Jouluista rauhan ja juhlan tunnetta

Jouluviikko meneillään, on tulossa "valkea joulu", joulun odotusta parhaimmillaan 😍. 

Erityisesti osaan arvostaa tässä elämän vaiheessa kiireetöntä pimeää aikaa ja joulua.  On mahdollista vetäytyä torkkupeiton alle lukemaan mieluisia kirjoja tai rentoutua käsitöiden ja radion seurassa. Kulloinkin omien mieltymysten mukaan, ilman aikatauluja ja sopimuksia.

Mietin usein miten olen jaksanut ne kaikki vuodet työn ja kodin joulun ajan kiireet?

Pikkujoulut alkoivat työpaikallani jo usein marraskuun alussa. Päivällä olivat eläkeläis- ja erityisryhmien juhlat, illalla muut järjestöt ja firmat.  Näiden jälkeen valmistettiin perinteisiä jouluruokia myytäviksi koteihin aatonaattona ja joulu vieraat saapuivat aattoaamuna täysihoitoon, kodinomaisen joulun viettoon. Tämän lisäksi valmistelin omalle perheelle joulua ja perhe odotti kärsivällisesti aattoiltana kotiin tuloani voidaksemme aloittaa joulunvieton. 

Joulukuusia koristelin vuosittain kolme, joskus neljäkin ja jokainen tilaisuus sai omat rekvisiitat.

Onneksi siihen aikaan henkilökunta oli sitoutunutta ja osaavaa, joten yhteistyö sujui kitkatta. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja se oli paras kiitos meille kaikille. Vaikka toimenkuvaani kuului vastuu kaiken onnistumisesta, niin se ei luonut paineita kun tiesi että työ ryhmäänsä voi luottaa joka tilanteessa.  

Menneitä aikoja muistellen osaankin antaa ison arvon tälle elämän tilanteelle, kun ei tarvitse huolehtia kuin oman joulun valmisteluista. En meinaa hankkia joulukuusta, enkä laita perinteistä jouluruokaa. 

Oman jouluni tunnelman  luovat  kynttilät, kukat, musiikki, kirjallisuus jaa herkkuruuat. 

 Rauhaisaa Joulua

Kevään ekat sipulikukat ja valeampiaispesät

 Olen talven aikana vähentänyt huonekasveja, heittäen pois kaikki huonokuntoiset yksilöt. Tuli mieliteko vaihtaa hiukan lajikkeita, siispä hankin kiinanruusun ruokakaupan valikoimista. Kukan kaunis väri viehätti niin paljon etten päässyt kulkemaan kukan ohitse vaan se piti ottaa mukaan. Sijoitin sen eteläikkunalle, toivotaan että uusi tulokas viihtyy luonani.

 Pihapuissa on muutama linnunpönttö jotka ovat liki 30 vuotta palvelleet kesäasuntoina siepoilla ja tiaisilla. Hankin 4 uutta pönttöä ja ripustin ne itse puihin, välittömästi tiaiset kävivät uteliaina pöntönsuulla tutkailemassa uutta yksiötä, mahdolliseksi kesäkodikseen.

Se on taas se aika vuodesta kun meikämamma kulkee pihapiirissä nokka maata kohden, tarkkaillen mistä mikäkin sipulikukka putkahtaa pintaan. Ikivanhat krookukset nousevat ensimmäisinä, minulle tuli kiire kylvää  hiukan kahvinporoja krookusten juurille, etteivät rusakot käy niitä popsimassa  salaatteina suihinsa.

 Lumikellot nousevat harvakseen....

ja jouluruusussakin ovat nuput säilyneet lumen alla.

Viime kevään "muotiin" tulleet valeampiaispesät ovat taas kysyttyä tavaraa. Mökille on toivottu niitä terassille ja ulkohuussiin, karkoittamaan pörriäisiä muualle pesänrakennus hommiin. Valepesät tosiaan toimivat ampiaisten karkoittajina, ne on kokeiltu viime kesänä ja hyviksi havaittuja. Tuleepahan turhat villalanka jämät hyötykäyttöön. Virkkaan noita suoraan pallon muotoisiksi, ilman varsinaista virkkuuohjetta, muotoilen virkaten, täytteeksi käytän kaikenvärisiä langan jämiä joita en muuten tulisi käyttämään neuleissani. 

