Ikäihmisen koronakevät

Kevätesikot kukkivat tänä keväänä melko laiskasti, johtuneeko olemattomasta talvesta, vai onko tappajaetanat olleet aterioimassa???

 hempeä värinen esikko, uusi tulokas pihallani....

 Muutama tulppaani säästyi peurojen lounashetkestä......

Ilmojen lämmettyä, asensin taas pienen suihkulähteeni. Veden lorina on korvia hyvelevää taustaa, lintujen kevätkonserteille.

 Halkaisukone, vanha ja uskollinen apulaiseni oli pitkästä aikaa hyötykäytössä.........

 Siinä se on klapikasan alkua, lisää on tulossa....

 Kultatyrakki loistaa yhdessä keväauringon kanssa.....

 Nuori Pepi-päärynäpuussa on runsaasti kukkia...itsepölyttävänä, niin ei tule sato olemaan pörriäisten varassa.

Varhaisperunan ensimmäinen lehdyke maanpinnalle....

Varsinainen perunan istutus päivä on perinteisesti Kustaanpäivän aikoihin ja kuunkierrokset huomioiden, paras istutuspäivä on tänä vuonna maanantaina kesäkuun 8 päivänä. 

Kellarivarastossa odottavat Carrera-siemenperunat hyvin itäneinä vakoon pääsyä.

Joka tuutista on koko kevään tullut asiaa Korona-viiruksesta, niin että ihan kyllästyttää. Olen jatkanut ikäihmisen itsenäistä arkielämää ihan normaalisti, maalaisjärkeä käyttäen. En ole moisen vouhotuksen antanut mielenrauhaani horjuttaa, enkä ole asettanut vierailukieltoja läheisilleni. Normaalistikin nuoret eivät tule flunssaoireisina luokseni etteivät tahallaan tartuta tautiaan tälle mummelille.

Ainoa harmittava asia oli kun ei ystävälläni ollut 80-vuotisvastaanottoa. Ystävyytemme on kestänyt 57 vuotta, joten tuntui erittäin haikealta kun ei saatu synttärikaffeita yhdessä ryypiskellä. Tosin olimme puhelinyhteydessä, joka jäi mukavaksi kokemuksesksi siksi, että hän aina sanoi, ettei pidä mitään juhlia ja huomasin miten tärkeitä kaikki kortit ja muistamisen hänelle kuitenkin olivat. Sainkin tarkat selonteot kuka minkäkinlaisen onnittelukortin oli lähettänyt...värssyineen kaikkineen. Tunninpuhelu täynnä juhlatunnelmaa.

Koronakeväiset päivät ovat sujahdelleet entiseen tapaan liukkaasti viikko toisensa perään.  Pihapuuhastelut antavat sopivasti hyötyliikuntaa ja lähipiirin traumaattiset kokemukset jännitteitä sekä tilaisuudet harrastaa taitojensa mukaan "vapaaehtoistyötä". Joten voimassaolevat kokoontumiskiellot ja tilojen sulkemiset eivät meikäläisen elämään päässeet vaikuttamaan. Virikkeitä virkeään ikäihmisen elämään on viime aikoina ilmennyt ilman kummempia etsimisiä. Meidän suvussa vaan sattuu ja tapahtuu, sille ei voi mitään mutta kaikista on selvitty ja selvitään tulevistakin. Luotan siihen että ihmiselle ei anneta vastoinkäymisiä enempää kun se jaksaa kantaa ja selviytyä.

Huomenna päättyvät useammat Korona rajoitukset, eniten olen odottanut lounas ravintoloiden  ja kirjaston aukenemista. Varattuja kirjoja on noutamatta ja olisi mukavaa käydä vaihteeksi lounaalla mielipaikoissaan. 

Kesäkuun ensimmäiseen päivään on suunniteltu nuorten kanssa kahvitteluhetki ihanassa omenapuutarhassa ja varmaankin  kesäkuulle tulee sovittua muutama lounastapaaminen.

