29.2.2016

Aurinkosuojat alppiruusuille ja havupuille

 Taas on se vuoden ajasta kun täytyy havupuita suojata kevät auringolta
 Aurinkosuoja kiinnitetty puun oksalle
 Kartiokuusi piilotettu auringolta
Tällä kiinnitystavalla eivät kukan nuput vMetsäpeurojaioitu. 

Voi että aurinko lämmittää mukavasti, vaikka yöllä ja aamullakin oli pakkasta -10 astetta. Tekisi mieli olla koko ajan vaan ulko hommissa, vaikka eihän pihalla ole vielä juurikaan mitään tekemistä.

Puutarha on täynnä pienen pieniä pupun jälkiä. Miten pieni tuo "pihapupu" onkaan, normaali kasvuista kissaakin puolet pienempi. Se käy ruokailemassa lintulautojen alustoilla, syöden maahan pudonneita auringonkukan siemeniä.  Onneksi ei isomman rusakon jälkiä ole näkynyt ja kultasade on saanut olla rauhassa, ei ainakaan vielä ole kukaan käynyt runkoa järsimässä. Hedelmäpuut ja pensaat onkin suojattu verkoilla. 

Melkein joka päivä kohtaamme koiran kanssa aamulenkillä, 4 metsäpeuran lauman, joka kulkee Pinnin nummesta , Metistön suuntaan ja useinkin kiireellä puutarhan läpi juosten tai muuallla Isonkallion alueella. Aamuhämärissä liikkuessa näkee luontokappaleita parhaiten, heti kun liikenne vilkastuu ja aurinko nousee niin eläimet poistuvat metsän siimekseen suojaan ihmisiltä liikenteen melulta.

27.2.2016

Helppoa erota Tradekan jäsenyydestä


Tein tänään historiallisen päätöksen, kun erosin Osuuskunta Tradekasta, vuosikymmenien jäseenyyden jälkeen.

Eroaminen oli helppoa, kun Tradekan verkkosivuilla on eroamiseen aivan oma lomake, jonka täytin ja täytetty ilmoitus eroamisesta varmennettiin pankkitunnuksilla. Onnistuneesta ero ilmoituksesta tuli vastaus sähköpostiin. Seuraavaksi jäänkin odottelemaan palautettavaa osuusmaksua tililleni.

Siwat ja Valintatalot, eli Lähikaupat ovat olleet jo vuodesta 2012, Pohjois-Eurooppalaisen sijoitusrahaston Trton Fund omistuksessa ja nyt on taas meneillään kaupat, nyt Keskon kanssa. 

Minulle riitti. 

Olen ollut heidän hintapolitiikkaansa ja naurettavan vähäisiin boonuksiin erittäin tyytymätön jo useita vuosia, antaen palautetta netin kautta hallinnolle. Tämä entinen "työläisten" kauppa ei kuunnellut asiakkaitaan, eikä siis arvostanut meitä pienituloisimpia ja uskollisimpia kannattajiaan millin vertaa. 

Toivottavasti ehdin vielä saamaan sijoittamani osuusmaksun takaisin, eihän se suurensuuri summa ole mutta eläkeläiselle jo tunnearvoakin sisältävä mukava euromäärä, sitäkään ropoa en suostu Keskolle lahjoittamaan.

Miksi olisin jatkanut jäsenyyttä kun en ole enään muutamaan vuoteen käyttänyt Lähikauppojen palveluja. Eläkeläisen tuloilla ei ole varaa ostaa kannatuksen vuoksi ylihinnoiteltuja peruselintarvikkeita, kun naapurikaupassa on lompakolle sopivammat hinnat.

Toivon että yrityskaupat tuovat toivottavaa kilpailua ruokakauppojen hintapolitiikkaan, muuttaen hintatasoa asiakkaille edulisemmiksi, ohjaten meitä käyttämään oman kylän kauppoja, eikä Hyvinkään ja Klaukkalan "Lillit"  vetäisi puoleensa halvoin hintoinensa niin kuin nyt  useinkin tapahtuu. 

22.2.2016

Kirjoittaminen on terapiaa

Piika.projektini jatkuu.... onnistuin viimeviikolla melko hyvin, kun yhtenä päivänäkin istuin koneen äärellä jopa 8½ tuntia , koko ajan kirjoittaen piian muisteluita. Juttu lähti kiitämään ja sormet tietokoneen näppäimillä, kun olin edellisenä päivänä valmistautunut huolella, selaillen muistiinpanojani.  

