Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

Perjantai "pihaillen" omalla tontilla, miettien kirjoittamisen saloja

Syksykin on neljästä vuodenajasta hyvin paljon nautintoja antava kausi vuodesta, värikylläisyyden ja tuoksujensa ansiosta. Tänä syksynä olemmekin saaneet nauttia täällä eteläisessä suomessakin kunnon ruskasta.

Lämpimien ilmojen jatkuessa riittää vielä pihallakin kukkivia kasveja ja niihin kiinnittääkin en enemmän huomiota kun niitä on vähemmän kuin kesällä.

Syksyn tuoksuista voimakkain on mullan tuoksu josta pidän erittäin paljon. Johtunee kai siitä että nuorena maalaistalon tyttösenä vein syyskyntöjä tekevälle isälleni kahvit pellonreunalle, multa tuoksui erittäin hyvälle ja voimakkaasti. Aloitin päivän päätteeksi pihailuni kääntämällä lapiolla perunamaata ja taas muistui isä kyntöineen mieleeni, tuoksuvasta mullasta.

Kun valmistelee puutarhaansa talvikuntoon, niin siinä samalla ajatuksissa on jo kevät kiireineen, samalla se tuntuu olevan aivan kohta. Ei ehdi mitkään kaamosmasennukset  eikä syysflunssat vaikuttamaan meikäläisen elämän kulkuun. Tulevasta pimeästä kaudesta jopa nauttii kun jää enemmän aikaa lukemiseen ja kirjoitteluun. Normi pihatöiden lomassa voi suunnitella tulevia harrastuksiaan ja niistä päällimmäisenä pyöriikin mielessäni suunnittelemani "kirja-projekti". Aiheita on runsaasti mutta on vaikeaa päättää tuleeko kirjani sisältö olemaan  fiktio vai faktaa ?

Päätinkin lähteä opiskelemaan luovaa kirjoittamista, kansalaiopiston kurssille, siksi että en ole kokonaan unohtanut "kirja-projektiani", toteutan sen kyllä, ihan varmasti. On vaan niin monta asiaa mitkä pitää päättää ennen aloittamista. Kaksi iltaa on jo istuttu koulun penkillä ja tunnen opiskeltavan aiheen omakseni. Ryhmä on sopivan kokoinen ja opettajamme on pätevä ja kannustava aloittelijalle, eikä opiskelu tressaa lainkaan. Hyvänä juttuna on myöskin matkat naapuri kylän koululle jotka voin tehdä kimppakyydissä ja nekin ovat omalla tavallaan "antoisat".

Tarvitsen myöskin "oman rauhan" kirjoitustyöhöni. Olenkin jo sillä silmällä jättänyt väliin kaikki laulu-, retki-, keskustelu- ja muut ryhmät joihin mua on pyydetty. Selittelen vaan että on niin paljon puuhaa omien asioiden ja sukulaisten kanssa ettei jää aikaa ja niinhän asianlaita onkin.

Kirjoittaminen ja lukeminen jatkuu :)

Kevään ensimmäiset kukat

 Kevään ensimmäiset krookukset availevat arastellen terälehtiään, auringon säteiden innoittamana.

 Uusi ihanuus, Talventähti

Syksyllä istutettu Näsiäkin on selvinnyt talvesta hyvin, kukkanuput jo "pullistelevat".

Joka ikinen aamu on pakollisena kuviona "tarkastuskierros" kukkapenkeillä, ketkä ovatkaan ensimmäisinä kohottautumassa auringon säteitä kohti ja ketkä kaikki ovat selvinneet talven kourista. Moinen puuha on jännittävää kuin hyvän dekkarin luku, ehkä vielä astetta jännittävämpääkin.

Tulevalle viikonlopulle on säätiedoissa luvattu lumipyryjä ja kylmempää ilmaa, joten ei vielä tohdi siivota kuivuneita kukkien lehtiä pois koska ne hiukan suojaavat kasvia kylmältä. Kyllä niin tekis mieli tehdä jotain puuhastelua pihalla mutta täytyy vaan olla järkevä ja odotella kevään kehitystä ja lämpimämpiä säitä.

Kellarissa asustaneet pihakukat voivat hyvin, tehden jo uusia lehtiä ja silmuja. Pelakuut ovatkin saaneet jo uudet mullat ja ovat hyvässä kasvussa.

