Erityisesti osaan arvostaa tässä elämän vaiheessa kiireetöntä pimeää aikaa ja joulua. On mahdollista vetäytyä torkkupeiton alle lukemaan mieluisia kirjoja tai rentoutua käsitöiden ja radion seurassa. Kulloinkin omien mieltymysten mukaan, ilman aikatauluja ja sopimuksia.
Mietin usein miten olen jaksanut ne kaikki vuodet työn ja kodin joulun ajan kiireet?
Pikkujoulut alkoivat työpaikallani jo usein marraskuun alussa. Päivällä olivat eläkeläis- ja erityisryhmien juhlat, illalla muut järjestöt ja firmat. Näiden jälkeen valmistettiin perinteisiä jouluruokia myytäviksi koteihin aatonaattona ja joulu vieraat saapuivat aattoaamuna täysihoitoon, kodinomaisen joulun viettoon. Tämän lisäksi valmistelin omalle perheelle joulua ja perhe odotti kärsivällisesti aattoiltana kotiin tuloani voidaksemme aloittaa joulunvieton.
Joulukuusia koristelin vuosittain kolme, joskus neljäkin ja jokainen tilaisuus sai omat rekvisiitat.
Onneksi siihen aikaan henkilökunta oli sitoutunutta ja osaavaa, joten yhteistyö sujui kitkatta. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja se oli paras kiitos meille kaikille. Vaikka toimenkuvaani kuului vastuu kaiken onnistumisesta, niin se ei luonut paineita kun tiesi että työ ryhmäänsä voi luottaa joka tilanteessa.
Menneitä aikoja muistellen osaankin antaa ison arvon tälle elämän tilanteelle, kun ei tarvitse huolehtia kuin oman joulun valmisteluista. En meinaa hankkia joulukuusta, enkä laita perinteistä jouluruokaa.
Oman jouluni tunnelman luovat kynttilät, kukat, musiikki, kirjallisuus jaa herkkuruuat.
Rauhaisaa Joulua