31.7.2015

Mustikassa

 Aamu valkeni pilvipoutaisena eikä aamukastettakaan ollut juuri nimeksikään. Päätin lähteä Sääksin rannoille mustikkametsään.
 kuva: Roni Rekomaa IS

Polkupyöräni renkaat vaikuttivat liian löysiltä, ajatellen tullessani 10 kilon lisäpainoa mustikoista. Renkaat pumpattuina lähdin polkemaan kohti Kiljavaa. Otin mukaan 10 litraisen ämpärin ja poimurin. Nuoruudesta muistin että ikivanha Aaltoska otti essun taskuunsa aina leivänkannikan ja mutusteli sitä metsässä kävellessään. Tein itselleni vesipullon lisäksi Reissumiehet, juustolevitteellä, jotta jaksan poimia ämpärin täyteen.

Lähdin matkaan rennolla asenteella ilman suorituspaineita ja nautin  jopa entisen työmatkani suomasta luontonautinnosta. Kevyenliikenteen väylä päättyy uimarannalle, siitä jatkoin fillaroiden karavaanarialueen yläpuolelta oikotietä opiston parkkipaikan ja Kotorannan alueen läpi sairaala rakennuksen sivuitse metsäpolulle ja sitten olinkin jo Haukilammella. Laskeuduin pyöräillen pihan kautta rantatielle ja saunalle. Huomioin uudet kieltokyltit mutta ajelin vaan kielloista huolimatta yksityisalueen läpi. Jätin pyöräni saunan taakse ja jatkoin kävellen metsään, enkä ehtinyt liikkua  kuin 5 metriä niin mustikoita oli varvut mustanaan. Kanttarelleja oli jokaisen isomman puun juurella, onneksi olin ennakoinut tilanteen ja varannut pussukoita mukaan. Poimurilla sain vaivattomasti sangon täyteen. Lopuksi istahdin rantakivelle syömään evääni ja sieluni silmin nautin niin rakkaaksi tulleesta järvimaisemasta. Lempeä tuulahdus viilensi ilman sopivaksi ja vei mennessään kaikki ötökät, eipä silti ei hyttysiä ole koskaan ollutkaan  kiusaamassa marjanpoimijoita Sääksin rannoilla. 

Metsä on kirkkoni ! Tuntui ihan kuin olisi ollut kirkossa, vielä juhlallisemmaltakin. Viihdyin jälleen itsekseni erittäin hyvin, eikä metsän suomaa rauhaa häirinneet mitkään ihmisen tuottamat melusaasteet. Sain olla omien ajatusteni kanssa kaikessa rauhassa. 

Sain takuuvarmasti puhtaat marjat. Niissä ei ole koirien jätöksiä eikä autojen levittämiä saasteita, puhumattakaan mistään myrkyllisistä valumista. Tämä onkin yksi tärkeimmistä seikoista miksi käyn marjastamassa oman asumustaajamastani monen kilometrin matkan päässä. Se kannattaa jo marjojen terveellisyydenkin vuoksi.

Nopeaan marjastus saavutukseeni tyytyväisenä lähdin kotimatkalle ja päätin palata rantaviivaa seuraavaa polkua pitkin, pyörääni taluttaen, samalla nauttien luonnosta. 

Kotimatka oli pelkkää alamäkeä, niin että yhdellä polkaisulla fillari kulki melkein omalle pihalle astikka. 

Perunakattila liedelle ja odottelemaan lapsenlapsiani lounas seuraksi. Taas maistuivat oman maan uudet perunat voin ja sillin kera kesäiseltä herkulta. Marjareissu toi lisämausteen kasvaneen nälän ansiosta. Päikkärien jälkeen vielä marjanperkausta  ja pakastamista. 

Terveellisen marjasadon lisäksi päivän liikunnasta sai hyvänolon tunteen jota ei voi sanoin kuvata. Huomioin tyytyväisenä että selkäni joka viime vuosina on oireillut mustikkareissun jälkeen ikävällä tavalla ei ollut nyt moksiskaan. Selättimestä on ollut hyötyä, se on vahvistanut marjastaessakin tarvittavia lihaksia, sis kannattaa jatkaa selättimen veivaamista edelleen.

26.7.2015

Kirjan kirjoittaminen aloitettu

Aloitin ison urakan; kirjan kirjoittamisen, jonka aiheena ovat pitkän työhistoriani kokemukset ja tuntemukset. 

