Kukkivaa syyskuuta

 Tapionpöytä, syysleimut ja daaliat.

Aivan kuin kerroskakku 😍

 Mummon pelakuut.

Tosi vanhoja ja hyvin talvehtivia.

 Mummon pelakuista vaaleammat ovat siemenistä itse kylvettyjä, nuorikoita 😍

 Ahkeraliisat pohjoispuolella taloa, viihtyvät hyvin, enkä osaa vaihtaa lajiketta, vaan vuodesta toiseen hankin aina samat kukat laatikoihin 😎

 Näilläkin verenpisaroilla on rutkasti ikää mutta jaksavat vaan vuodesta toiseen ilahduttaa isoilla kukillaan. Ankeasta kohtelusta huolimatta; milloin unohdan kastella ja keväällä halla turmeli  kaikki vihreät silmut, sitkeitä kun mitkäkin 💪

 Miekkaliljat availevat nuppujaan, ovat myöhään heränneitä 😉

Ruostekukat taas laiskottelevat tänä kesänä, vain muutama kukka 😕

 Nauhusten kukat eivät maistu espanjansiruetanille, lehdet on kyllä popsittu 😡

 Kriinumin kaunis, juhlava ja tuoksuva kukkavana 💟

 Perhosille mieluisat syyssyrikät.

Vaikka ollaan jo syyskuussa niin puutarha kukoistaa vielä ja tuoksut ovat huumaavia, varsinkin illansuussa. Runsaat sateet ovat hiukan hakanneet syysleimuja ja isokukkaiset yksilöt ovat laonneet, mutta auringon vaikutuksesta nostavat  taas kukkavanat valoa kohden.

Toivotaan että lämmin syksy hellii meitä "kukkaihmisiä" kauneudellaan vielä muutaman viikon, niin ei tarvitse kauaa odotella kevään sipulikukkien ilmestymistä nietosten keskeltä. 

Ikäihmisen koronakevät

Kevätesikot kukkivat tänä keväänä melko laiskasti, johtuneeko olemattomasta talvesta, vai onko tappajaetanat olleet aterioimassa???

 hempeä värinen esikko, uusi tulokas pihallani....

 Muutama tulppaani säästyi peurojen lounashetkestä......

Ilmojen lämmettyä, asensin taas pienen suihkulähteeni. Veden lorina on korvia hyvelevää taustaa, lintujen kevätkonserteille.

 Halkaisukone, vanha ja uskollinen apulaiseni oli pitkästä aikaa hyötykäytössä.........

 Siinä se on klapikasan alkua, lisää on tulossa....

 Kultatyrakki loistaa yhdessä keväauringon kanssa.....

 Nuori Pepi-päärynäpuussa on runsaasti kukkia...itsepölyttävänä, niin ei tule sato olemaan pörriäisten varassa.

Varhaisperunan ensimmäinen lehdyke maanpinnalle....

Varsinainen perunan istutus päivä on perinteisesti Kustaanpäivän aikoihin ja kuunkierrokset huomioiden, paras istutuspäivä on tänä vuonna maanantaina kesäkuun 8 päivänä. 

Kellarivarastossa odottavat Carrera-siemenperunat hyvin itäneinä vakoon pääsyä.

Joka tuutista on koko kevään tullut asiaa Korona-viiruksesta, niin että ihan kyllästyttää. Olen jatkanut ikäihmisen itsenäistä arkielämää ihan normaalisti, maalaisjärkeä käyttäen. En ole moisen vouhotuksen antanut mielenrauhaani horjuttaa, enkä ole asettanut vierailukieltoja läheisilleni. Normaalistikin nuoret eivät tule flunssaoireisina luokseni etteivät tahallaan tartuta tautiaan tälle mummelille.

Ainoa harmittava asia oli kun ei ystävälläni ollut 80-vuotisvastaanottoa. Ystävyytemme on kestänyt 57 vuotta, joten tuntui erittäin haikealta kun ei saatu synttärikaffeita yhdessä ryypiskellä. Tosin olimme puhelinyhteydessä, joka jäi mukavaksi kokemuksesksi siksi, että hän aina sanoi, ettei pidä mitään juhlia ja huomasin miten tärkeitä kaikki kortit ja muistamisen hänelle kuitenkin olivat. Sainkin tarkat selonteot kuka minkäkinlaisen onnittelukortin oli lähettänyt...värssyineen kaikkineen. Tunninpuhelu täynnä juhlatunnelmaa.

