28.1.2013

Kylpyläviikon aloitus päivä

Sunnuntai aamu alkoi lumitöillä, pikaisella koiralenkillä ja sitten olikin aika lähteä tyttären autokyydillä kylpylämatkalle kohti Kuoipiota. Olimme ajoissa Hyvinkään rautatieasemalla ja istuimmekin vähän aikaa lämpimässä autossa, ulkona puhalteli kirpakka "pakkaspuhuri" joka löysi tiensä luihin ja ytimiin asti.

Lippuja ostaessani huomasin yllätyksekseni ettei junat enään pysähdykkään Riihimäen asemalla vaan H-junalla pitää mennä Tikkurilaan jossa vaihto Savoon menevään junaan tapahtuu. Jännitin jo etukäteen miten osaan oudolla asemalla löytää oikean raiteen ja valita sen junavaunun missä lippuun merkitty paikkani on. Huoli olikin aivan aiheeton, Tikkurilan asemalla on uudet opastetaulut jossa selvisi junan vaununumerkitkin  niin että tiesi heti suunnistaa oikeaan  vaunuun ja paikkahan löytyy aina helposti. Raiteitten opasteet olivat myöskin selkeät ja helposti ymmärrettävät. Kaiken kaikkiaan junanvaihto kävi erittäin helposti ja junassa oli rutkasti tilaa niin että sain valloittaa molemmat paikat, matka sujui nopeasti ja rattoisasti, olihan rvintolavaunussa mahdollisuus käydä virkistäytymässä hyvällä kahvilla vasta paistetulla pullasella.

Kuopion asemalla laitoin matkalautut säilytykseen ja kävin kahvilasta ostamassa hautakynttilän sekä tulitikut.
Olin suunnitellut käydä appivanhempien haudalla ja lähdin suunnistamaan vanhasta muistista kohti heidän hautapaikkaansa.  
Hautakivi oli melkein lumenpeitossa niin että lumitöihin ensiksi ihan vaan pelkillä hanskakäsillä ja hyvinhän se onnistui. Sytytin kynttilän ja hiljennyin heidän muistoaan kunnioittamaan.



Hautakivessä on Lotta-merkit Helvi-anopilla ja Oili-tädillä.

Matkan teko kylpylään jatkui taksikyydillä ja lupsaakkaan savolaiskuljettajan esitellessä uusia kauppakeskuksia ja edullisia soppailupaikkoja.

Hotellin vastaanottohenkilöstö majoitti meidät sutjakkaasti sitä mukaa kun huoneet vapautuivat edellisiltä asukkailta.
Ensivaikutelma oli viihtyisa, siisti ja toimiva.
Pesutiloissa olikin tehty remontti sitten viime käynnin jälkeen.

Juotavaakin oli saatavilla .

Huonetoveriksi sain Anja-rouvan, Paltamosta. Hän on eläkkeellä oleva lähihoitaja ja innokas vesipeto kuten minäkin. Varmasti tästä kehkeytyy antoisa lomaviikko.

Siispä lähdemme tulokahville ja katsomaan keitä muita kylpylässä asustaa tällä viikolla. Omaan omaryhmäämme kuuluu kaikenkaikkiaan 50 eläkeläistä, joten seuraakin löytyy jokaiseen makuun.
Tuloinfon jälkeen suunnistimme välittömästi kylpyläostolle ja porealtaiden hierottavaksi.

22.1.2013

Myyntiä Huuto.net sivuilla

Talvi on kauneimmillaan, pakkasta vain -6 astetta ja aurinko paistaa. Lumi narskuu talvilenkkarin alla, niin kuin enenvanhaan. Aamuisella koiralenkillä karvakuonotkin nauttivat lumisesta metsästä. En varmaankaan huomaisi kaikkia metsän eläimiä, ellei valppaat paimenkoirani ilmoittaisi pienimmistäkin oravien ja pupujussien  liikkeistä. Hiljaisessa metsässän on kuitenkin melko paljon elämää kunhan vaan ne  aina havannoisi.

Onnistuneesti olen saanut myytyä joitakin kirjoja huutonet issa. Paljon on vielä kirjahyllyssä myytävää, joita on turha pitää hyllyn koristeena ja  pölyjä keräämässä. Aionkin laittaa myyntiin kaikki kalastukseen liittyvät teokset ja joitakin rajatiedon kirjoja. Kirjavalikoima on melko runsas, esim. keittökirjoja on muutama hyllymetri,  henkiseen kehitykseenkin liittyvää kirjallisuutta löytyy;  mielenkiintoisia opuksia.
Myynti Huutonetissä on helppoa ja turvallista. Siellä saa varmasti omansa pois, toisin kuin kirppareille, eikä tarvitse maksaa mitään perus/pöytä-vuoksia eikä % myyntihinnoista "talolle". Olen huomannut että hinnat täytyy pitää melko alhaisina että ne käy kaupaksi.

