26.12.2017

Tapaninpäivän iltana

Se on kohtapuoleen tapaninpäiväkin "taputeltu"

Joulun viettoni onnistui jälleen ilman tressiä ja turhanpäiväistä hössötystä. Onnistuin muutenkin välttämään kaikki jouluruokien valmistelut ja syömiset. 

Ilmoitin etukäteen porukoille ettei mun huushollissa satsata perinteiseen jouluun. Jos haluatte syödä kinkkua ja laatikoita niin valmistakaa ne itse kukin kotonanne.

Koska olen vieläkin niin kyllästetty kaikista joulun ajan puuhista, työhistoriastani johtuen, ettei mitkään "jouluiset puuhat" kiinnosta eikä jouluruuat maistu.
Olin päättänyt tehdä "kakkujoulun", voileipä- ja juustokakkuineen.  

Aattona kokoonnuimme perinteiseen tapaan yhdessä viettämään joulua, syöden ja lahjoja vaihtaen. Aattoillan päätteeksi ajelimme vielä kahdelle hautausmaalle ihailemaan kaunista kynttilämerta. 

Joulun viettoni oli sopivasti läheisiä, herkkuja ja lahjoja.  Tosin lahjojen määrä ylitti taas toiveeni;  hankkia jokaiselle jotakin pientä. Siihen pitää vielä aivopestä porukoita, etteivät he sorru valtavirran mukaan hankkimaan kaikenlaista turhaa tavaraa.  Omiin lahjoihini olen erittäin tyytyväinen että huomioivat toiveeni saada Arabian juhlavuoden Myrna mukeja.
                                          Olga Osolin  Myrna 1937, juhlavuoden leimalla
Kahvimukit tuli kertaheitolla uusittua.

Joulukukki yllätti ihanalla Myrna maljakolla

Joulupäivän sain viettää aivan itsekseni, hiljentyen joulun varsinaiseen sanomaan, tunnelmoiden,  lapsuusajan muistoissa eläen,   kynttilän liekkien lepattaessa, kuunnellen mieleistä joulumusiikkia ja nauttien täydellisesti yksinolostani.  Oli ihanaa olla vaan,  eikä tarvinut lähteä minnekään, sai vaan "passata" itseään. Osasta päivää muodostuikin oikea "soffa-päivä", kun käteeni osui mukaansa tempaava romaani. Taisi tulla vuoden ennätys kun puhelinkaan ei soinut kertaakaan.

Vieläkin haaveissani on "mökkijoulu" yksikseni, Lohjanjärven rannalla, metsän reunassa, valkoiset, hohtavat hanget ympärillä, ilman  katuvaloja, takkatulen loimussa, hiljaisuudesta nauttien. Ehkä jo ensi jouluna toteutan haaveeni. 

17.12.2017

Kylälle tulossa taa uusi pizzeria

Voi hyvät hyssykät, ei voi olla totta! Keskustaan rakennettavaan kauppakeskukseen tulee jälleen uusi pizzeria, niin kuin  ei niitä jo olisi kylällä tarpeeksi.

Miksi ei kukaan ruoki meitä eläkeläisiä herkullisilla lounailla ? Eivätkö alan yrittäjät kylällä ole vielä huomanneet nykypäivän eläkeläisten nauttivan lounaansa "ulkona". Ei huvita aina aloittaa ruuanvalmistusta alusta asti ja useimmiten vain itselleen, on paljon mukavampi nauttia päivän lounas hyvässä seurassa ja ilman arkisia askareita.  

Aika on muuttanut ruokailutottumuksiamme. Ennen ei olisi tullut mieleenkään syödä perheen kanssa ulkona, ei edes asuntovaunulla reissatessa, vaan piti aina laittaa  itse perheelle ruuat. Junamatkoillekin varattiin omat eväät mukaan.

Asiointi-  ja ostosreissuille lähtiessä tarkistan aina missä on paras lounas tarjolla, koska meille on tullut tavaksi syödä päivän pääateria ulkona, onnistuneen reissun päätteeksi, tai jonkun aiheen "juhlankunniaksi".

