Joulupukki yllätti

Joulunpyhät onnistuneesti vietetty, ja mikä parasta taas kerran joulusta koitui ihan erilainen joulu. Perinteitä tosin tulee noudatetua rajoitetusti, lähinnä kukkien, kynttilöiden ja himmelin myötä. Hyasintin tuoksu  ja amarylliksen komeus kuuluvat ehdottomasti jouluuni, nyt sain myöskin atsalean joka piristi kukkavalikoimaa entisestään. Orkideat ovat vielä runsaassa kukassa, vaikka aloittivat nuppujen kehittelyn noin vuosi sitten. 

Himmeli-vanhus siirtyi ullakolta keittiön kattokoristeeksi. 

Aattopäivän suunnitelmiin sisältyi joulukalan savustus. Hukan arvellutti koko touhu, kun en ollut ennen savustanut itse mitään, vierestä seurannut kun Matti-pappa hoiteli aina kalahommat, ei siihen ollut muilla nokan koputusta.

Tulia tehdessä tuli kännykkään viesti;  "keitetäänkö ekaks nokipannukahvit?" Nokikylkinen pannu vaan tulille ja porot sekaan, kylläpä se maistukin taas makoisalta, viimeksi keitelty mökkirannassa, silloin oli vielä kesä kauneimmillaan.

Savustuspöntön alla on sopiva tuli ja pohjalla leppälastuja, miedosti suolattu kala ritilälle ja kansi visusti kiinni.......

 

pienemmiksi pilkotut puut antavat tasaisen tulen.....

 se onnistui hyvin.... kalasta tuli mehukas ja suolakin oli sopiva...nam nam...

Olimme sopineet jälleen noudattaa yhteistä päätöstä ettei satsata varoja lahjoihin, jotakin pientä vaan jokaiselle. Turha toivo että kaikki pysyisivät sopimuksessa. Porukka olikin tehnyt salassa minulta, yhteisen sopimuksen; lähettää tämän mummelin kylpylään !!!!!!!

Puinen lahjakortti

Sinin käsialaa, taidokkaasti tehty !

Onnistuivat yllättämään meikäläisen.... hyvä etten saanut sydäriä!!!!!

Itku pääsi....hyvästä mielestä....

Välillä tunsin pienen kiukun tunnetta kun ovat tuhlailleet rajallisista määrärahoistaan meikäläisen huvitukseen, onhan heillä jokaisella omat projektinsa jotka nielevät kaikki ylimääräiset eurot. 

Ei voi olla totta.... tulossa ovat junamatkat Kuopioon, kylpylän monipuoliset nautinnot ja ne notkuvat herkkupöydät, seurasta puhumattakaan. 

Kylpylähotelli Rauhalahti täyttää kaikki minun "laatuvaatimukseni", saas nähdä mitä mieltä

olen tulevan reissuni jälkeen kun kylpylässä on tapahtunut johtajan vaihdos, perästä kuuluu!

Joulupukki  yllätti vielä Tapaninpäivänäkin pahaisen kerran , kun pukki saapui uusi liesi kainalossa ja vielä asensi vanhan hellan paikalle.

Siemens pois.....

 

Rosenlew tilalle. 

Huomenna päättyy 3 vuotta kestänyt leivonlakkoni !!!!

Eivätkä lahjat vielä tähän loppuneet?????!!!!!

Tänään joulupukin lähettitonttu toi potkupyörän, "City ESLAN". Nyt saa Ipa-hauvelikin kunnon juoksutukset, niin eiköhän ne liikakilot karise tuonne kylän raitille.

Tänä jouluna pukki täytti monen vuoden toiveeni, jälki- ja etukäteen. Ehkä tämän pahasuisen mökinmuorin täytyy muistaa olla tuleva vuosi entistä kiltimpi, puheissaan ja teoissaan. 

Kumpa saisi joulupukilta toivoa myöskin aineettomia lahjoja, niin toivoisin läheisilleni, ystäville ja naapureille terveyttä,  toipumista sairauksista ja kaikenlaisista krempoista ! Se ei taida olla joulupukin hallintoaluetta, mutta lähetän kuitenkin toiveeni tuonne jonnekin.... kyllä te tiedätte...palaan iltarukouksessani aiheeseen tarkemmin. 

Levollisia vuoden 2018 viimeisiä päiviä, ystävät! 

Valopuun "istutus"

 Lisävaloa syyspimeälle pihalle ....

Valopuun loistoa....

 vanha himmeli laskeutui ullakolta keittiön ikkunalle....

Kyntteliköt ikkunoille....

