Vihdoinkin saatiin tänne eteläiseenkin suomeen lunta. Tosin sitä on sitten tullut joka päivä, mutta onhan siinäkin hyvät puolensa, tulee sopivasti hyötyliikuntaa joka päivälle. Pihallani on hyvin tilaa kolata lumet sellaisille paikoille jossa ne saavat sulaa keväälläkin kaikessa rauhassa ja sulmisesta tulevat vedet valuvat niin ettei synny isompia lammikoita nurmikoille ja kukkapenkeille.
Kun vielä muistaa aina viedä kolalla ekat kerrat senverran pitkälle että voi kolata viistosti edelisten ylitse, näin ei synny jyrkkäreunaisia kasoja eikä tarvitse tehdä nostoliikkeitä jotka ovat hankalia useimpien selälle.
Kävelyä tulee runsaammin mutta sehän ei haittaa mitään, päinvastoin , nivelet saavat voiteluhoitoa siinä samalla.
Koiralenkeillä tapaa aina uusia ihmisiä ja saa hyviä "koirakavereita". Eräs pitkäaikainen lenkkeily kaverini teki tilauksen välitettäväksi miehelleni joka sisälsi neljä kappaletta vc-paperitelinettä ja saman verran keittiörullatelineitä. Hän aikoo viedä ne tuliaisina sisaruksilleen mennessään taas vierailuille pohjoiskarjalaan.
Näin puutöiden varasto väheni tänään hiukan. Ongelmanamme on ollut sopivan myyntikanavan löytäminen ja toisakseen, tällaiseen aikaan ei taida ihmisillä olla paljon ylimääraäistä rahaa sijoitettavaksi toisten käsitöihin, vaikkakin puutyöt ovatkin ihan käyttöesineitä eikä yksinomaan koriste-esineitä.
puutöitä
Onkin ollut harvinaisen rauhallinen sunnuntaipäivä, olen katsellut tallentamiani tv-ohjelmia, sukkia kutoen ja välillä lukenut kirjastosta lainaamiani kirjoja, eikä aika ole tullut yhtään pitkäksi, nyt on jo melkein ilta.... Päivittäiset pitkät koiralenkit tuovat mukavasti piristystä päiviini ja jaksaa taas "jelpata" syöpää sairastavaa elämän kumppania. Helppoa se ai aina ole kun ottaa huomioon että potilaalla on monesti elämänhalu melkein nollissa ja jostain vaan pitää se pilke silmäkulmaan saada, vaikkakin välillä kyynelten kera.
Tässä on ollut ja tulee olemaan itsetutkistelun paikka ja ns henkisen kasvun aika, ettei mene ikään kuin tunteeseen mukaan vaan yrittää löytää sen valoisamman puolen asiasta kuin asiasta.
Olen jo oppinut "hiljentämään" vauhtia niin että hän ei tunne olevansa jäämässä jalkoihin. Toinen tärkeä oppi on ollut laittaa elämässään asiat niiden oikeisiin tärkeysjärjestyksiin. Niinpä en enään lähde mukaan kaiken maailman hössötyksiin niinkuin ennen. Vapaaehtoistyötä teen vain voimieni mukaan ja valitsen kohteet hyvin tarkasti oman arvomaailmani mukaisesti.
On paljon uusia asioita ympärilläni mistä voin suuresti nauttia ja niistä tärkeimpiä ovat kuitenkin ihmiset ja läheiset; omat lapset ja lapsenlapset Suvi ja Sini. Teemmepä tyttöjen kanssa mitä hyvänsä niin meillä on aina hurjan kivaa. Väistämättä kyllä joskus mielipiteet ja asenteet kohdatessaan iskevät tulta mutta muhumalla on asiat selvitetty, eikä paljonkaan "mökötetä", mitä nyt joskus ?!
Jatkankin sununtai päivääni ottamalla kännykkäni esille ja pirauttelen Jarille, Sarille ja Katjalle ekaksi, sitten Suville ja Sinille.
Leppoisaa iltaa kaikille!
Saatiinpas vaan, kaikesta huolimatta, vuoden sauna- ja takkapuut tehtyä omalta pihalta ja nyt ne ovat kaikki jo siistissä pinossa autokatoksen sisäseinustoilla.
Kaksi isoa lehmusta ja lehtikuusi on oksittu pätkitty ja pilkottu. Kun aloitimme homman , pihan ollessa yhtä risua ja pölliä, tuntui toivottomalta urakalta koko homma. Mutta kun vaan aloitimme järjestelmällisesti puita käsitellä niin lopulta oli homma hoidettu. Enään ei ole kuin pienehkö risukasa , ruusupenkin takana, jotka aion lähipäivinä hakettaa ja levittää hake pensasaidan juurille.
En malttanut olla kuvaamatta ihastuttavaa puuveistosta jonka olen saanut hyvältä ystävältäni, hänen harrastuksenaan on mm moottorisahataide. Hän osaa tehdä puusta moottorisahallaan ihan melkein minkä vaan "näköispatsaan". 
