Hellekausi yllätti

 Kävimme tarkistus käynnillä Mustiossa, onko mökkerömme säilynyt talven rasituksista vaurioitta ja olihan se. Koiratkin päästettiin keväisen vilpoiseen Lohjanjärveen uimaan. Hauskinta koirilla oli juosta vapaaina, kolmistaan kirmaten pitkin ja poikin mökkitonttia.

 Seuraavalla käynnillä oli pari ahkeraa ihmistä mukanamme, niin tuli kelohonka kaadettua ja piha haravoitua. Koirat toimivat vaan työnjohtotehtävissä. 

No tietysti hauvoja kiinnosti naapurin tontilla haukahteleva pikkukoira ja eikös vaan; ne lähtivät  kaikki kolme karvakuonoa ohjusten lailla  tutustumiskäynnille, kieltoja ja käskyjä kuulematta. Onneksi mökkinaapurimme on maailman paras naapuri... eikä ollut millänsäkään meluisista tervehdyksistä. 

 Kauan saatiin kevään tuloa odotella ja sitten se pääsikin ylläättämään pahemman kerran.....alkoi varsinainen hellekausi. 

Tälle viherpeukalolle iski kevättöiden kanssa kiirettä tossuihin. Kasvi- ja potuumaat piti  joutuin muokata, lannoitukset suorittaa, ulkokalusteet siirtää ulos ja suihkulähde kunnostaa.
Vihdoinkin tarkeni pestä allas ja uskalsi jo tuoda vesipumpun kaivonkannelle kun ei ollut enään jäätymisvaaraa olenmassa.

Suihkualtaan täyttö käy helposti ja halvalla, kun saa pumpattua vettä  omasta pihakaivosta, ettei tarvitse kuluttaa vesimittarin kautta kulkevaa verkostovettä. Pieni vesiaiheen pumppu veteen, sähköjohto seinään ja suihkulähde toimii taas koko kesän......

 veden soliseva ääni on niin rauhoittavaa......

 Velmu-koiran 7-vuotis kakku.....

 maistui herkulliselta ja Velmu malttoi ihan nautiskella kakullaan, ei lainkaan ahminut hotkimalla, tosin aina välillä katsoi anovasti että: "saanko syödä ihan yksin kaikki".

 Myöhässä ollut kevääntulo ottaa aikataulua kiinni kiireellä. Tuntuu että kaikki kevätkukat puhkeavat kukkaan yht´aikaa. 

Helle vaikuttaa niihin lyhentäen kukinta-aikaa huomattavasti. 

Ensimmäisiin helteihin ei vaan ole vielä tottunut, vaikka lämpöä onkin kovasti odotellut. Kyllä se vie voimat, vaikka ei juurikaan mitään tee fyysisesti, niin on aivan uuvuttava olotila. 

Kaipa tähän kohta tottuu, pitää vaan muistaa nesteyttää ittensä, juomalla riittävästi päivittäin vettä. 

Väliaikaisia  noi helteet varmaankin ovat, ollaanhan me totuttu viileisiin ja sateisiin kesiin, niin että passais nyt vaan nauttia heltestä täysin rinnoin. 

Nautin suuresti puuhasteluista pihalla ja puutarhassa, kuntokin kohentuu kohisten kun talven aikana  ei ole tarpeeksi lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa. On se niin mahtava tunne kun pystyy ja jaksaa vielä ihan itse (76v.) muokata kasvimaat ja tehdä kuokalla vaot perunoille. Kaiken kukkuraksi, vielä nautin kaikesta puurtamisesta suunnattomasti. En vaihtaisi nykyistä oloani  mistään hinnasta kerrostalo asumiseen enkä "marttailtoihin" tai muihin tyhjänpäiväisiin "kotkotuksiin".

Puuhastelujen lomassa saa nauttia lintujen keväisistä konserteista, puiden ja pensaiden vihertymisestä, aistia kukkien tuoksuja, sekä ihailla niiden väriloistoa. 

Tämän ikäisen mummelin kai pitäisi muistaa käydä joskus edes kirkossa mutta kun koen että kirkkoni ovat metsä ja luonto jossa lenkkeilen paljon. En tunne tarvitsevani pappejakaan  yhteyden pitoon "yläkerranherran" kanssa, mutta muistan toki kiittää luojaani monta kertaa päivässä, kaikista ansiottani saaduista armolahjoistani.

Talvipäivän puuhasteluja ja pähkäilyjä

Kevyttä pakkaslunta luvattiin huomiseksi, se tietää jälleen lumitöitä.

Eipä haittaa lainkaan pienet hyötyliikunnalliset hommat pihapiirissä, ne vaan ylläpitävät tämänkin mymmelin yleiskuntoa ilman sen kummempia ponnisteluja. Kevyt pakkaslumi ja luistava kola tekevät suoriutumisen lumitöistä helpoksi.

Tehtyäni aamulenkin Velmu-koirani kanssa,  tarkistan yleensä aina lintulautojen tilanteet ja tarvittaessa lisään siemeniä. Lintujen tarkkailu on mielenkiintoista puuhaa, tänä talvena ovat keltasirkutkin olleet ahkerasti kauranjyviä syömässä ja isoina parvina, monena vuonna ei niitä näkynyt lainkaan pihallani. 