Tästä se joulunaika alkaa, kun havuköynnöstä sidotaan ja ulko-/jouluvalot asennellaan entisille paikoilleen. Tänäkin vuonna rappukaiteelle valmistettiin kuusenoksista köynnös ja viriteltiin valojohdot paikoilleen.  Onhan ne ihan mukavan näköiset, vaikka en aikonutkaan laittaa minkäänlaista lisävaloa pihalle, enkä sisällekään. Olenhan "kyllästetty" aikoinaan työelämässä niin vahvasti kaikella jouluun liittyvällä hössötyksellä ja kiireellä, etten oikein osaa vieläkään innostua joulusta. "Joulutressi" on varmaan vieläkin takaraivossa.

Kynttilöitä poltellen ja joulumusiikkia kuunnellen yritän päästä tänäkin jouluna tunnelmaan mukaan.

Hyggeilyä vaiko kotoilua

 

Kynttilät ja jouluvalot on sytytetty luomaan tunnelmallista valoa tähän marraskuun hämärään, niin kylille kuin koteihinkin. Huomennahan on ensimmäinen adventti ja tästä se varsinainen joulun odotus alkaa meille itsekullekin, uskonnosta tai kansalaisuudesta riippumatta.

Omakin pihani sai tänä vuonna taas valopuun tuomaan lisävalaistusta ja ikkunoille virittelin palamaan perinteiset sähkökyntteliköt. Tuikkuja ja kynttilöitä olen poltellut alku syksystä lähtien koska nautin elävästä liekeistä ja tulen loimuista.

Parhaillaan mediassa puhutaan vieraskielisellä nimellä niin tutusta asiasta kuin; kotoilu, jota sanotaan tanskalaisittain hyggeilyksi. Mielestäni meille suomalaisille sopii parhaiten käytettäväksi kotoilu, joka sisältää kaiken nautinnollisen toiminnan kotosalla.

Kotoilua/hyggeilyä puutarhaassa....

 ........huonekasvien seurassa

 .... nauttien kukkien kauneudesta

......lemmikkien seurasta....

Luontokappaleiden seuraaminen on myöskin antoisaa ja elämyksellistä kotoilua.

Ruokailu on parasta kotoilua; rauhalliset ja leppoisat ateriahetket läheisten tai ystävien seurassa. Hyvä ruoka ja kauniit esillepanot, kattauksineen luovat  hyvät puitteet nauttia täysin siemauksin , kaikilla aisteilla, tarjolla olevista herkuista.
Meidän jengi osaa nauttia jopa yksinkertaisesta noutoruuasta, kun on kiireisenä päivänä noudettu "subit" ja istuttu yhdessä "pirtinpöydän" ääreen syömään, unohtaen hetkeksi "aikataulut", keskittyen nauttimaan  makuelämyksestä  jonka täytetty patonki meille antaa. 
Tai mökkireissulla yhdessä nautitut grillieväät, pannukaffeineen, avotulen äärellä, järven rannalla, nauttien  samalla toistemme seurasta ja kauniista luonnosta ympärillämme.
Tai muurinpohjalettukestit omalla pihalla, kukkien keskellä, lintujen konsertti taustalla.
Tämä kaikki on sitä kotoilua/hyggeilyä. 

Lukeminen, käsityöt ja muut mieleiset harrastukset sisältyvät kotoiluun. Oikeastaan kotoilu koostuu kaikista mukavuustekijöistä kotosalla. Villasukat jalassa, torkkupeiton alla, lukulampun valossa, sohvan nurkassa tai mieluisassa tuolissa, hämäränhyssyä viettäen. Kun ajattelen asiaa tarkemmin niin kotoilu on aina kuulunut päiväohjelmaani, aikoinaan vaan pienemmin annoksin kuin nykyään. Eläkeläisen koko elämä on yhtä kotoilua ja hyvä niin. Olemme ansainneet sen nautinnon jonka kotoilu meille antaa. 
Ihmetellä täytyy mistä moinen ahaa elämys on saanut alkunsa että hyggeily olisi nyt joku uusi asia maailmassa. Hyvää tässä hyggeilyn uudessa tulemisessa on se että ihmiset ovat havahtuneet huomaamaan miten hyvää oloa saa itselleen kotoilulla. Siihen ei tarvita ulkomaan matkoja eikä tarvitse hankkia kalliita vaatteita tai laitteita. Kotoillessa ei tule kiusausta eikä tarvetta kilpailla kenenkään kanssa. Kotoilu on pelkkää nautintoa .

Jouluisia muistoja lapsuudesta

Mummulassa oli vanha ja iso joulukaktus aina täydessä kukassaan juuri joulunaikaan. Kaktusta pidettiin aina saman ikkunan kohdalla , amppelissa, eikä sitä viety edes kesäksi pihalle niin kuin nykyihmiset hoitavat joulukaktustaan.

Lapsuuden joulukuusi oli koristeltu  itse tehdyillä koristeilla ja oikeilla kynttilöillä.

Olkihimmeli ripustettiin kattoon aina ruokapöydän yläpuolelle.

Myöskin olkipukki muutti vintiltä takan reunukselle.

Lapsuudessani ei ollut sähkökynttilöitä, kynttilänjalat olivat puisia ja metallisia.

Nykyihmiset eivät  enää käytä paljonkaan puisia keittiövälineitä. Yllä oleva "sallattikaukalo" oli aina jouluisin ja juhlien aattoina ahkerassa käytössä. Tässä hakattiin alla olevalla hakkurilla punajuuret ja porkkanat pieniksi, kun tehtiin sillisallattia eli rosollia. Tosin  rosolliin laitettiin sillin sijasta suolasilakkaa. Siihen ei lisätty suolakurkkua eikä omenaa niinkuin nykyrosolliin laitetaan, se tarjottiin ilman vaaleanpunaista kermavaahtoakin.

Mieleeni tulivat nämä keittiön työvalineet koska sain pienenä tyttösenä auttaa mummua sallatin hakkuussa. Isoäitini otti aina minut arkisiin askareihinsa  mukaan, apulaisekseen. 

(Vastavalon kuva)

Kaikkein epämiellyttävin jouluvalmisteluihin kuuluva puuha oli kapakalan käsittely. Jo ne kuivat ja piikkiset epämääräisen oloiset kalat olivat inhotusta herättäviä. Niitä liotettiin koivuntuhka-vesi liuoksessa joitakin aikoja ja sen jälkeen niihin vaihdettiin raikas vesi päivittäin. Kyllähän niistä tuli ihan herkullista, valkoista kalanlihaa ja maistuihan se pippurin ja valkokastikkeen kera ihan hyvältä mutta en kyllä sitä enään halua joulupöytääni jo sen omaperäisen hajunkaan vuoksi, lapsena se tuhkavesikin oli rumaa ja likaista, enkä mahda mitään sille että se tulee muistoissa mieleeni vieläkin.

Syksyllä jo teurastettiin possu jonka lihat suolattiin puutiinussa ja säilytettiin piharakennuksessa, aitassa, näin myös joulukinkku sai suolauksensa. Aivan joulun alla syntynyt pieni vasikka joutui usein teuraaksi ja sen lihasta valmistettiin aladoobia jouluksi.

Iso leivinuuni lämmitettiin huolella ja siinä paistuivat leivonnaiset, laatikot ja viimeisenä iso kinkku. Muistan vieläkin ne joulunajan  herkulliset tuoksut. 

Piimäjuustot kuuluivat myöskin lapsuuden joulupöytään. Minulla on tallessa vieläkin iso-isoisän tekemä puinen juustomuotti 1800 luvulta.

Myöskin kotieläimille annettiin jouluna ylimääräinen vilja-annos ja leviteltiin lehmille ja hevosille pehmeämpi olkipeti yöksi. Linnuille kauralyhteet, koiralle isompi luu sekä kissoille kermaa.

Lapsuuden joululahjoista en muista mitään, ehkä niitä ei sodan aikana ja sen jälkeen jaettukaan. Muistan vaan mummulan runsaat jouluruuat, joulukoristeet ja joulukaktuksen. Muistaakseni ei muita joulukukkia ollutkaan.

Elettiin omavaraistaloudessa ja kaikki tehtiin itse. Koristeetkin oljista ja havuista, mielikuvitusta käyttäen. Juurekset olivat kasvimaan kesän satoa, maidot ja munat saatiin omasta navetasta ja kanalasta.  Joulukinkku omasta sikalasta. Viljatuotteet omilta pelloita, myllyn kautta jauhoiksi ja ryyneiksi. 
Sienet kerättiin luonnosta ja suolattiin itse. Marjat poimittiin metsästä ja puutarhasta, säilöen ne talven varalle. Oman pihan omenapuut tuottivat myöskin jouluhedelmät, omenat säilytettiin laarissa viljan seassa jouluun asti. Punaisia omenia ripustettiin myöskin kuusen koristeiksi.

Jouluaaton tunnelmaa juhlisti jouluevankeliumin lukeminen ja koko joulun aika oli rauhaisaa ja kiireetöntä. Muistan mummoni kauniin lauluäänen kun hän lauloi "enkeli taivaa". Kuunneltiin koko ajan radiota. Hämärästi muistan että pääsin myöskin papan kanssa rekiajelulle mutta pääosin oltiin kotosalla.

Havuköynnös ja valopuu jouluksi

 En muista koskaan ennen aloittaneeni joulun valmisteluja kotona, marraskuun alussa. Nyt se tapahtui. Hankin valopuun ja asensin sen ihan itse ulos. Sytytän siihen valot tulevana viikonloppuna. Onkohan se liian aikaista ?  Ei ollenkaan...valopuuni on ulkoval, ei jouluvalo.

 Kolmesta Serbiankuusesta keskimmäinen sai ehkä jonkun taudin, kun se taipui yllättäin vaaka-asentoon jo vuosi sitten mutta säästin kaadon tämän vuoden marraskuulle, mielessäni jouluköynnös rappukaiteelle.

 Sen latva taittui tontin ulkopuolelle mutta en huolestunut kun maa-alue on kunnan joutomaata ja tulevaa kevyenliikenteen väylää, sitten joskus, kunhan kunta aktivoituu rakentamaan väylän ja puiston alueelle.

 Latvus oli saanut painokseen runsaat käpymäärät.

 Karsin kuusen ja pilkoin oksat pienemmiksi kun valmistan köynnöksen keittiön pöydällä. Laiton pöytää suojaamaan vanhan muoviliinan. Työvälineinä metallilankaa ja sopivat leikkurit metallilangalle.

 Valmista alkoi tulla... kuusi kasvattaa pitkiä havuja, ei siis mikään parhain lajike köynnösmateriaaliksi.

 Kyllä sitä köynnöstä vaan syntyy vaikka en ole mikään taituri tässä hommassa. 

 Valmis havuköynnös asettumassa jo kaiteelle, tosin kiinnitys on vielä hiukan kesken ja siksi tuo repsotus.

 Lopputulos on mieleiseni, "kun työn näkee niin tekijän tuntee" sanoisi Matilda-mummoni jos näkise tekeleeni. Illan hämäryys yllätti joten kuvista tuli hiukan hämyisiä ja ulkovalojen laiton köynnökseen jätin huomisen päivän puuhasteluihin.

 Sivutuotteena syntyi kranssit pihasaunan ovelle

ja ulko-ovelle,

Vaikka jouluvalmistelut on aloitettu kohdallani, ei tunnu yhtään jouluiselta kun aurinko paistaa ja ulko lämpötilat ovat päivisin lähellä kymmentä astetta. On valoisaa ja lämmintä.

Orgideat, ruostekukka ja tarhakriinumi

 Kuukausi sitten otettu kuva keittiön ikkunalla kukkivista orgideoista ja samat kukat ovat vieläkin loistossaan, viimeisetkin nuput ovat auenneet. 

 Ruostekukka ei  ehtinyt avata kukkiaan kesän aikana lainkaan mutta kun toin sen ruukussa huoneen lämpöön niin nuput lähtivät aukenemaan. Kukittuaan vien sen kellarin viileyteen talvehtimaan.

Tarhakriinumille kävi samoin, nuppu kehittyi vasta päästyään lämpimään. 

Puutarhassa kukat ovat melkein kaikki kuihtuneet ja varretkin niitetty puutarhakompostiin niin nyt huonekasvit ja sisäkukat tulevat korostettuun asemaan ja saavat hoitajaltaan kaiken huomion, palkiten emäntänsä kukkarunsaudellaan.

Kyllä on maailman kirjat olleet sekaisin tänä kesänä ! Keväällä oli kylmää niin etteivät daaliatkaan päässeet kasvun vauhtiin ja miekkaliljatkin juuri ja juuri ehtivät kukkimaan ennen ensimmäistä hallayötä. Nyt syksyllä omituisuus luonnossa jatkuu, ei tullut kunnon ruskaa kun puiden lehdet paleltuivat tummiksi, eivätkä edes tipu alas oksilta. Joidenkin puiden ja pensaiden lehdet ovat taas vielä aivan vihreitä. Tästä ilmiöstä seuraa erittäin pitkävetinen syyslehtien haravointi operaatio. 

Syystyöt puutarhassa alkavat olla hyvässä vaiheessa, kevätsipulit on maassa, puut ja pensaat suojattu rusakoilta ja peuroilta. Perunamaakin on käännetty sekä suurin osa haravoinnista on jo tehty. Vielä on suojattava ruusut ja muut talven arat kasvit ennen lumien tuloa. 

Lintujen talviruokinta on jo aloitettu, laudoilla käy runsaasti tirppoja nauttimassa auringonkukansiemeniä. Oraville on oma ruokintaautomaattinsa, siinä käy kolme tupsukorvaa vuorotellen pienet vatsansa täyttämässä. Päivääni piristää kummasti pieni hetki tarkkaillen lintujen ja oravien touhuja. Tästähän haaveilin useinkin kun työ häiritsi liiaksi harrastuksia, nyt on aikaa kaikelle, kiiret ovat  "mennen talven lumia".

Ei ole ennen sattunut moista hoitovirhettä lämpökompostorin hoidossa. Nimittäin tyhjensin sitä liikaa ja lämpö ei lähtenytkään nousemaan. Pienillä korjausliikkeillä sain sen kuitenkin taas lämpenemään, lisäin sinne mangoldin naatteja ja hiukan enemmän Biolanin talvihaketta. Talousjätettä tulee minun pienestä taloudestani liian vähän kun olen tosi nuuka ja taloudellinen ruuan suhteen, en osta isoja määriä, enkä heitä turhaan pois ruoka tarvikkeita mistä voin laittaa itselleni syötävää safkaa.

Pyöräilin jälleen hautuumaalla, kauniin aurinkoisen sään innoittamana. Sytyttelin kynttilät kaikille läheisteni haudoille. Vanhempiani ja isovanhempia sekä monia edesmenneitä ystäviäni muistellen sytytin heille muistokynttilän pihalyhtyyni.
Huomenna on pyhäinpäivä.

Hämärähyssyä ja kynttilöitä

Viime yönä siirrettiin taas kelloja eli siirryttiin taviaikaan. Nyt on viimeistään aika myöskin sytyttää kynttilöitä illan hämäryyttä ja pimeyttä valaisemaan.

Olen poltellut tuikkuja jo elokuun illoista lähtien ja jatkuu aina kevään valoisiin aikoihin asti. Kynttilän lepattava liekki on niin tunnelmallinen ja sen tuijottaminen rentouttaa tehokkaasti vilkkaankin mielen josta saa seurauksena hyvät ja rauhalliset yöunet.

Matin kuolemasta on kulunut jo yli kolme vuotta mutta vieläkin muistan häntä kun sytytän kynttilän. Pyöräilin eilen hautausmaalle kun oli tavattoman kaunis aurinkoinen syysilma ja vein syksyn ensimmäisen kynttilän hänen haudalleen. Haudoilla oli upeat havut ja kanervat kauniisti aseteltuina, onhan ensi viikonloppuna Pyhäinpäivä. Siellä työskenteli myöskin  pari mies porukkaa oikomassa hautakiviä, arvokasta hyvätekeväisyyttä parhaimmillaan.

Lauantai päiväni jatkui vielä hetken pihapuuhissa haravoiden lehtiä kompostiin. Suunniteltu saunapuiden talkoopäivä siirtyikin tulevaisuuteen koska puiden kaatajat eivät vielä ehtineetkään paikalle. Nyt olisi ilmatkin suosineet meidän "klapitalkoita".

Tehtyäni reippaan kävelylenkin koirani kanssa,  aloitin perinteisesti lauantai päivään kuuluvan pihasaunan lämmityksen. Siinä hommassa on aina oma viehätyksensä. Makoisten löylyjen jälkeen iltani sujui leppoisasti hämärähyssyä viettäen. Onneksi olin talentanut suosikkisarjoihini kuuluvan "Kahden keikka" jakson, muuta katsottavaa  ei mekäläiselle televisiosta sitten tullutkaan. Loppuilta kului  hyvän kirjan seurassa ja radiota kuunnellen. 

Lieneeköhän ikääntyminen syynä siihen kun tuntuu ettei televisiosta tule juurikaan mielenkiintoista ohjelmaa viikonloppuisin. Kaikki ajanvietejutut ovat niin latteita ja ala-arvoista huumoria sisältäviä, ei meikäläinen jaksa katsoa. Missä ovat kaikki hupijuttujen kirjoittajat, ovat vissiin kuolleet sukupuuttoon. 

Sunnuntaina päivä ei kirkastunut ilman puolesta lainkaan koko päivä sataa tuhnutti ja oli hämärää. Oiva sää viettää hidastettua elämää torkkupeiton ja lukulampun alla lukien ja välillä elokuvia katsellen. Kynttilät ainoina valon antajina, siis hämärähyssyä koko päivän.

Lumitöitä, pohdiskelua, saunan lämmitystä, luontokappaleiden seurantaa ja muuta mukaavaa, on viikonloppu

Lunta sataa ohuin hiutalein, tuuli tupruttelee lumet katoilta ja muodostelee kinoksia. On sunnuntai !

Eilen, lauantaina puhdistin lintulaudat ja annoin siivekkäille ystävilleni lisää siemeniä, muistin myöskin kolmen Kurren syttölaatikon täyttää pähkinöillä. Linnut ja oravat kertoivat käytöksellään että on tulossa talvinen lumimyrsky, sillä vauhdilla tyhjenivät syöttölaudat. Seuraillessani lintujen ja muidenkin luontokappaleiden puuhia olen oppinut lukemaan heidän liikkeistään aika hyvin sääennusteet tuleville päiville.

