Se on kohtapuoleen tapaninpäiväkin "taputeltu"
Joulun viettoni onnistui jälleen ilman tressiä ja turhanpäiväistä hössötystä. Onnistuin muutenkin välttämään kaikki jouluruokien valmistelut ja syömiset.
Ilmoitin etukäteen porukoille ettei mun huushollissa satsata perinteiseen jouluun. Jos haluatte syödä kinkkua ja laatikoita niin valmistakaa ne itse kukin kotonanne.
Koska olen vieläkin niin kyllästetty kaikista joulun ajan puuhista, työhistoriastani johtuen, ettei mitkään "jouluiset puuhat" kiinnosta eikä jouluruuat maistu.
Olin päättänyt tehdä "kakkujoulun", voileipä- ja juustokakkuineen.
Aattona kokoonnuimme perinteiseen tapaan yhdessä viettämään joulua, syöden ja lahjoja vaihtaen. Aattoillan päätteeksi ajelimme vielä kahdelle hautausmaalle ihailemaan kaunista kynttilämerta.
Joulun viettoni oli sopivasti läheisiä, herkkuja ja lahjoja. Tosin lahjojen määrä ylitti taas toiveeni; hankkia jokaiselle jotakin pientä. Siihen pitää vielä aivopestä porukoita, etteivät he sorru valtavirran mukaan hankkimaan kaikenlaista turhaa tavaraa. Omiin lahjoihini olen erittäin tyytyväinen että huomioivat toiveeni saada Arabian juhlavuoden Myrna mukeja.
Olga Osolin Myrna 1937, juhlavuoden leimallaJoulun viettoni oli sopivasti läheisiä, herkkuja ja lahjoja. Tosin lahjojen määrä ylitti taas toiveeni; hankkia jokaiselle jotakin pientä. Siihen pitää vielä aivopestä porukoita, etteivät he sorru valtavirran mukaan hankkimaan kaikenlaista turhaa tavaraa. Omiin lahjoihini olen erittäin tyytyväinen että huomioivat toiveeni saada Arabian juhlavuoden Myrna mukeja.
Kahvimukit tuli kertaheitolla uusittua.
Joulukukki yllätti ihanalla Myrna maljakolla
Joulupäivän sain viettää aivan itsekseni, hiljentyen joulun varsinaiseen sanomaan, tunnelmoiden, lapsuusajan muistoissa eläen, kynttilän liekkien lepattaessa, kuunnellen mieleistä joulumusiikkia ja nauttien täydellisesti yksinolostani. Oli ihanaa olla vaan, eikä tarvinut lähteä minnekään, sai vaan "passata" itseään. Osasta päivää muodostuikin oikea "soffa-päivä", kun käteeni osui mukaansa tempaava romaani. Taisi tulla vuoden ennätys kun puhelinkaan ei soinut kertaakaan.
Vieläkin haaveissani on "mökkijoulu" yksikseni, Lohjanjärven rannalla, metsän reunassa, valkoiset, hohtavat hanget ympärillä, ilman katuvaloja, takkatulen loimussa, hiljaisuudesta nauttien. Ehkä jo ensi jouluna toteutan haaveeni.