Koronakeväiset päivät ovat sujahdelleet entiseen tapaan liukkaasti viikko toisensa perään.  Pihapuuhastelut antavat sopivasti hyötyliikuntaa ja lähipiirin traumaattiset kokemukset jännitteitä sekä tilaisuudet harrastaa taitojensa mukaan "vapaaehtoistyötä". Joten voimassaolevat kokoontumiskiellot ja tilojen sulkemiset eivät meikäläisen elämään päässeet vaikuttamaan. Virikkeitä virkeään ikäihmisen elämään on viime aikoina ilmennyt ilman kummempia etsimisiä. Meidän suvussa vaan sattuu ja tapahtuu, sille ei voi mitään mutta kaikista on selvitty ja selvitään tulevistakin. Luotan siihen että ihmiselle ei anneta vastoinkäymisiä enempää kun se jaksaa kantaa ja selviytyä.

Huomenna päättyvät useammat Korona rajoitukset, eniten olen odottanut lounas ravintoloiden  ja kirjaston aukenemista. Varattuja kirjoja on noutamatta ja olisi mukavaa käydä vaihteeksi lounaalla mielipaikoissaan. 

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on suunniteltu nuorten kanssa kahvitteluhetki ihanassa omenapuutarhassa ja varmaankin  kesäkuulle tulee sovittua muutama lounastapaaminen.

Näillä mennään keväästä kesään, nauttien myöskin täysillä luonnon ja puutarhojen tarjonnasta.

Ruska-aikaa.....daalian juurakot kellariin

 Luonto on loihtinut mahtavan värityksen puihin ja pensaihin.

 On tummaa ja vaaleaa sävyä....

 hekkää ja hentoa...

 keltaista ja

 punaista...

 vihreyttäkään unohtamatta....täydellinen ruska.

 On kuitenkin jatkettava puuhasteluja puutarhassa.... joka syksyinen puuha on nostaa daalian juurakot maasta ja varastoida ne talven ajaksi viileään varastoon.

Hyvin olivat juurakot kasvaneet muhkean lihaviksi "sormiksi",kuivasta kesästä huolimatta. 
Varmaan on biohiilen ansiota, jota on lisätty multaan keväällä, ennen istutusta. En kastellut daaliapenkkiä kesän aikana kertaakaan, hiili piti mullan sopivan kosteana  koko kesän.

Annan juurakoiden kuivahtaa varaston lattialla jonkin aikaa ja sen jälkeen siirrän ne muovilaatikoihin joissa on turvetta. Varastossa  ei lämpötila laske koko talvena  alle +5 asteen, keskimäärin lämpö pysyy noin 6 ja 8 asteisena. Daaliani ovat viihtyneet kellarivarastossani erittäin hyvin, ovathan juurakkoni jo yli 30 vuotta olleet elossa ja lisääntyneet vaan vuosittain. Olenkin lajikettani lähettänyt useammillekin daalioiden ystäville, ennen kun puutarhaani tulivat ei toivotut tappajaetanat.

En kyllästy tähän väriin ja ahkeraan kukkijaan, vaikka yhteistä taivalta onkin kertynyt vuosikymmeniä, toivon mukaan taas ensi keväänä jatkuvat  puuhastelut daalioitteni kanssa.
Ja miksi ei jatkuisi, olosuhteet ovat entiset ja jos "puuhastelijan" puhti heikkenee niin apukäsiä on ympärillä 💖

Syksyn puuhista kukka- ja altakastelulaatikoiden tyhjennys,  pesuineen on se haikein ja kostein homma. Haikea siksikin kun ensimmäiset hallat veivät kukat kesken kukinnan ja yrtit parhaassa kasvussa.  Siitä vaan mullat kasvinjämineen kompostin ruuaksi ja ruukkuja tiskaamaan ulkosalla kylmällä  kaivovedellä. Voisihan sen homman tehdä kellarin pesutilassa ja lämpimällä vedellä mutta kun olen aina ne pessyt ulkosalla niin teen sen niin edelleenkin. Olenkohan hiukan tapoihini kangistunut , vaiko nuukuuttaniko sen teen, eipähän kulu kunnan mittarivesi, tiedä tuota, kumman vuoksi mutta tapojani en muuta, piste.

Ensi kevättä ajatellen on mukava viedä puhtaan kukkalaatikot varastoon, onpa taas ensi vuonna mistä ottaa ne käyttövalmiina. 

Hiukan sain taas tänäänkin aikaiseksi noita syystöitä pihapiirissä, ruska on vaan niin upeaa että sen ihasteluun menee koko päivä jos ei ota itseään niskasta kiinni ja aloita jotakin tähdellisempää. Kyllähän tuo väriloiston ihailu on ihmisen hyvinvoinnille yhtä tärkeää kuin pihapuuhien suoma hyötyliikuntakin, molempi parempi 😍

Ruska roihahti pihallakin

 Puut ja pensaat ovat saaneet upean värityksen.....

 "ruskaroihahti" tosiaan omalla pihallakin....

 upeasta väriloistosta saa nautti omalla pihalla.....

 pilvikirsikkan keltainen väritys ei oikein päässyt kamerani otoksessa esille....

pieni punertava kirsikkapuuni 💖

pensasmustikka.....

pupujussi vahtimassa pensasmustikkaa.... 

purppuraheisiangervo.... 

happomarjapensas.....

vihreätäkin vielä jäljellä.....

