30.12.2019

Tinteille talipötkylöitä ja metsäjänis

 Paras talipötkylän syöttöteline konsanaan.......
 vipinää ja villejä hyökkäyksiä......
 joku tirppa eksyi myöskin lintulaudalle, auringonkukka-aterialle.....
 syölaudan alustaa siivoamassa rouva mustarastas......
 herra-punatulkullekin kelpasivat muitten tähteet.......
 sitten saapuikin oikein "siivouspartio", lauma akka-fasaaneja........
 arkoja, vaiko vaan ujoja naisia.....
tarkkailija työssään.......

Metsästä ja pelloilta löytyy varmasti vielä linnuille ruokaa, kun pihoilla on melko hiljaista. Kauralyhteiltä puttuvat keltasirkkujen laumat, eikä pikkuvarpusiakaan ole kun muutama ruokintalaudoilla, muina talvina niitä on ollut runsaat parvet. 

Vesisateet vaan jatkuvat, lunta tosin satoi pari senttiä joulupäivänä ja pakkasmittari näytti jopa 8 astetta miinusta mutta parin päivän päästä saman verran plussaa, että se siitä lumesta.

Jatkan taukoamatta lintujen talviruokintaa kun olen sen syksyllä aloittanut. Jos ruokinnan kesken talvea lopettaa, niin se voi olla kohtalokasta linnuille, varsinkin pakkaslumien aikaan. 

Tämän vuoden tärkeimmäksi luonto tapahtumaksi jäi mieleen METSÄJÄNIS. En ole vuosikymmeniin nähnyt ilmielävää valkoista pupua mutta jouluisena aamuna sellainen istua kökötteli naapuritontilla. Lähestyimme rauhallisesti koirien kanssa ja pääsimme melko lähelle, oli se söpön pieni ja niin valkoinen. Arka kuin mikä, loikki pitkin harppauksin lähimetsään turvaan kaikenkarvaisilta varhaisaamun kulkijoilta. 
Kuva Heli Santala

19.12.2019

Oravan aamupuuhastelut

 Vesisadekaan ei haittaa pihaoravaa kun nälkä yllättää......
 Pöntössä on tarjolla auringonkukan siemeniä, kansi vaan ylös.....
 tutkimus alkaa.....

 posket täynnä siemeniä......
ja maiskuttelu alkaa....

Orava kanta on vähentynyt alueellamme, ehkä ne ovat  liikenteen surmaamia tai ilves on voinut vierailla lähimetsissä. Ajattelen kuitenkin valoisammin; metsässä on niille runsaasti ruokaa kun on hyvä käpyvuosi. 

Tarjoan kurreilleni vain siemeniä koska ne kuljettavat pähkinät pitkin tonttia, maahan kaivaten, eivätkä pysty talven tullen lumen alta niitä kuitenkaan kaivamaan. Siement ne syövät paikan päällä, eli pöntön lipalla.

Kesäisin laitan pihalle matalan juoma-astian, mistä saavat juoda janoonsa.
Oravien ja lintujen seuranta on tosi viihdyttävää ajanvietettä, pysähdyn usein keittiön ikkunan ääreen kesken omien puuhastelujeni, seuraamaan niitten touhuja. 


15.12.2019

Hyvinvointiloma marraskuussa

Marraskuun viimeisen maanantain aamuna, herätyskello soi aikaisin, on aika lähteä kohti Kuopiota ja siellä Kylpylähotelli Rauhalahtea  www.rauhalahti.fi

Olin tehnyt anomuksen tuetulle lomalle jo tammikuussa, Solaris-Lomat ry:lle, niin kuin tein vuosittain , 6:n vuoden ajan, ilman tulosta www.solaris-lomat.fi

Yllätys, yllätys...tosiaan, kun sähköpostissa oli kutsu lomalle. Hyvin ilosta melkein kattoon!!!!

Seuraavaksi sähköpostiin ilmestyi lasku loman omavastuu osuudesta ja kolme viikkoa ennen loman alkua sain postissa viikon lomaohjelman. 