Naakkapariskunta on taas mieltynyt pihasaunan piippuun, molemmat tutkivat tilaa mahdollisen pesäpaikan rakentamiseen. Kohta on kulunut viikko kun aloitin niiden karkoittelun savustamalla, on aivan pakko sytyttää savuavat tulet kiukaan alle, aina uudelleen ja uudelleen. Joskin naakat ovat kuulemma pari- ja paikkauskollisia, sen lisäksi vielä kurjan itsepäisiä kun eivät anna millään periksi "tälle" itsepäiselle saunamarille.

Hämärähyssyä

Vuoden pimein aika on meneillään ja siitä johtuen oli aivan pakko asennella vanha ja huonokuntoinen vakopuu pihan piristeeksi. Osa puun oksista on jo pimeänä, mutta ajattelin että ole siinä nyt vielä tämä syksy, olethan palvellut valoisuudellasi tarpeeksi kauan, ruosteisista piuhoistasi huolimatta. 
http://marjanpuuhastelut.blogspot.com/2017/11/valopuun-istutus.html

Joka päiva oppii jotakin uutta, niin se vaan on. Jouluruusu on uudelta nimeltään lumiruusu.

...

Pihalle istutettuihin lumiruusuihin on tullut niukasti kukkanuppuja. Laitoin suojaverkot niiden päälle, etteivät fasaanit popsi meheviä nuppuja nokkiinsa.  

Hyvänlaatuinen asentohuimaus pääsi yllättämään lauantai aamuna totaalisesti. Herättyäni käänsin pääni sivulle yöpöydän suuntaan, kelloaikaa tarkistaakseni ja hups.....huone pyöri rajusti....makailin silmät kiinni tovin, kunnes pahin pyöriminen laimeni. Yritin nousta istualleni leuka toiseen olkapäähän suunnattuna ja onnistuin hitaasti nousemaan loppujen lopuksi jaloillenikin. Huimaus oli sillä kertaa ohi. Seuraavat tunnit  voin pahoin, annoin pari kertaa ylen. 
Muistin saaneeni pari vuotta sitten terkkarista itsehoito-ohjeet ja ne löydettyäni menin sängyn reunalle riiputtamaan päätäni reunan yli puolelta toiselle. Liikesarja on n.s. Epleyn menetelmä, jolla sisäkorvan käärikäytävän kide saadaan kaadettua pois käärikäytävästä. Muutaman hoitokerran jälkeen tilanne alkaa helpottua.
Liikesarjaan kuuluva päänasento ja koko hoito ei ole miellyttävä kokemus, se aiheuttaa oksettavan olotilan.  Sain taas itsehoidolla kurjan vaivan hoidettua, eikä tarvinnut hakeutua terveyskeskukseen.
Harmitti sekin että piti perua synttärijuhliin osallistuminen, pitikin moinen vaiva iskeä juuri tänä lauantaina.  

Onneksi Suvi haki Ipa-koiran omaan laumaansa, niin sain "koiranhoitosaikkua" ja sain keskittyä oman tilani hoitoon. 

Kolmen kopla jälleen koolla, heijastinliivitkin liikenteessä kaikilla yllä. Kyllä tekee Ipalle hyvää päästä kunnon juoksulenkille, sulattaen vähän kerääntyneitä liikakiloja ja vahvistaen lihaskuntoa, porukassa vauhti on hurjan paljon kovempaa kun yksikseen juosten. 

Ipa-koira on taas vahtinani ja huolehtii pääosin liikunnastani.  Voi miten pieni ihminen voikaan nauttia arjen pienistä asioista, kun saa olla terveenä ja pystyy suoriutumaan  itse omista askareistaan. Olen erittäin huono sairastelemaan, tuskastun olotilaani ja siitäkös verenpaine lukematkin ponnahtavat taivaisiin. Kannattais hiukan hidastaa ja hyväksyä iän tuomat rempat "ikälisänä", opetellen niiden kanssa nöyrästi elämään. 

Syystyöt pihamaalla ovat pääosit tehdyt, tosin pientä haravointia voisi vielä harrastaa poutapäivinä hyötyliikunnan verran. 