Ensimmäinen kirjoitus rupeama kesti pari tuntia ja tekstiä tuli nihkeästi, ehkä tämä on vaan sitä alku kankeutta, jospa tuo naputtelu alkaa jatkossa luistamaan liukkaammin.

Muita harrastuksia ei suunnitelmissa olekaan tulevalle kaudelle kuin koiran ja itseni ulkoilutus. Liikuntaa en unohda että kirjoituskunto säilyy ja terveys pysyy tällä tasolla kun se on parhaillaankin. Tietysti puutarha tahtoo osuutensa hyötyliikunnastani mutta sekin on vaan terveydeksi.

Taidan piiloutua Mustion mökilleni rauhaan ja inspiraation hakuun, Lohjanjärven liplatus taustamusiikkina. Erakoidun nyt lopullisesti neljän seinän sisälle ja keskityn kirjoittamiseen. Lopetan dekkareiden ja romaanien lukemiset ja telkkarin tuijotukset, ei muuta ohjelmaa kun kirjoita....kirjoita... aina kun vaan on tilaisuus. Saapa nähdä miten tekemäni päätös onnistuu.

Tavoitteena on aluksi pari sivua päivässä ja myöhemmin kun päivä lyhenee niin tuplaan tavoitteeni. 

"Naamakirja" saa jäädä osaltani rauhaan, ei enään mietelauseita eikä kukkakuvia. Tästä päätöksestäni en mene kyllä takuuseen. Täytyy minunkin olla ulkomaalilmaan vähän edes yhteyksissä. Voihan olla että koiralenkkien kaverit riittävät. Eräs ystäväni kertoi tavoitteestaan suruaikana, että pyrki yhden ihmisen kanssa puhekontaktiin per päivä niin päivät pysyivät mielekkäinä, riittäiskö tuo ohje minulle?

Uudet perunat omasta maasta tuovat nuorison syömään pari kertaa päivittäin, no ne aiheuttavat vaan  suositeltavat tauot kirjoitteluun, eivät ole haitaksi asti, ainakaan vielä....

Puhelimen voi laittaa äänettömälle ja toiseen huoneeseen ettei kuule värinähälytystäkään eikä näe valon vilkuntaa...

22.7.2015

Hautojen hoitoa ja mullan vaihtoa

Helppohoitoinen hautaistutus on monivuotinen perenna. Kuluvana kesänä ei ole tarvinnut kastellakaan, vaan hiukan leikata nurmikkoa kasvuston ympäriltä. Isompi homma oli "niittää" korkea heinikko hautakivien välimaastosta, toivon mukaan seurakunta tekee istutukset jo tänä syksynä.
Toiselle haudalle oli joku sukulainen siirtänyt vanhat kukat, uusiessaan äitinsä haudalle kukkia. Mullatkin oli viskottu erittäin rumasti hiekan päälle, "kuhan sin on" tyylillä.  Poistin kaiken mullan koska se oli otettu viereisen metsikön jätemultakasasta ja palautin huonot mullat seurakunnan multakasaan. 
Istutin kasvit  ruukuissaan hiekkaan, niin ne on helppo puistotyöntekijöiden siirrellä kun asentavan siirtonurmikon paikoilleen.
Kevyt haravointi.... hiekalle jää kuviointi.....

Muutos istutusten osalta oli  jo aikakin tehdä. Orvokit olivat hiukan "yliaikaisia", eivätkä jaksaneet enään tehdä kukkia. Istutuksesta tuli rauhallinen ja kaunis, niinkuin viimeisen lepopaikan tuleekin olla. Henkilökohtaisesti vierastan haudoilla käytettäviä,  kaiken värisiä, räikeitäkin kukkaistutuksia. Yksinkertainen ja hillitty on kauneinta.

Käyskentelen vielä hautausmaan käytävillä, tuuli kuiskii honkien latvustoissa, on niin hiljaista, mieleni seestyy. Kiitollisena terveydestäni ja yleensä elinpäivistänikin... jatkan hidasta kävelyäni... niin moni ikäiseni on jo laskettu maan poveen.... nuorempiakin......
Jostain kauempaa kuuluu jyljä ukkosen jyrinä, tummat pilvet nousevat metsän takaa....on aika nousta pyöränselkään että ehtii polkien kotiin, sateen alta ja kuivin jaloin.

