Keijunkukat ja kuunliljat haudoilla

 Syys on saapunut, mihin kesä vilahti? Viime postauksesta onkin aikaa muutama kuukausi.  

Puutarhatyöt ja koirat  ovat pitäneet tämän mummelin liikkeessä. Hyvästä terveyden tilasta tyytyväisenä ja kiitollisena, en ole lähtenyt korona-hössötyksiin mukaan, terveellä maalaisjärjellä mennä polskuttelen päivästä toiseen. 

Hellekausien ja vähäisten sateiden vuoksi, joutui kastelemaan kasvimaata alkukesästä melko usein mutta ei kertaakaan hautaistutuksia. Monivuotiset perennat ovat mielestäni onnistunut valinta hautakukiksi. Perennat eivät tarvitse muuta hoitoa kun kevät- ja syyslannoitukset.

Kuunlilja on yleisin haudoilla käytetty perenna, sitä näkee varsinkin vanhoilla haudoilla.

Tämä keijunkukka on istutettu tänä keväänä ja on vielä melko pienikasvuinen.

Keijunkukat talvehtivatkin hyvin, nämä kaksi tainta istutettiin kuusi vuotta sitten.

Tähän on istutettu keijunkukka  kahdeksan vuotta sitten ja vain yksi taimi. Näiden lehdet säilyttävät muotonsa ja värinsä lumen tuloon asti. 

Perennat antavat kauniin ja rauhallisen vaikutelman, hauta on hoidetun ja siistin näköinen, siitä huolimatta ettei sitä tarvitse hoitaa samalla lailla kun kukkivia kesäkukkia. Keväällä uusi kasvusto lähtee suhtkoht nopeasti kasvuun, jos on pitänyt poistaa talven tuhoamat lehdet.

Nurmikon leikkaus perennan ympäriltä on kuitenkin hyvä tehdä, koska leikkureilla eivät työntekijät halua rikkoa perennan lehtiä, mutta se on pieni homma kun omaisten haudoilla tulee kuitenkin usen käytyä.

Tarhakeijunkukka sopii hautakukaksi

 Tarhakeijunkukka

Jos haluaa omaisensa hautamuistomerkille rauhallisen vaikutelman, niin kannattaa  valita hautakukaksi jonkun monivuotisen perennan ja mieluimmin ilman värikästä kukintaa.

Valitsin tarhakeijunkukat houdoille,  niiden lehtien kauneuden vuoksi. Leikkaan kesän aikan kukkavanat pois, niin lehdistö pysyy kauniinpana. 

Kasvivalintani on osoittanutunut onnistuneeksi  jo niiden helppohoitoisuuden vuoksi. Näitä ei tarvitse kastella ja lehdistö säilyy hyvä kuntoisena koko vuoden. Tosin riippuu hiukan talven lumitilanteesta ja omaisten kynttilöiden sijoittelusta miten lehdet säilyvät talven yli. Kuitenkin uudet lehdet nousevat jo  aikaisin keväällä, vioittuneiden tilalle.  Keväällä ei tarvitse istutella hallankestäviä kukkia eikä myöskään syksyisin hauta kaipaa kanervia eikä havuja. Keijunkukat ovat kauniit kaikkina vuodenaikoina ja hauta on hoidetun näköinen.

Seurakunnan hoidossa olevilla haudoilla on  kauniit begoniat, kaikilla saman väriset ja samat lajikkeet. Näitä ei voi istuttaa keväällä ennen ilmojen lämpiämista, eli vasta kesäkuun alussa ja ensimmäinen yöhalla vie kauniit kukat, kerralla kokonaan.  Tällöin keväisin ja syksyisin pitää istutella kylmänkestäviä kukkia jotta haudat ovat hoidetun näköisiä.

Ei ole lainkaa helppoa valita haudoille  kukkia jotka kestävät säiden vaihtelut ja pysyvät hyvässä kunnossa koko kesän. Usein kuulen tuttavieni tuskailuja kun täytyy käydä istuttamassa jo neljännet kukat , yhden kesän aikana, huh, huh mitä tuhlausta ja aivan turhaa touhua kun tämänkin asian voisi hoitaa käyttämällä edes hiukan maalaisjärkeä.

Yleisemmin hautoja hoitavat ikäihmiset, joiden vointikin saattaa aiheuttaa omat rajoituksensa, eikä aina jaksa kulkea kilometri kaupalla, niitä kukkia kastelemaan. Helppoa olisi antaa omaisten haudat seurakunnan hoitoon mutta on se ikään kuin velvollisuus hoitaa ne itse, niin kauan kun vointi antaa siihen mahdollisuuden.

Tänään vein haudoille lyhdyt, on aika sytytellä kynttilöitä omaisten haudoille, muulloinkin kun vain pyhäinpäivänä ja jouluaattona. Kävelin hautausmaan käytävillä,  muistellen edesmenneitä omaisiani ja ystäviäni, se rauhoittaa ja samalla muistuttaa elämämme rajallisuudesta.