Kylpyläreissulla

 Lunta oli Kuopiossakin riittämiin.....

Hiukan jännitti keliolosuhteet kun reissulle lähtöaamuna satoi sankasti lunta. Turhaan huolehdin, matkan teko sujui joustavasti. Plättä antoi kyydin läpi kinosten, linja-auto asemalle ja bussikin kulki melkein aikataulussa Hesaan. 

Olin päättänyt lähteä junamatkalle lähtöasemalta, koska junanvaihto Tikkurilassa ei tuntunut kivalta, viime reissullani. Siirryin kävellen Kampista rautatieasemalle ja se osuus osoittautui koko matkan pahimmaksi kokemukseksi. Katukivet olivat liukkaita ja aurauskalusto pyöri ihmis vilinän seassa, mutta selvisin siitäkin ja olin asemalla hyvissä ajoin ennen junan lähtöä.

Yllättävää oli todeta miten suosittua junalla matkustus onkaan. Vaunut olivat täysiä, vierustoverit vaihtuivat, jopa 4 tyttöstä ehti istahtaa viereeni menomatkan aikana. Olisiko junalippujen hinnat vaikuttaneet suosioon halpuutensa vuoksi, silla Hki-Kuopio lipun hinta oli vain 22,20 euroa, tosi halpaa lystiä.

Huonosta säästä riippumatta juna oli vaan 40 minuuttia aikataulusta jäljessä, joka ei meikäläistä yhtään haitannut, eläkeläisellä on sitä aikaa.....

Loppumatka kylpylään hoitui taksilla ja siinäkin oli tapahtunut muutoksia hinnoittelussa, muistaakseni edellisellä kerralla taksi veloitti melkein puolet enemmän samasta matkasta.

Mahtava tunne saapua perille, hankalasta säästä huolimatta, ennestään  tuttuun kylpylään.

Vastaanotto oli ammattitaitoisen ystävällistä.

Huone oli viihtyisä, remonttia oli tehty ja värivalinnat tekstiileissä ja huonekaluissa ennestäänkin onnistuneemmat. Kauniit kaakelit kylppärissä. Siistiä!  Ja vielä 1 hh.

 Nopeasti suihkuun ja uimapuku kylpytakin alle..... hissille....neljännestä kerroksesta alakertaan, altaille polskuttelemaan. 

 Olipa ihana rentoutua porealtaissa aina välillä, kunnon uinti suorituksista palautuen.

Nautin suunnattomasti myöskin kylpylän runsaista puffet- pöydistä. Oli kerrankin mahdollisuus valita kalaa jokaisella aterialla, ei tehnyt lihaa mieli lainkaan kun oli mistä valita. Runsas salaattipöytä oli myöskin ilo silmälle. Yllättävän paljon kului aikaa ruokailuun kun siihen sai keskittyä omassa rauhassa. 

Yhden päivän lomasta käytin hemmotteluun; jalkahoitajalla, kampaajalla ja kasvohoidossa. Kyllä savolaiset omaavat myöskin tuottaa nautinnolliset hemmottelupalvelut  asiakkailleen.

Kuntosali oli myöskin majoitusvieraiden vapaassa käytössä, mutta minua se ei kiinnostanut tippaakaan. 

Iltaohjelmaksi oli ravintolassa elävää musiikkia, tantsuloineen  karaoke ja tietysti A-oikeudet. 

Kaikenkaikkiaan oli erittäin antoisaa viettää yksityisesti kylpylälomaa, ei tarvinnut "ryhmäytyä" eikä osallistua lomaohjelmaan....kerrankin sai olla vaan ..... yksikseen ..... nauttien. Eikä tarvinnut huonettakaan jakaa kenenkään kanssa. Niin harvoin olen saanuit olla koko elämäni aikana yksin, aina on ollut porukka ympärillä ja on täytynyt kulkea ryhmän ohjelmien mukana.
Kuitenkin ihmisiä oli ympärillä, koska kylpylä oli täyteen buukattu, ettei lomastani muodostunut aivan "hiljaisuudenretriittiä" mutta eipä tarvinnut kuunnella ikäisteni sairauskertomuksiakaan. Olin varmaan ainoa ikäihminen, koska vieraat olivat enimmäkseen lapsiperheitä ja eri-ikäisiä "nuoriapareja".

