29.4.2012

Kompostorin tyhjennys

Kompostorimme odotteli tyhjentäjäänsä, olihan se täyttynyt aivan ääriään myöten, edellisestä tyhjennyksestä oli puolisen vuotta. Hyvin olivat keittiöjätteet maatuneet kuten kottikärry kuvasta havaitaan. Onkimatoja oli tavallista enemmän, juuri yksi liero luikertelee tuossa lapiollisen tavaran päällä :)

Kaivelin puutarhakompostin keskelle syvennystä johon vein kompostorista otetun massan , edelleen kypsymään ja herättämään myöskin avokompostin mukavasti "kypsymään". Seuraavaksi peittelen koko kompostin mullalla ja istutan esikasvatetut koristekurpitsan taimet sen huipulle. Viime kesänäkin kurpitsa levitti versojaan kaiken katteeksi niin ettei kasvuston alta näkynyt lainkaan itse 
kompostia.

Kompostorissa autoin lapiolla keittiöjätemassaa laskeutumaan kompostorin pohjalle johon olin laittanut kuivia pensaiden lehtiä ja sahanjauhoja. Unohdin nimittäin hankkia kuoriketta, joten lehdet ja purut saivat nyt kelvata mutta seuraavalla kauppareissulla hankin kuorikesäkin. Kuorikkeet vaikuttavat siihenkin etteivät kärpästen toukkia kehity kompostorin kannen alle ja ne imevät hyvin liian kosteuden jätemassasta ja palaminen onnistuu parhaiten.

Suihkulähteellämme asustaa jälleen sammakko. Viime keväänä nostin sen nurmikolle siksi ajaksi kun tyhjensin ja pesin altaan . Kyllä se löytää aina takaisin, vaikuttaa muuten oloonsa tyytyväiseltä kaverilta :)

25.4.2012

Alimta-tiputushoito aloitettiin



Tällä viikolla, maanantaina potilas käväisi Hyvinkään sairaalan laboratoriossa antamassa verinäytteet ja samalla reissulla otettiin sydänfilmikin. Koko homma kävi taas sutjakasti, eikä tarvinnut jonotella kun oli aika varattuna.

Tiistaina lääkäri soitti potilaalle ilmoittaen että verikokeet olivat Ok ja seuraavaksi päiväksi suunniteltu tiputushoito voidaan aloittaa.

Aika lääkärille oli varattu jo 9.30, ilmoittauduimme noin 20 minuuttia aiemmin ja lääkäri kutsuikin meidät välittömästi vastaanotolleen joka sujui leppoisissa merkeissä, tosin taas oli uusi ihminen jolla meni runsaasti  aikaa  sairauskertomuksen lukemiseen, mutta kaikki asiat tuli hoidettua ja sehän oli pääasia.

Seuraavaksi hoitaja kutsui hoitohuoneeseen jossa varsinainen tiputushoito suoritettiin, Itse tiputus vei aikaa vain 10 minuuttia mutta kaikkinensa koko hommaan meni aikaa noin tunti.
En itse viihdy ahtaissa hoitotiloissa mukana kun tunnen olevani vaan tiellä. Niinpä kipaisin kiireen vilkkaa kahvioon; aah kahvi maistuikin hyvän rahkapiirakan kera taivaalliselta. Ostimpa IltaSanomatkin sudokun vuoksi ja hain autosta kynän kun tein reippaan kävelylenkin sairaalan mäellä, olihan kaunis aurinkoinen kevätsää ja lintujen laulu soi tuplasti kun rakennukset antoivat sävelille viellä hyvän kaikupohjan. Täyttelin sudokuja ja katselin ihmisiä. Kyllä... oli mielenkiintoista seurata sairaalan aulassa liikkuvia, niin potilaita kuin henkilökuntaakin. Ilmeet ja eleet kertovat ihmisistä niin paljon.

Kotiin päin lähtiessämme totesimme olevamme taas tyytyväisinä saamaamme kohteluun ja henkilökunnan  ammatilliseen osaamiseen.