Oma hommansahan siinä on kun pitää olla myöskin valokuva kirjan kannesta tai sivulta, kun en ole mikään kehittynyt valokuvaaja mutta muuten moinen kotoa käsin tehtävä "myyntityö" on hauskaa sinänsä. Palautteetkin saa suoraan ostajalta ja on helppoa vastailla ostaja ehdokkaiden kysymyksiin. Mistähän johtuu että Tori ja Huutonet ovat käyneet niinkin suosituiksi, sivuilla vierailee runsaslukuisesti ihmisiä.

19.1.2013

Kylpyläloma lähestyy

Vielä viikko lomaviikon alkuun. Palkitsen itseäni viikon kylpylälomalla, jonka vietän Rauhalahdessa, Kuopiossa. Paikka on entuudestaan tuttu ja tiedän että se sopii minulle erittäin hyvin. Siellä ovat kaikki altaa; ulko-, kylmä- ja lämminaltaat, hierontapisteet sekä kuntouintiin soveltuva allaskin. Paikka on erittäin siisti ja hyvin hoidettu. Lisäksi siellä ovat myöskin monet hoito-osaston palvelut käytettävissä, niin että on mahdollisuus monenlaisiin nautintoihin.
Kuvat ovat kylpylän omilta sivuilta kopsattuja.
Junaliputkin ovat jo laukussani, netin kautta lippujen hankinta oli mutkatonta ja helppoa.

Toivonkin tulevan viikon päivät sujahtavat nopeasti ertä pääsee matkan tekoon, pitkästä aikaa.

Syksyllä aloitettu inventaari/siivous-projekti on suoritettu kokonaan, niin että voin lähteä hyvillä mielin matkan tekoon. Lomaviikko on itse itselleni suoma "palkkio" projektista. Kyllä se urakka vaati sen verran sisukkuutta ja voimia , viedä päätökseen. Monta kertaa meinasi halut hyytyä, ihmeen kaupalla pääsin maaliin.
Valokuvien järjestely ja uuden albumin teko jääköön keväälle, jo senkin vuoksi että se tulee tehtyä alusta loppuun asti, eikä jäisi kesken , koska sitten se venyy... venyy... eikä tule valmista.

Tänään oli täällä eteläisessä suomessa pakkasennätys -24 astetta aamulla, tosin iltapäivällä enään -12 astetta. Ei ollut koirillakaan lenkkihaluja, tarpeet tehtyään molemmat katsahtelivat taluttajaansa kyselevin ja anovin ilmein; mentäiskö jo kotiin, lämpimään!

17.1.2013

Surutyö jatkuu

Syksyllä aloittamani tavaroiden tsekkaus jatkuu edelleen, nyt olen jo loppusuoralla kun pääsin kirjahyllyn kimppuun. Sain lieviä allergia oireitakin kirjapölyistä kun siivous eteni kirja, kirjalta, ihmeen paljon ne imevätkin pölyhiukkasia.
Laatikostoista löytyi mm Rajamäen Mieslaulajien ohjelmalehtisiä, missä Matti oli mukana II-bassona. Hän on kuoron kuvassa ylinnä, vasemmalla, partasuinen miekkonen. Kuva on kuoron 30v. juhlakonsertin ohjelmalehtinen 20.4.1975.
Matilla oli soolo W.A. Mozartin ooppera Taikahuili, Sarastron aaria. Miten juhlavaa ja basso soi ihanasti, vieläkin, korvissani, muistelen, itkeskelen....
Kirkkokonsertissa Rajamäen kirkossa 20.11.1988 hän lauloi soolon, Ramus virensolivarum, Piae Cantiones-sävelmiä 1500 luvulta. Mahtava esitys.

Jäin kesken puuhastelun muistelemaan sitä aikaa kun Matti oli aktiivisesti Mieslaulajien riveissä. Heillä oli paljon esiintymisiä ja harjoitukset sen mukaisesti. Oli konsertteja , levyn tekoa, laulut kuoro-veljien synttäreillä ja hautajaisissa. Hauskoina muistoin tulivat mieleeni monet ihanat kesäretketkin ympäri kotimaanta,  kauniissa maisemissa ja viihtyisissä lomapaikoissa,  ja hauskaa oli.

