Keijunkukat ja kuunliljat haudoilla

 Syys on saapunut, mihin kesä vilahti? Viime postauksesta onkin aikaa muutama kuukausi.  

Puutarhatyöt ja koirat  ovat pitäneet tämän mummelin liikkeessä. Hyvästä terveyden tilasta tyytyväisenä ja kiitollisena, en ole lähtenyt korona-hössötyksiin mukaan, terveellä maalaisjärjellä mennä polskuttelen päivästä toiseen. 

Hellekausien ja vähäisten sateiden vuoksi, joutui kastelemaan kasvimaata alkukesästä melko usein mutta ei kertaakaan hautaistutuksia. Monivuotiset perennat ovat mielestäni onnistunut valinta hautakukiksi. Perennat eivät tarvitse muuta hoitoa kun kevät- ja syyslannoitukset.

Kuunlilja on yleisin haudoilla käytetty perenna, sitä näkee varsinkin vanhoilla haudoilla.

Tämä keijunkukka on istutettu tänä keväänä ja on vielä melko pienikasvuinen.

Keijunkukat talvehtivatkin hyvin, nämä kaksi tainta istutettiin kuusi vuotta sitten.

Tähän on istutettu keijunkukka  kahdeksan vuotta sitten ja vain yksi taimi. Näiden lehdet säilyttävät muotonsa ja värinsä lumen tuloon asti. 

Perennat antavat kauniin ja rauhallisen vaikutelman, hauta on hoidetun ja siistin näköinen, siitä huolimatta ettei sitä tarvitse hoitaa samalla lailla kun kukkivia kesäkukkia. Keväällä uusi kasvusto lähtee suhtkoht nopeasti kasvuun, jos on pitänyt poistaa talven tuhoamat lehdet.

Nurmikon leikkaus perennan ympäriltä on kuitenkin hyvä tehdä, koska leikkureilla eivät työntekijät halua rikkoa perennan lehtiä, mutta se on pieni homma kun omaisten haudoilla tulee kuitenkin usen käytyä.

Huoltokäynti haudoilla

Keijunkukka on osoittautunut ihanteelliseksi hautakukaksi. Kuivan ja sateettoman kesän aikana ei ole tarvinnut huolehtia kasteluista, eikä ole ollut tarvetta kerätä kuihtuneita kukkia pois. Tosin nurmikko vaatii oman leikkuunsa lehtien edustalta, onneksi eivät aja leikkurilla perennan lehtiä rikki, koska se on pikkuhomma käydä saksimassa ruohot mataliksi.

Keijunkukan lehdet ovat sinällään erittäin kauniit.... rauhaa huokuvat...... pirteät lehdet....

Perennat sopivat hautakukiksi siinä missä kesäkukatkin. Luulen että hoitamieni miespuolisten henkilöiden haudoille sopivat parhaiten juuri hillityt perennat paremmin kuin räikeän väriset kesäkukat. 

Kuunliljakin on kaunis perenna ja sopii hautakukaksi erittäin hyvin. Rauhanomaisen tunnelman rikkoo heti pienikin räikeän värinen kesäkukan jäänne, joka yrittää pilkistää perennan lehtien alta.

Yleisilme hautausmaalla on siisti ja rauhaa huokuva. Seurakunta on hoitanut hyvin nurmikot ja käytävät. Kaunis kukkaistutukset portinpielissä antaa tulijalle hoidetun vaikutelman. 

Tavallaan tekemäni havainnot ympäristöstä ovat toisarvoisia huomioita, tärkeintähän  on kunnioittaa  läheistensä muistoa, hoitamalla heidän viimeisen leposijansa muistopaikkaa. Puutarhanhoitoa harrastavana ei vaan jää ympäristön siisteys- ja viihtyvyystaso huomioimatta, se on ns verissä. 

Sytytän kynttilän Matin haudalle, hiljennyn.... 

  

Rypäleistä tulossa hyvä sato

Säät ovat suosineet  tänä kesänä myöskin rypäleiden kasvua ja sadosta on tulossa melko hyvä jos vaan ehtivät kypsyä syksyyn mennessä.

Olen opetellut karsimaan liiat kasvut ja postanut runsasta lehdistöä että rypäleet saavat tarvitsemaansa valoa tarpeeksi. Mielellään antaisin uusien versojen kasvaa,  mutta kun ajattelee järkevästi niin pakko on opetella uusi käytäntö ja raksia kasvua rankalla kädellä, jotta  kasvi kehittää hedelmiään runsaammin ja isompia, meheviä marjoja.

Kuunliljojen kukat eivät ole mielestäni lainkaan kauniita, mutta yllä oleva yksilö pokkeaa muista lajitovereistaan juuri kukkiensa kauneudella.

herkkiä...kauniita...

kastehelmiä lehdillään....

Ruostekukka on vuosia kitunut, mutta nyt se yllätti meikäläisen iloisesti runsaalla kukinnollaan. Kaunotar talvehtii  istutusruukussaan , kellari tilassa, koska se ei kestä talven kylmyyttä. Keväällä vaihdan sille uudet mullat ja lannoitan reippaasti kesän mittaan. 

 loistava väri...

 kauniin muotoinen kukkaterttu....

Viime syksynä istutetut syyshortenssian taimet kukkivat hiukan ujosti ensimmäisenä vuotenaan ja osa syynä pienikasvuisuuteen ovat rusakot, jotka söivät mehukkaat kasvustot maan rajaan asti, kasvuun.mutta sieltä nuo sitkeät pensaat vaan nousivat uuteen kasvuun. Vatakohdat täydentävät toisiaan, niin tässäkin tumma rusotuomi ja valkoiset hortenssiat. 

Espanjansiruetanat jättivä keväällä auringonkukan taimet syömättä joten nyt ne onnistuvat jopa kukkimaan .....

kukkiva kasvimaa... on siellä papujakin kasvamassa kun tarkemmin katsoo....

ruusut ilta-auringossa...

ja tuulentuiverruksessa.....

On sunnuntai ja poutapilvien raoista aurinkokin pilkistelee, liljat tuoksuvat, puutarhassa kukat kukkivat runsaimmillaan, teen päivittäistä pihakierrostani, pupukin tulee vastaan...

koko asuin alueella on rauhallista, vain vähän liikennettä ja iloiset lasten äänet kuuluvat vaimeasti.

Ei millään uskoisi että terrorismi on nyt totta, myöskin  täällä lintukodossamme.

Turun torilla sattunut yhden marokkolaismiehen tekemät tapot ja taponyritykset ovat nyt kaikkien mielissä.  En voi millään ymmärtää sitä että täältä turvapaikkaa hakenut ihminen voi tehdä viattomille ihmisille niin pahaa. Herää epäilys todelliseta turvapaikan tarpeesta, vai onko maahamme tulon syynä ollut alunalkujaan terrorismi-iskut.

Toivokaamme että tapaus ei toistu, eikä kasvata maassamme rasistisia asenteita entisestään. Toivottavasti päättäjät heräävät pohtimaan uudelleen pakolaispolitiikkaamme.

Ei anneta kuitenkaan tapahtumien liikaa hallita ajatuksiamme, eikä pelon hallita meitä. Itse luotan virkavallan toimintaan turvallisuutemme varmistajina. 
Koskaan ei kuitenkaan kukaan voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, eletään päivä kerrallaan,  luottaen korkeimman suojelukseen. Kaikella on tarkoituksensa.