Aurinkoista kevätpäivää kaikille :)

Syksyn viettoa sukkapuikot kilisten

Sukkia on syntynyt ihan huomaamatta tv.tä katsoessa, aina kun on päivän  ahertanut ulkotöissä itsensä uuvuksiin niin on ihana istahtaa nojatuoliin ja antaa ajatusten lennellä,  puikkojen suihkia, se on tosi rentouttavaa.... 

Ylimmät sukat ovat "jätelangoista" ja alemmat taas "Seitsemänveljeksen langasta neulottu. Eron huomaa selvästi, alimmat ovat onnistuneet mielestäni toiveeni mukaan, ovat ryhdikkäät ja kantapääkin ns. istuva.

Tahdon kokeilla, onnistuuko minulta virkatun lampunvarjostimen teko ? Kehys ja langat ovat jo odottelemassa koukuttajaa !

Löysinkin googlesta sopivan mallin josta otan hiukan osviittaa, mutta aion tehdä oman version ihan vapaasti omasta päästä ....

Meikäläiselle on tässä nyt haastetta kerrakseen, saas nähdä onnistunko ?

Eilen oli ihanan aurinkoinen päivä suorittaa pihalla viimeiset syyspuuhastelut. Istuttelimme Sarin kanssa muutamat pussilliset kukkasipuleita ja kunnostimme ryytimaata siltä osin kun se oli mahdoillista. Sillä pitihän minulle jättää vielä kasvamaan persiljat ja lehtikaalit kun tulee tehtyä itselleni melkein päivittäin terveellisiä kasvisruokia joiden raaka-aineihin  vihreät kasvattini ovat oiva lisä.

Tänään käväisin kirjastossakin vaihtamassa ilta luettavat koska uni ei tule ilman kirja ystäviäni.

Pysähdyin tässä oikein ajattelemaan sitä päivien kiitolaukkaa, tuntuu että aika menee kaksi päivää yht´aikaa kun aina onkin taas viikonloppu tulossa, mutta hyvä näin. Yritän muistaa olla kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta mihin saan herätä, se tahtoo vaan useinkin unohtua !

Silmänruokaa pihalle tulijoille ja olijoille

Perinteiset ahkeraliisat saivat taas tänäkin vuonna muuttaa  Nukarin Puutarhalta meidän rappusille. Taimet olivat hyvin terhakoita ja terveitä.

Vaatimattoman näköinen istutus, tosin alakuvassa edellisen vuoden "komistukset", niin että kyllä nämä pikkuiset liisukatkin yltävän varmaan samaan tulokseen.

Edellisen kesän pistokkaat aloittavat kukintaansa ja tarjoavat silmän ruokaa pihakeinussa istujille...... 

Anoppilasta pelastettu vanha tiinu saa nyt luvan toimia portinpylväänä ja silmäruokana pihaan tulijoille.....

Atsalean kukat ovat ihastuttavan herkät ja kauniit, silmänruuaksi naapureillekin.....

Vuoden vanha mansikkamaa on hyvässä kukassa, näyttää siltä että on tulossa hyvä marjasatokin. Pian on aika laittaa "Huminalangat"  lintujen karkoitteeksi.

Laukka luo silmänruokaa saunaan menijöille, sille on oiva kasvupaikka kuunliljojen kanssa saunan päädyssä.

Nyt kesä on kauneimmillaan ja hellettäkin on niille jotka siitä osaavat nauttia, itse viihdyn kyllä viileimmissä säissä. Tuo +30 on vanhalle jo rasittavaakin ja pitää muistaa juoda tarpeeksi. On hyvä ettei ole enään mitään raskaimpia pihatöitä tehtävänä mitä nyt hiukan rikkaruohojen kitkemistä ja kasvimaan kastelua. Tällä helteellä ei jaksa........ muuta kuin istua varjoisassa puutarhassa ja nauttia luonnon kauneudesta kaikilla aisteilla.

Varhaisperunat taimella

Helatorstaina istutetut perunat ovat jo hyvällä taimella, Jokohan Jussina saisi uusia pottuja pöytään.

Viime vuoden keväällä istutetut mansikantaimet ovat rehevässä kasvussa ja niissä on tosi runsaasti kukan nuppuja, niin että tulee hyvä marjasato.

Raparperit ovat jo "täysi-ikäisiä", olen antanut niitä tuttaville kun en itse pidä raparperista erikoisemmin.