Virkistävä loma mutta oli tosi ihana palata omaan kotiin ja omaan arkeen. Seuraavana päivänä kirjoitin Solaris-lomille hakemuksen tuetulle lomalle. Marraskuun lopulle, ikäihmisille suunnatulle hyvinvointilomalle. Aika näyttää, myöntävätkö tälle mymmelille lomaa.

Lumitöitä, pohdiskelua, saunan lämmitystä, luontokappaleiden seurantaa ja muuta mukaavaa, on viikonloppu

Lunta sataa ohuin hiutalein, tuuli tupruttelee lumet katoilta ja muodostelee kinoksia. On sunnuntai !

Eilen, lauantaina puhdistin lintulaudat ja annoin siivekkäille ystävilleni lisää siemeniä, muistin myöskin kolmen Kurren syttölaatikon täyttää pähkinöillä. Linnut ja oravat kertoivat käytöksellään että on tulossa talvinen lumimyrsky, sillä vauhdilla tyhjenivät syöttölaudat. Seuraillessani lintujen ja muidenkin luontokappaleiden puuhia olen oppinut lukemaan heidän liikkeistään aika hyvin sääennusteet tuleville päiville.

Sää oli lauhaa joten päätin lämmittää pihasaunan. Saunatontut palkitsivat lämmittäjänsä pehmoisin mutta samalla kipakoin löylyin. Itse saunan lämmittäminen puilla on jo hauskaa puuhastelua keskellä talvea vaikkakin  se lisää ylimääräistä hommaakin kun täytyy katkaista vedet etteivät putket jäädy. Pitää avata hanat ja sulkea ne kellarista, se tettää edestakais juoksua saunapolulla kun täytyy huolehtia että putki tyhjenee kunnolla. Vesipataan voi jättää veden koska saunarakennus pitää sen verran lämmön tallessa ettei siinä vesi jäädy lämmitys kertojen välillä.

Iltapäivän hämärässä käytiin Sinin kanssa viemässä kynttilät haudoille, nyt jo voimme naureskellakin kun ei enään ikävä ole aivan käsillä kosketeltavaa, niinpä lausahdimme lähtiessämme  että nyt voivat pojatkin pitää viikonloppupileensä kun on valot kaikilla haudoilla. Ikävä on kuitenkin aina läsnä.

Olin viikolla tallentanut tv-sarjan "Kuudes aisti" kaksi jaksoa, katsoin ne paremman puutteessa kun ei enään tv:stä tule saksalaisia poliisisarjoja, joista pidin aikoinaan paljonkin ne kuuluivat Matin ja minun lauantai-iltaamme.

Sunnuntaiaamuun heräilin hyvin nukkuneena ja pitkäänkin vielä, piti koirakin ulkoiluttaa ennen aamukahvin keittoa. Oli satanut lunta, varmaankin joku 15 senttiä ja sitä oli aivan kinoksittain. Siispä lenkki olikin se lyhennetty versio kun lumikolakin jo vikisi tanssiparttnerinsa perään.
Sopivasti traktorikin vasta availi katuosuuksia joten se jätti karhe pihaliittymässäkin säästyi tallaajilta ja ehdin kolani kanssa siirtämään sen penkasta alas. Onneksi on tilava piha ja lumitöillekin sopivasta "kaatoa" pihassa niin että kolalla on aina alamäkeä. Aika sopivasti olikin lunta tullut ja sain sopivan rasittavaa hyötyliikuntaa lumitöitä tehdessäni. Tälle päivälle ei tarvitsekaan muuta kuin hiukan "selättimen" kanssa selälle voimaliikuntaa ja ne tuiki tarpeelliset venytykset.

Lopultakin ehdin aamukahvin keittoon, laitoinkin samalla aamiaiseksi ohrahiutalepuuron  www.riihipuoti.fi  vesihaudekattilaan hautumaan.  Riihipuodin tuotteet ovat kaikista viljatuotteista  parhaan makuisia, en enään käytä lainkaan muitten valmistajien hutaleitakaan. Tilaan tuotteet suoraan heiltä, postin tuomina, suoraan myllystä!
Kylläpä kahvi maistuikin aromikkaalta, välillä pihakurren touhuja siinä samalla seuraillen.

