Oravan aamupuuhastelut

 Vesisadekaan ei haittaa pihaoravaa kun nälkä yllättää......

 Pöntössä on tarjolla auringonkukan siemeniä, kansi vaan ylös.....

 tutkimus alkaa.....

 posket täynnä siemeniä......

ja maiskuttelu alkaa....

Orava kanta on vähentynyt alueellamme, ehkä ne ovat  liikenteen surmaamia tai ilves on voinut vierailla lähimetsissä. Ajattelen kuitenkin valoisammin; metsässä on niille runsaasti ruokaa kun on hyvä käpyvuosi. 

Tarjoan kurreilleni vain siemeniä koska ne kuljettavat pähkinät pitkin tonttia, maahan kaivaten, eivätkä pysty talven tullen lumen alta niitä kuitenkaan kaivamaan. Siement ne syövät paikan päällä, eli pöntön lipalla.

Kesäisin laitan pihalle matalan juoma-astian, mistä saavat juoda janoonsa.

Oravien ja lintujen seuranta on tosi viihdyttävää ajanvietettä, pysähdyn usein keittiön ikkunan ääreen kesken omien puuhastelujeni, seuraamaan niitten touhuja. 

Vesiastia oraville, siileille ja linnuille

Näillä helteillä jano yllättää luontokappaleitakin, joten olenkin laittanut pihalle laakeaan vatiin vettä tarjolle oraville, linnuille ja siileille. 

 Mustarasta oli aamun ensimmäinen vierailija.....

 juotuaan, piristäytyi vielä pikaisella kylpyhetkellä.....

jano oli yllättänyt kurrenkin.......

 seuraavaksi aamupalalle....

 kannen nosto....

 löytyihän sieltä syötävää......

 posket täyteen ja mutustelemaan.....

 olisikohan vielä vettä tarjolla.....

 kipinkapin vesiastialle......

 on siellä vielä juotavaa....

olipas iso jano.

Ipana-koira seuraa tyynen rauhallisesti pihan tapahtumia, liekö aamuinen pitkä metsälenkki kuluttanut  ylimääräiset energiat, vai onko hän hoksanut että paikallaan ollen tapahtuu enemmän katseltavaa kuin haukkuen ja hyökkäillen "rakkikoirien" tapaan. Aina viisas Ipana.

Kurren pihapuuhasteluja

 Piha Kurren ruokahetki...

 kävyn siemenet on syöty....

 mitähän seuraavaksi....

 janokin yllätti, uskaltaisikohan tuosta  hiukan hörpätä ?

Kurrelle maistui suihkulähteen vesi.

Seuraavan päivän aamuna heräilin vapunaaton tunnelmiin, mutta katsoessani ikkunasta ulos, näky ei ollut perinteisen vapunaaton maisemakuvan mukainen. Maassa oli muutama sentti lunta. 

Linnuille oli pakko viedä vielä siemeniä ruuaksi, eiväthän ne löydä luonnosta mitaan ravintoa, lumivaippa oli sen verran paksu ja kylmä sää vielä vähentää ruuan saantia.

Lumessa näkyivat jälleen lukuisat rusakon ja metsäkauriiden jäljet, kun olivat etsineet puutarhastani syötävää. Kauriin jäljistä päätellen se oli käynyt myöskin juomassa pienen suihkulähteen vettä, kun oli aterioinut lintulaudan alustalla, syöden siementen jämiä.

Viileästä huhtikuusta johtuen olen seuraillut pihan eläimiä aiempaa enemmän ja tuntuu että pihapiiristäni on muodostunut melkoinen "eläintarha". 

Toivottavasti sää lämpenee ja sipulikukatkin heräisivät kukoistamaan, nyt ne ovat jääneet nuppuvaiheeseen jotka törröttävät lumessa, välillä saavat rankat raekuurot niskaansa. Aurinko pilkahtaa vain harvoin ja lyhyeksi ajaksi joka ei vielä saa nuppuja aukenemaan.

Toukokuun ensimmäiselle viikolle sääennusteet lupaavat jo lämpimämpiä säitä.

Maaliskuun havaintoja

Viime kevään kukkaloistoa

 Kevään ensimmäinen sipulikukan nuppu on aina yhtä valloittava ilmiö pihalla.

Pihalla esiintyvät eläimet ovat kyllä kaikki ihan kivoja mutta silloin kun rusakot napsivat suihinsa kaikkea vihreää ja mehukasta, niin minusta tulee eläin vihaaja. No ei nyt ihan oikeasti kuitenkaan, pitäähän niidenkin saada terveellistä ruokaa luonnosta ja mikäs sen parempaa onkaan kun vihreät lehdet vitamiineineen, talven jälkeen. 