Viiniköynnöksenikin on virkistynyt talven koettelemuksista, sehän istutettiin viime kesänä ja vähän jännitti miten se selviää talvesta mutta hyvinhän se voi :)

Arovuokot ovat parhaassa kukassaan

Vihdoinkin olen saanut "Verenpisaran" kukkimaan, sekin on ekaa kesää pihassani, toivonkin että tämä viihtyisi ja siitä kasvaisi oikein jättipuskas !

Yksi Jopuluruusuistamme on tuollainen tummahipiäinen mutta kooltaan tosi - iso

Tänään ajoin toisen kerran jo nurmikon ja kylläpä se ehti viikossa kasvamaan, nyt täytynee ajella ihan pari kertaa viikossa noiden voikukkien takia, koska en ole viitsinyt niitä poistaa erikseen, kukkikoon minkä kukkivat...loppujen lopuksi aika lyhyen ajan kuitenkin, kyllä sen kestää...

Pihalla riittää puuhasteluja tähän aikaan kesästä mutta olen malttanut toki aina välillä istahtaa pihakeinuun kuuntelemaan tuulen suhinaa lehtipuiden latvoissa ja lintujen viserryksiä.

Aamulenkin koirien kanssa suunnistin kohti laajan peltoalueen läpi kulkevalle kärrytielle. Tunnen tarvetta käydä ihailemassa aina keväisin oraalla olevia viljapeltoja. Johtuukohan se siitä että olen lapsesta asti kokenut orastavat pellot jotenkin  juhlavina koska olen ihan pienenä tyttösenä kulkenut pelloilla isoisäni kanssa kun hän tarkkaili viljan itävyyksiä ja muita "juttujaaan". Tunnelmaa juhlisti lisäksi  kaikki pelloilla viihtyvien lintujen viserrykset, tuli lapsuuden ajat mieleen,  herkistäen lisää tunnetilaani. Olin kuin "kirkossa" konsanaan.

TÄHTILEVISIA

Tähtilevisia on niitä kauneimpia kivikkoryhmän kukkia mutta ei helpoimpia pitää hengissä. Olen aiemminkin yrittänyt kasvattaa pienestä taimesta kukkivaksi puskaaksi mutta silloin taimi ei selvinnyt talven yli.

Sain tilaisuuden toivoa "Daaliaystävältäni" vastalahjaksi Särkän taimitarhan tuotevalikoimasta jonkun kasvin ja ekaksi tuli mieleeni Levisia. Ystäväni oli pakannut taimen erittäin huolella, mukana oli vielä kaunis kukkakortti, terveisineen.

Taimi oli erittäin hyvin säilynyt ja terhakka, istutin sen kivikkoryhmäämme joka on hyvin vettä läpäisevä ja lähellä taloa että luulisi sen säilyvän myöskin talven yli paremmin kuin edeltäjänsä.

Oli ihan pakko kuvata kottikärrytkin, uudelleen maalattuina, eikös vaan olekin aivan uuden näköiset ?

Kevät on meille "viherpeukaloille" sitä kiireisintä aikaa mutta toki löytyy näitä lepohetkiäkin, tässä olemme tauolla Velmu-hauvelin kanssa ja totuttelemme keinuvan liikkeen ihmeelliseen maailmaan :)

Elämän rajallisuus

Parhaillaan sataa vettä ja rakeita, kevät tulee vieläkin keikkuen. Kuvan onnenpensa on kuvattu viimekesänä koska nyt siinä on vielä hyvin laihat kukkasilmut.

Menneellä viikolla on elämän rajallisuus tullut erittäin tuntuvasti mieleeni, olenhan saanut useita suruviestejä ja lähettänyt adresseja. Tämän päivän aikana kirjoitan vielä adressin Anna-Liisa-tädin omaisille. Voimani eivät vielä riitä osallistua hautajaisiin oman surutyöni vuoksi. 

Vakavan sairauden kourissa taistelleiden kuoleman läheisyys on jonkin asteisena aina mielessä mutta kun läheisen poismeno tosiaan tapahtuu niin se tulee pokkeuksetta aina yllätyksenä ja liian aikaisin. Tulee tunne että niin paljon jäi sanomatta, olisin voinut pitää enemmän yhteyttä... selittelen mielessäni monia syitä miksi en käynyt tai soitellut.... 