Lämpökompostori vaatii pakkas keleillä omat hommansa, ettei se pääse jäätymään, joka on mahdollista kun yhden hengen taloudesta ei tule riittävästi jätettä että palaminen olisi tarpeeksi voimallista. Kovimpina pakkasina laitan kuumavesikanisterin, lisälämmitystä antamaan, koska ei Biolanin Talvikuivikekaan yksistään riitä pitämään massaa sulana.

Kellarin/autotallin lämpötilaa pitää tarkkailla, ettei se laske alle +5 asteen. Laitoin juuri sähköpatterin pienelle lämmölle, etteivät talvisäilytyksessä olevat pihan kesäkukat pääse jäätymään. Yleensä kellarin lämpö pysyy sopivana mutta pidempään jatkuneet pakkaskelit viilentävät tilaa liiaksi ja vaarana on myöskin vesijohtojen jäätymiset ja se olisikin isompi juttu.

Talvi muttaa hiukan pihasaunan lämmitystäkin kun täytyy aina avata ja katkaista vedet  ennen  ja jälkeen saunomisen, etteivät putket jäädy. Pikkuhommahan tuo on kun muuten nautin kiukaan ja padan alle tulien sytytyksistä ja itse saunan lämmitys on mieluisampaa hommaa  kuin itse saunominen, vaikka pihasauna antaakin makoisan lempeät löylyt.

Monenmoista puuhastelua riittää omakotitalon asukkaalla, mutta paljonhan se antaa sellaistakin mitä ei voi kokea kerrostaloasunnoissa  asuessa. Yksinasujana pitää kaikista askareista selviytyä itse, kun elämänkumppani on muuttanut jo taivaan tarhoihin ja katselee puuhiani tuolta pilvien takaa. Onneksi maalaistalon tyttärenä on oppinut jo lapsuudesta asti monipuoliset taidot selviytyä vieläkin, hommasta kuin hommasta, leikiten. Päivääkään en vaihtaisi pois.

Puuhastelujen lomassa, ikäänkuin lepohetkenä, avaan läppärini ja piipahdan fagebookissa (fb), lueskelemassa ihmisten postauksia ja jakamassa tykkäyksiä kavereiden juttuihin. Joskus fb ihastuttaa mutta useimmiten vihastuttaa ihmisten pahansuopaiset ja ilkeät kannanotot. Minua ihmetyttää myöskin suuresti kun nuorehkot naiset selittävät kaikki pienetkin sairaudet ja terveysongelmansa juurtajaksaen ja melkein päivittäin, samat tyypit jäävät hurjan usein työstään "saikulle". Ovatko nykyihmiset todella niin huonokuntoisia?

Kummallinen oli seurakunnan diakonin postaus, jossa pyydettiin meitä fb-kavereita ilmoittamaan yksinasuvan vanhuksen, jota haastateltaisiin srk ja kunnan yhteisbrojektin tiimoilta. Haastatteluilla selvitetään mitkä ja millä keinoilla meidän elinolosuhteita ja arkipäivää helpotettaisiin ja mitä me haluamme heidän tekevän meidän hyväksemme. Brojekti toteutetaan saadulla 80.000,00 euron perinnöllä. Kummallista jutussa oli se että ihmisiä, siis vapaaehtoisia pyydetään ensiksi ilmoittelemaan  seurakunnalle haastateltavat ihmiset. Eikö heillä ole jo meistä kaikki tiedot olemassa, varsinkin kun kuntakin on hommassa mukana. On aika paha mennä ilmoittamaan ketään, en minä ainakaan tohi. Luulisi seurakunnan virkailijoilla ja kunnan sosiaalityöntekijöillä olevan niin runsas kokemusperäinen  tieto jo olemassa meidän vanhusten tarpeista, ettei niiden selvittelyssä mitään haastatteluja tarvita. Vaikuttaa siltä että ollaan taas tekevinään jotakin ja rahat hupenee "kankkulan kaivoon", haastattelijan palkkakuluihin. Perintö ei näillä keinoilla meidän olojamme helpota eikä tuo virkistystä yksinäiseen arkeen.

Kerrassaan raivostuttavaa oli keskustelu Lidl`in peruuntuneesta tonttikaupasta. Ei voi olla totta, ihmetellä täytyy millä tasolla kuntamme neuvottelijat ja päättäjät ovatkaan.

Ihastuttavia ovat monet kauniit luontoon liittyvät kuvat, joita taitavat valokuvaajat jakavat fb.kavereiden katseltaviksi. Useimmat kuvat ovat pohjoisesta, lapin maisemista, ovathan siellä kuvauskohteetkin komeempia kun täällä etelässä. Kuvat kertovat luonnon meneillään olevasta  tilanteesta koko maamme alueelta, se kiinnostaa aina, eikä siihen kyllästy.