Läyliäinen on pieni kyläpahainen, metsien keskellä, sivussa kaikesta nykyajan "huminasta" , mutta siellä on hyvä lounaspaikka; BarParooni. Lounaspöytä on runsas ja eläkeläisille vielä alennettu hinta. Paikka on siisti, sen kertoo OIVA-hymykin seinällä. Tarjolla on tosi hyvää kotiruokaa, erikoisen ystävällinen henkilökunta.  

Impivaara Grilli on yksi suosikeistani, Nurmijärven kirkonkylällä.
Impivaara Grillin kuva

Lounasravintoloista ykkös sijalla on ehdottomasti Ravintola Amar, Lohjalla. Harmi vaan kun  on liian harvoin asiaa Lohjalle, että olisi mahdollisuus käydä nauttimassa heidän tarjoamaansa lounasta.

Yhteistä näillä edellä kerrotuilla lounas ravintoloilla on hintataso; 8,30-10,00 euroa ja paikat ovat ennakkotietojen mukaan aina avoinna arkisin normaaliin lounasaikaan. Tarjolla on useampi vaihtoehto pääruokia ja runsaat salaattipöydät.
Ravintoloitsijat ovat ulkomaalaistaustaisia ja siitä huolimatta tarjolla on hyvää suomalaista kotiruokaa ja ehkä siitä johtuen, asiakaspalvelukin  on tasokasta.

Kyllä, kyllä....pitäisi käyttää oman kylän palveluja, mutta kun ne eivät yksinkertaisesti vaan täytä pienen mökinmuijan tarpeita. Kun on muutaman kerran yrittänyt vetäistä  oman kylän lounasravintolan oven kahvasta ja todennut sen lukituksi ja fb:sta saanut lukea erilaisia syitä kiinnioloon niin eipä tupata kun ei tykätä. Toinen kummastuttava asia on lounaitten hintataso, onkohan niissä joku  "Rajamäki-lisä"? 

En epäile yhtään etteikö  kylällä menestyisi meitä eläkeläisiä miellyttävä kunnon kotiruokaa tarjoava lounasravintola, toivottavasti joku hoksaa "ulkoruokintaan" siirtyneet eläkeläiset  ja kehittelee meillä kylän mummoille ja papoille viihtyisän lounaspaikan.

25.11.2017

Valopuun "istutus"

 Lisävaloa syyspimeälle pihalle ....
Valopuun loistoa....

 vanha himmeli laskeutui ullakolta keittiön ikkunalle....


Kyntteliköt ikkunoille....

Tästä se joulunaika alkaa, kun havuköynnöstä sidotaan ja ulko-/jouluvalot asennellaan entisille paikoilleen. Tänäkin vuonna rappukaiteelle valmistettiin kuusenoksista köynnös ja viriteltiin valojohdot paikoilleen.  Onhan ne ihan mukavan näköiset, vaikka en aikonutkaan laittaa minkäänlaista lisävaloa pihalle, enkä sisällekään. Olenhan "kyllästetty" aikoinaan työelämässä niin vahvasti kaikella jouluun liittyvällä hössötyksellä ja kiireellä, etten oikein osaa vieläkään innostua joulusta. "Joulutressi" on varmaan vieläkin takaraivossa.

Kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen yritän päästä tänäkin jouluna tunnelmaan mukaan.

19.11.2017

Kuunsirpin Pirate Prince "Vili" 21.6.2006-9.11.2017

 Vilin viimeinen kesä 
 Tarkka vahtikoira.....
 Kukahan sieltä tuleekaan ? 
 Vilin viimeinen viikko :( 
 tiputuksessa klinikalla...
Vili lopetti syömisen aivan yllättäen, joi kuitenkin normaalisti ja lähti aina iloisena lenkille. Lyhensin normaalin aamulenkin pituutta, koska huomasin Vilin hidastavan kulkuaan ja varmuuden vuoksi koska ei ollut saanut syötyä mitään, niin oletin voimien hiipuvan energian puutteesta.

