Huoltokäynti haudoilla

Keijunkukka on osoittautunut ihanteelliseksi hautakukaksi. Kuivan ja sateettoman kesän aikana ei ole tarvinnut huolehtia kasteluista, eikä ole ollut tarvetta kerätä kuihtuneita kukkia pois. Tosin nurmikko vaatii oman leikkuunsa lehtien edustalta, onneksi eivät aja leikkurilla perennan lehtiä rikki, koska se on pikkuhomma käydä saksimassa ruohot mataliksi.

Keijunkukan lehdet ovat sinällään erittäin kauniit.... rauhaa huokuvat...... pirteät lehdet....

Perennat sopivat hautakukiksi siinä missä kesäkukatkin. Luulen että hoitamieni miespuolisten henkilöiden haudoille sopivat parhaiten juuri hillityt perennat paremmin kuin räikeän väriset kesäkukat. 

Kuunliljakin on kaunis perenna ja sopii hautakukaksi erittäin hyvin. Rauhanomaisen tunnelman rikkoo heti pienikin räikeän värinen kesäkukan jäänne, joka yrittää pilkistää perennan lehtien alta.

Yleisilme hautausmaalla on siisti ja rauhaa huokuva. Seurakunta on hoitanut hyvin nurmikot ja käytävät. Kaunis kukkaistutukset portinpielissä antaa tulijalle hoidetun vaikutelman. 

Tavallaan tekemäni havainnot ympäristöstä ovat toisarvoisia huomioita, tärkeintähän  on kunnioittaa  läheistensä muistoa, hoitamalla heidän viimeisen leposijansa muistopaikkaa. Puutarhanhoitoa harrastavana ei vaan jää ympäristön siisteys- ja viihtyvyystaso huomioimatta, se on ns verissä. 

Sytytän kynttilän Matin haudalle, hiljennyn.... 

  

Hämärähyssyä ja kynttilöitä

Viime yönä siirrettiin taas kelloja eli siirryttiin taviaikaan. Nyt on viimeistään aika myöskin sytyttää kynttilöitä illan hämäryyttä ja pimeyttä valaisemaan.

Olen poltellut tuikkuja jo elokuun illoista lähtien ja jatkuu aina kevään valoisiin aikoihin asti. Kynttilän lepattava liekki on niin tunnelmallinen ja sen tuijottaminen rentouttaa tehokkaasti vilkkaankin mielen josta saa seurauksena hyvät ja rauhalliset yöunet.

Matin kuolemasta on kulunut jo yli kolme vuotta mutta vieläkin muistan häntä kun sytytän kynttilän. Pyöräilin eilen hautausmaalle kun oli tavattoman kaunis aurinkoinen syysilma ja vein syksyn ensimmäisen kynttilän hänen haudalleen. Haudoilla oli upeat havut ja kanervat kauniisti aseteltuina, onhan ensi viikonloppuna Pyhäinpäivä. Siellä työskenteli myöskin  pari mies porukkaa oikomassa hautakiviä, arvokasta hyvätekeväisyyttä parhaimmillaan.

Lauantai päiväni jatkui vielä hetken pihapuuhissa haravoiden lehtiä kompostiin. Suunniteltu saunapuiden talkoopäivä siirtyikin tulevaisuuteen koska puiden kaatajat eivät vielä ehtineetkään paikalle. Nyt olisi ilmatkin suosineet meidän "klapitalkoita".

Tehtyäni reippaan kävelylenkin koirani kanssa,  aloitin perinteisesti lauantai päivään kuuluvan pihasaunan lämmityksen. Siinä hommassa on aina oma viehätyksensä. Makoisten löylyjen jälkeen iltani sujui leppoisasti hämärähyssyä viettäen. Onneksi olin talentanut suosikkisarjoihini kuuluvan "Kahden keikka" jakson, muuta katsottavaa  ei mekäläiselle televisiosta sitten tullutkaan. Loppuilta kului  hyvän kirjan seurassa ja radiota kuunnellen. 

Lieneeköhän ikääntyminen syynä siihen kun tuntuu ettei televisiosta tule juurikaan mielenkiintoista ohjelmaa viikonloppuisin. Kaikki ajanvietejutut ovat niin latteita ja ala-arvoista huumoria sisältäviä, ei meikäläinen jaksa katsoa. Missä ovat kaikki hupijuttujen kirjoittajat, ovat vissiin kuolleet sukupuuttoon. 