Yllätyksiäkin saa kokea kun klikkaa esim. entisen kotiseudun ryhmässä julkaistua videota, niin kuuleekin serkkupojan äänellä tehdyn jutun, vaikka aihe ei niinkään kiinnostanut mutta sukulaispojan tekele kiinnosti kovasti, jopa virkistäen.

Metsäkauriit talvisella kasvimaalla

 Metsäkauriit ovat löytäneet jälleen ruokailupaikan kasvimaaltani. Kahden kokoisia jälkiä on runsaasti, aivan kuin niitä olisi ollut isompikin lauma ja "pienokaisiakin" mukana laumassa.

 Laumaa en ole onnistunut näkemään, jälkiä lumessa ainoastaan.

 Lehtikaali on osoittautunut kauriiden ja pupujussien herkuksi. 

 Kasveista on lehdet syöty ja maa on tallattu kunnolla

Tässä on kasvanut lehtimangoldia jota kauriit ovat kaivanneet lumen alta, popsien mehevät lehdet suihinsa. 
Jätän kasvimaalle ihan tarkoituksella kaiken vihreän kasvusten riistaeläinten ruuaksi. Näin säästyvät puiden ja pensaiden oksat eläinten tekemiltä vahingoilta. Puutarhan läpi kulkee varmaan metsäneläinten ikivanha polku, mitä ne ovat tottuneet kulkemaan talvisin kautta aikojen ja sitä ei onnistu ihminen muuttamaan. Parempi vaihtoehto on elää niiden kanssa sovussa ja kunnioittaa niidenkin elämisen ehtoja, käyttäytymistapoineen.

 Maksaruot kukkivat edelleen, värityskään ei ole kokonaan haalistunut.

Tässä on todistus sopuisasta yhteiselosta eläinten kanssa, ne kunnioittavat kukkiani, eivätkä popsi näitä suihinsa.

Tapionpöytä katettuna

Tälle päivälle sääennusteet lupaavat lauhtuvaa säätä ja tulossa pitäisi olla vesisateitakin. Siksi pitikin kuvata tapionpöytä lumivaipassaan.

Lintujen ruokinta on alkanut jo syyskuun puolella ja laudoilla käy monenlaista visertäjää. Menossa on jo toinen 25 kiloinen säkki auringonkukansiemeniä, joita syötän myöskin oraville niiden omalta syöttölaudaltaan.

Pihalla tapahtuu kaiken aikaa vaikka ei kasvit ja istutuksen ovatkin vaipuneet talvilepoon. Tilalle ovat tulleet monet linnut ja metsäneläimet, joten on edelleen mitä seurata ja havannoida niiden touhuja.

Syyskuun puuhasteluja puutarhassa ja mökillä

 Marjaomenapensas valmistautuu ruokkimaan tilhiparvet, runsaalla sadollaan.

Kriinumi aloittaa jälleen tänäkin syksynä kukintansa. Vanha Viipurista lähtöisin oleva huonekasvi viettää talvet viileässä kellaritilassa ja keväällä se siirretään pihalle, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se kehittää mahtavan kukkasarjansa.

Syksyyn liittyvät monet puutarhatyöt jotka täytyy tehdä ajallaan. Sain vadelmista leikattua vanhat versot pois ja tuettua ne kunnolla ennen kuin ensimmäiset syysmyrskyt tulivat.  Jätin suosituksia enemmän uusia kasvuja siltä varalta että rusakot harventavat niitä talven aikana.

Syyslannoituksensa saivat kaikki "tärkeimmät" puut ja puskaat, vahvistaen niitä kestämään talven mukanaan tuomat haasteet.

Muutamat monivuotiset kukat täytyi jakaa ja istuttaa nousevan kuun aikana että ehtivät vielä juurtuakin ennen talven tuloa.

Nurmikko on kasvanut voimakkaasti koko kesän, johtuen sopivista sateista, eikä hellekaudetkaan ole sitä rasittaneet. Ajokertoja on kertynyt jo 14.

Palakuut ovat vielä pysyneet täydessä kukassa, ihmeesti nuo jaksavatkin nuppuja työntää, kun yllä olevat yksilöt aloittivat kukintansa jo helmikuussa, päästyään kellarista huoneenlämpöön.

Muutenkin puutarha kukoistaa ja tuoksuu vielä, syksyä odotellen, eipä uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta.

Orgidealilja, syksyn sulostuttaja.

Laitoin jo tiaisille yhden lintulaudan ja siemeniä tarjolle. Vilkkaasti syöttölaudalla vieraili kaikenlaisia tiaisia, kävipä siinä jo vihervarpunenkin.
Siiri-siili on kai vanhuuttaan harventanut lounasvierailujaan kun käväisee "pannullaan" vaan joskus, ei enään päivittäin niinkuin vielä viime kesänäkin kävi.
Pidin hiukan taukoa oravien ruokinnassa mutta nyt täytin heidänkin syöttömökkinsä siemenillä ja heti saapuivat kaikki 5 kurrea syöpöttelemään , yksi niistä on ihan pieni ja niin söpöliini.
Luontokappaleiden seuraaminen on antoisaa, se virkistää mieltä huonollakin säällä ja niiden iloinen aherrus taitaa jopa tarttua meihin "seuraajiin". Hyöty on kaksisuuntainen: ilo ruokkijalle ja muonaa eläimille.