Kutsuimme eläinlääkärin kotiin, ettei 11-vuotiaan papparan tarvinnut reissata ja ressata enempää, mahdollisten kipujensa lisäksi. Vili nesteytettiin ja verikokeet lähtivät tutkittaviksi eteenpäin. Seuraavana päivänä Vili lopetti juomisenkin, joten päätettiin lähteä kuvattavaksi klinikalle. Tutkimuksissa todettiin mahdollinen haimatulehtus mutta ei mitään, muuta poikkeavaa ilmennyt röntgenkuvissa. 
Aloitettiin antibioottilääkitys. Lääkkeiden anto olikin mahdotonta hellin keinoin, piti käyttää "pakkokeinoja" ja siitähän ei kukaan koira pidä. Yritimme myöskin syöttää Viliä pakolla, työntämällä soseutettua ruokaa ruiskulla suoraan suuhun. 
Käytettiin Viliä vielä kolmannen kerran nesteytettävänä klinikalla ja samalla otettiin uudet kokeet, röntgen, sekä tehtiin ultraäänitutkimuskin.
Tulehduslääkitystä hiukan vielä lisättiin ja jatkettiin hoitoja kotona. 

Vili oli Suvin ensimmäinen koira ja siksikin erittäin rakas hänelle ja meille kaikille. Viimeiset vuodet Vili on asustanut kanssani, viettämässä eläkepäiviään "mummolassa". Suvi kävi aamuin illoin antamassa lääkkeet. Minä yritin parhaani mukaan huolehtia ruuan antamisesta ruiskun avulla. Helppoja noi "pakkosyötöt"  eivät koirallekaan olleet, sen näki Vilin katseesta.

Keskustelimme eläinlääkäreiden kanssa mahdollisista Vilin  selviytymisennusteista, joita lääkärit eivät  meille antaneet. Olimmehan tehneet kaikkemmme Vilin auttamiseksi. Päätimme lopulta Suvin kanssa päästää Vili koitien taivaaseen. Päätös oli vaikea. Emmehän kuitenkaan voineet  varmasti tietää niitä koiran kärsimiä tuskia joita sairaus ehkä aiheutti, joten loppujen lopuksi oli helpotus antaa periksi ja pyytää eläinlääkäri antamaan vapauttavat pistokset Vilin vaivoihin.

Vili oli sairaana vain viikon, perusterve ja hyvä kuntoinen koira. Kaksi viikkoa aikaisemmin kuoli saman ikäinen kultainen noutaja samoihin oirein, tosin sairasti vain vuorokauden. Sairastuneita koiria on alueella useitakin, niin myöskin haimatulehduksia.  Aluella on myöskin useita ns "pelastettuja" koiria, eli ulkomailta tuotuja, "Viipurin koiria". Mielestäni alueella juuri nämä maamme rajojen ulkopuolelta tuodut, pelastetut koirat ovat saattaneet tuoda tullessaan jonkun virustaudin johon eivät antibiootit auta ja joka leviää lenkkipoluilla ulosteiden välityksellä. En näe mitään järkeä auttaa ja pelastaa ulkomailta eläimiä, niin kuin ei omassa maassanne olisi tarpeeksi pelastettavia koiria. Toiminnasta saattaa olla enemmän haittaa kuin hyötyä. kuka takaa että koirat ovat tullessaan  terveitä, en luota moisiin terveystarkastuksiin, terveenpapereita saa rahalla ja rahasta on puutetta kyseisissä maissa, joista koiria tuodaan. Nyt varmasti mielipiteeni ärsyttää monia lukijoitani, saakin ärsyttää ja toivonkin aiheesta avointa ja rohkeaa keskustelua. Itse huomioin keskustelua somessa ja ajattelin että; "se koira älähti johon kalikka kilahti".

Viliä, niin viisasta koiraa on iso ikävä. Toista samanlaista emme varmaan koskaan löydä. Kuitenkin elämä jatkuu koirien kanssa,  Suvin kahdesta koirasta vanhempi, Velmu 6 v. on ollut seuranani ja huolehtinut lenkille lähdöistä. Tänään jäi Kelmi alias Ipa 3 v. yökylään. Huomiseksi olemme suunnitelleet yhteislenkkiä ja kisailuja vapaana metsäisillä poluilla.

