Pyrömaani ihan pihalla

Pyrömaanin halut  yllyttivät sytyttämään kasvimaalle kerätyn risukasan, sääkin oli suotuisa kun sade oli kastellut sopivasti maaston ja hento tuulenvire ruokki tulenlieskoja sopivasti. Sanotaan että "ei savua ilman tulta" mutta nuotiossani olikin tulta ilman savua. Mikä lie mielessäni vaikuttaa siihen että on pakko joka kevät polttaa kuivia risuja, vaikka asutusalueella ei saisi sitä tehdä. No enpä paljon savulla häiritse naapureita kun osaan polttaa risukasani nopeasti ja kunnon tulella.

 Vietimme eilen äitienpäivää ja oli onni saada Sinin itse tekemä kortti, parhautta 💝

 Sain myöskin lahjoista parhaimman; sahapukin 😍

 ja kukkia 💖

kukkia 💚

Edellisestä kirjoittelusta on kulunut melkein kolme kuukautta, syynä taukoon on varmaankin vaikuttaneet lähipiirin synkeämmät tapahtumat. Ystävämme sairaus ja lopuksi saattelu viimeiselle matkalle 😢

Elämä jatkuu.... elämämme on rajallinen.... sen kun muistaisikin useammin....

Iso D sanoi tv-haastattelussa aika osuvasti että ei häntä pelota eikä huolestuta vanhuus ja vanhentuminen vaan se kun tämä elämä loppuu.

Silloin kun oman ikäiseni tuttavat siirtyvät taivaan tanhuville, mieleeni pilkahtaa tuo tunne että voi hitsi kohta tämä ihana elämä myöskin minun kohdallani loppuu. Onneksi tosin harvoin koska olen kiitollinen jokaisesta uudesta aamusta, kun saan herätä terveenä ja energisenä suunnittelemaan päivän puuhasteluja.

Puutarhahommelit ovat hyvällä mallilla, joriinin juurakot ovat maassa ja varhaisperunatkin on istutettu.

Tänään tuli takatalvi. Lunta satoi noin 2-3 senttiä, maa on valkoinen. Kevät keikkuen tulevi, taas tänäkin vuonna. Toivottavasti muuttolinnut selviävät. 

Sain uuden "harrastuksen", kun vaihdoimme muutamaksi viikoksi, Ipana-pojan tyttökoiraan.

"Typykkä" olikin niin hellyttävä persoona, hiukan oli aluksi hakusessa yhteinen sävel, mutta harjoitus teki mestarin ja nautimme lenkkeilystä molemmat. Hiukan piti muita hauveleita haukkua ja kaikki rusakotkin ottivat korvien väliin mutta noi on pieniä juttuja. Vahtikoiraksi "typykkä" ei sovellu, kun se ei hauku vieraita ovella ja on kaikkien parasystävä. Naapurin kissan kansaa olivat hyvät kaverukset 💕

"Neljän koplassa" jokainen belkkari on oma persoonansa, kaikki ovat hyvin käyttäytyviä ja ikäihmisenkin helposti ohjattavissa. Ottaisin niistä jokaisen ikiomakseni mutta Ipana on "lellipoikani" ja hyvä vahtikoirani joka pitää rosvot loitolla.

Laiskotellen aion jatkaa iltaani, sohvan nurkassa, torkkupeiton alla, poliisisarjoja katsellen, ikkunassa talvinen maisema..... ehkä huomenna olisi keväisempi sää ja pääsen taas jatkamaan pihapuuhasteluja, joista jatkan myöhemmin 🙏

Ikkunoiden pesu

Joka syksyinen ikkunanpesu oli nyt ajankohtainen puuha. Siispä pesuvälineet esille ja töihin !

Pesuaineena käytän aina hyväksi havaitun Fairyn,

Onneksi vaihdoimme vanhaan omakotitaloomme uudet ikkunat heti kun jäin eläkkeelle ja oli aikaa tehdä vähän isompiakin prekteja. www.tiivi.fi Tiivi-ikkunat ovatkin osoittautuneet hyväksi valinnaksi. Niissä on erittäin toimivat lukituslaitteet ja mekanismit. Ikkunalasi on hyvälaatuista ja sälekaihtimet toimivat helppokäyttöisten mekanismien ansiosta mainiosti. 

Ikkunoiden tilaus ja asennustyö sujuivat ammattitaitoisesti ja nopeasti. Ei jäänyt asennustyön jäljiltä ylimääräistä siivottavaa eikä vanhojen ikkunoiden ongelmaa, kaikesta huolehtivat Tiivi-pojat.

Sitten siihen ikkunanpesuun... muistelen aina kiitollisuudella koko ikkunanvaihtoprojektia kun pesutkin hoituvat helposti. Pesuaineena käytän vain astianpesuainetta, Fairya. Pesuvälineinä kuvassa olevia pesintä ja lastaa, lopulliseen kiilloitukseen vanhoista lakanoista revittyjä rättejä. Ikkunoistani tuleekin aina niin kirkkaita ja raidattomia.  Kun käyttää asianmukaisia välineitä niin ikkunatkaan eivät naarmuunnu ja säilyvät vuodesta toiseen kirkkaina.

Hyönteisverkot jotka ovat myöskin Tiivi-tuote, irroitan ne  ja varastoin ne talveksi, valmistajan ohjeiden mukaisesti. Pikkulinnut saattavat nokkia ne talven aikana rikki jos ne jää paikoilleen.

Nyt ikkunat loistavat kirkkaudellaan koko huusholli tuntuu entistä siistimmältä, se on kyllä kumma surannais ilmiö. 

Seuraavan ikkunanpesun ajankohta onkin sitten keväällä. Voi miten se tuntuikaan toivekkaalta ajatukselta näin sateisena ja sumuisena päivänä. Siihen asti polttelen runsaasti kynttilöitä ja nautinkin kotini suomasta lämmöstä kun on vedottomat ikkunat ja kynttilän lepattavat liekit silmän ja sielun ilona.

Vapun sää ei suosinut juhlijoita

Tavallisuudesta poikkeava oli tämän päivän sää olosuhteet; lämpimillään + 6 astetta, vesi-/ räntäsadetta ja kevään ensimmäinen ukonilma.

Kummasti moinen sää hillitsi ja hiljensi elolliset oliot. Eipä liikkunut kylänraitilla ihmisiä ja pikkulinnutkin värjöttelivät jossakin metsän siimeksessä, hiljaista oli.

Vapunaattokin sujui vaimeasti kun porukat olivat sisätiloissa takkatulien ääressä, eipä kuulunut naapurustosta iloista grilli-illan ilakointia. Kummasti tuo kylmä sää mykistää ilonpitoa pihoilla ja terasseilla. Asuinalueellani ei yleensäkään esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, täällä on tosiaan viihtyisä ympäristö asustella.

Minulla olikin ns. "vapaapäivä" eilisten pihapuuhastelujen jälkeen täytyy antaa vanhalle kropalle riittävästi palautumisaikaa. Vapunviettoni kului viihdyttävän kirjallisuuden ja tallennettujen tv-ohjelmien parissa. En yhtään kaivannut vieraita enkä sukuakaan passattavaksi. Viihdyn nykyään entistä paremmin yksikseni, jopa nautin hiljaisuudesta.

Toki täytyi käydä lukemassa viimeiset päivitykset Facebook`ìssa. "Naamakirja" on ovelasti ottanut minutkin "otteeseensa" niin että on pakottava tarve käydä lukemassa kaverien jutut ainakin kerran päivässä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten jos joku olisi tuon "koukkuun jäämisen" minulle ennustanut.

Vappupäivä kallistuu iltaan ja aurinkokin ilmestyi iloksemme pilvien lomasta, nautitaan kevään kohinasta!

Varjostuskankaat kartiokuuselle ja alppiruusulle

Vanha kartiokuusi saa tänään varjostuskankaan suojaksi liialta kevät auringon paahteelta.

Huputettu kuusi.

Syksyllä, sulan maan aikaan laitoin kepit valmiiksi , nyt olikin helppo viritellä varjostuskangas iäkkään alppiruusun aurinkosuojaksi.

Viime kesällä istutettu tuija sai myöskin säkkikankaan aurinkoa varjostamaan.

Nyt olin ajoissa, ei ole aurinko paistanut vielä kertaakaan täydeltä taivaalta. Viime keväänä laitoin suojat jo 14.2 ja aurinko oli ehtinyt polttaa kartiokuusen uloimpia oksia .

Seuraavana hommana puhdistin lintulaudat ja niiden alustat, lapioiden siementen kuoret lämpökompostoriin.

Tällekin päivälle tuli sopivasti hyötyliikuntaa ulkosalla, koirien lenkitykset päälle. Iltapäivän voi hyvillä mielin istahtaa lukulampun alle virkkaamaan neliöitä kolmanteen sohvatyynyn päälliseen.

.

Pihapuuhasteluja

Tänään sitten SATOI VETTÄ, ihan tuli taivaan täydeltä mutta vain pari tuntia, ois nyt vähän pidempään jaksanut. Oli taivaallista herätä sateen ropinaan, hitaasti kuunnellen, venytellen....

kiittäen mielessään uudesta päivästä ja terveydestä.... ylellisyyttä kaikki.... kiitos...nautin elämästä...

Nyt on otettava sahat/oksasakset käteen ja  poistettava pähkinäpuun alaoksia että näkee paremmin pihalle kun istuu keittiön pöydän ääressä. Oksat olivat kasvaneet rutkasti ja olivat kasvattaneet lehtiä niin että oksat roikkuivat ihan maahan asti. Kottikärryllinen puun lehtiä siitä tulikin, kompostin ruuaksi. Oksat pilkoin saunapuiksi koska ne ovat ihan kelvollisia klapeja vesipadan alle. 

En kuitenkaan hennonnut sahata alimpia oksia kokonaan pois koska yksi niistä toimii rekkitankonani kun venyttelen selkälihaksiani pihatöiden lomassa ja samaan  oksaan on tuulikellokin ripustettu. 

Puu on hyvällä paikalla, varjostaen pahimmalta auringon paahteelta ja  keittiökin pysyy siedettävän viileänä hellepäivinäkin.

Innostuin sahaamaan taas yhden jykevän oksan orapihlaja-aidan takana olevasta männystäkin, vaikka se on kunnan maalla mutta oksat ovat meidän tontin päällä. Lumisina talvina oksat taipuvat lumitaakan painosta pensasaidan päälle.

Nykyään kun aikaa on enemmän niin kierrätän  kaiken puutarhasta ja pihalta tulevan materiaalin hyötykäyttöön. Ennen keräilin oksat kasaan ja poltin ne pari kertaa vuodessa, keväisin ja syksyisin. Nykyään kompostoin kaiken mahdollisen ja isommat oksat pilkon poltettavaksi saunan uuneissa.

Rytmitän päiväni mielitekojeni mukaan ja nyt on meneillään mahdoton lukuvimma, onneksi kirjasto on omalla kylällä niin siellä polkaisee fillari tuossa tuokiossa. Luen kirja ja päivä, olen parhaillaan Anneli Kivelän romaanien kimpussa mutta kelpaa tähän lukuvimmaan aina välillä henkilöhistoriaa ja jännäreitäkin. Seuraavaksi otan käteeni Anne Leinosen kirjan; "Viivamaalari" ja asetun tyynyjen varaan mukavasti, lukulampun alle, lukemisiin !

"Viherpeukalon" käynti asuntomessuilla

Lähdin messuille julkisilla kulkuneuvoilla Hyvinkäälle ja sieltä olikin "messubussin" kyydissä helppo mennä messualueelle. Yllättävän paljon alueella oli KIVIÄ, muodossa jos toisessa, johtunee kai siitä että alueella oli itsessään niitä runsaasti.

Mielestäni onnistunein alue oli Lounatuulen puisto, Japanilainen puutarha, kasveineen oli omalla tavallaan karun kaunis. Mielenkiintoista olisi nähdä puisto rankkasateella jolloin hulavedet ohjautuvat purouomiin.

Oli erittäin onnistunut ratkaisu laittaa kasvien ja puiden nimet esille pienin kyltein, niistä oli helppo ottaa lajikkeiden tarkemmatkin tiedot muistiin , kun hankkii omaan puutarhaan jotakin tiettyä kasvia, pensasta tai puuta.

