LUMIKELLOT JO NUPUILLAAN, KEVÄT ON JO TULOILLAAN

 Lumikellot nousevat roudan keskeltä, maa on vielä täysin jäässä. vaikka lumet ovatkin osittain sulaneet. Kevät tulee kohisten. 

 

Samoin krookukset ilmestyneet pieninä ja ohuina "tikkuina" ja niitä on joka puolella pihaa.

Pihapiirin kevät työt aloitin kuusen "muotoleikkauksella".

Ilmeisesti alueella liikkuvat isommat metsän eläimet ovat poistaneet vanhan ja iso kokoisen rusakon, kun kaikki ikivihreät maanpeittokasvit ovat säilyneet, jotka tuo kyseinen ristiturpa aina pisteli poskeensa.

Voi miten upeasti mustarastas lauloi varhaisaamun hämärissä, kun lenkkeilin Tyty-koirani kanssa.

Ne ensimmäiset linnun laulut keväisin soivat kaikkein kauneimmin, pitkän talvipaussin jälkeen.

Tämän viikon puuhasteluihini kuului ensisijaisesti lämpökompostorin tyhjennys. Otin maatunutta massaa pois vain pari sangollista ja  lisäin Biolanin  talvikuoriketta kompostorin pohjalle, jonka jälkeen pudottelin jäljelle jääneen massan alas. Oli aikakin tehdä jätteiden palamista herättävää  ja tehostavaa huoltoa, kun lämpötila laski jo lähelle nollaa.  Viikon lopulla kompostorin lämpömittari osoitti jo  tuntuvaa lämmön nousua, huoltotoimi osoittautui aiheelliseksi.

Seuraavaksi projektikseni otin pelakuiden ja verenpisaroiden kevät leikkaukset, istutukset ja muuton kerrosta ylemmäs, valoon ja lämpöön.

Mukavaa todeta että kesällä ulkona kukkineet ja kellarissa  talvehtineet perennat olivat kaikki hengissä ja osalla oli keväistä kasvua alullaan. 

Tein rajut leikkaukset, jättäen vain pari vihreää lehteä oksaa kohden ja istutin pelargonit uuteen multaan, verenpisarat vaan leikkelin ja kannoin isot ruukun ullakkohuoneen ikkunalle.  Noin 2 ja puoli kuukautta valoa ja lämpöä, niin juuri parahiksi aloittavat  kesäkauden runsaat kukinnat, kun raahaan ruukut pihalle

Mietin puuhastellessani, miten olenkaan ennen tullut toimeen ilman äänikirjojen kuuntelua? Kaikki vähemmän kiinnostavat puuhat sujuvat leikiten kun taustaäänenä soi äänikirja ja teoksen juoni vie mukanaan, eikä huomaa ajan kulua, suunnitellut hommat tulevat tehtyä reippaalla tahdilla ja ehkä entistä nopeamminkin. Olen jäänyt koukkuun, kirjojen kuunteluun, nautin jokaisesta teoksesta.

Ennen taustalla soi radio, ikävillä uutisillaan ja kaiken maailman renkutukset soivat verenpainetta nostaen.  Taas täytyy todeta, että kaikki on paremmin kuin ennen.

Pelargoniat kesälaitumille ja siileille ruokaa

 Kellaritiloissa  talvehtineet pelargoniat pääsivät vihdoinkin ulos totuttelemaan tuulen tuiverrukseen ja auringon paahteeseen. Aluksi saavat olla suojaisessa paikassa ja sellaiseen sopii autokatos vallan hyvin. Toivotaan että öisin ei mittari laske enään alle nollan.

 Autokatos on  nykyään monen moisessa käytössä, vähiten siellä autoa pidetään. Katoksessa kuivuvat vasta pestyt riepumatot ja viime kesänä pilkotut saunapuut. Se on kukkamultien ja lannoitteiden säilytystila ja pyörävaja. Yhdessä nurkassa ovat järjestyksessä talikot, lapiot ja haravat

 Lemmikki pelakuuni, siemenestä kylvetty.