8.10.2017

Hyvä rypäle ja päärynäsato

Viniköynnökseni kunnostautui tänä vuonna ennätyksellisesti, satoa tuli melkein muoviämpärillinen rypäleitä
 Kasvupaikka on varmaan sille paras mahdollinen, onhan se pihasaunan eteläisellä seinustalla, suojaisessa ja tarpeeksi  valoisassa paikassa.

Onneksi en aikoinaan hankkinut kun yhden taimen, jos se jo nuorena yksilönä antaa hyvän sadon niin miten paljon se tuottaakaan rypäleitä,  kasvaessaan isommaksi. Täytynee 
leikata versoja rankalla kädellä, koko kasvukauden ajan, jospa se hillitsisi omalta osaltaan sadon määriä.

Marmeladin teko antoi sopivasti haasteita lauantain viettoani ajatellen......

Kipaisin ruusukvitteni pensaan luokse ja poimin kypsimmät ja väriltään keltaisimmat hedelmät. Osa hedelmistä olivat vielä ihan vihreitä ja siis raakoja, eivätkä ehdi kaikki koskaan kypsyä ennen pakkasten tuloa.

Poistin rypäletertuista karat ja kvitteneistä siemenkodat, tippa vettä, kaikki kattilaan ja liedelle kiehumaan. Kvittenien pehmittyä survoin massan siivilän läpi, että sain poistettua pienet rypäleen kivet, hillosokerit ja uusi kiehautus, näin marmaladi oli valmista purkittevaksi.

Lopputulos oli onnistunut, kvittenit antoivat pirtsakan makuvivahteen muuten niin mietoon rypäleen makuun, lisäksi niissä oleva pektiini vaikutti massan koostumukseen tehden siitä marmeladia.
 
Myöskin 1-vuotias päärynäpuuni yllätti runsaalla sadollaan. Hedelmät ovat raikkaan mehukkaita ja aromisia, mielestäni paljon maukkaampia kun kaupoista saatavat päärynät.
Niiden hedelmäliha on jonkin verran kovempi mutta ei myöskään niin "vesimäinen" kun kauppojen vastaavat tuotteet. 

Hiukan epäilin ehtiikö kaikki puutarhan hedelmät ja marjat kypsyäkään kun kesä oli mitä oli. Huoleni oli aivan turhaa, satokauden viimeisetkin tuotteet valmistuivat ja lopputuloksena voin tyytyväisenä todeta että puutarhani  antoi tänäkin kasvukautena aivan kiitettävän sadon. 

Pihapuuhasteluni on taas antanut vatsantäytettä, kuin silmän ruokaakin aivan riittämiin, enemmästä ei ole väliäkään. Harrastuksesta on huvi ja hyöty samassa paketissa, eikä maksa paljon, jos ei omia askeliaan laske.

Eikä pidä unohtaa yhtä tärkeintä pihapuuhastelun antia; hyötyliikuntaa, joka on tosi monipuolista, koko kehoa "liikuttavaa" puuhaa. Kukat, kasvit ja pihassa viihtyvät luontokappaleet taas huolehtivat henkisestä hyvinvoinnista.

"Jonka jalka kapsaa sen suu napsaa"

4.10.2017

Ikkunoiden pesua ja maalaustakin

Orkidean kukinta on kestänyt jo 5 kuukautta ja nyt vasta ensimmäiset kukat kuihtuvat, se on viihtynyt erittäin hyvin itäisellä keittiön ikkunalaudalla. 

Nyt se homma on tehty, HYVÄ MINÄ! Nimittäin koko torpan ikkunat on pesty, yläkerrasta, kellariiin asti. 👍

Aloitin jo viime perjantaita kellarin ikkunoista ja niin perusteellisen pesun että hioin kaikki pokat ja maalasin  ne ulkoa tummanruskealla maalilla sekä sisäpuolelta perinteisella valkoisella kalustemaalilla. Ajoitus maalaustyölle oli vihonviimeinen tilaisuus kun oli pidempi poutakausi ja ulkolämpötilakin melkein +20 astetta. Maalit kuivuivat nopeasti ja pääsin raspin kanssa viimeistelemään lasit puhtaaksi maalitahroista. Lopuksi pesu ja uloslopputuloksena huippu siistit kellarin ikkunat, kyllä nyt kelpaa kaikkien talvehtivien kukkien viettää talvikuukaudet kellarin hämärässä viileydessä ja herätä jälleen uuteen kasvukauteen kun kevätauringon säteet löytävät ne kirkkaiden ikkunoiden kautta aikaisin keväällä.