Saunapuita on sahailtu ihan vaan ajankuluksi ja vanhaa lautatavaraa pätkitty hyötykäyttöön saunan lämmitykseen. Päiväkäyntejä mökille on tehty loppukesän aikana melkein pari viikottain, jolloin on hajoitettu vanhoja penkkejä ja muuta puutavaraa mökinalta saunapuiksi, ihan vaan kuntoilumielessä. Yleensä mökkireissuilla puupinot hupenevat mutta meidän "kolmenkoplan" käynneillä pinot ovat vaan kasvaneet.
Mukana olleet koiramme juoksivat riemuissaan aina uintireissujen lomassa, nauttien vapaudestaaan ja tilavasta piha-alueesta juosta kilpaa kolmestaan. Välillä vaan käväisivät vilkuilemassa rajalla naapurin puolelle, kun siellä liikkui omituinen "robotti" leikellen yksikseen nurmikkoa
Mökin talvikuntoon laittoon ei paljon hommaa ollutkaan, ainoastaan moottoriveneen veto vajaan ja saunavesien tyhjennys, nyt talvi voi tulla meidän kesämökillemme. Varmaankin tulemme jatkamaan vielä käyntejämme mökkeröllä syksyn aikana muiden kiireiden lomassa, säiden ja fiilisten mukaan.
Mökillä maistuvat eväät ja avotulella keitetty nokipannukahvi niin hyvältä, ettei parhaatkaan menuut pärjää niille vertailuissa. Yksinomaan tulen teko ja istuminen nuotion äärellä on vertaansa vailla olevaa puuhaa. 
Mökkireissut Mustion maisemissa ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina  olemaankin niin VOIMAANNUTTAVIA.

Rusakko marja varkaissa ja vartiointi tehtävissä

 Hups.... melkein pelästyin.... olin menossa kuvaamaan suopayrttiä kun eteeni loikahti isohko rusakko. Pysähdyimme molemmat.......

 se oletti että kuulun kalustoon ja loikahteli suoraan punaisen karviaismarjapensaan luokse.

 Siinä se tyytyväisenä asettui aterioimmaan.

 Otin hitaasti askeleen lähemmäksi sitä, ja eikös tuo heti reagoinnut liikkeeseeni. Pitkään siinä tuijottelimme toisiamme...... askel lähemmäksi....

ja niin pitkäkorva varkaani luikahti karkuun.

Pitkään olen miettinyt sitä että kuka kumma käy popsimassa marjoja, joka  on  jättänyt osan marjankuorista syömättä, siis melko nirso tyyppi vaikka ei uskoisi kun miettii sen muita aikaansaannoksia.

Kaikkea se puutarhassani tykkää maistella, herneen versot ovat sen erikoisherkkua mutta kelpaa sille yöpalana kehäkukan taimetkin. Sen mielestä syyshortenssiaa ei oltu leikattu keväällä tarpeeksi, niin hänen piti tehdä korjausleikkaus ja napsautti latvan kukka nuppuineen poikki. 

Rusakko kanta on lisääntynyt huomattavasti kun niitä näkee päivittäin. Pikkuinen poikanenkin on vielä hengissä, loikkien pakoon tuhatta ja sataa. Naapurin perhe oli lomamatkalla ja heidän ulko-ovensa edustalla makoili kaksi isoa rusakkoa vahtimassa etteivät murtovarkaat tule taloon vierailulle. Olivat kai päikkäreillä, keskellä päivää, kun menin naapurin kukkia kastelemaan. Missä kaikki alueen ilvekset, teille olisi täällä runsaasti paisteja, samalla poistaisitte meiltä puutarhureilta osan "valevihollisistamme". 

Itsehoitoa

Omasta terveydestään on syytä jokaisen meistä huolehtia ja kantaa vastuu valinnoistaan. Syitä ja seurauksia on turha hakea muualta , kyllä ne tavat ja tottumukset ovat jokaisella lähtöisin sieltä ihan omien pikku korvien välistä. Hyvänä esimerkkinä itsestäni on joka kesäinen mässääminen uusilla perunoilla, sillin ja oikean voin kanssa. No siitähän ei mitään hyvää seuraa; verenpaineet nousevat niin että korvissa suhisee ja sappi suttuu liiasta eläinrasvan syönnistä. Toinen omakohtainen heikkouteni on ollut kahvittelut herkkuineen, josta seuraa sokeriarvojen nousu ja kofeiini nostaa myöskin verenpainelukuja. 

Ihminen on heikko mieltymystensä edessä, vaikka järki sanoo ettei passaisi mässäillä liiaksi herkuilla niin silmät ja suu vetää järjestä huolimatta herkkuja mahan täydeltä.

Siinä vaiheessa kun kohonneet verenpaineet antavat ensi oireensa , joka tapahtuu aina syksyisin, aloitan järkevämmät ruokailutavat kehiin ja aloitan näin muiltakin osin aktiivisemman itsehoidon kohdallani.

