Varjorikko-projekti 2.

 

Varjorikkojen istutus on hyvässä vauhdissa, kuun vaihe on otollinen taimien juurtumiselle.

Helle (+29) hiukan haittaa urakkaa kun en malta odotella että omenapuun varjo lankeaisi työmaan kohdalle.

Vieri, viereen, ettei jää tilaa rikkaruohojen kasvulle.

Loppusuoralla ollaan, viimeinen taimilaatikollinen menossa.

Projekti on kastelua vailla valmis!

Runsaasti kastelua, niin juurtuvat hyvin ja lähtevät hyvään kasvuun. Varjorikko on hyvä maanpeittokasvi ja erittäin kauniskin värikkäine lehtineen ja hentoine kukkineen.

Seuraavaksi mietin mikä kohta puutarhassa vaatisi uudistamista ja rikkakasvien tehopoistoa.

Taidankin vaan käyskennellä ihailemassa runsaita syysleimujen ja daalioiden kukkaryhmiä, väriloistoineen. Tehokasta "kukkaterapiaa" , ihan omalla pihalla ja kaikessa rauhassa. rentouttavaa viikonloppua kaikille 💓

Varjorikko-projekti 1.

Olisi varmaan aika tehdä jotakin tälle varjorikko ryhmälle. 

Heinäkasvit ovat valloittaneet koko alueen....

varjorikosta ei näy lehteäkään, kukista puhumattakaan...

Tästä se tilanne paranee, lapiolla kasvit/heinät multapaakkuineen ylös ja varjorikot talteen.

Rikkaruohoja tuli kärryllinen.....

varjorikkoja useampi  dynollinen.

Tästä on hyvä jatkaa parantamalla kasvualustaa lisäämällä kompostimultaa ja biohiiltä. Taimet saavat odotella suotuisampaa istutusaikaa, eli viikon verran, kuunkierron mukaan, uusi kuu syntyy 28.7.

Taimilaatikot on hyvä pitää sopivan kosteina kosta heinäkuun helteen kuivattavat ne erittäin helposti.  Onneksi pihakaivoissa (2kpl) riittää vielä hyvin vettä.

Nyt on varjorikkopenkin vuoro siistiytyä ja seuraavaksi löytyy kyllä helposti uusi perkaus kohde. Vanhalla pihalla kukkaryhmät heinittyvät melko nopeasti jos ei niistä huolehdi aika ajoin.  Tätähän tämä viherpeukalon harrastus on, aina on menossa joku uudistus tai parannus projekti. Tässä näkee niin selkeästi kättensä jäljet ja palkinnoksi saa näyttävät kasvit kukkaloistossaan.

Puuhastelut pihalla ja puutarhassa ovat parasta terveyden "omahoitoa" ja kun sen lisäksi voi kerätä satoa kasvimaalta, puista ja pensaista rikastuttamaan terveellistä ruokavaliotaan, niin  enpä vaihtaisi harrastustani mihinkää nykyajan hömpötyksiin.

Palaillaan varjorikko projektin kakkososaan kuunvaihteessa ja nautitaan heinäkuun helteisrä.

PÖNTTÖPUUHASTELUA

Linnunpöntöt ovat tulleet tiensä päähän, ovathan ne palvelleet muuttolintujen tarpeita jo 30 vuotta ja vanhimmat ehkä kauemminkin. On aika vaihtaa vanhat uusiin ja samalla toimivimpiin malleihin. 

Sini- ja talitiaisten pesintä on jo tältä kesältä ohi, poikaset lentelivät pensastoihin, turvaan uhkaavilta petolinnuilta, joten vanhat pöntöt joutivat saunan padan alle poltettaviksi. Kirjosiepoilla onvat vielä poikueet ruokittavina, pari vuotta sitten asennetuissa pöntöissä.

Sammalta jo katoilla, eikä noissa vanhoissa ole linnunpoikasten turvallisuuskaan taattu.

Toimiva malli ja lentosuun aukossa peltivaahvistus takaa linnuille pesintä rauhan.

Ohjeet mukana.

Metsälehmuksessa myöskin poikasille sopivaa "lähiruokaa" tarjolla; paljon ötököitä.

Pönttö on helppo avata, etulauan alareunasta kun vetää hiukan itseensä päin....

Keväällä tyhjennykset sujuvat helposti!!!!