Näin vaan käy elämässa että kun ihminen on kuihtumassa niin hänet unohdetaan tai pelätään uutta ja outoa tilannetta kohdata sairas ihminen. On ymmärrettävää ettei haluta rasittaa sairasta henkilöä liiaksi kun ei ole mitään tärkeää asiaa toimitettavana ...enään... Harrastuksiin liittyvät ystävät ja entiset työtoverit jäävät pois. jäljelle jää potilaan oma perhe, ne läheisimmät. Viimeisinä elin viikkoina perheenjäsentenkin vierailut  vievät tuntuvasti potilaan voimia kun levon tarve on kasvanut tuntuvasti tai normaali päivän rytmi on kadonnut kipujen häiritessä yöunia.

Elämämme rajallisuus vaan ole mielissämme ilman läheisten ja ystävien suruviestejä. Kuitenkin meidän tulisi se muistaa päivittäin ja elää niinkuin meneillä oleva päivä olisi viimeisemme. Osaammako ? Emme tosiaan!

Voisimme enemmän huomioida läheisiämme ja muistaa aamuisin kiitollisuus, herätessämme uuteen päivään, koska emme tiedä montako aamua meille suodaan ja kauanko saamme olla läheistemme elämässä.

Lämpökompostorin madot ja asemankello

Lämpökompostorini pysyi sulana koko talven ja ilmojen lämmetessä sen lämpötila nousi +60 asteeseen.

Pelästyin kun avasin luukun, punertavia vilkkaita lieroja ihan kasapäin, kompostorin suulla. YÖK.

Lienevätkö nuo näkyvät vaaleat pienet niitä kärpäsen toukkia ?

Sekoittelin lapiolla koko massan ja tiputin kaikki madot massan sekaan. Kuorikkeella kuivasin vielä vapaana olevat pinnat ja lisäilin kuoriketta massan päälle. Tuoksu oli muhevan hyvä. Matosille oli varmaan tullut "HIKI" kun lämpötila nousi ja yrittivät tuloksetta päästä kannen alta ulkoilmaan vilvoittelemaan.  Kuorikkeen käyttö estää karpastentoukkien muodostumiset ja korkeassa lämpötilassa varmaan kaikki elolliset oliot kuolevat ja muuttuvat maaksi jälleen.

Hankin asemankellon ja nyt se näyttää aikaa autokatoksen seinällä, pihamaalla puuhastelijoille eikä tarvitse multaisin sormin etsia taskusta kännykkä aikaa.

Yöpakkasia ei ole enään ollut ja aamulla mittari on näyttänyt jopa + 8 astetta, nousten päivällä jopa +12:sta.

Kevät sateita on saatu jo muutama päivä joka on sulatellut mukavasti lumiakin. Kevät on!

Peipon laulu kuului tänään jo komeasti :)

Suruyhmässä ja laskeutumista varovaisin askelin vanhuuteen

Valitsin itselleni sunnuntaiksi sopivan tilaisuuden kotikyläni kirkossa.

Rajamäen Mieslaulajat ja naiskuoro Mystica pitivät yhteisen kevätkonsertin kirkossa, missä on hyvä akustiikka. Kuorojen ohjelmisto nyt ei ollut mielestäni mitenkään keväinen mutta onhan se ymmärrettävää että ei kirkossa voikkaan keväästä enemmälti riehaantua. Yleisöäkin olisi mahtunut puolet enemmän kun oli paikalle saapunut, johtuikohan yleisön vähyys heikosta informaatiosta. 

Tilaisuus herkisti mieleni muistelemaan niitä monia tilaisuuksia missä olimme yhdessä mieheni kanssa. Laulajissa olikin suurin osa samoja miehiä kun silloin 1970-2005 jolloin Mattikin oli mukana. 

Onhan mieskuorolaulu aina niin mahtavan juhlallista, siihen ei kyllästy milloinkaan. Huolestuttavaa vaan on kuorolaisten keski-ikä joka tässäkin kuorossa on melko korkea, onhan nuorinkin laulaja jo 50v. täyttänyt, missä ovat nuoret miehet ? Jatkuuko kylässämme kuorolaulu perinne..... tuntuu vähän heikolta ! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan seurakunnan  osuutta konsertti-illassa, olisin toivonut pientä hiljentymistä ja lyhyttä iltarukousta tilaisuuden päätteeksi.

Seurakunnan järjestämässä "sururyhmässä" käyn edelleen joka torstai-iltana. Koen ryhmässä olon erittäin puhdistavaksi ja huomaan muutokset mieleni kiemuroissa muuttuvan valoisampaan suuntaan. On helpottavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia muiden surutyötä tekevien kanssa, vertaistuki on tässäkin muodossa hyvin toimivaa. Lohtua elämään tuo illan päätteeksi kuultu SANA, yhdessä lauletut virret ja hengelliset laulut.