Marraskuu asettaa meidät nauttimaan sisätiloissa takkatulien ja kynttilöiden valosta ja lämmöstä. Ei yhtään haittaa vaikka aurinko ei käy edes pilkistämässä piven raosta, on vaan niin ihana loikoilla sohvalla torkkupeiton alla ja nauttia hämärähyssystä. 

Rusakot ja sammakot puuhissaan

 Tuossa se ryökäle vaan on julkisesti lounaalla, ettei edes osaa hävetä tekosiaan.

Mokoma pupujussi, kun on syönyt suurimman osan krookuksistani, jaa että mistä tiedän että juuri  tämä köriläs on ollut asialla? Se melkein asuu tontilla, kun hätistelen pois, niin se palaa muutaman minuutin kuluttua ja jatkaa napostelujaan. 

Olen kuuklanut netistä karkoitus ohjeita, mutta en ole löytänyt mitään tehokasta tapaa päästä niistä eroon. Kokeilin kahvinporojen kylvämistä, josko niitten hapan haju karkoittaisi  puput takaisin metsän siimekseen. Ehkäpä niillä oli jonkin asteinen vaikutus kun pupu ohitti kukkapenkit ja istahti napostelemaan jyviä lintujen syottölaudan alustoilta.

 Jopa oli sammakko keksinyt hauskan urheilulajin. Se nimittäin kiipeili aurinkosuojaksi alppiruusuille asennetulla verkolla.

 ylemmäs ja ylemmäs....

lopulta tipahtaen takaisin maan kamaralle.

 Väriltään keltaiset krookukset eivät maistu edes rusakoille........

 kevään väri....

 muutkin sipulikukkien kukat saavat olla rauhassa, ei maistu pupuille......

 Jouluruusut ovat säilyneet fasaaneilta kun ovat suojaverkkojen turvissa. Fasaanit yleensä herkuttelevat niiden nupuilla.

Löytyi vielä valkoisiakin krookuksia, enimmäi niistä oli rusakko popsinut jo nuppuina.

Onneksi eivät iiriksetkään kuulu rusakkojen herkkulistoille.

Tähän aikaan keväästä, juuri kun lumet ovat sulaneet, pitäisi pihan loistaa sipulikukkien eri väreissä mutta haaleaksi on väriläiskät jääneet. Rusakko kyllä on tuhtissa kunnossa, varmaan saanut ruokaa tarpeekseen meikäläisen kukkaryhmistä. 

Seuraavan kevään "rusakkosotaan" valmistaudun perusteellisesti. Jos en muuta keinoa keksi niin hankin ilmakiväärin ja pistän puput hengiltä. Maistuisikohan lapsuudesta tuttu jänispaisti vielä yhtä hyvältä kun lapsuudessani, sota-aikana, kun kaikesta oli pulaa.

Ehkäpä kuitenkin ulkoistan noi metsästys hommelit "alan miehille" ja keskityn itse siihen riistan jatkokäsittelyyn, niin naapureillakin on turvallisenmmat oltavat.

Vuosi vaihtui

Amaryllikset ja jouluruusut juhlistivat kauneudellaan jouluani.

on ne kukat vaan niin upeita 👍

Ilman kukkia ja kynttilöitä ei ole joulua 💖

Unohdin tahallani kaikki terveellisen ruokavalioni periaatteet ja syyllistyin kinkun syöntiin oikein urakalla. Oikeastaan maiskuttelin mehevää kinkkua, hyvällä punaviinillä 😁 alas huuhdellen. Emme unohtaneet joulupöydästämme perinteisiä laatikoitakaan ja tein jopa kotijuustonkin, joka onnistui edelleen hyvin, omaanhan vuosikymmmenien harjoittelun sen teossa, palkkatyöhöni liittyen. Työhistoriastani kai johtui sekin etten syönyt jouluisia laatikoita kun lusikalliset kutakin,  koko jouluna, olen kyllästetty niihin edelleen. 

Kertakaikkiaan epäterveellistä syötävää; majoneesipohjaisia salaatteja ja kermaisia jälkkäreitä, mutta pahin oli tietysti se possunliha. Onneksi joulu on vaan kerran vuodessa, ja ruuansulatus elimet kunnossa, että elimistö kestää itse aiheutetun vaaratilanteen.