Vahinko etten ole nauhoittanut heidän esityksiään kun olisi ollut laitteetkin mutta ei vaan tullut tallennettua hänen lauluaan silloin kun se laulu oli aina läsnä, nyt sitä on ikävä....

Tänään on ikävä ja syvä kaipuu entisiin yhteisiin , hyviin aikoihin. Unohtumassa ovat viimeiset tuskaiset sairasvuodet, tai ei oikeastaan unohtumassa vaan pinnalle nousevat kaikki kauneimmat muistot yhteisen elämän varrelta.

Erityisesti muistui mieleeni seurustelumme alkuvaiheet, jolloin teimme useta pyöräretkiä luonttoon ja kerran pysähdyttyämme Myllykoskella hän lauloi minulle pehmeällä bassollaan; "Nukkuja kaunein, havahduthan" se on jäänyt lähtemättömästi mieleeni ja se kosketti silloin maalaistyttöä , syvältä.

Valokuvakin löytyi ihan väärästä laatikosta, valokuvien järjestelyyn palaan myöhemmässä vaiheessa.
Kuvassa ollaan Saarron Signen 93-vuotispäivillä Salosen Pirjon pihalla, vuosi oli 2005. Olemme Matin kanssa kuvassa vasemalla.

Tästäkin synttäristä on jo kulunut 7,5 vuotta, etualalla istuvat Annikki-mummo ja Signe ovat jo nukkuneet ikiuneen. Ihanat mummelit !

Tänään puhdistin vielä vnahan levysoittimen, kasetti nauhurin lokerot ja LP- lokerikot. Kokeilin laitteiden toimivuuden soittamalla LP:n : Albinonin Adagion uruille. Kaunista kuultavaa.

5.1.2013

Asiakaspalvelun taso terveydenhuollossa

Vakuutusyhtiön siirtäessä hoidon julkiselta terveydenhuollolta yksityiselle palvelun tuottajalle, olen saanut tilaisuuden verrata näiden kahden tahon  asiakaspalvelua ja olen kertakaikkiaan hämmästynyt suuresta palvelutason erosta joka näiden kahden välillä on tosi asia.
Lääkärithän toimivat useinkin yhtä aikaa kummassakin, eli esim. Hyvinkäällä aluesairaalan lääkäreillä on vastaanottoaikoja myöskin Mehiläisellä, olenkin lääkärit pois sulkenut kokonaan vertailukohteina, heidän ammattitaitoaan en aiokaan arvostella, eikä ole tarvettakaan,  osaavat kyllä hommansa.

Olen koko 70-vuotisen elämänpolkuni käyttänyt ainoastaan julkisia terveydenhoitopalveluja ja onneksi tarvinnut niitä melko vähän mutta saattajan roolissa olen asioinut terveysasemalla,-keskuksessa ja saiiraaloissa sitäkin useimmin. Vasta ensimmäisen kerran asioidessamme Mehiläisen Hyvinkään toimipisteessä havahduin huomaamaan äärettömän suuren eron julkisen- ja yksityisen terveydenhuollon asiakaspalvelussa. Julkisen terveydenhuollon henkilöstön asiakaspalvelu on ihmisarvoa alentavaa, sydämetöntä, vallanhaluista, vihamielistä.... sanat eivät riitä kertomaaan..... siihen on vaan niin tottunut että henkilöstö on naamat kurtussa ja tiuskivat asiakkailleen mitä milloimkin...ihan kuin me asiakkaat olisimme hoitajien "vihollisia".

Ajanvaraus lääkäreille aivan alkukantaista ja vaatisi kehitystoimia pikaisesti, vertaan  Mehiläisen toimivaan ja nopeaan ajanvaraukseen netissä ja perustelen mielipiteitäni  vain ja yksinomaan omiin kokemuksiini.
Aiheellista on todeta että ajanvaraukset Meilahdensairaalassa, Syöpäklinikalla ja Hyvinkään aluesairaalassa toimivat erittäin hyvin, täsmällisesti ja jouhevasti. Mutta oman kunnan terveydenhuollon ajanvaraus ei toimi.

Miksi me hyväksymme mukisematta huonoa käytösta henkilöltä joka on palkattu julkisilla varoilla hoitamaan juuri meitä? Sairaana  ei jaksa muuta kuin alistua ja sopeutua omaan olotilaansa , varmaankin se vaikuttaa siihen että tilanne pysyy vallitsevalla tasolla. 

Potilaan saattajan roolissa kokeekin hoitajan huonon käytöksen loukkaavana. Sairaan ihmisen terveyden tilaan moisella käytöksellä ei ole ainakaan parantavaa vaikutusta, päin vastoin. 

