"Mummonpelakuut" odottelevat "kesälaitumille" pääsyä

Siemenestä viime keväänä kylvetyt pelargonit kukkivat viime kesänäkin erittäin ahkerasti ja talvehtivat kellarissa onnistuneesti mutta nyt ne ovat ryöhähtäneet kukkimaan ihan hullun lailla.

 Ovathan nuo vanhanajan mummojen pelakuut ikkunoilla ihan  kauniita, mutta roskaavatkin tippuvilla terälehdillään yhtä runsaasti kun kukkivatkin. Olisi jo aika saada ne pihalle kukkimaan ja roskaamaankin.....

 Toivottavasti kukkiminen jatkuu koko kesän aina syksyyn saakka.

Samoin Onnenapilakin odottelee innolla ulos pääsyä. Kukkanuppujakin on jo runsaasti.

Vappu lähestyy ja säät ovat hyisen kylmät, viime yönä maa oli valkoisena lumesta ja tänään tuulee myrskylukemissa. Ei vielä uskalla jättää "ulkoilevia" pihakukkia yöksi ulkosalle, niin kuin saaveissa olevat syyssyrikatkin nostan iltaisin suojaan, autotallin ovesta kellariin. Vaaleanpunainen lumme kestää pienet hallatkin kun se on vesiastiassaan ulkosalla. Toiveissa on että ilmat lämpenevät tällä viikolla.

Kylmät säät eivät ole estäneet meikäläisen ulkoilua, sehän on vaan pukeutumis kysymys, niin että villaista ulkoilupuvun alle, pipo päähän ja Vilin kanssa lenkille. Aamuin , illoin mustarastaiden ja peippojen konsertit ovat niin mahtavia ettei niistä voi laistaa. Kun on tottunut säännöllisesti harrastamaan liikuntaa, niin ei voi millään tulla päivittäin toimeen ilman reilua annosta reipasta kävelyä luonnossa ja kylän raitilla ilman suorituspaineita, pääosin vaan nauttien ulkoilusta kaikin aistein. Lenkille jäävät huolet, pienet rempatkin aivan huomaamatta ja ilman pillereitä.

Hyötyliikuntaa tuli harrastettua ikkunanpesua suorittaen, pakkohan se oli pestä yhteen menoon koko torpan ikkunat kun kerran aloitin. Siinä samalla huonekasvitkin saivat siistimmät ulkoasut ja muut vaatimansa hoitotoimenpiteet. Koko projektista kehittyi ihan täysi työpäivä ja sehän on eläkeläiselle enemmän kuin "lääkärimäärää". On se kumma juttu kun ikkunat on pesty niin koko huusholli vaikuttaa siistimmältä.

Menneen viikonlopun parhaimpia hetkiä olivat lukutuokiot ja karaokeilta naapurissa. Seppo Jokiselta ilmestyi uusi dekkari; "Rahtari" joka vei lukijansa komissario Koskisen mukana monimutkaisiin rikostutkimuksiin, jännitystä toivat tapahtumiin lisää loppusivuilla, 7 nälkäistä sutta. Jokisen teksti oli taaskin mukaansa tempaavaa jonka juoni paljastui vasta loppu metreillä. Sopivasti rikoksista kertovaa tekstiä oli pehmentämässä Koskiset ihmissuhteet työyhteisössä ja siviilissä. Tunnstan että olen koukussa kirjailijan tuotoksiin.... milloinkahan seuraava dekkari ilmestyy????

Krookukset kukkivat ja kevätpuuhastelut jatkuvat....

 Kevään sipulikukat  ovat parhaimmillaan, niistä krookukset  kukkivat runsaasti eri väreissään.

 Valkoisia on vain muutama.... 

 Kestävät keltaiset jaksavat aina nousta kukkimaan loisteliaasti vuosi, vuoden jälkeen.

 Päivällä lämpötila kohosi jo yli kymmenen asteen, niin oli pakko kantaa pihakalusteet ulos.

Keväisiin pihapuuhasteluihini kuuluu keväisin myöskin puutarhakompostin naamiointi.  Peitän puutarhajätteistä kasatun kompostikasan karkealla risuhakkeella, joka antaa kasalle siistimmän ulkonäön, suojaten liialta auringonpaahteelta, pitäen kompostin sopivan kosteana ja varmistaen näin puutarhajätteiden onnistuneen muhimisen ravintorikkaaksi mullaksi. 
Puiden ja pensaiden harvennus- / hoitoleikkkauksista katkotut oksat tulevat näin hakkeena hyötykäyttöön. "Kierrätystä" puutarhassa parhaimmillaan !

Pihapuuhastelujen nautinnollisimmat tuokiot ovatkin kukkien kauneudesta ja lintujen kevät konserteista nauttiminen. Tänään nautin erikoisesti sateen tuoksusta, siinä on kesäinen vivahde. Käyskentelen pihamaalla nauttien keväisestä luonnosta kaikin aistein ja täysillä.