Kiitollisuus kaikesta saamastani hyvästä elämässäni tuntuu voimallisesti päällimmäisenä. Taaskin tein ison pihan koko lumityön kerralla kokonaan, eikä se tuntunut missään. Olen saanut olla terveenä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsenkin. Terveys niistä arvokkain.

Ihmetyttää fb-n sivuja lueskellessani miten sairaita työikäiset naiset ovatkaan. Jotkut heistä ovat aina jollakin  "saikulla" tai vastaanotilla, kokeissa. Onkohan osa sitä LUULOTAUTIA, jota monikin potee kun ei pääse tarpeeksi muutoin "pätemään". Harmittavaa on lukea kitinää pienistä vioista kun on kuitenkin joukossamme vakavastikin sairastuneita ja he eivät fb:ssä valita. 
Toisaalta nuo valittajien saikkulaisten  sairaudet ovat itse hankittuja. Tulee mieleen sanonta: Sitä olet mitä syöt! Kyllä ne ylenpalttiset "mässäilyt" ja "naukkailut" tuntuvat terveydentilassakin ja täytyyhän niiden vaikuttaakin jo kalleutensakin takia. Tuleekohan saikkulaisten mieleen koskaan kuinka kalliiksi sairastelava työntekijä/virkahenkilö tulee työnantajalleen tai veronmaksajille.

Onneksi itse saankin nauttia elämäni parhainta aikaa, elämää vaan itselleni, ilman rasittavia velvoitteita ja aikatauluja. Toivottavasti saankin viettää eläkepäiviäni terveenä. Terveys on niin kallisarvoinen asia etten sitä tahallisesti pilaisi syömällä, juomalla enkä savutellen.

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !

Terveys ja terveet elämäntavat

Tänään olen miettynyt omaan terveyden tilaani vaikuttaneita syitä ja seurauksia. Ajatukset lähtivät aamuisesta "naamakirja" tuokiosta kun siellä fb-kavereihini kuuluva kunnan virkailija on jatkuvasti sairaslomilla tai työpäivänsä aikana jonkun terveyspalvelun vastaanotolla. Mietinkin miten työikäinen voi ollakin niin "sairas" kun kirjoittelusta ilmenee?

Ajatukset lähtivät kelaamaan kuinka tärkeätä ihmisen hyvinvoinnille ovatkaan terveet elämäntavat ja terveellinen ravinto. "Sitä olet mitä syöt" pitää todella paikkansa. Omalla kohdallani en voisi kuvitellakaan syöväni raskaita, rasvaisia lihoja ja juustoja, viinien kera, saan jo vatsanpuruja ajatuksestakin, saati sitten kun nauttisin niitä. Aterioihin tulee sisällyttää  runsaasti kasviksia ja marjoja, välttäen sokeria ja eläinrasvoja sekä valkoista viljaa. Omiin aterioihini eivät kuulu enään punaiset lihat eivätkä mitkään ns. roskaruuat. Melkeimpä olen jo ihan "kasvis-/kalansyöjä" , en tosiaankaan valmista itselleni enään liharuokia. Näin yhdenhengen taloudessa kasvissyöjäksi siirtyminen on ollut helppoa kun ei tarvitse ottaa huomioon muiden mielitekoja.

Ravinnon lisäksi hyvän terveyden ylläpitämiseksi tulee harrastaa ulkoilua ja liikuntaa riittävästi, yksilölliset rajoitukset huomioiden. Toisin sanoen ei mitään pakko suorittamista vaan liikuntaa josta pitää ja jonka parissa viihtyy ja nauttien siitä. Liikkumisen tulee olla säännöllistä ja päivittäistä, eikä pidä unohtaa rentoutusta, venytyksineen liikuntatuokion päätteeksi. Tämän kaiken kukkuraksi tulee huolehti riittävistä yöunista.