Viikon työrupeaman jälkeen oli helpottavaa pitää kirjoittamisesta vapaapäivät, olin aivan puhki väsynyt henkisesti. Mieleeni tuli jostain lukemani viisaus, että kirjoittaminen on terapiaa, siltä se tuntuikin.  Lukiessani  muistiinpanojani, syvennyin niiden sisältöön niin täydellisesti että pääsin samoihin tunne tiloihin, kuin silloin piika aikoinakin koin, niin hyvissä kuin  huonoissakin tilannemuistoissa.. 

Nyt on viimeinen tilaisuus kirjoittaa sieluni syvimmät tuntemukset ulos, puhdistaen viimeisetkin negatiiviset muistot piian pienestä sydämestä, ennenkuin "aika kultaa muistot" ja vie samalla mennessään parhaat palat kirjoitelman aiheesta. Rakkaimmat muistot säilyvät kirjoittamattakin pikku piikasen pikkuisessa sydämessä. Eikä se ole pikku piikasen vika jos hänen pomonsa ovat olleet negatiivisella energialla varustettuja, mutta heiltä puuttuivat kaikki työyhteisössä tarvittavat hyveellisemmät  luonteen ominaisuudet. 

Taas tulvahtivat mieleeni monet Matilda-mummoni mieli lausahdukset ja varsinkin yksi niistä "Arvaa oma tilasi ja anna arvo toisellekin".

Viikonlopun tuoman levon ja hyötyliikunnan vaikutuksesta kirjoitus vimma vain yltyy entisestään.... toivottavasti maltan istua koneen vieressä. kun työkeskeisenä tyyppinä kehoni vaatii kunnon työtä pysyäkseen vireessä. Vili-koirani  komentaa lenkkeilemään ja talven tuiskut huolehtivat lihaskunnostani, lumikolan tanssiparina, niin eiköhän tekstiä synny tälläkin viikolla ennätys määrät, jonka vaan aika näyttää mitä syntymän tulee. 



11.2.2016

Mullanvaihtoa

Tämä on tavoitteeni !

Riippapelargoniastani otettu kuva on otettu toissa kesänä, jolloin hankin näitä kolme amppelia Mahkosen puutarhalta. www.mahkosenpuutarha.fi  Viime kesänäkin nämä komistukset kukkivat mutta hiukan laiskemmin kuin edellisenä vuonna.  Olen säilyttänyt ne kellaritiloissa noin +3-6 asteen lämpötilassa, niukasti kastellen. 

Ulkona sataa vettä, lumet ovat melkein kaikki sulaneet, on sopiva päivä laskeutua kellarikerrokseen katsastamaan talvehtvat ulkokukat. Siivoan kuivuneet lehdet ja oksat pois verenpisaroista pelargonioista, todeten että,  kaikki "kellariasukkaat" voivat hyvin. 

Innostuin saman tien  vaihtamaan mullat minulle arvokkaimpiin pelakuihin. Vanhat ja vanhanaikaiset yksilöt saavat uudet mullat vasta keväällä, ulos muuton yhteydessä. Siispä levitin vanhan kerniliinan lattialle, ihan vaan siksi että liinan päältä on helpompi siivota lattialle karisseet mullat. Olin jo syksyllä varannut multasäkin kellariin, missä se pysyi sulana ja istutuslämpimänä. Ekaksi otin työnalle riippapelakuut, niissä oli tosi heikosti elonmerkkejä elossa olivat kuitenkin ja juuret hyvässä kunnossa.
Leikkelin vanhat versot pois, jättäen vaan muutaman vihreän kasvun nalun. 
Riippapelargoniat pääsivät eteläikkunalle ja lämpimään, viileästä kellarista. 

Saas nähdä milloin  nuo "kaunottaret" alkavat kukintansa ? Viime kesänä heidän kukintansa alkoi vasta kunnolla heinäkuun lopulla. Nyt ne pääsivät kuukautta aikaisemmin valoon ja lämpöön, niin pitäisi siitä olla vähän vaikutusta kukintaan. Toivossa on hyvä elää. Helpompi tapa toimia, olisi heittää syksyllä kukat vaan kompostiin ja ostaa aina uudet kukkivat amppelit puutarhalta. Helppoa kyllä mutta kasvattamisen ja onnistumisen ilo jää kokematta.

Vaihdoin mullat myöskin kaikkiin siemenistä kasvatettuihin pelakuihin ja kaikki mahtuivat valoisalle ikkunapaikalle. Tein myöskin rohkeat leikkaukset ja laitoin pistokkaita tulemaan. Tästä ne tämän kevään puutarhapuuhastelut alkoivat. Olotilani on aivan keväinen.