Olen siirtynyt kokonaan rasvattomiin maitotuotteisiin ja kiinnitän huomioni eläinrasvojen käyttöön, vähentäen niitä mahdollisimman paljon, lisäten rypsiöljyn käyttöä ruuanlaitossakin. Ruokavalioni koostuu suurelta osin kasviksista, kalasta ja kanasta. Punaista- ja sianlihaa en ole syönyt enään vuosiin. Marjoja on pakastin pullollaan joita syön päittäin hunajan tai kinuskikasatikkeen kera  ja näiden lisäksi nautin tuoreista hedelmistä sellaisenaan tai tai raikkaina pirtelöinä väli- tai iltapalana.

Herääminen on mahdollista ilman kahvia ! Totta , vaikka en olisi uskonut jos joku olisi pari kuukautta sitten mokoman viisauden kertomaan.  En ole juonut kahvia kahteen kuukauteen ja hyvin olen selvinnyt ilman karvasta mustaavettä.

Riittävästä liikunnastani huolehtii edelleen Vili-koirani uskollisesti.

Vili 10v.

Verenpaineeni mittaan säännöllisesti kerran kuukaudessa, omalla mittarilla ja merkkaan luvut korttiini.

 Omron

Olen hankkinut myöskin sokerimittarin mutta teen sillä vaan joskus mittauksen, koska sokeriarvoni ovat ihan normitasossa senjälkeen kun lopetin sen älyttömän karkkien syönnin kokonaan. Laite on Breeze2 ja löytyy googlaamalla netistä.

Itsehoitoni sisältää myöskin  nämä pienet  turvavempeleet eli liukuesteet jalkineihin. Talvikelit ovat useinkin liukkaita ja vahvan, isohkon koiran kanssa liikkuessa tulee jalkineissa olla riittävästi "pitoa". Devisys/ koko L, ovat osoittautuneet tarpeisiini sopivimmiksi ja ovat erittäin kestävät, nastat eivät irtoa kuin parin/kolmen vuoden aktiivisen kulutuksen seurauksena. Tänä vuonna aion hakea sen kunnan myöntämän 10 euron avustuksen ikäihmisten liukuesteostokseen, muina vuosina en ole muistanut hakea moista.

Hoidan itseäni pääosin hyötyliikunnalla, kyllä se vain näin on. Ilman puutarhanhoitoa ja talvisin lumitöitä, olisin varmaan huomattavasti kehnommassa kunnossa. Fyysinen työ pitää lihakset kunnossa. Jos rähkin ulkotöissä yli ikäni tuomaa rajoitusta, saan selkäni hiukan kipeäksi, mutta siihen olen keksinyt itsehoidoksi "Selättimen". Muutamat kieputukset päivittäin ja mehukkaan  kipristävät venytykset kieputusten päälle niin kivuista ei ole tietoakaan.

Rauhalliset ja tehokkaat venytykset kuuluvat päivittäisiin puuhiini ja ovat tärkeä osatekijä itsehoidoissani. Pitkien kävelylenkkien jälkeen eivät jalkalihakset pysy vetreinä ilman venytyksiä. Niitä voi tehdä samalla kun katselee televisiosta vaikka uutisia. Jos jättää venytykset tekemättä niin lihakset eivät palaudu rasituksen jäljiltä ilman kiputiloja, se taas vaikuttaa tai estää saamasta rauhallista ja syvää yöunta.

Itsehoitoon tulee sisältyä myöskin henkisen puolen hoito; ihmissuhteet, läheiset ihmiset, ystävät,kirjallisuus, luonto, linnut, musiikki, kukat, taide. Kaikki edellä mainittu sopivina annoksina nautittuina sielun ravinnoksi, takaa hyvän terveydentilan myöskin henkiselle puolelle. Elämästään voi nauttia täysin siemauksin, eikä siihen tarvita epäterveellisiä nautintoaineita eikä muitakaan nykymaailman turhia "kotkotuksia".

Orgideat, ruostekukka ja tarhakriinumi

 Kuukausi sitten otettu kuva keittiön ikkunalla kukkivista orgideoista ja samat kukat ovat vieläkin loistossaan, viimeisetkin nuput ovat auenneet. 

 Ruostekukka ei  ehtinyt avata kukkiaan kesän aikana lainkaan mutta kun toin sen ruukussa huoneen lämpöön niin nuput lähtivät aukenemaan. Kukittuaan vien sen kellarin viileyteen talvehtimaan.

Tarhakriinumille kävi samoin, nuppu kehittyi vasta päästyään lämpimään. 

Puutarhassa kukat ovat melkein kaikki kuihtuneet ja varretkin niitetty puutarhakompostiin niin nyt huonekasvit ja sisäkukat tulevat korostettuun asemaan ja saavat hoitajaltaan kaiken huomion, palkiten emäntänsä kukkarunsaudellaan.

Kyllä on maailman kirjat olleet sekaisin tänä kesänä ! Keväällä oli kylmää niin etteivät daaliatkaan päässeet kasvun vauhtiin ja miekkaliljatkin juuri ja juuri ehtivät kukkimaan ennen ensimmäistä hallayötä. Nyt syksyllä omituisuus luonnossa jatkuu, ei tullut kunnon ruskaa kun puiden lehdet paleltuivat tummiksi, eivätkä edes tipu alas oksilta. Joidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat taas vielä aivan vihreitä. Tästä ilmiöstä seuraa erittäin pitkävetinen syyslehtien haravointi operaatio. 

Syystyöt puutarhassa alkavat olla hyvässä vaiheessa, kevätsipulit on maassa, puut ja pensaat suojattu rusakoilta ja peuroilta. Perunamaakin on käännetty sekä suurin osa haravoinnista on jo tehty. Vielä on suojattava ruusut ja muut talven arat kasvit ennen lumien tuloa. 

Lintujen talviruokinta on jo aloitettu, laudoilla käy runsaasti tirppoja nauttimassa auringonkukansiemeniä. Oraville on oma ruokintaautomaattinsa, siinä käy kolme tupsukorvaa vuorotellen pienet vatsansa täyttämässä. Päivääni piristää kummasti pieni hetki tarkkaillen lintujen ja oravien touhuja. Tästähän haaveilin useinkin kun työ häiritsi liiaksi harrastuksia, nyt on aikaa kaikelle, kiiret ovat  "mennen talven lumia".

Ei ole ennen sattunut moista hoitovirhettä lämpökompostorin hoidossa. Nimittäin tyhjensin sitä liikaa ja lämpö ei lähtenytkään nousemaan. Pienillä korjausliikkeillä sain sen kuitenkin taas lämpenemään, lisäin sinne mangoldin naatteja ja hiukan enemmän Biolanin talvihaketta. Talousjätettä tulee minun pienestä taloudestani liian vähän kun olen tosi nuuka ja taloudellinen ruuan suhteen, en osta isoja määriä, enkä heitä turhaan pois ruoka tarvikkeita mistä voin laittaa itselleni syötävää safkaa.

Pyöräilin jälleen hautuumaalla, kauniin aurinkoisen sään innoittamana. Sytyttelin kynttilät kaikille läheisteni haudoille. Vanhempiani ja isovanhempia sekä monia edesmenneitä ystäviäni muistellen sytytin heille muistokynttilän pihalyhtyyni.
Huomenna on pyhäinpäivä.

Pyöräilyä syyslauantaina

Pyöräilylenkkini etappina  oli hautausmaa. 

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Pidin vauhdin hitaana että ehdin tarpeeksi katsella syysväreissään loistavaa luontoa reittini varrella. 

Kukkaloisto on vielä runsasta, varsinkin seurakunnan hoitammilla haudoilla. Tosin kanervia ja havujakin oli jo laitettu niille haudoille joissa kesäkukat olivat menneet sateiden vuoksi huonoon kuntoon. Koko alue on kaunis, hyvin hoidettu, vainajien muistoja arvostetaan ja kunnioitetaan.

Kuljin käytävillä ilman kiirettä mihinkään. aistien syvän rauhan ympärilläni. Tunsin olevani pyhien asuinsijojen keskellä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Jotenkin vaan ikäänkuin voimaannuin.

Yllättävää on miten mieli voi rauhoittua ympäristön vaikutuksesta ja vielä melko nopeasti. Ottaen huomioon saapuessani kokemani häiriötilanteen aiheuttaman pahan mielen, kuitenkin hetken käveltyäni mieli rauhoittui ikävä kokemus unohtui saman tien kokonaan.
Mielen muutos oli voimakas ja jälkeenpäinkin olin muutoksesta vaikuttunut. Nämä on niitä juttuja joita ei järjellä voi edes itselleen selittää selkokielellä, ne vaan tuntee.

Lähestyessäni hautausmaan porttia kuulin jo kaukaa lasten mekkalointia ja naisten kovaäänistä puhetta, sen lisäksi etäämmällä nainen puhui puhelimeen äkäisellä äänensävyllä ja keskustellen myöskin kirosanoilla ja ääntään korottaen. Pöyristyin moisesta häiriköinnistä ja jäin ihmettelemään nykyihmisten  ajattelemattomuutta ja sopimatonta käyttäytymistä. Onnekseni "häiriköt" olivat jo poistumassa porteista ulospäin ja rauha palautui koko alueelle. . 

Yllättävän vähän ihmiset ottavat huomioon muita kanssakulkijoitaan. Eivät osaa ajatella että monenkin meistä, surutyöhömme sisältyy myöskin rakkaittemme haudalla käynnit. Jokainen meistä tekee surutyötään yksilöllisesti, omista lähtökohdistaan ja sisintään kuunnellen. Yhtä ja ainoaa oikeaa surutyön tapaa ei ole. Hiukan vaan toivoisin nykyihmisiltäkin empatiaa ja myötäelämisen yritystä edes hautausmaalla kohdatessaan  muita rakkaittensa haudoilla kävijöitä ja surevia omaisia.

Ymmärrettävää on myöskin se etteivät kaikki ihmiset halua käydä haudoilla muulloin kun jouluaattona viemässä sen perinteisen hautakynttilän. Joillekin hautuumaa on ahdistava paikka jota ei halua lähestyä. 