Näillä mennään keväästä kesään, nauttien myöskin täysillä luonnon ja puutarhojen tarjonnasta.

Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏

Talvinen maaliskuu

Helmikuussa tuli 77 vuotta täyteen. Synttärit ovat aina mukava piristys arjen keskellä, on ihanaa saada kukkia ja juoda kakkukaffeet läheisten kanssa. 
Ikä on vaan numeropari, en tunne olevani noin VANHA ??????!!!!!!

Tämän mummon puikot ovat suihkineet TV:eetä katselle ja tulosta on tullut, osa tekeleistä ovat saaneet "jalat sisälleen" välittömästi, osa jää seuraavan talven lämmikkeiksi.

Nyt rusakot keksivät pihan ainoan koristepuun joka jäi ilman suojia ja popsivat hampaat ristissä makoisaa kuorta suihinsa. Taisi niilläkin olla jonkinlaiset "kevätjuhlat", koko piha oli trampattu, jäljet näkyivät hyvin kun lunta oli taas satanut illan ja yön aikana.
Laitoin oitis Nekon Puutarhavahaa vaurion peitteeksi ja virittelin verkot puun suojaksi.

Talviviikkojen toistuva puuha on lämpökompostorin hoito. Tein taas talvityhjennyksen, eli poistin massa pari saavillista, puuliiteriin odottelemaan puutarhakompostin sulamista, missä massa saa jatkaa muhimistaan. 

Kompostorin lämpötila nousee hitaasti, johtuen kai yollisistä melko kovista pakkasista. Biolanin uusi Tehokuivike kyllä on pitänyt massan tasakosteana ja pitänyt lämmön paremmin, ei ole ollut lainkaan jäätymisvaaraa, lieneekö lisätyn biohiilen ansiota.

Vielä on saanut hyötyliikunnaksi tehdä lumitöitä riittämiin. Tänäänkin oli satanut noin 5 senttiä pakkaslunta ja toissapäivänä melkein 10 senttiä. Pakkasta oli viime yönä -9 astetta.

Tänään puhdistin myöskin linnunpöntöt, se kävi kätevästi hankikannolla tepastellen , eikä tarvinnut puuhun kiivetä, ylettyi homman tekemään ihan omilta jaloilta.

Seuraava hankinta onkin uusia pönttöjä, kaikki vetelevät viimeisiään, osaa olen korjaillut jo rautalangoilla, että pysyvät kasassa. Hyvin ovat vielä tirpoille asunnot kelvanneet , kaikissa oli ollut kesäasukkaita.

Aamuisella koiralenkilläni tapasin kaksikin ripeää eläkeläistä lunta kolaamassa omalla pihatiellään. Totesimme yksissämielin miten onnekkaita olemmekaan kun voimamme vielä riittävät kaikkiin omakotitalon puuhiin, On mahtavaa tehdä pihatyöt "IHAN ITTE" 💪😍

Elämäni parasta aikaa

ELÄMÄN PARASTA AIKAA

(kirjoitelmani julkaistu paikallislehdessä vanhusten viikolla)

Mahtavaa aikaa elämässä on tämä eläkeläisenä oleminen. Nyt on kulunut jo 8,5 vuotta siitä kun jäin eläkkeelle 65 vuotiaana, aika on kulunut nopeasti, kuin salaa vilahtaen.  Oikeastaan uuden elämän opettelu on vaatinut oman aikansa etsiessään muotoaan. Hitaasti mutta varmasti ovat kaikki turhat velvoitteet karisseet hartioilta. Taakse ovat jääneet myöskin elämän sisältöön kuuluvia suruja ja murheita jotka ovat ajan myötä muuttaneet muotoaan ikään kuin tummat pilvet olisivat saaneet kultareunukset.