Tirpoille ovat asunnot valmiina, kevääksi, kun pesintäkausi alkaa. Talven aikaana haihtuvat puupinnoilta kaikki lintuja haittaavat hajut ja varmaan kelpaavat kylmän suojaksi pahimmilla pakkasilla,

Tervetuloa sini- ja muut tiaiset, kirjosiepot, pikkuvarpuset, punarinnat ja kaikki muutkin pikkutirpat. Keväällä taas nähdään!

Tänään oli tämänlaista puuhastelua, saas nähdä mitä keksinkään huomenna????

Kevät keikkuen tulevi

Kuvattu viime vuonna tähän aikaan....

Kevään tulo vaan viivästyy. Kinokset ovat korkeita ja yö pakkaset vaan jatkuvat.  Kuitenkin merkkejä on jo keväästä, peipot visertävät aamuisin tosi kauniisti. Jotenkin tuntuu oudolta kun aamulenkillä kuljen pipo päässä ja kintaat käsissä, lunta tupruttaa ja peipot  viserrys kaiken yllä. Ei oo todellista.

Yksittäinen kevään sipulikukka viehättää isosti.

lisää krookuksia on nousussa....

tulppaanitkin alkavat heräilemään tähän kevääseen....

kevätesikot nousevat keskeltä lumikinosta...

Peurat ja kauriit vierailevat alueillamme runsain laumoin ja popsivat kaiken vihertävän suihinsa, jopa kovat vuorenkilven lehdetkin kelpaavat niille. Siksipä ruiskuttelin aamulla peurakarkotetta kaikille maasta nouseville sipulikukkien aluille. Aika sitten näyttää, tehoaako Trico Garden peurakarkoite moisiin kasvissyöjiin.

Yksi hauskimmista kevätpuuhista on pihalla purojen teko, ja vettä riittää lirisemään kun aurinko sulatta isoa lumimäärää. 

Tänään aloitin myöskin pienesti kukkapenkkien siistimisen, kun poistin kultatyrakin, iiristen ja metsätyrakin viimevuotiset kasvut, niiltä osin kun lumi oli sulanut.  Olivat jääneet syksyllä leikkaamatta kun asentohuimaukseni ei suvainnut kumarruksia, nyt oli parempi tilanne kykkiä nenä maata kohden kun ei huipannut yhtään. Semmosta se on kun ikävuosia kertyy tarpeeksi niin saa noita vaivoja seurakseen, normielämää rajoittamaan, mutta ei haittaa tahtia, näillä mennä porskutellaan päivä kerrallaan ja jokaisestam uudesta aamustya nauttien.

 

Kukkia ja "takinkääntöjä"

Kukat ovat asia joita ilman en voisi elää, niitä pitää olla maljakossa, ikkunalaudalla ja kesäaikana pihallakin.

Orgideat täyttävät keittiön ikkunalaudan ja kukkivat ympäri vuoden, kukin vuorollaan.

Pieni ja sievä atsalea, onnistuin pitämään sen hengissäkin, usein vaan on kukat ja nuput lakastuneet, enkä ole keksinyt syytä moiseen.

Kukat vaan saavat hyvälle tuulelle ja niiden kauneutta ei kyllästy ihaillen katselemaan.

Toisin on SOME. Kun avaan läppärin ja selailen julkaisuja paikallisissa ryhmissä niin heti alkaa "sappi kiehua". 

Viimeiset vaalit ovat vielä mielessä, varsinkin oikeistoryhmän ehdokkaan kirjoittelut miten hyvin tullaan huolehtimaan ikäihmisten asioista ja seuraavassa valtuuston kokouksessa oikeiston ryhmä äänesti yksimielisesti hoivakoti Nurmilinnun myynnistä. Se siitä meidän asioiden hoidosta. On tärkeää seurata sen verran paikallispolitiikkaa että ei anna vaaleissa sitä omaa ääntään ainakaan noille oman edun tavoittelijoille. 

Samoin ihmetyttää toisen puolueen maahanmuutopolitiikka. Ennen niin pakolaisvastainen valtuuston jäsen tuokin ihan itse, yksityisesti  pakolaisia maahamme. Toisaalta tämä  takinkääntö on hyvään suuntaan, mutta tulee vaan mieleen, miten uskottavaa tällä tavalla toimivan ihmisen luottamustehtävien hoito on.

Tämä päivittely riittäköön tällä erää. Olen vaan katsonut tarpeelliseski seurata suorat lähetykset valtuuston kokouksista, niin vaaleissa oman ehdokkaan  valinta on helppoa.