Sunnuntaina päivä ei kirkastunut ilman puolesta lainkaan koko päivä sataa tuhnutti ja oli hämärää. Oiva sää viettää hidastettua elämää torkkupeiton ja lukulampun alla lukien ja välillä elokuvia katsellen. Kynttilät ainoina valon antajina, siis hämärähyssyä koko päivän.

Pyöräilyä syyslauantaina

Pyöräilylenkkini etappina  oli hautausmaa. 

Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Pidin vauhdin hitaana että ehdin tarpeeksi katsella syysväreissään loistavaa luontoa reittini varrella. 

Kukkaloisto on vielä runsasta, varsinkin seurakunnan hoitammilla haudoilla. Tosin kanervia ja havujakin oli jo laitettu niille haudoille joissa kesäkukat olivat menneet sateiden vuoksi huonoon kuntoon. Koko alue on kaunis, hyvin hoidettu, vainajien muistoja arvostetaan ja kunnioitetaan.

Kuljin käytävillä ilman kiirettä mihinkään. aistien syvän rauhan ympärilläni. Tunsin olevani pyhien asuinsijojen keskellä. Sitä tunnetta on vaikea sanoin kuvailla. Jotenkin vaan ikäänkuin voimaannuin.

Yllättävää on miten mieli voi rauhoittua ympäristön vaikutuksesta ja vielä melko nopeasti. Ottaen huomioon saapuessani kokemani häiriötilanteen aiheuttaman pahan mielen, kuitenkin hetken käveltyäni mieli rauhoittui ikävä kokemus unohtui saman tien kokonaan.
Mielen muutos oli voimakas ja jälkeenpäinkin olin muutoksesta vaikuttunut. Nämä on niitä juttuja joita ei järjellä voi edes itselleen selittää selkokielellä, ne vaan tuntee.

Lähestyessäni hautausmaan porttia kuulin jo kaukaa lasten mekkalointia ja naisten kovaäänistä puhetta, sen lisäksi etäämmällä nainen puhui puhelimeen äkäisellä äänensävyllä ja keskustellen myöskin kirosanoilla ja ääntään korottaen. Pöyristyin moisesta häiriköinnistä ja jäin ihmettelemään nykyihmisten  ajattelemattomuutta ja sopimatonta käyttäytymistä. Onnekseni "häiriköt" olivat jo poistumassa porteista ulospäin ja rauha palautui koko alueelle. . 

Yllättävän vähän ihmiset ottavat huomioon muita kanssakulkijoitaan. Eivät osaa ajatella että monenkin meistä, surutyöhömme sisältyy myöskin rakkaittemme haudalla käynnit. Jokainen meistä tekee surutyötään yksilöllisesti, omista lähtökohdistaan ja sisintään kuunnellen. Yhtä ja ainoaa oikeaa surutyön tapaa ei ole. Hiukan vaan toivoisin nykyihmisiltäkin empatiaa ja myötäelämisen yritystä edes hautausmaalla kohdatessaan  muita rakkaittensa haudoilla kävijöitä ja surevia omaisia.

Ymmärrettävää on myöskin se etteivät kaikki ihmiset halua käydä haudoilla muulloin kun jouluaattona viemässä sen perinteisen hautakynttilän. Joillekin hautuumaa on ahdistava paikka jota ei halua lähestyä. 

Nuoruudesta asti olen aina poikennut retkilläni myöskin kunkin pitäjän hautuumaalla, se kertoo niin paljon alueen historiasta ja sen ihmisistä ihan omalla kielellään, pidän siitä.

Paluumatkallani ihailin kukkivia syyshortenssioita, ovat upeita ilmestyksiä syksyisillä pihoilla. Tulevaisuudessa saan niistä nauttia myöskin omalla pihallani, pari tainta on jo kasvamassa.

Pyöräretken päätteeksi laitoin pihasaunan lämpiämään, on niin vanhanaikaisen  lauantai-illan tunnelmaa kun savu tupruttelee rauhallisesti piipusta ja ulkosalla tuoksuu savulle. 

Syksyinen väriloisto luonnossa ja pihasaunan lämmitys ovat niitä "halpoja köyhäniloja" !