Onneksi haravoin syksyllä koko pihamaan, ettei tarvitse näin keväällä haravalla häiritä sipulikukkien nuppuja, niitä on jokapuolella pihaa ja lisää on tulossa.... ovat taaskin talvehtineet hyvin, eivätkä ole myyrätkään poikenneet tontilla syömässä sipuleita.

Kevät ja kukkiva pihani on vanginnut asukkaansa niin voimakkaasti etten vaan malttanut lähteä yhteen kevätkokoukseen, vaikka olinkin ilmoittautunut ja suunnitellut osallistuvani. Samoin kävi kirjastossa järjestetyn mielenkiintoisan luennon, en hennonnut lähteä sinnekään. Molemmat tilaisuudet tuntuivat vaan niin turhanaikaisilta...... vain puutarha ja puutarhanhoito on tärkeää.... harrastusta tässä elämäni vaiheessa ja tässä vuodenajassa. 

CARRERA siemenperunat itämään ja hiukan puutöitäkin

 Carrera on kauniin sileäkuorinen varhaisperunalajike. Keittotyyppi on kiinteä, mutta mallon rakenne silti miellyttävän irtonainen. Kestää perunaruttoa. Erittäin herkullinen maultaan. Hyvä säilyvyys, normaalissa kellaritilassa. 

 Lajiketta on myynnissä Hankkijan myymälöissä, 5 kg ja 10 kg pusseissa, hinta 12,90 €/pss.

 Laiton perunat mataliin muovilaatikoihin, kellaritilan lattialle, itämään valoisaan ja viileähköön tilaan.

Näissä laatikoissa on 20 kg siemenperunoita, sopivasti yhdessä kerroksessa ja on aikanaan helppo istuttaa laatikoista suoraan vakoon, idut pysyvät ehjinä. Ehkä arvioin yhden hengen talouteen hiukan runsaan puoleisesti siemeniä, mutta ei tarvitse istutus vaiheessa halkaista pottuja. Muistan nuoruudesta, että isoimmat siemenperunat  aina halkaistiin ja laitettiin leikkuupinta alaspäin vakoon.

Kyllä hyvä peruna kauppansa tekee, sen huomioin viime kesänä, kun jälkikasvu kyseli melkein päivittäin, että koskas keität pottuja? Oli ne niin herkullisia aidon voin ja sillin kanssa,että pitsat ja muut roskaruuat jäivät kakkoseksi.

 Askartelin lavoista uudet "aluspuut" tuleville klapipinoille, autokatokseen, tämäkin on taas sitä uusiokäyttöä hylätyille kuljetuslavoille.

 Helppo homma, kun minäkin osasin, ei tarvinnut kuin puolittaa lavat sahalla ja lisätä kapuloita alapuolelle, tukea antamaan ohuehkoille laudoille.

Komia halkaisutukki on odottamassa, katoksen nurkasta halonhakkaajaa. Tosin aion halkaista pöllit sähköllä toimivalla halkaisukoneelle. Koivutukki on muistona kaadetusta portinpieli koivusta ja sen päällä "uiskentelee" moottorisahataiteija Markun tekemä kala.

Nyt on kaikki valmisteltu tulevaa saunapuiden tekotalkoita varten, ei tarvitse kuin antaa halkaisukoneen laulaa.

Yhtä sun toista touhua ja mietiskelya viikon aikana

Kesää odotellessa täytynee fiilistellä menneiden kesien kuvilla, vanhoista valokuvista huomaa mieten havupuut ja -pensaat ovat kasvaneet, syysleimut ovat edelleen samalla paikalla, niinkuin muutkin istutukset ja puskaat.

Pääsiäisenä kokoonnuttiin taas koko "meidänpoppoo" yhdessä syömään ja vaihtamaan viimeisimmät kuulumiset vaihteeksi ihan vanhanaikaisesti naamasta, naamaan, kun yleensä jutellaan naamakirjassa tai lähetellään tekstareita.

Kannettava tietsikkani näyttö meni mustaksi ja oli aika ottaa esille vanha palvelijani jonka sain läksiäislahjaksi työnantajaltani jäätyäni eläkkeelle 2007. Siinäkin meni muutama vuosi sitten näytönohjaaja, meidän Jaska sai  koneen toimintakuntoon ja nyt olen kärsivällisesti päivitellyt ohjelmia niin pystyn taas kirjoittelemaan. Konevanhukseni vaatii kärsivällisyyttä, se on tosi hidas, mutta pääasiahan on että se toimii. Jaska vei pääsiäisenä mennessään taas pimenneen koneeni "hoitoon".