Yläkerran ikkunat eivät välttämättä olisi tarvinneetkaan syyspesua mutta onhan ne pesun jälkeen paljon kirkkaammatkin kun kaikki kärpäsen kakatkin on pesty pois. Omaksi ilokseni laitoin verhotkin ikkunoihin , vaikka ei yläkerrassa asukaan kukaan,  " köyhän ilo on nääs halpaa" , eikös niin sanota jossain 😊

Kyllä tulikin ikkunat kirkkaiksi ja pesu oli helppoa kun ikkunoissa on toimivat mekanismit, kiitos www.tiivi.fi  ja laadukkaat lasit. Itse pesu on helppoa kun sen osaa, ehkä työn helppouteen vaikuttaa sekin omalta osaltaan että homman saa tehdä seisaallaan, selkä ei rasitu, helpoin työasento siivoustöissä. Onkohan mulla kaikki ruuvit kohillaan, kun tykkään ikkunanpesusta 😍 varsinkin tänään tuntui hyvältä kun sain kaikki pestyä, niin aurinko alkoi paistamaan, rankkasateisen aamupäivän jälkeen. Kyllä tuntui mahtavalta katsella kättensä töitä, puhtaat, kirkkaat ikkunat ja koko huusholli kirkastui 🌞

Se onkin sitten kevät, kun otan seuraavan kerran ikkunanpesuvälineet esille, eihän siihen ole aikaa kun puoli vuotta, lohdullista ajatella miten kevät onkaan lähellä 😉

22.9.2017

Lassila & Tikanoja Oyj:n lasku

Miksi Lassila&Tikanoja Oyj lähettää asiakkailleen näin moniselitteisen ja hankalasti tarkistettavan laskun:

"Edellisen arvion palautus 22.6-17.8.2017"   25,26 euroa
"Toteutuneet palvelut 22.6-17.8.2017"           25,26 euroa
"Arvioidut palvelut 14.9-9.11.2017"                25,26 euroa

"Lasku yhteensä "                                          25,26 euroa

Laskulla olevista tekstiriveistä jätin vielä kirjoittamatta palveluiden erittelyt, tekstirivejä on laskussa yhteensä näihinn otsikoihin liittyen 9 riviä.

Palvelu josta laskutetaan on sekajätteen tyhjennys, 240 litran astia ja tyhjennys 4 viikon välein. Ei luulisi olevan aihetta noin moniselitteiseen laskutustapaan. Tuo keskimmäinen, eli "Toteutuneet palvelut" riittäisi meille asiakkaille aivan hyvin. Laskutus tapahtuu 2 kk:n välein.
Kuitenkin laskujen loppusummat ovat suunnilleen saman suuruiset.

En ymmärrä miksi  palvelut laskutetaan etukäteen, ja summia pyöritellään laskulomakkeella vaikka loppusumma on sama kun yksinkertaisessa mallissakin. 

Ihnettelen suuresti mikä logiikka on laskulomakkeen suunnittelijalla ollut tätä tehdessään. 
Herää myöskin kysymys: vaikuttaakohan  noin runsastekstinen lasku palveluiden  hintaa korottavasti, mene ja tiedä noista herrojen kotkotuksista.

Mielestäni laskun tulisi olla selkeä ja yksiselitteinen, sitä ei L&T: lasku missään nimessä ole.

Hassua on miten yksinkertaisesta palvelusta saadaan kikkailemalla noin monimutkainen laskutustapa. Olisi mielenkiintoista tietää miten kirjanpitäjät tiliöivät laskun summia. 

En muista miksi yritys siirtyi tähän käytäntöön ja mitkä olivat perusteet. Olen antanut yritykselle asiasta palautteita ja saanut ympäripyöreitä vastauksia.