Kevään viipyessä olen saanut pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintäni ja tuntemuksiani entistä enemmän ja mielenikin on seestynyt niin että itse huomaan tulleeni "rauhallisemmaksi". Enään ei tarvitse aina "suorittaa" vaan voi pysähtyä mietiskelemään kun siltä tuntuu. Onkohan tämä nyt sitä tulevaa vanhuutta ja luopumista ?

Yhä useimmin tulee mieleen USKO ja tuonpuoleinen elämä.

Vieläkään ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa olla yksinään; puhelin soi yhtenään ja ulko-ovi käy tiheään tahtiin. Aika kuluu siivillä eikä käy pitkäksi, viikot sujattavat, tuntuu että aina on viikonloppu :)

Ei vieläkään tee mieli mihinkään eläkeläisryhmän toimintaan mukaan, olenkin päättänyt sitten lähteä heidän joukkoonsa kun tunnen olevani yksinäinen, nyt en sitä vielä ole.

Jos oikein kuuntelen sisintäni niin seurakunnan ryhmät kiinnostavat jo pikkiriikkisen. Messussa käydessäni olen huomannut että kirkonmenot ovat suuntautuneet yhä enemmän yhdessä suorittamiseen, seurakunnan jäsenet osallistuvat avustaen toimitusta. Tuntui että kaikki on yhtä perhettä ja kaikki tunsivat toisensa.

Onkohan tämä nyt sitä laskeutumista vanhuuteen ?

Enkelikortit / Nauru

ENKELIKORTIT
NAURU


Nauru on suuremmoinen parantaja. Se ravistelee yltäsi pelon,  jolloin olosi muuttuu  iloisemmaksi, selkeämmäksi ja rentoutuneemmaksi.


Muista, että enkelit lentävät, koska he ottavat itsensä kevyesti. Muuta sinä vaikeutesi höyhenenkeveiksi ja näe tilanteiden humoristinen puoli.


Naura sekä itsellesi että muiden mukana.


Kun rentoudut ja naurat,  enkelisi sujauttavat mieleesi uusia ehdotuksia ja ideoita, jotka voivat muuttaa hankaluuden mielihyväksi.


Nauru on auringonpaistetta, joka hälventää pimeyden, ole siis hilpeä, iloinen ja hyväntuullinen.


VOIMALAUSE
Näen humoristiset seikat kaikessa.


Lähde: Diana Cooper, Valon enkelit -kortit
Copyright: Diana Cooper ja Kustannus Oy Taivaankaari

Enkelikortit / Ilo

ENKELIKORTIT
ILO


Ilo pulppuaa yhteydestäsi Jumalalliseen ja valaisee sinut.

Enkelisi opastavat sinua jalostamaan iloitsemisen kykyäsi etsimällä Jumalallisuutta jokaisesta elämäntilanteestasi.

Tarkastele asioita pintaa syvemmältä ja etsi valo jokaisen ihmisen dydämestä.

Tiedostat tuoloin luomisen ihmeen ja ilo sytyttää elämäsi hehkumaan.

Ilshdu kaikesta, sillä ilo on avain valaistumiseen.

Nauti elämaästä.

VOIMALAUSE
Löydän ilon kaikesta.

Vaurasta elämää

Aloitin torstaiaamuni tietysti kahvilla, aamupuurolla ja koiralenkillä. Ilma oli piristävä, olihan pakkasta - 17 astetta.

Avasin tietokoneen ja seuraavaksi naamakirjaan aamun ajatuksin . Lueskellessani kavereiden juttuja, minut pysähdytti "Hidasta elämää" kirjoitelma joka on lainattu supergurun blogista ja mieleni teki kopsata siitä pääkohdat omaan blogiini jotta voin aina tarpeen tullen palata lukemaan; mitä on vauarus !

Vapaasti suomennettu David Wolte/blogi
Todellinen vauraus on rauhallinen mielentila
Todellinen vauraus on vahva fyysinen terveydentila
Todellinen vauraus on yhteys henkiseen energiaan
Todellinen vauraus on tunne-elämän hyvinvointia
Todellinen vauraus löytyy toisten palvelemisesta
Todellinen vauraus on itsensä tuntemista, ympäristönsä tuntemista… ja oman elämäntehtävänsä etsimistä ja seuraamista.


