Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.

 ylemmäs ja ylemmäs....

lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.

 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........

 kevään väri....

 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......

 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.

Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.

Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.

Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

Kevään ensimmäiseltä pihakierrokselta

 Kevään ensimmäiset kukkijat...... niin pieniä ja vaatimattomia.... mutta niin ihastuttavia 😍

 Nuput työntyvät sinnikkäästi lumen keskeltä 😎

 Yksinäinen lumikellokin löytyi jo 😊

 Oli aika poistaa havuköynnöskin rappukaiteelta, täytyy todeta että sen purkaminen on huomattavasti helpompaa kun sen sitominen.  Istuin eka kerran ulkosalla keväisessä auringossa. Oli niin lämmintä, että saattoi olla jo ilman käsineitäkin, kyllä se kevät tulee tänäkin vuonna, vaikka ei ois uskonutkaan 😏

 "Työ tekijäänsä kiittää", sanoo vanha sananparsi 😇 Pihatiellä ei ole enään jäitä ja se on melkein jo kuivunut. Tässä näkee kun on tehnyt  koko talven lumityöt huolella, niin jäiden sulaminen tapahtuu nopeasti heti ilmojen lämmitessä. 

 Siirtelin kolalla lumet "alamäkeen", eli pihatieltä kaikki pois paikkaan missä ne saavat rauhassa sulaa ja vedet virtaavat kunnan sadevesiverkostoon. Nopeutan hiukan sulamista kylvämällä saunan tulipesistä keräämäni tuhkat lumikasoille. 😋

Velmu on kotiutunut 5:ssä kuukaudessa oikein hyvin, on niin "isäntää ja talonvahtia" ettei parempaa vahtikoiraa varmaan löydy. Se tahtoo aina mukaan pihahommiinkin ja vaikka pidän sen narunpäässä ettei pääse juoksemaan kadulle liikenteen haitaksi, niin se istuu ja tarkkailee ympäristön tapahtumia tyynesti, haukkumatta ja rimpuilematta. En kuitenkaan jätä sitä narunpäähän yksikseen, vaan olen aina itse sen lähettyvillä, puuhastellen omiani.

Kevät etenee nyt varmaankin vauhdilla kun se on ehkä pari viikkoa myöhässä. Eilen kuulin jo peipposen viserryksen ja sepelkyyhky pariskunta saapui lounastamaan lintulaudan alusille. Sini- ja talitiaiset kantavat pesätarvikkeita pöntöilleen, kaikki kevään merkit luonnossa.👌