Muutama tuttava on jo kilpailuttanut jätehuollon palveluja tuottavia yrityksiä ja jotkut ovat jo vaihtaneet jätefirman, saatuaan samat palvelut halvemmalla ja selkeät laskut palveluista.

19.9.2017

Kesä vaan jatkuu pihallani....

Syyskuu kääntyy lopuilleen, mutta pihallani on vielä "KESÄ"...
kukat kukkivat vielä täysillä....
kultapallot ovat pysyneet sateista huolimatta pystyssä, onhan ne tuettu vaakaverkolla...
syyshortenssian taimi kukkii eka kesänään upeasti....
 verenpisaran kukat ovat muhkeita....
syyssyrikka on perhosien mielikukka......
herkkä ja siro ...
pieni daalia, uusi tuttavuus....
33 vuotiaat daaliat vaan jaksavat kukoistaa.....
vanhat syysleimutkin ovat kukkineet runsaasti, sateista huolimatta.....

Syksyn tulo on myöhässä, sen näkee lehtipuiden vihreydessä ja nurmikko senkun kasvaa, ei tietoakaan syksystä. Viinirypäleet vasta sinertyvät ja ensimmäiset päärynät  tippuivat maahan kypsyttyään syötäviksi.

Onneksi täällä etelässä ei ole vielä ollut hallaöitäkään, niin kesäkukat saavat olla ulkosalla ja ahkeraliisojenkin kukinta jatkuu, pohjoisseinustalla. Siitä huomaa että ollaan syyskuun loppupuolella kun illat pimenevät turhan aikaisin, lyhentäen päivän pihapuuhastelujani tuntuvasti. 

Pidentyvien iltojen puuhasteluihin ovat sukkapuikot saaneet uuden vireyden, samalla kun istahdan tv: een ääreen, käteeni sujahtavat sukkalangat ja puikot kilahtaen, aivan huomaamatta syntyy villasukkaparit toisensa jälkeen, koko suvulle ja vähän muillekin.

17.9.2017

Tarhakeijunkukka sopii hautakukaksi

 Tarhakeijunkukka
Jos haluaa omaisensa hautamuistomerkille rauhallisen vaikutelman, niin kannattaa  valita hautakukaksi jonkun monivuotisen perennan ja mieluimmin ilman värikästä kukintaa.
Valitsin tarhakeijunkukat houdoille,  niiden lehtien kauneuden vuoksi. Leikkaan kesän aikan kukkavanat pois, niin lehdistö pysyy kauniinpana. 

Kasvivalintani on osoittanutunut onnistuneeksi  jo niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Näitä ei tarvitse kastella ja lehdistö säilyy hyvä kuntoisena koko vuoden. Tosin riippuu hiukan talven lumitilanteesta ja omaisten kynttilöiden sijoittelusta miten lehdet säilyvät talven yli. Kuitenkin uudet lehdet nousevat jo  aikaisin keväällä, vioittuneiden tilalle.  Keväällä ei tarvitse istutella hallankestäviä kukkia eikä myöskään syksyisin hauta kaipaa kanervia eikä havuja. Keijunkukat ovat kauniit kaikkina vuodenaikoina ja hauta on hoidetun näköinen.


Seurakunnan hoidossa olevilla haudoilla on  kauniit begoniat, kaikilla saman väriset ja samat lajikkeet. Näitä ei voi istuttaa keväällä ennen ilmojen lämpiämista, eli vasta kesäkuun alussa ja ensimmäinen yöhalla vie kauniit kukat, kerralla kokonaan.  Tällöin keväisin ja syksyisin pitää istutella kylmänkestäviä kukkia jotta haudat ovat hoidetun näköisiä.

Ei ole lainkaa helppoa valita haudoille  kukkia jotka kestävät säiden vaihtelut ja pysyvät hyvässä kunnossa koko kesän. Usein kuulen tuttavieni tuskailuja kun täytyy käydä istuttamassa jo neljännet kukat , yhden kesän aikana, huh, huh mitä tuhlausta ja aivan turhaa touhua kun tämänkin asian voisi hoitaa käyttämällä edes hiukan maalaisjärkeä.

