tutkimusmatkalla naapurin puolella. Eiväthän noi eläimet tiedä tonttien rajojen olemassa olosta kun meidän mökki alueen tonteilla ei ole minkäänlaisia aitoja kellään, vaikka vapaa-ajan asunnot sijaitsevat vierivieressä, Lohjanjärven ranta-alueilla.
Vili koiruli ei ollut meidän mukana koska se ei erikoisemmin välitä noiden kakaroiden vesileikeistä, eikä vedestä ja sateesta yleensäkään. Juuri 10 vuotta täyttänyt "vanhaherra" nauttii enemmän "omasta rauhastaan", kuivalla maalla.

Koirien ja nurmikon parturointia

Viikko on alkanut touhukkaasti puuhastellessa koirien ja pihatöiden kanssa. Suvi oli varanut Vili-koiralleni ajan kasvattajan kennelpalvelusta.  www.kuunsirpin.com 
Pesun/föönauksen jälkeen turkki on upeaassa kunnossa,  kaikki pohjavilla ja takut ovat poissa, kynnetkin leikattu. Kyllä nyt Vilin kelpaa kesähelteitä sietää keveämmässä turkissaan.

Turkki on niin silkkinen.

"Eikö se kuvaaminen jo riitä? Päivä on ollut muutenkin jo tarpeeksi tressaava. Päikkäritkin jäivät pitämättä, nyt tää pistää maaten"

Jekulle tehtiin sama käsittely.

Taas kerran sain todeta kiitollisena lapsen lasteni hyvyyden, Suvi oli suunnitellut koko koirienhoito reissun täydellisesti, kyytiä ja matkaseuraa myöten, kun ei itse päässyt tällä kertaa mukaan. 

Sillä aikaa kun ammatti-ihmiset hoitivat koiriamme. menimme Jaakon kanssa käymään Mustion Linnassa. Nautimme maittavan lounaan ja päiväkahvit Linnankrouvissa, joka on uusgoottilainen rakennus 1800-luvun puolesta välistä ja toiminut silloin vaunuvajana. Suuri takka ja takorautaiset kattokruunut loivat ravintolaan ainutlaatuisen ja jylhän tunnelman.
Meille jäi vielä aikaa kierrellä alueella mutta emme ehtineet tällä kertaa opastetulle kierrokselle joka olisi ollut varmaan kiinnostava, ensi kerralla sitten.

Tänään oli pitkästä aikaa sopiva sää leikata nurmikkoa, siitä vaan sitten Stiga käyntiin ja "päivätanssit" alkakoot.

Ajettavaa riittää....

mutta ei liiaksi asti. Hiukan oli ruoho päässyt liian pitkäksi, mistä johtuen jälki ei ole ihan tasainen, täytynee ajaa seuraavan kerran nopeammin, ettei pääse liiaksi kasvamaan.

Pihapuuhastelut antavat parhainta hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja kun malttaa hivenen hidastaa tahtia, huomioiden eletyt ikävuodet, niin ei paikatkaan kipeydy, eikä unohda venytellä päivän päätteeksi lihaksiaan jotta pysyvät vetreinä vanhanakin.

Klapitalkoot

 Siinä on pöllikasat pilkottavaksi

Halkaisukone oli jo huollettu ajoissa  ja valmiina klapin tekoon. Aloitin itse pilkkomisen ja tein muille selväksi ettei tähän hommaan sitten muut tule. "Minä itte" tyylillä mennään.

Kuinka ollakkaan, niin Suvi otti väkisin homman itselleen, minulle jäi vaan puiden pinoaminen, hyvä sekin, etten jäänyt kokonaan  ilman "virkaa".

Hommaa tehdään autokatoksessa, niin sateen sattuessa ei tarvitse klapikonetta siirrellä sateensuojaan. Takaseinälle on jo puita pinottu seinän pituudella. 

 Kone käy ja musiikit soivat taustalla....

 Sinikin teki osuutensa...

 Katjakin halusi kokeilla miten sähkövoimalla pölli halkeaa....

 Kasat ovat pienentyneet...

 Viimeiset pöllit puolitettu....

Klapit tehty ja pinottu, osa puista pinottiin suoraan puuliiteriin kuivumaan, keväällä siirretään katoksestakin klapit liiteriin, kunhan ensin kuivahtavat kunnolla. 

En saanut mielestäni tarpeeksi "siistiä pinoa", mutta kelpaa minulle, ihan on latojansa näköinen, vähän muhkuroita siellä, sun täällä.
Matti-pappa ori taituri pinohommissakin, alakuvassa hän hoiti vielä viimeisenä elinvuotenaankin klapien pinoamisen ihan itse, siihen hommaan ei muut saaneet osallistua. Työn jälki oli kerrassaan upea, klapien päät olivat täysin tasassa ja suora pino, olisi saanut vaikka vatupassilla tarkistaa.

Nyt on saunapuita tehtynä muutamaksi vuodeksi eteenpäin, niin että passaa pihasaunaa lämmitellä lauantaiehtoisin, entisajan tapaan. 

Hyvähän homma oli tehdä talkoon omaisesti, saatiin nopeammin puut pilkottua ja kuivumaan. Nyt ne tuli melkein suoraan "pystystä pinoon", nopeammin ei olisi voinutkaan toimia.  Puiden kaaduttua ne kuskattiin meille ja hakominen alkoi. Tuoreeltaan puu halkeaakin helpommin kuin seistessään pitkään kaadettuna. 

Mitähän tytöt keksittäisiin seuraavaksi talkootyöksi ? Omakotitalossa ja kesämökillä riittää kyllä isommallekin joukolle tekemistä kunhan vaan päätetään ja kokoonnutaan yhdessä tekemään. Syksylle olen itsekseni jo suunnitellut toteutettavaksi mökkitontille risusavottaa. Vaahteran ja pihlajan taimia on ilmestynytr taas liian paljon, varjostaen pähkinäpensaiden kasvua, niitä olisi nyt hyvä  aika tuhota. 
Jari ja Sini heittivät talkoiden aiheeksi uuden laiturin rakentamista, se vissiin toteutetaan seuraavaksi. Kyllä se niin on että, kyllä "tekevä työtä löytää".