 Kevät on varmaan pariviikkoa myöhässä. Kasvimaa odottaa kylvöjä. Maa on lannoitettu ja siihen on lisätty hiukan taas kompostimultaakin. Etanasuojina toimivat reunanauhat on sivelty koivutervalla.
Harson alla suojassa ovat daalian juurakot, jotka talvehtivat myöskin onnistuneesti viileässä kellaritilassa. Juurakot ovat yli 30 vanhoja, enkä esikasvata niitä, vaan istutan suoraan kasvupaikalleen.

 Kylmien ilmojen ja pakkasöiden vuoksi ei siilit varmaan löydä tarpeeksi ruokaa, joten aloitin  välittömästi niiden ruokinnan kun ensimmäisestä silli yksilöstä tehtiin näköhavainto.

 Liotan kissanruokaa ja tarjoilen sen valurautaisesta paistinpannusta. 

 Pannu pysyy paikallaan evätkä isot linnutkaan pysty sitä kuljetamaan. Siili kuvat on otettu öiseen aikaan. Heille on myöskin ihan oma vesiastia, jossa on tarjolla puhdasta vettä.

Vahtikoirani Vili on mukana pihapuuhasteluissani ja aina valppaana seuraten ohikulkevaa liikennettä, ilmoittaen välittömästi jos tontille ilmaantuu ylimääräisiä kulkijoita. Kummasti se on harventanut uskontokauppiaiden tuputuskäyntejä ja remonttifirmojen  esittelyintoisten pojakloppien visiittejä. Vili on viisas koira ja se tunnistaa  emäntänsä mieleiset vieraatkin, valikoivalla maullaan.

Oraville tarkoitetut syöttölaudat oli pakko ottaa pois käytöstä koska kaikissa lintupöntöäissä on tiaisia asumassa. Lintujen pesintäkausi on hyvä rauhoittaa oravilta, koska niiden ilmestyttyä pihapiiriin tiaiset hermostuvat välittömästi. Jatkan oravien ruokkimista myöhemmin kesällä taas uudelleen.

Tänään heittelin taas perinteisesti kanankakkarakeita puutarhaan, kyllä naapuritkin saavat lannoitus päivästä oman osansa kun haistelevat p....n hajua koko illan. Toivon että kevätsade kostuttaa maan ja lannoitteet imeytyvät kasvien ravinnoiksi, hajukin häviää sateen myötä. Myöskin ruusuryhmät saivat omaa lannoitettaan, samoin marjapensaille ja hedelmäpuille olivat omat lannoitteensa. 

Vielä pitää malttaa odottaa viikon verran, että syntyy uusi kuu, jolloin taas voin jatkaa istutus hommia, kylvöjä ja perennojen jakamista. Siitä lähtee rajuun kasvun vauhtiin tämänkin "puutarhurin" perennat ja hyötykasvit, toivon mukaan.

Pelargonit uuteen kasvuun

Lämpimässä talvehtineet pelargoniat ovat jo reheviä kasvultaan....

 viileässä kellaritilassakin niissä on terhakat kasvunalut

 kaikki pelakuut on  istutettu uuteen multaan, leikattu ja siirretty huoneenlämpöön

Tässä on surkean näköinen riippapelakuu, joka talvehti jo toisen talvensa, saas nähdä jaksaako kehitellä kukkanuppuja kesäksi.

 Monia vuosia kukkineet, ikivanhat yksilöt jäivät edelleen kellariin , nyt kuitenkin ikkunalle, auringonvaloa saamaan. En raaskinut vanhuksia leikata niin kovalla kädellä kun noita nuorempia yksilöitä. Ovat jaksaneet muina kesinä kukkia erittäin runsaasti, huonosta kohtelusta huolimatta.

Kaikki pelargonit siirtyvät pihalle kukkimaan heti kun ilmat vaan sallivat, ne toimittavat "kesäkukkien" virkaa meidän pihalla. En yleensä hanki muita kesäkukkia kuin ahkeraliisat pohjois seinustalle kukkimaan, missä eivät muut kukat viihdy.