Sadekuuron jälkeen, iltapäivällä vaihdoin huonekasveille mullat. Olen ottanut tavakseni tehdä sen homman keskellä kesää kun sen voi tehdä ulkosalla. Olihan nousevan kuun aika ja aurinko paistoi taas siniseltä taivaalta. Pihanurmikolla ei tarvitse olla mullan kanssa niin siisti kun sisätiloissa, keittiössä. samalla poistettavat mullat ja kukanjämät voi heittää suoraan kottikärryille ja kompostiin, paljon helpompaa.... eihän noi kukkaseni varmaankan älyä ettei normaalisti keskikesä ole otollisinta mullanvaihto aikaa, tapahtuuhan se kuitenkin kerran vuodessa ja joka vuosi, eikös se ole tärkeintä.

Säät vaihtelevat niin ettei tahdo aina mukana pysyä. Eilenkin oltiin hellelukemissa ja illansuussa sää kylmeni kymmenellä asteella, tuullen tosi kylmästi. Aamulenkille lähtiessä ei aina osu sopivasti vaatetta päälle mutta pääasia on että ei alipukeidu, ainahan voi matkalla vähentää vaatetusta kun sitä on vaan mukaan ottanut, pääasia ettei tarvitse palella kesällä.

16.7.2015

Mökillä "päiväreissulla"

Mökin rappusen vaihtuivat uusiksi....Sini laittoi hihat heilumaan järjestäen Ollin hommiin ja toinen kaveri lahjoitti puutavaran. Ripeät nuoret saivat työn valmiiksi yhdessä illassa, tosin kaiteet ja alin astelma valmistuu vielä tämän kesän aikana. Sini lupautui välittömästi sutimaan valmiit raput puuöljyllä, maalarin hommathan ovat hänen mielipuuhiaan.

Teimme eilen päiväreissun mökille ja saimme todeta rappuset erittäin hyvin tehdyiksi ja jykeviksi, kestämään tulevien vuosien askelluksia. Vanhat olivat  alkuperäiset, eli rakennettu mökin pystytyksen yhteydessä yli 30 vuotta sitten.
Istuin keinussa ja räpsin kuvia . Täytyy opetella "maakravuksi" , ennen oltiin Matin kanssa kaiken aikaa vesillä, nyt ei tee yhtään mieli veneellä liikkua kun "kalakaveri" otti ja lähti rusaimmille kala-apajille. Pilven reunalta varmaankin katselee touhujamme ? 

Haikeutta mielessä, mökillä olo on aivan erilaista, kaikkeen täytyy tottua ja se vie oman aikansa. Päätin kuitenkin käydä tulevina viikkoina ja kesinä useammin ja varmaan yövynkin. Onhan tämä kesä jo kolmas kesä ilman "kalakaveria". Elämän täytyy jatkua mökilläkin !
Hiljaista oli vastakkaisellakin niemellä
Moottorivene on vielä talviteloilla, vajassaan.
Katja ja Sini kiiruhtivat kalaan, Jaakko oli soutumiehenä, kalat eivät olleet syönnillään.
Vilillä oli vuoden hauskin päivä, 
Vili ja sini peuhasivat vedessä, yllätys ...yllätys.... Viliä ei ole saatu uimaan mökkirannassa mutta meidän yllätykseksi se haki Sinin heittämää keppiä uudelleen ja uudelleen, jopa uikin aivan "koiraa".

Kuvassa Sini videoi tilannetta kun vanha kova vahtikoira pelkää maassa hyppelevää pientä ahventa. Kun kala hypähti niin hypähti koirakin.... hassun näköistä.


Lohjanjärven vesi oli senverran viileää etten tohdinnu mennä veteen "puutarhatöihin", olisi pitänyt katkoa rannan Ulpukat ja niittää kaislat mutta hommat jäivät toiseen mökkireissuun. Toivon mukaan vedet tänäkin kesänä lämpenevät että pystyy olemaan vedessä tuntitolkulla.

Yhteydet mökkinaapureihinkin ovat olleet katkolla, nyt päätin korjata senkin asian tämän kesän aikana. Ainakin käväisen Rouhiaisilla ja Renén juttusilla aidan takana. Naapurien kanssa täytyy pitää suhteita yllä jo senkin vuoksi ettei koskaan tiedä milloin tarvitsemme toistemme apua tai ilmoitusta epänormaaleista tilanteista mökillä silloin kun emme itse ole paikalla, sekin yhteistyö on mökkiläisille tärkeää. Onneksi Rouhiainen on vuosittain huolehtinut yhteisen jätehuoltomme joustavasti ja ilmoitellut maksuasiat sähköpostilla niin palveluun ei ole tullut katkoksia. Oikeastaan meillä on mahtavat mökkinaapurit.