Perintötekijät tietenkin vaikuttavat terveydentilaamme mutta aika paljon voimme omilla valinnoilla vaikuttaa  siihen mikä on vointimme. Samoin vallitsevat elinolosuhteet ja työyhteisöt jossa vietämme suuren osan ajastamme, vaikuttavat terveyteemme. 

Kaiken kaikkiaan terveys on luojan lahja. Jos kaikkeen voisimme itse vaikuttaa ei meillä olisi sairauksia eikä vammoja lainkaan. Olenkin kiitollinen lapsuudestani isovanhemmilleni ja nuoruudestani omille vanhemmilleni; saamastani terveellisistä ravintotottumuksista, monipuolisista opetuksista tehdä fyysisestikin raskaita maatilan töitä sekä luonnonrikkaasta kasvuympäristöstä, eläimineen ja luontoelämyksineen.

Sen vuoksi työikäisenä eivät mitkään työtehtävät tuntuneet raskailta eivätkä epämiellyttäviltä kun oli tottunut tekemään raskaitakin hommia nuorena.

Nyt kun saan nauttia eläkkeelläkin vielä terveistä päivistä, kiitollisuuden tunne vaan kasvaa ja toivottavasti päiviä riittää elettäväksi vielä pitkään, on niin paljon asioita ja tehtäviä jotka haluaisin tehdä ja kokea.

Enni Mustoen; Lapsenpiika ja Siiri-Siilin talvikoti

Viikonloppuna tuli luettua Enni Mustosen viimeisin romaani "Lapsenpiika" joka oli jatkoa Idan elämästä, piikomassa herrasväen huushollissa. Mustosen kerronta oli tuttua ja helposti luettavaa.  Mieluisia aiheita; käsitellen entisaikojen huushollinpitoa ja maaseudun elämästä yleensä.

Pihaystäviini kuuluvalle Siiri-siilille ja hänen poikaselleen laitoin "talviasunnon" asuttavaan kuntoon, lisäämällä koppiin kuivia heiniä ja puun lehtiä. Kopin pohjalla on tyroksilevy ja koko rakennus on sementtilaatan päällä, pihan kuivassa osasssa. Kyllä pitäisi kelvata herrasväelle hyvin hoidettu talvikoti.

Tälle päivälle onkin luvattu vesisadetta ja viilenevää ilmaa.  Olen varautunut sadesäähän, siirtämällä kaikki pelakuut autokatokseen, suojaan sateelta ja tuulelta. 

Daalioiden kukinta jatkuu kun ei ole ollut vielä yöhalloja. Kuihtuneet kukat on huolella poistettu ettei kukan energia kulu siemenkodan kehittämiseen vaan sem kehittää uusia nuppuja ja kukinta jatkuu.

Sormustinkukka on vähän mennyt sekaisin lämpimän syksyn johdosta mutta ei haittaa yhtää mitään, saa kukkia ihan rauhassa. Eikä se ole ainoa joka kukkii outoon aikaan. Parissa kevätesikossakin on kukat, outoja kukkia meiodän pihalla !?

Tänään on ensimmäinen syksyinen sää kun sataa ja on hämärää. Onneksi olen tallentanut tv-ohjelmia juuri tällaisten päivien varalle kun ei oikein haluta mennä "pihailee" märkään puutarhaan. Otankin kutimen käteen ja asetun tv:n ääreen nauttimaan taas kerran "omasta rauhasta", saas nähdä kauanko se kestää... kohta varmaan taas joku soittaa että otatteko te Vili-koiran kaa hänetkin lenkille mukaan... tai joku suvusta vaan astuu ovesta sisään kysyen; onks kahvia? Ja sitähän on aina ja jos ei ole niin laitetaan valumaan !

Unisukat, dekkarit ja syyskukat

Lankakorini on täyttynyt lankajämistä ja sainkin idean neuloa niistä itselleni "unisukat". Aivan huomaamatta sukat valmistuivatkin  televisiota katsellessa. Kyllä on mukava tunne kun saa syysiltana vetää nukkumaan mennessä ihanan pehmeät sukat jalkaan ja jättää yöksi ikkuna auki. Selvästi nuo kaksi toimenpidettä vaikuttavat unen laatuun myönteisesti.

Iltarutiineihin  kuuluvat myöskin kirjat ja tällä hetkellä kotimaisen kirjailijan ja ruotsalaisen dekkarikirjailijan teokset, hyytävää jännitystä.

Dekkareiden lisäksi olen aina välillä lueskellut  vanhoja "lääkärisarjoja" siis sairaalaromantiikkaa, mukavasti pehmittämään lukunautintoani. En saa unen päästä kiin ennenkuin olen lukenut tovin, lukeminen rauhoittaa mielen ja viimeisetkin päivän touhut ja murheet siirtyvät taustalle, hermot lepäävät, unen latu on syvää, eikä sisällä lainkaan heräilyjä yön aikana. Aamulla herään levänneenä ja virkeänä ja  kiitollisena uuteen päivään.

 Koiralenkin jälkeen tein aamukierroksen kameran kanssa "meiränpihalla". Vielä riittä kukkijoita.

 Maa-artisokka kukkii keltaisin kukin ja jättiverberan kukat sointuvat hyvin tumman lehtikaalin kanssa. Ikivanhat  daaliat jaksavat kukkia, en muista niiden muina vuosina kukkineen näin runsaasti ja näin myöhään syksyyn asti.

Ensi kertaa heitin myöskin näille syyslannoitetta, saas nähdä miten se vaikutta talvehtimiseen ja 

ensi kesän kukintaan.

Kasvimaalla kukkivat kehäkukat lehtikaalin vierellä,  uusi lajike "meiränpihalla"

Nurmikko jatkaa kasvamistaan, saas nähdä joko kasvu heikkenee kun alkoi laskevan kuun aika.  Nyt oli jo 12. kerta kun Stiga kävellytti minua tänä kesänä. Se on mainiota hyötyliikuntaa vanhalle kropalle ja pääkopallekin.

Eilen illalla satoi vettä kastellen sopivasti kaikki syysistutukseni. Sormustin- ja tulikukkien taimia oli kesän aikana ilmestynyt vähän mihin sattuu, niin istuttelin ne niille varattuun kukkapenkin lohkoon.
Syysvuokko ja syysasterikin vaativat pienen siirron, Pionit olivat jääneet muiden kasvien saartamiksi niin niitten kasvutilaa täytyi laajentaa ja  muutama vanhempi yksilö oli istutettu taas kerran liian syvään joten niitä täytyy nostaa mullasta hiukan ylemmäs jotta kukkivat taas ensi vuonnakin.

Puutarhassa kaikki puuhastelut vaikuttavat hamaan tulevaisuuteen, työ tekijäänsä palkitsee vasta ensi vuonna tai myöhemminkin. Toivossa on hyvä elää !

Vapun sää ei suosinut juhlijoita

Tavallisuudesta poikkeava oli tämän päivän sää olosuhteet; lämpimillään + 6 astetta, vesi-/ räntäsadetta ja kevään ensimmäinen ukonilma.

Kummasti moinen sää hillitsi ja hiljensi elolliset oliot. Eipä liikkunut kylänraitilla ihmisiä ja pikkulinnutkin värjöttelivät jossakin metsän siimeksessä, hiljaista oli.

Vapunaattokin sujui vaimeasti kun porukat olivat sisätiloissa takkatulien ääressä, eipä kuulunut naapurustosta iloista grilli-illan ilakointia. Kummasti tuo kylmä sää mykistää ilonpitoa pihoilla ja terasseilla. Asuinalueellani ei yleensäkään esiinny minkäänlaista häiriökäyttäytymistä, täällä on tosiaan viihtyisä ympäristö asustella.

Minulla olikin ns. "vapaapäivä" eilisten pihapuuhastelujen jälkeen täytyy antaa vanhalle kropalle riittävästi palautumisaikaa. Vapunviettoni kului viihdyttävän kirjallisuuden ja tallennettujen tv-ohjelmien parissa. En yhtään kaivannut vieraita enkä sukuakaan passattavaksi. Viihdyn nykyään entistä paremmin yksikseni, jopa nautin hiljaisuudesta.