Kevään yllättäjä, salaattilaatikossa talvilevolta herännyt suolaheinä on salaa lähtenyt reippaaseen kasvuun. Valon lisääntyessä se varmaan innostuu entisestään tuottamaan salaatti ainesta ruokapöytääni, toivossa on hyvä elää.

Syyskuun puuhasteluja puutarhassa ja mökillä

 Marjaomenapensas valmistautuu ruokkimaan tilhiparvet, runsaalla sadollaan.

Kriinumi aloittaa jälleen tänäkin syksynä kukintansa. Vanha Viipurista lähtöisin oleva huonekasvi viettää talvet viileässä kellaritilassa ja keväällä se siirretään pihalle, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se kehittää mahtavan kukkasarjansa.

Syksyyn liittyvät monet puutarhatyöt jotka täytyy tehdä ajallaan. Sain vadelmista leikattua vanhat versot pois ja tuettua ne kunnolla ennen kuin ensimmäiset syysmyrskyt tulivat.  Jätin suosituksia enemmän uusia kasvuja siltä varalta että rusakot harventavat niitä talven aikana.

Syyslannoituksensa saivat kaikki "tärkeimmät" puut ja puskaat, vahvistaen niitä kestämään talven mukanaan tuomat haasteet.

Muutamat monivuotiset kukat täytyi jakaa ja istuttaa nousevan kuun aikana että ehtivät vielä juurtuakin ennen talven tuloa.

Nurmikko on kasvanut voimakkaasti koko kesän, johtuen sopivista sateista, eikä hellekaudetkaan ole sitä rasittaneet. Ajokertoja on kertynyt jo 14.

Palakuut ovat vielä pysyneet täydessä kukassa, ihmeesti nuo jaksavatkin nuppuja työntää, kun yllä olevat yksilöt aloittivat kukintansa jo helmikuussa, päästyään kellarista huoneenlämpöön.

Muutenkin puutarha kukoistaa ja tuoksuu vielä, syksyä odotellen, eipä uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta.

Orgidealilja, syksyn sulostuttaja.

Laitoin jo tiaisille yhden lintulaudan ja siemeniä tarjolle. Vilkkaasti syöttölaudalla vieraili kaikenlaisia tiaisia, kävipä siinä jo vihervarpunenkin.
Siiri-siili on kai vanhuuttaan harventanut lounasvierailujaan kun käväisee "pannullaan" vaan joskus, ei enään päivittäin niinkuin vielä viime kesänäkin kävi.
Pidin hiukan taukoa oravien ruokinnassa mutta nyt täytin heidänkin syöttömökkinsä siemenillä ja heti saapuivat kaikki 5 kurrea syöpöttelemään , yksi niistä on ihan pieni ja niin söpöliini.
Luontokappaleiden seuraaminen on antoisaa, se virkistää mieltä huonollakin säällä ja niiden iloinen aherrus taitaa jopa tarttua meihin "seuraajiin". Hyöty on kaksisuuntainen: ilo ruokkijalle ja muonaa eläimille.