Lisäksi:
Todellista vaurautta ei voi rohmuta, vain jakaa.
Todellinen vauraus ei synny siitä, mitä olet hankkinut, vaan siitä, mitä olet antanut pois.
Todellinen vauraus (tai onnellisuutesi) on suoraan verrannollinen iloon, jota tuotat muille.

Luettuani pariinkiin kertaan edellä olevat viisaudet, totesin että minähän olen onnellinen ja elämäni on vaurasta, olenhan varsinainen miljonääri.

Tätä vaurauttani ei voi ulosotto eikä konkurssi uhata, tätä ei rikoskoplat voi ryöstää minulta, eikä lähimmäisetkään osaa tätä rikkautta kadehtia.

Vaurauteeni eivät vaikuta lainkaan nykyajan elintasoerot eikä -kilpailut.

Eikä tarvitse välttämättä olla sitä vahvaa fyysistä terveydentilaakaan, heikompi tasokin on riittävä.

Elän tänäänkin , tässä ja nyt, jokaisesta hetkestä nauttien ja tulevaisuuteen luottaen.

Kevät tuli keittiön ikkunalle

Kauppareissullani en päässyt kukkamyynnin ohi ostamatta kevätesikoita :)

Keskitalven ensimmäinen kukka mikä tuo kevään myöskin sydämiin, on ne niin kauniita.

Yleensä en sorru ruökakaupassa käydessäni heräteostoksiin, mutta tänään yllätyin ihan itsenikin. Tuo keltainen ja oranssi värinä , villitsi minut täysin.

Vaikka ulkona paukkui kipakka pakkanen, mittarit näyttivät -18 astetta, niin ei haitannut kukkaostoksia. Edullinen tarjous  ja ostopäätös, tuloksena muutama esikkopurkki samaan pakettiin, nopsasti lämpöiseen autoon ja kipin kapin kotiin.

Pienikin asia joskus piristää arkipäiväämme uskomattoman paljon, niin kuin minua tänään nämä keltaiset ja oranssiset esikot. Se on varma lupaus keväästä. Mieli on keväisen kevyt, ei huolen häivää. Miten se on mahdollista, vielä aamulla oli huoli lapsenlasten elämän kulusta ja miehen syöpäsairauden etenemisestä, mutta nyt näistä huolista ei ole pienintäkään asiaa mielessä.

Kumpa me ihmiset huolinemme hoksaisimme huolehtia myöskin omasta mielen alasta niin ettemme rasittaisi sydäntämme liiaksi turhalla murehtimisella. Älyisimme antaa kaikki elämämme ongelmat "Herran haltuun", ninkuin Matilda-mummuni aina lausahti. Kyllä luoja pitä huolen meistä pienimmistäkin ja eihän ne huolet kuitenkaan murehtimalla mihinkään häivy. Elämä soljuu kuitenkin eteenpäin omia uomiaan.

Tänään siis VOIMAANNUIN kukista !

Enkelikortit / Yhteistyö

ENKELIKORTIT
YHTEISTYÖ


Enkelit ehdottavat että käyttäisit taitojasi ja lahjojasi kaikkien yhteiseksi hyväksi.


Eliminoi elämästäsi ne valtataistelut, riidat ja kilpailutilanteet  jotka aiheutuvat egosi voitonhimosta.


Kun teet yhteistyötä muiden kanssa kaikkien parhaaksi, edistät sopusointua ja läheisten suhteiden syntymistä ja saat kaikista irti heidän parhaat puolensa.


Ota tavoitteeksesi se että kaikki ovat tyytyväisiä tehtyyn työhön. Silloin sinusta tulee hyvän tahdon ja sopusoinnun lähettiläs.


Enkelisi opastavat sinua saattamaan ihmisiä lähemmäksi toisiaan ja tutkimaan miten kaikki voisivat yhdessä auttaa toisiaan.


Jakamisen asenteesi varmistaa että sinäkin hyödyt, sillä enkelisi siunaavat yritteliäisyytesi.


VOIMALAUSE
Teen yhteistyötä kaikkien kanssa.