Syksy on vuodenajoista ihanin, koska saamme nauttia ruskan kaikista vivahteista aivan kylliksemme, eipä tule hinkua lähteä lapin ruskaa kokemaan. 

Värikylläistä syksyä kaikille 🍁🍂🍄

Hellekausi yllätti

 Kävimme tarkistus käynnillä Mustiossa, onko mökkerömme säilynyt talven rasituksista vaurioitta ja olihan se. Koiratkin päästettiin keväisen vilpoiseen Lohjanjärveen uimaan. Hauskinta koirilla oli juosta vapaaina, kolmistaan kirmaten pitkin ja poikin mökkitonttia.

 Seuraavalla käynnillä oli pari ahkeraa ihmistä mukanamme, niin tuli kelohonka kaadettua ja piha haravoitua. Koirat toimivat vaan työnjohtotehtävissä. 

No tietysti hauvoja kiinnosti naapurin tontilla haukahteleva pikkukoira ja eikös vaan; ne lähtivät  kaikki kolme karvakuonoa ohjusten lailla  tutustumiskäynnille, kieltoja ja käskyjä kuulematta. Onneksi mökkinaapurimme on maailman paras naapuri... eikä ollut millänsäkään meluisista tervehdyksistä. 

 Kauan saatiin kevään tuloa odotella ja sitten se pääsikin ylläättämään pahemman kerran.....alkoi varsinainen hellekausi. 

Tälle viherpeukalolle iski kevättöiden kanssa kiirettä tossuihin. Kasvi- ja potuumaat piti  joutuin muokata, lannoitukset suorittaa, ulkokalusteet siirtää ulos ja suihkulähde kunnostaa.
Vihdoinkin tarkeni pestä allas ja uskalsi jo tuoda vesipumpun kaivonkannelle kun ei ollut enään jäätymisvaaraa olenmassa.

Suihkualtaan täyttö käy helposti ja halvalla, kun saa pumpattua vettä  omasta pihakaivosta, ettei tarvitse kuluttaa vesimittarin kautta kulkevaa verkostovettä. Pieni vesiaiheen pumppu veteen, sähköjohto seinään ja suihkulähde toimii taas koko kesän......

 veden soliseva ääni on niin rauhoittavaa......

 Velmu-koiran 7-vuotis kakku.....

 maistui herkulliselta ja Velmu malttoi ihan nautiskella kakullaan, ei lainkaan ahminut hotkimalla, tosin aina välillä katsoi anovasti että: "saanko syödä ihan yksin kaikki".

 Myöhässä ollut kevääntulo ottaa aikataulua kiinni kiireellä. Tuntuu että kaikki kevätkukat puhkeavat kukkaan yht´aikaa. 

Helle vaikuttaa niihin lyhentäen kukinta-aikaa huomattavasti. 

Ensimmäisiin helteihin ei vaan ole vielä tottunut, vaikka lämpöä onkin kovasti odotellut. Kyllä se vie voimat, vaikka ei juurikaan mitään tee fyysisesti, niin on aivan uuvuttava olotila. 

Kaipa tähän kohta tottuu, pitää vaan muistaa nesteyttää ittensä, juomalla riittävästi päivittäin vettä. 

Väliaikaisia  noi helteet varmaankin ovat, ollaanhan me totuttu viileisiin ja sateisiin kesiin, niin että passais nyt vaan nauttia heltestä täysin rinnoin. 

Nautin suuresti puuhasteluista pihalla ja puutarhassa, kuntokin kohentuu kohisten kun talven aikana  ei ole tarpeeksi lihaskuntoa ylläpitävää liikuntaa. On se niin mahtava tunne kun pystyy ja jaksaa vielä ihan itse (76v.) muokata kasvimaat ja tehdä kuokalla vaot perunoille. Kaiken kukkuraksi, vielä nautin kaikesta puurtamisesta suunnattomasti. En vaihtaisi nykyistä oloani  mistään hinnasta kerrostalo asumiseen enkä "marttailtoihin" tai muihin tyhjänpäiväisiin "kotkotuksiin".

Puuhastelujen lomassa saa nauttia lintujen keväisistä konserteista, puiden ja pensaiden vihertymisestä, aistia kukkien tuoksuja, sekä ihailla niiden väriloistoa. 

Tämän ikäisen mummelin kai pitäisi muistaa käydä joskus edes kirkossa mutta kun koen että kirkkoni ovat metsä ja luonto jossa lenkkeilen paljon. En tunne tarvitsevani pappejakaan  yhteyden pitoon "yläkerranherran" kanssa, mutta muistan toki kiittää luojaani monta kertaa päivässä, kaikista ansiottani saaduista armolahjoistani.