Toki täytyi käydä lukemassa viimeiset päivitykset Facebook`ìssa. "Naamakirja" on ovelasti ottanut minutkin "otteeseensa" niin että on pakottava tarve käydä lukemassa kaverien jutut ainakin kerran päivässä. En olisi uskonut vielä pari vuotta sitten jos joku olisi tuon "koukkuun jäämisen" minulle ennustanut.

Vappupäivä kallistuu iltaan ja aurinkokin ilmestyi iloksemme pilvien lomasta, nautitaan kevään kohinasta!

Varjostuskankaat kartiokuuselle ja alppiruusulle

Vanha kartiokuusi saa tänään varjostuskankaan suojaksi liialta kevät auringon paahteelta.

Huputettu kuusi.

Syksyllä, sulan maan aikaan laitoin kepit valmiiksi , nyt olikin helppo viritellä varjostuskangas iäkkään alppiruusun aurinkosuojaksi.

Viime kesällä istutettu tuija sai myöskin säkkikankaan aurinkoa varjostamaan.

Nyt olin ajoissa, ei ole aurinko paistanut vielä kertaakaan täydeltä taivaalta. Viime keväänä laitoin suojat jo 14.2 ja aurinko oli ehtinyt polttaa kartiokuusen uloimpia oksia .

Seuraavana hommana puhdistin lintulaudat ja niiden alustat, lapioiden siementen kuoret lämpökompostoriin.

Tällekin päivälle tuli sopivasti hyötyliikuntaa ulkosalla, koirien lenkitykset päälle. Iltapäivän voi hyvillä mielin istahtaa lukulampun alle virkkaamaan neliöitä kolmanteen sohvatyynyn päälliseen.

.

Sunnuntainakin "ihan pihalla"

Tänään sunnuntaina vietin vapaa päivää pihatöistäkin ja oleilin kirjan kanssa pihakeinussa, välillä aina kuljeskellen kukkieni keskellä. Kultapallot ja hortenssiat ovat tykänneet kuivasta kesästä.

Syysleimukukat kukkivat yllättävän pitkään, vaikkakin kukkatertut ovat entisvuosiin verrattuna melko pieniä.

Ikivanhat joriininjuuret ne jaksaa vaan kukkia, ne eivät ole kärsineet veden puutteestakaan.

"Purkkikukista" riippupelakuu tuntuu pitävän autokatoksen suokaisesta paikasta, joten yritän muistaa tuon ensikeväälläkin , suunnitellessani kukkien sijoituspaikkoja,

Olen ihastunut tähän helppohoitoiseen ja runsaskukkaiseen beguniaan, toivottavasti löydän ensi vuonnakin samanlaisen "kuningattaren" portinpieli-istutukseeni, koivun kannolle.

Kellarissa talvehtineista kukista yksi oli tämä rönsyorvokki, joka on tuuhea kun mikä....

Perhosia...perhosia on paljon... varsinkin syyssyrikan ja punalatvan kukinnoissa.

Menneellä viikolla on vadelmat leikattu ja tuettu , että kestävät syksyiset myrskyt, toivottavasti myöskin rusakot jättävät ne rauhaan tulevana talvena.

Marjatkin on keräilty ja pakasteltu,  lehtikaalia ja maustevihanneksia kuivattu sekä keltaista papua ryöpätty ja pakastettu. Pakastin onkin aivan täysi, niin että mahdolliset suppilovahvero sadot täytyy säilöä kuivaamalla.

Niin että on sitä hiukan puuhasteltu järkevääkin hommaa vaikkakin olen istunut kirjan kanssa pihalla tai sadetta pitäen lukulampun alla hyvin ahkerasti. Kirjastosta olen hakenut reppukaupalla luettavaa aivan viikottain, kummasti se lukeminen on vienyt mennessään, eikä siinä ole tullut pieneen mieleenkään mitkään taloustyöt tai ikkunanpesut.... ehei.... 

Lämpökompostorin madot ja asemankello

Lämpökompostorini pysyi sulana koko talven ja ilmojen lämmetessä sen lämpötila nousi +60 asteeseen.