Lähde: Diana Cooper, Valon enkelit -kortit
Copyright: Diana Cooper ja Kustannus Oy Taivaankaari

Lunta, lunta , lunta

Vihdoinkin saatiin tänne eteläiseenkin suomeen lunta. Tosin sitä on sitten tullut joka päivä, mutta onhan siinäkin hyvät puolensa, tulee sopivasti hyötyliikuntaa joka päivälle.  Pihallani on hyvin tilaa kolata lumet sellaisille paikoille jossa ne saavat sulaa  keväälläkin kaikessa rauhassa ja sulmisesta tulevat vedet valuvat niin ettei synny isompia lammikoita nurmikoille ja kukkapenkeille.

Kun vielä muistaa aina viedä kolalla ekat kerrat senverran pitkälle että voi kolata viistosti edelisten ylitse, näin ei synny jyrkkäreunaisia kasoja eikä tarvitse tehdä nostoliikkeitä jotka ovat hankalia useimpien selälle.

Kävelyä tulee runsaammin  mutta sehän ei haittaa mitään, päinvastoin , nivelet saavat voiteluhoitoa siinä samalla. 

Koiralenkeillä tapaa aina uusia ihmisiä ja saa hyviä "koirakavereita". Eräs pitkäaikainen lenkkeily kaverini teki tilauksen välitettäväksi miehelleni joka sisälsi neljä kappaletta vc-paperitelinettä ja saman verran keittiörullatelineitä. Hän aikoo viedä ne tuliaisina sisaruksilleen mennessään taas vierailuille  pohjoiskarjalaan.

Näin puutöiden varasto väheni tänään hiukan. Ongelmanamme on ollut sopivan myyntikanavan löytäminen ja toisakseen, tällaiseen aikaan ei taida ihmisillä olla paljon ylimääraäistä rahaa sijoitettavaksi toisten käsitöihin, vaikkakin puutyöt ovatkin ihan käyttöesineitä eikä yksinomaan koriste-esineitä.  puutöitä

Onkin ollut harvinaisen rauhallinen sunnuntaipäivä, olen katsellut tallentamiani tv-ohjelmia, sukkia kutoen ja välillä lukenut kirjastosta lainaamiani kirjoja, eikä aika ole tullut yhtään pitkäksi, nyt on jo melkein ilta.... Päivittäiset pitkät koiralenkit tuovat mukavasti piristystä päiviini ja jaksaa taas "jelpata" syöpää sairastavaa elämän kumppania. Helppoa se ai aina ole kun ottaa huomioon että potilaalla on monesti elämänhalu melkein nollissa ja jostain vaan pitää se pilke silmäkulmaan saada, vaikkakin välillä kyynelten kera. 

Tässä on ollut ja tulee olemaan itsetutkistelun paikka ja ns henkisen kasvun aika, ettei mene ikään kuin tunteeseen mukaan vaan yrittää löytää sen valoisamman puolen asiasta kuin asiasta.

Olen jo oppinut "hiljentämään" vauhtia niin että hän ei tunne olevansa jäämässä jalkoihin. Toinen tärkeä oppi on ollut laittaa elämässään asiat niiden oikeisiin tärkeysjärjestyksiin. Niinpä en enään lähde mukaan kaiken maailman hössötyksiin  niinkuin ennen. Vapaaehtoistyötä teen vain voimieni mukaan ja valitsen kohteet hyvin tarkasti oman arvomaailmani mukaisesti.

On paljon uusia asioita ympärilläni mistä voin suuresti nauttia ja niistä tärkeimpiä ovat kuitenkin ihmiset ja läheiset; omat lapset ja lapsenlapset Suvi ja Sini. Teemmepä tyttöjen kanssa mitä hyvänsä niin meillä on aina hurjan kivaa. Väistämättä kyllä joskus mielipiteet ja asenteet kohdatessaan iskevät tulta mutta muhumalla on asiat selvitetty, eikä paljonkaan "mökötetä", mitä nyt joskus ?!

Jatkankin sununtai päivääni ottamalla kännykkäni esille ja pirauttelen Jarille, Sarille ja Katjalle ekaksi, sitten Suville ja Sinille. 

Leppoisaa iltaa kaikille!

Talven ensimmäinen pakkaspäivä

Joulukukkakin aloittaa kukintansa kun on aika riisua muut joulukoristeet ja -valot pois, varastoon vietäviksi.

Sunnuntai aamun lenkille lähtiessäni katsoin onneksi pakkasmittarin lukemat , ohhoh... pakkasta -13 astetta, tämän talven pakkasennätys. Tarvittavat villavaatteet ulkoilupuvun alle ja ulos koiran kanssa. Lumi narskui ihanasti ja oli miellyttävän hiljaista, muutama koiran haukunta kuului etäältä, ei autojen tuottamaa melusaastetta. Kolmostieltäkän ei kuulunut sitä normaalia huminaa, liikenne oli nollatilassa.

