16.2.2021

Alppiruusuille aurinkosuojaa ja menneitä muistellen



 Vaikka aurinko ei kovin korkealle vielä nousekaan, lämmittää se jo mukavasti ja herättelee alppiruusun lehden solukkoja sen verran voimakkaasti että oli aika viritellä verkkoa suojaksi.

Pakkasta vieläkin reilusti ja näpit oli jäätyä kun sidoin suojaverkkoa pähkinäpuun oksaan. Talitiaiset nokkivat vieressä talipotkylöitään ja virittelivät kevään titityytään.

On saatu nauttia helmikuussa oikein vanhanajan kunnon talvesta, paljon lunta ja kipakoita pakkas kelejä. Kyllä olenkin nauttinut kun saa olla lämpimissä sisätiloissa käsitöitä tehden ja elokuvia katsellen tai hyvän kirjan seurassa, sohvan nurkkaan käpertyen. Ei tarvitse enään lähteä hakemaan heinäkuormaa ladosta , navetan vintille hevospelillä ja reidet paljaina. Ei silloin ollut naisväellä pitkiä housuja, oli vaan hameet ja navettatakit. Tosin oli "pässinpökkimät" ja filttitossut jaloissa, eivätpä ne kuitenkaan reisiä lämmittäneet. 
Oli se kovaa aikaa se entis aika, 50-luvulla. Isän kanssa piti mennä ulkotöihin oli sää mikä tahansa. Lehmät ja hevoset tartti saada heinänsä porsaat kuivikkeensa, joita säilytettiin pellonlaidan ladoissa ja tuotiin navetan vintille sen verran kerrallaan kun sinne mahtui, lattialuukuista tiputettiin suoraan hevosten lehmien "pöydille" jaettavaksi kaikkien eteen. 

Nykyaikana noikin hommat tehdään kaikki koneilla joissa on lämpimät hytit, ei tarvitse enään ihmisten palella , eikä rasittaa itseään liiemmin. Mutta jotakin tärkeää heiltä varmaan puuttuu kun harvoin tapaa maatalousyrittäjiä jotka olisivat tyytyväisiä elämästään. Ehkä ennen vanhaan päästiin lähemmäs hoidettavia eläimiä kun tilat olivat pienempiä ja elukoita vähemmän, se varmaan korvasi ne raskaat työt. Eläimiin kiintyi ihan liikaa, niin että aina teurasautoon joutuvat eläimet saatettiin itkusilmissä. 

Se siitä entisajasta, jota en haluaisi uudelleen elää, kyllä nyt on kaikki paljon paremmin. Tämäkin mummeli käy kauppareissut maski naamalla ja odottelee kevään koronarokotusvuoroaan kärsivällisesti. Kyllä se kevätkin keikkuen tulevi.


8.2.2021

Tarttis tehrä jotain

 

Huh,huh, sanovat pensasaidat painavan lumitaakkansa alta 😡
Tarttis varmaan tehrä jotain 💪
Tämän päivän hyötyliikunnaksi hyväksyin lumitaakan poistot pensailta ja puiden oksilta. Katuharja ja tekeskooppivarrrellinen työkalu mukaan ja hommiin.

Pakkaslunta oli helppo pudotella korkean tuijan oksilta ja pensasaidoilta. Hiukan kopautti oksaa niin lumet pölähtivät alas, niin hereästi että oli kiire väistää alta pois, etten saanut niitä niskaani.

Olin varautunut kahlaamaan 60 senttisessä hangessa, niin vyötin housunlahkeet "jeesusteipillä" saappaan varteen ja se konsti toimi, ei yhtään lunta sukanvarressa 😍
Kummallinen ilmiö tänä talvena on että orapihlaja-aita maistuu rusakoille 😕
Lähellä aitaa olisi tarjolla vadelman oksia, koristeomenapuu ja marjapensaan oksat, mutta vaan pensasaita kelpaa ristiturville ?????

Nähtäväksi jää, selviääkö aita talven tuhoilta ? Onkohan puput kuulleet aikomuksestani leikata koko aita tapeille, homma tulee ehkä tulevana keväänä ajankohtaiseksi 👎
Jälki on pahan näköistä 😖

Lämpökompostorissa on hyvä lämpö ja massan palaminen hyvässä vauhdissa. Ihmettelen kun ottaa huomioon pitkän pakkas jakson ja yhden hengen talouteni. Selityksenä on varmaan biohiili, jota olen hiukan massaan lisänyt ja tietenkin Biolanin tehokuivikkeen. Talvityhjennyksen olen aina näihin aikoihin tehnyt mutta nyt kannattaa siirtää toimenpide siihen kun lämpötila alkaa laskea. Otan yleensä aina pari 20 litran muovisaavillista massaa kompostorista pois ja säilytän ne kannen alla, kylmässä ulkovajassa, kunnes puutarhakomposti sulaa ja voin lisätä massan kasijätteiden sekaan, multautumaan.
Olen kompostoinut kaiken talousjätteen jo yli 20 vuoden ajan ja sama Biolanin lämpökompostori on ollut käytössä koko ajan, eikä siitä ole mikään osa hajonut, lämpömittarikin on alkuperäinen.

Tämmösiä puuhasteluja tänään.... taidan seuravaksi keitellä itelleni kunnon kohvit....kuulumisiin 🙏😍