Sipulikukat lehtineen ja nuppuineen ovat peurojen ja rusakoiden herkkuruokaa. Ne syövätkin kaikista kevään aikaisista sipulikukista noin kolmanneksen, onneksi ei kuoitenkaan kaikkia. 

 Kurre on saapunut aamiaiselle.

Pönttö on suunniteltu juuri vartavasten oravien ruokintaan. Nopeasti ne oppivat pöntön käyttöidean.  Nyt pihalla on kaksi samanlaista "lounaspistettä". 
Oravatkin ovat kaikki erilaisia ja niillä on omat persoonalliset piirteensä, niinkuin ihmisilläkin. Yhdellä kurrella oli tosi vaikeaa sopeutua pöntön käyttötavoille, vaan se hajoitti hampaillaan koko nurkan , eli meni suoraan seinästä sisään, eikä suostunut avaamaan pöntön kantta. Toinen taas oppi nostamaan etusivun läpinäkyvän levyn uomastaan, niin että sisältö levisi osaksi maahan, niin ei tarvinnut  availla mitään kansia, oli helpompi aterioida maassa. Tarvittiin muutama ruuvi ja rautalankaa vahvistukseksi ja häirikkökurrenkin oli alistuttava alueen sääntöihin.
Uusi ruokintapönttö on pysynyt ehjänä ja kurret noudattavat hyviä pöytätapoja.

Kevään merkki on myöskin naakka pariskunnan saapuminen tutkimusmatkalle pihasaunan savupiipulle, suunnittelivat selvästi pesäntekoa. No se ei nyt vaan ole sopivaa tällä tontilla, koska aivan kohta on alkamassa  pihasaunan kesäkausi ja piipun pitää vetää savut pihalle.
Siispä pienet tulet kiukaan alle ja savut karkoittivat naakka pariskunnan vapaimmille asuntomarkkinoille.

Fasaani herratkin kiistelevät asuinalueistaan, järjestäen komeat kukkotapelut pihapiirin iloksi. Rouva fasaaneita ei ole mailla halmeilla, niitä ei lainkaan kiinnosta herrojen kahinat. Hyvä puoli kukkoteppeluista on se että linnut eivät huomaa lainkaan maasta kohoavia krookuksen nuppuja, jotka yleensä ovat niiden herkkua.

Lintujen talviruokinta hiipuu, johtuen sekin varmaan kevään tulosta, laudoilla on melko hiljaista. Viherpeipot tosin tulevat uskollisesti syömään auringonkukansiemeniä, mutta ei juurikaan muut linnut, ovat siirtyneet "luonnon armoille".

Metsäkauriit käyskentelevät öisin pihapiirissä, jäljet vaan todisteena vierailuista. Tosin viikonloppuna naapurin porukka oli saanut kolmen eläimen ryhmän seurakseen, eikä niitä häirinnyt yhtään karaokelaulut, eikä meluisa  musiikkikaan, ovat melkoisen rohkeita ja kesyjä elukoita. Ehkä nauttivat musiikista niin paljon, että eivät huomaa ympäristön syötäviä herkkullisia oksia ja sipulikukkien nuppuja. 

Keväisiin puuhasteluihini kuuluvat perinteisesti, purojen teko ja jäiden hakkaaminen pihatieltä. Siispä lähdenkin harrastamaan jälleen kevätpuuhiani kun aurinkokin innostui paistamaan ja mittari näyttää jo + 8 astetta varjossa.

Metsäkauriit talvisella kasvimaalla

 Metsäkauriit ovat löytäneet jälleen ruokailupaikan kasvimaaltani. Kahden kokoisia jälkiä on runsaasti, aivan kuin niitä olisi ollut isompikin lauma ja "pienokaisiakin" mukana laumassa.

 Laumaa en ole onnistunut näkemään, jälkiä lumessa ainoastaan.

 Lehtikaali on osoittautunut kauriiden ja pupujussien herkuksi. 

 Kasveista on lehdet syöty ja maa on tallattu kunnolla

Tässä on kasvanut lehtimangoldia jota kauriit ovat kaivanneet lumen alta, popsien mehevät lehdet suihinsa. 
Jätän kasvimaalle ihan tarkoituksella kaiken vihreän kasvusten riistaeläinten ruuaksi. Näin säästyvät puiden ja pensaiden oksat eläinten tekemiltä vahingoilta. Puutarhan läpi kulkee varmaan metsäneläinten ikivanha polku, mitä ne ovat tottuneet kulkemaan talvisin kautta aikojen ja sitä ei onnistu ihminen muuttamaan. Parempi vaihtoehto on elää niiden kanssa sovussa ja kunnioittaa niidenkin elämisen ehtoja, käyttäytymistapoineen.