Saunapuita on sahailtu ihan vaan ajankuluksi ja vanhaa lautatavaraa pätkitty hyötykäyttöön saunan lämmitykseen. Päiväkäyntejä mökille on tehty loppukesän aikana melkein pari viikottain, jolloin on hajoitettu vanhoja penkkejä ja muuta puutavaraa mökinalta saunapuiksi, ihan vaan kuntoilumielessä. Yleensä mökkireissuilla puupinot hupenevat mutta meidän "kolmenkoplan" käynneillä pinot ovat vaan kasvaneet.
Mukana olleet koiramme juoksivat riemuissaan aina uintireissujen lomassa, nauttien vapaudestaaan ja tilavasta piha-alueesta juosta kilpaa kolmestaan. Välillä vaan käväisivät vilkuilemassa rajalla naapurin puolelle, kun siellä liikkui omituinen "robotti" leikellen yksikseen nurmikkoa
Mökin talvikuntoon laittoon ei paljon hommaa ollutkaan, ainoastaan moottoriveneen veto vajaan ja saunavesien tyhjennys, nyt talvi voi tulla meidän kesämökillemme. Varmaankin tulemme jatkamaan vielä käyntejämme mökkeröllä syksyn aikana muiden kiireiden lomassa, säiden ja fiilisten mukaan.
Mökillä maistuvat eväät ja avotulella keitetty nokipannukahvi niin hyvältä, ettei parhaatkaan menuut pärjää niille vertailuissa. Yksinomaan tulen teko ja istuminen nuotion äärellä on vertaansa vailla olevaa puuhaa. 
Mökkireissut Mustion maisemissa ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina  olemaankin niin VOIMAANNUTTAVIA.

"Mummonpelakuut" odottelevat "kesälaitumille" pääsyä

Siemenestä viime keväänä kylvetyt pelargonit kukkivat viime kesänäkin erittäin ahkerasti ja talvehtivat kellarissa onnistuneesti mutta nyt ne ovat ryöhähtäneet kukkimaan ihan hullun lailla.

 Ovathan nuo vanhanajan mummojen pelakuut ikkunoilla ihan  kauniita, mutta roskaavatkin tippuvilla terälehdillään yhtä runsaasti kun kukkivatkin. Olisi jo aika saada ne pihalle kukkimaan ja roskaamaankin.....

 Toivottavasti kukkiminen jatkuu koko kesän aina syksyyn saakka.

Samoin Onnenapilakin odottelee innolla ulos pääsyä. Kukkanuppujakin on jo runsaasti.

Vappu lähestyy ja säät ovat hyisen kylmät, viime yönä maa oli valkoisena lumesta ja tänään tuulee myrskylukemissa. Ei vielä uskalla jättää "ulkoilevia" pihakukkia yöksi ulkosalle, niin kuin saaveissa olevat syyssyrikatkin nostan iltaisin suojaan, autotallin ovesta kellariin. Vaaleanpunainen lumme kestää pienet hallatkin kun se on vesiastiassaan ulkosalla. Toiveissa on että ilmat lämpenevät tällä viikolla.

Kylmät säät eivät ole estäneet meikäläisen ulkoilua, sehän on vaan pukeutumis kysymys, niin että villaista ulkoilupuvun alle, pipo päähän ja Vilin kanssa lenkille. Aamuin , illoin mustarastaiden ja peippojen konsertit ovat niin mahtavia ettei niistä voi laistaa. Kun on tottunut säännöllisesti harrastamaan liikuntaa, niin ei voi millään tulla päivittäin toimeen ilman reilua annosta reipasta kävelyä luonnossa ja kylän raitilla ilman suorituspaineita, pääosin vaan nauttien ulkoilusta kaikin aistein. Lenkille jäävät huolet, pienet rempatkin aivan huomaamatta ja ilman pillereitä.

Hyötyliikuntaa tuli harrastettua ikkunanpesua suorittaen, pakkohan se oli pestä yhteen menoon koko torpan ikkunat kun kerran aloitin. Siinä samalla huonekasvitkin saivat siistimmät ulkoasut ja muut vaatimansa hoitotoimenpiteet. Koko projektista kehittyi ihan täysi työpäivä ja sehän on eläkeläiselle enemmän kuin "lääkärimäärää". On se kumma juttu kun ikkunat on pesty niin koko huusholli vaikuttaa siistimmältä.

Menneen viikonlopun parhaimpia hetkiä olivat lukutuokiot ja karaokeilta naapurissa. Seppo Jokiselta ilmestyi uusi dekkari; "Rahtari" joka vei lukijansa komissario Koskisen mukana monimutkaisiin rikostutkimuksiin, jännitystä toivat tapahtumiin lisää loppusivuilla, 7 nälkäistä sutta. Jokisen teksti oli taaskin mukaansa tempaavaa jonka juoni paljastui vasta loppu metreillä. Sopivasti rikoksista kertovaa tekstiä oli pehmentämässä Koskiset ihmissuhteet työyhteisössä ja siviilissä. Tunnstan että olen koukussa kirjailijan tuotoksiin.... milloinkahan seuraava dekkari ilmestyy????