Sää oli lauhaa joten päätin lämmittää pihasaunan. Saunatontut palkitsivat lämmittäjänsä pehmoisin mutta samalla kipakoin löylyin. Itse saunan lämmittäminen puilla on jo hauskaa puuhastelua keskellä talvea vaikkakin  se lisää ylimääräistä hommaakin kun täytyy katkaista vedet etteivät putket jäädy. Pitää avata hanat ja sulkea ne kellarista, se tettää edestakais juoksua saunapolulla kun täytyy huolehtia että putki tyhjenee kunnolla. Vesipataan voi jättää veden koska saunarakennus pitää sen verran lämmön tallessa ettei siinä vesi jäädy lämmitys kertojen välillä.

Iltapäivän hämärässä käytiin Sinin kanssa viemässä kynttilät haudoille, nyt jo voimme naureskellakin kun ei enään ikävä ole aivan käsillä kosketeltavaa, niinpä lausahdimme lähtiessämme  että nyt voivat pojatkin pitää viikonloppupileensä kun on valot kaikilla haudoilla. Ikävä on kuitenkin aina läsnä.

Olin viikolla tallentanut tv-sarjan "Kuudes aisti" kaksi jaksoa, katsoin ne paremman puutteessa kun ei enään tv:stä tule saksalaisia poliisisarjoja, joista pidin aikoinaan paljonkin ne kuuluivat Matin ja minun lauantai-iltaamme.

Sunnuntaiaamuun heräilin hyvin nukkuneena ja pitkäänkin vielä, piti koirakin ulkoiluttaa ennen aamukahvin keittoa. Oli satanut lunta, varmaankin joku 15 senttiä ja sitä oli aivan kinoksittain. Siispä lenkki olikin se lyhennetty versio kun lumikolakin jo vikisi tanssiparttnerinsa perään.
Sopivasti traktorikin vasta availi katuosuuksia joten se jätti karhe pihaliittymässäkin säästyi tallaajilta ja ehdin kolani kanssa siirtämään sen penkasta alas. Onneksi on tilava piha ja lumitöillekin sopivasta "kaatoa" pihassa niin että kolalla on aina alamäkeä. Aika sopivasti olikin lunta tullut ja sain sopivan rasittavaa hyötyliikuntaa lumitöitä tehdessäni. Tälle päivälle ei tarvitsekaan muuta kuin hiukan "selättimen" kanssa selälle voimaliikuntaa ja ne tuiki tarpeelliset venytykset.

Lopultakin ehdin aamukahvin keittoon, laitoinkin samalla aamiaiseksi ohrahiutalepuuron  www.riihipuoti.fi  vesihaudekattilaan hautumaan.  Riihipuodin tuotteet ovat kaikista viljatuotteista  parhaan makuisia, en enään käytä lainkaan muitten valmistajien hutaleitakaan. Tilaan tuotteet suoraan heiltä, postin tuomina, suoraan myllystä!
Kylläpä kahvi maistuikin aromikkaalta, välillä pihakurren touhuja siinä samalla seuraillen.

Kiitollisuus kaikesta saamastani hyvästä elämässäni tuntuu voimallisesti päällimmäisenä. Taaskin tein ison pihan koko lumityön kerralla kokonaan, eikä se tuntunut missään. Olen saanut olla terveenä. Minulla on kaikkea mitä tarvitsenkin. Terveys niistä arvokkain.

Ihmetyttää fb-n sivuja lueskellessani miten sairaita työikäiset naiset ovatkaan. Jotkut heistä ovat aina jollakin  "saikulla" tai vastaanotilla, kokeissa. Onkohan osa sitä LUULOTAUTIA, jota monikin potee kun ei pääse tarpeeksi muutoin "pätemään". Harmittavaa on lukea kitinää pienistä vioista kun on kuitenkin joukossamme vakavastikin sairastuneita ja he eivät fb:ssä valita. 
Toisaalta nuo valittajien saikkulaisten  sairaudet ovat itse hankittuja. Tulee mieleen sanonta: Sitä olet mitä syöt! Kyllä ne ylenpalttiset "mässäilyt" ja "naukkailut" tuntuvat terveydentilassakin ja täytyyhän niiden vaikuttaakin jo kalleutensakin takia. Tuleekohan saikkulaisten mieleen koskaan kuinka kalliiksi sairastelava työntekijä/virkahenkilö tulee työnantajalleen tai veronmaksajille.

Onneksi itse saankin nauttia elämäni parhainta aikaa, elämää vaan itselleni, ilman rasittavia velvoitteita ja aikatauluja. Toivottavasti saankin viettää eläkepäiviäni terveenä. Terveys on niin kallisarvoinen asia etten sitä tahallisesti pilaisi syömällä, juomalla enkä savutellen.

Kävellen kauppareissuilla joulumielellä

Posti ilmoitti teksti viestillä parikin pakettia tulleeksi, päätin lähteä kauppa reissulle niin voin paketinkin  noutaa takaisin tullessani. Suunnittelin tekeväni reissun polkupyörällä mutta kun lunta satoi niin en uskaltanutkaan koska tiet olivat tosi jäisiä ja keli pettävää, lumipeitteestä johtuen.

Talvi lenkkarit liukuesteineen jalkaan, reppu selkään ja menoksi kohti kylän keskustaa ja kauppoja.
Alku matkassa tuli vastaani iäkäs pariskunta jonka kanssa tapaamme useinkin päivittäisillä lenkeillämme. Rouva kertoi ilo uutisena ettei tietokone kuvauksissa löytynyt enään mitään, eli hän on selvinnyt syöpäsairaudestaan. Iloitsimme  yhdessä hyvästä elämän käänteestä toivotellen toisillemme hyvää joulun aikaa.

Ei mennyt aikaakaan kun  vastaan tepasteli iloinen pystykorva hauveli, tällä kertaa hihnan toisessa päässä olikin perheen emäntä, yleensä pariskunta lenkkeili koiran kanssa aina yhdessä. Pysähdyimme jutustelemaan vallitsevasta hyvästä säästä ja kuinka ollakaan rouva aloitti muistelut menneiltä ajoilta jolloin he olivat noutaneet monet herkulliset juhla-ateriat työpaikaltani, suoraan perhejuhliensa pöytään, nautittaviksi. Sain sydämelliset kiitokset, vieläkin vaikka olen jo ollut eläkkeellä kohta 8 vuotta. Kyllä tulikin hyvä mieli. Kepein ja kiitollisin askelin jatkoin matkaani kylän kaupoille. Riemukas mielialani säilyi vielä kotiinkin asti. Muistelin työhöni liittyviä joulunajan kiireitä, ihmetellen miten olin niistä aikoinaan aina selvinnyt ilman isompia mokia. Jouluruokien myynti kasvoi suuren suosion seurauksena mittaviin määriin. Senvuoksi osaankin nauttia tämän elämän vaiheeni rauhallisemmasta ajan kulusta täysillä ja kiitollisena kaikesta kohdanneista tapahtumista.

Seuraavan päivänä lähdinkin asioille polkupyörällä koska öisen vesi sateen ansiosta lumet olivat sulaneet ja tiet jäättömät. Sunnistin ekaksi paikalliselle terveysasemalle viemään sähköisen lääke reseptini uusittavaksi. Odotus tilassa olikin  vain tuttavami Leena-rouva, joten päätin jäädä päivittämään kuulumiset hänen kanssaan. Tilanne muuttuikin välittömästi hänen valitus vuodatuksekseen.  Kakki asiat olivat hänen kohdallaan kaikkein mahdollisemmalla tavalla päin helvettiä, hän ei nähnyt elämässään mitään hyvää......
Yritin sanoa hänelle että saamme kuitenkin taas tänäänkin kohdata toisemme ja pystymme itse kuitenkin liikkumaankin ilman apuja. Mikään yritykseni muuttaa hänen asennoitumistaan nykyhetkeen  ei onnistunut. Aloinkin tehdä lähtöä ulos ja jatkoin matkaani kirjastoon.
Hiukan jäi apea mielentila Leenan kohtaamisesta mutta unohtui oitis avattuani kirjaston oven kun vastassa olivat iloiset virkailijoiden tervehdykset.

Kirjastossa  tapasin lähinaapurini isännän ja sain tukiopetusta lainausautomaatin käytössä. Rupatellessamme hänen rouvansakin liittyi seuraamme joten sain tilaisuuden tutustua häneenkin koska olimme olleet hänen kanssaan vähemmän tekemissä. Jouluinen odotus oli meidänkin keskustelujemme aiheena jonka tunnelma jäi mieleni sopukoihin  jatkaessani matkaani hautausmaalle sytyttämään kynttilät omaisteni haudoille.

Luovaa kirjoittamista opettelemassa

Kokoonnuimme eilen illalla "Luovan kirjoittamisen kurssille". Oli sovittu illan teemaksi musiikkiin liittyvää luovuutta. Minulle ei oikein selvinnyt mitä me tulemme tekemään. Sehän jää nähtäväksi, avoimin mielin menin aloitin kurssi-iltani, ryhmässä viihtyen.

Mukaan sai ottaa omaa mielimusiikkia. Kuitenkin ajattelin että nuoret varmaankin tuovat tarpeeksi cd-itä etten ajatellut edes ottaa omiani mukaan ja niinhän siinä sitten kävikin. Olinhan illan "vanhin" ikäni suhteen, niin olisi ollut outoa jos olisin vienyt Il Divon kappaleita tai klassista musiikkia kun enemmistö on nuoria ja heidän musiikki makunsa sen mukaista.

Opettejamme laittoi ensimmäisen kappaleen soimaan, jonka sävelet veivät mielikuvani sumuiseen aamuni, kun lähdin koiraani ulkoiluttamaan. Kuin itsestään aloitin  kirjoittaa aamuni tunnelmasta. Musiikki jäi taustalle, en kuunnellut sitä lainkaa, kirjoittamiseni vaan jatkui. Tosin musiikki oli mielestäni tasaisen yksitoikkoista "melusaastetta" josta en pida lainkaan.

Pysähdyin kuitenkin kuuntelemaan Tabermanin ääntä ja hänen runonsa vaikuttavat aina kuulijansa. Runo - sd oli virkistävä poikkeus kappaleissa. Kirjoittaminen keskeytyi eikä kynä lähtenyt enään viilettämään eteenpäin,  oli tauon paikka.

Tulen kyllä kokeilemaan vastaisuudessakin kirjoittamista laittaen musiikkia taustalle,

Hiukan minua häiritsee nuorten teksteissä käyttämät kirosanat ja v..ut.  Vaikka nykynuoret niitä paljon viljelevätkin mutta ei ne mielestäni sovi kuitenkaan kirjallisuuteen. Jäin oikein miettimään viimeisten lukemieni kirjojen tekstejä niin onneksi v-tyyli ei ole kirjailijoilla yleistynyt ja hyvä niin.

Löysin myöskin guuglaamalla muutamia Luovankirjoittamisen oppikirjoja, tein varaukset omaan kirjastooni samalla istumalla. Haluni kirjoittamiseen lisääntyy ja haluan lukeakin siitä lisää mutta tärkeintähän tässä on kirjoittaa....kirjoittaa..... kirjoittaa .... kirjoittaa

KIRJOITTAMISIIN

Villasukkia BB-talon asukkaita seuratessa.

BB-talo ei ole muina vuosina minua lainkaan kiinnostanut mutta nyt kun siellä ovat mukana myöskin "mummot" edustettuina niin pitihän sitä seurata ja samalla laitoin sukkapuikot suihkimaan. Sain taas tarpeekseni sukkien kutomisesta ja seuraavaksi käsityöksi teen virkkaamalla kolmiohuivin.

Masentavaa, miten nuoret kohtelevat iäkkäitä ihmisiä, toivottavasti ei BB-talon nuoriso edusta yleisesti nuorten asenteita meitä mummoja kohtaan. Tosi on että onhan meissä mummeleissakin ovat ärsyttävät piirteensä mutta kannattaisi nuortenkin katsoa joskun peiliin. 

Vanha  sanonta pitää paikkansaJennan kohdalla hyvinkin paikkansa; "moni kakku päältä kaunis, sisältä silkkaa sontaa". Ihmetystä herättää ohjelmassa olevien nuorten naisten laiskuus ja oman ihonsa jatkuva "nyppiminen". Eivätkö Anna ja Jenna huomaa itse lainkaan omaa älytöntä huutoaan häiritsevänä käytöksenä. Ihmeen hyvin ovat aikuiset BB-talon asukkaat suvainneet heidän mölyämisensä  tyynesti, siitä erikoisemmin ärsytyksen antaneet näkyä itsestään ulos päin. Tuulikki ja Armi joskus hiukan "koulutti" nuorisoa mutta eipä heille mennyt mikään perille. Huutoa vaan lisäilivät. 

Ihailtavasti Tuulikki sieti kaiken arvostelun ja pilkan, eikä ole mikään ihme jos häntä itketti viimeisenä päivänä runsaammin. Kuvittelen itseni Tuulikin paikalle niin olisin laittanut Jennan ruotuun ja ankaralla kädellä. Samoin olisin Annan älyttömän ölinän lopettanut siihen paikkaan.

Lapin poika "Antte" on mielestäni ansainnut voittosumman hyvällä käytöksellään ja aktiivisella toiminnallaan yhteisen huushollin eteen työskentelemällä. Hän on säilyttänyt rauhallisuutensa tyttöjen huudoista huolimatta. Hänestä on esimerkiksi nuorisollemmekin, ei missään nimessa nuorison idoleiksi sovi Jenna, Anna ja Joonatan.

Viimeinen viikko menossa BB-taloa. Miilenkiintoista on seurata miten voittaja valitaan. Saapa nähdä.

Pidän peukkua Anttelle !