Pelästyin kun avasin luukun, punertavia vilkkaita lieroja ihan kasapäin, kompostorin suulla. YÖK.

Lienevätkö nuo näkyvät vaaleat pienet niitä kärpäsen toukkia ?

Sekoittelin lapiolla koko massan ja tiputin kaikki madot massan sekaan. Kuorikkeella kuivasin vielä vapaana olevat pinnat ja lisäilin kuoriketta massan päälle. Tuoksu oli muhevan hyvä. Matosille oli varmaan tullut "HIKI" kun lämpötila nousi ja yrittivät tuloksetta päästä kannen alta ulkoilmaan vilvoittelemaan.  Kuorikkeen käyttö estää karpastentoukkien muodostumiset ja korkeassa lämpötilassa varmaan kaikki elolliset oliot kuolevat ja muuttuvat maaksi jälleen.

Hankin asemankellon ja nyt se näyttää aikaa autokatoksen seinällä, pihamaalla puuhastelijoille eikä tarvitse multaisin sormin etsia taskusta kännykkä aikaa.

Yöpakkasia ei ole enään ollut ja aamulla mittari on näyttänyt jopa + 8 astetta, nousten päivällä jopa +12:sta.

Kevät sateita on saatu jo muutama päivä joka on sulatellut mukavasti lumiakin. Kevät on!

Peipon laulu kuului tänään jo komeasti :)

Suruyhmässä ja laskeutumista varovaisin askelin vanhuuteen

Valitsin itselleni sunnuntaiksi sopivan tilaisuuden kotikyläni kirkossa.

Rajamäen Mieslaulajat ja naiskuoro Mystica pitivät yhteisen kevätkonsertin kirkossa, missä on hyvä akustiikka. Kuorojen ohjelmisto nyt ei ollut mielestäni mitenkään keväinen mutta onhan se ymmärrettävää että ei kirkossa voikkaan keväästä enemmälti riehaantua. Yleisöäkin olisi mahtunut puolet enemmän kun oli paikalle saapunut, johtuikohan yleisön vähyys heikosta informaatiosta. 

Tilaisuus herkisti mieleni muistelemaan niitä monia tilaisuuksia missä olimme yhdessä mieheni kanssa. Laulajissa olikin suurin osa samoja miehiä kun silloin 1970-2005 jolloin Mattikin oli mukana. 

Onhan mieskuorolaulu aina niin mahtavan juhlallista, siihen ei kyllästy milloinkaan. Huolestuttavaa vaan on kuorolaisten keski-ikä joka tässäkin kuorossa on melko korkea, onhan nuorinkin laulaja jo 50v. täyttänyt, missä ovat nuoret miehet ? Jatkuuko kylässämme kuorolaulu perinne..... tuntuu vähän heikolta ! 

Jäin kuitenkin kaipaamaan seurakunnan  osuutta konsertti-illassa, olisin toivonut pientä hiljentymistä ja lyhyttä iltarukousta tilaisuuden päätteeksi.

Seurakunnan järjestämässä "sururyhmässä" käyn edelleen joka torstai-iltana. Koen ryhmässä olon erittäin puhdistavaksi ja huomaan muutokset mieleni kiemuroissa muuttuvan valoisampaan suuntaan. On helpottavaa tavata ja vaihtaa kuulumisia muiden surutyötä tekevien kanssa, vertaistuki on tässäkin muodossa hyvin toimivaa. Lohtua elämään tuo illan päätteeksi kuultu SANA, yhdessä lauletut virret ja hengelliset laulut.

Kevään viipyessä olen saanut pysähtyä kuuntelemaan omaa sisintäni ja tuntemuksiani entistä enemmän ja mielenikin on seestynyt niin että itse huomaan tulleeni "rauhallisemmaksi". Enään ei tarvitse aina "suorittaa" vaan voi pysähtyä mietiskelemään kun siltä tuntuu. Onkohan tämä nyt sitä tulevaa vanhuutta ja luopumista ?

Yhä useimmin tulee mieleen USKO ja tuonpuoleinen elämä.