Kesäkukat aloittivat kukintansa

 Kellarin viileydessä talvehtineet kesäkukat ovat aloittaneet jo kukintansa. Toin ne lämpimään ja eteläiselle ikkunalle helmikuun alkupuolella ja nyt ne jo kukkivat, nuppujakin on muodostunut runsain mitoin. 

 Kevään ensimmäiset kukat ovat ihastuttavia. Ahkeruus palkitaan silmänilolla.

 

 Kesällä pelakuut hukkuvat puutarhan kukkaloistoon, huomaamattomiksi, nyt ne saavat kaiken huomion ja ihastelut osakseen.

Kuvan vasemmassa reunassa vihertävät ulkomuratit jotka ovat talvehtineet huoneenlämmössä ihan hyvin.

Tietokoneestani meni näyttö mustaksi, joten otin vanhan tietsikan käyttöön. Koneen hitauden vuoksi ei ole tullut vietettyä aikaa netissä niin paljon kuin tavallisesti. Nyt kuluu päiviä jolloin en edes avaa konetta. Naamakirjakin on alkanut kyllästyttämään, tosin olen naputellut "Piika-projektiani" tosi ahkerasti etten sen vuokikaan ole ehtinyt notkua netissä.

Oiii... ihania.... kaksi metsakaurista juoksee juuri puutarhan läpi, lähimetsikköön, on ne kauniit. Jälkiä on piha-alueella runsaasti, mutta en ole vierailijoita useinkaan havainnut. Nyt joudun istumaan ikkunan lähellä tämän vanhan tietsikan takia kun se ei löydä langatonta yhteyttä, sen pitää olla piuhassa kiinni ja modeemi sijaitsee ikkunan pielessä.  Jäljistä päätellen kauriit kulkevat päivittäin puutarhassani, elävinä patsaina ja pihakoristeina.

Mullanvaihtoa

Tämä on tavoitteeni !

Riippapelargoniastani otettu kuva on otettu toissa kesänä, jolloin hankin näitä kolme amppelia Mahkosen puutarhalta. www.mahkosenpuutarha.fi  Viime kesänäkin nämä komistukset kukkivat mutta hiukan laiskemmin kuin edellisenä vuonna.  Olen säilyttänyt ne kellaritiloissa noin +3-6 asteen lämpötilassa, niukasti kastellen. 

Ulkona sataa vettä, lumet ovat melkein kaikki sulaneet, on sopiva päivä laskeutua kellarikerrokseen katsastamaan talvehtvat ulkokukat. Siivoan kuivuneet lehdet ja oksat pois verenpisaroista pelargonioista, todeten että,  kaikki "kellariasukkaat" voivat hyvin. 

Innostuin saman tien  vaihtamaan mullat minulle arvokkaimpiin pelakuihin. Vanhat ja vanhanaikaiset yksilöt saavat uudet mullat vasta keväällä, ulos muuton yhteydessä. Siispä levitin vanhan kerniliinan lattialle, ihan vaan siksi että liinan päältä on helpompi siivota lattialle karisseet mullat. Olin jo syksyllä varannut multasäkin kellariin, missä se pysyi sulana ja istutuslämpimänä. Ekaksi otin työnalle riippapelakuut, niissä oli tosi heikosti elonmerkkejä elossa olivat kuitenkin ja juuret hyvässä kunnossa.

Leikkelin vanhat versot pois, jättäen vaan muutaman vihreän kasvun nalun. 

Riippapelargoniat pääsivät eteläikkunalle ja lämpimään, viileästä kellarista. 

