25.6.2017

Juhannuksen viettoa laiskotellen

 Juhannus on tämän illan jälkeen taas vietetty....
 kukkivista pensaista nauttien......
 laikkuköynnöskin on kuin kukkiva pensas, valkoiset  lehdet loistavat.....

Tähän asti kesä on kululunut piha ja puutarhatouhuissa, kun ilmojen lämmetessä tuli kiire saada kylvöt ja istutukset ajan  tasalle. Nyt kaikki ovat hyvässä kasvussa ja voi vain nauttia kukkien loistosta ja ihanista tuoksuista.
Juhannusruusukin on tänä kesänä kukassa oikeaan aikaan, eli juhannuksena, yleensä sen kukinta on jo jussina ohi.
Lempikukkani on aina ollut valkolehdokki, jo lapsuuden juhannukseen kuuluivat lehdokit tuoksuineen. Tiedän että se on rauhoitettu kasvi mutta siitä huolimatta poimin lenkkipolkuni varrelta muutaman kukkavanan maljakkooni, nauttien sen hurmaavasta tuoksusta.

Jätin kaikki turhat hössötykset ja valmistelut juhannusviikolla tekemättä, suunnittelin viettäväni täydellistä löhöviikonloppua ja se onnistui.
Nautin suuresti kesän juhlienjuhlasta eniten omasta rauhasta ja joutenolosta. Johtunee entisestä työstäni jotka ruuhkautuivat aina juhlapyhinä niin nyt osaa nauttia omasta ajasta täysillä. En kuitenkaan saanut ihan yksikseni olla, tietysti lähipiirini käväisivät kanssani grillailemassa ja nokipannukahvista nauttimassa. 
Viileä sääkin hillitsi omalta osaltaan "menohaluja", ei tehnyt mieli lähteä edes mökille, puhumattakaan Sääksin juhannusjuhlille. 
Vahtikoira Vili täytti 11 vuotta, syntymäpäivä kului isoa luuta kalutessa. Sovimme koirani kanssa hyvin samaan huusholliin koska molemmat olemme mukavuuden haluisia ja vanhemmiten melko laiskojakin. Kumpaakaan ei haittaa vaikka joskus lenkki jätetään suunniteltua lyhyemmäksi, varsinkin sateisella säällä, Vili ei halua kastella upeaa turkkiaan.

Viileä sää raekuuroineen  on vähentänyt espanjansiruetanan määriä huomattavasti entisiin kesiin verraten, että täytyy todeta  edes yksi hyödyllinen asia, joka johtuu kylmästä alku kesästä. Pehmeälehtiset taimet ehtivät hyvään kasvuun, eivätkä kelpaa enään etanoiden herkuiksi. 

4.6.2017

Kivimuurille Herttavuorenkilpiä

Vuorenkilpi on kasvuolosuhteistaan vaatimaton mutta kukkiessaan kaunis perenna.  Sitä kasvaa itäaasiassa aivan luonnonvaraisena.  Sen lehdetkin ovat kiiltävän kauniita, ikivihreitä ja hyvin maata peittäviä. 
Valitsin perennoista juuri vuorenkilven, miettiessäni matalan kivikkomuurin päälle uutta kasvia, sen vaatimattomuuden ja kauniin kukinnon vuoksi.
Vuosi sitten kivikon kukkaryhmä näytti melko surkealta, heinää oli kasvanut runsaasti, enkä saanut sitä kitkemällä hallintaan. Muutama vuosi sitten nostin perennat ylös maasta, puhdistin juuriston heinistä ja istutin perennat uudelleen mutta tulos oli seuraavina vuosina vaan hullumpi, heinät lisääntyivät ja sammalleimut vähenivät.
Tein radikaalin päätöksen tuhota tehokkaasti koko ryhmä ja uudet kasvit tilalle. Peitin alueen pressulla ja jätin "heinät hautumaan" vuodeksi....
seuraavana keväänä tulos oli ylläolevan näköinen; kaikki kuolleet.....
oli helppo kääntä pinta talikolla ja postaa lakastuneet heinät, kivikkokukat ja juuristot kompostin ruuaksi. Hiukan tuhkaa ja biolannoitetta multaan, niin istutus sai alkaa.
Pienet sirpakat taimet "melkein rivissä", on istutettu.
Pelastin vain muutaman alun vanhoista sammalleimusta, istuttaen ne ihan kivien päälle, että kitkeminen on helpompaa ja heinät pysyvät hallinnassa.
 kivien väleihin muutama mehitähti...
 pieni suikeroalpikin ponnistaa kivenraosta...
 kivimuurin juurelle harmaata ja purppuraa....
Tämän kevään "muutosprojekti" on valmis.

Viime viikolla on saatu rajut raekuurot niskaamme, sää on ollut poikkeuksellisen kylmää ja kaikki kasvu on ainakin kolme viikkoa myöhässä. Papuja ja herneitä ei ole vielä voinut kylvää kasvimaalle, eikä ahkeraliisojakaan ole voinut vielä istuttaa pohjoisrappuselle. kylmyyden takia.

Kevät on kuitenkin kevät ja pukeutua voi aina säiden mukaan. Itse olen ollut pihahommissa päivittäin koska puuhastelut eivät minun pihallani lopu tekemällä. Nautin vaan niin suuresti ulkohommista ja käsillä tekemisestä etten pysy sisähommissa muulloin kuin syksyn ja talven pimeinä aikoina.