Nautimme Kyttä-koiran kanssa mahtavasta ulkoilusäästä tehden normaalia pitemmän lenkin  niin että molemmat olimme ihan läkähdyksissä mutta mielet olivat molemmilla virkistyneet joten vietettiin vielä ulkosalla laatuaikaa leikkien lumikokkareilla, hypellen lumisessa pihassa. Lopuksi varmistimme että lintulaudat ja talipallot ovat tarjoilukunnossa kun lintuparvet saapuvat metsän siimeksestä aterioimaan pihapiirimme siemen tarjoilulle.

Yhtäkkiä tulikin mieleeni ettei saunan vesijohtoa oltu iltaisen saunomisen jäljetä katkaistu. Ensimmäinen pakkanen jolloin täytyy vesi katkaista ettei putket jäädy, vielä tyhjennysputken hana auki ja sitt´on varmistettu veden saanti saunalle seuraavanakin saunapäivänä. Tämä on tärkeä toimenpide, huolimattomuus aiheuttaisi ylimääräistä vaivaa ja kustannuksia.

Harvinainen sunnuntai; ei mitään suunniteltua ohjelmaa, rentouttavaa ja nautinnollista olotilaa koko päivä. Hiukan herkuttelua ja hyvää luettavaa, ehkä katsotaan joku aiemmin tallennettu filmi tai kuunnelllaan musiikkia.

Lapsenlapseni Suvin muutto tuli hoidettua yhteisvoimin. Nyt vaan on pidempi matka käväistä hänen luonaan mutta onhan  autot sitä varten ja useampi kuljettajakin käytettävissäni.
Muuttosiivouksen entisessä asunnossa olin varannut itselleni. Kun kaikki tavarat on asunnosta pois niin on nautinto siivota koko asunto huolella. Urakka otti voimilleni kun yritin sen tehdä yhdessä päivässä ja teinkin... Vaikuttikohan jo ikäni siihen että uupumus iski vähää ennen työn päätöstä. Seuraavana päivänä kävimme Sinin ja Samin kanssa vielä ottamassa valaisimet katoista irti ja talteen vintillemme, siltä varalta jos joku niitä vielä tarvitsee. Olipa nautinnollista ihailla kätteni työtä, oli puhdasta, seuraavalle asukkaalle !
Suvin uusi asuntokin oli putipuhdas , ei tarvinnut siivota ennen muuttoa lainkaan.
Muuttourakan tullessa mieleen, osaa nauttia tästä ohjelmattomasta sunnuntaista täysin rinnoin!

Rukous uudelle vuodelle

Pyhä Jumala,
Sinä olet läsnä eilisessä, tässä hetkessä ja tulevaisuudessa.
Ylistämme Sinua suuruudestasi.
Kiitämme takanamme olevasta vuodesta ja edessämme olevasta uudesta.
Auta meitä tänä vuonna olemaan vähemmän huolissamme ja iloitsemaan enemmän.
Jotta iloitsemalla voisimme opettaa lapsiammekin iloitsemaan.
Jotta rakastamalla muita ihmisiä voisimme opettaa heitä rakastamaan.
Rakkaus, joka ilmestyi Beetlehemin seimeen
tuli meidän luoksemme jotta me tuntisimme Sinut.
Jotta voisimme jakaa rakkautta toisillemme.
Taivaallinen Isämme, auta meitä kuulemaan rakkautesi ääntä jokaisessa auringon nousussa,
takapihojemme lintujen laulussa
vanhustemme tarinoissa
ja lapsiemme mielikuvituksissa.
Auta meitä pysähtymään ja kuulemaan Sinun rakkautesi ääntä
jotta voisimme tuntea Sinua yhä enemmän.
Kiitämme uudesta vuodesta ja sen mukanaan tuomista päivittäisistä uusista mahdollisuuksista.
Rukoilemme elämäämme rauhaa, valoa ja toivoa, jotta voisimme jakaa niitä toinen toisillemme.
Me jätämme menneisyytemme Sinun käsiisi ja astumme tuntemattomaan uuteen vuoteen luottaen että Sinä olet kanssamme.
Uusi vuosi on Sinun lahjasi meille ja siitä me iloitsemme!
Jeesuksen nimessä,
Aamen