Nämä kuvat ovat ns Zen-puutarhan "Kilpikonnat"

Hulevesistä kerääntyy ihania pienia "lampia"

Tyynyt ovat Minna Tuomisen; Tapion tyyny ja Pumpulityyny. myöskin kiveä.

Heinät "kukkasina"

Tällä pihalla täytyy käyskennellä "turvakengät" jalassa :)

Oli sentään yhdellä pihalla pikkiriikkinen suihkulähdekin, ja taas kiviä :(

Käytännön ihmisenä tein heti havainnon roskiksen sijainnista; miten tämä tyhjennetään, ylämäki ja karkeahko kivimurska ilman astian kääntötilaa :( eikä mitenkään kaunis katseltavakaan :)

Kaunis "virtaana vesi" :)

Pihoilla oli runsaasti erilaisia katteita ja KIVIÄ.

Löytyi sentään pieni perunamaakin; kivikon keskeltä.

Lasten hiekkalaatikko, kivien keskellä.

Puupinokin oli mahtunut kivien väliin :)

Lasten leikkipuisto oli kaunis. Monipuoliset leikkipaikan kalusteet ja ympärillä alueen kauniimmat istutukset.

Asuntoihin olikin hurjan pitkät jonot, etten tuntenut tarvetta jonottaa , olinhan tullut hakemaan uusia ideoita ja kiinnostuksen kohteet olivatkin pääosin pihat ja puistoalueet.

Pääosin pihat olivat laattaa, kivimurskaa ja haketta. Jos oli nurmikkoa niin siellä "robotti" oli hommissa. Tähänkö suuntaan ollaan menossa ?

Helppohoitoisiahan nuo pihat varmaan ovatkin mutta jäin kaipaamaan kukkia tuoksuineen, vesiaiheiden solinaa, mullan tuoksua.....

Kaunein talo oli mielestäni Kimara Aurinkorinne. Pihasuunnittelu oli Kukkahuone Linnean ja kesäkukat Mahkosen puutarha.

Olin aivan järkyttynyt näkemääni; näissä taloissa ja pihoilla ihmiset muka sitten tulevat viihtymään, enpä usko !

Helmikorpi 19.2.2011

Viikko sitten puutarha oli lumen peitossa. Hiukan lumessa häämöttää rakennuksen sokkeli. Seuraavaksi Katjalla on edessä lumityöt tontillaan. Siinä onkin urakkaa, kun lunta on noin 70 cm. No koneellahan ne siirtyivät kepeästi sivummalle että talopakettia tuovat autot mahtuu töihin.
Heräsin lauantaiaamuna 6.30 tontilla oli täysitohina, voimakkaat rakennusvalot loistivat alueen valoisaksi työskennellä. Miehiä oli ainakin 9 elementtejä asettelemassa paikoilleen.
Viimeinen pääty-elementti laskeutuu.... aurinko ei ole vielä noussut joten kuvat ovat himmeitä ja ikkunasta otettuja.
Puoleenpäivään mennessä homma oli edistynyt ripeästi. Erikoisesti ihastelin heidän tehokasta työskentelyä; kaikki tiesivät mitä tekivät, kukaan ei kiroillut eikä komennellut toista. Turhia liikkeitä ja askeleita ei ottanut kukaan. Rauhallinen ja leppoisa puheensorina kuului työmaalta.
Tässä vaiheessa tuleva talo oli 14.30. Siistiä!

Oli mielenkiintoista seurata talopaketin pystytystä alusta loppuun. Tosi tehokasta ja nopeaa ja mikä parasta ; erittäin helppoa rakennuttajalle.

Nyt on jo helppoa sisäistää pihani pinta-alan puolitus entisestä. Kyllä kannatti hoitaa isoa puutarha-alaa kun tontti kelpasi tyttärelle, näin sain parhaan mahdollisen naapurin itselleni loppuiäkseni. Vaikka eihän tulevaisuutta voi koskaan täysin varmaksi itse suunnitella, aika näyttää miten tässä naapureina elellään.