Poikkesimme grillitikkuja ja muitakin grillauksessa tarvittavia tuotteta ostamaan Pyrhösen kauppahuoneelle.
Tehdessämme lähtöä parkkipaikalta tuli hymyilevä mieshenkilö erittäin tuttavallisesti tervehtimään, oikein kädestäpitäen. Emme tunnistaneet ihan ekalla sekunnilla mutta kun hän otti aurinkolasit ja lippalakin päästään niin jopas muistimme hänet vanhaksi kalakaveriksi. Hän oli hoikistunut huomattavasti ja oikeastaan "nuortunut", vaikka aikaa oli kulunut ehkä noin 8 vuotta viime näkemisestä. Olipa kiva vaihtaa kuulumiset. Vaikkakin hänkin oli läpikäynyt 2 syopäsairautta ja tervehtynyt niistä. Kalakaverit totesivat keskustelujen päätteeksi; voidaan olla tyytyväisiä että ollaan vielä elossa.

Illansuussa potilas sytytteli grillipaikalle  tulia ja valmisti itselleen mieluisia juusto-pekoni vartaita, päivälliseksi ja hyvin omatekoiset grilliherkut maistuivatkin. Kesäkausi grillillä on näin tullut tänään avatuksi.

24.4.2012

Keijunmekko


Keijunmekko on kesäkukista niitä "jännittävimmän" näköisiä .
Kasvupaikan suhteen se ei ole vaativa, sille sopii sekä puolivarjo että aurinkoinen paikka. Keijunmekko pitää tasaisesta kastelusta ja lannoituksesta läpi kesän ja kukkii runsaasti syksyyn saakka. Sen voi talvettaa valoisassa ja viileässä.



Tämä on kuvattu nyt huhtikuussa, se on talvehtinut kohtalaisen hyvin, on siis elossa ja tekee jo nuppujakin. Siinä on tosin vaan kaksi rönsyä kasvamassa mutta toivon mukaan se kesällä kasvattaa rehevämpää kasvustoa.



Hauskan näköiset "mekkokukka" lähikuvassa.
Sadepäivä, onneksi kävimme Kyttä-koiran kanssa jo aamuvarhain lenkillä.
Koiramme pitää kyllä uimisesta mutta ei vesisateesta, se on niin innokas uimaan, että kun ollaan peltoaukealla ulkoilemassa "vapaana" niin eikös se löydä keväiset tulvaojat ja juoksee ojaa pitkin umpi sukkelossa, pää ja häntä vain veden pinnalla. Noustessaan kylmästä vedestä pelkään aina että se saa jonkun tulehdustaudin mutta tähän astikka se on säilynyt terveenä. Tosin en anna koiran polskutella ennenkuin ilmat lämpenevät ja eihän se hauveli ymmärrä lainkaan että pellolla pitää kulkea hihnassa kun se saa juosta vapaanakin.
Sadepäivää vietän paperitöissä ja lukien lääkärisarjoja. Palautin kirjaston kirjat enkä lainaillut uusia koska vapaa-aikani kulutan pihahommissa ja muuten ulkoillen, nauttien keväästä ja keväisistä lintukonserteista.

Lääkärisarjat on sopivaa lukemista juuri pieniin lepohetkiin joita iäkkäiden ihmisten täytyy sisällyttää päiviensä puuhastelujen joukkoon, kun saa itse määrätä itselleen sopivat lepotauot ja kun saa olla itsensä pomokin.