Päiväreissu oli mahtava, ja matkanteko turvallista. Hangontiellä oli nyt vähemmän rekkaliikennettä, johtuneekohan tästä lomakuukaudesta.
Sini ja Jari jatkoivat vielä mökkeilyään, me suunnistimme kotia kohti! 

Vili oli tosi väsähtänyt, sille päivä oli tämän kesän rankin  jo liikunnankin puolesta kun se löysi uuden harrastuksen ; uimisen.


10.7.2015

Sormustinkukka ja Lehtomaitikka eivät kelpaa edes tappajaetanille

Sormustinkukka on viihtynyt viileän ja sateisen kesän ansiosta erittäin hyvin, palkiten kasvattajansa komealla kukinnollaan. 
Tontin laidalle olen heittänyt Lehtomaitikan siemeniä noin puoli huolimattomasti ja niistä on itänyt runsas mattomainen kasvusto. Alkujaan nappasin ekat siemenet  Strömsöö-reissulta, meren rannalta jotka kylvin mökkirannalle Mustioon ja sieltä taas  siemenet siirsin tontilleni Rajamäkeen. Lehtomaitikan kukinto on kaunis ja se on luonnonvarainen kasvi.

Tänään ukkonen jyristeli  ekaa kertaa, onneksi se pysyi tuon vesitorninmäen takana, eikä tullut ns. päälle. Vili reakoi jyrinään ja laitoin sille manttelin niin vaikutus oli välittömästi rauhoittava eikä se edes läähättänyt niinkuin se ennen teki. Sade toki yllätti meidät pahan kerran kun olimme lenkillä, tosin vasta viime metreillä ja sanotaanhan että minkä kesä kastaa niin se kuivaakin....

Olisi pitänyt ajella nurmikkokin mutta laiskotti ja sama tunne oli naapurin isännälläkin, kerkiäähän tuon ajella ensiviikollakin, piellään saetta.....

Peipon ja mustarastaan viserrykset eivät enään tällä viikolla herätelleet aamuisin. Ihmeellisesti lintujen laulut loppuvat kertaheitolla juhannuksesta, nyt kuitenkin pari viikkoa myöhemmin. Syksyn ensimmäinen muistutus tulostaan....

Milloinkohan opin ettei kannata murehtia asioista jotka luonnistuvat kyllä ilman minun jännittämistäkin vallan mainiosti. Viime aikoina on riittänyt jännittämistä, ensiksi jänskätin miten Suvi selviää kaason tehtävästään kun ei ole hommasta vielä kokemusta saanut ja toisekseen jänskätin kun Sari on mukana asuntomessuilla, suunnittelemassa kerrostalon parvekkeelle istutukset yhdessä sisustussuunnittelija ystävänsä kanssa. 
Molemmat hommelit onnistuivat aivan hyvin ja ilman meikäläisen murehtimista. Olisi jo aika lopettaa  turhat huolehtimiset, kyllä nuo lapsoset ja lapsenlapsoset selviytyvät elämänsä haasteista ilman minun mukana elämistäkin mutta kai se kuuluu äidin ja isoäidin rooliin koko ihmisen iän. Se on sitten ehkä vaan hyväksyttävä mutta lievennettynä ja rennommin...

Espanjansiruetanat, kansan suussa "tappajaetanat" ovat tulleet jäädäkseen, niitä ei enää tuhoa mikään eikä kukaan. Kerääminen ja tuhoaminen pitävät omalla pihalla ne jotenkin kurissa mutta kokonaan niitä ei saa enään tuhottua ellei joku luonnonilmiö tule apuun.
Kaikki kasvit eivät niillekään kelpaa, niinpä on valiittava viljeltävät kasvit tappajaetanien mielitekojen mukaan, ei  kasvata niiden herkkuja! 
Sormustinkukka ja Lehtomaitikka saavat olla rauhassa, eivät kuulu etanien herkkulistalle. Daaliat taas ovat joutuneet niiden tulilinjalle tänä kesänä, ei milloinkaan muina kesinä. Ehkä siksi että olen vähentänyt heidän herkkulajitelmaansa. 
Kokeilemalla kyllä löytää runsaasti kasveja ja kukkia jotka säästyvät tappajaetanien hyökkäyksiltä. 
Puutarhanhoito olisikin turhan helppoa ellei olisi tappajaetanoita, peuroja ja rusakoita. Luontokappaleet tuovat omat haasteensa muuten niin nautinnolliseen harrastukseen.