 Maksaruot kukkivat edelleen, värityskään ei ole kokonaan haalistunut.

Tässä on todistus sopuisasta yhteiselosta eläinten kanssa, ne kunnioittavat kukkiani, eivätkä popsi näitä suihinsa.

Tapionpöytä katettuna

Tälle päivälle sääennusteet lupaavat lauhtuvaa säätä ja tulossa pitäisi olla vesisateitakin. Siksi pitikin kuvata tapionpöytä lumivaipassaan.

Lintujen ruokinta on alkanut jo syyskuun puolella ja laudoilla käy monenlaista visertäjää. Menossa on jo toinen 25 kiloinen säkki auringonkukansiemeniä, joita syötän myöskin oraville niiden omalta syöttölaudaltaan.

Pihalla tapahtuu kaiken aikaa vaikka ei kasvit ja istutuksen ovatkin vaipuneet talvilepoon. Tilalle ovat tulleet monet linnut ja metsäneläimet, joten on edelleen mitä seurata ja havannoida niiden touhuja.

Syyskuun puuhasteluja puutarhassa ja mökillä

 Marjaomenapensas valmistautuu ruokkimaan tilhiparvet, runsaalla sadollaan.

Kriinumi aloittaa jälleen tänäkin syksynä kukintansa. Vanha Viipurista lähtöisin oleva huonekasvi viettää talvet viileässä kellaritilassa ja keväällä se siirretään pihalle, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se kehittää mahtavan kukkasarjansa.

Syksyyn liittyvät monet puutarhatyöt jotka täytyy tehdä ajallaan. Sain vadelmista leikattua vanhat versot pois ja tuettua ne kunnolla ennen kuin ensimmäiset syysmyrskyt tulivat.  Jätin suosituksia enemmän uusia kasvuja siltä varalta että rusakot harventavat niitä talven aikana.

Syyslannoituksensa saivat kaikki "tärkeimmät" puut ja puskaat, vahvistaen niitä kestämään talven mukanaan tuomat haasteet.

Muutamat monivuotiset kukat täytyi jakaa ja istuttaa nousevan kuun aikana että ehtivät vielä juurtuakin ennen talven tuloa.

Nurmikko on kasvanut voimakkaasti koko kesän, johtuen sopivista sateista, eikä hellekaudetkaan ole sitä rasittaneet. Ajokertoja on kertynyt jo 14.

Palakuut ovat vielä pysyneet täydessä kukassa, ihmeesti nuo jaksavatkin nuppuja työntää, kun yllä olevat yksilöt aloittivat kukintansa jo helmikuussa, päästyään kellarista huoneenlämpöön.

Muutenkin puutarha kukoistaa ja tuoksuu vielä, syksyä odotellen, eipä uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta.

Orgidealilja, syksyn sulostuttaja.

Laitoin jo tiaisille yhden lintulaudan ja siemeniä tarjolle. Vilkkaasti syöttölaudalla vieraili kaikenlaisia tiaisia, kävipä siinä jo vihervarpunenkin.
Siiri-siili on kai vanhuuttaan harventanut lounasvierailujaan kun käväisee "pannullaan" vaan joskus, ei enään päivittäin niinkuin vielä viime kesänäkin kävi.
Pidin hiukan taukoa oravien ruokinnassa mutta nyt täytin heidänkin syöttömökkinsä siemenillä ja heti saapuivat kaikki 5 kurrea syöpöttelemään , yksi niistä on ihan pieni ja niin söpöliini.
Luontokappaleiden seuraaminen on antoisaa, se virkistää mieltä huonollakin säällä ja niiden iloinen aherrus taitaa jopa tarttua meihin "seuraajiin". Hyöty on kaksisuuntainen: ilo ruokkijalle ja muonaa eläimille.