Yleisemmin hautoja hoitavat ikäihmiset, joiden vointikin saattaa aiheuttaa omat rajoituksensa, eikä aina jaksa kulkea kilometri kaupalla, niitä kukkia kastelemaan. Helppoa olisi antaa omaisten haudat seurakunnan hoitoon mutta on se ikään kuin velvollisuus hoitaa ne itse, niin kauan kun vointi antaa siihen mahdollisuuden.

Tänään vein haudoille lyhdyt, on aika sytytellä kynttilöitä omaisten haudoille, muulloinkin kun vain pyhäinpäivänä ja jouluaattona. Kävelin hautausmaan käytävillä,  muistellen edesmenneitä omaisiani ja ystäviäni, se rauhoittaa ja samalla muistuttaa elämämme rajallisuudesta. 



30.8.2017

Haastattelulomake kunnalta


Kunta lähestyi meitä vuonna 1942 syntyneitä ikäihmisiä kirjeellä, jonka sisältönä oli mm. HAASTATTELULOMAKE ja saatekirjeessä luki korostettuna, Haastattelulomaketta ei tarvitse palauttaa.  
Mitähän tämä nyt tarkoittaa.... 5 kpl A4 arkkia, missä kyseltiin asumisestani, terveydentilastani, toimintakyvystäni ja toimeentulostani. 
En ymmärrä miksi minun pitäisi näihin, kaikkiin 24 kysymykseen vastata, kun näitä vastauksiani ei kukaan tarvitse. 

Kirjelähetyksen mukana saimme tälle vuodelle päivitetyn Ikäihmisen-palveluoppaan ja liikuntatiedotteet, joille on käyttöä,  mutta tuo haastattelulomake, 😈 että se saikin tämän mummelin kiukun nousemaan.

Ihmettelin vuosi sitten,  kun ystäväni  oli myöskin erittäin kiukkuinen saatuaan kyselylomakkeen, nyt ymmärrän hänen tunnetilaansa paremmin kun asia sattui omalle kohdalle. 

Mieleen tuli ensimmäisenä, että pitävätkö noi vanhushuollon "pomot" meitä ikäihmisiä niin höperöinä ettemme tajua tilaamme ilman kirjoitettuja kysymyksiä tilastamme. 

Ehkä me olemme ystäväni kanssa vielä niin hyvässä kunnossa ja omin avuin toimeentulevia, ettemme sen vuoksi  tajua lomakkeen tarkoitusperiä.  Ystäväni tiuski että mitä se kellekään kuuluu montako kertaa tontillani kumoon kupsahdan kun itse olen maasta ylös päässyt, eivätkä noi lomakkeen lähettäjät ainakaan olisi apuun tulleet.

Tiedustelin myöskin suoraan saatekirjeen allekirjoittaneelta kyselylomakkeen tarpeellisuudesta niin sain vastaukseksi että näitä asioita kysellään sitten mahdollisessa tapaamisessa ja tiedot välitetään kotihoidon tiimille. 

Mielestäni pitäisi hiukan tarkemmin ajatella missä vaiheessa ja minkä sisältöisiä kirjeitä ikäihmisille lähetetään.  Me 75  vuotta täyttäneet  olemme vielä niin hyvässä kunnossa, ettei meille ole tullut mieleenkään selvittää elämäntilannettamme vanhushuollolle. Monet meistä harrastavat edelleen totuttuja liikuntamuotoja, matkustelevat ja osallistuvat vapaaehtois työhön auttaen muita  selviytymään arjen askareista.

Avauduin asiasta myöskin "naamakirjan"  paikallisessa ikäihmisten ryhmässä ja postaukseeni vastasi saatekirjeen allekirjoittaja, joka päätti juttunsa lauseeseen; Mikäli haluatte täyttää lomakkeen ilman kotikäyntiä niin lähettänette sen osoitteeseen se ja se. Tässä se tuli, tämä lauseke kirjeestä juuri puuttuikin, nyt ymmärrän kyselylomakkeen tarpeellisuuden meille ikääntyneille. Lukijalle tuli aivan erilainen tunnetila, suhtautumiseni muuttui oitis positiiviseksi.