Vapaus on koittanut!  Ensimmäisen kerran koko elämäni aikana saan asua ihan yksin. Valinnan vapaus on ihanaa! Saa tehdä mitä mielii milloinkin tai olla tekemättä mitään. Enää ei tarvitse huolehtia perheenjäsenten vaatehuollosta ja ruokailuista, on vain omat perustarpeet joista selviytyminen on ”lastenleikkiä” verrattuna menneiden vuosien puurtamisiin.  Päivän puuhastelujen rytmitys syntyy kulloinkin vallitsevan mielialojen ja halujen mukaan.

Terveys on ihmisen arvokkain ja vaikuttavin lahja elämässä, josta tulisi muistaa olla kiitollinen jokaisena aamuna kun herää uuteen päivään. Useimmiten kuitenkin pidämme terveyden tilannettamme itsestään selvänä asiana ja kiitollisuus osio unohtuu siihen asti kun saamme riesaksemme jonkun pienen krempan tai kolotuksen. Tähän ikääni tullessani muistan jo kiittää luojaani aamuisin, saadessani taas avata silmäni uuteen päivään, uusine mahdollisuuksineen. Terveys vaikuttaa oleellisesti elämän laatuun ja toimintojen mahdollisuuksiin.

Leskeys tuli elämääni yllättäen ja tilaamatta 47 yhteisen avioliittovuoden päätteeksi, joista viimeiset 4,5 vuotta suoriuduin ”vale omaishoitajana”, ilman koulutusta ja kokemusta. Jälkeenpäin ajatellen pääsin todella vähällä ponnistelulla, potilaani oli varmaankin niitä helpoimpia autettavia. Olikohan hänkin ”valepotilas”, koska yritti viimeiseen asti olla omatoiminen, eikä turhia valittanut vaikka toisinaan kovat kivut valvottivat ja uuvuttivat. Meille oli suotu aikaa valmistautumiseen viimeisten jäähyväisten hetkeen vuosia, mutta aina läheisen kuolema yllättää peruuttamattomuudellaan. Kolme vuotta leskenä on mennyt opetellessa yksin oloa ja nyt vasta osaan tästä tilanteestani nauttia. Elämänkumppania on ikävä vieläkin mutta elämän on jatkuttava. Muistot yhteisistä vuosista ovat kultaakin kalliimpia ja säilyvät sisimmässäni eloni loppuun asti.

Eläketulo tupsahtaa pankkitilille kuukausittain. Ei tarvitse huolehtia enää työsuhdeasioitakaan. Tulot ovat tiedossa ja menonsa voi suunnitella sen mukaan, helppoa talouden hoitoa. Silti jossakin takaraivossani ovat huolestuttamassa nuorten työllistymisvaikeudet ja yleinen yhteiskuntamme tila, pakolaisongelmineen. Sota-aikana syntyneenä, en osaa kovinkaan syvällisesti ottaa näitä ongelmia koska onhan lamasta ja pula-ajasta selvitty ennenkin. Olenhan kasvanut niukkuuteen ja maalaisjärjellä selviytynyt pulmasta kuin pulmasta, ilman yhteiskunnan tukia.

Asuminen omassa pienessä mökkipahasessa on paras mahdollinen asumismuoto kohdallani. Viihtyisä piha puutarhoineen lisää asumisviihtyvyyttä luxus-luokkaan.  Mukavien naapurien keskellä on vanhuksen turvallista asustella, apua on saatavissa aina tarpeen mukaan. Pihatyöt suovat mahdollisuuden harrastaa sopivin annoksin hyötyliikuntaa, pitäen lihaskuntoa yllä halvoin taksoin, lisäetuna reipas ja piristävä ulkoilu raittiissa ilmassa.

Lapset ja lapsenlapset ovat kaikki omissa talouksissaan ja elävät omaa elämäänsä itsenäisesti, sekin on vapauttava tunne elämässä. Kuitenkin me äidit kannamme huolta jälkikasvustamme hamaan kuolemaamme asti, siitä emme pääse irti, emmekä varmaan tahdokaan päästä. Onnekasta on kohdallani että kaikki asuvat melko lähellä ja käväisevät ”mammaa” moikkaamassa useasti ja textarit pimputtavat puhelimissa yhtenään. Nuorimmaiseni kanssa on yhteinen piha koska rajamme on osoittautunut käytännössä ”häilyväksi” kuin veteen piirretty viiva.