22.4.2012

Krookukset kukassa ja uusi rusakko ruokailemassa

Ensimmäinen lämmin kevätpäivä + 15 astetta varjossakin, aurinko paistoi koko päivän, eikä taivalla näkynyt pilven hattaraakaan. 
Useamman värisinä ja erikokoisina kukkarykelminä, niin kauniita, silmä lepää ja sielu voimaantuu tästä kukkien runsaudesta.
Ruttojuuri ei ole mikään upea perenna vaikkakin sen isot lehdet ovat hyviä peittämään tienvieri alueita, sen kukkaterttu on aika vaatimaton mutta kun se työntää nuppujaan maasta heti lumen sulattua niin se on omalla tavallaan erittäin viehättävä kevään kukkijoista.
Rusakoillekin kelpaa krookukset nuppuineen ja syövät lehdetkin, koko kukkaryhmä on tasaisesti leikattu aivankuin olisi saksilla leikattu. Oikein useampi kukkarykelmä on syöty, vaan onpahan noita vielä jäljellä ihan riittämiin.
Kultasade on saanut talvivaurion. Rusakolle on kelvannut puun nuorimmat versot. En laittanut puulle/pensaalle suojaverkkoa viime syksynä koska päättelin ettei se enään kelpaa "pitkäkorville" mutta toisin kävi.

Talvellahan vanha rusakko löytyi keinun alta kuolleena ja osin syötynä. Oli satanut uutta lunta ja kissantassujen jäljet olivat tunnistettavissa "vainajan" ympäriltä.
Heti tuli uusi yksilö tälle pihalle ja tuntuu olevan erittäin aktiivinen yksilö. Se vanha pupu käväisi vain lintujen syöttölautojen alustoilta syömässä maahan pudonneita jyviä mutta tälle uudelle tyypille ei se riitä vaan näyttää ottavan puutarhastamme myöskin tuoresalaatit. Tämä kyllä muistetaan syksyllä, suojaverkkoja viritetään runsaammin ja täytynee selvittää mikä torjuntatapa tai -aine pitää puput poissa kukkapenkeistäni.

17.4.2012

Hoitokäynti Hyvinkään sairaalan keuhkopolilla


Sain eilen olla mukana mieheni syöpähoitoon liittyvässä hoitotilanteessa, kokemus oli jälleen erittäin positiivinen. Meille oli varattu aika ennakkoon ja aikataulut pitivätkin hyvin paikkansa. Hoitaja tuli kutsumaan meidät iloisesti tervehtien ja kuulumiset vaihdettiin.

Lääkereseptit ja seuraavien käyntien ajatkin olivat paperilla jo ennakkoon hoidettu, joten hoitaja pääsi heti varsinaiseen asiaan; solusalpaaja-lääkityksen aloittamiseen.

Itse asiassa yllätyin että mieheni olikin suostunut lääkitykseen, omasta ennakkopäätöksestään huolimatta ja sopinut lääkärin kanssa, puhelun aikana, aloitus ajankohdankin. Positiivinen yllätys sinänsä kun hän oli sitä mieltä ettei enään koskaan solusalpaajia kun ne veivät vuosi sitten hänet tosi huonoon kuntoon.

Nyt aloitettavaan lääkitykseen tulevat mukaan myöskin kortisonilääkkeet ja vitamiinit. Saimme kotiin luettavaksi erittäin selkokieliset  ALIMTA -hoidon opasvihkoset ja lääkkeiden käyttöön liittyvät ohjeet. Lopuksi hoitaja antoi pistoksena B-12 vitamiinia ja ehkä siinä oli myöskin kortisoonia, en ole ihan varma asiasta.

ALIMTA on solunsalpaaja jonka vaikuttava aine on pemetreksedi. Lääke vaikuttaa syöpäsolujen aineenvaihduntaan ja estää niiden jakautumista. Tällöin syövän eteneminen voi estyä tai hidastua.

Tosiaan, esilääkitys aloitettiin eilen ja seuraavaksi on 
käynti verikokeissa maanantaina, lääkäri soittaa tuloksista tiistaina ja keskiviikkona suoritetaan solunsalpaaja lääkkeen tiputus suoraan suoneen mutta sitä ennen  on vielä lääkärin vastaanotto.

Suosittelivat lääkitysten lisäksi syömään runsasravinteista ruokaa riittävän useasti ja nauttimaan lisäravinteina NUTRIDRINK proteiini valmisteita joita jo tilattiinkin paikalliseen apteekkiin.

Syöpäsairaan potilaan lähiomaisena voimaannuin ihan tuntuvasti käyntimme seurauksena. Kyllä ne hoitajat olivat niin positiivisia ja empaattisia etteivät sanatkaan  riitä sitä kuvailemaan. Lähdimme kohti kotia hyvin kepein askelin ja potilaskin tuli ladattua täyteen elämänhalua ja keväistä kepeyttä.