Vastauksessa oli kuitenkin outo kirjainlyhenne, jota en ymmärtänyt . Tämä kyseinen saatekirje olikin ehko-kirje. Taas jouduin kysymään fb-ryhmässä mitä se tarkoitaa ja sain vastauksen: EHKO= ennalta ehkäisevät kotikäynnit.

Näin se vaan on, että joka päivä  vanhakin oppii jotain uutta 😍


20.8.2017

Rypäleistä tulossa hyvä sato

Säät ovat suosineet  tänä kesänä myöskin rypäleiden kasvua ja sadosta on tulossa melko hyvä jos vaan ehtivät kypsyä syksyyn mennessä.
Olen opetellut karsimaan liiat kasvut ja postanut runsasta lehdistöä että rypäleet saavat tarvitsemaansa valoa tarpeeksi. Mielellään antaisin uusien versojen kasvaa,  mutta kun ajattelee järkevästi niin pakko on opetella uusi käytäntö ja raksia kasvua rankalla kädellä, jotta  kasvi kehittää hedelmiään runsaammin ja isompia, meheviä marjoja.
Kuunliljojen kukat eivät ole mielestäni lainkaan kauniita, mutta yllä oleva yksilö pokkeaa muista lajitovereistaan juuri kukkiensa kauneudella.
herkkiä...kauniita...
kastehelmiä lehdillään....
Ruostekukka on vuosia kitunut, mutta nyt se yllätti meikäläisen iloisesti runsaalla kukinnollaan. Kaunotar talvehtii  istutusruukussaan , kellari tilassa, koska se ei kestä talven kylmyyttä. Keväällä vaihdan sille uudet mullat ja lannoitan reippaasti kesän mittaan. 
 loistava väri...
 kauniin muotoinen kukkaterttu....
Viime syksynä istutetut syyshortenssian taimet kukkivat hiukan ujosti ensimmäisenä vuotenaan ja osa syynä pienikasvuisuuteen ovat rusakot, jotka söivät mehukkaat kasvustot maan rajaan asti, kasvuun.mutta sieltä nuo sitkeät pensaat vaan nousivat uuteen kasvuun. Vatakohdat täydentävät toisiaan, niin tässäkin tumma rusotuomi ja valkoiset hortenssiat. 
Espanjansiruetanat jättivä keväällä auringonkukan taimet syömättä joten nyt ne onnistuvat jopa kukkimaan .....
kukkiva kasvimaa... on siellä papujakin kasvamassa kun tarkemmin katsoo....
ruusut ilta-auringossa...
ja tuulentuiverruksessa.....

On sunnuntai ja poutapilvien raoista aurinkokin pilkistelee, liljat tuoksuvat, puutarhassa kukat kukkivat runsaimmillaan, teen päivittäistä pihakierrostani, pupukin tulee vastaan...
koko asuin alueella on rauhallista, vain vähän liikennettä ja iloiset lasten äänet kuuluvat vaimeasti.

Ei millään uskoisi että terrorismi on nyt totta, myöskin  täällä lintukodossamme.
Turun torilla sattunut yhden marokkolaismiehen tekemät tapot ja taponyritykset ovat nyt kaikkien mielissä.  En voi millään ymmärtää sitä että täältä turvapaikkaa hakenut ihminen voi tehdä viattomille ihmisille niin pahaa. Herää epäilys todelliseta turvapaikan tarpeesta, vai onko maahamme tulon syynä ollut alunalkujaan terrorismi-iskut.

Toivokaamme että tapaus ei toistu, eikä kasvata maassamme rasistisia asenteita entisestään. Toivottavasti päättäjät heräävät pohtimaan uudelleen pakolaispolitiikkaamme.

Ei anneta kuitenkaan tapahtumien liikaa hallita ajatuksiamme, eikä pelon hallita meitä. Itse luotan virkavallan toimintaan turvallisuutemme varmistajina. 
Koskaan ei kuitenkaan kukaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, eletään päivä kerrallaan,  luottaen korkeimman suojelukseen. Kaikella on tarkoituksensa.