Erakkona  omasta tahdostaan. Asiakaspalvelun parissa työikänsä soudellen olen omasta halustani valinnut tämän itsekseni olon. En enää viihdy keskellä kaikenmoista tyhjänpäiväistä kalkatusta ja hössötystä. Viihdyn itseni kanssa, nautin hiljaisuudesta, kynttilä illoista ja takan edessä tulta tuijottaen. Yksin olo luo mahdollisuuden nauttia täydellisesti hyvästä kirjallisuudesta ja musiikista. Kirjoittamiseen olen yrittänyt ja yritän tulevaisuudessa vielä enemmän rauhoittaa omaa aikaani. Oikeastaan keskityn seuraavaksi juuri kirjoittamiseen, se tuntuu vetävän eniten puoleensa. Yksinäisyys on minulle aivan vierasta, joskus toivon että saisin enemmänkin olla ihan yksikseni mutta toisaalta on mukavaa kun ovi käy ja puhelin hälyttää.  Nykymaailman ”naamakirjakin” on vallannut päivittäistä erakko aikaani lisääntyvästi. Taidan olla ”vale-erakko” !

Paras aika on tässä ja nyt !  Eläkeläisenä ja vanhuksena, kaikki elämässä on kohdallaan ! Mistään aineellisesta ei ole pulaa; mitä minulla ei ole, sitä minä en tarvitsekaan. On aikaa nauttia kaikesta ympärillä olevasta. Voi keskittyä myöskin omaan itseensä huolehtien terveydestään niiltä osin kun se yleensä on mahdollista. Elämän arvot ovat kohdallaan.  Kaikella on tarkoituksensa, sen ymmärtäminen ja tajuaminen tulee itse kullekin iän myötä. 

Valio-myrsky lähestyy ja vouhottajia riittää

Tyyntä myrskyn edellä, tavataan sanoa, mutta nyt on oikeasti Valio-myrsky saapumassa lännen suunnasta maahamme. Toivokaamme ettei suurempia tuhoja kuitenkaan syntyisi. Tällä alueella sähkökatkotkin ovat aina jääneet hyvin lyhyiksi, johtuen varmaan hoidetuista sähkölinjoista joilta metsuri firma on kaadellut pois liian lähellä linjoja olevia puita. Lähin huolen aiheeni on kaksihaarainen koivu, kadun toisella puolella jonka latvus on rehevä ja lehdet ovat vielä oksissa. Kyseisen puun juuristolla ei ole tarpeeksi kasvutilaa ja maakin on sulaa sekä  sateiden ansiosta kosteaa. Aamulla  sitten nähdään ensimmäisen syysmyrskyn aikaansaannokset.

Viime päivinä ovat monet ylilyönnit ja "vouhotukset" ihmetyttäneet; mistä kaikki johtunee ? Aiheutuuko se yksinomaan somen tehokkuudesta vai onko some vaikuttanut meihin herkimpiin ihmisiin hiukan liian voimakkaasti. 

Mistä johtuu että kaikessa tapahtuneessa ja kaikissa asioissa nähdään vaan se pahin mahdollinen vaihtoehto. Esimerkiksi jos koiralenkeillä tarkkavainuiset hauvelit löytävät jotakin syötäväkseen kelpaavaa ruuan jätettä niin naamakirjassa levitetään välittömästi että nyt on löytynyt myrkytettyjä lihapullia. Eihän kukaan tiedä tutkimatta onko niissä myrkkyä, voihan olla että linnut ovat kuljettaneet ihmisten ylipursuavista roskiksista löytämiään ruuan jätteitä. Tai joku ohikulkija on antanut tulla etovan olonsa suusta ulos. No se siitä.