Nyt vasta on tuntuu siltä että syöpäsairaus kuuluu jokapäiväiseen arkeemme ja sen kanssa on vaan elettävä, tahdomme tai emme. Jos punnitsee sisimmässään asioita niin enemmän jää aineksia positiiviseen vaaankuppiin kuin negatiivisen puolelle.
Nyt on jättänyt kaiken turhuuden ja vähempiarvoisen elämässään vähemmälle ja keskittyy vain arvokkaimpiin asioihin ja arvoihin.

13.4.2012

Sinivuokot tuovat kevään

Joka aamuisella kävelylenkilläni  Kyttä-hauvelin kanssa, pysähdyin  ns. "varman paikan" kohdalle ja kävin katsomassa oliko sinivuokot jo kukassa. Voi miten  runsaasti jo kukkivatkin metsikössä, eteläisellä rinteellä missä kallio oli taustalla ja lämmitti tehokkaasti  ympäristöään. 
Saunarakennuksen nurkkauksessa viihtyvät kasvitieteelliset krookukset ja kukkivat jo melkein täydesti. Sen kukat ovat pienehköjä mutta vallan ihastututtavia kun ne avaavat nuppunsa heti kun lumet sulailevat ja jopa lumen läpi ilmestyvät ensimmäiset nuput .
Kukkaryppäitä ilmestyykin joka puolelle pihaa, koska ne leviävät siemenistäkin. 

Tänä aamuna luonto tuoksui kesäsateelta, peipot visersivät voimakkaasti ja keväinen konsertti oli huumaavaa.
Kulkiessani metsätietä peltoaukealle, niin siellä vaihtui peipon viserryn kiurujen konserttiin. Tätä konsertti tautintoa  kestää ainoastaan noin pari kuukautta ja sitten se on taas tältä kesältä ohitse. Kannattaa nyt liikkua ja puuhastella ulkosalla, nauttien luonnon suomista elämyksistä, kaikilla aisteillamme.

1.4.2012

Puoli kuuta peipposesta....

Puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään. Peippoparvi ilmestyi jo eilen pihalle  syömään kauranjyviä. Epäilin niiden olevan vaan muuttoreissullaan mutta havannoin tänäänkin runsain määrin peippoja maassa ja puiden oksilla, vaan en kuullut vielä sitä ihanaa viserrystä.

On mahtavaa nauttia keväästä taas kerran, vaikkakin elän 71. kevättäni, nyt tuntuu äärettömän ihanalta saada nauttia luonnon heräämisestä kesään... ilmassakin on runsaasti  kevään tuoksuja, liukkaat kelit ovat takana päin ja kaikki raajani ovat säilyneet ehjinä, siis ei liukastumisia, kiitos hyvien liukuesteiden ja liikunnasta saadun hyvän kunnon.

Tunnin kuluttua lähdemme taas pitkälle lenkille hyvän ystäväni ja Kyttä-koiran kanssa. Olen kokenut rattoisaksi kävellä ja rupatella niitä näitä mukavassa seurassa, joskin pidän myöskin yksinnäni olosta, luonnon keskellä.
Kun on toinen ihminen rinnalla niin siinä voi jakaa niin hyvät kun huonotkin tuntemukset ja havainnot. Huoletkin keventyvät enemmän kuin puoleen.... ilotkin voi jakaa ja saada ystävän onnesta puolet.

Jokaikinen päivä teen kävelykierroksen tontilla, tutkien mitkä kasvit ja kukat ilmestyvät lumikinosten reunoilta. Kasvun ihme on käsittämätön, miten voimakkaasti kasvit haluavat lähteä lepotilastaan taas uuteen kukoistukseensa.

Kevään mielipuuhiani ovat myöskin purojen teko ja olenkin jo aikoja sitten aloittanut sen homman, tosin lumet haituvat jonnekin eikä ole paljonkaan vettä puroiksi.