6.7.2015

Väinönputki

Kyllä harmittaa.... joku "toope tyyppi" on katkaissut tonttini reunalla kasvamasta Väinönputkesta kukkavanat... miksiköhän ??????? Pikkulinnut olisivat tykänneet sen siemenistä.
 Oletan että kukan katkoja on luullut Väinönputkea Jättiputkeksi, josta on kuva alapuolella.
Jättiputken lehdet ovat "piikikkään" näköiset , kun taas Väinönputkella ovat lehdet pehmeämmät. 

www.yrttitarha.fi
Väinönputki on kaksi- tai kolmivuotinen nopeakasvuinen jopa kaksimetriseksi kasvava ruoho, joka kuolee kukittuaan. Se kasvaa melko yleisenä Taka-Lapin rehevillä puronvarsilla, Kemijoen vesistöalueella ja lisäksi omana esiintymänään eteläsuomalaisen Somerniemen eräässä lähdekorvessa. Keski-Euroopassa ja Brittein saarilla väinönputkea tavataan lähinnä vain viljeltynä.
Väinönputki on ollut tärkeä vihannes-, mauste- ja rohdoskasvi subarktisen vyöhykkeen kansoille jo satoja vuosia. Siitä on hyödynnetty kaikki osat kukin eri aikaan kesästä. Myös porot käyttävät sitä ravintona; lehdet ja juuret ovat erinomaista karjanrehua. Norjassa väinönputkea on käytetty ja viljelty eniten. Siitä on kehittynyt myös erityinen viljelyrotu, jonka lehtiruodit ovat täyteisemmät ja maultaan miedommat kuin luonnonvaraisen muodon. Kvann-alkuiset paikannimet viittaavat Norjassa väinönputkeen. Keskiajalla kasvin juuria tuotiin Norjasta Keski-Eurooppaan ilmeisesti munkkien toimesta. Juuri oli siihen aikaan tärkeä rohto isoruton torjunnassa koko Euroopassa. Tehokas juurien keräys aiheutti sen, että kasvi hävisi monelta paikkakunnalta kokonaan. Väinönputki-nimen kasville on antanut Lönnrot v. 1860 ehkä Väinämöisen kunniaksi. Latinalainen sukunimi Angelica tulee sekä latinan että kreikan enkeliä tarkoittavista sanoista; lajinimi archangelica tarkoittaa sekin arkkienkeliä. Nimi viittaa arkkienkeli Gabrieliin, joka perimätiedon mukaan ilmestyi eräälle munkille ja ilmoitti väinönputken olevan rohto ruttoa vastaan. Oulun läänin eteläpuolella väinönputki on rauhoitettu. Väinönputki on ainoa hyötykasvi, joka on peräisin napapiirin pohjoispuolelta.
Väinönputki sopii hyvin kotipuutarhassa viljeltäväksi sekä koristeellisuutensa että monien käyttömahdollisuuksiensa vuoksi. Koristekasviksi se kannattaa sijoittaa omaksi ryhmäkseen puutarhan kosteimpaan osaan. Kerran kasvun alkuun päästyään, se yleensä säilyy paikalla itsekseen kylväytyen, vaikka kukkineet yksilöt kuolevatkin.

1.7.2015

Kultapallon tuenta ja rastasverkot mansikalle

Kultapallo, vanha maatiaiskasvi  on ilmeisesti nauttinut viileistä alkukesän ilmoista kun sen kasvusto on rehevää jaa korkeutta jo toista metriä.
 On korkea aika viritellä tukiverkot paikoilleen.
Tarvitaan aitaverkkoa ja tukikepit.
 Kepit on lyöty maahan ja verkko kiinnitetty keppien päälle vaakatasoon.
 
 Viimeiseksi vapautan latvukset verkon ruutuihin vapaasti kasvamaan. Näin tukemalla Kultapallot eivät kukkien painosta  ja syyssateiden aikaan lakoa vaan pysyvät kauniisti taivasta kohden, ehkä kukintakin kestää pidempään, ainakin luulen niin.
Toinen jokavuotinen ja ajankohtainen asennus homma on rastasverkkojen virittely mansikkamaalle.

Nämä puuhastelut riittävätkin tälle päivälle hyötyliikunta-annokseksi,  loppupäivä kuluu laiskotellen ja koiran kanssa lenkkeillen.

Nautitaan helteestä: