23.12.2016

Oma lääkäri...onko sitä?

Kuva: Nurmijärven Uutiset Riikka Laine

Terveysaseman uudisrakennus on valmistumassa, luovutus kunnalle tapahtuu jo noin kuukauden päästä ja meille asiakkaille ovet avautuvat joskus helmi/maaliskuun vaihteessa. Näin paikallislehti uutisoi rakennushankkeen nykytilaa.

Meidän kylän terveysaseman työntekijät ovat ansainneet uudet toimitilat, jotka varmaankin helpottavat heidän työskentelyään ja lisäävät työpaikan viihtyvyyttä, niin myöskin meidän, eli asiakkaiden tyytyväisyyttä tiloihin ja palveluihin.

Oma "terkkarimme" on aina toiminut erittäin hyvin ja olemme saaneet asemallemme pätevät ja pidetyt lääkärit, sekä herttaiset hoitajat.

Itselläni on ollut kuitenkin  huonoa tuuria kun omalääkärini on ollut toistuvasti virkavapaalla ja hänen sijaisinaan ovat toimineet useammatkin lääkärit, tosin tietoni perustuu kuulopuheisiin koska en ole saannut aikaa omalekurille vaan minut on ohjattu suoraan päivystykseen kirkonkylän terveyskeskukseen josta sainkin hyvää hoitoa vaivoihini.

Myöskin terveydenhoitaja on vaihtunut, olin tosi pettynyt kun varatessani vastaanottoaikaa hänelle, sain kuulla että  aikoja saa varattua vasta seuraavalla viikolla hänen vastaanotolleen. Omituista oli myöskin se, että kunnan verkkosivut ilmoittivat meidän kylän terveydenhoitajan nimeksi eri nimen kuin ajanvarauksen vastaanottanut virkailija ilmoitti ja kuinka ollakaan, paikanpäällä hoitajan vastaanottohuoneen ovella oli taas eri nimi ja loppujen lopuksi neljänneksi nimeksi osoittautui taas eri nimi henkilölle jonka puheille sitten istahdin. Onneksi asiani oli vain kontrollikäynti aloitetun verenpaineläkityksen vuoksi, että olin normi kunnossa, ikäni huomioiden ( 75v.). Mutta olin käyntini jälkeen tosi turhautunut.
Edellä kerrottu ei anna hyvää kuvaa kunnan terveydenhuollon toiminnallisesta tasosta ja kun ottaa huomioon myöskin ne useat yhteyskatkokset kun ei kunnan puhelimet ole toimineet. Jollakin tasolla mättää ja pahasti. 

Toivottavasti pysyn terveenä siihen asti että omalääkärini palaa opiskeluvapaaltaan ja saadaan entisen hyvän terveydenhoitajan veroinen empaattinen ammatti-ihminen hänen työtään jatkamaan.

Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä ettei minulla ole omalääkäriä.








26.11.2016

Hyggeilyä vaiko kotoilua

 
Kynttilät ja jouluvalot on sytytetty luomaan tunnelmallista valoa tähän marraskuun hämärään, niin kylille kuin koteihinkin. Huomennahan on ensimmäinen adventti ja tästä se varsinainen joulun odotus alkaa meille itsekullekin, uskonnosta tai kansalaisuudesta riippumatta.
Omakin pihani sai tänä vuonna taas valopuun tuomaan lisävalaistusta ja ikkunoille virittelin palamaan perinteiset sähkökyntteliköt. Tuikkuja ja kynttilöitä olen poltellut alku syksystä lähtien koska nautin elävästä liekeistä ja tulen loimuista.

Parhaillaan mediassa puhutaan vieraskielisellä nimellä niin tutusta asiasta kuin; kotoilu, jota sanotaan tanskalaisittain hyggeilyksi. Mielestäni meille suomalaisille sopii parhaiten käytettäväksi kotoilu, joka sisältää kaiken nautinnollisen toiminnan kotosalla.
Kotoilua/hyggeilyä puutarhaassa....
 ........huonekasvien seurassa
 .... nauttien kukkien kauneudesta
......lemmikkien seurasta....
Luontokappaleiden seuraaminen on myöskin antoisaa ja elämyksellistä kotoilua.
Ruokailu on parasta kotoilua; rauhalliset ja leppoisat ateriahetket läheisten tai ystävien seurassa. Hyvä ruoka ja kauniit esillepanot, kattauksineen luovat  hyvät puitteet nauttia täysin siemauksin , kaikilla aisteilla, tarjolla olevista herkuista.
Meidän jengi osaa nauttia jopa yksinkertaisesta noutoruuasta, kun on kiireisenä päivänä noudettu "subit" ja istuttu yhdessä "pirtinpöydän" ääreen syömään, unohtaen hetkeksi "aikataulut", keskittyen nauttimaan  makuelämyksestä  jonka täytetty patonki meille antaa. 
Tai mökkireissulla yhdessä nautitut grillieväät, pannukaffeineen, avotulen äärellä, järven rannalla, nauttien  samalla toistemme seurasta ja kauniista luonnosta ympärillämme.
Tai muurinpohjalettukestit omalla pihalla, kukkien keskellä, lintujen konsertti taustalla.
Tämä kaikki on sitä kotoilua/hyggeilyä. 
Lukeminen, käsityöt ja muut mieleiset harrastukset sisältyvät kotoiluun. Oikeastaan kotoilu koostuu kaikista mukavuustekijöistä kotosalla. Villasukat jalassa, torkkupeiton alla, lukulampun valossa, sohvan nurkassa tai mieluisassa tuolissa, hämäränhyssyä viettäen. Kun ajattelen asiaa tarkemmin niin kotoilu on aina kuulunut päiväohjelmaani, aikoinaan vaan pienemmin annoksin kuin nykyään. Eläkeläisen koko elämä on yhtä kotoilua ja hyvä niin. Olemme ansainneet sen nautinnon jonka kotoilu meille antaa. 
Ihmetellä täytyy mistä moinen ahaa elämys on saanut alkunsa että hyggeily olisi nyt joku uusi asia maailmassa. Hyvää tässä hyggeilyn uudessa tulemisessa on se että ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan miten hyvää oloa saa itselleen kotoilulla. Siihen ei tarvita ulkomaan matkoja eikä tarvitse hankkia kalliita vaatteita tai laitteita. Kotoillessa ei tule kiusausta eikä tarvetta kilpailla kenenkään kanssa. Kotoilu on pelkkää nautintoa .

22.11.2016

Villapaita valmistui!

Pari viikkoa sitten valmiiksi saamani villapaita oli saajalleen niin mieleinen, että hän pyysi kutomaan toisenkin paidan ja aivan samalaisen kun yllänsä oleva; siis lämmin, väljä, ei kutita jne. 
Tein paidan Novitan Aava-langasta ja päätin hakea Hyvinkään liikkeestä kyseistä lankaa toiseenkin neuleeseen, mutta kuinkas kävikään, se oli loppuun myyty. Siis kotiin , tietsikka auki ja googlaamaan. Lankaa löytyi pohjanmaalta, Lankatalo Tapion kaupasta. http://www.lankatalo.net/  Tilaus ja laskun maksu onnistuivat helposti ja langat lähtivät postin kyydissä oman kylän postinasiamiehelle noudettavaksi.
Torstaina noudin langat postista ja saman päivän iltana neule oli hyvässä alussa....
edeten reipasta vauhtia...
sunnuntaina olivat kaikki osat neilottu....
maanantaina ranglansaumojen ompelua ja kauluksen neulontaa....
Villapaita 2. on valmis ja aikaa työhön kului vain  kokonaista 4 päivää.

Työ sujui nopsasti kun tein sitä pyöröpuikoilla ja ranglanmallisena. Neuleiden saumat eivät ole osaamiseni parhaita puolia. Niistä tulee aina tosi ruman näköisiä, vaikka kuinka olen harjoitellut, ne eivät vaan onnistu, on pakko luovuttaa ja tehdä villapaidat helpoimmilla työskentelytavoilla.

Pääasiahan on että neuletyöni kelpaa nuorelle, toimien lämmittäjänä talven pakkasilla ja oIlen miellyttävä kantajalleen. Onneksi Suvi ei tuijota pieniä "virheitä" joita huolimattomuuteni tuottaa, enhän ole mikää oikea käsityöihminen, vaan vale-sellainen ja teen kaikenlaista käsilläni yksinomaan omaksi ilokseni. Tosin kaikki tekemäni tuotteet ovat aina lähteneet tarpeeseen, lämmittäen milloin kenenkin jalkoja, käsiä, kauloja ja päänuppeja.

En ole vieläkään oppinut katselemaan televisiota ilman käsityötä, minulla pitää olla aina käsilläkin jotakin tekemistä kun yläpää seuraa toosasta tulevaa ohjelmaa. 
Kuinkas kävikään sopivasti kun Elisaviihde kaupusteli tuotteitaan ja ymseänä asiakkaana tyrmäsin innokkaan kaupustelian tykkänään. Lopuksi "poika" lausahti että kai sinulle kelpaa sentään kuukauden maksuton Aitio-kanavan käyttö oikeus. No passaihan se ja niin katselin kutoessani kotimaiseia leffoja ihan kyllästymiseen asti. Jäin ihmettelemään kotimaisen elokuvan tasoa, vain muutama oli joten kuten siedettävän nautinnollinen mutta valtaosa ala-arvoisia joita en viitsinyt katella loppuun asti. Valitsit kotimaiset  siksi että ei tarvitse tekstiä lukea kun täytyy keskittyä neuleen onnistumiseen vähillä virheillä ja silmukoiden putoamisilla.

Tulipahan istuttua ennätys aika paikallaan, neljän päivän aikana, nyt on aiheellista lisätä päivittäistä liikuntaa. Aloitin jo tänä aamuna hyötyliikunnalla kun puuhastelin pihalla, laittaen, nuorelle rodolle suojaverkon, lukiessani ystävän blogisssa peurojen syöneen alppiruusujen kukkanuppuja. Kylvin myöskin porkkanansiemeniä, luit oikein.... kokeilu mielessä... saa nähdä miten itävät keväällä, sasinkohan varhaispokkanoita ? Istuttelin myöskin  ruukuissa olleita kukkasipuleita kun maa on sulaa, mitähän vielä keksinkään iltapäiväksi puuhasteltavaa ?

15.11.2016

Metsäkauriit talvisella kasvimaalla

 Metsäkauriit ovat löytäneet jälleen ruokailupaikan kasvimaaltani. Kahden kokoisia jälkiä on runsaasti, aivan kuin niitä olisi ollut isompikin lauma ja "pienokaisiakin" mukana laumassa.
 Laumaa en ole onnistunut näkemään, jälkiä lumessa ainoastaan.
 Lehtikaali on osoittautunut kauriiden ja pupujussien herkuksi. 
 Kasveista on lehdet syöty ja maa on tallattu kunnolla
Tässä on kasvanut lehtimangoldia jota kauriit ovat kaivanneet lumen alta, popsien mehevät lehdet suihinsa. 
Jätän kasvimaalle ihan tarkoituksella kaiken vihreän kasvusten riistaeläinten ruuaksi. Näin säästyvät puiden ja pensaiden oksat eläinten tekemiltä vahingoilta. Puutarhan läpi kulkee varmaan metsäneläinten ikivanha polku, mitä ne ovat tottuneet kulkemaan talvisin kautta aikojen ja sitä ei onnistu ihminen muuttamaan. Parempi vaihtoehto on elää niiden kanssa sovussa ja kunnioittaa niidenkin elämisen ehtoja, käyttäytymistapoineen.
 Maksaruot kukkivat edelleen, värityskään ei ole kokonaan haalistunut.
Tässä on todistus sopuisasta yhteiselosta eläinten kanssa, ne kunnioittavat kukkiani, eivätkä popsi näitä suihinsa.
Tapionpöytä katettuna

Tälle päivälle sääennusteet lupaavat lauhtuvaa säätä ja tulossa pitäisi olla vesisateitakin. Siksi pitikin kuvata tapionpöytä lumivaipassaan.

Lintujen ruokinta on alkanut jo syyskuun puolella ja laudoilla käy monenlaista visertäjää. Menossa on jo toinen 25 kiloinen säkki auringonkukansiemeniä, joita syötän myöskin oraville niiden omalta syöttölaudaltaan.

Pihalla tapahtuu kaiken aikaa vaikka ei kasvit ja istutuksen ovatkin vaipuneet talvilepoon. Tilalle ovat tulleet monet linnut ja metsäneläimet, joten on edelleen mitä seurata ja havannoida niiden touhuja.

13.11.2016

Valintoja, vaihtoja, viipyilyä

Talventulo onnistui tänä syksynä yllättämään aikaisella tulollaan viherpeukalot, ainakin itselleni ennusteet talven tulosta jo aiheuttivat pientä vipinää puutarhan viimeisiin puuhasteluihin. 

Ensilumen sataessa maahan, se ikäänkuin vaihtoi koko päivärytmin kerralla seesteisiksi. Vei hiukan aikaa totutteluun, kun ei ollutkaan enään aihetta puuhastella pihalla päivittäin. Vaihteeksi oli mukavaakin istua päivät käsitöitä tehden ja kuunnellen radiota. Sain jopa valmiiksi sadepäivänä aloitetun villapaidan Suville ja muutamat polvipituiset villasukatkin tuli tyttösille neulottua. Hyötyliikuntaa  tuli kuitenkin sopivasti näihinkin päiviin lumikolan kanssa pyörähdellen ja Vili-koiraa lenkittäen-

Viikonlopuksi osoittautui muutama yhteensaattuma menojen suhteen, oli miniän synttärit, Kennelyhdistyksen 40-vuotisjuhlat, entisellä työpaikalla talkoot ja Tapasilta. 

Ei ollut lainkaan vaikeaa tehdä valinta noista vaihtoehdoista, ensimmäisellä sijalla on tietenkin lähipiirin synttärit, joihin sitten suunnattiinkin  porukalla. 

Vaikka olenkin paikallisen kennelyhdistyksen perustajajäsen, niin en tuntenut tarvetta juhlia yhdistyksen 40 vuotista taivalta, koska en ole ollut enää 20 vuoteen toiminnassa mukana, toisekseen moni silloin alkumetreillä mukana olleista tyypeistä on siirtynyt taivaallisille koulutus kentille. Juhlapaikkakaan ei ollut mieleiseni, koska vanha juhlasali olisi ollut pakkassäällä senverran kylmä, että olisi vaatinut villahousut jalkaan ja turkin niskaan, eihän vanha olisi siellä juhlatamineissa tarennut.

Entinen työpaikkakin lähetti kutsun talkoopäivää viettämään ja sen jälkeen olisi ollut mahdollisuus osallistua Tapasiltaan. 
Ajankohta jo ihmetytti sinällään, isänpäivän aatto ja marraskuu talkoo töihin. Perinteisesti on pidetty siivoustalkoot syksyllä tai keväällä, keskittyen pia-alueen siistimiseen, ikkunoiden pesuun, takkapuiden tekoon/pinoamiseen jne. Lunta maassa ja pakkasta ilmassa jo poistaa muutamat talkoopuuhat listalta. Sisäpuuhat eivät meikäläistä olisikaan kiinnostaneet.
Ei edes saunomismahdollisuus innostanut osallistumaan, kun oman pihasaunan löylyille ei löydy vertaista saunaa. 

Viikonlopun menovinkeistä oli tosiaan mieluisin vaihtoehto oman perheenjäsenen synttärit, herkkuinen ja yhdessä olo läheisten kanssa, jota en vaihtaisi vapaaehtoisesti muihin porukoihin nykyään  mistään hinnasta. 

Viikko sitten vietimme Pyhäinpäivää ja nyt Isänpäivää, jolloin ajatuksen viipyilivät paljolti menneiden aikojen ja poisnukkuneiden läheisten elämää muistellen. Sanotaan että aika kultaa muistot, mikä pitää kyllä paikkansa. Mitä enemmän vuosia menetyksistä kuluu, sitä enemmäm muistaa vaan mieluisia muistoja, pienet ikävätkin asiat tippuvat tuolta korvien väliseltä kovalevyltä ja hyvä näin.
Käsitöitä tehden, ajatukset karkaavat usein menneiden aikojen muistoihin ja nostaen muistin sopukoista jo unohduksissa olleita asioita, niissä on viihdyttävä viipyillä. Tuntuu ettei tässä iässä koskaan ole yksin, aina ovat seuralaisina elettyjen aikojen muistot , joihin on hyvä sukeltaa, yksin ollessaan. Kun on saanut elää hyvän ja tapahtuma rikkaan elämän niin on 
kovalevyllinen värikästä matskua josta voi valita mieleisimmät jutut tai itkeä itkemättä jääneet surut ja luopumiset.  Koskaan ei tarvitse tuntea yksinäisyyttä, vaikkakin asuu itsekseen. 

27.10.2016

Koululaisten liikennekäyttäytyminen

Kuva: Kotiliesi/arjairene
Tämä "mummeli" on harvoin pahalla tuulella, mutta niin vaan tapahtui tällä viikolla kun päätin pikaisesti käväistä pyöräillen kirjastossa.  Huonoa tuultani eivät ystävälliset kirjastovirkailijatkaan pystyneet lauhduttamaan. Pysähdyin vielä vaihtamaan kuulumisia muutaman tutun henkilön kanssa ja kuinka ollakaan, avauduin heillekin mielialani vaikuttajista. Sain heiltä kuulla vastaavanlaisista kokemuksista liikenteessä. En siis ollut yksin kokemuksieni kanssa, vaan koululaisten liikennekäyttäytyminen huolestuttaa ja pelottaa meitä kanssa kulkijoita isoin joukoin.

Omaa tyhmyyttäni oli lähteä kylille iltapäivällä, jolloin ala-asteen koululaiset lähtevät koulusta kotimatkalle, vaikka tiesin jo ennestään fillaroinnin kevyenliikenteen väylällä olevan "mummeli-ikäiselle" hengen vaarallista, varsinkin koulusta Isokalliontien suuntaan. Ensinnäkin koulukkaat opikaisevat isoissa ryhmissä fillareillaan kirkon pihan kautta, laskien täysillä mäkeä alas Isokalliontielle, huomioimatta autoliikennettä ja muita  tiellä liikkujia. Kulkevat 4-6 polkupyörää rinnakkain, eivätkä anna tietä vastaantulevalle kulkijalle. Näin juuri kävi kohdallani yhdellä reissulla kolme kertaa niin että jouduin väistää nurmikolle ja ojan penkkaalle. Johan moiset vaaratilanteet nostattivat verenpaineetkiin huippulukemiin.

Tuntuu että kuluneena syksynä koululaisten liikenne käyttäytyminen olisi muuttunut aina vaan röyhkeämmäksi entisestään, he eivät reakoi mitenkään kellon soittoon, eivätkä kehoitukseen väistää. Eikö koulussa enää opeteta liikenteen perus sääntöjä ja muiden huomioon ottamista liikenteessä? Eikö poliisin edustajat enää käy kouluissa jakamassa liikenne tietoutta? Minne ovat haihtuneet päiväkotien jakama opetus lasten päistä vai tiivistyykö tyhmyys sakissa kun tullaan vähän isoimmiksi? Tiedä häntä ??!!!

Jotakin pitäisi tehdä, oisko opetuksen kertaus aiheellista? Tuttavani otti yhteyttä koululle, pelästyttyään vaaratilanteessa, kirkon kohdalla autoillessaan, niin opettajien suhtautuminen oli ollut nihkeää ja olivat ottaneet sen kannan ettei koulumatkat kuulu koululle. Mielestäni se kyllä osittain kuuluu koulullekin, koska se olisi hyvänä keinona tehostaa kotona jaettavan ohjeistuksen perille menoon sinne koululaisen kovahkoon pääkoppaan.

”Kasvamme kohti myönteistä minäkuvaa
toisemme ja ympäristömme huomioiden.
(kopioitu Rajamäen koulun verkkosivulta)


Rajamäen koulun verkkosivuilla oleva lauseke jo velvoitta ja edellyttää koululaisten ohjausta huomioimaan toisemme myöskin liikenteessä, eikö?

Järkytyin sen verran voimakkaasti etten jäänyt yksinomaan purnaamaan itsekseni ja porukoitteni kanssa purkautuen aiheesta, vaan otin myöskin yhteyttä lähipoliisiin ja kyseiseen kouluun sähköisesti. Jään odottelemaan heidän vastauksiaan, jos he nyt vaivautuvat edes vastaamaan "mummelin" postiin, saatikka sitten toimimaan jotenkin asian hyväksi.

Nyt helpotti huomattavasti, kun sai purkaa sapetustani kirjoittaen. Jatkan pyöräily reissujani edelleenkin, tulen kuitenkin huomioimaan mahdolliset koululaisten kotimatkojen ajankohdat niin ettemme "törmäilisi". Eihän eläkeläisen ole pakko olla liikenteessäkään ruuhka-aikoina, eikä koululaisten liikenne käyttäytymisen tarvitse välttämättä häiritä tätä mummelia.

Kutkuttaa ajatella tilannetta kun olen Vili-koirani kanssa päivittäisillä lenkeilläni, myöskin kevyenliikenteen väylillä, niin mitenkähän pyöräilevän koulukkaan käy kun hän ei anna tietä koiralle ja mummelille, törmäten uroskoiraan joka on tarkka reviiristään. Vilillä on erittäin pelottavan ärähtävä ääni ja saattaa se nipistää vähän persuksistakin uhkaajaansa. Toivon kuitenkin ettei tällaista tilannetta synny käytännössä, mielikuvitukseni tässä vähän lähti lentoon.







4.10.2016

Pihan syksyisiä ruskavärejä ja vihreän eri sävyjä

Vanha pilvikirsikka on saanut syksyisen värisävyn.
Mehitähdet säilyttävät kesäisen vihreytensä vuodenajoista riippumatta.
Riippahanhipajun kauneus on sen oksiston muodostelmassa, hopealle vivahtava vihreä eroittuu nurmikosta edukseen.
Rusotuomen lehdet ovat pitäneet tumman värinsä koko kasvukauden.
Villiviinin vihreys muuttuu syksyn myötä, päivä päivältä punaisemmaksi.
Vihreän eri sävyjä. Kuvassa on 11 erilaista kasvia/puuta/puskasta.
Tummanvihreä lehtikaali, vierellään hempeä kehäkukka, vaaleanvihrein lehdin.
Kausimansikka on innostunut syksyn aurinkoisista päivistä niin hurjasti että kukkii runsaammin kuin kevätkesällä konsanaan. Toisissa puskaissa on vielä ihanan punaisia mansikoita ja paljon raakileita valmistumassa. 

Pihalla vallitsee vielä kesä, ellei huomioi puista putoavia lehtiä, lämpötilaa tai melkein myrskylukemiin yltyvää tuulta.
En kuitenkaan anna kesäisen tunnelman harhauttaa itseäni, vaan siirtelen vähitellen arimpia kesäkukkia talvetus paikalleen, kellaritiloihin.
Kriinumi sai ensimmäisenä kyydin olohuoneen nurkkaan kukkimaan ja kasvattelemaan toista nuppuaan. Sen kukinta kestää vielä pitkään, ehkä jouluun asti ja sen jälkeen se jatkaa matkaansa kerrosta alemmaksi, nauttimaan ansaitua talvilepoaan.
Yöhallat eivät ole vielä yltäneet pihalleni, koska kesäkurpitsat eivätkä daaliatkaan ole vielä mustuneet, ehkäpä puut ja pensaat antavat sopivasti "hallasuojaa" muille kasveille.

Kesäkauden pihapuuhastelujen jälkeen on rentouttavaa puuhaa valmistautua syksyyn ja talven tuloon. Odotan jo aikaa kun voi viettää päivät ilman ulkopuuhia ja saa vain istua lempituolissaan, lukulampun alla kirjoitellen, lukien tai käsitöitä tehden. 
"Aikansa kutakin".

28.9.2016

Espanjansiruetana/tappajaetanasota


 Tappajaetanoita kerätty tänä kesänä 3560 kappaletta. Luit aivan oikein.

Aloitin keräilyn toukokuun alkupuolella ja kirjasin allakan kulmaan päivittäisen saaliin, aina tähän syyskuun viimeiseen keskiviikkoon astikka. Siis varsinainen "etanasota" on käyty.

Kysyi hiukan viiteliäisyyttä ottaa aikaa jokaisena kesäpäivänä noin puoli tuntia, mokomien iljetysten keräilyyn, olisi sitä ollut mukavampaakin tekemistä mielessä. Ottaen huomioon tosiasiat, ettei tämä  "yhdenmiehensota"  tee loppua tästä limaisesta vieraslajista.

Keräily kannatti tehdä etanoiden ehdoilla, eli piti ottaa sääolosuhteet huomioon ja niiden liikkumis ajat. Parahaat ajankohdat olivat aamulla varhain ja illalla myöhään, sekä lämpimän kostea sää tai sateella/sateen jälkeen. Turhaan niitä kannattaa etsiä aurinkoisella säällä, päiväsaikaan tai ukonilmalla.

Olen kokeillut myöskin Ferramol-etanasyöttiä joka on maailman laajuisesti ainut torjunta-aine ja jonka vaikutus perustuu  rautafosfaattiin jota esiintyy myös luonnossa itsessään. Tulin siihen tulokseen ettei paljon kannata syöttiä isolla piha-alueella käyttää, yksinomaan tuotteen kalliin hinnannkin vuoksi 10  kg/ 89,95 euroa. Toisena haitta tekijänä totesin 
rakeiden liukenevan  sateella, joten rakeiden käyttö tulee suhteellisen  hintavaksi. Kun etanat leviävät ja matelevat rintamana,  hitaasti mutta varmasti, niin tulin siihen tulokseen ettei yhdellä tontilla suoritettu myrkytys ole tehokasta torjuntaa, vaan toivotonta ja turhaa.


Tähän aikaan saattaa pihalta löytyä myöskin etanan munia, jotka kannattaa tuhota samalla tavoin kun itse etanatkin. Munat ovat valkoisia ja niitä esiintyy eri suuruisina ryppäinä. Usein munat ovat ulkoruukkujen tai lautojen alta, puiden kannoista ynm.

Hyvänä apuna etanoiden torjunnassa kasvimaalla ja kylvö alueilla on ollut muovinen reunanauha joka on sivelty koivutervalla. Näin olen saanut kasvurauhan pienille juuri idänneille, hennoille taimilla, jotka ovat etanoiden suurinta herkkua.

Tappajaetanat syövät kaikkea; toinentoisiaan, koiran-/kissankakkaa, sieniä, kuihtuneita kukkien osia, lahoavaa puunkantoa, siis ihan mitä vaan. Eivätkä ne mokomat matele yksinomaan maanpinnassa, vaan nousevat esim. auringonkukan tukevaa vartta ylös, syöden kukasta kaiken muun, paiysi kovan varsiosan.

Etanat itse eivät kelpaa ruuaksi linnuille, eikä siileille, lienevätkö myöskin myrkynmakuisia.

Etanasota on tältä kesältä taisteltu ja voitettu. Tuhot puutarhassa jäivät erittäin vähäisiksi.

Miten teidän puutarhoissanne on etanoiden kanssa tultu toimeen, olisi kiva kuulla kokemuksistanne, kirjoitellaan.


25.9.2016

Elma

Elma 1986
Muutin Nurmijärvelle 1963, kun sain kirkonkylältä työpaikan ja työsuhdeasunnon. Tapasimme ekan kerran Elman kanssa työtoveruuden merkeissä. Paiskittiin töitä hyvässä porukassa, sairaalan keittiössä.
Kuinka  ollakkaan, me molemmat saimme terveet tyttövauvat ja molemmille annettiin kasteessa nimeksi Sari. 
Työtoveruutemme päättyi, kun Elma jäi kokonaan pois kunnan hommista mutta pidimme yhteyttä runsaat 30 vuotta.
Elma ja Sari tulivat usein vieraaksemme, joskus apua saamaan ja joskus apua antamaan.
Kaikista vaikeuksista ja puutteista huolimatta Elma kasvatti tyttärestään upean ihmisen. 
Itse hän oli aina iloinen ja elämänmyönteinen, valmiina auttamaan meitä muita, varsinkin huushollin siivouksissa ja muissa koti askareissa.
Elämä ei häntä kohdellut silkkihansikkain mutta onneksi hän sai viettää viimeiset elinvuotensa tasokkaassa ja viihtyisässä palvelutalossa, lähellä tytärtään. Sari järjesti äidilleen parhaat hoivapalvelut.. 
Elma olisi ensikuussa viettänyt 90-vuotis synttäreitään.
Meidän yhteyden pitomme vaan hiipui vuosien mittaan ja omat työpaineeni lisääntyivät vastuun myötä niin ettei jäänyt energiaa sosiaalisiin kanssakäymisiin. Eläkkeelle jäätyäni taas tulivat läheisten sairaudet ja kuolemat.... aina suunnittelin ottaa Elmaan yhteyttä mutta se vaan jäi ja jäi. 

Lauantaina minulle tuli pakottava tarve lähteä käymään hautausmaalle viemään Matin haudalle kynttilä ja hiljentymään viikonloppuun. 
Hautajaisväkeä oli menossa kappeliin, menin hissun kissun sivuportista... kellot kumahtelivat voimakkaasti... tuli outo tunne... saattajat olivat kappelissa, niin voin käydä vielä katsomassa avatun hautapaikan sijainnin.... silloin tajuntaani iski että Elmaa ollaan saattamassa viimeiselle matkalleen.

Kiitos Elma ystävyydestä ja hyvää matkaa....jälleennäkemisen toivossa !
...

17.9.2016

Syyskuun puuhasteluja puutarhassa ja mökillä

 Marjaomenapensas valmistautuu ruokkimaan tilhiparvet, runsaalla sadollaan.
Kriinumi aloittaa jälleen tänäkin syksynä kukintansa. Vanha Viipurista lähtöisin oleva huonekasvi viettää talvet viileässä kellaritilassa ja keväällä se siirretään pihalle, puolivarjoisaan paikkaan, jossa se kehittää mahtavan kukkasarjansa.

Syksyyn liittyvät monet puutarhatyöt jotka täytyy tehdä ajallaan. Sain vadelmista leikattua vanhat versot pois ja tuettua ne kunnolla ennen kuin ensimmäiset syysmyrskyt tulivat.  Jätin suosituksia enemmän uusia kasvuja siltä varalta että rusakot harventavat niitä talven aikana.

Syyslannoituksensa saivat kaikki "tärkeimmät" puut ja puskaat, vahvistaen niitä kestämään talven mukanaan tuomat haasteet.

Muutamat monivuotiset kukat täytyi jakaa ja istuttaa nousevan kuun aikana että ehtivät vielä juurtuakin ennen talven tuloa.

Nurmikko on kasvanut voimakkaasti koko kesän, johtuen sopivista sateista, eikä hellekaudetkaan ole sitä rasittaneet. Ajokertoja on kertynyt jo 14.
Palakuut ovat vielä pysyneet täydessä kukassa, ihmeesti nuo jaksavatkin nuppuja työntää, kun yllä olevat yksilöt aloittivat kukintansa jo helmikuussa, päästyään kellarista huoneenlämpöön.
Muutenkin puutarha kukoistaa ja tuoksuu vielä, syksyä odotellen, eipä uskoisi että eletään jo syyskuun loppupuolta.

Orgidealilja, syksyn sulostuttaja.

Laitoin jo tiaisille yhden lintulaudan ja siemeniä tarjolle. Vilkkaasti syöttölaudalla vieraili kaikenlaisia tiaisia, kävipä siinä jo vihervarpunenkin.
Siiri-siili on kai vanhuuttaan harventanut lounasvierailujaan kun käväisee "pannullaan" vaan joskus, ei enään päivittäin niinkuin vielä viime kesänäkin kävi.
Pidin hiukan taukoa oravien ruokinnassa mutta nyt täytin heidänkin syöttömökkinsä siemenillä ja heti saapuivat kaikki 5 kurrea syöpöttelemään , yksi niistä on ihan pieni ja niin söpöliini.
Luontokappaleiden seuraaminen on antoisaa, se virkistää mieltä huonollakin säällä ja niiden iloinen aherrus taitaa jopa tarttua meihin "seuraajiin". Hyöty on kaksisuuntainen: ilo ruokkijalle ja muonaa eläimille.

Saunapuita on sahailtu ihan vaan ajankuluksi ja vanhaa lautatavaraa pätkitty hyötykäyttöön saunan lämmitykseen. Päiväkäyntejä mökille on tehty loppukesän aikana melkein pari viikottain, jolloin on hajoitettu vanhoja penkkejä ja muuta puutavaraa mökinalta saunapuiksi, ihan vaan kuntoilumielessä. Yleensä mökkireissuilla puupinot hupenevat mutta meidän "kolmenkoplan" käynneillä pinot ovat vaan kasvaneet.
Mukana olleet koiramme juoksivat riemuissaan aina uintireissujen lomassa, nauttien vapaudestaaan ja tilavasta piha-alueesta juosta kilpaa kolmestaan. Välillä vaan käväisivät vilkuilemassa rajalla naapurin puolelle, kun siellä liikkui omituinen "robotti" leikellen yksikseen nurmikkoa
Mökin talvikuntoon laittoon ei paljon hommaa ollutkaan, ainoastaan moottoriveneen veto vajaan ja saunavesien tyhjennys, nyt talvi voi tulla meidän kesämökillemme. Varmaankin tulemme jatkamaan vielä käyntejämme mökkeröllä syksyn aikana muiden kiireiden lomassa, säiden ja fiilisten mukaan.
Mökillä maistuvat eväät ja avotulella keitetty nokipannukahvi niin hyvältä, ettei parhaatkaan menuut pärjää niille vertailuissa. Yksinomaan tulen teko ja istuminen nuotion äärellä on vertaansa vailla olevaa puuhaa. 
Mökkireissut Mustion maisemissa ovat aina olleet ja tulevat varmaan aina  olemaankin niin VOIMAANNUTTAVIA.