Seuraavaan postaukseeni jo varmaan saan kuvattua kevään kukkivia omalta pihalta. Lumikellot pilkistävät hangen alta tosi lupaavasti, toivotaan ettei tule takatalvea hidastamaan.

Lunta tulvillaan .....

Autokatoksen räystäsverho 😎 

Viime vuonna tähän aikaan olivat krookuksen kukassa, nyt kukkapenkki on paksun hangen alla. Yöpakkaset ovat sen verran kovat, että lumen sulaminen hidastuu entisestään.

Kirjokanukka on nöyrtynyt talven vallan alle, mutta on kovaa vauhtia nostamassa oksiaan.

Grillipaikankin peittää vielä lumi.

Pihaan tulotie on paksun  ja kovan jään peitossa, lumivallit ovat melkoisia.

Lumivalli yltää sähkökaapin alaosaan asti....

Kahlasin leikkaamaan kuusen. Yritin saada siitä säännöllisen muotoisen, mutta ei työ oikein onnistunut, pitänee suorittaa korjausleikkaus lumien sulattua.

Tieverkosto on melko haastavassa kunnossa, näin lenkkeilijän kantilta arvostellen. On runsaasti vettä, jäätä, sohjoja ja muuta liikkumista rajoittavaa tekijää. Sitä se runsas luminen talvi teettää. Autoilijat valittavat eniten, milloin mistäkin lumikasasta joka on näkö esteenä liittymissä... onko pakko ajella kaahaten, eikö ole aikaa hiljentää vauhtia sen verran että näkee muun liikenteen. Aurauskalusto on suorittanut omalta osaltaan hommat ihan tyydyttävästi, mutta mihin tuon runsaan lumimäärän saisi paremmin sijoitettua, sulamaan, enpä osaa sanoa.

Paljon on somessa haukuttu auraajia ja hiekan puutetta jäisillä tieosuuksilla. Toivon että säilyttävät hyvän työmotivaationsa palautteista huolimatta. Kuitenkin pahimpina pyrypäivinä työpäivät venyivät tuplasti, kyllä heiltäkin kysyttiin voimia jo fyysisesti, henkisistä paineista puhumattakaan....tsemppiä heille työssään.

Me ihmiset olemme aikamoisia valittajia , koskaan ei ole asiat kaikkien mielestä hyvin eikä edes tyydyttävästi, Emme huomaa talven tuomia iloja ja luonnon kauneutta. Runsas lumi tuo mahdollisuuden monenlaisille harrastuksille, lumihuntu puissa ja pensaissa on kaunista katseltavaa. Näistä nauttien luulisi että unohtaa  ja sietää paremmin pienet haitat mitä runsasluminen talvi saa aikaan.

Varmaahan on että lumet ja jäät ovat sulanneet kesäkuuhun mennessä, toivossa on aina hyvä  elää, eikö 💖

 

"Pihapelakuut" valoon

Ikivanhat pelargoniat kuvattu viime vuoden elokuussa.

Olivat yalvehtineet erittäin hyvin.

Siirrän pelakuut syksyllä ruukkuineen päivineen kellariin ja kastelen niitä niukasti muutaman kerran talven aikana. Lämpötila kellarissa on +3-8 astetta, ilman lisälämmitysta. Vain kovemmilla pakkasilla joudun laittamaan sähköpatterin lämmittämään, että pysyy plussan puolella.

Leikkasin rajulla kädellä vanhan kasvuston ja otin muutaman pistokkaankin juurtumaan. Istutin uuteen multaan ja kannoin ruukut kerrosta ylemmäs , eteläiselle ikkunalle  saamaan  valoa ja lämpöä.

Yleensä pelakuihin kehittyy nopeasti uutta kasvua ja kukintakin alkaa samanaikaisesti. Ulos komeat kukat pääsevät vasta  touko- kesäkuun vaihteessa, hallaöiden jälkeen.

Kiinanruusuni on leikattu jo kuukausi sitten ja siksi se on jo hyvässä kasvussa. Toivon mukaan kukinta alkaa jo huhtikuussa.

Kukkivana kuvattu viime lokakuussa.

Tämän päivän puuhastelut kukkien kanssa riittää näiltä osin. Talvehtijoita kellarissa asustavat vielä verenpisarat, syrikat, runtoruusut, ruostekukat ynm. Näiden seurassa jatkan keväämmällä.