Keväisiin puuhasteluihini kuului taas tälläkin viikolla lämpökompostorin huoltoa, tyhjentelin siitä maatunutta massaa, kannelliseen saaviin, joka tyhjennän puutarhakompostiin muhimaan myöhemmin kunhan se ensin sulaa kokonaan ja sitä voi möyhiä.
Jouluksi tehty havuköynnös piti poistaa rappukaiteelta ja purkaa, ottaen sidontalangat talteen, sekä havut poltettavaksi grillipaikalla. Aurinko paistoi jo muutamana päivänä niin lämpöisesti, ettei havuköynnös enään oikein sointunut ympäristöönsä.
Korkkasin kevään haravoinnit; pihaantulo ja rapun etu oli pakko haravoida siistiksi, kun mielessä on isoäidin opit; että  "rapun edusta kertoo millainen emäntä talossa asuu". Tein myöskin yhden vähän hassun homman, nimittäin otin katuosuudelta hiekoitushiekkaa talteen, seuraavan talven varalle, eipähän tarvitse sepeliä ostaa rautakaupasta, säästö se on pienikin säästö, eikö?

Tekaisin viikolla myöskin ison kinkkuvoileipäkakun, jonka Suvi halusi viedä kiitokseksi, työssäoppimisviikkojen päätteeksi osaston henkilökunnalle. Ihan kohta Suvi on valmis Lähihoitaja !

Ihmettelen suuresti miksi ihmiset valittavat ja purnaavat niin runsaasti kunnan terveydenhoito palveluista, kun taas palveluihin tyytyväiset kuntalaiset ovat hiirenhiljaa. Omalle kohdalleni on sattunut poikkeuksetta aina hyvät hoitsut ja lekurit. Viikolla kävin omanlääkärin vastaanotilla kun jouduin kolmisen viikkoa sitten menemään päivystykseen asentohuimauksen ja korkean verenpaineen vuoksi, sain verenpaineeseen lääkityksen ja lähetteen labraan. No eihän siellä omanlääkärin vastaanotolla ilmennyt mitään uutta, verikokeet olivat ok ja verenpainelääkitys jää voimaan, tosin hyvää käynnissä oli se että Mirke-tohtori tutki ja kuunteli sykkeet ja virtaukset joka puolelta huolella, eipä oltu meikäläistä niin tarkkaan ennen tutkittukaan. Sain selkeät ohjeet tuleviin kontrollikäynteihin ja B-lausunnon lähetettäväksi KELAAN, saadakseni lääkkeelleni erityiskorvauksen, siistii.

Sain lekurilla käynnistä uutta puhtia painonpudotukseen, nyt kyllä lähtee talven aikana tulleet 3 kiloa läskiä niin että keikkuu. Päiväkaffeilla ei enää herkkuleivonnaisia, vaan tummaa leipää ja paljon vihreää salaatti. Jo ennestään terveelliseen ruokavaliooni lisään runsaasti itse kerättyjä marjoja, vaihteeksi kaupan hedelmiä sekä runsaammin vihanneksia ja salaatteja. Poistan kaikki rasvaiset grillimakkarat, lihat, lukuunottamatta kanan ja broiskunlihoja, sekä lisään kalan syöntiä entisestään.
Hyvää on se ettei sokeriarvot ole koholla, johtuen karkkilakosta joka on pitänyt. Teen kaikkeni hyvinvointini hyväksi että sydämeni jaksaa kanssani vielä vuosia.

Asiasta kuudenteen.... hämmästelin suuresti miten epäestettisiä kuvia voidaankin julkaista yhteisön Facebook sivuilla. Nämäkin kuvat ovat osaltaan muodostamassa  asiakkaille  mielikuvaa viihtyisistä tiloista ja palveluista Pääsiäispyhinä.

Melko kolkolta näyttää....

Viihtyisyyteen ei ole satsattu lainkaan...

Kuvat kertovat ........

Asiahan ei minulle mitenkään kuulu, mutta kyseiset kuvat vaikuttivat ilmestyessään voimakkaasti, mutta ainoastaan negatiivisesti. Johtunee kai siitä että itse aikoinaan satsasin viihtyvyyteen ja loin mahdollisuuksien mukaan silmäniloa asiakkailleni, kukilla , liinoilla ja itse kyhäämilläni kukka-setelmilla. Niukka budjetti asetti omat rajansa materiaalihankintoihin niin, että piti tarvikkeet osaksi hankkia luonnosta ja yrittää saada kukat omalta pihalta tai puutarhoilta halvalla. Ehkä olen hiukan vanhanaikainenkin, mutta kuitenkin koen asiakkaankin roolissani että viihtyvyystekijät ovat osa yhteisön markkinointia. Itse olen valinnut lomanvietto paikakseni Kuopion Rauhalahden, jonne palaan aina uudelleen ja uudelleen, juuri paikan viihtyvyyden vuoksi, tosin arvostan monipuolisia kylpyläpalveluja, notkuvia herkkupöytiä ja ihanaa henkilökuntaakin.