Amarylliksen nuppu ja äänikirjat

Se onnistui!!!!  Vihdoinkin saan viimevuotisen amarylliksen uudelleen kukkimaan, lupaavasti sipulista on nuppu nousemassa.

Ensimmäisen kerran noudatin saamiani kasvatus ohjeita kirjaimellisesti ja tulos on lupaava.

Olen jäänyt täydellisesti koukkuun , äänikirjojen kuunteluun, ei huono juttu. Yllätyin äänikirjojen monipuolisesta tarjonnasta ja miten nopeasti uudetkin, juuri ilmestyneet teoksetkin on luettavissa.

Erityisesti olen mieltynyt pitkiin, historiallisiin kirjasarjoihin esim. Aud Midtsund;  "Karoline" ja "Johanna", Laila Brenden; "Hannah". 

Mahtava lukuelämys oli Eva.Riitta Siitosen kirja "Perheeni tarina", viisaan naisen koskettava, lämminhenkinen ja avoin kertomus. 

Parhaillaan kuuntelen Maaret Kallion kirjaa, "Mielen rauha". Teksti panee ajattelemaan omaa elämää kokonaisuudessaan, lapsuudesta tähän päivään asti. Tämä teos on niin vahvaa tekstiä ettei sitä voi kuunnella kun pienen,  pätkän kerrallaan ja on annettava itselleen aikaa sulatella kuulemaansa.  

Äänikirjojen kuuntelu on miellyttävää, rentouttavaa ja helppoa. Kuunnellessaan voi samalla tehdä käsitöitä ja muita puuhia. Ei tarvitse lähteä kirjastoon, muistaa kirjaston aukioloajat, palautuspäivämäärät, eikä tarvitse odotella  mieli kirjailijan uutuuskirjaa kuukausi kaupalla, vaan sen saa heti uunituoreena kuunnella.

"Liike on lääke!!", mottoni edelleen Hyötyliikuntaa tuottaa talviset lumen kolaukset ja päivittäiset lenkkeilyt koirieni kanssa.

Parhaillaan staa hissukseen lunta ja lämpötila on pari astetta pakkasen puolella. Kummasti  tuo lumi ikään kuin valaisee pimeän ajan ja tietysti koirien ulkoiluttaja kiittää puhtaista hauvan tassuista ulkoilun päätteeksi. Seuraavaksi tämän mummelin puuhasteluihin kuuluu koirien "pissitys", lenkille lähdemme illemmalla.

 

Linnunpönttöjen tyhjennystä ja peurojen karkoittelua

Viime tippaan on jäänyt tämä homma, mutta ajattelin että tirpat saavat vielä pakkasöinä tutua pehmustetussa asunnossaan. Ylemmässä pontössä asusteli viime kesänä sinitiaiset ja alemmassa talitintti. Hiukan on pesissä akenteellisia eroja. Pehmikkeenä kummassakin koirankarvoja joita tarjoilen linnuille; kuivassa paikassa ja verkkopussista. hyvin ovat kelvanneetkin. 

Kaikki kahdeksan pönttöä tyhjennetty ja asuntomarkkinat voivat alkaa !!!!!!

Vilkkaasti tirpat käyvät tutustumassa mahdollisiin kesäasuntoihin.

Pienet peuralapsen jäljet kukkapenkissä herättivät tarkempaan katselmukseen ja löytyihän käyntiin varsinainen tepastelun syykin; taas oli napsittu tulppaanin lehtiä salaatiksi????!!!!

Onneksi olin jo tilannut peurakarkoitetta; Kodin Kukat. Heti aamutuimaan kävin ruiskuttamassa kaikki sipulikukkien alut....ähäkutti... nyt saatte bambit etsiä uudet salaattipaikat, meillä ei enään tarjoilla teille.

Ai miksi tilasin tuotteen enkä hankkinut sitä alan lähimyymälöistä , no siksi kun sitä ei ollut esim. Hankkijalla lainkaan myynnissä ja muista liikkeistä se oli loppunut. Onneksi löytyi taas ammattilainen joka oli varautunut kevään tuomiin haasteisiin. Edellisen kesän harmilliset kokemukset opettivat varautumaan peuravaaraan, koska silloin ne söivät kaikki tulppaanin alut yhden yön aikana maantasalle. Onneksi havahduin edes nyt, tosin hiukan myöhässä mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, sanoo vanha sanontakin.

Salaatti aineksia tulollaan!!!

Herneenversoja luvassa! Vaihtelua salaatteihin!! Pitäisi olla makeampia kun kaupan versot. Onhan nämä sokeriherneitä 😍😍 Pieni mutta tärkeä lisä terveelliseen ruokavaliooni !!😎

Onneksi olen saanut sen verran ravinto-oppia ammattiini liittyen, jo opiskeluaikoina, että olen syönyt aina melko terveellisesti. Tosin, olen melko perso makeille herkuille mutta sokerimittarini palautta  minut aina ruotuun... ehkäpä siksi olen saanut olla terveenä ja pienet herkkuhetket kuuluvat edelleen päivän parhaihin hetkiin , hyvässä seurassa 💖

Nautiskellaan 💝😍
 

Tarttis tehrä jotain

 

Huh,huh, sanovat pensasaidat painavan lumitaakkansa alta 😡

Tarttis varmaan tehrä jotain 💪

Tämän päivän hyötyliikunnaksi hyväksyin lumitaakan poistot pensailta ja puiden oksilta. Katuharja ja tekeskooppivarrrellinen työkalu mukaan ja hommiin.

Pakkaslunta oli helppo pudotella korkean tuijan oksilta ja pensasaidoilta. Hiukan kopautti oksaa niin lumet pölähtivät alas, niin hereästi että oli kiire väistää alta pois, etten saanut niitä niskaani.

Olin varautunut kahlaamaan 60 senttisessä hangessa, niin vyötin housunlahkeet "jeesusteipillä" saappaan varteen ja se konsti toimi, ei yhtään lunta sukanvarressa 😍

Kummallinen ilmiö tänä talvena on että orapihlaja-aita maistuu rusakoille 😕

Lähellä aitaa olisi tarjolla vadelman oksia, koristeomenapuu ja marjapensaan oksat, mutta vaan pensasaita kelpaa ristiturville ?????

Nähtäväksi jää, selviääkö aita talven tuhoilta ? Onkohan puput kuulleet aikomuksestani leikata koko aita tapeille, homma tulee ehkä tulevana keväänä ajankohtaiseksi 👎

Jälki on pahan näköistä 😖

Lämpökompostorissa on hyvä lämpö ja massan palaminen hyvässä vauhdissa. Ihmettelen kun ottaa huomioon pitkän pakkas jakson ja yhden hengen talouteni. Selityksenä on varmaan biohiili, jota olen hiukan massaan lisänyt ja tietenkin Biolanin tehokuivikkeen. Talvityhjennyksen olen aina näihin aikoihin tehnyt mutta nyt kannattaa siirtää toimenpide siihen kun lämpötila alkaa laskea. Otan yleensä aina pari 20 litran muovisaavillista massaa kompostorista pois ja säilytän ne kannen alla, kylmässä ulkovajassa, kunnes puutarhakomposti sulaa ja voin lisätä massan kasijätteiden sekaan, multautumaan.

Olen kompostoinut kaiken talousjätteen jo yli 20 vuoden ajan ja sama Biolanin lämpökompostori on ollut käytössä koko ajan, eikä siitä ole mikään osa hajonut, lämpömittarikin on alkuperäinen.

Tämmösiä puuhasteluja tänään.... taidan seuravaksi keitellä itelleni kunnon kohvit....kuulumisiin 🙏😍 

Ruska-aikaa.....daalian juurakot kellariin

 Luonto on loihtinut mahtavan värityksen puihin ja pensaihin.

 On tummaa ja vaaleaa sävyä....

 hekkää ja hentoa...

 keltaista ja

 punaista...

 vihreyttäkään unohtamatta....täydellinen ruska.

 On kuitenkin jatkettava puuhasteluja puutarhassa.... joka syksyinen puuha on nostaa daalian juurakot maasta ja varastoida ne talven ajaksi viileään varastoon.

Hyvin olivat juurakot kasvaneet muhkean lihaviksi "sormiksi",kuivasta kesästä huolimatta. 
Varmaan on biohiilen ansiota, jota on lisätty multaan keväällä, ennen istutusta. En kastellut daaliapenkkiä kesän aikana kertaakaan, hiili piti mullan sopivan kosteana  koko kesän.

Annan juurakoiden kuivahtaa varaston lattialla jonkin aikaa ja sen jälkeen siirrän ne muovilaatikoihin joissa on turvetta. Varastossa  ei lämpötila laske koko talvena  alle +5 asteen, keskimäärin lämpö pysyy noin 6 ja 8 asteisena. Daaliani ovat viihtyneet kellarivarastossani erittäin hyvin, ovathan juurakkoni jo yli 30 vuotta olleet elossa ja lisääntyneet vaan vuosittain. Olenkin lajikettani lähettänyt useammillekin daalioiden ystäville, ennen kun puutarhaani tulivat ei toivotut tappajaetanat.

En kyllästy tähän väriin ja ahkeraan kukkijaan, vaikka yhteistä taivalta onkin kertynyt vuosikymmeniä, toivon mukaan taas ensi keväänä jatkuvat  puuhastelut daalioitteni kanssa.
Ja miksi ei jatkuisi, olosuhteet ovat entiset ja jos "puuhastelijan" puhti heikkenee niin apukäsiä on ympärillä 💖

Syksyn puuhista kukka- ja altakastelulaatikoiden tyhjennys,  pesuineen on se haikein ja kostein homma. Haikea siksikin kun ensimmäiset hallat veivät kukat kesken kukinnan ja yrtit parhaassa kasvussa.  Siitä vaan mullat kasvinjämineen kompostin ruuaksi ja ruukkuja tiskaamaan ulkosalla kylmällä  kaivovedellä. Voisihan sen homman tehdä kellarin pesutilassa ja lämpimällä vedellä mutta kun olen aina ne pessyt ulkosalla niin teen sen niin edelleenkin. Olenkohan hiukan tapoihini kangistunut , vaiko nuukuuttaniko sen teen, eipähän kulu kunnan mittarivesi, tiedä tuota, kumman vuoksi mutta tapojani en muuta, piste.

Ensi kevättä ajatellen on mukava viedä puhtaan kukkalaatikot varastoon, onpa taas ensi vuonna mistä ottaa ne käyttövalmiina. 

Hiukan sain taas tänäänkin aikaiseksi noita syystöitä pihapiirissä, ruska on vaan niin upeaa että sen ihasteluun menee koko päivä jos ei ota itseään niskasta kiinni ja aloita jotakin tähdellisempää. Kyllähän tuo väriloiston ihailu on ihmisen hyvinvoinnille yhtä tärkeää kuin pihapuuhien suoma hyötyliikuntakin, molempi parempi 😍

Onnenpensaan "leikkaus"

 Onnen pensas juhla-asussaan.....

 toinen onnenpensas sai "tappotuomion" kun ei suostunut tänäkään keväänä kukkimaan 😟

olikohan pensas vaan ikääntynyt ?

Aika näyttää....tekeekö uusia versoja .....tai uusia kukkivia oksia 😍

 Rusokirsikan kukat tuovat vapputunnelman kotipihalleni 💝

 Kylmänkukat availevat nuppujaan....

 vähän vaaleampi kylmänkukka....

Olen istuttanut kaikki jouluhyasintit aina keväisin pihalle ja hyvin ovat taas talvesta selvinneet, päätellen runsaasta kukinnoistaan 👍

Vihdoin sataa 👍👍👍👍👍👍 luonto on huutaanut vettä.... paljon on ollut ilmassa siite- ja hiekan pölyjä, vaikka kadut on kyllä harjattu puhtaiksi hiekoitushiekoista. 
Pienikin sadekuuro teki hyvää ilman laadulle, helpottaen ihmisten allergia oireita.  Kasvitkin saivat kaipaamaansa vettä, kuivahtaneille juuristoilleen.

Kovasti tekisi mieli tehdä istutustöitä mutta järkevänä puutarhurina maltan odottaa uuden kuun syntyä ja sitten vauhdilla daaliat maahan ja kasvimaan osittaiset kylvöt, sekä muutamat muutosistutukset pääsen tekemään. Lapionvarsi aivan huutaa työkaveria 😂

Talvinen maaliskuu

Helmikuussa tuli 77 vuotta täyteen. Synttärit ovat aina mukava piristys arjen keskellä, on ihanaa saada kukkia ja juoda kakkukaffeet läheisten kanssa. 
Ikä on vaan numeropari, en tunne olevani noin VANHA ??????!!!!!!

Tämän mummon puikot ovat suihkineet TV:eetä katselle ja tulosta on tullut, osa tekeleistä ovat saaneet "jalat sisälleen" välittömästi, osa jää seuraavan talven lämmikkeiksi.

Nyt rusakot keksivät pihan ainoan koristepuun joka jäi ilman suojia ja popsivat hampaat ristissä makoisaa kuorta suihinsa. Taisi niilläkin olla jonkinlaiset "kevätjuhlat", koko piha oli trampattu, jäljet näkyivät hyvin kun lunta oli taas satanut illan ja yön aikana.
Laitoin oitis Nekon Puutarhavahaa vaurion peitteeksi ja virittelin verkot puun suojaksi.

Talviviikkojen toistuva puuha on lämpökompostorin hoito. Tein taas talvityhjennyksen, eli poistin massa pari saavillista, puuliiteriin odottelemaan puutarhakompostin sulamista, missä massa saa jatkaa muhimistaan. 

Kompostorin lämpötila nousee hitaasti, johtuen kai yollisistä melko kovista pakkasista. Biolanin uusi Tehokuivike kyllä on pitänyt massan tasakosteana ja pitänyt lämmön paremmin, ei ole ollut lainkaan jäätymisvaaraa, lieneekö lisätyn biohiilen ansiota.

Vielä on saanut hyötyliikunnaksi tehdä lumitöitä riittämiin. Tänäänkin oli satanut noin 5 senttiä pakkaslunta ja toissapäivänä melkein 10 senttiä. Pakkasta oli viime yönä -9 astetta.

Tänään puhdistin myöskin linnunpöntöt, se kävi kätevästi hankikannolla tepastellen , eikä tarvinnut puuhun kiivetä, ylettyi homman tekemään ihan omilta jaloilta.

Seuraava hankinta onkin uusia pönttöjä, kaikki vetelevät viimeisiään, osaa olen korjaillut jo rautalangoilla, että pysyvät kasassa. Hyvin ovat vielä tirpoille asunnot kelvanneet , kaikissa oli ollut kesäasukkaita.

Aamuisella koiralenkilläni tapasin kaksikin ripeää eläkeläistä lunta kolaamassa omalla pihatiellään. Totesimme yksissämielin miten onnekkaita olemmekaan kun voimamme vielä riittävät kaikkiin omakotitalon puuhiin, On mahtavaa tehdä pihatyöt "IHAN ITTE" 💪😍

Lunta...lunta......lunta.....

 Lumitaakat pensasaidoilla.....pitäisköhän tehdä jotain???????

 Ei hyvältä näytä.....

 Orapihlaja-aitakin lumivaipan alla.....

 Tapionpöytä talviunilla 😴

 "Vanharouva" turvassa rusakoilta ja pakkaselta 👍

Olen aina tykännyt lumen kolaamisesta mutta nyt olen saanut siitä hommasta tänään tarpeekseni. Valtavat lumikasat ovat kasvaneet parin viikon aikana aivan huimiksi. Eka kerran kävi mielessä tilata "mönkijäpojat" hommiin kun näin niiden touhuavan naapuritontilla. 

Johan tässä kehittyy roima ylikunto tälle mummelillekin. Niin se lumi sai taas kyytiä kun alkuun pääsin. Vapautin vielä lumihommien päätteeksi pensasaidat lumitaakoistaan, ettei aita menetä muotoaan kun oksat taittuvan liiaallisen painon alla, siis talvihuolto aidoille.

Melko paljon ihmiset valittavat katujen aurausurakoitsijan työstä, milloin on tontin liittymä tukittu lumivallilla ja milloin lumet paiskottu auton pakoputkeen. Tällaisena talvena ruikutukset ovat asiattomia. Jokaisen pitäisi katsoa ensin miten itse tekee lumityöt omalla pihatiellään mihin lykkii ne lumikasat ja rakentelee lumivallit. Onneksi meidän alueella on ammattitaitoinen ja tehokas auraaja, on ilo katsella koneen tehokasta ja nopeaa työskentelyä.  Eikä ole isoja valleja jäänyt pihatieni päähän kolattavakseni, mutta en ole kasannut lunta katualueellekaan, auraajan pukattavaksi. 
Onkohan sekää ihan asiallista kun jotkut kolaavat lumet pihaltaan, kadun yli toisten tonteille? 

Ja ne postilaatikon edustat??????? Eikö ihmiset yhtään osaa huomioida jakajan sujuvaa pääsyä omalle postilaatikolleen, hän tekee työtään ja jos normaali jako ei onnistu lumiesteen vuoksi niin minä jättäisin kyllä postit jakamatta semmoseen talouteen. Palvelua puolin ja toisin !!!!!

Tämän päivän hyötyliikunta annos on suoritettu ! Olen taas kerran erittäin tyytyväinen siihen että suoriuduin lumitöistä ihan itse. Nyt on yksi päivän parhaista hetkistä kun laittaa kahvinkeittimen porisemaan ja istahtaa keittiön pöydän ääreen odottelemaan "alatalonemäntää" kahviseuraksi, elämä laiffii 💖💙💝💜

Hellekausi yllätti

 Kävimme tarkistus käynnillä Mustiossa, onko mökkerömme säilynyt talven rasituksista vaurioitta ja olihan se. Koiratkin päästettiin keväisen vilpoiseen Lohjanjärveen uimaan. Hauskinta koirilla oli juosta vapaaina, kolmistaan kirmaten pitkin ja poikin mökkitonttia.

 Seuraavalla käynnillä oli pari ahkeraa ihmistä mukanamme, niin tuli kelohonka kaadettua ja piha haravoitua. Koirat toimivat vaan työnjohtotehtävissä. 

No tietysti hauvoja kiinnosti naapurin tontilla haukahteleva pikkukoira ja eikös vaan; ne lähtivät  kaikki kolme karvakuonoa ohjusten lailla  tutustumiskäynnille, kieltoja ja käskyjä kuulematta. Onneksi mökkinaapurimme on maailman paras naapuri... eikä ollut millänsäkään meluisista tervehdyksistä. 

 Kauan saatiin kevään tuloa odotella ja sitten se pääsikin ylläättämään pahemman kerran.....alkoi varsinainen hellekausi. 

Tälle viherpeukalolle iski kevättöiden kanssa kiirettä tossuihin. Kasvi- ja potuumaat piti  joutuin muokata, lannoitukset suorittaa, ulkokalusteet siirtää ulos ja suihkulähde kunnostaa.
Vihdoinkin tarkeni pestä allas ja uskalsi jo tuoda vesipumpun kaivonkannelle kun ei ollut enään jäätymisvaaraa olenmassa.

Suihkualtaan täyttö käy helposti ja halvalla, kun saa pumpattua vettä  omasta pihakaivosta, ettei tarvitse kuluttaa vesimittarin kautta kulkevaa verkostovettä. Pieni vesiaiheen pumppu veteen, sähköjohto seinään ja suihkulähde toimii taas koko kesän......

 veden soliseva ääni on niin rauhoittavaa......

 Velmu-koiran 7-vuotis kakku.....

 maistui herkulliselta ja Velmu malttoi ihan nautiskella kakullaan, ei lainkaan ahminut hotkimalla, tosin aina välillä katsoi anovasti että: "saanko syödä ihan yksin kaikki".

 Myöhässä ollut kevääntulo ottaa aikataulua kiinni kiireellä. Tuntuu että kaikki kevätkukat puhkeavat kukkaan yht´aikaa. 

Helle vaikuttaa niihin lyhentäen kukinta-aikaa huomattavasti. 

Ensimmäisiin helteihin ei vaan ole vielä tottunut, vaikka lämpöä onkin kovasti odotellut. Kyllä se vie voimat, vaikka ei juurikaan mitään tee fyysisesti, niin on aivan uuvuttava olotila. 

Kaipa tähän kohta tottuu, pitää vaan muistaa nesteyttää ittensä, juomalla riittävästi päivittäin vettä. 

Väliaikaisia  noi helteet varmaankin ovat, ollaanhan me totuttu viileisiin ja sateisiin kesiin, niin että passais nyt vaan nauttia heltestä täysin rinnoin. 

Nautin suuresti puuhasteluista pihalla ja puutarhassa, kuntokin kohentuu kohisten kun talven aikana  ei ole tarpeeksi lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa. On se niin mahtava tunne kun pystyy ja jaksaa vielä ihan itse (76v.) muokata kasvimaat ja tehdä kuokalla vaot perunoille. Kaiken kukkuraksi, vielä nautin kaikesta puurtamisesta suunnattomasti. En vaihtaisi nykyistä oloani  mistään hinnasta kerrostalo asumiseen enkä "marttailtoihin" tai muihin tyhjänpäiväisiin "kotkotuksiin".

Puuhastelujen lomassa saa nauttia lintujen keväisistä konserteista, puiden ja pensaiden vihertymisestä, aistia kukkien tuoksuja, sekä ihailla niiden väriloistoa. 

Tämän ikäisen mummelin kai pitäisi muistaa käydä joskus edes kirkossa mutta kun koen että kirkkoni ovat metsä ja luonto jossa lenkkeilen paljon. En tunne tarvitsevani pappejakaan  yhteyden pitoon "yläkerranherran" kanssa, mutta muistan toki kiittää luojaani monta kertaa päivässä, kaikista ansiottani saaduista armolahjoistani.