Mehiläisen toimipisteiden hoitohenkilöstö on äärettömän sydämellistä ja iloista joukkoa, vastaanottotiskien takana on aina henkilö hymysuin tervehtimässä kuin vanhaa hyvää sydänystäväänsä konsanaan. Lämminhenkinen asiakaspalvelu  parantaa jo pienemmät sairaudet ja helpottaa kummasti sairasta olotilaa.

Miksiköhän kaikki "hapannaamat" ovatkin täällä omankyläni terveysasemalla? Onneksi täälläkin on sentään yksi iloinen ja sydämellinen "hoitsu" joka riittää kyllä itselleni ja kirkonkylän terveysasemalla toinen  ihana ihminen ensiavussa että nuoretkin saavat hoidot. 
Terveysasemamme vaikuttaa tosi hiljaiselta, verrattuna Mehiläisen vastaanottoihin, niin  ettei ainakaan potilaiden runsaus ja henkilöstön vähyys ole syynä huonoon palveluun.  

3.1.2013

Saulu-tossut ja Kiinalainen ravintola

Lähdimme Suvin kanssa heti aamusta asioillemme, suunnistaen ensiksi terveysasemalle viemään reseptini uusittavaksi. Se kävikin sutjakkaasti kun sai laittaa paprut niille varattuun "postilaatikkoon", eikä tarvinnut jonottaa. Seuraavaksi auton nokka suunnattiin kohti kirkonkylää ja siellä poliisin asioimispisteeseen tekemään henkilökortti hakemus, passikuvani oli jo hommattu viime viikolla. Positiivinen havaintona huomioin uudet maksupäätteet ja digitaalisen allekirjoituksen, kehitystä sielläkin :) Havahduin tässä joulun alla että en omista minkäänlaista voimassaolevaa  henkilöllisyyskorttia, ajokorttia en enään uusinut kun täytin 70v. ja passinikin oli mennyt vanhaksi, niin että oli korkea aika tehdä asialle jotakin. Asia tuli ajankohtaiseksi kun ajattelin vaihtaa pankkia niin enhän voinut edes avat tiliä kun ei ollut sitä henkkaria. saan uudenm henkilökorttini noin 2-3 viikon kuluttua postin tuomana kotiin, mukana seuraa käyttöohjeet koska se on ns sirukortti, tähän palaankin myöhemmässä vaiheessa.

Kun viralliset asiat oli hoidettu, viihdytimme itseämme soppailulla, seuraavassa kyläskylpylälomaani ajatellensä, Klaukkalassa. Mielessäni oli pienet tarpeet tulevaa kylpylälomaani ajatellen. Entiset sisätossut olivat poistuneet jätekuorman kyytiin joten  kun näin ihanat Sauli-tossut, otin ne koriini ja hammasharjankin voisi taas uusia. Tärkein tarpeeni on uimapuku, koska sovitettuani entistä totesin sen olevan parikin numeroa liian iso. No valikoima ei ollut kehuttava olisikohan ajankohta hiukan omituinen uimapuvun hankintaan, joten sitä en löytänyt ja ajattelinkin palata asiaan verkkokaupassa , kotiuduttuani. Löydettiinhä sitä kamaa ostoskoriimme yllättävän runsaasti ja koiratkin saivat oman osuutensa ostoksistamme. 

Lähdimme takaisin kirkonkylään ja primpautimme Sinille, kiinnostaisiko häntä lounas seuramme ja niinpä kokoonnuimme lounastamaan taas kerran kirkonkylän kiinalaiseen ravintolaan. Nautimme hyvästä ruuasta hitaasti syöden, ihanaa kun ei ollut kiirettä kellään ja ravintolatila on viihtyisän siisti, ystävällisen henkilökunnan palvellessä meitä auliisti, niinpä poistuimme paikasta vatsat pullollaan, hyvillä mielin.

Illalla katselin uusia siemenluetteloita, etsien kahden vanhanajan perennan siemeniä. Löysin kyllä tavanomaiset krassit, tuoksuherneet ja kehäkukat mutta en Syysvuokon enkä Syyskimikin siemeniä.

Varsinkin yllä oleva Syysvuokko olisi ihana kukkiessaan viimeisenä syksyllä kun muut kukkijat jo lopettelevat kukkimistaan. Yritän keväällä uudestaa josko sitä saisi taimena niin voisin itse lisätä sitä siemenistä.
Voi miten kaipaankaan kesää ja kukkia , joka päivä olemme kuitenkin lähempänä kevättä, jolloin pihamme kukat aloittavat loistavat kukintansa,