Saunapuita on sahailtu ihan vaan ajankuluksi ja vanhaa lautatavaraa pätkitty hyötykäyttöön saunan lämmitykseen. Päiväkäyntejä mökille on tehty loppukesän aikana melkein pari viikottain, jolloin on hajoitettu vanhoja penkkejä ja muuta puutavaraa mökinalta saunapuiksi, ihan vaan kuntoilumielessä. Yleensä mökkireissuilla puupinot hupenevat mutta meidän "kolmenkoplan" käynneillä pinot ovat vaan kasvaneet.
Mukana olleet koiramme juoksivat riemuissaan aina uintireissujen lomassa, nauttien vapaudestaaan ja tilavasta piha-alueesta juosta kilpaa kolmestaan. Välillä vaan käväisivät vilkuilemassa rajalla naapurin puolelle, kun siellä liikkui omituinen "robotti" leikellen yksikseen nurmikkoa
Mökin talvikuntoon laittoon ei paljon hommaa ollutkaan, ainoastaan moottoriveneen veto vajaan ja saunavesien tyhjennys, nyt talvi voi tulla meidän kesämökillemme. Varmaankin tulemme jatkamaan vielä käyntejämme mökkeröllä syksyn aikana muiden kiireiden lomassa, säiden ja fiilisten mukaan.
Mökillä maistuvat eväät ja avotulella keitetty nokipannukahvi niin hyvältä, ettei parhaatkaan menuut pärjää niille vertailuissa. Yksinomaan tulen teko ja istuminen nuotion äärellä on vertaansa vailla olevaa puuhaa. 
Mökkireissut Mustion maisemissa ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina  olemaankin niin VOIMAANNUTTAVIA.

Orgideat, ruostekukka ja tarhakriinumi

 Kuukausi sitten otettu kuva keittiön ikkunalla kukkivista orgideoista ja samat kukat ovat vieläkin loistossaan, viimeisetkin nuput ovat auenneet. 

 Ruostekukka ei  ehtinyt avata kukkiaan kesän aikana lainkaan mutta kun toin sen ruukussa huoneen lämpöön niin nuput lähtivät aukenemaan. Kukittuaan vien sen kellarin viileyteen talvehtimaan.

Tarhakriinumille kävi samoin, nuppu kehittyi vasta päästyään lämpimään. 

Puutarhassa kukat ovat melkein kaikki kuihtuneet ja varretkin niitetty puutarhakompostiin niin nyt huonekasvit ja sisäkukat tulevat korostettuun asemaan ja saavat hoitajaltaan kaiken huomion, palkiten emäntänsä kukkarunsaudellaan.

Kyllä on maailman kirjat olleet sekaisin tänä kesänä ! Keväällä oli kylmää niin etteivät daaliatkaan päässeet kasvun vauhtiin ja miekkaliljatkin juuri ja juuri ehtivät kukkimaan ennen ensimmäistä hallayötä. Nyt syksyllä omituisuus luonnossa jatkuu, ei tullut kunnon ruskaa kun puiden lehdet paleltuivat tummiksi, eivätkä edes tipu alas oksilta. Joidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat taas vielä aivan vihreitä. Tästä ilmiöstä seuraa erittäin pitkävetinen syyslehtien haravointi operaatio. 

Syystyöt puutarhassa alkavat olla hyvässä vaiheessa, kevätsipulit on maassa, puut ja pensaat suojattu rusakoilta ja peuroilta. Perunamaakin on käännetty sekä suurin osa haravoinnista on jo tehty. Vielä on suojattava ruusut ja muut talven arat kasvit ennen lumien tuloa. 

Lintujen talviruokinta on jo aloitettu, laudoilla käy runsaasti tirppoja nauttimassa auringonkukansiemeniä. Oraville on oma ruokintaautomaattinsa, siinä käy kolme tupsukorvaa vuorotellen pienet vatsansa täyttämässä. Päivääni piristää kummasti pieni hetki tarkkaillen lintujen ja oravien touhuja. Tästähän haaveilin useinkin kun työ häiritsi liiaksi harrastuksia, nyt on aikaa kaikelle, kiiret ovat  "mennen talven lumia".

Ei ole ennen sattunut moista hoitovirhettä lämpökompostorin hoidossa. Nimittäin tyhjensin sitä liikaa ja lämpö ei lähtenytkään nousemaan. Pienillä korjausliikkeillä sain sen kuitenkin taas lämpenemään, lisäin sinne mangoldin naatteja ja hiukan enemmän Biolanin talvihaketta. Talousjätettä tulee minun pienestä taloudestani liian vähän kun olen tosi nuuka ja taloudellinen ruuan suhteen, en osta isoja määriä, enkä heitä turhaan pois ruoka tarvikkeita mistä voin laittaa itselleni syötävää safkaa.

Pyöräilin jälleen hautuumaalla, kauniin aurinkoisen sään innoittamana. Sytyttelin kynttilät kaikille läheisteni haudoille. Vanhempiani ja isovanhempia sekä monia edesmenneitä ystäviäni muistellen sytytin heille muistokynttilän pihalyhtyyni.
Huomenna on pyhäinpäivä.