Nuoruudesta asti olen aina poikennut retkilläni myöskin kunkin pitäjän hautuumaalla, se kertoo niin paljon alueen historiasta ja sen ihmisistä ihan omalla kielellään, pidän siitä.

Paluumatkallani ihailin kukkivia syyshortenssioita, ovat upeita ilmestyksiä syksyisillä pihoilla. Tulevaisuudessa saan niistä nauttia myöskin omalla pihallani, pari tainta on jo kasvamassa.

Pyöräretken päätteeksi laitoin pihasaunan lämpiämään, on niin vanhanaikaisen  lauantai-illan tunnelmaa kun savu tupruttelee rauhallisesti piipusta ja ulkosalla tuoksuu savulle. 

Syksyinen väriloisto luonnossa ja pihasaunan lämmitys ovat niitä "halpoja köyhäniloja" !

Ihmetyttää...kummastuttaa... vanhaa kulkijaa

Mielikuvilla, joita markkinoinnin keinoin yritetään meitä kuluttajia ohjailla, on yllättävän suuri osuus palvelun  lopulliseen valintaamme. 

Pysähdyin miettimään ja vertailemaan eri lomanviettopaikkojen nettisivuja kun suunnittelen syksylle lomaviikon  kohdetta  ohjelmineen. Yllättävän vähän on mielikuvia rentouttavista ja nautinollisista loman vietoista lupaavia sivuja olemassa. Saattaa olla kuvia lomapaikan ympäristöstä luonnon kauneutta kertovia fotoja mutta kun silmille hyppää kuva tuliaseista eli pyssyistä niin ...naps... se riitti minulle! Aseet ja lomanvietto eivät vaan kuulu mielikuvissani samaan paikkaan ja aikaan. Olisi mielenkiintoista tietää tämän mainonnan suunniteltu kohderyhmä. 

Ilokseni täytyy todeta että oli runsaasti hyviä ja mielikuviin positiivisesti vaikuttavia sivuja. Ne myöskin osoittautuivat helposti selattaviksi ja aiheet oli valittu selkeästi  oletetuista lomalaisen tarpeista, antaen vastaukset ikään kuin tietäen mitä me lomallamme  tulemme tarvitsemaan.  Tärkeimmät palvelut varmaankin meille jokaiselle ovat ruoka, liikunta/harrastus mahdollisuudet ja iltaohjelmat. 

Tulin jälleen siihen lopputulokseen että suuntaan jälleen kulkuni kohti Kuopion Rauhalahtea. Kylpylä täyttää kaikki ennakko toiveeni hyvästä lomaviikosta.  Paikka on entuudestaan tuttu ja palvelut ensiluokkaiset. Kylpyläosastolle ei löydy vertaa, eikä muualla ravintolatkaan yllä sille tasolle kun Rauhalahden herkut ovat. Iltaohjelma on monipuolista, aina on mahdollisuus valita mielensä mukaista tekemistä. 
www.rauhalahti.fi   

Mökkerö

Mökkerö heräämässä kesän riemuihin.

Käväistiin Katjan kanssa "päiväreissulla" katsastamassa mökin kuntoa talven jäljiltä.
Myrskyt ja murtomiehet olivat taaskin kulkeneet mökkerömme ohitse, jälkiä jättämättä. Varaston pieni ikkuna oli tipahtanut maahan jostakin syystä , lasi oli säilynyt ehjänä, joten se vaatii vain pienen kiinnitys operaation vai pitäisikö vaihtaa lukitusjärjestelmä ettei vahinko toistuisi. Kelohonka oli katkennut puolesta välistä runkoa ja oli tipahtanut sopivasti sähköjohtojen välistä maahan, vahingoittamatta johtoja. Mökillä kaikki hyvin.

Katja tuuletti virveliään, heitellen muutaman kerran rannalta, sillä aikaa kun itse hoidin minulle vakio hommaksi tulleet "huussintyhjennyksen" ja ruusun leikkauksen. Kesä saa tulla. Nuoret voivat jatkaa "mökkihommia" kukin halujensa mukaan. Pakkotyömaaksi tämä puistomainen tontti ei saa muodostua kenellekään, kunhan paikat pysyvät kunnossa ja ympäristö siistinä. Täällä on aina nauttittu luonnon kauneudesta, kalaisaasta järvestä ja uimisesta, toivottavasti nuoriso jatkaa perinteitä.

Seuraavaksi istahdettiin terassille nauttimaan termarikaffeista.

Järvimaisemaa katsellessa tulee aina niin levollinen olo sisimpään, täällä on niin monet ilot ja surut koettu. Muistoissa piipahtaminen tuo tullessaan  haikeuden ja ikävän. Ehkä alakuloinen luonto ja sumuinen sää vaikuttivat hiukan mielentilaani. Hiljaisuus naapurustoissa loi osaltaan kaipuun entiseen aikaan kun ympärillä oli vilskettä ja vipinää. Saunaakin lämmitettiin tuntikaupalla että tytöt pääsivät järvestä välillä lämmittelemään. Rantahiekassa oli "leikkikeittiö" missä Suvi ja Sini valmistivat ruokia meille hiekasta ja kukkasista. Penkki toimi hellana ja pöytänä, siinä pääsivät uusiokäyttöön kaikki vanhat kipot ja kattilat.

kesällä....

elokuun illassa....

maakellari...

liiteri/venevaja.....

kukkivaa....

huussi....