Entäs sitten nämä vivahderikkaat pakolaiskeskustelut joihin en viitsi osallistua niiden päättömyyden vuoksi.  Ihmettelen kuitenkin että oman kunnan politiikko rinnastaa  pakolais- ja turvapaikanhakijan asioiden hoitoa meidän vanhushuoltoomme.  Sain sen kuvan hänen kirjoittelustaan että kunnassamme vanhuksia ei hoideta ja näinhän asian laita ei ole. Näiden kohderyhmien hoitoon liittyviä asioita ei voi rinnastaa miltään kohdin. Kehottaisinkin politiikkoa keskittymään saamiensa luottamustehtävien hoitoon istuessaan HUS:in hallintoelimissä että  esimerkiksi sairaaloista kotiutettavien ikäihmisten tiedot ja hoidontarpeet välittyisivät kuntamme kotisairaanhoidosta vastaaville ja mielellään myöskin ajoissa ettei vanhusten hoitoon tule pahoja katkoksia.  

Loukkaannuin syvästi somessä käydyissä keskusteluissa joissa väitettiin ettei meitä vanhuksia hoidettaisi läheskään niin hyvin kuin maahanmuuttajia. Miten he kehtaavatkin rinnastaa omat vanhuksensa ja maahanmuuttajat. Keskustelu loukkaa myöskin vanhushuollon hoitohenkilökuntaa mitätöinneillään. 

Ajattematonta keskustelua kaikkinensa, voihan käydä tulevaisuudessa niin että  juuri nämä pakolaiset ovatkin ainoastaan hoitamassa teitä somen "vouhottajat" kun te olette vanhuksia. Kannattaisi hiukan ajatella pidemmälle kuin omaan napaansa.

Politiikkojenkin olisi syytä hiukan harkita kannanottojaan pakolais- ja vanhushuollon asioista soisaalisessa mediassa. Voihan käydä niin ettei ääniä enään tipukaan seuraavissa vaaleissa.  Vaarana on että muistamme kirjoittelunne ja osammehan kuitenkin ajatella ihan omillakin aivoilla kun temme tulevaisuudessa valintojamme.

Kyllä se vaan on niin että hallinto, "suuret päälliköt" ja politiikot tekevät ne suurimmat mokat, suorittava taho alalla kuin alalla osaa ja on tehtäviensä tasalla. 

Pitäisi enemmän kertoa julkisuudesta julkisen terveydenhuollon ja vanhushuollon korkeasta osaamistasosta. Ikäihmisistä vain harva käyttää tietokonetta, eivätkä heidän kokemuksensa saamastaan hoidosta välity somessa. Tunnen monia jotka ovat tosi tyytyväisiä kun saavat asua omassa kodissaan ja hoitajat käyvät tarpeiden mukaan auttamassa täydentäen sopivasti omaisten antamaa hoitoa ja apua askareissa. Olen saanut tutustua eri kuntien vanhusten hoitolaitoksiin kun olen omaa sukuani käynyt tervehtimässä. 

Kaikki kokemukseni vanhusten huollosta ovat vaikuuttaneet minut vallitsevasta korkeatasoisesta ja inhimillisestä hoidosta. Lähestyessäni vuosi vuodelta tulevaa ,väistämätöntä totuutta; vanhushuollon tarvettani, niin luotan tuleviin ja saatavilla oleviin palveluihin ja hoitoihin, hoitajineen, olivatpa ne valko- tai muunvärisiä iholtaan, ovathan he ihmisiä, useinkin monet  vielä  kutsumusammatissaan.

Meikäläiseen eivät "vouhottajien" yllytyksen paljonkaan hetkauta, pyrin ne poistamaan myöskin "muistista", onhan se niinkin että somessakin tyhmyys tiivistyy.

Vallitseehan maassamme kuitenkin edelleen sananvapaus.