Vieläkään ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa olla yksinään; puhelin soi yhtenään ja ulko-ovi käy tiheään tahtiin. Aika kuluu siivillä eikä käy pitkäksi, viikot sujattavat, tuntuu että aina on viikonloppu :)

Ei vieläkään tee mieli mihinkään eläkeläisryhmän toimintaan mukaan, olenkin päättänyt sitten lähteä heidän joukkoonsa kun tunnen olevani yksinäinen, nyt en sitä vielä ole.

Jos oikein kuuntelen sisintäni niin seurakunnan ryhmät kiinnostavat jo pikkiriikkisen. Messussa käydessäni olen huomannut että kirkonmenot ovat suuntautuneet yhä enemmän yhdessä suorittamiseen, seurakunnan jäsenet osallistuvat avustaen toimitusta. Tuntui että kaikki on yhtä perhettä ja kaikki tunsivat toisensa.

Onkohan tämä nyt sitä laskeutumista vanhuuteen ?

Antoisa kylpyläviikko takana

Kylpylähotelli Rauhalahti, Kallaveden rannassa. Kuopiossa, kesäiset maisemat.

Kahden hengen huone, varustettuna kylpyhuoneella, tv, baarikaapilla ja olipa vielä nettiyhteyskin.

sviitin sisustusta

Hotellin yhtedessä on myöskin asuntohotelli.

Allasosasto oli parasta mitä lomaölta voinkin toivoa. Oli lämmin- ja kylmäaltaat. Kaksikymmentämetrinen uima-allas ja porealtaita useampikin.

Eniten pidin ulkoaltaalla polskuttelusta, varsinkin lumipyryssä ja aamuisin kun oli vielä pimeää.

Lapsille oli mahtava liukumäki jota lapset suosivat ja hyvä olikin niin pore- ja muut altaat jäivät meille aikuisille.

Ruokahan se on myöskin yksi tärkeimmistä lomaviikon aktiviteeteistä. Ainakin näin ruuan kanssa koko ikänsä puuhastellut koki juhlahetkinä ne kun sai astua valmiin pöydän ääreen, ja kylpylän pöydät notkuivat moninaisista herkuista.

Kabinettisaunaa saimme varata pienelle ryhmällekin, mahtavaaa.....

Yhtenä iltana meille oli järjestetty perinneillallinen Jätkänkämpässä joka oli 600 metrin päässä hotellilta.

Seinillä oli monenlaisia entisten savottamiesten käyttämiä välineitä ja vanhoja esineitä.

Jätkänkämpän pihapiirissä oli  maan suurin savusauna lämpimänä koko illan, 

Keskellä viikkoa laitettiin jalalla koreasti elävän musiikin tahdissa, muina iltoina laulettiin ja humpaattiin muuten vaan. 

Lomaviikolta sain juuri sitä mitä olin odottanutkin. Sain täydellisen irtioton arjen rutiineista ja sopivasti seuraa mutta eniten kuitenkin nautin altailla olosta. Olen varmaankin ollut delfiini entisessä elämässä.

Ihmeellisen hyvin respan henkilö valitsi minulle huonetoveriksi samanlaisen vesipedon kun itsekin olen ja muutenkin olemme elämäntavoiltamme samansuuntaisia. Aivan vieraan ihmisen kanssa lomaviikosta kehittyi erittäin hyvä, ilman ennakkoasenteita ja avoimin mielin, sain uuden ystävän :)

Kylpylän muita palveluja emme ehtineet käyttämään, tosin minä istuin kampaajalla kun huonetoveri käväisi sillä aikaa hakemassa lihaskuntotestien palautteet ja kotiohjeet. Olisihan siellä ollut mahdollisuus hierottaa itseään tai ottaa erilaisia kylpyjä. Kosmetologin palvelutkin olisivat olleet käytettävissä mutta me olimme kaiken mahdollisen ajan altailla, emme tietenkään jättäneet yhtäkään ateriaa nauttimatta......

Kotimatka sujui jouheasti, junat puksuttivat aikataulun mukaan ja Pendolinokin kulki vain 170 km/t. Hyvinkään asemalla olivat Sini ja Jari vastassa, olihan taas hyvä tulla kotiin.