Matti ja veneellinen tyttöjä rantautumassa, kuva vuodelta 2004.

Aamuiset verkonnostot ottivat päähän , varsinkin kylminä syysaamuina kun oli pimeää eivätkä linnutkaan enään laulaneet. Muuten vesillä olo  oli aina laatuaikaa mökkeilyssä. Pidin veneessä mukanani poikkeuksetta luettavaa ja syötävää siltä varalta että kalastaminen ei huvittanut. Matti saattoi viihtyä vesillä monta tuntia, rantautuen välillä kallioisille saarille heittelemään. Hän vaihteli kaloille eri syöttejä , kokeili uusia uistin malleja ja vaihtoi kalapaikkaa aina sään ja tuulen mukaan, tuntien mökkijärven kalapaikat paremmin kuin omat taskunsa. Meillä oli aina tuoretta kalaa. Toista on nyt. Kukaan ei kalasta, eikä koskaan ole tuoretta kalaa... niin ajat muuttuvat...kuin salaa....ihan huomaamatta....

En vielä tulevanakaan kesänä halua mökille, kuin käväisemään...katsotaan sitten ensi vuonna, mitkä ovat tunnelmani..

Pihabongausta

Jo kymmenennen kerran toteutetaan "Pihapongaus" ensi viikonloppuna, jolloin seurataan tunnin ajan pihan lintuja.
https://www.youtube.com/watch?v=qv7j56nR7J4#t=158

Kurret käyvät päivittäin syömässä omalla pähkinäpöntöllään ja lintujenkin siemenet kelpaavat hyvin niinkuin rasvapallotkin.

Luonnon ja eläinten seuraamiset ovat aina kuuluneet päiväohjelmaani, vuodenajoista riippumatta. Talvinen mieliohjelmani on katsottavissa omalla pihallani. 

Lintukanta on lisääntynyt, johtuen varmaan sännöllisestä talviruokinnasta, oravia on 3-4 jotka kisailevat villisti. Öisin rusakot toimivat ruokintapaikkojen, alustojen siistijöinä.

Metsäkauris-pariskunta vierailee kasvimaalla tutkimassa olisiko lehtikaalia jäänyt kesästä heillekin lounasruuaksi.

Lintuparvien liikkeistä on helppoa ennustaa säätilojen muutoksia. Punatulkkujen ilmaantuessa ruokintapaikoille saa olla varma että pakkanen kiristyy. Linnut siirtyvät metsien suojiin ennen lumimyrskyjen tuloa ja palaavat heti kun ilma seestyy. Tosin haukatkin karkoittavat pikkulinnut pois pihoilta.

On olemassa käytännönläheisempikin syy lintujen ruokintaan, velvoitan sinitiaiset syömään kesän aikana ilmaantuvat tuhohyönteiset puutarhani puista ja pensaistani.

Häivähdyksiä - erityinen elämäni. Marja Korhosen otsahiirellä kirjoittama kirja

Tämän kirjan on kirjoittanut Marja Korhonen  itse, otsahiirellä kirjain kerrallaan. 

Tuntuu ihan käsittämättömältä saavutukselta mutta kun on lukenut kirjan niin tajuaa miten sisukas ihminen Marja onkaan. Ripsiään räpsyttämällä hän selvitti itsensä kuoleman rajalta kuntoutukseen ja sieltä takaisin kotiinsa.

Kohtuuttomalta tuntuu että sairaalan hoitovirheen takia ihmisestä tulee neliraajahalvaantunut ja mykkä.

En paljasta tässä kirjan juonta tämän enempää, etteivät lukijani saa liikaa tietoa kirjan sisällöstä. Mutta voin kertoa että luin sitä itkien ja nauraen. Kirja on kertomus ihmisen sisusta mahdottoman edessä ja uskosta elämään. Toivosta kärsimysten keskellä. Rakkaudesta ja ystävyydestä kaiken tämän perustana.

Kirja kosketti minua todella syvältä. Omat pienet murheet ja vastoinkäymiset tuntuivat Marjan kokemuksiin  verrattuna. mahdottoman pienilta.  Eikä ihminen voi ennakoida kaikkea elämässään, eikä osaakaan varautua pahimpaan.  Vastoinkäymisten tarkoitusta elämässä ei aina heti ymmärrä, joskin joidenkin tapahtumien tarkoituksen tajuaa vasta vuosia myöhemmin. Kaikella on tarkoituksensa, tässä elämässä, vaikka joskus tuntuu epäoikeudenmukaiselta kun yhdelle samalle ihmiselle sattuu useampia menetyksiä ja vastoinkäymisiä elämässään. Ei sitä pieni ihminen ymmärrä.

Kirjailijan blogia voi seurata osoitteessa:

http://mustikka8.vuodatus.net