17.8.2016

Huonekasveille uudet mullat ja muuta puuhastelua

Tavakseni on muodostunut vaihtaa huonekasveille mullat aina keskellä kesää. Ennen tein saman homman kevät talvella. Olen havainnut etteivät minun kukkaseni ole protestoineet uutta käytäntöä vastaan, eli niille on ihan sama milloin ne joutuvat kovempaan käsittelyyn. Kesällä koko istutustyön voi tehdä ulkosalla ja näin säästyy ylimääräiseltä siivoustyötä, kun mullat voi haravoida nurmikkoon ja sade pesee likaiset työn jäljet.
 Orgideat ovat kukkineet taukoamatta, joten olen joutunut siirtämään niiden istutusta kukinnan vuoksi. Nyt "repäisin" ja muutin isoimman niistä oikeaan ruukkuunsa, saapa nähdä häiriintyykö kukinta ja aukeavatko uudet kukan nuput. Tosin en hajoittanut juuristoa vaan rikoin kukkakaupan ohutmuovisen ruukun ja sain koko hoidon siirrettyä uuteen ruukkuun, sekä täytin uusilla kuorikepaloilla vain tyhjäksi jäävät kolot. Toivottavasti ahkera kukkijani ei tykänny huonoa, sen sitten aika näyttää mitä se siirrostä piti.
 Liuska-aralia on kasvattanut altakasteluruukun täyteen juurakkoa, jopa vesitila oli täynnä juuria. Olen vaihtanut muutaman vuoden siihen vain pintamullat, nyt siirsin sen isompaan altakasteluruukkuun, revin juurakkoa pienemmäksi ja laitoin uudet mullat.
 Pihanurmella oli tämäkin mullanvaihto helppo tehdä.
Olisikohan pitänyt leikata koko kasvia pienemmäksi, en kuitenkaan sitä tohtinut tehdä, kasvakoon, kun on vielä tilaa kasvaa.
 Viirivehka sai myöskin kovemman käsittelyn, poistin kaikki kukkineet kasvut pois kokonaan, juuria myöten, näin sain sen mahtumaan entiseen ruukkuunsa.

Koko päivähän siinä kului multia vaihtaessa, että kaikki saivat tarvitsemansa hoidon. Nyt se on tehty, eikä tarvitse moiseen hommaan ryhtyä ennen kuin vuoden päästä aikaisintaan.

Viime päivinä taivaasta on tullut vettä vaihtelevalla voimakkuudella ja määrillä. Niinpä huonekasvitkin saivat suihkut ilman omaa työpanostani ja sain pölyistä puhtaat kasvit taas sisätiloihin omille paikoilleen, raikastamaan ja rikastamaan huoneilmaa.
"Edestään tehdyn työn löyttää". Tämä vanha sanonta tuli mieleeni kun katselin kultapallojen kukkivaa ryhmää, rankkasateetkaan eivät ole niitä laittanut lakoon. Hyvä juttu oli asetella tukiverkot paikoilleen jo kasvun ollessa vielä alkuvaiheessa , niin verkot piiloutuivat lehvistön alle ja tukevat hentovartisia mutta  painavia kukkia tehokkaasti. 


Miekkaliljoista vain yhden kukkavarsi katkesi ukkosmyrskyn seurauksena, muitten tukikepit kestivät tuulten tuiverrukset. Suklaakosmos ja miekkalilja; hyvä väriyhdistelmä.

Opiston kurssiesite tuli postissa, nopean vilkaisun tuloksena tulin siihen päätökseen etten ilmoittaudu tässä vaiheessa millekään kurssille, enkä myöskään lähde mukaan eläkeläisten ja seurakunnan rientoihin,.... vieläkään.....
Päiväni ovat tällä hetkellä sen verran hektisiä, etten tarvitse yhtään lisää toimintaa, enkä seuraakaan, koska en vieläkään onnistu  viettämään päivääkään ihan yksikseni, niin kuin joskun haluaisin, mutta hyvä näin. 

Puuhastelu riittää omakotitalossa ja puutarhatontilla, suoden samalla hyötyliikuntaa enenmmän kuin "lääkäri määrää". Lisäksi puuhasteluja voi jatkaa mökkitontillamme, jossa voi harrastaa myöskin metsurin töitä, jos kroppa kaipaa rajumpaa treeniä.

Vili-koiran kanssa lenkkeillen, pitää omalta osaltaan nivelet kunnossa ja takaa säännöllisen ulkoilun ympäri vuoden, säällä kuin säällä.

Kaiken liikunnallisen toiminnan lisäksi on tärkeää muistaa säännölliset venytykset, jotka  välillä unohdan tehdä,  mutta sen huomaa kyllä kiusallisena jäykkyytenä joka muistuttaa taas venyttelemään lihaksiaan tunnollisemmin.

Fyysisen rasituksen vastapainona on rentouttavaa käpertyä torkkupeiton ja lukulampun alle, lukemaan mielikirjoja joita käyn kerran viikossa kirjastosta lainaamassa.

Ja mikä kaikessa on tärkeintä; eläkeläisenä voi päivän puuhastelut, liikunnat ja levon rytmittää ihan omien mieltymystensä mukaan. Yksineläjänä ei tarvitse edes huomioida muita, saa olla  ja elää vain itselleen.