Nyt uskon että loma toteutuu ja ostin junaliput netissä, varasin 1-hengen huoneen ja maksoin pienen lisämaksun siitä ylellisyydestä.

Olen varmaankin hiukan outo ihminen kun tykkään junalla matkustamisesta, minua kiehtoo se tunnelma ja vapaus liikkua matkan aikana, mm. ravintolavaunuun kunnon kahveille.
Kuopiossa käytin paikallista taxia rautatieaseman ja kylpylän välillä, sen helppouden takia.

Ennakko tiedoissa ilmoitettiin että huoneet saa vasta klo 16 jälkeen, mutta kuinka ollakaan, sain avaimen heti saavuttuani respaan, ehkä henkilökunta huomioi pitkän matkani, olivathan muut lomalaiset kaikki "savolaisia", minä ainoa etelän immeinen.

Meille tarjottiin tulokahvit  ja tutustuin heti kahvijonossa mukavaan Joensuusta kotoisin olevaan, mutta lapista syntyjään olevaan naikkoseen. 

Infotilaisuuteen meitä kokoontui kaikkiaan 27 eläkeläistä, ryhmä kostui päällisin puolin pariskunnista, vanhimmat yli 90:ppisiä. Porukka oli lupsakkaa väkeä, tosin savolaista säklätystä  riitti ja katkematta, totesin jo loman alkumetreillä hyväksi ratkaisuksi omalla kohdallani oman huoneen tärkeyden.

Ensimmäinen ruokaili todisti että kylpylän ravintolan tasoa ei oltu heikennetty. Päivällinen osoittautui nautinnollisen runsaaksi ja monipuoliseksi. Jokaisella aterialla oli tarjolla liharuuan rinnalla  aina  myöskin kalaa. Söin koko viiikon aikana runsaasti mutta terveellisesti, painokin nousi vain ½ kiloa.

Pienet nokkaunet olivat aivan välttämättömät, matkustamisen ja "mässäilyn" päälle. Seuraavaksi olikin kiire suihkuun ja uimapuku päälle, kylpytakki niskaan ja allasosastolle.
Siitä se lomanvietto alkoi ja uni tuli illalla oitis, vuoteeseen kaaduttuani.

Heräsin aamuisin varhain ja olin aamiaisella jo 7:ltä kun tarjoilu alkoi. Päivien ohjelmat aloitettiin aina vesijumpalla ja itselläni jatkui vielä uinnilla viileässä altaassa, sekä lihasten lämmittelyllä porealtailla
Jätin ohjelmista osallistumatta kaikkiin ulkoiluun ja peleihin liittyviin kokoontumisiin. Merkittävin lomaohjelman aihe TOIMIVA-testit ja niiden tulokset, palautteineen. Uusia virikkeitä sain keppi-,tuoli- ja kuminauhajumpasta. Näistä voi suunnitella itselleen mieleiset liikesarjat ja tehdä ne itselleen sopivampaan aikaan päivästä, aionkin toteuttaa jumpat muutaman kerran viikossa, säännöllisesti, sas nähdä kuika ämmän käy???? onnistuuko???

Oli meille järjestetty myöskin ravintoon ja kunnon ylläpitämiseen valistava luentokin, muuta ei siellä mitään uutta meikäläiselle tullut, olin kuullut jo saman luennon viime lomallani 2013.
Hemmottelin itseäni kosmetologin taitavien käsien loihtimilla kasvohoidoilla, taustalla soi tunnelmaa entisestään rentouttavaa musiikkia, nautin isosti !
Vesiliikunta ja kevyet jumpat tuntuivat sopivan vanhalle kropalleni, olo parani tuntuvasti, sekä altailla vaihtokylvyt; kylmä/lämpö, tehostivat vaikutusta entisestään.

Hyvinvointilomalta sain mitä lähdin hakemaan; hyvä ruokaa, allasliikuntaa, kuntotestiä, jumppavirikkeitä ja lepoa. En niinkään kaivannut seuraa, mutta sitäkin oli sopivin annoksin jonka lomaryhmä jo luo itsestäänkin. Lomaohjaajat olivatkin ennestään tuttuja ja antoivat omalla osaamisellaan runsaan annoksen sisältöä lomaani.

Viikko kylpylässä oli riittävän pitkä aika, mieli teki jo kotiin. Kokoonnuimme loman päätöstilaisuuteen ja palautteiden antoon, vielä "viimeinen ateria" ja kotimatka alkoi.

Vahinko ettei tuettua lomaa myönnetä kuin joka toinen vuosi, mutta voihan sitä hakea siitä huolimatta, eihän koskaan tiedä koska taas tärppää !!!!



28.10.2019

Ruokamyrkytys

Huh, huh, mikä olo.... 
On aamuyö, heräsin kolmen aikoihin, vatsassa väänsi oikein kunnolla, yritin vielä rentoutua toivoen että olotilani helpottuisi.
Yöööök, oksennus tuli rajusti, heti perään kiire vessaan, ulostus vettä vaan....
Oksennus/ripulointia riitti  kaikkiaan noin 4 tuntia. Lopulta tilanne rauhoittui ja uskalsin nauttia ensimmäiset nesteet, keitettyä sokerivettä, mustikka keittoa jne.

Ne maksapihvit, joita en kuitenkaan saanut, ennakkotiedoista poiketen, tarjolla olikin jauhelihapihvejä ...... jotka laittoivat "elämäni sekaisin". 😫

Käyn yleensä alueen ruokapaikoissa lounaalla, kun listalla on maksa- ja kalaruokia. Valitsin tällä kertaa oman kylän ruokapaikan kun ajattelin tutustua samalla uusittuihin tiloihin. 
Ensivaikutelma ei ollut mieluinen, pettymys tuli heti tiskillä kun sain kuulla ettei oltu saatu maksaa ????? nälkäisenä otin tiedon vastaan nekatiivisella asenteella. Pakko jo saada ruokaa, joten maksoin ja siirryin linjastolle....ei salaatti- eikä leipälautasia. Lämpöhaude ei päällä..... ruuat viileitä.....kastike ikävän harmaata, pihvit pieniä kovia käppyröitä.....
Teki mieli lähteä muualle syömään mutta kun olin maksanut ja pöydässä istui napurin pariskunta, en kehdannut.... keräsin samalle lautaselle potut, pihvit ja salaatit... juomaksi vettä, joka sekin oli "lämmintä".
Jauhelihapihvit maistuivat jotenkin imeliltä, vailla mausteita, mutta söin annokseni, tosin pitkin hampain.

Siinä meni koko iltapäivä röyhtellen pihvien outoa makua. Ei maistunut mikään ja oli etova olo siihen asti kun alkoi "purkautuminen", joka vei voimat totaalisesti.

Seuraavan päivän vietin peiton alla lepäillen ja nesteitä nauttien. Onneksi yleiskuntoni on senverran hyvä että selvisin kuurista omin hoidoin. En olisi jaksanut lähteäkään vastaanotoille tai ulostusnäytteitä viemään, tauti tuli sen verran rajuna.

Kokemus oli ensimmäinen, en ollut vielä tähän ikään saanut milloinkaan ruokapaikoista pienintäkään vatsavaivaa. 

Selviydyttyäni pahimmasta olotilasta, annoin palautetta pettymyksistäni ja sairastumisestani sähköpostilla kyseiselle ruokapaikalle. Vastasivat kyllä, mutta ei pahoittelua. eikä mitään hyvitystä pahaanoloon....asakaspalveluako?

Taas kerran tuli todettua miten tärkeää on pitää lämpöhauteen lämpötila säädettynä niin että ruuan lämpötila pysyy +60 asteisena koko tarjolla olo ajan ja käytettävät raaka-aineet ovat tuoreita. Henkilökunnan ammattitaito ja osaaminen ilmenevät asiakkaalle suoraan näistä perusasioista, tällöin myöskin omavalvonta-asiat ovat hoidossa  ja Oiva-raportissa isohymy.

Tämän kokemuksen jälkeen arvostan entistä enemmän "vakioruokapaikoiksi" vakiintuneiden tasoa. Ei tarvitse koskaan pettyä ruuan laatuun, makuun, eikä  asiakaspalveluun. Tästedes ohjautuu nälkäinen "mummeli" lounaalle kirkonkylälle, Hyvinkäälle, Läyliäisiin tai Lohjalle.
www.impivaaragrill.fi www.barparooni.fi www.amarlohja.com www.medisinman.fi

17.10.2019

Omalääkärin vaihto ja KEUSOTE


Tervehdys!
Tänään on harmma lokakuinen sadepäivä, nautin tästäkin, koska eilen tuli haravoitua paksummat lehtikerrokset katteeksi vattumaalle. Iäkkään puoleinen kroppa sai sai taas kerran yliannoksen hyötyliikuntaa. Vastapainoksi ja lihasten rentoutumiseen on viisasta pitää välipäivä, eli istua kiikkustuoliin kutimen kera, radiota kuunnellen, mietiskellen.... ja niin  edelleen.....

Tulikin mieleeni että pitäisi se omakääkärini vaihtaa mieluisampaan tohtoriin.
Aloitin vaihtoprojektin  soittamalla terveyskeskuksen neuvontapuhelimeen ja sain  kahden ylilääkärin sähköpostiosoitteen, sekä ohjeet toimintaani.

Laadin vapaamuotoisen anomuksen perusteluineen ja lähetin molemmille ylitohtoreille. Sain heistä toiselta vastauksen välittömästi josta ilmeni että oman kylän lääkäriasemalla on ylilääkärinä vielä kolmaskin ylihenkilö jolle pyyntöni oli siirretty. Kului muutama päivä, olihan välissä viikonloppu, mutta oitis maanantaina tämä kolmas ylitohtori ilmoitti seuraavaa:
Terveysasemamme lääkärit ovat luopuneet 1.10.1019 väestövastuuvirkaehtosopimuksesta,   jonka johdosta voin jatkossa itse välita hoitavan lääkärin itselleni, ajan varausta tehdessäni.

Päätös on hyvä !

Sain tässä samalla esimakua siitä mitä tulevaisuus ja KEUSOTE tuo tullessaan. Ennen omalääkärin sai vaihdettua yhdellä viestillä, yhdelle ylilääkärille ja yhdessä päivässä, nyt siihen tarvittiin 3 ylilääkäriä.

Tarkemmin tutustuessani Keski-Uudenmaan Sote ky (Keusote) verkkosivuihin :
https://www.keski-uudenmaansote.fi
  ja siellä etupäässä ikäihmisille suunnattuihin palveluihin, niin täytyy todeta että ei vielä ainakaan ole suurempia muutoksia tullut. Tulevaisuus sitten näyttää  mihin suuntaa palvelujen tarjonta ja laatu kehittyvät.

Valtiolta on tulossa lisärahaa lääkäreiden palkkaamiseen, niin toivoa sopii että kuntammekin  alueella odotusajat vastaanotoille tulevaisuudessa lyhenisivät. 
Tulevaisuus ei oikeastaan huoleta, jos vielä saadaan vanhustenhoito paremmalle tasolle, unohtamatta hoitohenkilökunnan työoloja ja jaksamiseen liittyviä parannuksia, niin mikäs tässä on vanhetessa.

Sote asiat kiinnostavat erittäin paljon kun itselle vuosia kertyy, tuoden omat vaivansa joihin toivoo saavansa nopeasti apua ja tasokasta hoitoa. 

"Liike on lääkkeeni" ja terveelliset eämäntavat ovat edesauttaneet selviytymään tähän asti ilman alinomaan vaihtuvaa omalääkäriä mutta kukaan ei tiedä mitä huominen tuo tullessaan. Sen vuoksi aloitin takaamalla tulavaisuuden turvallisella lääkärisuhteella, esittäen toiveeni saada ennestään tutun ja pätevän naislääkärin. 

Tänäänkin heräsin uuteen päivään terveenä ja kiitollisin mielin, tavoitteena sadan vuoden ikä !!!!
Eihän siihen olekaan kun 22 vuotta, sehän on koht silleen.

8.10.2019

Ruska-aikaa.....daalian juurakot kellariin

 Luonto on loihtinut mahtavan värityksen puihin ja pensaihin.
 On tummaa ja vaaleaa sävyä....
 hekkää ja hentoa...
 keltaista ja
 punaista...
 vihreyttäkään unohtamatta....täydellinen ruska.
 On kuitenkin jatkettava puuhasteluja puutarhassa.... joka syksyinen puuha on nostaa daalian juurakot maasta ja varastoida ne talven ajaksi viileään varastoon.
Hyvin olivat juurakot kasvaneet muhkean lihaviksi "sormiksi",kuivasta kesästä huolimatta. 
Varmaan on biohiilen ansiota, jota on lisätty multaan keväällä, ennen istutusta. En kastellut daaliapenkkiä kesän aikana kertaakaan, hiili piti mullan sopivan kosteana  koko kesän.

Annan juurakoiden kuivahtaa varaston lattialla jonkin aikaa ja sen jälkeen siirrän ne muovilaatikoihin joissa on turvetta. Varastossa  ei lämpötila laske koko talvena  alle +5 asteen, keskimäärin lämpö pysyy noin 6 ja 8 asteisena. Daaliani ovat viihtyneet kellarivarastossani erittäin hyvin, ovathan juurakkoni jo yli 30 vuotta olleet elossa ja lisääntyneet vaan vuosittain. Olenkin lajikettani lähettänyt useammillekin daalioiden ystäville, ennen kun puutarhaani tulivat ei toivotut tappajaetanat.
En kyllästy tähän väriin ja ahkeraan kukkijaan, vaikka yhteistä taivalta onkin kertynyt vuosikymmeniä, toivon mukaan taas ensi keväänä jatkuvat  puuhastelut daalioitteni kanssa.
Ja miksi ei jatkuisi, olosuhteet ovat entiset ja jos "puuhastelijan" puhti heikkenee niin apukäsiä on ympärillä 💖
Syksyn puuhista kukka- ja altakastelulaatikoiden tyhjennys,  pesuineen on se haikein ja kostein homma. Haikea siksikin kun ensimmäiset hallat veivät kukat kesken kukinnan ja yrtit parhaassa kasvussa.  Siitä vaan mullat kasvinjämineen kompostin ruuaksi ja ruukkuja tiskaamaan ulkosalla kylmällä  kaivovedellä. Voisihan sen homman tehdä kellarin pesutilassa ja lämpimällä vedellä mutta kun olen aina ne pessyt ulkosalla niin teen sen niin edelleenkin. Olenkohan hiukan tapoihini kangistunut , vaiko nuukuuttaniko sen teen, eipähän kulu kunnan mittarivesi, tiedä tuota, kumman vuoksi mutta tapojani en muuta, piste.
Ensi kevättä ajatellen on mukava viedä puhtaan kukkalaatikot varastoon, onpa taas ensi vuonna mistä ottaa ne käyttövalmiina. 

Hiukan sain taas tänäänkin aikaiseksi noita syystöitä pihapiirissä, ruska on vaan niin upeaa että sen ihasteluun menee koko päivä jos ei ota itseään niskasta kiinni ja aloita jotakin tähdellisempää. Kyllähän tuo väriloiston ihailu on ihmisen hyvinvoinnille yhtä tärkeää kuin pihapuuhien suoma hyötyliikuntakin, molempi parempi 😍

30.9.2019

Muutosten syksy

Ihana, pieni kiinanruusuni jaksaa kukkia.

 Mihin se kesä tänä vuonna hurahti ? Olen ollut kirjoitus tauolla vaan ihan vaihteeksi, ilman varsinaista syytä "lakkoiluuni".
Aika on vierähtänyt entistä kovemmalla vauhdilla, lieneekö jo ikä vaikuttanut ajankäyttöön, kun tuntuu etten saanut oikein mitään aikaiseksi kesän aikana. Tosin pihahommat ja koiralenkit tuli hoidettua mutta helteinen kesä vaati useammat palautumistauot ja päikkärit, että nehän tietysti veivät osaltaan tehokasta puuhastelu aikaa. 

Ensimmäiset hallayöt olivat jo 19 ja 20 päivinä tätä kuuta, joten ahkeraliisat saivat matkata kompostikasalle ja sateen pieksemät pelakuutkin pääsivät samaan kuormaan.
Oli lämmin ja aurinkoinen päivä niin tuli kukkalaatikotkin pestyä heti ja vietyä varastoon.


Varaston komeron hyllyillä ovat käytetyt kukkaruukut odottamassa "uutta kevättä".

Alastomatimmet viehättävät herkkyydellään.
Neilikkaruusu jatkaa kukkimistaan.
 
Kolmenkopla: Velmu, Ipana ja Tyyppi.

Suurin muutos syksyssä on, kun tyttären tytär muutti luokseni asumaan, kahden koiransa kanssa. Nyt huushollissani on kolme komiaa belgianpaimenkoiraa, on menoa kerrakseen.

Muuttopäätös tehtiin yhdessä miettien kaikki hyödyt ja haitat mitä muutosta koituisi. Mietiskelyn tuloksen haittoja ei ilmennyt juuri lainkaan mutta hyötyjä tosi monia.

Onhan se vähän hölmöä tämän mummelin asua yksin omakotitalossa ja nuori maksaa kallista vuokraa, samalla  kun yläkerta luonani on aivan tyhjillään. 

Nyt tällä mummelilla on ihan ikioma lähihoitaja paikalla 24 tuntia/365 päivää. Vanhuuden päivät näillä näkymin ovat turvattuna. Vielä kun selvitän kunnan terveyshuollon omalääkärin ja jos se on taas joku nuori pojan kloppi niin pyydän vaihtoa koska viimeiset tiedot kertoivat että minun omalääkärini oli vaihdettu noin vaan, ilmoittamatta mitenkään muutoksesta. 
Nyt kun on siirrytty Keusoteen, niin verkkosivuilta ei saa selville juurikaan mitään. Seuraava projektini onkin selvittää lääkäri jonka vastaanotolle suunnistan tarvittaessa. Puhelin vaan pirisemään ja palaan asiaan tuonnempana. 


2.5.2019

Onnenpensaan "leikkaus"

 Onnen pensas juhla-asussaan.....
 toinen onnenpensas sai "tappotuomion" kun ei suostunut tänäkään keväänä kukkimaan 😟
olikohan pensas vaan ikääntynyt ?
Aika näyttää....tekeekö uusia versoja .....tai uusia kukkivia oksia 😍
 Rusokirsikan kukat tuovat vapputunnelman kotipihalleni 💝
 Kylmänkukat availevat nuppujaan....
 vähän vaaleampi kylmänkukka....
Olen istuttanut kaikki jouluhyasintit aina keväisin pihalle ja hyvin ovat taas talvesta selvinneet, päätellen runsaasta kukinnoistaan 👍

Vihdoin sataa 👍👍👍👍👍👍 luonto on huutaanut vettä.... paljon on ollut ilmassa siite- ja hiekan pölyjä, vaikka kadut on kyllä harjattu puhtaiksi hiekoitushiekoista. 
Pienikin sadekuuro teki hyvää ilman laadulle, helpottaen ihmisten allergia oireita.  Kasvitkin saivat kaipaamaansa vettä, kuivahtaneille juuristoilleen.

Kovasti tekisi mieli tehdä istutustöitä mutta järkevänä puutarhurina maltan odottaa uuden kuun syntyä ja sitten vauhdilla daaliat maahan ja kasvimaan osittaiset kylvöt, sekä muutamat muutosistutukset pääsen tekemään. Lapionvarsi aivan huutaa työkaveria 😂