Oli erittäin nautinnollista käydä naaapurin puolella joulupöydässä, päivittäin syömässä, jättäen tiskaamiset tyttäreni niskoille 😍

Muutenkin nautin yhteisistä hetkistä pöydän äärellä, nauttien kiireettömästi hyvästä ruuasta ja toistemme seurasta. Taustalla soiden jouluinen musiikki ja monet kynttilän liekit lepattamassa, luoden joulunlämpöistä tunnelmaa.

Tähän en kyllästi koskaan, tämä joulu oli vasta 10:s rauhallinen joulu, ilman työ velvoitteita ja asiakkaita. Kun on koko ikänsä tehnyt töitä ihmisten joulua "tuottaen" niin kyllä osaa nauttia tästä normaali ihmisten joulun vietosta. 

Tunnelma ja hyvä ruoka ovat tärkeimpiä asioita joulussani, en kaipaa sitä nykyajan ihmisten "rahakasta" joulua, turhanpäiväisine lahjoineen. 

Pienet paketit tosin luovat lapsuuden muistoja aattoillan ohjelmasta ja piristävät lapsenomaisesti itsekutakin yllätyksellään.

Haaveilen vieläkin joulusta jonka saisin vietää ihan yksikseni, jossakin luonnon keskellä, mihin eivät katuvalot, eivätkä naapurinkaan ikkunat loista. Ihan vaan  kirkkaan tähtitaivaan alla, lumisen metsän reunassa, seurakseni kelpuutan vain koirani ja omat muistoni eletyistä jouluista. Sen toiveeni kyllä vielä toteutan tulevaisuudessa, vaikka  joulu mökkimaisemissa olisi vielä koettava ennen kun voimani  iän myötä heikentyvät. Ehkä jo ensi jouluna 👍

Ruokavalioni on taas palautettu tervellisemmälle pohjalle, sisältäen runsaasti vihreää salaattia ja hedelmiä sekä marjoja. Liha on poistettu listalta kokonaan. Pyrin pitämään valitsemani ruokavalikon vuoden ensimmäisen neljänneksen  aivan orjallisesti, en salli itselleni pienintäkään retkahdusta. Koska olen menossa terkkariin vuositarkastukseen ja labrakokeihin, niin haluan nähdä mitä ruokavalio ihmisen elimistölle todella vaikuttaa.

Raskas jouluruoka toi uuvuttavan olon ja menetin viikoksi toimintatarmoni kokonaan. Istua möllötin vaan tv:n ääressä, elokuvia katsellen ja koiralenkitkin lyhenivät aivan huomaamatta kun laiskotti todella.😓

Pari päivää ilman possunlihaa vaikuttaa jo piristävästi ja ulkoilulenkitkin tuntuvat virkistäviltä entiseen tapaan, tästä mennään taas vireämpää tammikuuhun. 💪

Vilin kanssa valmistaudutaan huolella vastaanottamaan uuden vuoden ilotulituksia 💥

Olen varannut itselleni hyvää luettavaa ja sanaristikko tehtäviä ratkottavaksi. Meille on tulossa todella "rauhoitettu" Uuden Vuoden vastaanotto. 
Hyvissä ajoin iltapäivällä tehdään pakollinen kakatuslenkki, että koira selviää yli puolen yön, jolloin sen voi viedä seuraavan kerran ulos tarpeilleen. Onneksi "paukuttelut" eivät olleet vielä alkaneet, joten selvisimme ihan normaalisti ilman ylimääräistä tressiä ja sen seurauksia kotiin asti.
Vili pelkää ilotulitusrakettien pauketta ja valojen räiskettä, joten laskin sälekaihtimet alas, valot päälle ja musiikit soimaan joka huoneeseen. Puin koirille tarkoitetun "manttelin" Vilin ylle, se rauhoittaa omalta osaltaan koiran olotilaa. Ja sitten vaan rauhallisesti sängylle tyynyjen pehmeyteen, lukulampun alle kirjan kanssa rentoutumaan. Koirahan vaistoaa emäntänsaä mielialan hyvinkin herkästi ja tässä illassa ei itselläni ole hiukkaakaan tressin aihetta niin kuin kesäisellä ukonilmalla saattaa hiukan ollakin.

Illan ensimmäiset paukahdukset saivat Vilin läähättämään ja vapisemaan, mutta melko nopeasti se rauhoittui vaan kuuntelemaan ja loikoili vierelläni valppaana seuraten ilmeitäni miten reagoin meteliin. Vähitellen se rauhoittui jopa torkahtelemaan mutta ei käynyt koko illan aikana edes vesikipollaan. 

Ilta tuntui pitkältä vaikka vaihdoin luettavaa kirjaa ja välillä täytin ristikoita. En nimittäin voinut katsella edes tv-tä, koska se olisi ollut huoneessa joka sijaitsee sillä puolella taloa missä naapurit eniten paukuttelevat. No menihän se vuoden vaihtuminen taas kerran ja mitä en tekisi koirani hyvin voinnin eteen, olihan tämä jo aika mones uudenvuoden yö kun vietän koiran kanssa kahden.

Vuosi vaihtui kaikesta huolimatta, ilman perinteisiä ruoka ja juoma nautintoja. Kuuntelin kuitenkin perinteisesti cd-ltä puhallinorkesterin soittamana "Vaaleanpunaista shampanjaa" 💟 skool vuodelle 2017

Alppiruusun suojaus kevätauringolta ja pihakukkien tarkkailua

Ihmeellinen valoilmiö ! Aurinko paistaa ! Nyt on viimeinen tilaisuus suojata Alppiruusut kevätauringon paahteelta.

 Laitoin suojakankaan kaksinkerroin, kun mielestäni se on liian harvaa eikä anna riittävää suojaa.

Kiinnitin varjostus kankaan toisen pään naruilla pähkinäpuun oksaan ja helmojen päälle tiiliskivet, nyt saa tulla minkälainen myrsky tai lumisade hyvänsä niin kyllä tekeleeni kestää tuulen tuiverrukset.

Oli nautinnollista olla puuhastelemassa pihalla kun aurinko lämmitti mukavasti eikä ollut mihinkään kiirettä, voin tehdä suojaus homman huolella. Vili oli pihalla seuranani ja silmn nähden sekin nautti keväisestä säästä, vaikka olikin kytkettynä mutta pitkässä narussa.

Aivan kohta avaavat ensimmäiset krookuksetkin nuppunsa. Tänä keväänä olen kylvänyt kahvinporoja krookuksille etteivät fasaanit ja rusakot söisi niitä suihinsa. Näyttää suojauskeino  tehoavan kun nuput ovat vieläkin tallella.

 Myöakin keltaiset Talventähdet ovat saaneet suojakseen kaffeen poroja.

Ovat hiukan laiskoja lisääntymään, viime keväänä oli 2 kukkaa ja nyt niitä tulee 5.

 Lumikellokin löytyi tontilta !

 Jouluruusut availevat piakkoin kukkansa.

Myöskin jouluruusut ovat suojattu kahvinporoilla, eikä nuput ole kelvanneet fasaaneille.

Kevät on viherpeukaloiden kulta-aikaa, on jännittävää seurailla mitkä sipulikukat nousevat missäkin kukkapenkissä tai nurmikolla. Lintujen konsertit ovat monipuolistuneet. Tuoksuu keväälle.
Kaikki aistit herkkinä.... vastaanottamaan keväiset nautinnot.... omalla pihalla. Taito nauttia tästä kaikesta mitä luonto ympärilläni antaa varmaankin vaikuttaa osaltaan hyvään terveyden tilaani kun olen saanut olla terveenä kaikki nämä vuodet. Pihalla puuhastelut antavat sopivasti myöskin liikuntaa lihaskunnon ylläpitämiseksi. Mieli oikein  halajaa päästä tekemään taas käsillä ja voimalla puutarhatöitä samalla nauttien kevätauringon lämmöstä, pihakeinun rauhallisen keinuttelusta.

Jouluruusut nupullaan

Jouluruusu 2011

Tämän hetkinen tilanne, nuppuja on, milloinkahan aukenevatkaan......

nuppuja....

Etanat ovat käyneet järsimässä nuppuja ja lehtiä....

vielä pahemmin syötyjä, asialla ovat olleet kai pienehköt yksilöt koska "tappajaetanat" jättävät isommat syödyt aukot lehtiin.

Ehtivätpä nuo kukkimaan keväälläkin, sitä vaan toivoo kukintaa kun kerran on "Jouluruusu".
Onneksi fasaanit ovat poistuneet alueelta, aiemmin huomasin että nuput olivat lintujen herkkua, silloin kukat piti suojata kanaverkoin.