Saas nähdä milloin  nuo "kaunottaret" alkavat kukintansa ? Viime kesänä heidän kukintansa alkoi vasta kunnolla heinäkuun lopulla. Nyt ne pääsivät kuukautta aikaisemmin valoon ja lämpöön, niin pitäisi siitä olla vähän vaikutusta kukintaan. Toivossa on hyvä elää. Helpompi tapa toimia, olisi heittää syksyllä kukat vaan kompostiin ja ostaa aina uudet kukkivat amppelit puutarhalta. Helppoa kyllä mutta kasvattamisen ja onnistumisen ilo jää kokematta.

Vaihdoin mullat myöskin kaikkiin siemenistä kasvatettuihin pelakuihin ja kaikki mahtuivat valoisalle ikkunapaikalle. Tein myöskin rohkeat leikkaukset ja laitoin pistokkaita tulemaan. Tästä ne tämän kevään puutarhapuuhastelut alkoivat. Olotilani on aivan keväinen.

Kevättä rinnassa on myöskin linnuilla. Tikat jo pärryyttelevät tolpan peltejä ja tiaisilla on titi-konsertti menossa, eli se lyhennetty titityy. Mustarastaat jo virittelevät vienoilla soinneilla viserrystään kevätkonserttiin. Viherpeipoilla on myöskin kilpalaulantaa lintulaudan lähellä olevassa pihapuskaassa.  

Tänään tuli hyötyliikuntaa enemmän kuin "lääkäri määrää", kun ramppasin eestaas kellarin rappuja ja saunapolkua, hakiessani sopivan kokoisia ruukkuja ja aluslautasia saunakamarista ja kannoin istutetut ruukut kellarista yläkertaan. Vielä jälkiverryttelynä kävelylenkki Vili.koiran kanssa vesisateessa ja lopuksi hitaat venytykset jaloille, käsille ja selälle. Itsehoito jatkuu illalla,  rentoutuen fyysisesti ja henkisestikin  hyvän kirjan seurassa.

Cascade riippapelargonin kevätistutus ja leikkaus

Viime kesän riippapelargomit kukkivat koko kesän, autokatoksen koristeena joka oli aurinkoinen ja sateelta suojaisa kasvupaikka. Myöhään syksyllä kun hallayöt saapuivat vein ne talvehtimaan viileään kellaritilaan. 

 Nyt ne näyttivät tältä; lehdet ja kukat kuihtuneet mutta uuttakin kasvua paljon.

 Tästä sekamelskasta sitten pitäisi saada jonkinmoinen tolkku.

Etualalla on vanhasta tummanpunaisesta pelargonista saatu pistokas toissakesänä. Sekin on elossa.

Tämä kukkamulta on osoittautunut hyväksi koska se on hiukan hiekkaisa.

Mullat on vaihdettu ja kukista poistettu kaikki kuihtuneet osat ja leikattu versoja lyhyemmiksi.

Tein erittäin varovaisen leikkauksen koska minulla ei ole kokemusta riippapelargonin kevät leikkauksesta, en ole onnistunut muina  vuosina pitämään niitä hengissä talven yli.
Laitoin itsetehdyn, aivan alkeellisen kukkalaudan viherkukkien taakse piiloon katseilta ja sijoitin pelargonit eteläisen ikkunan ääreen vahvistumaan.

Ikivanha tummanpunainen pelargoni oli talvehtinut hyvin kellarissa, istutin sen uudeen multaan ja otin pari pistokasta, multaan, muovin alle juurtumaan.

Muut pelargonit saavat käsittelyn vasta maaliskuussa, uuden kuun aikaan. Kaikki pelargonit pääsevät pihalle kesäksi kukoistamaan.

Tänään oli tällaista puuhastelua ja iltapäivällä onkin taas aikaa käsitöille illan vietän hyvän dekkarin seurassa, näistä puuhista kehkeytyy antoisa ja rikas eläkeläisen maanantaipäivä. Unohtamatta koiran kanssa lenkkeilyjä ja kahvihetkiä nuorison seurassa, niitäkään en vaihtaisi pois mistään hinnasta !