Kevättä rinnassa on myöskin linnuilla. Tikat jo pärryyttelevät tolpan peltejä ja tiaisilla on titi-konsertti menossa, eli se lyhennetty titityy. Mustarastaat jo virittelevät vienoilla soinneilla viserrystään kevätkonserttiin. Viherpeipoilla on myöskin kilpalaulantaa lintulaudan lähellä olevassa pihapuskaassa.  

Tänään tuli hyötyliikuntaa enemmän kuin "lääkäri määrää", kun ramppasin eestaas kellarin rappuja ja saunapolkua, hakiessani sopivan kokoisia ruukkuja ja aluslautasia saunakamarista ja kannoin istutetut ruukut kellarista yläkertaan. Vielä jälkiverryttelynä kävelylenkki Vili.koiran kanssa vesisateessa ja lopuksi hitaat venytykset jaloille, käsille ja selälle. Itsehoito jatkuu illalla,  rentoutuen fyysisesti ja henkisestikin  hyvän kirjan seurassa.


6.2.2016

Perjantai pettymys


Vieläkin suututtaa eilinen pettymys. 
Olimme ystäväni kanssa ottaneet tavaksi syntymäväinänämme tarjota lounas toisillemme. Meillä on sama syntymäpäivä mutta ikäeroa muutama vuosi, minä olen se vanhempi ja viisaampi, (viisaampiko ?) ehkä, ehkä en ! 

Nyt ei tuo iän tuoma viisauskaan auta tässä pettymyksessä. Valitsimme oman kylän ravintolan, koska netissä  ruokalistalla luvattiin tarjolla olevan kalaakin ja aukiolo aika oli klo 10-16. Sovimme lounas ajaksemme klo 13.00, mukaan lähti myöskin hänen aikuinen tyttärensä, joka oli mukava yllätys, juhlistaen meidän jokavuotista  "synttärilounasta" piristävällä läsnä olollaan.

Kuinkas kävikään, saimme kuulla, että tarjolla oli enään sienirisottoa, joka ei muuten ollut listalla ollutkaan netissä, muut ruuat oli myyty. Käsittämätöntä kerrassaan, miten ruoka voi loppua jo puolessa välissä päivää. Kenellä on nykypäivänä varaa myydä näin pienessä kylässä "eioota". Minusta ammatti-ihmiset taikovat loppuneen ruokalajin tilalle jotain vastaavaa.  Niin, kyllähän yrittäjä-rouva ehdotti sienirisottoa, mutta kun sienet eivät sopineet kahdelle, kolmesta, niin poistuimme pettyneinä taas kerran. Tämä kokemus ei ole tämän saman ravintolan kohdalla eka kerta vaan tätä on tapahtunut useasti. Kun olemme suunnitelleet lounaalle lähtöä niin olemme tulleet siihen tulokseen että kannattaa varmistaa "naamakirjasta" onko kyseinen paikka edes auki, koska olen useamman kerran käynyt hukkareissun, nykimässä lukossa olevaa ovea. 

Palvelualalla koko työikäni palvelleena ei minulle mene n.s. jakeluun se että ruokapaikka ikään kuin leikkii meillä asiakkilla; ykskaks ruoka loppu, suljettu tänään, suljetaan tänään jo... jne. Toiminta ei ole jatkuvaa , palvelut saatavilla silloin kun yrittää huvittaa....

Onneksi paikkakunnalla ja lähi kaupungeissa on ravitsemusliikkeitä mistä voi valita mieleisensä, eikä tarvitse olla oman kylän palveluista riippuvainen. Niimpä suunnistimme kirkonkylälle, Kiinalaiseen, emmekä tälläkään kerralla pettyneet. Heille asiakkaat ovat tärkeitä, ei leikkikaluja. Saimme nopeaa sekä ystävällistä palvelua, mieluisat valinnat ruokalistoilta ja herkulliset annokset. Viihdyimme toistemme seuraassa ja nautimme hyvästä ruuasta, siihenhän me vaan pyrimme, ei sen kummenpaan. 

Viisaammat sanovat että kirjoittaminen on tehokasta terapiaa, totta.... pettymys poistui mielestä jonnekin digiavaruuteen.  Siitä en ole ihan varma unohdanko sen kokonaan vaan ääkö se vaikuttamaan seuraavaan lounaspaikan valintaan, aika näyttää syömmekö oman kylän ravintoloissa.